Liikkumattomuus on yleistynyt sekä Suomessa että maailmalla
Ihmiset liikkuvat arjessa ja työssä aiempaa vähemmän. Vaikka liikunnan harrastaminen on lisääntynyt vapaa-ajan harrastuksena 1980-luvulta lähtien, se ei riitä täyttämään aukkoa: toisin sanoen liikkumisen kokonaismäärä on pienentynyt. Lisäksi liikkumisessa ja fyysisessä toimintakyvyssä on yhä enemmän väestöryhmien ja alueiden välisiä eroja (Valtion liikuntaneuvosto 2025).
Ihmisten arki on muuttunut. Ennen hissien yleistymistä kerroksiin käveltiin, nyt hissiä voi käyttää jo yhteen porrasväliin. Ruokalähettejä ja -robotteja on alkanut näkyä kaduilla koronapandemian ajoista lähtien. Arjen matkat taittuvat eri kulkuvälineiden kyydissä, ja usein myös liikuntapaikoille mennään autoilla. Imuroinnin tai ruohonleikkuun saa yhä useammin hoitaa robotti.
Liikkumattomuus ei ole lisääntynyt vain Suomessa, vaan kyseessä on maailmanlaajuinen kehityssuunta (Husu et al. 2022, Strain et al. 2024). Liikkumattomuus on merkittävä kansanterveydellinen haaste, jonka kustannukset näkyvät viime kädessä sosiaali- ja terveydenhuollon kasvavina kuluina.
Liikkumattomuus lisää kansansairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien, riskiä, ja sillä on yhteyksiä mielenterveysoireisiin ja uneen. Saman kolikon toisella puolella liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomia ja moneen kertaan todennettuja. Monet laajalti harrastetut lajit, kuten pyöräily, juoksu ja uinti, on todettu tutkimuksissa terveyttä edistäviksi (Oja et al. 2024).
Tutkimuksissa on myös huomattu, että runsaampi seisominen, reipas liikkuminen, suurempi askelmäärä ja parempi kestävyyskunto voidaan liittää parempaan työkykyyn. Sen sijaan paikallaanolo valveillaoloaikaan sekä pitkä ja levoton uni liittyvät heikompaan työkykyyn. (Husu et al. 2023.)
Liikkumattomuuden tarkkoja kustannuksia on vaikea laskea tarkasti, koska vaikutukset ovat hyvin moninaisia. Koko Suomen tasolla on kuitenkin laskettu liikkumattomuuden ja liiallisen paikallaanolon hintalapuksi miljardeja euroja vuositasolla (UKK-instituutti 2026). Helsingin vuoden 2025 talousarviossa sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden menot ovat hieman yli kolme miljardia euroa, joten tästä summasta varsin merkittävä osuus menee liikkumattomuuden välillisesti aiheuttamiin kustannuksiin.
Helsingin kaupungin liikuntapalvelut on vuosille 2024–2033 laaditussa visiossaan(Link leads to external service) asettanut tavoitteeksi, että liikunta on helsinkiläisten suosituin harrastus ja että asukkaiden arkiliikkuminen lisääntyy nykyisestä. Tavoitetta tukee pyrkimys kehittää liikunta- ja ulkoilupaikkaverkoston saavutettavuutta ja monipuolisuutta siten, että se mahdollistaa liikkumisen ja liikunnan harrastamisen eri väestöryhmille. Samalla tavoitteena on vahvistaa Helsingin asemaa vetovoimaisena urheilukaupunkina. Tässä tutkimuksessa aineistona oleva kaupungin oma liikuntakysely tarjoaa välineitä sen seuraamiseen, miten kaupungin tavoitteissa edistytään.
Liikkumisen esteiden moninainen kirjo
Jotta edellä mainittuihin ongelmiin voidaan reagoida, tulee ymmärtää liikkumattomuuden syitä. Aiemmissa tutkimuksissa on tunnistettu monenlaisia liikkumisen esteitä. Aiempi tutkimus korostaa sosiodemografisten taustatekijöiden merkitystä liikkumisen esteinä (esim. Muukkonen et al. 2022). Niiden takia ihmisillä ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa. Esimerkiksi ikä tuo mukanaan omanlaisiaan esteitä, ja parempi tulotaso puolestaan lisää mahdollisuuksia harrastaa haluamiaan liikuntamuotoja haluamissaan paikoissa, ehkä myös haluaminaan aikoina.
Sosiodemografisiin tekijöihin liittyvät esteet muodostavat siis yhden kokonaisuuden, mutta niiden ohella on esteitä, joita ei voida tähän kokonaisuuteen suoraan liittää. Tällaisia liikkumisen esteitä ovat esimerkiksi apea mieliala, väsymys, terveydentila, kavereiden puute, tiedon puute tai kokemus osaamattomuudesta (Muukkonen et al. 2022).
