Helsingin väestön kielirakenne on muuttunut viimeisten vuosien aikana huomattavasti vieraskielisen 1(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) väestön määrän kasvaessa kotimaankielisten määrää enemmän. Kaupunkilaisten äidinkielellä on vaikutusta erityisesti kaupungin palveluiden suunnitteluun ja järjestämiseen. Esimerkiksi päivähoidossa ja peruskoulutuksessa lasten äidinkieli otetaan huomioon siten, että vieraita kieliä äidinkielenään puhuville järjestetään opetusta omalla kielellä. Vieraskielisille lapsille on myös peruskouluissa omia opetusryhmiä eli S2-ryhmiä suomen kielen oppimisen tueksi. Lisäksi muissa kaupungin järjestämissä palveluissa pyritään mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon asiakkaiden äidinkieli. Osa tulkkauspalveluista on myös lakisääteisiä.
Alueiden kielirakenteen muutokseen vaikuttavat kolme osatekijää: tulo- ja lähtömuuton erotuksena laskettu nettomuutto, syntyneet ja kuolleet. Tässä artikkelissa on tarkoitus avata näiden tekijöiden vaikutusta alueiden kielirakenteen kehitykseen menneinä vuosina. Tarkastelussa käytetään kielirakenteen osalta karkeaa jakoa kotimaankielisiin ja vieraskielisiin. Vieraskielisten jakaminen vielä pienempiin kieliryhmiin tai jopa yksittäisten kielten tasolle olisi mahdollista, mutta tekisi yleistajuisen tulkinnan vaikeammaksi, koska Helsingissä puhutaan noin 140 rekisteröityä äidinkieltä. Kymmenen yleisimmän äidinkielen puhujat kattavat kaksi kolmannesta kaikista vieraskielisistä, joten pienten kieliryhmien määrä on suuri.
Helsingin kielirakenne ei ole muokkaantunut viime vuosina tasaisesti eri alueilla. Alueiden välillä on ollut eroja jo lähtökohtaisesti, mutta erot ovat kasvaneet vuosittain yhä suuremmiksi. Osalla alueista vieraskielisten määrän ja osuuden muutokset ovat olleet pieniä, mutta toisaalta osalla alueista muutokset ovat olleet jopa huomattavan suuria. Koska useat eri palvelut järjestetään alueittain, on kielirakenteen muutoksen tarkastelu alueellisesti tärkeää. Alueiden kielirakenteen ja sen muutoksen kautta voidaan hahmottaa myös kaupungin sisäistä eriytymiskehitystä, sillä väestön kielirakenteella on yhteys muun muassa tuloihin (Vilkama & Hirvonen, 2018) ja työllisyyteen (Saukkonen, 2024). Keskimäärin vieraskielisten tulotaso ja työllisyysaste on ollut kotimaankielisiä matalampaa.
Alueiden kehitystä kielirakenteen tai ulkomaalaistaustaisuuden 2(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) mukaan ovat tutkineet Helsingissä aikaisemmin muun muassa Vilkama (2011) ja Kauppinen (2019). Heidän tarkastelemansa aikaperiodit ovat 2000-luvun alkupuolelta, joten aiheen uusi tarkastelu on perusteltua, sillä maahanmuuton, ja sen myötä vieraskielisten väestön, määrä on kasvanut erityisesti 2020-luvulla huomattavasti.
2000-luvun alkupuolella luonnollinen väestönkasvu kasvatti sekä kotimaan- että vieraskielisen väestön määrää riippumatta alueiden kielirakenteesta. Pääkaupunkiseudulla kotimaankielisten muuttoliike alueille oli sitä pienempää, mitä suurempi oli alueen vieraskielisten osuus, ja päinvastoin. Vieraskielisten määrä sen sijaan kasvoi riippumatta vieraskielisten osuudesta, ja suurin vaikuttava tekijä kasvussa oli ulkomaan muuttoliike (ulkomailta Helsinkiin muuttaneiden ja Helsingistä ulkomaille muuttaneiden määrien erotus).
