Helsingin väestönkasvu 9 500 henkeä
Helsingin väestön määrä on kasvanut muutaman viime vuoden ajan ennätyksellisen voimakkaasti, kun vuosina 2020–2021 kasvu jäi koronapandemian myötä matalaksi. Helsingin asukasmäärä oli vuoden 2024 lopussa 684 018 henkeä. Väestön määrä kasvoi vuoden 2024 aikana 9 518 hengellä, mikä vastaa 1,4 prosentin vuosikasvua. Kaupungin kasvu oli toista vuotta peräkkäin historiallisen suurta, vaikka edellisvuoteen verrattuna kasvua olikin 950 henkeä vähemmän. Vastaavia kasvumääriä Helsingissä on edellisen kerran ollut 1960-luvulla. 2000-luvun keskimääräinen kasvu on ollut 5 300 henkeä. Väestömäärän vuosittaiset muutokset ovat vaihdelleet tällä vuosituhannella yli 10 000 hengen kasvusta vajaaseen 400 hengen väestömäärän vähenemiseen. Suurin vaikutus väestömäärän muutoksiin on ollut muuttoliikkeellä, kun taas luonnollisen väestönkasvun – syntyneiden ja kuolleiden määrien erotuksen – vaikutus on jäänyt pienemmäksi. (Kuvio 1.)
Myös muut pääkaupunkiseudun kaupungit kasvoivat voimakkaasti: Espoo kasvoi 6 900 hengellä ja Vantaa 3 800 hengellä vuonna 2024. KUUMA-kuntien 1(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) yhteenlaskettu kasvu sen sijaan jäi selvästi pienemmäksi, 2 600 henkeen. Espoon väestönkasvu on ollut muutaman viime vuoden ajan voimakasta, mutta Vantaan kasvu on ollut hieman hitaampaa. Muista kuutoskaupungeista Tampereella väestön määrä lisääntyi 5 100, Turussa 4 200 ja Oulussa 1 500 hengellä. Kuutoskaupunkien suhteellinen kasvu vaihteli Espoon 2,2 prosentista Oulun 0,7 prosenttiin. Turkua lukuun ottamatta muissa kuutoskaupungeissa kasvu jäi edellisvuotta 2023 pienemmäksi.
Helsingin osuus koko Suomen väestönkasvusta on ollut viime vuosina huomattavan suurta lukuun ottamatta vuotta 2021. Vuonna 2024 Helsingin osuus oli 30 prosenttia.
Kasvua työikäisiin ja ikääntyneisiin
Vuoden 2024 väestönkasvu kohdistui edellisten vuosien tapaan erityisesti työikäiseen ja ikääntyneeseen väestöön. Kokonaiskasvusta puolet johtui 30–49-vuotiaiden ikäryhmän kasvusta ja vajaa neljäsosa 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmän kasvusta. Suhteellisesti näiden ryhmien kasvut olivat 2,2 ja 3,8 prosenttia. (Kuvio 2.)
Alle kouluikäisten määrä pysyi edellisvuoden tasolla. Alakouluikäisten 7–12-vuotiaiden määrä lisääntyi 300:lla ja yläkouluikäisten 13–15-vuotiaiden 470 lapsella. Toisen asteen koulutusikäisten, 16–18-vuotiaiden, määrä kasvoi myös huomattavan paljon, 890 hengellä, mikä vastaa lähes viiden prosentin lisäystä edellisvuoteen verrattuna. (Kuvio 2.)
Kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvien määrä kasvoi joissakin ikäryhmissä: 16–18-vuotiaissa, 30–49-vuotiaissa ja yli 75-vuotiaiden ryhmässä. Henkilömääräisesti suurin kasvu kotimaankielisillä oli yli 75-vuotiaiden ryhmässä. Vieraskielisten määrä kasvoi sen sijaan kaikissa ikäryhmissä, eniten työikäisissä. Alle kouluikäisissä kotimaankielisten määrä väheni vajaalla 200 lapsella, kun taas vieraskielisten lasten määrä kasvoi saman verran. Myös peruskouluikäisissä kotimaankielisten lasten määrä väheni yhteensä reilulla 400 hengellä, mutta vieraskielisten lasten määrä kasvoi 1 200 hengellä. (Kuvio 2.)
