Peruskoulun päättäminen on merkittävä nivelvaihe nuoren elämässä. Tässä iässä tehdyt valinnat suuntaavat pitkälti myöhempiä koulutusvalintoja ja sijoittumista työmarkkinoille. Vuonna 2021 valtakunnallinen koulutuspoliittinen uudistus nosti oppivelvollisuusiän 18 vuoteen. Velvoite hakeutua ja jatkaa toisen asteen koulutukseen tai muuhun oppivelvollisuuden suorittamiseen kelpaavaan koulutukseen koski ensimmäiseksi niitä nuoria, jotka päättivät peruskoulun keväällä 2021. Toisen asteen koulutuksen lisäksi oppivelvollisuutta voi suorittaa erilaisissa toiselle asteelle valmistavissa ja valmentavissa koulutuksissa. Oppivelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon (Oppivelvollisuuslaki 2020/1214). Toiselle asteelle siirtymistä vahvistamalla pyritään turvaamaan jokaiselle nuorelle elämässä ja yhteiskunnassa tarpeellinen perusosaaminen. Osaamisvaatimukset työmarkkinoilla ovat kasvaneet, ja pelkän peruskoulun varaan jääminen on riski myöhemmän työelämään kiinnittymisen näkökulmasta.
Tässä artikkelissa luodaan katsaus tuoreimpien tilastojen valossa siihen, miten uudistetun oppivelvollisuuslain piirissä olleiden helsinkiläisnuorten jatkokoulutukseen siirtyminen on tähän mennessä sujunut. Samaten kiinnitetään huomiota muutoksiin toisen asteen koulutuksen keskeyttämisessä. Lopuksi tarkastellaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien nuorten aikuisten osuuden kehitystä. Oppivelvollisuuden laajentamisen mahdolliset vaikutukset nuorten koulutuspääomaan nähdään tilastoissa viiveellä.
Lähes kaikki oppivelvollisuusikäiset ovat koulutuksessa
Tilastojen pohjalta voidaan tarkastella ikäluokittain nuorten tilannetta vuoden 2023 syksyllä. Helsinkiläisiä 16-vuotiaita oli tuolloin vajaa 6 000 ja 17-vuotiaita 6 100. Lähes kaikki näihin ikäluokkiin kuuluvat nuoret ovat jossain oppivelvollisuuden suorittamiseen kelpaavassa koulutuksessa, enemmistö suorittamassa toisen asteen tutkintoa. Kyseisenä vuonna 16 vuotta täyttävistä nuorista 63 prosenttia oli siirtynyt lukiokoulutukseen ja 18 prosenttia ammatilliseen koulutukseen syksyyn 2023 mennessä (Kuvio 1). Osalla kuitenkin peruskoulun suorittaminen kestää pidempään ja osa tarvitsee valmentavaa opetusta tai peruskoulun arvosanojen korottamista ennen toiselle asteelle jatkamista. Yhdeksän prosenttia 16-vuotiaiden ikäluokasta suoritti edelleen peruskoulua ja seitsemän prosenttia oli tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa (TUVA-koulutus).
Koulutukseen osallistumisessa on eroja sukupuolten ja äidinkieliryhmien välillä. Muut kuin suomen- tai ruotsinkieliset nuoret suorittavat perusopetusta keskimäärin kauemmin: Runsaalla neljänneksellä 16-vuotiaista vieraskielisistä helsinkiläispojista ja noin viidenneksellä tytöistä oli peruskoulu edelleen syksyllä kesken, kun kotimaankielisistä 16-vuotiaista tytöistä ja pojista vastaava osuus oli enää viisi prosenttia. Vieraskieliset nuoret ovat myös kotimaankielisiin nähden yleisemmin tutkintoon johtamattomassa koulutuksessa, eli he tarvitsevat keskimäärin tyypillisemmin tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta tai peruskoulun arvosanojen korottamista ennen siirtymistä toiselle asteelle. Äidinkieliryhmään katsomatta tytöt jatkavat poikia useammin lukioon ja pojat taas tyttöjä yleisemmin ammatilliseen koulutukseen.
