Syövät ovat sydän- ja verisuonitautien jälkeen suomalaisten yleisin kuolemansyy. Väestön ikääntyessä sekä verenkiertoelinten tauteja että syöpää sairastavien lukumäärä tulee kasvamaan. Keuhkosyöpä on Suomessa sekä miehillä että naisilla kolmanneksi yleisin syöpä, ja siihen sairastuu lähes 3 000 suomalaista vuosittain. Kuolleisuus keuhkosyöpään on kuitenkin sitä yleisempiä syöpiä suurempaa. Kaiken kaikkiaan suomalaismiehistä lähes viiden prosentin ja suomalaisnaisista vajaan kolmen prosentin arvioidaan kuolevan keuhkosyöpään. Tupakoinnin yleisyyden muutokset vaikuttavat kuitenkin paljon tähän riskiin, koska keuhkosyövistä 80–90 prosenttia on tupakoinnin aiheuttamia. (Pitkäniemi ym. 2024.) Taudin saaneista miehistä puolestaan 14 prosenttia ja naisista 22 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista (Seppä ym. 2023).
Keuhkosyöpäkuolleisuus on pienentynyt Helsingissä nopeammin kuin muualla Suomessa
Vuonna 2023 keuhkosyöpään 1(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) kuoli 208 helsinkiläistä. Kuolleisuus oli 34 henkeä keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti eli saman verran kuin muualla Suomessa. Helsinkiläisten kuolleisuus keuhkosyöpään on vähentynyt kolmessakymmenessä vuodessa lähes 40 prosenttia. Muualla maassa keuhkosyöpäkuolleisuus on vähentynyt sen sijaan vajaan neljänneksen, eikä Helsingin kuolleisuus enää siis ylitäkään muun Suomen kuolleisuutta.
Helsinkiläismiesten kuolleisuus keuhkosyöpään on pienentynyt 1990-luvun alusta yli 50 prosenttia. Kuolleisuus olikin kolmekymmentä vuotta sitten suurta – yli 100 henkeä keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti.
Helsinkiläisnaisilla keuhkosyöpäkuolleisuus on ollut koko seurantajakson miehiä matalammalla tasolla, ja myös kuolleisuuden pieneneminen on ollut huomattavasti vähäisempää. Seurantajakson alkupuolella naisten keuhkosyöpäkuolleisuus jopa kasvoi hieman. Väheneminen alkoi vuoden 2010 jälkeen, ja kaikkiaan kuolleisuus on vähentynyt 1990-luvun alusta noin kymmenen prosenttia. Kun miesten kuolleisuus keuhkosyöpään oli 1990-luvun alussa nelinkertainen naisten kuolleisuuteen verrattuna, oli ero alle kaksinkertainen 2020-luvun alussa.
Myös muualla Suomessa miesten kuolleisuus keuhkosyöpään on vähentynyt, mutta hitaammin kuin Helsingissä. Tällä hetkellä miesten kuolleisuudessa ei olekaan eroa Helsingin ja muun maan välillä. Naisten keuhkosyöpäkuolleisuus on edelleen Helsingissä muuta Suomea hieman korkeammalla tasolla. Naisilla muutos kuolleisuudessa on kuitenkin ollut erilaista, sillä toisin kuin Helsingissä, muualla maassa naisten keuhkosyöpäkuolleisuus on suurentunut koko seurantajakson ajan. Kun 1990-luvun alussa kuolleisuus oli 17 kuollutta keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti, oli se 2020-luvun alussa 25 kuollutta. Suhteellinen kasvu on siis ollut lähes 50 prosenttia neljännesvuosisadan aikana.
Nopeimmin on pienentynyt korkeasti koulutettujen kuolleisuus
Kuolleisuus keuhkosyöpään vaihtelee voimakkaasti paitsi sukupuolen myös koulutustason mukaan. Perusasteen koulutuksen suorittaneiden helsinkiläismiesten kuolleisuus on tällä hetkellä lähes 85 kuollutta keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti. Keskiasteen tutkinnon suorittaneilla miehillä vastaava luku on 63 ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla 30 kuollutta. Perusasteen koulutuksen suorittaneiden helsinkiläisnaisilla kuolleisuus vastaavasti on hieman yli 50 kuollutta keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti, keskiasteen tutkinnon suorittaneilla noin 30 ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla 16 kuollutta.
Helsinkiläismiesten keuhkosyöpäkuolleisuus on pienentynyt kaikissa koulutustasoryhmissä. Suhteellisesti nopeinta pieneneminen on ollut korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla, sillä heidän kuolleisuutensa on vähentynyt 1990-luvulta yli 50 prosenttia. Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden kuolleisuus on pienentynyt 43 prosenttia ja perusasteen koulutuksen saaneiden hieman alle 40 prosenttia.
Helsinkiläisnaisista sen sijaan vain korkeakoulutettujen keuhkosyöpäkuolleisuus on vähentynyt, ja heilläkin vain muutaman prosentin 1990-luvulta. Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden naisten keuhkosyöpäkuolleisuus on suurentunut noin 35 prosenttia ja perusasteen koulutuksen saaneiden 40 prosenttia.
Tupakoinnin väheneminen keuhkosyöpäkuolleisuuden laskun taustalla
Kaikista keuhkosyövistä 80–90 prosenttia on tupakoinnin aiheuttamia (Dela Cruz ym 2011). Koska keuhkosyöpäkuolleisuus liittyy siis väestötasolla kiinteästi tupakoinnin yleiseen historiaan, sen pienenemistä selittää lääketieteen ja syöpähoitojen kehittymisen lisäksi tupakoinnin selvä väheneminen pitkällä aikavälillä.
Tupakoinnin ja kuolleisuuden yhteyttä voidaan kuvata tupakkaepidemian käsitteellä, joka pätee myös Suomeen. Malli jakautuu neljään vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa miesten tupakointi alkaa yleistyä ja toisessa vaiheessa tupakoinnin yleistyminen nopeutuu. Toisessa vaiheessa myös tupakointiin liittyvä kuolleisuus alkaa hitaasti kasvaa, ja kuolleisuuden kasvu kiihtyy kolmannessa vaiheessa. Samaan aikaan kolmannessa vaiheessa tupakointi alkaa vähetä. Neljännen vaiheen aikana myös kuolleisuus alkaa pienentyä. Naisten osalta vaiheet ovat samanlaiset, mutta muutokset tapahtuvat myöhemmin ja sekä tupakoinnin yleisyys että tupakointiin liittyvä kuolleisuus jäävät alhaisemmalle tasolle kuin miehillä. (Lopez ym. 1990.)
Suomessa etenkin miesten tupakointi oli jo sata vuotta sitten hyvin yleistä. Sotien aikana jaetut niin sanotut muonatupakat niin ikään totuttivat miehiä tupakoimaan, ja toisen maailmansodan jälkeen peräti kaksi kolmasosaa miehistä tupakoi. Naisten tupakointi oli etenkin maaseudulla melko harvinaista, mutta kaupungeissa erityisesti nuoret naiset alkoivat tupakoida jo ennen toista maailmansotaa. (Lahtinen 2007.)
Miesten tupakointi on vähentynyt tasaisesti vuosikymmenten kuluessa. Miehistä 58 prosenttia tupakoi 1960-luvulla, 44 prosenttia 1970-luvulla ja 34 prosenttia 1980-luvulla. Osuus pieneni 27 prosenttiin 2000-luvun alkuun mennessä. Viimeisen 25 vuoden aikana tupakoivien osuus miehillä on edelleen laskenut. (Lahtinen 2007; Helldán & Helakorpi 2015.) Myös nuorten miesten tupakointi on 2010-luvulla selvästi vähentynyt, vaikkakin savukkeiden polttaminen on osin korvautunut muilla nikotiinituotteilla (THL 2025).
Naisten tupakointi puolestaan yleistyi koko maassa sotien jälkeen, vaikkakin hitaasti. Toisen maailmansodan jälkeen naisista 13 prosenttia tupakoi ja päivittäistupakointi yleistyi 1980-luvun puoliväliin saakka. Naisten tupakoinnin yleisyys pysyi sen jälkeen pitkään samalla, noin 20 prosentin tasolla, mutta kääntyi laskuun 2000-luvun vaihteen jälkeen. (Lahtinen 2007; Helldán & Helakorpi 2015.) Nuorten naisten tupakointi on vähentynyt 2010-luvulla selvästi vastaavalla tavalla kuin nuorilla miehillä (THL 2025).
Tupakoinnissa tapahtuneet muutokset näkyvät siis viiveellä tupakointiin liittyvän kuolleisuuden, kuten keuhkosyöpäkuolleisuuden, muutoksina. Koska miesten tupakointi on vähentynyt jo pitkään, vähenee tällä hetkellä myös miesten keuhkosyöpäkuolleisuus. Naisten tupakointi on alkanut vähentyä selvästi myöhemmin kuin miesten, joten keuhkosyöpäkuolleisuuden pieneneminen ei ole koko Suomen tasolla vielä alkanut.
Tupakointi on vähentynyt Helsingissä muuta maata nopeammin
Koska keuhkosyöpäkuolleisuus on Helsingissä lähtenyt pienenemään korkeammalta tasolta – ja nopeammin – kuin muualla maassa, voidaan päätellä, että tupakoinnin on täytynyt olla Helsingissä pitkään muuta maata yleisempää ja toisaalta myös tupakoinnin on täytynyt vähentyä nopeammin. Elintapojen alueellisia eroja kuvaavat tilastot eivät yllä kovin pitkälle historiaan, mutta vielä 1980-luvun loppupuolella sekä miesten että naisten päivittäistupakointi oli pääkaupunkiseudulla selvästi yleisempää kuin muissa kaupungeissa tai maalaiskunnissa (Piha ym. 1986; Niemensivu ym. 1988).
Miesten päivittäistupakoinnin yleisyydessä ei 1990-luvulla enää ollut eroa pääkaupunkiseudun ja koko maan välillä, ja 2000-luvun alussa miesten tupakointi oli pääkaupunkiseudulla jo hieman harvinaisempaa (Helakorpi ym. 2007). Pääkaupunkiseudun kaupungeista erikseen Helsingin osalta tietoa on 2010-luvun alkupuolelta ja silloin miesten tupakointi oli vähäisempää kuin koko maassa keskimäärin (Murto ym. 2013).
Naisten päivittäistupakointi on pääkaupunkiseudulla ollut muuta maata yleisempää selvästi pidempään, vaikkakaan ero ei 2000-luvun alun jälkeen ole enää ollut suuri (Helakorpi ym. 2007). Helsingissä naiset ovat tupakoineet koko maan keskiarvoa vähemmän vuodesta 2014 lähtien (Murto ym. 2013).
Matalasti koulutetuista miehistä monet vielä tupakoivat
Kuten edellä nähtiin, keuhkosyöpäkuolleisuudessa on suuret koulutusryhmittäiset erot. Niin ikään päivittäistupakoinnissa on todennäköisesti ollut sosioekonomisia eroja jo pitkään. Esimerkiksi vuonna 1986 tehdastyössä olevista suomalaisista selvästi useampi tupakoi kuin toimisto- ja palvelutehtävissä tai maataloustehtävissä olevista (Piha ym. 1986).
Edelleen tällä hetkellä helsinkiläisten päivittäistupakoinnissa on suuret koulutustason mukaiset erot, sillä perusasteen koulutuksen suorittaneiden miesten todennäköisyys tupakoida on yli nelinkertainen korkeakoulututkinnon suorittaneisiin miehiin verrattuna. Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden miesten vastaava todennäköisyys on kolminkertainen. Naisilla perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneiden todennäköisyys tupakoida on kolminkertainen verrattuna korkeakoulututkinnon suorittaneisiin naisiin.
Tavoitteena alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevien tupakoinnin väheneminen
Suurin osa keuhkosyövistä on tupakoinnin aiheuttamia. Tupakointi on muutenkin yksi merkittävimmistä sairastavuutta ja kuolleisuutta aiheuttavista tekijöistä (WHO 2022). Sairastavuuteen ja kuolleisuuteen liittyvän inhimillisen kärsimyksen lisäksi tupakoinnin seurausten arvioidaan aiheuttavan Suomen yhteiskunnalle yli miljardin euron kustannukset vuosittain (Viljakainen ym. 2022). Vaikka tupakointi on vähentynyt, se aiheuttaa yhä merkittävää taloudellista taakkaa yhteiskunnalle. Tupakoinnin väheneminen edelleen onkin tärkeä tavoite monesta näkökulmasta.
Suomen tupakkalain tavoitteena on savuton ja nikotiiniton Suomi, mikä käytännössä tarkoittaa, että vuonna 2030 vähemmän kuin viisi prosenttia aikuisväestöstä käyttäisi tupakka- ja nikotiinituotteita. Mikäli tämä taso saavutettaisiin edellä mainittuna vuonna, ilmaantuisi koko maassa arviontien mukaan 10 vuodessa (2025–2034) pelkästään keuhkosyöpätapauksia yli tuhat vähemmän verrattuna tilanteeseen, jossa tupakoinnin yleisyys muuttuisi tämän hetken trendin mukaisesti. Myös monen muun sairauden ilmaantuvuus vähenisi vastaavasti. (Ruokolainen ym. 2024.)
Tupakointi on myös keskeinen koulutusryhmien kuolleisuuseroja selittävä elintapa. Neljästä keskeisimmästä terveyskäyttäytymistä kuvaavasta indikaattorista (alkoholinkäyttö, painoindeksi, liikunta-aktiivisuus ja tupakointi) se selittää selvästi eniten korkeakoulutettujen ja muiden koulutusryhmien välisiä elinajanodotteiden eroja Helsingissä (Mäki 2020). Koska korkeakoulutettujen tupakoinnin yleisyys on jo laskenut Savuton Suomi -tavoitteen tasolle, on tällä hetkellä keskeistä pyrkiä vähentämään matalammin koulutettujen tupakointia.
Tehokas keino tupakoinnin ja siihen liittyvän sairastuvuuden vähentämiseen on rajoittaa tupakan saatavuutta esimerkiksi veronkorotuksilla, ikärajan nostolla sekä myyntipaikkojen systemaattisella vähentämisellä (Feliu ym. 2019; Ekpu & Brown 2015). Myös kysyntää ja tuotteiden käyttöä on pyritty vähentämään esimerkiksi keskenään yhdenmukaisilla savukepakkauksilla ja terveysvaroituksilla tupakkapakkauksissa. Niin ikään tupakasta vieroituksen tulee olla osa laadukasta hoitoa. Huomiota tulee kiinnittää tupakoinnin ohella myös muuhun nikotiiniriippuvuuteen, sillä tupakka- ja nikotiinituotteiden kirjo kasvaa jatkuvasti tavoitellen uusia käyttäjäryhmiä etenkin nuorista.
VTT, dosentti Netta Mäki toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Kirjallisuus:
Dela Cruz CS, Lynn TT & Matthay RA (2011): Lung Cancer: Epidemiology, Etiology, and Prevention. Clinics in Chest Medicine 32(4):605-644. https://doi.org/10.1016/j.ccm.2011.09.001(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) .
Ekpu VU & Brown AK (2015): The Economic Impact of Smoking and of Reducing Smoking Prevalence: Review of Evidence. Tobacco Use Insights 8. doi:10.4137/TUI.S15628
Feliu A, Filippidis FT, Joossens L, Fog GT, Vardavas CI, Baena A, Castellano Y, Martínez C & Fernández E (2019): Impact of tobacco control policies on smoking prevalence and quit ratios in 27 European Union countries from 2006 to 2014. Tobacco Control 28:101–109.
Helakorpi S, Laitalainen E, Absetz P, Torppa J, Uutela A & Puska P (2007): Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys maakunnissa 1978–2005. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, B 15/2007.
Helldán A & Helakorpi S (2015): Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 6/2015.
Lahtinen R (2007): Savun lumo: tupakan kulttuurihistoria. Helsinki: Atena.
Lopez AD, Collishaw NE & Piha T (1994): A descriptive model of the cigarette epidemic in developed countries. Tobacco Control 3(3):242–247.
Niemensivu H, Berg M-A, Piha T & Puska P (1988): Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen, kevät 1988. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, KTL B4/1988.
Murto J, Kaikkonen R, Pentala-Nikulainen O, Koskela T, Virtala E, Härkänen T, Koskenniemi T, Jussmäki T, Vartiainen E & Koskinen S (2013): Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus ATH:n perustulokset 2010–2016. Verkkojulkaisu: thl.fi/ath
Mäki N (2020): Terveyskäyttäytymiserojen vaikutus koulutusryhmittäisiin elinajanodote-eroihin. Skenaariolaskelma PAF-ylimääräosuus -menetelmällä. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2020: 57:142–154.
Piha T, Niemensivu H & Puska P (1986): Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen, kevät 1986. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, KTL B4/1986.
Pitkäniemi J, Malila N, Heikkinen S & Seppä K. (2024): Syöpä 2022. Tilastoraportti Suomen syöpätilanteesta. Suomen Syöpäyhdistys, Helsinki 2024.
Ruokolainen O, Pietilä A, Laatikainen T, Ollila H, Reinikainen J & Paalanen L (2024): Tupakointiin liittyvän sairastuvuuden ennakointi eri skenaarioissa 2025–2034. Tutkimuksesta tiiviisti 40/2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Seppä K, Tanskanen T, Heikkinen S, Malila N & Pitkäniemi J (2023): Syöpä 2021. Tilastoraportti Suomen syöpätilanteesta. Suomen Syöpärekisteri. https://syoparekisteri.fi/assets/themes/ssy3/factsheets/syopa_2021_tilastoraportti.html(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Viljakainen A, Jääskeläinen M, Ruokolainen O, Ollila H & Laatikainen T (2022): Tupakoinnin yhteiskunnalliset kustannukset 2020 ja vertailu vuoteen 2012. Tutkimuksesta tiiviisti 52/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki
THL (2025): Kouluterveyskyselyn tulospalvelu https://raportointi.thl.fi/t/public/views/ktk/Indikaattorienvertailu?%3Aembed=y&%3AisGuestRedirectFromVizportal=y(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
WHO (World Health Organization) (2022): Tobacco. https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/tobacco (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) ;
Alaviitteet:
- Kurkunpään, henkitorven ja keuhkon syövät.