Helsingin väestöstä alle kouluikäisten osuus oli kuusi prosenttia ja peruskouluikäisten yhdeksän. Työikäisten 20–64-vuotiaiden osuus oli 64 prosenttia. Sekä 65–74-vuotiaiden että 75 vuotta täyttäneiden osuus koko väestöstä oli 9 prosenttia. 100 vuotta täyttäneiden määrä on lisääntynyt viime vuosina, ja vuoden 2024 lopulla heitä asui Helsingissä 144 henkeä.
Helsingin ikärakenne on muuta Suomea nuorempaa. Ero näkyy selvimmin työikäisten ja vanhimpien ikäluokkien osuuksissa. Muualla Suomessa työikäisiä on 55 prosenttia väestöstä, ja sekä 65–74-vuotiaat että 75 vuotta täyttäneet muodostavat kumpikin noin 12 prosentin osuudet koko väestöstä.
Keskinen suurpiiri kasvoi eniten
Helsingin väestöä ja sen kasvua tarkastellaan seuraavaksi tarkemmilla aluetasoilla: suurpiireissä ja osa-alueilla. Kaupungin kahdeksasta suurpiiristä väestömäärällisesti suurin on Eteläinen suurpiiri, jonka alueella asui vuoden 2024 lopussa 125 300 henkeä, ja pienin Östersundomin suurpiiri, jossa asukkaita oli vajaat 1 800 henkeä.
Väestön määrä kasvoi vuoden 2024 aikana Helsingin kaikissa suurpiireissä. Suurpiireistä eniten kasvoi Keskinen suurpiiri, 2 300 hengellä. Eteläisessä suurpiirissä kasvua oli 1 750 ja Läntisessä suurpiirissä 1 700 henkeä. Sekä Kaakkoisessa että Pohjoisessa suurpiirissä väestön määrä kasvoi reilulla tuhannella hengellä. Muissa suurpiireissä kasvu jäi alle tuhannen hengen, ja Östersundomissa väestön määrä pysyi edellisen vuoden tasolla. Suhteellisesti suurin kasvu oli Pohjoisessa ja Keskisessä suurpiirissä, hieman yli kaksi prosenttia. Myös Kaakkoisessa suurpiirissä väestön määrä kasvoi lähes kahdella prosentilla.
Varsinkin osa-alueittaisella tasolla väestön määrän selkeät lisäykset perustuvat uuteen asuntotuotantoon. Osa-alueista eniten kasvoivat vuoden 2024 aikana Kalasatama vajaalla 1 200 hengellä ja Pohjois-Pasila reilulla 1 100 hengellä. Muista asuntotuotannon uusista projektialueista Sompasaaressa väestön määrä lisääntyi 400, Jätkäsaaressa 350 ja Kuninkaantammessa 250 hengellä. Kruunuvuorenrannan kasvu jäi 150 henkeen, kun se edellisenä vuotena oli vielä lähes 500 henkeä. (Kuvio 3.)
Osalla osa-alueista väestön määrä väheni hieman. Koskelassa vähennystä oli vajaat 500 henkeä ja Myllypurossa reilut 300 henkeä. Suuremmat väestömäärän vähenemiset johtuvat yleensä asuinrakennusten peruskorjaus- tai purkuhankkeista, jolloin on oletettavaa, että alueen väestön määrä palautuu muutaman vuoden sisällä takaisin vähintäänkin kyseisiä hankkeita edeltävälle tasolle.
Vieraskielisten määrä jatkaa kasvuaan
Äidinkieleltään vieraskielisten, eli muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien, määrä ja osuus väestöstä on kasvanut 2000-luvulla huomattavasti. Erityisesti muutaman viime vuoden aikana kasvu on ollut erittäin voimakasta, suurimmillaan yli 10 000 henkeä vuonna 2023. Vuonna 2024 kasvu, 7 950 henkeä, jäi ennätyksellistä edellisvuotta pienemmäksi, mutta oli kuitenkin toiseksi suurin 2000-luvulla. Vieraskielisten määrä oli Helsingissä vuoden 2024 lopulla 139 832 henkeä ja osuus väestöstä 20,4 prosenttia. Osuus väestöstä kasvoi vuoden aikana 0,8 prosenttiyksiköllä.
Vieraskielisten osuus vaihtelee kaupungin eri alueilla huomattavasti. Suurpiireissä osuus vaihteli Östersundomin 9,1 prosentista Itäisen suurpiirin 33,1 prosenttiin. Itäisessä suurpiirissä asui myös henkilömäärällisesti eniten vieraskielisiä, 38 030 henkeä. Pienin vieraskielisten määrä oli Östersundomissa, 160 henkeä, ja Pohjoisessa suurpiirissä, 4 700 henkeä.
