Ulkomaalaistaustaisten alueellinen sijoittuminen ja asuminen

  • Ulkomaalaistaustaisen väestön määrä ja suhteellinen osuus vaihtelevat suuresti Helsingin eri alueiden välillä: korkeimmillaan osuus on lähes 50 prosenttia.
  • Suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten alueellinen eriytyminen on kymmenen viime vuoden aikana kasvanut, ja lapsiperheet asuvat vielä eriytyneemmin kuin muut helsinkiläiset.
  • Omistusasuminen on ulkomaalaistaustaisten keskuudessa harvinaisempaa kuin suomalaistaustaisilla, mutta se yleistyy Suomessa pidempään asumisen myötä.

Ulkomaalaistaustaisen väestön määrä ja suhteellinen osuus vaihtelevat Helsingin sisällä. Useampi kuin joka neljäs (28 %) ulkomaalaistaustainen asui vuoden 2023 lopussa Itäisessä suurpiirissä, jossa heidän osuutensa koko väestöstä oli myös suurin, tasan kolmasosa. Peruspiireittäin tarkasteltuna ulkomaalaistaustaisen väestön osuus oli suurin Jakomäen peruspiirissä (45 %), ja osa-alueista Itäkeskuksessa ja Kontulassa (47 %). 

Ulkomaalaistaustaisen väestön osuudet ovat edelleen suurimpia siellä, missä näin oli jo 1990-luvun lopulla. Myllypuroa lukuun ottamatta näiden alueiden ero kaupungin keskiarvoon on ollut kasvava. Kehitykseen vaikuttavat ulkomaisen ja Suomen sisäisen muuttoliikkeen lisäksi maahanmuuton toisen sukupolven (Suomeen muuttaneiden lapset) määrän kasvu ja kaupungin sisäinen muuttoliike. Ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvua nuorimmissa ikäluokissa selittävät osaltaan suomalaistaustaisen väestön matala syntyvyys ja kaupungin sisäinen muuttoliike. 

Kehitystä voidaan tarkastella myös kahden väestöryhmän välille laskettavan tunnusluvun, erilaisuusindeksin, avulla. Indeksin arvo (0–100 %) kertoo, kuinka suuren osan ryhmästä A tulisi sijoittua muualle, jotta alueellinen jakauma olisi sama kuin ryhmällä B. Ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten välinen erilaisuusindeksin arvo oli vuoden 2023 tietojen mukaan 30 prosenttia. Vajaan kolmasosan Helsingin ulkomaalaistaustaisista tulisi siis asua hajautetummin, jotta heitä olisi kaupungin eri alueilla yhtä tasaisesti kuin suomalaistaustaisia. 
Näin mitattuna suomalais- ja ulkomaalaistaustaiset lapsiperheet asuvat vielä eriytyneemmin kuin muut helsinkiläiset. Väestörakenteen alueellisen eriytymisen seurauksena myös erilaisten palveluiden tarve kaupungissa on eriytynyt. Vaikka eriytyminen on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana, se on suhteessa kansainvälisiin verrokkikaupunkeihin yhä maltillista.

Eriytymistä on nähtävissä paitsi alueellisessa sijoittumisessa myös asumisessa. Ulkomaalaistaustaiset asuntokunnat ovat keskimäärin suurempia kuin suomalaistaustaiset, ja yksin asuminen on harvinaisempaa. Ulkomaalaistaustaiset asuvat keskimäärin pienemmissä asunnoissa kuin suomalaistaustaiset, ja asuminen on huomattavasti ahtaampaa varsinkin yli nelihenkisissä asuntokunnissa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että suomalaistaustaisiin verrattuna ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret asuvat usein ahtaasti. Asumisen olosuhteisiin vaikuttaa perhekoon lisäksi tulotaso, joka on ulkomaalaistaustaisilla keskimäärin suomalaistaustaisia matalampi. 

Ulkomaalaistaustaisista (alla olevassa kuviossa vieraskielisistä) suuri osa asuu vuokralla. Viime vuosina etenkin vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa asuvien osuus on kasvanut vahvasti. ARA- tai korkotukivuokra-asunnossa asuvien osuus on puolestaan laskenut selvästi. Myös omistusasunnossa asuvien määrä on kasvanut, mutta heidän osuutensa Helsingin ulkomaalaistaustaisesta asuntoväestöstä on pysynyt ennallaan noin viidenneksessä. Se on selvästi vähemmän kuin suomalaistaustaisilla.

Lue lisää:

Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla: asuminen, työllisyys ja tulot vuonna 2022(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Helsingin ennätyksellinen väestönkasvu perustui vieraskielisen väestön määrän kasvuun(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Helsingin alueellinen eriytyminen: kaksi lähestymistapaa segregaation seurantaan(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) 

Uusimmat artikkelit

Eroa selittänee muun muassa se, että maasta toiseen muuttavat ihmiset ovat usein lähtömaansa terveimpiä.