Näiden lisäksi sosiaalinen ympäristö erilaisine normeineen voi muodostaa esteitä liikunnan harrastamiselle, ja nämä esteet voivat näyttäytyä selvemmin tietyissä väestöryhmissä. Lapsiperheissä liikkumisen esteitä löytyy aikatauluista, väsymyksestä, arjen siirtymiin liittyvistä haasteista, ajan puutteesta ja erilaisten toiveiden kirjosta (Ross et al. 2023). FinMonik-tutkimuksessa taas havaittiin, että ulkomaalaistaustaiset naiset harrastivat vapaa-ajan liikuntaa muuta väestöä harvemmin. Miehillä tällaista eroa ei havaittu (Kuusio et al. 2020). Tämän havainnon taustalla on kulttuurisia tekijöitä, jotka saattavat estää liikunnan harrastamista, vaikka halua siihen olisikin (Zacheus 2010).
Vielä yhden lisäulottuvuuden muodostavat asuinalueen ja lähiympäristön piirteet, jotka vaikuttavat liikkumiseen. Monet lähiympäristöön liittyvät asiat, kuten jalankulkuväylien liukkaus ja asuinalueen koettu turvallisuus ovat yhteydessä liikunnan harrastamattomuuteen (Mäki 2017). Vastaavanlaisia tuloksia on saatu myös tutkittaessa helsinkiläisten nuorten liikkumista ja liikuntapaikkojen käyttöä (esim. Määttä et al. 2024).
Eri tutkimuksissa kaikkein keskeisimmiksi liikkumisen esteiksi ovat nousseet eri tekijät, johtuen ainakin osin tutkimusten erilaisista toteutustavoista. Kahta suomalaista lähiötä, Jyväskylän Huhtasuota ja Helsingin Kontulaa, tarkastellut YLLI-hanke raportoi yleisimmiksi liikkumisen esteiksi apeuden ja väsymyksen, ajanpuutteen, terveysongelmat ja seuran puuttumisen (Muukkonen et al. 2022, myös Salmi et al. 2023). Tutkimushankkeessa havaittiin myös, että esteillä on taipumusta kasautua. Henkilökohtaiset esteet kasautuvat vähemmän liikkuville matalan sosioekonomisen aseman omaaville ihmisille, ympäristötekijöihin liittyvät esteet taas enemmän liikkuville, paremmassa sosioekonomisessa asemassa oleville ihmisille. Edelleen samassa tutkimuksessa todettiin, että eniten esteitä kokevat vieraskieliset, yksinhuoltajat, 30–44-vuotiaat ja pienituloiset.
Vuonna 2022 toteutetussa Eurobarometrissa vastaajia pyydettiin valitsemaan esteitä aktiivisemman liikunnan harrastamiselle valmiiden vaihtoehtojen joukosta. Merkittävimmäksi esteeksi valittiin ajan puute. Motivaation tai kiinnostuksen puute ja terveydelliset asiat tulivat seuraavina. Selvästi harvempi oli sitä mieltä, että raha-asiat olisivat este liikkumiselle. Aika moni toisaalta koki jo harrastavansa liikuntaa tarpeeksi. Suomalaisilla vastaajilla korostui lisäksi pelko loukkaantumisesta. (European Comission 2025.)
UKK-instituutin KunnonKartta-tutkimuksessa asiaa lähestyttiin hieman suppeammin. Vaihtoehtoja esitettiin vain muutama, ja moni keskeinen liikkumisen este tuli tässä tarkastelussa sivuutetuksi. Kuitenkin myös tässä tutkimuksessa ajan puute nousi ylivoimaisesti kärkeen, kun vastaajat saivat valita esitetyistä neljästä vaihtoehdosta halutessaan vaikka jokaisen. Terveydelliset asiat, kiinnostuksen puute ja taloudelliset tekijät tulivat seuraavina esteinä, tässä järjestyksessä. (UKK-instituutti 2025.)
Helsingin liikuntakysely ja tutkimuskysymykset
Tämän artikkelin aineistona on Helsingin kaupungin syksyllä 2025 toteuttama kysely, jossa kartoitettiin liikuntaa ja liikkumista, ja kohderyhmänä olivat täysi-ikäiset helsinkiläiset. Kyselyn aineistonkeruun toteutti Verian internet-paneelilla ja kyselyyn vastasi 1851 helsinkiläistä. Kyselyssä tarkastellaan liikkumiseen määrää, liikunnan harrastamisen muotoja, liikkumisen esteitä ja motiiveja, liikuntapaikkoja sekä omaan asuinalueeseen ja hyvinvointiin liittyviä piirteitä.
Yhdeksän kymmenestä kyselyyn vastanneesta oli suomenkielisiä. Ruotsinkielisten osuus oli 6,5 ja muunkielisten 3,4 prosenttia. Muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten osuus Helsingissä on noin viidennes, joten aineisto ei edusta koko väestöä.
Tässä artikkelissa tarkasteltavat kysymykset voidaan rajata kolmeen, joista jälkimmäiset ovat ensimmäistä tarkentavia.
- Millaisia liikkumisen esteitä helsinkiläisillä on?
- Miten liikkumisen esteet vaihtelevat eri väestöryhmien välillä?
- Kuinka asuinalueen koetut ominaisuudet ja omaan hyvinvointiin liittyvät tekijät ovat yhteydessä liikkumiseen ja liikkumattomuuteen?