Vuonna 2024 vieraskielisten määrä kasvoi eniten Itäisessä suurpiirissä, 1 578 hengellä. Koillisessa ja Läntisessä suurpiirissä vieraskielisten määrä lisääntyi lähes 1 500 hengellä. Vähiten kasvua oli Östersundomissa, Pohjoisessa ja Kaakkoisessa suurpiirissä, jossa vieraskielisten määrä kasvoi vajaalla 1 000 hengellä.
Osa-alueilla erot vieraskielisten osuudessa ovat suurpiirejä suuremmat. Vieraskielisten osuudet vaihtelivat alle kahdesta prosentista hieman yli 48 prosenttiin 2(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) . Suurimmat osuudet olivat itäisessä Helsingissä ja toisaalta luoteisessa Helsingissä, kun taas pienimmät osuudet olivat pohjoisessa Helsingissä ja kantakaupungin läntisissä osissa. Seitsemällä osa-alueella osuus ylitti 40 prosenttia. Toisaalta alle viiden prosentin vieraskielisten osuus oli viidellä osa-alueella. (Kuvio 4.)
Helsingissä puhuttavien äidinkielten määrä on suuri, sillä rekisteröityjä äidinkieliä oli vuonna 2024 kaikkiaan 143. Vieraiden kielten puhujaryhmistä suurimmat olivat venäjä, somali, arabia ja englanti. Valtaosa äidinkielistä oli sellaisia, joilla oli suhteellisen vähän puhujia. Kymmenen yleisimmän kielen puhujat kattavat kaksi kolmasosaa kaikista vieraskielisistä ja yli tuhannen hengen äidinkieliryhmiä oli 25.
Eniten vuoden aikana kasvoivat somalia, bengalia, nepalia, englantia, arabiaa ja singalia äidinkielenään puhuvien määrät. Kaikilla näillä ryhmillä kasvu oli yli 500 henkeä. Vironkielisen väestön määrä on pienentynyt useita vuosia, ja vuonna 2024 heidän määränsä väheni 200 hengellä.
Ulkomaalaistaustaisten kasvua Aasiasta
Vieraskielisyyden lisäksi väestön taustaa voidaan tarkastella syntyperän mukaan. Ulkomaalaistaustainen väestö voidaan jakaa kahteen ryhmään syntymämaan mukaan. Ensimmäisen sukupolven ulkomaalaistaustaiset ovat henkilöitä, jotka ovat syntyneet ulkomailla, ja heillä molemmat tai ainoa tiedetty vanhempi on syntynyt ulkomailla. Toisen sukupolven ulkomaalaistaustaiset ovat Suomessa syntyneitä henkilöitä, joiden molemmat tai ainoa tiedetty vanhempi on syntynyt ulkomailla.
Helsingissä oli vuoden 2024 lopussa 142 296 ulkomaalaistaustaista asukasta, joista ulkomailla syntyneitä oli 116 161 henkeä ja Suomessa syntyneitä 26 135 henkeä. Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä kasvoi vuoden aikana 19,9 prosentista 20,8 prosenttiin. Määrä kasvoi kokonaisuudessaan 8 212 hengellä. Ulkomailla syntyneiden määrä kasvoi 6 861 ja Suomessa syntyneiden 1 351 hengellä.
Maanosittain tarkasteltuna suurimmat ulkomaalaistaustaisten ryhmät Helsingissä olivat eurooppalaistaustaiset, 54 500 henkeä, ja aasialaistaustaiset, 51 700 henkeä. Afrikkalaistaustaisia Helsingissä asui 27 700 henkeä. Suurimmat yksittäiset taustamaat olivat entinen Neuvostoliitto, Somalia, Viro, Irak ja Kiina. Vuoden aikana eniten kasvaneet taustamaaryhmät olivat Somalia, Bangladesh, Nepal, Sri Lanka ja Filippiinit.
Ulkomaalaistaustaisen väestön määrä oli hieman vieraskielisen väestön määrää suurempi, sillä osalla Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista henkilöistä on äidinkielenä joku kotimaisista kielistä.
Muuttoliike lisäsi väestöä yli 8 700 hengellä
Helsingin suurin väestömäärän muutokseen vaikuttava tekijä on ollut muuttoliike. Kotimaan muuttoliikkeessä tulo- ja lähtömuuttajien määrät ovat olleet selvästi ulkomaan muuttoliikkeen määriä suurempia. Väestömäärän muutokseen ulkomaan muuttoliikkeen nettomuuton, eli tulo- ja lähtömuuton erotuksen, määrän vaikutus on ollut kuitenkin merkittävämpi.
