Lasten ja nuorten säännöllisellä liikkumisella on tunnetusti myönteisiä vaikutuksia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (Janssen & Leblanc, 2010; Kemel ym., 2022; Rodriguez-Ayllon ym., 2019). Myönteiset vaikutukset näkyvät kulloisessakin elämäntilanteessa mutta myös myöhemmin elämänkaaren aikana, kuten lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet. (García-Hermoso ym., 2025). Kaikille 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille suositellaankin monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 60 minuuttia päivässä yksilölle sopivalla tavalla ja ikä huomioiden (OKM, 2021).
Helsingin kaupunki on panostanut liikunnallisen elämäntavan edistämiseen monin tavoin. Liikunnallinen elämäntapa on nostettu esille nykyisessä kaupunkistrategiassa ja sen edistäminen on nykyisen hyvinvointisuunnitelman keskeinen tavoite (Helsingin kaupungin hyvinvointisuunnitelma 2026–2029, 2026; Helsingin kaupunkistrategia 2025–2029 , 2025). Yleiskuva onkin, että helsinkiläisten liikunnallinen elämäntapa on yleistynyt (Högnabba & Määttä, 2025). Aiemmista tutkimuksista ja raporteista tiedetään, että syntyperä, sukupuoli, perheen sosioekonominen asema ja asuinalue muovaavat helsinkiläislasten ja -nuorten liikkumiskäyttäytymistä. Esimerkiksi pojat liikkuvat enemmän kuin tytöt ja korkean sosioekonomisen perhetaustan lapset enemmän kuin muut. Lisäksi aikasarjat näyttävät, että vähintään tunnin päivässä liikkuminen on yleistynyt helsinkiläislapsilla ja -nuorilla vuodesta 2017 alkaen. (Högnabba & Määttä, 2025; Määttä, 2023, 2025.) Myönteisestä keskimääräisestä kehityksestä huolimatta toistaiseksi ei vielä tiedetä, onko liikkuminen yleistynyt samaa tahtia kaikissa väestöryhmissä ja kaikilla asuinalueilla. Tämä kirjoitus tarttuukin tähän kysymykseen ja tarkastelee helsinkiläislasten ja -nuorten liikkumiskäyttäytymisen muutoksia vuosien 2017 ja 2025 välillä eri väestöryhmien ja asuinalueiden näkökulmasta. Tavoitteena on tutkia, onko myönteinen kehitys ollut samankaltaista kaikissa väestöryhmissä ja asuinalueen sosioekonomisen aseman mukaan. Lisäksi tarkastellaan, kuinka suuri osa liikkumiskäyttäytymisen vaihtelusta selittyy koulujen välisillä eroilla.
Aineisto
Tutkimuksen aineistona on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama Kouluterveyskysely, joka toteutetaan joka toinen vuosi tietyillä oppiasteilla. Vuodesta 2017 alkaen kyselyyn ovat osallistuneet perusopetuksen 4. ja 5. luokka sekä 8. ja 9. luokka ja toisen asteen nuoret perustutkintoa suorittavat opiskelijat. Kouluterveyskysely on anonyymi ja vapaaehtoinen. (Helenius, ym., 2025.)
Kouluterveyskyselyn kyselylomakkeessa on seuraava liikkumisen kysymys kaikilla oppiasteilla: ”Mieti kaikkea liikkumistasi viimeksi kuluneen seitsemän päivän aikana. Kuinka monena päivänä olet liikkunut ainakin tunnin päivässä ”. Vastausvaihtoehdot vaihtelevat nollasta päivästä seitsemään päivään. Ennen kyseistä kysymystä vuoden 2025 lomakkeessa oli seuraava määritelmä: ”Liikkumisella tarkoitetaan sellaista liikkumista, jossa hengästyt ja sydämesi syke nousee. Liikkuminen voi olla esimerkiksi sitä, että pyöräilet tai kävelet nopeasti, pelaat liikunnallisia pelejä, juokset, liikut oppilaitoksen liikuntatunneilla tai harrastat jotain urheilua.” Kyseinen määritelmä oli hieman eri tavalla sanoitettu vuonna 2017 (Kyselylomakkeet - Kouluterveyskysely, 2025).
Kansallisissa selvityksissä liikkumiskäyttäytyminen on usein luokiteltu neljään ryhmään sen mukaan, että kuinka monena päivänä viikossa liikkuu vähintään tunnin ajan. Nämä neljä ryhmää ovat: vähän liikkuvat (= liikkuu vähintään tunnin 0–2 päivänä), harvoin liikkuvat (3–4 päivänä), paljon liikkuvat (5–6 päivänä) ja vähintään tunnin päivässä liikkuvat (=liikkuu vähintään tunnin ajan 7 päivänä) (Kokko, ym., 2025). Tämän tutkimuksen analyyseissa huomioidaankin kaikki nämä neljä liikkumiskäyttäytymisen ryhmää.