Tuloksia tulkittaessa on hyvä huomioida, että kyselyyn perustuva tutkimusaineisto kertoo ihmisten itse raportoimasta liikkumisesta. Kun kysytään esimerkiksi rasittavan liikkumisen määrää, aineistossa ei voida huomioida sitä, että eri ihmisillä rasituksen kynnys ja kokemus on erilainen. Liikuntaharrastukseen käytetty aika ei välttämättä ole myöskään kokonaisuudessaan liikkumisaikaa: esimerkiksi kolmen tunnin laskettelulipun hankkinut voi ajatella liikkuneensa kolme tuntia, vaikka ajasta iso osa olisi kulunut jonottaessa tai hississä. Tarkkaa tietoa ihmisten todellisesta liikkumisen määrästä, eli myös liikkumissuositusten saavuttamisesta, on mahdollista saada liikemittareilla, mutta niidenkin käyttöön liittyy rajoitteita. Tämän artikkelin tarkastelun kohteena olevista subjektiivisista liikkumisen esteistä ei puolestaan saada tietoa muuten kuin kysymällä niistä ihmisiltä itseltään.
Kyselyaineiston tuloksia
Helsinkiläisten liikunnan harrastaminen ja liikkumisen esteet
Helsinkiläisistä aikuisista suurin osa harrastaa liikuntaa säännöllisesti, mutta eivät kuitenkaan kaikki (kuvio 1). Noin joka kymmenes Helsingin kaupungin liikuntakyselyyn vastanneista ei harrasta säännöllistä liikuntaa koskaan. Osuus nousee iän myötä: yli 75-vuotiaista jo lähes viidesosa ei harrasta säännöllistä liikuntaa.
Harrastamisen yleisyydestä huolimatta selvästi harvempi saavuttaa suosituksen mukaisen liikkumisen tason 1, joka laskettiin perustuen vastaajien omaan arvioon liikkumisen määrästä. Nuorimpien kyselyvastaajien joukossa osuus on yli 60 prosenttia, mutta osuus pienenee selvästi iän myötä. Yli 75-vuotiaista liikkumisen suosituksen saavuttaa liikuntakyselyn mukaan enää reilu kolmannes.
Kolme neljästä liikuntakyselyyn vastanneesta haluaisi liikkua enemmän. Osuus on lähes yhtä suuri niiden joukossa, jotka harrastavat säännöllistä liikuntaa kuin niiden joukossa, jotka eivät. Lisäksi vain aivan murto-osa helsinkiläisistä aikuisista ei koe liikuntaa tärkeäksi. Myös ne, joiden läheiset tai ystävät suhtautuvat liikuntaan kielteisesti, ovat harvassa.
Liikunnan harrastamisen ja liikkumisen esteitä kartoitettiin kaupungin kyselyssä kattavalla väitepatteristolla. Väittämiä oli yhteensä 18, ja vastaajia pyydettiin olemaan näiden väitteiden kanssa joko täysin eri mieltä, täysin samaa mieltä tai jotain siltä väliltä. Kysymys esitettiin muodossa: ”Alla esitetään väittämiä liikkumisen ja liikunnan harrastamisen mahdollisista esteistä. Arvioi asteikolla 1–5, kuinka hyvin kyseinen väittämä pitää sinun kohdallasi paikkaansa.”
Asiaa lähestyttiin siis eri tavalla kuin edellä kuvatuissa Eurobarometrissa tai KunnonKartta-tutkimuksessa, sillä Helsingin kyselyssä pyydettiin ottamaan kantaa jokaiseen väitteeseen. Lisäksi vastaajat saivat kirjoittaa tarkempia huomioita asiasta omin sanoin. Kuviossa 2 on esitetty tulokset sekä liikuntaa säännöllisesti harrastavien että harrastamattomien osalta.
Apea mieli tai väsymys on merkittävin liikkumisen este molemmilla kyselyn vastaajaryhmillä. Elämäntilanne on toiseksi merkittävin este, ja verrattaessa tuloksia Eurobarometriin sekä KunnonKartta-tutkimukseen, voidaankin ajatella, että elämäntilanne on todennäköisesti läheisessä yhteydessä kokemukseen ajan puutteesta. Toisaalta Helsingin liikuntakyselyssä esiin nousevat psyykkiset tekijät saattavat osaltaan selittää koettua ajan puutetta. Näitä liikkumisen esteiden yhteyksiä toisiinsa tarkastellaan tarkemmin seuraavassa osiossa.
Läheisten kielteinen suhtautuminen sekä se, ettei koe liikuntaa tärkeäksi, olivat vähiten merkittäviksi koettuja liikkumisen esteitä. Huomionarvoista tuloksissa on, että liikuntaa epäsäännöllisesti harrastavista vähintään 30 prosenttia oli samaa mieltä 11 esitetyn väittämän kanssa. Liikuntaa säännöllisesti harrastavien joukossa yhdenkään väittämän kanssa samaa mieltä olleita ei ollut yli 30 prosenttia. Toisin sanoen liikkumisen esteitä on selvästi vähemmän heillä, jotka jo liikkuvat säännöllisesti.