Vuonna 2024 Helsinki sai kokonaisuudessaan muuttovoittoa 8 751 henkeä, mikä oli 1 468 henkeä edellisvuotta vähemmän. Helsinkiin muutti Suomesta 36 763 henkeä ja toiseen suuntaan muuttaneita oli 33 450 henkeä. Ulkomailta muuttaneita oli 10 339 ja ulkomaille muuttaneita 4 901 henkeä. Kotimaan nettomuutto (tulo- ja lähtömuuttajien erotus) oli siis 3 313 henkeä ja ulkomaan nettomuutto 5 438 henkeä. Edellisvuoteen verrattuna kotimaan muuttovoitto kasvoi 1 300 hengellä ja ulkomaan muuttovoitto pienentyi 2 800 hengellä. (Kuvio 5.)
Kotimaan tulomuuttajien määrä kasvoi edellisvuodesta, kun taas lähtömuuttajien määrä pienentyi vain hieman. Ulkomaan muuttoliikkeessä tulomuuttajien määrä väheni, ja toisaalta lähtömuuttajien määrä kasvoi.
Suomen sisäisessä muuttoliikkeessä Helsinki sai muuttovoittoa Uudenmaan ulkopuolisesta Suomesta, mutta menetti väestöään Uudellemaalle. Eniten Helsinki menetti väestöään Espooseen, 900 henkeä, ja KUUMA-kuntiin yhteensä, reilut 400 henkeä. Muuttovoitosta vajaat 2 500 henkeä tuli Etelä-Suomen 3(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) ulkopuolisesta Suomesta ja 2 300 Uudenmaan ulkopuolisesta Etelä-Suomesta. Yleisesti ottaen kotimaan muuttoliike oli samansuuntainen myös vuonna 2023. (Kuvio 5.)
Helsingin osuus koko Suomen maahanmuutosta oli hieman yli 15 prosenttia, kun taas ulkomaille muuttaneista vajaat 30 prosenttia lähti Helsingistä. Koko Suomen saamasta ulkomaan muuttovoitosta Helsingin osuus oli 11,6 prosenttia.
Ulkomaan muuttoliikkeestä voidaan huomioida lisäksi, että tulomuuton lähtömaat olivat selkeästi eri maita kuin lähtömuuton kohdemaat. Helsinkiin muuttaneilla yleisimmät lähtömaat olivat Aasiassa, muun muassa Nepal, Bangladesh, Sri Lanka, Kiina ja Filippiinit, sekä Euroopan osalta Ruotsi, ja näistä kaikista muuttaneita oli yli 400 henkeä. Helsingistä ulkomaille muuttaneilla yleisimmät kohdemaat olivat lähinnä länsimaita, muun muassa Ruotsi, Viro, Saksa, Britannia ja Espanja sekä Yhdysvallat.
Hedelmällisyys on Helsingissä edelleen hyvin matalalla tasolla
Helsingissä syntyi vuoden 2024 aikana 6 276 lasta. Määrä on 177 lasta enemmän kuin edellisenä vuonna ja 100 lasta enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Hedelmällisyys on kuitenkin edelleen hyvin matalalla tasolla. Kokonaishedelmällisyysluku eli naisten keskimäärin elämänsä aikana saamien lasten lukumäärä oli 1,06, mikä oli vain vähän suurempi kuin vuonna 2023. Kokonaishedelmällisyysluku on Helsingissä huomattavasti koko Suomea pienempi. Ero oli viime vuonna 0,19 lasta, eli hedelmällisyys oli Helsingissä 15 prosenttia pienempää.
Koko sinä aikana, jolta tietoa on saatavana, helsinkiläisten hedelmällisyys on ollut suurin piirtein näin matalaa vain 1930-luvun puolivälissä sekä vuonna 1973. 1970-luvun alun matalan hedelmällisyyden vuosien jälkeen kokonaishedelmällisyysluku nousi Helsingissä noin 1,5 lapseen 1990-luvun alkuvuosina, jonka jälkeen se laski 2000-luvulle tultaessa. Vuoteen 2010 saakka hedelmällisyys nousi hitaasti. Hedelmällisyyden selkeä pieneneminen alkoi uudelleen vuoden 2010 jälkeen, ja Helsingissä jyrkin muutos tapahtui vuoden 2015 jälkeen. Vaikka hedelmällisyys nousi väliaikaisesti vuosina 2020 ja 2021 niin, että jälkimmäisenä vuonna kokonaishedelmällisyysluku ylitti 1,2 lapsen määrän, on hedelmällisyys kaiken kaikkiaan pienentynyt vuosituhannen alusta lähes viidenneksen.
