Ulkomaalaistaustaisten alueellinen sijoittuminen ja asuminen

Ulkomaalaistaustaisen väestön määrä ja suhteellinen osuus vaihtelevat suuresti Helsingin eri alueiden välillä. Korkeimmillaan osuus on runsaat 50 prosenttia ja lapsiväestössä tätäkin enemmän.
Helsingin väestöstä on tullut 2000-luvulla erilaisuusindeksillä mitattuna etnis-kulttuurisesti entistä eriytyneempi. Kotimaankieliset ja vieraskieliset lapsiperheet asuvat vielä eriytyneemmin kuin muut helsinkiläiset.
Ulkomaalaistaustaisista suurin osa asuu vuokralla, yleisimmin vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa. Omistusasuminen on yleisempää niillä, jotka ovat asuneet Suomessa pidempään.

Ulkomaalaistaustaisen väestön määrä ja suhteellinen osuus vaihtelevat Helsingin sisällä. Heistä useampi kuin joka neljäs (28 %) asui vuoden 2025 lopussa Itäisessä suurpiirissä, jossa heidän osuutensa koko väestöstä oli myös suurin, yli kolmasosa (36 %). Peruspiireittäin tarkasteltuna ulkomaalaistaustaisen väestön osuus oli suurin Jakomäen peruspiirissä (51 %), ja osa-alueista Jakomäen lisäksi Itäkeskuksessa ja Kontulassa (51 %).

Ulkomaalaistaustaisen väestön osuudet ovat edelleen suurimpia siellä, missä näin oli jo 1990-luvun lopulla. Useimmilla näistä alueista ero kaupungin keskiarvoon on ollut kasvava. Kehitykseen vaikuttavat ulkomaisen ja Suomen sisäisen muuttoliikkeen lisäksi maahanmuuton toisen sukupolven eli Suomeen muuttaneiden lasten määrän kasvu ja kaupungin sisäinen muuttoliike. Ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvua nuorimmissa ikäluokissa selittävät osaltaan suomalaistaustaisen väestön matala syntyvyys ja kaupungin sisäinen muuttoliike.

Pikalinkit

Tilastotietokannat

Tutkimushankkeet

Käsitteet ja määritelmät

Kehitystä voidaan tarkastella myös kahden väestöryhmän välille laskettavan tunnusluvun, erilaisuusindeksin, avulla. Indeksin arvo (0–100 %) kertoo, kuinka suuren osan ryhmästä A tulisi sijoittua muualle, jotta alueellinen jakauma olisi sama kuin ryhmällä B. Ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten välinen erilaisuusindeksin arvo oli vuoden 2025 tietojen mukaan 31 prosenttia. Vajaan kolmasosan Helsingin ulkomaalaistaustaisista tulisi siis asua hajautetummin, jotta heitä olisi kaupungin eri alueilla yhtä tasaisesti kuin suomalaistaustaisia. Helsingin etnis-kulttuurisen eriytymisen aste on yhä maltillista, eurooppalaista keskitasoa.

Lapsiperheet asuvat erilaisuusindeksillä mitattuna vielä eriytyneemmin kuin muut helsinkiläiset. Väestörakenteen alueellisen eriytymisen seurauksena myös erilaisten palveluiden tarve kaupungissa on eriytynyt, mikä näkyy esimerkiksi kouluissa, sosiaali- ja terveyspalveluissa ja kirjastopalveluissa.

Eriytymistä on nähtävissä paitsi alueellisessa sijoittumisessa myös asumisessa. Ulkomaalaistaustaiset asuntokunnat ovat keskimäärin suurempia kuin suomalaistaustaiset, ja yksin asuminen on harvinaisempaa. Ulkomaalaistaustaiset asuvat keskimäärin pienemmissä asunnoissa kuin suomalaistaustaiset, ja asuminen on huomattavasti ahtaampaa varsinkin yli nelihenkisissä asuntokunnissa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että suomalaistaustaisiin verrattuna ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret asuvat usein ahtaasti. Asumisen olosuhteisiin vaikuttaa perhekoon lisäksi tulotaso, joka on ulkomaalaistaustaisilla keskimäärin suomalaistaustaisia matalampi.

Ulkomaalaistaustaisista kolme neljäsosaa (75 %) asui vuonna 2024 vuokralla. Vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa asuvien asuntokuntien osuus on viime vuosina kasvanut vahvasti (40 % vuonna 2024). ARA- tai korkotukivuokra-asunnossa asuvien asuntokuntien osuus on puolestaan laskenut (35 %). Omistusasunnossa asuvien määrä on kasvanut (21 %), mutta heidän osuutensa Helsingin ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista on yhä selvästi pienempi kuin suomalaistaustaisilla (50 %). Helsingin kiinalaistaustaisista asuntokunnista tosin jo liki puolet (42 %) asui omistusasunnossa vuonna 2024.