Tutkimusaineistona on Helsingissä asuvien ja koulua käyvien lasten ja nuorten vastaukset Kouluterveyskyselyssä vuosilta 2017 ja 2025. Tutkimuksen analyyseja varten vuosien 2017 (n=19 717) ja 2025 (n=28 629) aineistot yhdistettiin. On syytä huomata, että kyseessä ei ole pitkittäistutkimus samoilla yksilöillä, vaan vertailu perustuu kahden ajankohdan poikkileikkausaineistoihin. Molempina vuosina tutkimukseen osallistuneet oppiasteet, ja siten myös ikäryhmät, ovat samat. Ammatillisen koulutuksen osalta aineisto on rajattu nuoriin, alle 21-vuotiaisiin ammatillista perustutkintoa suorittaviin oppijoihin.
Taulukossa 1 on kuvattu tarkemmin molempien vuosien aineistot tutkimuksessa käytettävien taustatekijöiden mukaan. Taustatekijöinä tässä tutkimuksessa on sukupuoli, syntyperä, perheen koettu taloudellinen tilanne sekä asuinalueen sosioekonominen asema. Lisäksi kaikki analyysivaiheet vakioitiin oppiasteella. Sukupuoli ja syntyperä luokiteltiin neliluokkaiseksi (suomalaistaustainen poika, ulkomaalaistaustainen poika, suomalaistaustainen tyttö ja ulkomaalaistaustainen tyttö). Ulkomaalaistaustaisuudella tarkoitetaan, että vastaaja itse tai hänen molemmat vanhemmat tai ainoa vanhempi on syntynyt ulkomailla. Perheen koettu taloudellinen tilanne perustui puolestaan kysymykseen ” Millaiseksi arvioit perheesi taloudellisen tilanteen?” ja kysymyksen alkuperäiset viisi vastausvaihtoehtoa luokiteltiin kolmiluokkaiseksi: ”erittäin hyvä”, ”melko hyvä” ja ”korkeintaan kohtalainen” (sisältää alkuperäisen kysymyksen vastausvaihtoehdot kohtalainen, melko huono ja erittäin huono). Asuinalueen sosioekonomisen aseman tarkastelu pohjautuu Tilastokeskuksen rekisteritiedoista muodostettuun sosioekonomiseen summaindeksiin. Summaindeksissä on laskettu jokaiselle peruspiirille arvo korkeasti koulutettujen, työttömien ja ylimpään tuloluokkaan kuuluvien osuuksista. Analyyseja varten peruspiirittäiset arvot on luokiteltu kolmeen eri ryhmään, jolloin korkean sosioekonomisen aseman alueisiin kuuluvat 8 parhaimman pistemäärän saanutta peruspiiriä, kun taas matalan sosioekonomisen aseman alueisiin 8 heikoimman pistemäärän saanutta aluetta.
Tutkimusasetelma ja -menetelmät
Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin multinomiaalista logistista regressiota, jota sovelletaan, kun selitettävällä muuttujalla on enemmän kuin kaksi ryhmää. Menetelmä selvittää, miten selittävä muuttuja ennustaa todennäköisyyttä kuulua tiettyyn ryhmään suhteessa vertailuryhmään. Suhteellinen riskisuhde (RRR, relative risk ratio) kertoo, kuinka monta kertaa todennäköisempää tietty tapahtuma (esimerkiksi tietty liikkumiskäyttäytyminen) on altistuneessa ryhmässä verrattuna vertailuryhmään. Tässä tutkimuksessa vertailuryhmänä oli kaikissa mallinnusvaiheissa ’vähintään tunnin päivässä liikkuvat’. Mallinnuksissa huomioitiin aineiston hierarkkinen rakenne eli saman koulun oppijoiden mahdollinen samankaltaisuus liikkumiskäyttäytymisessä, sisällyttämällä koulutason satunnaisvaikutus (random effect). Satunnaisvaikutuksen perusteella laskettiin intraluokkakorrelaatio (ICC, intra class correlation), joka kuvaa koulujen välisten erojen osuutta liikkumiskäyttäytymisen vaihtelusta.
Suhteellisen riskisuhteen lisäksi menetelmän yhteydessä lasketaan yleensä ennustetut todennäköisyydet (predicted probabilities). Ennustetuilla todennäköisyyksillä tarkoitetaan kyseisen regressiomallin perusteella laskettuja todennäköisyyksiä, joilla vastaajat eri väestöryhmissä kuuluvat kuhunkin liikuntakäyttäytymisen ryhmiin. Ennustetut todennäköisyydet eivät siis ole havaittuja osuuksia, vaan tilastollisen mallin avulla estimoituja todennäköisyyksiä, jotka mahdollistavat eri ryhmien vertailun vakioidut tekijät huomioiden. Tässä kirjoituksessa taulukoissa raportoidaan RRR-kertoimeen pohjautuvat tulokset, kun taas kuvioissa esitetään ennustettuihin todennäköisyyksiin perustuvat tulokset.
