Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä

Yleinen tietoisuus lasten ja nuorten hyvinvointieroista ja alueellisen eriytymisen piirteistä on kasvanut viime vuosina niin Helsingissä kuin koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä tuoreisiin tutkimusaineistoihin pohjautuva kokoomateos syventää ymmärrystä lasten ja nuorten eriytymisestä keskittymällä erityisesti helsinkiläisten lapsiperheiden keskinäisiin hyvinvointieroihin sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja koulutuspolkujen eroihin. Huomio kohdistuu väestöryhmien välisiin eroihin, jotka heijastuvat myös hyvinvoinnin alueelliseen eriytymiseen. Tavoitteena on täsmentää tilannekuvaa erityisesti hyvinvointi- ja voimavaraeroista taustoiltaan erilaisten lasten, nuorten ja lapsiperheiden sekä heidän asuinalueidensa välillä.
Kirjoittaja:
Kuuluu sarjaan:
Lataa julkaisu tästä (pdf)

Päätulokset 

  • Noin kolmannes helsinkiläisistä asuu lapsiperheessä, ja lasten määrän ennustetaan kasvavan. Väestön ikärakenteen vuoksi lapsiperheiden osuus kuitenkin pienenee. Kasvava osuus lapsista on ulkomaalaistaustaisia.
  • Useimmat lapsiperheiden vanhemmat voivat hyvin. Lähes viidennes vanhemmista kuitenkin kokee suurta psyykkistä kuormitusta. Yksinhuoltaja-, monilapsisissa ja ulkomaalaistaustaisissa perheissä esiintyy usein taloudellisia vaikeuksia. Koetut taloudelliset vaikeudet heijastuvat myös muihin hyvinvoinnin ulottuvuuksiin.
  • Nuorten elämään tyytyväisyys ja koettu terveys ovat heikentyneet, erityisesti tytöillä. Hyvinvointierot ovat kasvaneet. Hyvinvoinnin ja koulutuksen kehitystä ennustavat vahvemmin sosioekonominen tausta ja kokemus perheen taloudellisesta tilanteesta kuin syntyperä tai äidinkieli.
  • Koulutuspoluissa on havaittavissa eriytymistä sukupuolen ja syntyperän mukaan. Nuoret naiset suorittavat tutkintoja yleisemmin kuin nuoret miehet, ja ulkomaalaistaustaiset nuoret ovat 25-vuotiaina useammin vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa verrattuna suomalaistaustaisiin ikätovereihinsa. Syrjintä ja kiusaaminen ovat ulkomaalaistaustaisten nuorten keskuudessa yleisempiä ongelmia verrattuna suomalaistaustaisiin, ja he kohtaavat myös rakenteellista syrjintää koulussa ja työelämässä.
  • Lapsiperheiden mahdollisuudet asettua eri kaupunginosiin vaihtelevat, ja omistusasumiseen vaikuttavat suuresti asuntojen hinnat ja perheiden tulot. Perheiden muuttoliike vahvistaa asuinalueiden välisiä sosioekonomisia eroja.
  • Lapsiperheet asuvat muuta väestöä eriytyneemmin. Hyväosaisilla alueilla lapsiperheiden sosioekonominen tilanne on keskimäärin muuta väestöä parempi, kun taas heikompiosaisilla alueilla se on keskimääräistä huonompi.
     

Niissä lapsiperheissä, joissa koetaan toimeentulovaikeuksia, voidaan monen hyvinvoinnin ulottuvuuden mukaan muita lapsiperheitä heikommin.

Suuri osa helsinkiläisistä lapsista, nuorista ja lapsiperheistä voi hyvin, mutta haasteitakin ilmenee

Helsinkiläisten lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi on eriytynyt alueittain ja taustojen mukaan. Helsinkiläiset lapsiperheet asuvat muita helsinkiläisiä eriytyneemmin erityisesti sosioekonomisten taustan mukaan tarkasteltuna. Myös vieraskielisten ja kotimaankielisten eriytyminen on lapsiperheillä muita voimakkaampaa, ja eriytyminen on tältä osin myös voimistunut. Tytöt kokevat enemmän pahoinvointia kuin pojat, ja perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa voimakkaasti koettuun hyvinvointiin. Asuinalueet ovat eriytyneet yhä selvemmin, mikä vaikuttaa lasten mahdollisuuksiin ja palvelutarpeisiin. Perheiden valikoituminen eri alueille vahvistaa tätä kehitystä. Silti valtaosa nuorista voi hyvin, jatkaa opintoja ja harrastaa. Alueiden maine ei aina vastaa asukkaiden omia kokemuksia asuinalueestaan. 

Eriarvoistumisen ehkäisemiseen tarvitaan vankkoja toimenpiteitä

Väestöryhmien väliset ja alueelliset erot hyvinvoinnissa näyttävät olevan varsin pysyvä ilmiö Helsingissä. Kaupungin on tärkeää varmistaa riittävät ja laadukkaat palvelut ja panostaa elinympäristön viihtyisyyteen ja turvallisuuteen kaikkialla Helsingissä. Tällä voidaan ehkäistä niin sanottuja aluevaikutuksia, joissa itse alue alkaa heikentää asukkaidensa hyvinvointia esimerkiksi palvelujen vähenemisen, maineen heikkenemisen tai kaupunkilaisten yhteenkuuluvuuden rapautumisen seurauksena. Eriytymisen ehkäisy vaatii panostuksia kaikkiin kaupunginosiin. Lapsiperheiden hyvinvointi ja lasten ja nuorten muut kasvuympäristöt määrittävät paitsi heidän tulevaisuutensa, myös koko kaupungin kehityksen suunnan.

Aineistot

Julkaisussa esitetyt tutkimustulokset perustuvat Tilastokeskuksen ja Kansaneläkelaitoksen rekisteriaineistoihin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamiin väestötutkimuksiin Helsingin aineistoista (Kouluterveyskysely, MoniSuomi, TerveSuomi) sekä palvelujärjestelmän ulkopuoliseen tietokokonaisuuteen. Julkaisussa esitellään tuloksia myös Helsingin kaupunkitietopalveluiden keräämästä haastatteluaineistosta, Helsinki-barometrina tunnetusta kyselytutkimuksesta sekä Helsingin yliopiston keräämästä kyselytutkimuksesta.

Viittaaminen

Renvik, T. A., Saukkonen, P., Sulander, T., Taskinen, H. & Vilkama, K. (toim.) (2025). Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä. Tutkimuksia 2025: 1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/25_05_21_Tutkimuksia_1.pdf. Viitattu: ##.##.20##.