Noin kaksi prosenttia (108 nuorta) ikäluokasta ei suorittanut oppivelvollisuuttaan syksyllä 2023. Sukupuolten välillä ei ole eroa siinä, kuinka suuri osa on oppivelvollisuuden suorittamiseen kelpaavan koulutuksen ulkopuolella, mutta vieraskielisten keskuudessa osuus on kotimaankielisiin nuoriin nähden korkeampi. Pienellä osalla ulkopuolella olevista nuorista on päätös oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä väliaikaisesti, johon oikeuttavat tietyt esimerkiksi terveydentilaan tai elämäntilanteeseen liittyvät perusteet (ks. oppivelvollisuuslaki 2020/1241 § 7). Jokaisen nuoren, joka ei suorita oppivelvollisuutta, tilanne selvitetään. Helsingin kaupungin oppivelvollisuuden valvonnan tekemien tarkastusten mukaan tilanteista valtaosa selittyy rekisteritietojen puutteilla: henkilö on esimerkiksi muuttanut maasta, mutta ei ole tehnyt muuttoilmoitusta, jolloin väestörekisteri ei ole ajan tasalla. Niistä oppivelvollisista, joita ei onnistuta tavoittamaan tai joiden tilannetta ei ole pystytty muilla toimilla selvittämään, tehdään lastensuojeluilmoitus.
Kun tarkastellaan 17-vuotiaiden ikäluokkaa, tutkintokoulutuksessa olevien osuus kasvaa ja peruskoulua ja TUVA-koulutusta suorittavien osuus pienenee (Kuvio 2). Muutos näkyy etenkin ammatillisessa koulutuksessa olevien osuuden kasvuna, eli perusastetta pidempään suorittavat ja TUVA- koulutusta hyödyntävät nuoret tyypillisemmin siirtyvät ammatilliseen koulutukseen. Erot äidinkieliryhmien välillä heijastuvat edelleen nuorten tilanteeseen. Kotimaankielisistä nuorista 89 prosenttia opiskelee toisen asteen tutkintokoulutuksessa 17-vuotiaana, kun vieraskielisistä nuorista vastaava osuus on 75 prosenttia. Vieraskielisten nuorten osalta tutkintoon johtamattomassa koulutuksessa opiskelevien osuus on 17-vuotiaiden ikäluokassa yhä samalla tasolla kuin 16-vuotiaiden ikäluokassa. Oletettavasti moni peruskoulua vielä 16-vuotiaana suorittaneista nuorista onkin jatkanut nivelvaiheen koulutukseen kerryttämään valmiuksia toiselle asteelle siirtymistä varten. Oppivelvollisuuden suorittamiseen kelpaavan koulutuksen ulkopuolella oli 17-vuotiaista vajaa neljä prosenttia eli 16-vuotiaisiin nähden hieman suurempi osa. Koulutuksen ulkopuolella olevien osuus on Helsingissä tässä ikäryhmässä noin prosenttiyksikön korkeampi, kuin valtakunnallisesti.
Oppivelvollisuusikäisten koulutukseen sijoittumisesta on kertynyt seurantatietoa nyt kolmelta syksyltä. Kun tarkastellaan helsinkiläisten 16-vuotiaiden ikäryhmää, havaitaan, että kotimaankielisten nuorten tilanteessa ei ole seurantajaksolla tapahtunut muutosta. Sen sijaan muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten nuorten osalta tilanne näyttäisi parantuneen etenkin oppivelvollisuuslain voimaantulovuoden 2021 syksyn tilanteeseen nähden. Aiempaa pienempi osa on oppivelvollisuuden suorittamiseen kelpaavan koulutuksen ulkopuolella. Myös peruskoulussa edelleen opiskelevien osuus on pienentynyt. Samalla lukiokoulutukseen jatkaneiden nuorten osuus on noussut. (Kuvio 3)
Toisen asteen koulutuksen keskeyttäminen vähentynyt nuorilla hieman
Osa koulutuksen aloittaneista päätyy myöhemmin keskeyttämään opintonsa. Lukiokoulutuksen keskeyttäminen on hyvin harvinaista: lukio-opinnot lukuvuoden aikana kesken jättäneiden nuorten osuus on jo pidempään pysytellyt Helsingissä noin kahdessa prosentissa. Oppivelvollisuusiän nostamisen jälkeen lukion keskeyttäneiden joukko näyttää entisestään pienentyneen (Kuvio 4). Tilannetta tarkasteltiin myös äidinkieliryhmittäin. Vieraskielisten nuorten keskeyttämisriski lukiossa on keskimäärin korkeampi kuin kotimaankielisten nuorten. Opinnoista eroaminen oli kuitenkin vähentynyt molemmissa äidinkieliryhmissä.