Mallinnusvaiheita oli kolme ja ne erosivat toisistaan erityisesti interaktiotermin eli yhdysvaikutuksen suhteen. Yhdysvaikutustermin sisällyttäminen malleihin mahdollistaa sen, että voidaan arvioida ryhmien välisiä muutoksia ajan kuluessa. Seuraavat yhdysvaikutustermit rakennettiin:
a) Malli 1: vuosi* väestöryhmä (tarkoittaen sukupuolta ja syntyperää)
b) Malli 2: vuosi*asuinalueen sosioekonominen asema
c) Malli 3: vuosi* perheen koettu taloudellinen tilanne
Mallinnuksissa oli mukana yhdysvaikutustermiin sisältyvän taustatekijän lisäksi myös muut taustatekijät, vuosi sekä oppiaste (4. ja 5. luokka, 8. ja 9. luokka, lukio ja ammatillinen koulutus). Oppiasteella vakiointi tarkoitti, että mallinnuksissa kontrolloitiin oppiasteiden välisiä eroja, jolloin ryhmien mahdolliset ikärakenteen erot eivät selitä havaittuja yhteyksiä. Tämän seurauksena tulokset kuvaavat taustatekijöiden yhteyttä liikkumiskäyttäytymiseen riippumatta oppiasteesta. Koska perheen koettua taloudellista tilannetta ei kysytä 4. ja 5. luokan lomakkeessa, kyseinen oppiaste rajattiin pois tarkasteltaessa tämän taustatekijän yhteyttä liikkumiskäyttäytymiseen.
Näiden päämallinnusvaiheiden lisäksi tehtiin lopuksi muutama tarkentava analyysi, jotta voitiin ymmärtää vielä paremmin eri taustatekijöiden yhteyttä liikkumiskäyttäytymiseen. Näissä tarkentavissa analyyseissa lisättiin perheen koettu taloudellinen tilanne osaksi malleja 1 ja 2.
Eri mallinnusvaiheiden tulokset esitellään seuraavaksi niin, että ensin raportoidaan kaikille malleille yhteiset tulokset ja sen jälkeen esitellään tulokset jokaisen tarkastellun taustatekijän mukaan keskittyen erityisesti kuvaamaan muutosta. Kaikki analyysit toteutettiin Stata-tilasto-ohjelmistolla.
Vähintään tunnin päivässä liikkuminen on yleistynyt
Keskeinen tulos on liikkumiskäyttäytymisen myönteinen kehitys. Vuoteen 2017 verrattuna vuonna 2025 harvempi helsinkiläislapsi tai -nuori kuului vähän, harvoin tai paljon liikkuvien ryhmiin suhteessa vertailuryhmään eli niihin, jotka liikkuvat vähintään tunnin ajan päivittäin. Liikkumiskäyttäytymisen muutokset eivät kuitenkaan olleet yhtä suuria kaikissa väestöryhmissä. Seuraavissa luvuissa esitellään tarkemmin, miten taustatekijät muovaavat liikkumiskäyttäytymistä.
Toinen keskeinen tulos eri mallinnusvaiheista on se, että suurin osa liikkumiskäyttäytymisen vaihtelusta tapahtuu yksittäisten oppilaiden tasolla, ja vain hyvin pieni osa lasten ja nuorten liikkumiskäyttäytymisen vaihtelusta liittyy koulujen välisiin eroihin. Nimittäin koulutason varianssin perusteella laskettu intraluokkakorrelaatio vaihteli eri malleissa vain 2–4 prosentin välillä, eli vain tämän verran havaittu vaihtelu johtuu koulujen välisistä eroista.
Sukupuoli ja syntyperä määrittävät liikkumisen yleisyyttä
Ensimmäisessä mallinnusvaiheessa tarkasteltiin erityisesti sukupuolen ja syntyperän merkitystä. Näiden taustatekijöiden yhteys lasten ja nuorten liikkumiskäyttäytymiseen on selkeä (Taulukko 2). Sekä ulkomaalaistaustaisilla että suomalaistaustaisilla tytöillä on suurempi suhteellinen riski olla vähän tai harvoin liikkuva kuin suomalaistaustaisilla pojilla. Lisäksi paljon liikkuminen on yleisempää suomalaistaustaisilla tytöillä kuin suomalaistaustaisilla pojilla.
Yhdysvaikutusten tarkastelu osoittaa, että väestöryhmien väliset erot suhteessa suomalaistaustaisiin poikiin liikkumiskäyttäytymisessä kasvoivat vuosien 2017 ja 2025 välillä. Tytöillä, erityisesti ulkomaalaistaustaisilla, vähän tai harvoin liikkumisen riski lisääntyi enemmän kuin suomalaistaustaisilla pojilla. Myös ulkomaalaistaustaisten poikien vähän liikkumisen riski kasvoi verrattuna suomalaistaustaisiin poikiin. Toisaalta ulkomaalaistaustaisten tyttöjen todennäköisyys kuulua paljon liikkuvien ryhmään kasvoi enemmän kuin suomalaistaustaisilla pojilla tarkastelujaksolla.