Liikkumisen ja liikunnan harrastamisen esteiden yhteydet toisiinsa
Liikkumisen esteet ovat harvoin toisistaan erillisiä. Esteet ovat keskenään vahvasti korreloituneita, eli ne ovat tilastollisesti yhteydessä toisiinsa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esteet kasaantuvat: yhden esteen esiintyminen liittyy usein siihen, että muitakin esteitä esiintyy samanaikaisesti. Nämä korrelaatiot eivät kuitenkaan ryhmity selkeästi vaan muodostavat moniselitteisen matriisin (ks. liitetaulukko 1(Link leads to external service)). Kaikki taulukossa esitettävät korrelaatiot ovat selvästi tilastollisesti merkitseviä.
Ensinnäkin joukossa on esteitä, joiden korrelaatiot muihin esteisiin ovat kauttaaltaan heikompia. Toisin sanoen nämä esteet eivät kasaannu muiden kanssa yhtä selvästi, vaan esiintyvät suhteellisesti useammin myös ilman muita esteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi terveydentila, kokemus siitä, että liikunta ei ole tärkeää, sekä läheisten negatiivinen suhtautuminen liikuntaan.
Terveydentila ja ajan puute koskettavat kyselyn mukaan varsin monia vastaajia, vaikka eivät liikkumisen esteistä merkittävimpiä isossa kuvassa olekaan. Nämä kaksi tekijää ovat eniten korreloituneita elämäntilanteen kanssa, mikä tuntuu intuitiivisestikin selvältä. Esimerkiksi kiireistä pikkulapsiarkea elävä voi varsin todennäköisesti kokea ajan puutteen liikkumisen esteeksi. Kokemus ajan puutteesta voi mahdollisesti helpottaa elämäntilanteen muuttuessa, kuten lasten kasvaessa.
”Alle 3-vuotias lapsi ja rajoitettu aika, myöhään illalla en halua harrastaa liikuntaa.” (avovastaus aineistosta)
Kaikkein eniten toistensa kanssa korreloituneita ovat esteet, jotka jollain tapaa liittyvät tietämykseen tai oikeastaan sen puutteeseen. Kyseiset esteet siis kasautuvat samoille ihmisille. Toisin sanoen, jos ei tiedetä miten liikuntapaikoilla tulisi toimia, ei ehkä tiedetä miten liikuntaharrastuksen voisi aloittaa, eikä toisaalta tiedetä riittävästi erilaisista liikkumismahdollisuuksista.
” Koen vaikeaksi lähteä esim. kuntosalille jos paikka ja laitteet eivät ole tuttuja, ja muutenkin julkisilla paikoilla liikkuminen on helpompaa ystävän kanssa. Pelkään, että ihmiset kiinnittävät minuun huomiota.” (avovastaus aineistosta)
Kuten aiemmin todettiin, kyselyn mukaan liikuntaa pidetään hyvin yleisesti tärkeänä, ja läheisten negatiivista suhtautumista kokevat vain harvat. Sen sijaan, jos läheiset suhtautuvat liikuntaan kielteisesti, liikuntamahdollisuuksiin liittyvä tietämys voi olla puutteellista ja liikuntapaikat saattavat tuntua turvattomilta. Samoin kokemukset siitä, että liikuntapaikkoja ei ole itselle tarkoitettu, voivat olla yleisempiä kuin muilla.
Myös apea mieliala ja väsymys sekä kokemukset siitä, että liikuntapaikkoja ei ole suunnattu vastaajan kaltaisille ihmisille, ovat vahvasti korreloituneita useiden muiden esteiden kanssa. Yksi kyselyvastaajista kuvaa esteiden kasautumista seuraavasti:
”Pitäisi saada osaksi arkea ja rutiinia, lapsiperheruuhkassa se on vaikeaa. Lisäksi on niin väsynyt koko ajan että on vaikea lähteä vaikka tietää liikunnan auttavan siihen.” (avovastaus aineistosta)
Apeana tai väsyneenä on siis vaikea innostua liikkumaan, vaikka se mielialaa parantaisikin. Jos taas erilaisista mahdollisuuksista ei tiedetä, liikuntapaikat tuntuvat vierailta ja oma osaaminen epäilyttää, se saattaa aiheuttaa apeaa mielialaa ja ehkä häpeääkin.
Miten esteet jakautuvat, ja kenelle ne kasautuvat?
Kaikki ihmiset eivät koe liikkumisen esteitä samalla tavalla, joten herää kysymys siitä, onko joitain ryhmiä, joita esteet koskevat eniten. Eri ihmisryhmien rasitteena olevien esteiden määriä voidaan karkeasti vertailla, kun vastaukset dikotomisoidaan. Kuten aiemmin kuvattiin, liikkumisen esteitä pyydettiin kyselyssä arvioimaan asteikolla 1–5 sen mukaan, kuinka samaa tai eri mieltä on väitteestä. Tässä tarkastelussa vastaukset on siis luokiteltu kahteen luokkaan: ei koe esteeksi (arvot 1–2) tai kokee esteeksi (arvot 4–5). Näin nähdään esimerkiksi, että naiset kokevat enemmän liikunnan esteitä kuin miehet. Miehillä esteitä on keskimäärin 3, naisilla 3,7.
Naisilla on siis lukumääräisesti enemmän liikkumisen esteitä kuin miehillä. Kun tarkastellaan kaikkia esteitä erikseen, saadaan sama havainto. Naisista miehiä useampi pitää kyselyssä esitettyjä asioita liikkumisen esteinä.
