Tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (6/2015)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) julkaistussa tutkimuksessani selvitin Helsingin vieraskielisen väestön kuolleisuuden tasoa, suhteellista kuolleisuutta verrattuna suomenkielisiin sekä siviilisäädyn merkitystä erojen taustalla. Kuolleisuuden käsitteellä tarkoitetaan kuolemista ilmiönä, jonka väestöllistä vaikutusta tutkitaan. Se ilmoittaa kuolleiden osuuden väestöstä tai väestönosasta.
Kyse on aihepiiristä, jota ei Helsingin osalta tunneta ja jota koko Suomen osalta on aiemmin tutkittu vain vähän. Vieraskielisten osuus väestöstä on pääkaupunkiseudulla kuitenkin jo lähes 14 prosenttia ja tämän yhä kasvavan väestönosan elinoloja ja hyvinvointia olisi tärkeä tuntea paremmin. Aineistona tutkimuksessa käytettiin rekisteripohjaista kokonaisaineistoa.
Muualla maailmassa tehtyjen tutkimusten mukaan maahanmuuttajien kuolleisuus on usein alhaisempaa kuin kantaväestön kuolleisuus huolimatta heidän alhaisemmasta sosioekonomisesta asemastaan. Yleensähän sosioekonominen asema on käänteisessä yhteydessä sairastavuuteen ja kuolleisuuteen: mitä korkeampi asema, sitä vähäisempi sairastavuus ja pienempi kuolleisuus.
Tätä maahanmuuttajien kohdalla havaittua matalan sosiaalisen aseman yhdistymistä alhaiseen kuolleisuuteen kutsutaan epidemiologiseksi paradoksiksi. Sitä on selitetty pääsääntöisesti kahdella mekanismilla: toisaalta hyvään terveyden tilaan perustuvalla valikoitumisella, jolloin terveimmät ihmiset muuttaisivat maasta toiseen (niin sanottu healthy migrant -vaikutus), ja toisaalta sillä, että maahanmuuttajat olisivat kohdemaissa lähinnä vain nuorina ja terveinä ja palaisivat sitten kotimaahansa sairauden tai vanhuuden koittaessa.
Epidemiologinen paradoksi eli maahanmuuttajien kantaväestöä pienempi kuolleisuus huolimatta heidän alhaisemmasta sosioekonomisesta asemastaan oli hyvin selkeä Helsingissä. Vieraskielisten miesten ikävakioitu kuolleisuus oli 40 prosenttia suomenkielisiä pienempää ja naisten kuolleisuus hieman yli 20 prosenttia pienempää. Vieraskielisten pienempi kuolleisuus oli nähtävissä lähes kaikissa kieliryhmissä, vaikka ne edustivat hyvin erilaisia kansallisuuksia.
Vieraskielisten erilainen siviilisäätyjakauma selitti miehillä pienen osan kuolleisuuserosta, sillä heillä siviilisääty ei ollut yhtä voimakkaasti yhteydessä kuolleisuuteen kuin suomenkielisillä, minkä lisäksi naimisissa olevia eli alhaisemman kuolleisuuden ryhmään kuuluvia oli suhteellisesti enemmän.
Vieraskielisten alhainen kuolleisuus selittynee pääsääntöisesti healthy migrant -vaikutuksella, eli kuolleisuuserot johtunevat siis ainakin osin siitä, että maahanmuuttajat ovat terveyden perusteella valikoitunut osa lähtömaan väestöä.
Maahanmuuttajien kuolleisuustilannetta tulee kuitenkin seurata, sillä tyypillistä on, että ajan myötä maahanmuuttajien terveys ja kuolleisuuden taso lähenevät alkuperäisen väestön tilannetta. Tutkimus on luettavissa Yhteiskuntapolitiikka-lehdestä(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).