Ennustetut todennäköisyydet kuulua eri liikkumiskäyttäytymisen ryhmiin valaisevat tarkemmin väestöryhmien välisiä eroja liikkumiskäyttäytymisessä vuonna 2025 (Kuvio 1). Esimerkiksi vähän liikkumisen osuudet vaihtelivat suomalaistaustaisten poikien yhdeksästä prosentista ulkomaalaistaustaisten tyttöjen 17 prosenttiin. Puolestaan vähintään tunnin ajan päivittäin liikkumisen osuudet olivat suurempia pojilla kuin tytöillä syntyperästä riippumatta. Kuviosta havaitsee myös, että harvoin liikkumisen osuudet ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla. Toisaalta paljon liikkuminen oli muita yleisempää suomalaistaustaisilla tytöillä, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä myös suomalaistaustaisiin poikiin nähden. Kuitenkin sekä suomalaistaustaisten tyttöjen että poikien osuudet erottuivat tilastollisesti merkitsevästi ulkomaalaistaustaisten osuuksista paljon liikkumisessa.
Seuraavat kuviot (kuvio 2 ja 3) näyttävät tarkemmin vähän liikkumisen ja vähintään tunnin päivässä liikkumisen ennustettujen todennäköisyyksien muutosta vuosien 2017 ja 2025 välillä. Kuviossa 2 nähdään ensinnäkin, että vähän liikkuvien osuudet kaikissa väestöryhmissä pienenivät. Esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten tyttöjen ennustettu todennäköisyys vähän liikkumiselle laski seitsemän prosenttiyksikköä eli 24 prosentista 17 prosenttiin, mutta heidän osuutensa on edelleen muita ryhmiä korkeampi. Vastaavasti suomalaistaustaisilla pojilla on muita väestöryhmiä alhaisempi todennäköisyys vähän liikkumiselle. Ulkomaalaistaustaisten poikien ja suomalaistaustaisten tyttöjen välillä ei esiinny eroja kumpanakaan vuonna vähän liikkumisen ennustetussa todennäköisyydessä, ja he sijoittuvatkin muiden väestöryhmien väliin.
Myös vähintään tunnin päivässä liikkumisen ennustetut todennäköisyydet osoittavat myönteistä kehitystä osuuksien kasvuna kaikissa väestöryhmissä, mutta siinä on esiintynyt selkeät erot sukupuolten välillä molempina vuosina (kuvio 3). Toisin sanoen vähintään tunnin päivässä liikkuminen on yleisempää pojilla kuin tytöillä syntyperästä riippumatta. Liikkuminen on yhtä yleistä ulkomaalaistaustaisilla kuin suomalaistaustaisilla pojilla, ja yleisempää siis heillä kuin vastaavien ikäryhmien tytöillä. Vähintään tunnin päivässä liikkuminen on yhtä yleistä sekä suomalaistaustaisilla että ulkomaalaistaustaisilla tytöillä.
Asuinalueen sosioekonomisen aseman merkitys havaitaan erityisesti vähän liikkumisessa
Seuraavaksi mallinnuksissa tarkasteltiin asuinalueen sosioekonomisen aseman merkitystä. Asuinalueen sosioekonominen asema on yhteydessä erityisesti vähän liikkumiseen. Matalan ja keskitason sosioekonomisen aseman asuinalueilla asuvilla lapsilla ja nuorilla on suurempi suhteellinen riski kuulua vähän liikkuvien ryhmään kuin korkean sosioekonomisen aseman asuinalueilla asuvilla lapsilla ja nuorilla (taulukko 3). Vuoden ja asuinalueen sosioekonomisen aseman yhdysvaikutus ei ole tilastollisesti merkitsevä, joten asuinalueen sosioekonomisen aseman mukaan erot liikkumiskäyttäytymisessä säilyivät samankaltaisina vuosina 2017 ja 2025.
Ennustetut todennäköisyydet osoittavat, että asuinalueiden väliset erot liikkumiskäyttäytymisessä ovat melko pieniä (kuvio 4). Vuonna 2025 vähän liikkuvien osuus oli noin 12 prosenttia matalan sosioekonomisen aseman alueilla ja noin 10 prosenttia korkean sosioekonomisen aseman alueilla. Ero oli vuonna 2025 niukasti tilastollisesti merkitsevä, kun taas vuonna 2017 vastaavaa merkitsevää eroa ei havaittu.
Vähintään tunnin päivässä liikkumisen osalta ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja asuinalueiden välillä kumpanakaan vuonna, ja osuudet kasvoivat kaikilla alueilla vuosien 2017 ja 2025 välillä (kuvio 5).