Nuorten naisten hedelmällisyys on pienentynyt voimakkaimmin
Hedelmällisyys vaihtelee paljon ikäryhmittäin, ja suurinta se Helsingissä on 30–39-vuotiailla. Edellisvuoteen verrattuna hedelmällisyyden muutokset olivat vuonna 2024 pieniä lukuun ottamatta 35–39-vuotaiden ikäryhmää, jossa hedelmällisyys kasvoi. Pidemmällä aikavälillä etenkin nuorten naisten hedelmällisyys on pienentynyt voimakkaasti: alle 30-vuotiaiden hedelmällisyys on vähentynyt Helsingissä yli puolella vuosituhannen alusta. Samaan aikaan 35-vuotiaiden ja sitä vanhempien hedelmällisyys on suurentunut eli lapsia saadaan vanhemmalla iällä kuin aiemmin.
Ensimmäisten lasten hankinta ei ole enää vähentynyt
Hedelmällisyyden pidemmän ajan muutokset vaihtelevat syntyvän lapsen järjestysluvun mukaan. Ensimmäisen lapsen hankinnan kohdalla kyse on perheellistymisestä, ja siihen vaikuttavat osin eri tekijät kuin seuraavien lasten hankintaan. Kokonaishedelmällisyysluku on mahdollista jakaa lasten syntymäjärjestyksen eli pariteetin mukaan.
Helsingissä pariteetin mukaiset suhteelliset muutokset olivat melko vähäisiä aina vuoteen 2015 saakka, jonka jälkeen ensimmäisten lasten saaminen eli perheellistyminen väheni nopeasti. Myös toisten ja sitä suuremman järjestysluvun lasten määrä pienentyi, mutta hitaammin. Toisaalta etenkin vuonna 2021, kun hedelmällisyys suureni selvästi, saatiin Helsingissä suhteellisen paljon lapsia riippumatta syntymäjärjestyksestä. Vuonna 2022 ensimmäisten lasten saaminen harvinaistui eniten, mutta muutos tasaantui vuoteen 2023, eikä ensimmäisten lasten hankinta enää juurikaan vähentynyt.
Iäkkäiden kuolleisuus väheni selvästi
Vuonna 2024 kuoli 5 420 helsinkiläistä, mikä oli 320 henkeä vähemmän kuin edellisenä vuonna. Väestön ikääntyessä kuolleiden lukumäärä yleensä kasvaa. Tarkastelemalla joko ikäryhmittäisiä tai ikävakioituja lukuja voidaan tämä väestön ikärakenteen muutoksen vaikutus ottaa huomioon. Ikävakioitu yleinen kuolleisuusluku oli Helsingissä 8,8 kuollutta keskiväkiluvun tuhatta asukasta kohti vuonna 2024, joten kuolleisuus pieneni edellisvuodesta 7,4 prosenttia. Miehillä muutos oli hieman selvempi (laskua 9,0 prosenttia) kuin naisilla (laskua 6,4 prosenttia).
Kuolleisuuden pieneneminen koski etenkin iäkkäitä helsinkiläisiä. 85 vuotta täyttäneiden kuolleisuus pieneni eniten ja myös työikäisten kuolleisuudessa oli alenemista. Sen sijaan 65–74-vuotiailla muutokset olivat vähäisempiä.
Helsinkiläismiesten elinajanodote piteni lähes vuoden
Kuolleisuuden pieneneminen heijastuikin elinajanodotteen kasvuun. Vastasyntyneen elinajanodote oli Helsingissä vuonna 2024 miehillä 79,9 ja naisilla 84,5 vuotta. Elinajanodote piteni selvästi vuodesta 2023: miesten elinajanodote kasvoi peräti 0,9 vuotta ja naistenkin 0,4 vuotta. Helsinkiläisnaisten elinajanodote on nyt 4,5 vuotta helsinkiläismiesten elinajanodotetta pidempi. Ero sukupuolten välillä on vähitellen kaventunut.