Apea mieliala tai väsymys oli yleisin naisten liikkumisen este: heistä peräti 39 prosenttia kokee sen esteeksi (kuvio 3). Kolmannes naisista kokee, että rahaa ei ole tarpeeksi haluamansa liikkumismuodon harrastamiseen. Nämä osuudet ovat miehillä selvästi pienempiä. Yleisin liikkumisen este miehillä oli elämäntilanne (ks. liitetaulukko 2(Link leads to external service)). Heistä 29 prosenttia piti sitä esteenä, naisista 31 prosenttia.
Kun esteiden määrää tarkastellaan iän mukaan, havaitaan, että koettujen esteiden lukumäärä vähenee selvästi iän myötä. Nuorilla koettuja esteitä on eniten. Nuorimmilla kyselyvastaajilla niitä on keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin vanhemmilla. Yli 75-vuotiailla esteitä on keskimäärin alle kaksi, kun 25–34-vuotiailla yli neljä. Sama tulos näkyy tarkastelemalla eläkeläisiä. Heillä esteitä on keskimäärin 2,4 kun samaan aikaan opiskelijoilla tai työttömillä esteitä on 4,7.
Ikä on myös hyvin selvästi yhteydessä siihen, millaisia esteitä liikkumiselle koetaan (ks. Liitetaulukko 2(Link leads to external service)). Eri ikäluokilla korostuvat erilaiset asiat. Monien nuoremmilla korostuneiden esteiden voidaan olettaa liittyvän juuri nuorille ominaisiin elämänkaareen liittyviin tekijöihin. Tällaisia liikkumisen esteitä ovat esimerkiksi apea mieliala ja väsymys, rahatilanne tai ajan puute.
Vanhemmilla ikäluokilla näiden kaikkien edellä mainittujen esteiden merkitys on selvästi pienempi kuin muilla. Toisin sanoen, sen lisäksi että iän myötä esteiden määrä vähenee, myös niiden merkittävyys heikkenee. Samaan aikaan vanhimmilla ikäluokilla esteet polarisoituvat terveydentilan ympärille. Yli kolmannes yli 65-vuotiaista kyselyyn vastanneita kokee, että terveydentila tai sairaus on este liikkumiselle. Tämä osuus on suurempi kuin millään muulla ikäryhmällä.
Kun tarkastellaan erilaisia kotitaloustyyppejä, pariskuntana elävillä havaitaan lukumäärällisesti kaikkein vähiten esteitä. Yhden aikuisen lapsiperheissä elävillä esteitä on eniten. Kotitalouden tyypillä on myös merkitystä siihen, millaisia esteitä kokee. Tulosten taustalla vaikuttavat selvästi resurssit, sekä aika että raha. Apea mieliala ja väsymys, elämäntilanne ja rahatilanne näyttävät olevan yhden aikuisen lapsiperheissä elävillä selvästi muita useammin liikkumisen esteitä. Erot muihin ovat niin selviä, että yksinhuoltajien pienestä vastaajamäärästä huolimatta tulokset heijastanevat todellisuutta.
Koulutus on niin ikään yhteydessä koettujen esteiden määrään ja laatuun. Vain peruskoulututkinnon tai toisen asteen tutkinnon suorittaneilla esteitä on paljon enemmän kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla. Esteiden merkittävyys myös heikkenee, mitä koulutetumpi vastaaja on. Ainoana poikkeuksena on aikaresurssi. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista jopa noin neljännes kokee, että aikaa ei ole tarpeeksi liikunnan harrastamiseen.
Havainto resurssien vaikutuksesta liikkumistottumusten taustalla vahvistuu tarkasteltaessa esteiden määrää suhteessa vastaajien itsensä arvioimaan taloudelliseen toimeentuloon. Hyvin pärjäävillä esteitä on vain vähän. Niillä, jotka joutuvat kulutuksessaan tinkimään, esteitä sen sijaan on huomattavasti enemmän.
Kun liikkumisen esteitä tarkastellaan koetun taloudellisen pärjäämisen mukaan, havaitaan, että kahdeksantoista kysytyn esteen joukossa on vain kaksi sellaista, joihin koettu taloudellinen pärjääminen ei ole selvästi yhteydessä. Nämä ovat ajan puute ja kiinnostavan ohjauksen puute. Kaikkia muita esteitä on enemmän niillä, jotka joutuvat kulutuksessaan tinkimään. Kiinnostavasti myös terveys liikkumisen esteenä on merkittävämpi syy heikommin toimeen tulevilla. Taustalla lienee yhteys sosioekonomisen aseman ja terveyden välillä (esim. Mäki et al. 2022, Mäki 2020).
Joidenkin esteiden kohdalla erot ovat huomattavan suuria. Esimerkiksi apea mieliala ja väsymys rasittaa liikkumiseen liitettynä alle neljännestä hyvin toimeentulevista. Sen sijaan yli puolet niistä, jotka joutuvat tinkimään, kokevat, että apea mieliala ja väsymys vaikuttavat liikkumiseen kielteisesti. Pienituloisissa lapsiperheissä psyykkisen kuormituksen on todettu olevan selvästi yleisempää, kuin hyvin toimeentulevilla (ks. Ahlgren-Leinvuo 2025).