Liikkuminen on eriytynyt perheen koetun taloudellisen tilanteen mukaan
Kolmannessa mallinnusvaiheessa tarkasteltiin erityisesti perheen koetun taloudellisen tilanteen merkitystä. Yleisesti nämäkin tulokset tukevat aiempia havaintoja, eli liikkumisen säännöllisyys parani vuosien 2017 ja 2025 välillä, mutta erot perhetaustan mukaan säilyivät ja osin kasvoivat. Näissä mallinnuksissa on perheen koetun taloudellisen tilanteen lisäksi otettu huomioon sukupuoli, syntyperä, oppiaste ja asuinalueen sosioekonominen asema. Tarkastelu rajautui vain nuoriin, koska 4. ja 5. luokan kysymyslomakkeessa ei kysytä perheen koettua taloudellista tilannetta.
Nuorilla, jotka kokevat perheen taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi, on suurempi riski olla vähän tai harvoin liikkuva kuin nuorilla, jotka kokevat perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi (taulukko 4). Myös kahden muun ryhmän välillä havaitaan tilastollisesti merkitsevä ero. Perheen taloudellisen tilanteen melko hyväksi kokevilla nuorilla on suurempi riski olla vähän, harvoin tai paljon liikkuva kuin perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi kokevilla nuorilla.
Perheen koetun taloudellisen tilanteen ja vuoden välinen yhdysvaikutus on tilastollisesti merkitsevä vähän ja harvoin liikkumisen osalta. Tämä tarkoittaa, että perheen koetun taloudellisen tilanteen mukaan erot vähän ja harvoin liikkumisessa olivat vuonna 2025 suurempia kuin vuonna 2017.
Ennustetut todennäköisyydet avaavat jälleen tarkemmin näitä väestöryhmien välisiä eroja (kuvio 6). Vuonna 2025 31 prosenttia nuorista, jotka kokevat perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi, liikkui vähintään tunnin ajan päivittäin, kun vastaava osuus nuorilla, jotka kokevat perheen taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi, oli 20 prosenttia. Vähän liikkumisen todennäköisyys erittäin hyväksi perheen taloudellisen tilanteen kokevilla nuorilla oli vain 12 prosenttia, kun taas korkeintaan kohtalaiseksi perheen taloudellisen tilanteen kokevilla nuorilla 21 prosenttia. Harvoin liikkumisen ennustettu todennäköisyys oli muita väestöryhmiä harvinaisempaa erittäin hyväksi perheen taloudellisen tilanteen kokevilla. Puolestaan paljon liikkuminen oli muita väestöryhmiä harvinaisempaa korkeintaan kohtalaiseksi taloudellisen tilanteen kokevilla.
Seuraavat kuviot (kuviot 7 ja 8) tarkentavat vähintään tunnin päivässä liikkumisen tai vähän liikkumisen ennustettujen todennäköisyyksien muutosta vuosien 2017 ja 2025 välillä. Vähän liikkuvien osuus on vähentynyt kaikissa väestöryhmissä, mutta väestöryhmien väliset erot ovat toisaalta säilyneet varsinkin, kun tarkastellaan perheen taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi kokevien ryhmää suhteessa muihin (Kuvio 7). Vuonna 2017 erittäin hyväksi ja melko hyväksi taloudellisen tilanteen kokevien ryhmien välillä ei esiintynyt tilastollisesti merkitsevää eroa, mutta vuonna 2025 esiintyi. Toisin sanoen vähän liikkuminen on muita harvinaisempaa nuorilla, jotka kokevat perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi.
Väestöryhmien väliset erot ovat vielä selvemmät tarkasteltaessa vähintään tunnin ajan päivittäin liikkumista ja sen ennustettuja todennäköisyyksiä (kuvio 8). Se on nimittäin yleistynyt muita enemmän niillä nuorilla, jotka kokevat perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi. Kyseisessä väestöryhmässä ennustettu todennäköisyys on muuttunut 19 prosentista 31 prosenttiin (muutos + 12 prosenttiyksikköä), kun vastaavalla ajanjaksolla taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi kokevien ennustettu todennäköisyys on kasvanut 15 prosentista 20 prosenttiin eli vain viisi prosenttiyksikköä. Vielä vuonna 2017 melko hyväksi ja korkeintaan kohtalaiseksi perheen taloudellisen tilanteen kokevien osuudet ovat täysin samat, kun vuonna 2025 osuudet ovat rajamailla ollakseen tilastollisesti merkitseviä.
Tarkentavat analyysit vahvistavat perheen sosioekonomisen taustan merkitystä liikkumisen yleisyydessä
Lopuksi tehtiin vielä pari tarkentavaa mallinnusta eli tarkasteltiin, muuttuvatko aiemmin kuvatut sukupuolen ja syntyperän tai asuinalueen sosioekonomisen aseman mukaan esitetyt tulokset, kun mallinnuksissa huomioidaan perheen koettu taloudellinen tilanne. Molempien tarkentavien analyysien keskeinen tulos oli se, että perheen koettu taloudellinen tilanne muutti aiemmin esitettyjä tuloksia.