Aineisto ja menetelmät
Artikkelin aineistona käytetään Tilastokeskuksen Helsingin kaupungille toimittamia väestörakenne- ja -muutostietoja vuosilta 2013–2023. Aineistot sisältävät monipuolista alueittaista 3(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) summattua tietoa Helsingin väestöstä useiden eri taustatekijöiden suhteen. Tällaisia taustatekijöitä ovat esimerkiksi ikä, sukupuoli, äidinkieli, kansallisuus, vanhempien syntymämaa ja muuttojen lähtö- ja kohdealue.
Tässä artikkelissa käytetään lähtöaineistona pienaluetasoa. Helsingissä pienalueita on 404, joista vain pieni osa (40 aluetta) on sellaisia, joilla ei ole vakituisia asukkaita. Pienaluetason käyttöä puoltaa se, että karkeampien tasojen, kuten osa-alueiden tai peruspiirien, tarkastelu ”kadottaisi” osan oleellisista muutoksista. Yksittäiset osa-alueet tai peruspiirit saattavat sisältää hyvin erilaisia alueita väestörakenteen suhteen.
Aluetason tarkasteluissa on käytetty väestörakenteen osalta vain rekisteröityä äidinkieltä 4(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) . Samoin väestömuutoksista on käytetty tietona syntyneiden, kuolleiden ja muuttaneiden äidinkieltä. Muuttoliikkeen osalta tarkastelu on jaettu Helsingin sisäiseen ja Helsingin rajat ylittäneeseen muuttoliikkeeseen. Helsingin rajat ylittävä muuttoliike on lisäksi jaettu kotimaan ja ulkomaan muuttoliikkeeseen.
Pienalueet on jaettu viiteen luokkaan alueiden vieraskielisten osuuden mukaan vuoden 2013 lopussa. Ryhmittely seuraa Vilkaman (2011) käyttämää menetelmää. Jakoperusteena on käytetty alueiden väestömäärällä painotetun vieraskielisten osuuden keskiarvoa ja keskihajontaa. Koko väestön määrällä painotetun keskiarvon ja keskihajonnan laskennassa on käytetty alueita, joilla väestön määrä oli yli 100 henkeä vuoden 2013 lopussa. Ilman vakituista osoitetta Helsingissä kirjoilla olevien alue on jätetty estimoinnista pois. Aineistolähtöisen luokittelun etuna voidaan pitää sitä, että se tuo esiin Helsingin alueiden todelliset erot. Käytetyn luokittelun perusteella saadaan eroteltua omiksi luokikseen alueet, joilla vieraskielisten osuus poikkeaa selvästi alueiden keskiarvosta joko merkittävästi pienempinä tai suurempina.
Luokittelu tuotti viisi alueluokkaa, joista kahdessa vieraskielisten osuus oli alueiden keskiarvoa pienempi ja kolmessa suurempi. Lisäksi omana luokkanaan on tarkasteltu alueita, joilla asukkaiden määrä oli alle sata henkeä vuoden 2013 lopussa. Asuttuja alle sadan hengen alueita oli 67. Osa alueista, jotka kuuluivat alle sadan hengen luokkaan, on sellaisia, joilla väestön määrä kasvoi huomattavasti tarkastelujakson aikana asuntorakentamisen myötä. Tämä on oleellista huomioida tulkinnoissa. Tällaisia voimakkaasti kasvaneita pienalueita kyseisessä luokassa oli 17. Niiden pienalueiden, joilla väestön määrä pysyi pienenä koko 10 vuoden ajan, vaikutus väestömäärän ja kielirakenteen muutokseen oli tässä luokassa marginaalinen. Pienalue, jolle on rekisteröity Helsingissä kirjoilla olleet henkilöt, joilla ei ollut vakituista osoitetta, on jätetty tarkasteluista pois.