Suurin taloudellisesti eri tavoin toimeentulevia ihmisryhmiä erottava liikkumisen este on luonnollisesti rahatilanne. Hyvin toimeentulevista vain harva kokee rahatilanteen liikkumisen esteeksi, tinkimään joutuneista suurin osa.
Vaikka liikkumisen esteiden kirjo on moninainen, tulosten valossa on selvää, että sekä taloudelliset resurssit että käytettävissä olevaan aikaan liittyvät resurssit ovat terveystilanteen ohella merkittäviä liikkumista rajoittavia tekijöitä.
Tietyillä ihmisryhmillä näitä resursseja on muita enemmän. Rahaan liittyviä ongelmia on vähemmän vanhemmilla ikäluokilla, korkeasti koulutetuilla ja työssä käyvillä. Vastaavasti niitä on enemmän nuoremmilla, matalammin koulutetuilla ja työttömillä. Aikaa on vähiten lapsiperheissä elävillä ja eniten eläkeläisillä, joilla taas terveysongelmat korostuvat.
Asuinalueeseen liittyvien näkemysten yhteys liikkumiseen
Helsingin kaupungin liikuntakyselyssä kysyttiin myös asuinalueen koettuja ominaisuuksia sekä omaan hyvinvointiin liittyviä asioita. Kuten Mäki (2017) tutkimuksessaan havaitsi, nämä molemmat ulottuvuudet ovat yhteydessä liikkumistottumuksiin (ks. myös lasten ja nuorten osalta esim. Määttä et al. 2024, Ahtiainen & Määttä 2024). Mäen tutkimuksessa arvioitiin omaa terveydentilaa viisiasteikollisella mittarilla ja havaittiin, että itsearvioitu terveydentila on hyvin selkeästi yhteydessä liikunnan harrastamattomuuteen ja kuntoliikunta-aktiivisuuteen. Tutkimuksessa myös todettiin, että terveydentila selittää ainakin osan yhteydestä, joka nähdään lähiympäristön piirteiden ja liikunta-aktiivisuuden välillä.
Lisäksi Mäen tutkimuksessa havaittiin, että jos pitkät etäisyydet palveluihin koettiin merkittäväksi haitaksi, liikunnan harrastamattomuus lisääntyi selvästi. Vastaavalla tavalla huonoiksi koetut julkiset liikenneyhteydet ja asuinalueen koettu turvattomuus olivat yhteydessä liikkumattomuuteen.
Myös Helsingin liikuntakyselyn aineistosta käy ilmi, että asuinalueen ominaisuudet ovat suoraan yhteydessä koettujen liikkumisen esteiden määrään. Niillä, jotka arvioivat asuinalueeseen liittyviä väittämiä negatiivisesti, esteitä on selvästi enemmän kuin niillä, joiden arviot ovat positiivisia. Nämä yhteydet käyvät ilmi kuviosta 4. Yhteys asuinalueeseen liittyvien näkemysten ja esteiden määrän välillä on samansuuntainen kaikkien kymmenen asuinaluekysymyksen kohdalla.
Asuinalueväittämiä tarkastellessa herää kysymys, ovatko asuinalueeseen liitetyt näkemykset yhteydessä alueen asukkaiden sosioekonomiseen asemaan. Kun asuinalueet jaetaan sosioekonomisten mittareiden mukaan ryhmiin, asuinalueita koskevien vastausten erot näiden ryhmien välillä ovat yllättävänkin pieniä, kun otetaan huomioon muista kyselyistä saadut havainnot asuinalueiden välisistä eroista (esim. Renvik & Mustonen 2025, Mustonen 2024). Toisin sanoen alueita koskevat näkemykset eivät suoraan palaudu sosioekonomisiin eroihin, vaikka näin voisi mahdollisesti aiemman tutkimuksen perusteella olettaa.
Taustamuuttujien, asuinaluekysymysten ja hyvinvointiin liittyvien kysymysten yhteyksiä liikunnan harrastamiseen vähintään kerran viikossa tarkasteltiin logistisella regressioanalyysillä samaan tapaan kuin Mäen (2017) tutkimuksessa. Mallit esitetään liitetaulukossa 3(Link leads to external service).
Ensimmäisessä mallissa ovat mukana ainoastaan taustamuuttujat (ml. kokemus taloudellisesta pärjäämisestä), toisessa vain asuinaluekysymykset, kolmannessa hyvinvointiin liittyvät kysymykset ja viimeisessä neljännessä mallissa mukaan otettiin edellisistä malleista tilastollisesti merkitsevät muuttujat. Koska asuinalueiden sosioekonomiset luokittelut palautuvat eri alueilla asuvien ihmisten sosioekonomisiin eroihin, aluemuuttujaa ei malleihin lisätty.
Tuloksista havaitaan, että taustamuuttujista ainoastaan koulutus ja kokemus taloudellisesta pärjäämisestä ovat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä liikunnan harrastamiseen, käänteisesti harrastamattomuuteen. Enemmän koulutetuissa on muita enemmän liikuntaa harrastavia. Niiden joukossa, jotka vastasivat joutuvansa tinkimään kulutuksessaan, liikuntaa harrastavia on vähemmän. Tämä tulos on linjassa aiemmin esitetyn havainnon kanssa siitä, että taloudellisista vaikeuksista kärsivät ja heikommin koulutetut kokevat liikkumisen esteitä muita enemmän.
