Hyppää pääsisältöön

Lasten ja nuorten osallisuus

  • Noin joka kymmenes helsinkiläisnuori kokee erittäin heikkoa osallisuutta.  
  • Tyttöjen osallisuuden kokemus on heikentynyt viime vuosien aikana.  
  • Vaikutusmahdollisuudet koulun asioiden suunnitteluun koetaan keskimäärin hyviksi. 

Runsas joka kymmenes helsinkiläisnuorista kokee erittäin heikkoa osallisuutta. Erittäin heikko osallisuuden kokemus on yleisempää tytöillä kuin pojilla ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista tytöistä jopa 20 prosenttia kokee osallisuutensa erittäin heikoksi. Erittäin heikko osallisuuden kokemus tarkoittaa sitä, että henkilö on syrjäytymisvaarassa tai kokee itsensä syrjäytetyksi. Myös riskit erilaisten ongelmien kasaantumiselle, pitkittymiselle ja kärjistymiselle ovat suuremmat. Ilmiötä mitataan kymmenestä väittämästä koostuvalla mittaristolla, jolla kysytään ihmisen merkityksellisyyden kokemusta, uskoa omaan toimijuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin maan elämään ja elinympäristöön liittyen sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen koettua laatua.  Perhetausta vaikuttaa erittäin heikkoon osallisuuden kokemukseen Helsingissä. Vanhempien työttömyys, korkeintaan kohtalaiseksi koettu perheen taloudellinen tilanne ja yksinhuoltajaperheissä asuminen ovat yhteydessä erittäin heikkoon osallisuuden kokemukseen.     

Yksi keskeinen ja tärkeä arjen yhteisö lapsille ja nuorille on koulu tai oppilaitos. Oppilaiden sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen ja osallistuminen kouluympäristön toimintoihin ovat kouluyhteisön hyvinvointiin keskeisesti vaikuttavia tekijöitä. Mahdollisuus olla osallisena ja mukana itselleen merkittävissä yhteisöissä, kouluympäristön suunnittelussa tai tapahtumien järjestelyssä ovat monelle nuorelle merkittäviä kokemuksia identiteetin kehittymisen kannalta. Muutama prosentti ala- ja yläkoululaisista kokee, ettei ole tärkeä osa koulu- eikä luokkayhteisöä. Toisella asteella osuus on vajaan 10 prosentin luokkaa. Perusopetuksen 8.-ja 9.-luokkalaisten ja toisen asteen opiskelijoiden keskuudessa pojat kokevat voimakkaampaa osallisuutta näihin yhteisöihin kuin tytöt. Perusopetuksen 4. ja 5. luokalla ei juurikaan havaita eroja tyttöjen ja poikien välillä.   

Helsingin perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvistä oppilaista sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista valtaosa kokee koulunsa ilmapiirin sellaiseksi, jossa omia mielipiteitä on helppoa tuoda esiin. Moni uskoo myös mahdollisuuksiinsa vaikuttaa koulun asioihin, kuten oppituntien järjestelyihin tai koulutyön suunnitteluun. Pojat pitävät vaikutusmahdollisuuksiaan koulussa parempina kuin tytöt.