Käytetyllä luokittelulla pienalueiden määrät eri luokissa vaihtelivat 12 alueesta 153 alueeseen. Eniten alueita, kuten myös väestöä, kuului luokkaan, joka oli korkeintaan yhden keskihajonnan päässä kaupungin vieraskielisten osuuden alapuolella (5,0–12,0 prosenttia), ja vähiten alueita kuului luokkaan, jossa oli suurin vieraskielisten osuus. Suurimmat vieraskielisten osuudet pienalueilla olivat yli kahden keskihajonnan päässä kaupungin keskiarvosta, jolloin niissä osuus oli vähintään 27 prosenttia. Alueryhmien tiedot ovat taulukossa 1. Esitetyissä kuvioissa on käytetty tunnisteena taulukon mukaisia alueluokkia.
Perustiedot
Helsingin väestö kasvoi 612 664 hengestä 674 500 henkeen tarkastelujaksolla 2013–2023 (31.12.), joten kasvua oli 61 836 henkeä 5(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) . Kasvusta 8 427 henkeä oli kotimaankielisten määrän kasvua ja 53 409 henkeä vieraskielisten määrän kasvua. Vieraskielisten osuus koko väestöstä kasvoi 12,8 prosentista 19,6 prosenttiin.
Syntyneiden määrä oli tarkastelujaksolla 66 019 lasta, joista kotimaankielisten lasten osuus oli 81 prosenttia. Vastaavasti kuolleita oli 53 239, joista kotimaankielisiä olivat lähes kaikki, 96 prosenttia. Kotimaankielisten suurta osuutta kuolleista selittää kieliryhmien erilainen ikäjakauma, sillä kotimaankielinen väestö on selkeästi vieraskielistä väestöä vanhempaa (Kuvio 1). Syntyneitä oli 10 vuoden tarkastelujaksolla 12 780 henkeä enemmän kuin kuolleita (luonnollinen väestönmuutos). Heistä 32 prosenttia oli kotimaankielisiä.
Muuttoliike eri alueilta vaikuttaa alueiden kielirakenteeseen monella tavalla. Kotimaahan ja ulkomaille tai niistä Helsinkiin muuttaminen sekä kaupungin sisällä eri alueelle muuttaminen vaikuttavat kaikki osaltaan siihen, millainen kielirakenne eri alueilla on.
Kotimaan ja ulkomaan muuttoliike kasvatti vuosina 2014–2023 Helsingin väestön määrää 50 123 hengellä. Nettomuutosta, eli kaupunkiin muuttaneiden ja kaupungista pois muuttaneiden määrien erotuksesta, kotimaankielisiä oli neljännes (25 prosenttia). Kotimaankielisten pientä suhteellista osuutta selittää ulkomaan nettomuuton suuri määrä.
Helsinki sai ulkomaan muuttoliikkeestä muuttovoittoa vieraskielisistä 39 903 henkeä, kun taas kotimaankielisistä tuli muuttotappiota 5 250 henkeä, joten koko ulkomaan muuttoliikkeen muuttovoitto oli 34 653 henkeä. Toisin sanoen, ulkomailta muutti Helsinkiin vieraskielisiä enemmän kuin toiseen suuntaan, ja toisaalta kotimaankielisiä muutti ulkomaille enemmän kuin ulkomailta Helsinkiin. Kotimaasta Helsinki sai muuttovoittoa 15 470 henkeä, joista kotimaankielisiä oli noin kolme neljännestä (72 prosenttia).
Alueiden väestörakennetta muuttaa luonnollisen väestönmuutoksen ja kaupungin rajat ylittävän muuttoliikkeen lisäksi myös kaupungin sisäinen muuttoliike. Vuosina 2014–2023 kaupungin sisäisiä muuttoja tehtiin yhteensä 1 017 787. Niistä kotimaankielisten muuttojen osuus oli 86 prosenttia.
Vieraskielisistä kasvua kaikkiin alueluokkiin
Väestön määrä kasvoi kaikissa alueluokissa. Suurin kasvu oli alueluokassa 6, johon kuuluivat vuoden 2013 lopussa olleet alle sadan hengen alueet. Väestömäärä kasvoi tämän alueluokan pienalueilla uudisalueiden rakentamisen myötä noin 30 000 hengellä (Kuvio 2.). Kasvusta noin viisi kuudesosaa muodostui kotimaankielisestä väestöstä.
Toiseksi suurin kokonaiskasvu oli alueluokassa 2, jossa vieraskielisten osuus oli hieman alueiden keskiarvoa pienempi vuoden 2013 lopussa. Kasvu oli noin 20 000 henkeä, ja siitä kolme neljäsosaa muodostui vieraskielisistä. Keskiarvoa suuremmissa vieraskielisten osuuden alueluokissa 3–5 kasvu tuli ainoastaan vieraskielisestä väestöstä, kun taas kotimaankielisten määrä vähentyi niissä.
Vieraskielisen väestön määrä kasvoi suhteellisesti eniten alueluokassa 5, jossa vieraskielisten osuus oli suurin jo tarkastelukauden alussa. Tässä luokassa vieraskielisten määrän lisäys kasvatti väestön kokonaismäärää 20 prosentilla, kun taas kotimaankielisen väestön määrän pienentyminen vähensi väestön kokonaismäärää 17 prosentilla. (Kuvio 3.)
Vieraskielisen väestön osuus muuttui eri tavoin eri alueluokissa. Pienalueiden keskiarvon alapuolella olevissa kahdessa alueluokassa 1 ja 2 vieraskielisten osuus kasvoi selvästi hitaammin kuin koko kaupungin keskiarvo (kasvu 7,2 prosenttiyksikköä), ja vastaavasti keskiarvoa suuremmissa luokissa 3–5 osuuden kasvu oli koko kaupungin keskiarvoa suurempaa. Toisin sanoen niillä alueilla, joilla oli vuonna 2013 suurimmat vieraskielisten osuudet, kasvu oli voimakkainta, ja alueilla, joilla osuus oli pienin, myös kasvu oli hitainta. (Kuvio 4.)
Vieraskielisten osuuden muutos näkyy myös pienalueittaisista karttakuvioista 5 ja 6. Tarkastelujakson alussa vuonna 2013 millään yli sadan hengen pienalueella vieraskielisten osuus ei ylittänyt 40 prosenttia, ja vain kuudella alueella osuus oli yli 30 prosenttia. Vuoden 2023 lopussa yli 40 prosentin osuus oli 21 pienalueella, ja vieraskielisiä oli yli puolet väestöstä kuudella pienalueella. Toisaalta osalla alueista vieraskielisten osuus on pysynyt koko tarkastelujakson ajan pienenä, alle 10 prosentissa. Näitä alueita on erityisesti pohjoisen suurpiirin alueella, mutta myös kantakaupungin alueella ja Lauttasaaressa. Suurimmat vieraskielisten osuudet painottuvat sekä tarkastelujakson alussa että lopussa kaupungin itä- ja luoteisosiin.
Muuttoliikkeen vaikutus luonnollista väestönkasvua suurempaa
Alueiden väestön määrään ja niiden kielirakenteen muutokseen vaikuttavat sekä muuttoliike että luonnollinen väestönkasvu. Koti- ja ulkomaan muuttoliikkeellä sekä Helsingin sisäisellä muuttoliikkeellä oli yhteensä selvästi luonnollista väestönkasvua suurempi vaikutus kaikissa alueluokissa. Suurin määrällinen vaikutus muuttoliikkeellä oli alueluokassa 6, johon kuuluivat alle sadan hengen alueet vuonna 2013. Tämä on luonnollistakin, koska tähän luokkaan kuuluu alueita, joille on rakennettu runsaasti uusia asuntoja. Tämän luokan alueilla peräti 95 prosenttia kasvusta tuli muuttoliikkeestä. Pienten alueiden luokassa 6 kotimaankielisten muuttoliike (77 %) oli suurin väestön määrää kasvattava tekijä, kun taas kaikissa muissa luokissa väestön määrä kasvoi eniten vieraskielisen väestön muuttoliikkeen seurauksena. Vieraskielisten muuttoliike kasvatti väestön määrää alueluokissa kolmesta 14 prosenttiin.