Asuinalueeseen liittyvien arvioiden kohdalla ainoastaan pyöräilyn miellyttävyys, omiin odotuksiin nähden hyvät liikuntamahdollisuudet sekä koettu turvallisuus päiväsaikaan olivat tilastollisesti merkitsevässä positiivisessa yhteydessä liikunnan harrastamiseen, kun kaikki asuinaluekysymykset olivat mallissa mukana. Hyvinvointikysymyksistä hyvä fyysinen kunto, tyytyväisyys terveyteen ja terveellinen ruokavalio vaikuttivat liikunnan harrastamiseen niin ikään sitä lisäävästi. Kiinnostavasti esimerkiksi koettu onnellisuus tai riittävä uni eivät ole merkitsevästi yhteydessä liikunnan harrastamiseen, kun kaikki muut tarkastellut muuttujat otetaan huomioon. Taustatarkasteluissa kuitenkin havaittiin, että erikseen tarkasteltuina näiden molempien yhteys harrastamiseen on tilastollisesti merkittävästi positiivinen.
Kun kaikkia muuttujia tarkasteltiin yhdessä, tilastollisesti merkitseviksi muuttujiksi jäivät koulutus, asuinalueen liikuntamahdollisuudet, turvallisuus päiväsaikaan, hyvä fyysinen kunto ja terveellinen ruokavalio. Tyytyväisyys omaan terveyteen ei ole enää tässä mallissa merkitsevä. Tämä johtunee siitä, että koulutus otettiin malliin mukaan. Tyytyväisyys terveyteen on positiivisessa yhteydessä koulutukseen.
Kaikki edellä esitetyt tulokset vahvistavat kuvaa liikunnan esteiden kirjon moninaisuudesta ja harrastamisen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Liikkumisen esteet ovat yhteydessä resursseihin, ja liikunnan harrastamisen taustalla vaikuttavat koulutuksen, hyvän fyysisen kunnon, terveellisen ruokavalion ja asuinalueen liikuntamahdollisuuksien yhtälö. Nämä kaikki ovat yhteydessä liikunnan harrastamiseen toisistaan riippumatta.
Havaintoja avovastauksista
Helsingin liikuntakyselyn vastaajilla oli myös mahdollisuus kuvailla omin sanoin liikkumisen esteitään. Tähän avoimeen kysymykseen vastasi varsin moni, 811 vastaajaa eli 44 prosenttia kaikista kyselyn vastaajista. Monissa vastauksissa oli esillä useampia liikkumisen esteitä eli yksittäinen vastaaja saattoi mainita esimerkiksi niin ajan puutteen kuin elämäntilanteensa vastauksessaan. Vastaukset luokiteltiin useimmin mainittujen esteiden mukaan (Taulukko 1). Avoimet vastaukset täydentävät edellä esitettyjä analyyseja, mutta toisaalta niistä nousi esiin myös sellaisia havaintoja, jotka tilastollisessa tarkastelussa jäivät piiloon.
Useimmin avoimissa vastauksissa mainittiin fyysiseen terveyteen, taloudellisiin seikkoihin sekä ajanpuutteeseen liittyviä esteitä. Nämä tekijät olivat myös esteiden merkittävyyttä kartoittavan kysymyspatteriston perusteella keskeisiä syitä liikkumattomuudelle, mutta eivät kuitenkaan kaikkein merkittävimpiä esteitä (ks. kuvio 2 ja liitetaulukko 2(Link leads to external service)).
Avointen vastausten perusteella aikatauluhaasteet liittyvät usein olennaisesti elämäntilanteeseen. Varsin monet kuvailivat esimerkiksi ruuhkavuosien kiireiden tai vuorotyön heikentävän mahdollisuuksia harrastaa. Fyysistä terveyttä koskevat maininnat olivat todella moninaisia aina erilaisista kivuista ja sairauksista väliaikaisiin liikuntarajoitteisiin, kuten raskausaikaan tai leikkauksesta toipumiseen. Taloudelliset esteet liittyivät useimmiten liikuntalajien kalleuteen.
Yksi selvästi avovastauksissa esiin nouseva liikkumattomuuden syy oli saamattomuus ja motivaation puute. Tätä vaihtoehtoa ei suoraan mainittu erikseen kysymyspatteristossa. Laiskuus mainittiin avoimissa vastauksissa yli 40 kertaa. Useat vastaajista kertoivat, että heillä ei mielestään ole ”todellisia esteitä” liikkumiselle eli laiskuuden koettiin olevan ennemmin tekosyy olla liikkumatta.
”En koe, että minulla olisi muita esteitä kuin oma laiskuus.”
”Välillä oma saamattomuus. Ei tule vain lähdettyä.”
