- Varhaiskasvatuksessa vieraskielisten osallistumisaste on kasvanut selvästi, mutta ero kotimaankielisiin on 1–2-vuotiaiden osalta yhä suuri.
- Suomessa syntyneillä ulkomaalaistaustaisilla on suomalaistaustaisiin ikätovereihinsa verrattuna suurempia vaikeuksia edetä koulutuksen poluilla. Väestöryhmän sisällä on kuitenkin suuria eroja.
- Ulkomaalaistaustaiset tytöt pärjäävät koulutuspolulla usein poikia paremmin.
Varhaiskasvatukseen osallistuminen on tutkimusten perusteella hyväksi ulkomaalaistaustaisten koulutuspolulle. Se edistää esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen oppimista, joka on tärkeätä koulunkäynnin alkaessa. Varhaiskasvatukseen – kuten myös opetukseen – osallistumista voidaan syntyperän sijaan tarkastella lasten ja nuorten äidinkielen kautta. Osa seuraavissa luvuissa ilmoitetuista vieraskielisistä on siis myös itse syntynyt ulkomailla.
Kuviosta havaitaan, että 3–6-vuotiaiden kotimaankielisten ja vieraskielisten osallistumisasteet varhaiskasvatukseen ovat korkeat, ja lähellä toisiaan. 1–2-vuotiaiden ikäryhmässä osallistumisaste on puolestaan kasvanut kymmenen viime vuoden aikana selvästi molemmissa kieliryhmissä. Muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten osallistuminen on silti edelleen vähäisempää. Ero on vuoden 2023 aikana myös kasvanut.
Pikalinkit
Vieraskielisten osuus oppilaista on niin ikään kasvanut nopeasti. Vuonna 2023 lähes neljännes Helsingin kaupungin perusopetuksessa olleista oli vieraskielisiä. Kieliryhmistä suurin olivat somalinkieliset, joita oli noin viidesosa kaikista vieraskielisistä oppilaista. Vieraskielisten oppilaiden osuus vaihtelee suuresti alueittain ja myös kouluittain. Helsingissä on useita kouluja, joiden lapsista yli puolet on vieraskielisiä.
Vieraskieliset nuoret suorittavat perusopetusta keskimäärin kauemmin kuin suomen- ja ruotsinkieliset. He myös tarvitsevat useammin tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta tai peruskoulun arvosanojen korottamista ennen toiselle asteelle siirtymistään.
Tytöt jatkavat poikia useammin lukioon ja pojat taas tyttöjä yleisemmin ammatilliseen koulutukseen äidinkieliryhmästä riippumatta. Lukio-opintojen keskeyttäminen on yleisempää vieraskielisten kuin kotimaankielisten keskuudessa, mutta ammatillisten opintojen keskeyttämisessä ei ole eroa näiden kieliryhmien välillä.
Maahan muuttaneiden nuorten aikuisten koulutustason tarkasteluun liittyy epävarmuuksia rekisteritietojen puutteiden vuoksi. Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten koulutustasoa voidaan kuitenkin tarkastella tarkemmin. Näiden nuorten aikuisten koulutustaso on jäänyt suomalaistaustaisia ikätovereitaan matalammaksi. Selvästi useampi Suomessa syntynyt ulkomaalaistaustainen on vailla toisen asteen tutkintoa vielä kolmenkymmenen vuoden ikää lähestyessäänkin. Vailla tutkintoa olevien osuudet vähenivät useamman vuoden ajan sekä suomalaistaustaisten että Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten keskuudessa, mutta myönteinen kehitys näyttää pysähtyneen vuoden 2020 jälkeen.
Etenkin Suomessa syntyneillä ulkomaalaistaustaisilla nuorilla miehillä on keskimäärin muita korkeampi riski jäädä matalan koulutuksen varaan. Heidän tilanteissaan on kuitenkin vaihtelua vanhempien taustamaaryhmän ja sosioekonomisen tilanteen mukaan. Koulutuksellinen ja toimeentuloon liittyvä huono-osaisuus lisäävät tutkitusti nuorten riskiä pudota koulutuksen ulkopuolelle.
Syrjäytymisvaarassa ovat etenkin ne nuoret, jotka ovat koulutuksen ja työn ulkopuolella sekä vailla perusasteen jälkeistä koulutusta. NEET-nuorten osuus on laskenut Helsingissä selvästi runsaan kymmenen vuoden aikana, mutta ero kotimaankielisiin on yhä olemassa. Myönteinen kehitys näyttää viime vuosina pysähtyneen (ks. kuvio). Tilastossa eivät ole mukana asevelvollisuutta suorittamassa olevat nuoret, mutta mukaan lasketaan pieniä lapsia kotona hoitavat kotivanhemmat, useimmiten naiset.