Alueluokissa 1 ja 2, joissa vieraskielisten osuus oli keskiarvoa pienempi, kotimaankielisten muuttoliikkeen vaikutus kasvuun oli hyvin pieni. Alueluokissa 3–5, joissa vieraskielisten osuus oli keskiarvoa suurempi, kotimaankielisten muuttoliike oli tappiollista. Toisin sanoen kotimaankielisiä muutti kyseisille alueille vähemmän kuin niiltä muutti pois.
Kotimaankielisten luonnollinen väestönkasvu lisäsi väestön määrää niissä alueluokissa 1 ja 2, joissa vieraskielisten osuus oli pienalueiden keskiarvoa pienempi vuonna 2013. Sen sijaan alueluokissa 3–5, joissa vieraskielisten osuus oli keskiarvoa suurempi, kotimaankielisten kuolleiden määrä ylitti kotimaankielisten syntyneiden määrän. Vieraskielisten luonnollinen väestönkasvu kasvatti väestön määrää kaikissa alueluokissa. (Kuvio 7.)
Muuttoliike ja luonnollinen väestönkasvu vähensivät kotimaankielisten määrää niillä alueilla, joilla vieraskielisten osuus oli keskimääräistä suurempi. Niillä alueilla, joilla vieraskielisten osuus oli keskimääräistä pienempi, kotimaankielisten määrää kasvatti erityisesti kuolleita suurempi syntyneiden määrä. Muuttoliikkeellä oli näillä alueilla väestönkasvuun selvästi pienempi vaikutus.
Vieraskielisten ulkomaan muuttoliike kasvatti väestön määrää kaikissa alueluokissa
Kotimaankielisten kotimaan muuttoliike kasvatti selkeästi väestön määrää vain alueluokassa 2, jossa vieraskielisten osuus oli hieman alueitten keskiarvon alapuolella ja toisaalta luokassa 6, johon kuuluivat tarkastelukauden alussa pienet alle sadan hengen alueet. Kotimaankielisten muutoilla ulkomaille tai ulkomailta Helsinkiin ei ollut huomattavaa merkitystä minkään alueluokan väestömäärän muutokseen. (Kuvio 9, Kuvio 10.)
Kotimaankielisten kaupungin sisäinen muuttoliike kasvatti väestön määrää pienten alueiden luokassa 6 (Kuvio 9). Toisin sanoen alueille, joille rakennettiin runsaasti uusia asuntoja, muutti runsaasti kotimaankielistä väestöä Helsingin sisältä. Toisaalta muiden alueluokkien pienalueet menettivät kotimaankielistä väestöä sisäisen muuttoliikkeen seurauksena. Pienimmän vieraskielisten osuuden luokassa 1 tuli kasvua kotimaankielisistä, mutta vaikutus väestönmuutokseen oli pieni sekä määrällisesti että suhteellisesti. Kuviosta 10 on jätetty pois pienet alueet sisältävä luokka 6, koska muuttoliike kasvatti sille kuuluvilla alueilla kotimaankielisen väestön määrää yli 2 000 prosentilla.
Vieraskielisten kotimaan ja ulkomaan muuttoliike lisäsi väestön määrää kaikissa alueluokissa. Helsingin sisäisessä muuttoliikkeessä vieraskielisistä muuttovoittoa saivat pienten alueiden luokka 6 ja luokka 1, johon kuuluivat pienimpien vieraskielisten osuuksien pienalueet. Vieraskielisten ulkomaan muuttoliike kasvatti väestön määrää alueluokasta riippuen 2 prosentista 17 prosenttiin, kun kotimaan muuttoliikkeen vaikutus oli enimmilläänkin 5 prosenttia.
Muuttoliikkeen määriä tarkasteltaessa on hyvä huomioida alueluokkien erilaiset väestömäärät, jotka luonnollisestikin vaikuttivat muuttojen määriinkin.