Sekä helsinkiläisten että kaikkien suomalaisten elinajanodote on nyt keskimäärin pidempi kuin koskaan aiemmin. Uutta on myös se, että helsinkiläismiesten elinajanodote oli hieman koko maan vastaavaa pidempi. Tämä tosin voi liittyä vuosittaiseen vaiheluun kuolleiden lukumäärässä.
Kuolleisuus on 2020-luvulla ollut toistaiseksi korkeimmillaan vuonna 2022, jolloin lähes seitsemän prosenttia kuolemantapauksista johtui koronapandemiasta. Kuolleisuuden laskun aivan viimeaikaiset syyt selviävät vasta myöhemmin, kun Tilastokeskuksen laatimat ja julkaisemat viralliset kuolinsyytilastot valmistuvat loppuvuonna. Kuitenkin myös vuonna 2023 kuolleisuuden pieneneminen koski etenkin iäkkäitä henkilöitä, ja liittyi selvimmin sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden pienenemiseen. Nämä samat syyt ovat olleet iäkkäiden elinajanodotteen kasvun taustalla jo pidempään (Mäki 2018).
Muuttoliike tasapainottaa väestönkehitystä
Helsingin väestönkehitys on jatkunut voimakkaana. Vuonna 2024 kaupungin väkiluku kasvoi lähes yhtä paljon kuin edellisvuonna. Väestönkasvu perustui lähes kokonaan muuttoliikkeeseen. Ulkomailta saatua muuttovoittoa oli vuonna 2024 hieman vähemmän kuin edellisvuonna, mutta silti enemmän kuin 2010-luvulla keskimäärin. Kotimaan muuttovoitto kasvoi myös edellisvuodesta, erityisesti Helsingin seudun ulkopuolisista kunnista, vaikka samalla Helsinki menetti väestöään muille Helsingin seudun kunnille.
Hedelmällisyys on muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta ollut laskussa jo pitkään. Tämä vaikuttaa luonnolliseen väestönkasvuun – eli syntyneiden ja kuolleiden erotukseen – etenkin kun kuolleiden lukumäärä on pitkällä aikavälillä kasvanut väestön ikääntymisen myötä. Kuolleisuus eli kuolleiden lukumäärä suhteutettuna väestömäärään on kuitenkin samaan aikaan pienentynyt ja elinajanodote kasvanut.
Väestön ikärakenne muuttuu vanhemmaksi erityisesti 75 vuotta täyttäneiden ikäluokkien kasvaessa. Tämä vaikuttaa kaupungin huoltosuhteeseen, vaikka muuttoliikkeen ansiosta Helsingin huoltosuhteen ennakoidaan olevan tulevaisuudessakin muuta Suomea edullisempi. Jos työikäisten muuttoliike jatkuu tulevaisuudessa voimakkaana, alkaa huoltosuhde vähitellen parantua suurten ikäluokkien koon pienentyessä kuolleisuuden myötä.
Vaikka syntyvyys on matala ja kuolleiden lukumäärä kasvaa ikärakenteen vanhenemisen takia, muuttoliike tasapainottaa väestönkehitystä. Tulevaisuudessa kaupungin haasteena on huolehtia ikääntyvän väestön palveluista ja elinoloista samalla, kun se säilyttää houkuttelevuutensa asuinpaikkana.
Harri Sinkko ja Netta Mäki toimivat erikoistutkijoina Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Kirjallisuus:
Mäki N (2025): Helsinkiläisten keuhkosyöpäkuolleisuus on vähentynyt selvästi(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Mäki N (2023): Syntyvyys oli Helsingissä ennätysalhaista vuonna 2022 ja iäkkäiden kuolleisuus kasvoi selvästi(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Mäki N (2022): Pysähtyykö hedelmällisyyden hienoinen kasvu Helsingissä jälleen?(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Mäki N (2018): Sydän- ja verisuonitaulukuolleisuuden väheneminen pidentänyt iäkkäiden helsinkiläisten elinajanodotetta(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) .
Sinkko H (2025): Helsinki sai ennätysmäärän muuttovoittoa vuonna 2023 – keitä muuttajat olivat?(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Sinkko H (2025): Helsinki kasvoi yli 10 000 asukkaalla myös vuonna 2024 – kotimainen tulomuutto vilkastui(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Sinkko H (2024): Helsingin ennätyksellinen väestönkasvu perustui vieraskielisen väestön määrän kasvuun(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Alaviitteet:
- Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti.
- Mukana yli 100 hengen osa-alueet.
- Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala.