Suorittamasi haku antoi seuraavat tulokset
Rajaa aiheen mukaan
Rajaa julkaisusarjan mukaan
Rajaa kirjoittajan mukaan
8 sivua
Rakentaminen keskittyy Suomessa yhä enemmän Helsinkiin, Espooseen, Vantaalle ja Tampereelle.
Tutkimus selvittää, miten yksilöön, perheeseen tai asuinalueeseen liittyvät tekijät ovat yhteydessä helsinkiläisnuorten ohjattuun harrastamiseen ja onko mahdollisissa väestöryhmien välisissä eroissa tapahtunut muutoksia viime vuosien aikana Helsingissä.
Yleinen tietoisuus lasten ja nuorten hyvinvointieroista ja alueellisen eriytymisen piirteistä on kasvanut viime vuosina niin Helsingissä kuin koko suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lähisuhde-, parisuhde- ja muun perheväkivallan yleisyyttä Helsingissä sekä ilmiön taustatekijöitä, joita ei kovin hyvin tunneta. Joka 14. helsinkiläinen on kokenut lähisuhdeväkivaltaa edellisen vuoden aikana. Lapsiperheiden vanhemmilla lähisuhdeväkivallan riski on vielä muuta helsinkiläisväestöä yleisempää. Henkilön oma päihteiden käyttö lisää lähisuhdeväkivallan riskiä selvästi ja lasten vanhemmilla yhteys on erityisen voimakas. Osin tämän yhteyden taustalla on taloudellisten haasteiden kasautuminen samoille henkilöille. Lähisuhdeväkivallan varhainen tunnistaminen on keskeistä, sillä mitä aikaisemmin väkivalta havaitaan, sitä paremmin voidaan ehkäistä sen seurauksia.
Helsinkiläiset pitävät liikuntaa tärkeänä, mutta kaikki eivät silti harrasta liikuntaa saati liiku riittävästi. Tärkeimmiksi liikkumattomuuden syiksi koetaan kaupungin kyselytutkimuksen mukaan apea mieliala ja väsymys, elämäntilanne ja taloudelliset esteet. Niillä, jotka eivät harrasta liikuntaa säännöllisesti, korostuvat myös fyysisen rasituksen epämiellyttävyys ja kokemus siitä, että ei osaa liikkua riittävän hyvin.
Lasten ja nuorten liikkuminen Helsingissä on kehittynyt myönteiseen suuntaan vuosien 2017 ja 2025 välillä, mutta väestöryhmien väliset erot liikkumisen yleisyydessä ovat säilyneet. Sukupuoli, syntyperä ja perheen koettu taloudellinen tilanne määrittävät liikkumisen yleisyyttä. Liikkumista edistäviä toimenpiteitä tulisi kohdentaa erityisesti siten, että sosioekonomisen taustan merkitys liikkumisessa vähenee.
Helsingin keskusta on yhä Suomen merkittävin ja monipuolisin työpaikkakeskittymä, vaikka 2020-luvun talouskriisit, työelämän murros ja kiinteistömarkkinoiden heilahtelut ovat koetelleet sen elinvoimaa. Keskustan työpaikkakehitys on ollut kaksijakoista: korkean tuottavuuden asiantuntija-aloilla kasvu jatkuu, kun taas kulttuurialojen, kaupan ja julkisen hallinnon työpaikat ovat vähentyneet. Helsingin keskustan työpaikkamäärä oli vuoden 2023 lopussa lähes 90 000, mikä on reilu viidennes koko kaupungin työpaikoista.