Suurin osa tilastollisesti merkitsevistä asuinalueen sosioekonomisen aseman yhteyksistä liikkumiskäyttäytymiseen hävisi. Tämä viittaa siihen, että alkuperäisistä asuinalueiden välisistä eroista osa selittyy perheiden jakautumisella eri alueille sosioekonomisen aseman mukaan.
Osa aiemmin sukupuolen ja syntyperän mukaan havaituista eroista liikkumiskäyttäytymisessä selittyi perheen koetulla taloudellisella tilanteella. Perheen koettu taloudellinen tilanne korostui erityisesti vähän liikkumisen ryhmässä, ja sen huomioiminen vahvisti ryhmien välisiä eroja. Kun perheen taloudellinen tilanne otettiin mallissa huomioon, ennustetut todennäköisyydet vähän liikkumiselle nousivat kaikissa väestöryhmissä. Vakioidussa mallissa suomalaistaustaisten poikien ennustettu todennäköisyys vähän liikkumiselle oli 12 prosenttia vuonna 2025, kun ulkomaalaistaustaisilla pojilla 19 prosenttia. Vastaavasti vakioidussa mallissa ulkomaalaistaustaisten tyttöjen todennäköisyys vähän liikkumiselle oli 23 prosenttia ja suomalaistaustaisilla tytöillä 16 prosenttia.
Nämä tarkentavat tulokset korostavat siis erityisesti perheen sosioekonomisen aseman merkitystä liikkumiskäyttäytymisessä, sillä se on yhteydessä suoraan liikkumisen säännöllisyyteen, mutta myös osittain selittää ja voimistaa sukupuolen ja syntyperän mukaan havaittuja eroja liikkumiskäyttäytymisessä.
Liikkumisen edistämisen toimenpiteitä tulee kohdentaa väestöryhmittäin
Tämän tutkimuksen mukaan helsinkiläislasten ja -nuorten säännöllinen liikkuminen on yleistynyt, mutta liikkuminen on edelleen selvästi eriytynyt sukupuolen, syntyperän ja erityisesti perheen sosioekonomisen taustan mukaan. Erityisesti ulkomaalaistaustaiset tytöt sekä ne nuoret, jotka kokevat perheensä taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi, liikkuvat muita useammin vähän. Sen sijaan pojat ja perheensä taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi kokevat liikkuvat muita useammin vähintään tunnin ajan päivässä. Perheen sosioekonominen asema ei ole ainoastaan suoraan yhteydessä liikkumiseen, vaan selittää osan väestöryhmien välisistä eroista ja siten ylläpitää liikkumisen eriarvoisuutta. Näin ollen varsinkin toimenpiteet, jotka vähentävät sosioekonomisen taustan merkitystä liikkumisessa, voivat olla keskeinen keino tasata liikkumismahdollisuuksia eri väestöryhmien välillä.
Tulosten pohjalta keskeinen suositus onkin se, että liikkumisen edistämisen toimenpiteitä tulee kohdentaa niihin väestöryhmiin, jotka liikkuvat muita vähemmän. Viime vuonna lääketieteellisessä Lancet-lehdessä julkaistu huippuasiantuntijoista koostuvan ryhmän kannanotto (call to action) painottaakin kaupungin palveluiden merkitystä lasten ja nuorten hyvinvoinnin vaalijana. Panostukset kouluun ja yhteisöihin, työuriin ja osallisuuteen ovat tärkeitä, jos niissä huomioidaan lapsuuden ja nuoruuden kehitysvaiheet ja vertaisryhmän merkitys. (Baird ym., 2025.) Tutkimusnäyttö onkin vahvaa sen osalta, että ikätovereiden läsnäolo ja sosiaaliset suhteet voivat liittyä lapsen ja nuoren liikkumiskäyttäytymiseen monin tavoin (esim. (Fitzgerald ym., 2012; Shao & Zhou, 2023). Samalla tutkimukset tuovat esiin, että vertaisryhmän merkityksestä eri väestöryhmissä (esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset) on edelleen rajallisesti tietoa (Chen ym., 2026; Lacoste ym., 2020; Sawyer ym., 2024). Jotta liikkumisen toimenpiteet kohdistuisivat oikein, tulisikin tutkimuskirjallisuuden mukaan kuulla lapsia ja nuoria kokemusasiantuntijoina, mutta ottaa huomioon eri väestöryhmien toiveet, tarpeet ja elinolot toimenpiteiden kehittämisessä (Berg ym., 2024; Wilderink ym., 2022).
Liikkumisen yleisyyttä määrittävät monet tekijät yksilötasolta aina laajempiin yhteiskunnallisiin ja elinympäristöön liittyviin tekijöihin (Sallis ym., 2008). Tämän tutkimuksen tulokset tukevat erityisesti yksilö- ja perhetaustaan liittyvien tekijöiden merkitystä liikkumiskäyttäytymisessä. Suurin osa liikkumiskäyttäytymisen vaihtelusta sijoittui yksilötasolle, ja koulujen välinen osuus oli pieni. Myös asuinalueen sosioekonomisen aseman merkitys oli maltillisempi, mutta aiemmista helsinkiläistutkimuksista tiedetään, että asuinalueen sosioekonominen asema on yhteydessä erityisesti ohjattuun harrastustoimintaan osallistumisessa ja fyysisessä toimintakyvyssä (Ahtiainen & Määttä, 2024; Määttä & Sulander, 2025). Pienikin koulu- tai asuinalueiden välinen vaihtelu voi kuitenkin väestötasolla heijastua lasten ja nuorten arkeen. Kouluympäristö muodostaa edelleen rakenteellisen kontekstin liikkumiskäyttäytymiseen vaikuttaville tekijöille, kuten koulupäivän aikaisille liikkumismahdollisuuksille ja toimintakulttuurille, ja asuinympäristö puolestaan tarjoaa tukea tai rajoitteita vapaa-ajan liikkumiselle. Näihin tekijöihin kohdistuvat muutokset voivat vaikuttaa samanaikaisesti suureen joukkoon lapsia ja nuoria, mikä tekee kouluista ja asuinympäristöstä merkittäviä liikkumista edistävien toimenpiteiden ympäristöjä (Sallis ym., 2008; Van Hecke ym., 2018).
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka lasten ja nuorten liikkuminen on Helsingissä kehittynyt myönteiseen suuntaan, erot väestöryhmien välillä ovat säilyneet. Huomiota tulisi kiinnittää tyttöihin, ulkomaalaistaustaisiin sekä matalan sosioekonomisen taustan perheiden lapsiin ja nuoriin, jotta liikkumisen mahdollisuudet paranisivat tasaisemmin kaikille. Tulokset viittaavat erityisesti siihen, että ilman sosioekonomisia eroja kaventavia toimia liikkumisen erot väestöryhmien välillä todennäköisesti säilyvät.
Suvi Määttä toimii erikoistutkijana Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluissa.
Lähteet
Ahtiainen,H & Määttä, S. (2024). Ketkä harrastavat ohjatusti? – Väestöryhmittäiset ja alueelliset erot ohjattuun harrastustoimintaan osallistumisessa ja siinä tapahtuneet muutokset helsinkiläisillä 8.- ja 9.-luokkalaisilla (Tutkimuksia No. 3).
Baird, S., Choonara, S., Azzopardi, P. S., Banati, P., Bessant, J., Biermann, O., Capon, A., Claeson, M., Collins, P. Y., Wet-Billings, N. D., Dogra, S., Dong, Y., Francis, K. L., Gebrekristos, L. T., Groves, A. K., Hay, S. I., Imbago-Jácome, D., Jenkins, A. P., Kabiru, C. W., … Viner, R. M. (2025). A call to action: The second Lancet Commission on adolescent health and wellbeing. The Lancet, 0(0). https://doi.org/10.1016/S0140-6736(25)00503-3(Link leads to external service)
Berg, P., Suodenjärvi, H., Lahti, T., Marttila, K., Miikki, R., & Linnaranta, O. (2024). Nuorten osallisuus ja osallistaminen mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon tarkoitetuissa menetelmissä. Nuorisotutkimus, 42(2), Article 2. https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9146607(Link leads to external service)
Chen, K., Chen, C., Yang, J., & Li, Z. (2026). The impact of peer effects on adolescents’ physical exercise: A meta-synthesis study. Frontiers in Psychology, 16. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2025.1748992(Link leads to external service)
Fitzgerald, A., Fitzgerald, N., & Aherne, C. (2012). Do peers matter? A review of peer and/or friends’ influence on physical activity among American adolescents. Journal of Adolescence, 35(4), 941–958. https://doi.org/10.1016/j.adolescence.2012.01.002(Link leads to external service)
García-Hermoso, A., López-Gil, J. F., & Ezzatvar, Y. (2025). Tracking of physical activity and sport from childhood and adolescence to adulthood: A systematic review and meta-analysis. Translational Pediatrics, 14(6), 1117–1128. https://doi.org/10.21037/tp-2025-89(Link leads to external service)
Helenius, J.;, Kivimäki, H., & Luopa,P. (2025). Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2025: Aiempaa useampi kokee terveytensä hyväksi ja moni voi keskustella usein asioistaan vanhempiensa kanssa. https://www.julkari.fi/handle/11111/33291(Link leads to external service)
Helsingin kaupungin hyvinvointisuunnitelma 2026–2029. (2026).
Helsingin kaupunkistrategia 2025–2029 | Helsingin kaupunki. (2025). https://www.hel.fi/fi/paatoksenteko-ja-hallinto/strategia-ja-talous/strategia(Link leads to external service)
Högnabba, S & Määttä, S. (2025). Stadin HYTE-barometri 2025 – vuosittainen hyvinvointikertomus (Tilastoja No. 4/2024; Helsingin kaupunki. Kaupunkitietopalvelut.).
Janssen, I., & Leblanc, A. G. (2010). Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 7, 40. https://doi.org/10.1186/1479-5868-7-40(Link leads to external service)
Kemel, P. N., Porter, J. E., & Coombs, N. (2022). Improving youth physical, mental and social health through physical activity: A Systematic literature review. Health Promotion Journal of Australia: Official Journal of Australian Association of Health Promotion Professionals, 33(3), 590–601. https://doi.org/10.1002/hpja.553(Link leads to external service)
Kokko,Sami, Martin,Leena, & (toim). (2025, toukokuuta 6). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa 2024. Valtion liikuntaneuvosto. https://www.liikuntaneuvosto.fi/lausunnot-ja-julkaisut/liitu-2024/(Link leads to external service)
Kyselylomakkeet—Kouluterveyskysely. (2025, toukokuuta 12). THL. https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-toteuttaminen/ky…(Link leads to external service)
Lacoste, Y., Dancause, K. N., Gosselin-Gagne, J., & Gadais, T. (2020). Physical Activity Among Immigrant Children: A Systematic Review. Journal of Physical Activity & Health, 17(10), 1047–1058. https://doi.org/10.1123/jpah.2019-0272(Link leads to external service)
Liikkumissuositus 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. (2021). fi=Opetus- ja kulttuuriministeriö|sv=Undervisnings- och kulturministeriet|en=Ministry of Education and Culture|. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/11111/3376(Link leads to external service)
Määttä, S & Sulander, T. (2025). PUHTI-Raportti – Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen palvelujärjestelmän ulkopuolisen tiedon keinoin (Tilastoja No. 1; Helsingin kaupunki. Kaupunkitietopalvelut.). https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/25_02_13_Tilastoja_1_suomi.pdf(Link leads to external service)
Määttä, Suvi. (2023). Kouluterveyskysely 2023 – Helsinkiläislasten ja -nuorten koettu hyvinvointi, terveys ja turvallisuus. Tilastoja, (6). https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/23_10_26_Tilastoja_6_Maatta.pdf(Link leads to external service)
Määttä, Suvi. (2025). Helsinkiläisnuorten koettu hyvinvointi, terveys ja turvallisuus – sukupuoli ja perheen koettu taloudellinen tilanne tärkeimpiä selittäviä tekijöitä | Helsingin kaupunki. Kaupunkitieto. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaisnuorten-koettu-hyvinvointi-terveys-ja-turvallisuus-sukupuoli-ja-perheen-koe…
Rodriguez-Ayllon, M., Cadenas-Sánchez, C., Estévez-López, F., Muñoz, N. E., Mora-Gonzalez, J., Migueles, J. H., Molina-García, P., Henriksson, H., Mena-Molina, A., Martínez-Vizcaíno, V., Catena, A., Löf, M., Erickson, K. I., Lubans, D. R., Ortega, F. B., & Esteban-Cornejo, I. (2019). Role of Physical Activity and Sedentary Behavior in the Mental Health of Preschoolers, Children and Adolescents: A Systematic Review and Meta-Analysis. Sports Medicine, 49(9), 1383–1410. https://doi.org/10.1007/s40279-019-01099-5(Link leads to external service)
Sallis, J. F., Owen, N., & Fisher, E. B. (2008). Ecological models of health behavior. Teoksessa Health behavior and health education: Theory, research, and practice, 4th ed (ss. 465–485). Jossey-Bass.
Sawyer, A. D. M., van Lenthe, F., Kamphuis, C., Bengoechea, E. G., Luszczynska, A., Terragni, L., Volf, K., Roos, G., Woods, C., Forberger, S., Scheidmeir, M., Langøien, L. J., Neumann-Podczaska, A., Wieczorowska-Tobis, K., & Stronks, K. (2024). Hypothetical mechanisms driving physical activity levels in ethnic minority groups living in Europe: A systematically identified evidence-based conceptual systems model. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 21(1), 87. https://doi.org/10.1186/s12966-024-01626-2(Link leads to external service)
Shao, T., & Zhou, X. (2023). Correlates of physical activity habits in adolescents: A systematic review. Frontiers in Physiology, 14, 1131195. https://doi.org/10.3389/fphys.2023.1131195(Link leads to external service)
Van Hecke, L., Ghekiere, A., Veitch, J., Van Dyck, D., Van Cauwenberg, J., Clarys, P., & Deforche, B. (2018). Public open space characteristics influencing adolescents use and physical activity: A systematic literature review of qualitative and quantitative studies. Health & Place, 51, 158–173. https://doi.org/10.1016/j.healthplace.2018.03.008(Link leads to external service)
Wilderink, L., Bakker, I., Schuit, A. J., Seidell, J. C., Pop, I. A., & Renders, C. M. (2022). A Theoretical Perspective on Why Socioeconomic Health Inequalities Are Persistent: Building the Case for an Effective Approach. International Journal of Environmental Research and Public Health, 19(14), 8384. https://doi.org/10.3390/ijerph19148384(Link leads to external service)