- Helsingissä on yhteensä 344 898 asuntokuntaa, ja asuntokuntien keskikoko on 1,85 henkilöä.
- Yksinasuvia on 50 prosenttia kaikista asuntokunnista.
- Suurempi osa Helsingin asukkaista kuuluu kuitenkin lapsiperheasuntokuntiin kuin yksinasuviin asuntokuntiin.
Helsingissä oli vuoden 2020 lopussa yhteensä 344 898 asuntokuntaa, joissa oli yhteensä 637 971 asukasta. Asuntokuntien ja asuntoväestön ulkopuolista väestöä, tilapäisesti ulkomailla asuvia, laitoksissa kirjoilla tai vailla vakinaista asuntoa olevia oli yhteensä 18 949 henkilöä. Asuntokunnan keskikooksi tuli siten 1,85 henkilöä per asunto, joka on saman verran kuin vuosina 2005–2008, jolloin keskikoko oli edellisen kerran ennätysalhaisella tasolla. Asuntokuntien keskikoko on Helsingissä selvästi pienempi kuin Espoossa (2,16) ja Vantaalla (2,03) tai muualla Suomessa (1,96).
Yleisin asuntokuntatyyppi on yhden henkilön asuntokunnat, joita oli Helsingissä vuonna 2020 yhteensä 172 644, eli 50 prosenttia kaikista asuntokunnista. Kahden hengen asuntokuntien osuus oli 30 prosenttia, kolmen hengen 10 prosenttia ja neljän hengen 7 prosenttia. Viisi henkilöä ja sitä suurempien asuntokuntien osuus oli 3 prosenttia. Yhden hengen asuntokunnat keskittyvät Helsingin keskusta-alueita ympäröiviin kaupunginosiin sekä tietyille esikaupunkialueille, joissa on pieniä, vanhempia asuntoja mutta hinnat eivät ole kaupungin huipputasoa. Yksinasuvien määrä on kasvanut Helsingissä jo vuosikymmeniä, ja koronapandemian alkuaikana kasvu oli selvästi keskimääräistä suurempaa.
Kun vertaillaan eri asuntokuntatyyppejä sen mukaan, moniko helsinkiläinen kuuluu kunkinlaiseen asuntokuntaan, suurin osuus sijoittuu lapsiperheisiin (39 % helsinkiläisestä asuntoväestöstä). Vuonna 2020 helsinkiläisissä lapsiperheissä asui noin 250 000 henkilöä. Kahden vanhemman lapsiperheissä oli 30 prosenttia ja yhden vanhemman lapsiperheissä 9 prosenttia asuntoväestöstä. Vaikka yksinasuvat muodostivat helsinkiläisistä asuntokunnista puolet, yksinasuviin asuntokuntiin kuului kuitenkin väestöstä vain 27 prosenttia. Pariskuntien osuus asuntoväestöstä oli 25 prosenttia. Yhdeksän prosenttia asuntoväestöstä oli luokkaan ”muut ja tuntemattomat” kuuluvissa asuntokunnissa.