Kaikissa alueluokissa vieraskielisiä syntyneitä enemmän kuin kuolleita
Luonnollinen väestönmuutos kasvatti väestön määrää kaikissa alueluokissa, mutta niiden välillä oli eroja kielen mukaan tarkasteltuna. Kotimaankielisten syntyneiden määrä ylitti kuolleiden määrän vain alueluokissa 1 ja 2, joissa vieraskielisten osuus oli keskiarvoa pienempi ja toisaalta pienten alueiden luokassa 6, jonka alueille muutti erityisesti kotimaankielistä väestöä. Sen sijaan vieraskielisten syntyneiden määrä ylitti kuolleiden määrän kaikissa alueluokissa. (Kuvio 11.)
Luonnollisestikin syntyneiden ja kuolleiden määrät olivat suurimmat luokassa 2, jolla asui eniten väestöä. Tässä luokassa kotimaankielisten syntyneiden määrä oli selvästi vieraskielisten syntyneiden määrää suurempi, koska kotimaankielisten hedelmällisyysikäisten naisten määräkin oli selvästi vieraskielisiä suurempi.
Vieraskielisten syntyneiden lasten osuus kaikista syntyneistä oli luonnollisestikin sitä suurempi, mitä suurempi koko vieraskielisen väestön osuus oli. Luokassa 1, jossa vieraskielisten osuus oli pienin tarkastelukauden alussa, syntyneistä vain 5 prosenttia oli vieraskielisiä, mutta toisessa ääripäässä alueluokassa 5 osuus oli 53 prosenttia (Kuvio 12). Vieraskielisiä lapsia syntyi siten tässä luokassa suhteellisesti enemmän kuin mikä oli vieraskielisen väestön osuus koko väestöstä.
Tätä selittävät vieraskielisten nuorempi ikäjakauma ja kieliryhmien erilaiset hedelmällisyydet. Vieraskielisen väestön kokonaishedelmällisyys on ollut tyypillisesti kotimaankielisten hedelmällisyyttä korkeampi (Mäki, 2015). Vuonna 2023 kotimaankielisten hedelmällisyys oli 0,99 ja vieraskielisten 1,30 lasta naista kohden (Mäki, 2024).
Vieraskielisen väestön nuoremmasta ikärakenteesta johtuen kuolleitten määrä oli kaikissa alueluokissa pieni. Vieraskielisten kuolleitten osuus kaikista kuolleista vaihteli alueluokissa yhden ja seitsemän prosentin välillä. (Kuvio 12.)
Alueiden kielirakenteen eriytyminen jatkunee myös tulevaisuudessa
Vieraskielisten määrä ja osuus Helsingin väestöstä ovat kasvaneet viime vuosien aikana merkittävästi erityisesti kasvaneen maahanmuuton myötä. Vieraskielinen väestö on keskittynyt Helsingissä alueellisesti ja ilmiö on voimistunut viime vuosina kasvaneen vieraskielisen väestön määrän myötä. Osalla alueista vieraskielisten osuus on kasvanut vain hieman, mutta osalla kasvu on ollut hyvinkin voimakasta. Alueilla, joilla vieraskielisten osuus oli suurinta tarkastelukauden alussa vuonna 2013, tämän väestöryhmän kasvu on ollut myös voimakkainta, ja toisaalta matalimman vieraskielisten osuuksien alueilla kasvu on ollut maltillisinta. Vuosituhannen alkuvuosina vieraskielisten määrä ja osuus oli Helsingissä vielä selkeästi pienempi, mutta ilmiö oli samantyyppinen (Vilkama 2011).
Kotimaankielisten määrä kasvoi voimakkaimmin alueilla, joilla väestön määrä kasvoi runsaan uudisrakentamisen myötä tarkastelujaksolla voimakkaasti, ja toisaalta alueille, joilla oli keskimääräistä pienempi vieraskielisten osuus. Toisaalta kotimaankielisten määrä väheni alueilla, joilla vieraskielisten osuus oli keskimääräistä suurempi. Näillä alueilla kotimaankielisten määrän suhteellinen pieneneminen oli sitä suurempi, mitä suurempi oli vieraskielisten osuus. Vastaava ilmiö havaittiin myös vuosina 2011–2014, kun jaotteluna käytettiin länsimaalaistaustaisuutta (Kauppinen, 2019).
Vieraskielisten osuuden kasvun taustalla on ollut sekä muuttoliike että luonnollinen väestönkasvu. Sekä kaupungin sisäinen että sen rajat ylittävä muuttoliike on muokannut alueiden kielirakennetta. Osalla alueista on selkeästi havaittavissa ilmiö, jossa kotimaankielisiä on muuttanut alueilta pois, mutta toisaalta alueille on vastaavasti muuttanut vieraskielistä väestöä.
Suurimmalla osalla tällaisista alueista vieraskielisten osuus oli jo tarkastelukauden alussa suuri ja muuttoliike vahvisti siten osuuden kasvua. Vieraskielisten osalta suurin vaikutus on ollut ulkomaan muuttoliikkeellä, kun taas kotimaan muuttoliikkeen vaikutus on jäänyt selvästi pienemmäksi. Suhteellisesti tarkasteltuna ulkomaan muuttoliike kasvatti eniten väestön määrää alueilla, joilla oli tarkastelukauden alussa suurin vieraskielisten osuus.
Muuttoliikkeen ohella myös luonnollisen väestönkasvun vaikutus näkyy alueilla eri tavoin. Valtaosa kuolleista on ollut kotimaankielistä väestöä, sillä heidän joukossaan on selvästi vieraskielistä väestöä enemmän iäkkäitä. Toisaalta vieraskielisen väestön nuorempi ikäjakauma ”tuottaa” suhteessa enemmän syntyneitä, ja vieraskielisten syntyneiden osuus kaikista syntyneistä onkin ollut selvästi suurempi kuin vieraskielisten kuolleiden osuus kaikista kuolleista. Useilla alueilla kotimaankielisten kuolleiden määrä onkin ollut syntyneiden määrää suurempi, kun taas vieraskielisillä tilanne on ollut päinvastoin. Niillä alueilla, joilla vieraskielisten osuus oli keskimääräistä pienempi, kotimaankielisten luonnollinen väestönkasvu lisäsi väestön määrää, mutta alueilla, joilla vieraskielisten osuus oli selkeästi keskimääräistä suurempi, luonnollinen väestönkasvu vähensi kotimaankielisten määrää.
Aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna (Vilkama 2011, Kauppinen 2019) luonnollisen väestönkasvun merkitys on muuttunut. Luonnollisen väestönkasvun vaikutus oli kotimaankielisten osalta vielä positiivista vuosituhannen alussa riippumatta siitä, mikä oli alueiden vieraskielisten osuus. Viimeisten vuosien aikana kotimaankielisten luonnollinen väestönmuutos on muuttunut jo joillakin alueilla negatiiviseksi. Eroa nykytilanteeseen selittää erityisesti vanhempi ikärakenne, jonka seurauksena kuolleiden määrät ovat kasvaneet. Toisaalta myös vieraskielisten syntyneiden lasten määrät ovat kasvaneet vieraskielisen väestön määrän kasvun myötä, sillä Helsinkiin muuttaneet vieraskieliset ovat olleet lähinnä nuoria työikäisiä.
Jos Helsinki saa edellisten vuosien tapaan suurimman osan muuttovoitosta ulkomailta, vieraskielisten määrä ja osuus väestöstä kasvavat huomattavasti myös jatkossa. Tämä jatkanee aiempien vuosien kehitystä: alueilla, joilla vieraskielisiä on suhteellisesti vähiten, vieraskielisten osuuden kasvu pysyy maltillisena, ja toisaalta suurimman vieraskielisten osuuden alueilla vieraskielisten osuus kasvaa yhä voimakkaammin. Kasvavan vieraskielisen väestön myötä myös vieraskielisten syntyneiden määrät kasvavat, vaikkakin vieraskielisten hedelmällisyys on ajan myötä lähentynyt kotimaankielisten hedelmällisyyttä (Mäki, 2015).