Myös ammatillisen perustutkintokoulutuksen keskeyttäminen alle 20-vuotiaana on melko vähäistä, joskin yleisempää kuin lukiossa. Vuonna 2023 ammatillista perustutkintoa Helsingissä suorittaneista alle 20-vuotiaista viisi prosenttia oli luopunut opiskeluoikeudesta eikä ollut jatkanut mihinkään muuhun toisen asteen koulutukseen (Kuvio 4). Myös ammatillisen koulutuksen keskeyttämisasteessa on nuorten osalta nähtävissä hienoista laskutrendiä. Vieras- ja kotimaankielisten nuorten keskeyttämisaste on ollut viime vuosina samaa tasoa, mutta oppivelvollisuuslain uudistuksen jälkeen kehityksessä on havaittavissa eriytymistä; kotimaankielisten nuorten opinnoista eroaminen on vähentynyt, mutta vieraskielisten nuorten ei. Vaikka nuorten toisen asteen keskeyttämisprosentit ovat melko pieniä ja osuus on ollut laskeva, silti vuosittain lähes tuhat nuorta jättäytyy toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle Helsingissä. Osa palannee opintojen pariin myöhemmin, mutta eivät kaikki.
Toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisten miesten koulutustaso jäämässä keskimäärin matalaksi
Valtaosa vuoden 2021 syksyllä toisen asteen opinnot aloittaneista nuorista valmistuu keväällä 2024 kolmen vuoden opintojen päätteeksi. Oppivelvollisuusiän laajentamisen mahdollista vaikutusta nuorten koulutuspääomaan voidaan tarkastella aikaisintaan sitten, kun tätä vuotta koskevat tilastot väestön koulutustasosta valmistuvat. Tällä hetkellä tuoreimmat tilastot nuorten tutkintojen suorittamisesta ovat vuoden 2022 lopusta.
Kaikista Suomessa syntyneistä helsinkiläisistä 20–24-vuotiaista noin 14 prosenttia oli vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa vuoden 2022 lopussa. Sekä suomalaistaustaisten että Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten osalta vailla tutkintoa olevien osuus väheni useamman vuoden ajan, mutta vuoden 2020 jälkeen myönteinen kehitys näyttää pysähtyneen (Kuvio 5). Miesten osalta vailla tutkintoa olevien osuus kääntyi kasvuun vuonna 2020, naisilla vuonna 2021. Muutos ajoittuu koronapandemian aikaan, joten on mahdollista, että pandemia-ajan rajoitukset ja etäopiskelu viivästyttivät osalla nuorista valmistumista toiselta asteelta. Voimakkaimmin tilanne on heikentynyt toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisilla miehillä, joilla riski jäädä vaille tutkintoa oli jo valmiiksi keskimäärin muita väestöryhmiä korkeampi. Vuoden 2022 lopussa tämän ryhmän miehistä Helsingissä 42 prosenttia ei ollut suorittanut peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Valtaosa vailla tutkintoa olevista nuorista on kuitenkin suomalaistaustaisia. Esimerkiksi kaikista vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevista Suomessa syntyneistä kyseisen ikäryhmän miehistä ulkomaalaistaustaisten osuus on vain 15 prosenttia.
Osin toisen sukupolven miesten heikompaa koulutustasoa 20–24-vuotiaana selittää se, että he etenevät koulutuspolullaan suomalaistaustaisia ikätovereitaan hitaammin. Helsingissä 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten määrät ovat tilastojen näkökulmasta ajalliseen vertailuun vielä melko pieniä. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin todeta, että syntyperäryhmien ja myös sukupuolten väliset erot ovat hiukan kapeammat 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä, mutta edelleen selkeät. Vuonna 2022 helsinkiläisistä 25–29-vuotiasta toisen sukupolven miehistä 28 prosenttia oli yhä vailla tutkintoa, naisista 18 prosenttia. Suomalaistaustaisista miehistä vailla tutkintoa oli 10 prosenttia ja naisista enää viisi prosenttia.
Poikien riski koulutuksesta syrjään jäämiseen on korkeampi, mutta myös tyttöjen tilanteeseen syytä kiinnittää jatkossa huomiota
Lähes kaikki 16- ja 17-vuotiaat helsinkiläiset osallistuvat johonkin oppivelvollisuuden suorittamiseen kelpaavaan koulutukseen, pääasiassa toisen asteen tutkintoon tähtäävään. Oppivelvollisuuden voimaantulovuoden 2021 jälkeen vieraskielisten nuorten osallistuvuus koulutukseen näyttäisi parin seuraavan vuoden aikana parantuneen. Osalla peruskoulun ja toisen asteen välinen nivelvaihe kuitenkin kestää kauemmin. Verrattain suuri osa vieraskielisistä nuorista, etenkin pojista, tarvitsee keskimääräistä pidemmän ajan peruskoulun suorittamiseen tai valmistavaa opetusta ennen toiselle asteelle siirtymistä.
Aiemmista tarkasteluista tiedetään, että ulkomaalaistaustaisten oppijoiden ryhmän sisällä on eroja itse maahan muuttaneiden ja Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten välillä. Toisen asteen koulutuksen osallistuvuus on matalampaa etenkin maahanmuuttajanuorilla, kun taas Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset pärjäävät siirtymässä paremmin, joskin yhä keskimäärin heikommin kuin suomalaistaustaiset ikätoverinsa (Ahtiainen 2023). Erot oppimisen valmiuksissa heijastuvat koulutuspolulle. Vastaavat syntyperän mukaiset erot nähdäänkin myös suomalaislasten ja –nuorten oppimistuloksissa (Hiltunen ym. 2023; Ukkola & Metsämuuronen 2023). On kuitenkin havaittu, että vähäisempi kouluttautuminen selittyy maahanmuuttajien lasten keskimäärin haasteellisemmalla sosioekonomisella taustalla. Sosioekonomiselta asemaltaan samankaltaisissa perheissä ja asuinalueilla varttuneet Suomessa syntyneet maahanmuuttajien lapset suorittavat toisen asteen tutkinnon yhtä todennäköisesti kuin suomalaistaustaiset ikätoverinsa (Ansala 2019).
Tuoreimpien tilastojen valossa näyttäisi siltä, että aiempaa harvempi helsinkiläisnuori on keskeyttänyt toisen asteen. Ammatillisessa koulutuksessa toiselta asteelta eroaminen on kuitenkin vähentynyt vain kotimaankielisten nuorten keskuudessa, kun taas vieraskielisten nuorten osalta muutosta ei ole tapahtunut.
Saatavilla olevien tilastojen pohjalta ei vielä voida sanoa, ovatko aiempaa useamman nuoren opinnot edenneet oppivelvollisuuden laajenemisen myötä kohti tutkinnon suorittamista. Tuoreimmat luvut 20–24-vuotiaiden koulutustasosta vuoden 2022 lopulta kertovat, että pandemiavuodet aiheuttivat takapakkia myönteiseen kehitykseen ja vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuus kääntyi Helsingissä kasvuun. Suomessa syntyneistä nuorista tilanne on heikentynyt voimakkaimmin toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisilla miehillä, joilla riski jäädä vaille tutkintoa oli jo valmiiksi keskimäärin korkea.
Toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisten miesten keskimääräinen tilanne toki kätkee sisäänsä paljon vaihtelua. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun Suomessa syntyneistä somalialaistaustaisista 20–29-vuotiaista miehistä vain joka toisella on perusasteen jälkeinen tutkinto, kun virolaistaustaisista miehistä osuus on lähes 80 prosenttia (Saukkonen 2022). Ylipäätään miehet jäävät naisiin nähden keskimäärin useammin vaille toisen asteen tutkintoa. Yleisesti ottaen tiedetään, että syyt koulutuspolulta syrjään jäämiseen linkittyvät usein paitsi heikkoon koulumenestykseen, myös perhetaustaan. Etenkin perheeseen kasautunut koulutuksellinen ja toimeentuloon liittyvä huono-osaisuus lisäävät koulutuksen ulkopuolelle putoamisen riskiä nuorten kohdalla (Vauhkonen & Salasuo 2021). Myös varhaisnuoruudessa saatu psykiatrisen tai neurologisen kehityksen häiriön diagnoosi kasvattaa riskiä koulupolulta putoamiselle (Ringbom ym. 2023).
Vaikka matalan koulutuksen varaan jääminen on tyttöjen kohdalla selvästi harvinaisempaa, myös tyttöjen tilanteeseensa on syytä kiinnittää tulevina vuosina huomiota. Edellisen vajaan kymmenen vuoden aikana tyttöjen psyykkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa on ollut nähtävissä huolestuttavia kehityssuuntia; ahdistuneisuus- ja masennusoireilu on yleistynyt rajusti ja tilanne on Helsingissä vielä koko maan keskiarvoa huonompi (Määttä 2023). Heikentynyt mielen hyvinvointi saattaa heijastua jatkossa nuorten opinnoissa jaksamiseen ja sitä kautta myös edellytyksiin suorittaa tutkinto tavoiteajassa loppuun sekä kiinnittyä jatko-opintoihin tai työelämään.
Hanna Ahtiainen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Kirjallisuus:
Ahtiainen, H. (2023). Nuorten koulutus Helsingissä – polku peruskoulusta eteenpäin. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia. Tilastoja 2023:2. Nuorten koulutus Helsingissä – polku peruskoulusta eteenpäin
Ansala, L. (2019). Maahanmuuttajien lasten ja suomalaistaustaisten lasten välisiä kouluttautumiseroja selittävät saapumisikä, perhetausta ja asuinalueet. Kvartti-verkkolehti. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia. Maahanmuuttajien lasten ja suomalaistaustaisten lasten välisiä kouluttautumiseroja selittävät saapumisikä, perhetausta ja asuinalueet | Tutkimus- ja tilastotietoa Helsingistä
Hiltunen, J., Ahonen, A. Hienonen, N., Kauppinen, H., Kotila, J., Lehtola, P. Leino, K., Lintuvuori, M., Nissinen, K., Puhakka, E., Sirén, M., Vainikainen, M. & Vettenranta, J. (2023). PISA 2022 ensituloksia. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:49. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165295/OKM_2023_49.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Määttä, S. (2023). Kouluterveyskysely 2023. Helsinkiläislasten ja -nuorten koettu hyvinvointi, terveys ja turvallisuus. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia. Tilastoja 2023:6. https://kaupunkitieto.hel.fi/sites/default/files/23_10_26_Tilastoja_6_Maatta.pdf
Oppivelvollisuuslaki 2020/1214. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20201214
Ringbom, I., Suvisaari, J., Sourander, A., Gissler, M. & Gyllenberg, D. (2023). Temporal changes in the associations between diagnosed psychiatric disorders and dropping out of school early. European Child & Adolescent Psychiatry. https://doi.org/10.1007/s00787-023-02252-2
Saukkonen, P. (2022). Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla: asuminen, työllisyys ja tulot vuonna 2020. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/22_12_15_Tutkimuksia_3_Saukkonen.pdf
Vauhkonen, T. & Salasuo, M. (2021). Helsinkiläisnuorten ylisukupolvinen syrjäytyminen. Tuloksia Mukana-ohjelman taustatutkimuksesta. Kvartti-verkkolehti. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/helsinkilaisnuorten-ylisukupolvinen-syrjaytyminen
Ukkola, A. & Metsämuuronen, J. (2023). Matematiikan ja äidinkielen taidot alkuopetuksen aikana. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Julkaisut 1:2023. Perusopetuksen oppimistulosten pitkittäisarviointi 2018–2020. https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_0123.pdf