Väestömuutosten tarkastelussa äidinkielen mukaan on hyvä kuitenkin huomioida, ettei väestörekisterissä – ja siten tilastoissakin – oleva äidinkieli kuvaa henkilön todellista kielitaitoa. Yhä suurempi osa vieraskielisistä lapsista on syntynyt Suomessa, joten voidaan olettaa, että heillä on vähintäänkin perustason osaaminen suomen tai ruotsin kielestä. Lisäksi ainakin osa ulkomailta maahan muuttaneista ja pidemmän aikaa Suomessa asuneista osaa kotimaisia kieliä ainakin perustasolla. Tämän vuoksi jatkossa onkin syytä tarkastella väestörakenteen muutosta myös henkilöiden ulkomaalaistaustaisuuden perusteella. Tällöin nähdään myös se, miten alueiden väestönmuutokset jakaantuvat ulkomailla syntyneiden ja kotimaassa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten välillä. Palveluiden näkökulmasta oleellista on tarkastella erityisesti ensimmäisen sukupolven ulkomaalaistaustaisen (ulkomailla syntyneet) väestön kehitystä, sillä heillä on suurimmat tarpeet vieraskielisten palveluille. Toisen polven ulkomaalaistaustaisella väestöllä (Suomessa syntyneet) on Suomessa käyty koulutus ja sen mukainen kielitaito.
Kirjoittaja Harri Sinkko toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Kauppinen, T. M. (2019). Unravelling the demographic dynamics of ethnic residential. Popul Space Place. 2019; 25:2.
Kaupunkitieto, Helsingin kaupunki. (20. 3 2025). Ulkomaalaistaustaiset ja vieraskieliset Helsingissä. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/maahanmuutto-ja-kotoutuminen/ulkomaalaistaustainen-vaesto/ulkomaalaistaustaiset-ja-vieraskieliset-helsingissa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Mäki, N. (2015). Vieraskielisten hedelmällisyys Helsingissä ja Helsingin seudulla. Helsingin kaupungin tietokeskus. 2015:5. Helsingin kaupunki.
Mäki, N. (2024). Hedelmällisyys pieneni Helsingissä entisestään vuonna 2023 – kotimaankielisten kokonaishedelmällisyysluku laski alle yhden lapsen. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/hedelmallisyys-pieneni-helsingissa-entisestaan-vuonna-2023-kotimaankielisten(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Saukkonen, P. (2024). Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla: asuminen, työllisyys ja tulot vuonna 2022. Helsinki: Helsingin kaupunki.
Vilkama, K. (2011). Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla. Tietokeskus, Helsingin kaupunki.
Vilkama, K.& Hirvonen, J. (2018). Helsingin alueellinen eriytyminen: kaksi lähestymistapaa segregaation seurantaan. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsingin-alueellinen-eriytyminen-kaksi-lahestymistapaa-segregaation-seurantaan(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Alaviitteet:
- Vieraskielisiksi luokitellaan henkilöt, joiden rekisteröity äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame.
- Ulkomaalaistaustaisia ovat henkilöt, jotka ovat syntyneet ulkomailla tai joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla
- Aluejakoja voi tarkastella kartta.hel.fi(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) -palvelusta.
- Rekisteröity äidinkieli on väestörekisterin tieto, jota henkilö voi myös vaihtaa omasta aloitteestaan. Lähtökohtaisesti syntyvän lapsen äidinkieli on äidin äidinkieli.
- Määrä sisältää muuttoliikkeen ja luonnollisen väestönkasvun lisäksi väestömääriin tehdyt korjaukset (1 067 henkeä), joten väestömuutosten summa ei ole täsmälleen yhtä suuri tämän kanssa.