Toisaalta voi pohtia, millaisia mahdollisia syitä saamattomuuden taustalta löytyy. Osa vastaajista oli kuvaillut näitä: esimerkiksi kuormittava arki, joka vie paljon voimia, ja tällöin ”laiskuus voittaa”. Osa kaipasi myös kannustavaa seuraa liikkumiseen. Useimmiten lienee niin, että liikkumattomuuden taustalla on monia toisiinsa kietoutuneita tekijöitä, kuten edellä esitetyistä analyyseistä käykin ilmi. Saamattomuus voi liittyä niin kuluttavaan arkeen kuin vaikkapa tunteeseen, ettei osaa toimia liikuntaryhmissä tai -paikoilla. Esteet voivat yhtä lailla olla saamattomuuden syitä kuin sen seurauksia.
Talviaika oli yksi avoimissa vastauksissa esiin nouseva liikkumattomuuden syy, jota ei myöskään kysytty erikseen väittämissä. Talviajan kuvailtiin liittyvän ensisijaisesti kylmään tai muuten huonoksi koettuun säähän, jonka taas koettiin vaikuttavan liikkumisintoon. Lisäksi pimeyden ja liukkauden kuvattiin rajoittavan tiettyjä liikuntamuotoja, kuten pyöräilyä ja kävelylenkkejä. Moni oli tässä yhteydessä maininnut myös kaupungin kunnossapidon, jonka toivoisi toimivan paremmin, jotta teiden liukkautta ei tarvitsisi pelätä.
Liikuntaan liittyvästä häpeästä kerrottiin myös avovastauksissa. Vastauksista käy ilmi, että häpeän kokemus on saattanut syntyä jo lapsuudessa esimerkiksi koululiikunnassa. Yksi vastaajista kuvaili kokemustaan näin:
”En ole ollut lapsena ollenkaan urheilullinen eikä harrastuksiin ollut varaa. Koen häpeää ja ahdistusta siitä että nolaan itseni enkä ole tarpeeksi urheilullinen.”
Yksi häpeäkokemuksien yhteydessä usein mainittu liikkumisen este on kokemus siitä, ettei ole tervetullut liikuntapaikoille esimerkiksi ulkoisten ominaisuuksien, sukupuoli-identiteetin tai etnisyyden takia. Nolouden, ahdistuksen ja jopa pelon kokemukset tulevat esiin monissa vastauksissa. Muiden liikkujien pelätään irvailevan osaamattomuudelle, mutta monilla vastaajilla on myös pelkoa siitä, että joutuu pilkan kohteeksi ulkonäkönsä takia.
”Minua hävettää mennä julkiseen liikuntapaikkaan esim. uimahalli tai kuntosali. Pelkään että ihmiset nauravat minulle tai pilkkaavat.”
Lisäksi vastauksissa mainittiin esimerkiksi pukuhuoneiden turvattomuus transihmisille ja syrjinnän pelko. Sukupuolivähemmistöihin kohdistuva syrjintä liikunnan ja urheilun parissa on myös tutkimuskirjallisuudessa tunnistettu ilmiö (esim. Oliveira et al. 2022, Alonso-Colon et al. 2026, Pérez-Samaniego et al. 2019). Syrjinnän on osoitettu liittyvän niin ulkoisiin tekijöihin, kuten puutteellisiin tai ulossulkeviin tiloihin ja käytäntöihin, kuin sisäisiin tekijöihin eli esimerkiksi ahdistukseen tai pelkoon muiden ihmisten reaktioista. Nämä tekijät tulevat näkyville myös liikuntakyselyn avoimissa vastauksissa.
Lopuksi
Helsingin liikuntakyselyn tulokset osoittavat, että liikunta koetaan tärkeäksi ja liikuntamahdollisuudet tunnetaan hyvin. Liikuntapaikoilla käyminen koetaan pääosin turvalliseksi, mikä madaltaa kynnystä lähteä liikkeelle. Pelkkä myönteinen asenne tai tietoisuus eivät kuitenkaan riitä: liikkumiseen ja liikunnan harrastamiseen vaikuttavat monet hyvinvointiin, arkeen ja elämäntilanteeseen liittyvät tekijät. Liikkumattomuus on harvoin tietoinen valinta.
Helsingin liikuntakyselyssä yleisimpiä liikkumisen esteitä olivat väsymys ja apea mieliala, riippumatta siitä, liikkuiko vastaaja säännöllisesti vai ei. Vain harva koki liikunnan merkityksettömänä, ja useimmat kyselyyn vastanneet haluaisivat liikkua nykyistä enemmän. Esteet liittyvätkin usein arjen kuormitukseen, elämäntilanteeseen ja käytettävissä oleviin resursseihin. Erityisesti yksinhuoltajaperheissä ja taloudellisia haasteita kokevilla esteet kasautuivat. Kun arki on valmiiksi kuormittavaa, liikunnalle ei jää aikaa tai energiaa.
Liikkumisen esteet eivät liity vain resursseihin, vaan ovat myös kokemuksellisia. Joka kolmas niistä vastaajista, jotka eivät harrastaneet säännöllisesti liikuntaa, koki häpeän liikkumisen esteeksi. Kuten kyselyn avovastauksista käy ilmi, taustalla voi olla usein jo nuoruudessa syntyneitä kielteisiä kokemuksia, jotka voivat vaikuttaa pitkälle elämään. Lisäksi osa vastaajista koki epävarmuutta omasta osaamisestaan tai siitä, etteivät liikuntapalvelut tai -paikat ole heitä varten. Tämä näkyi myös siinä, että monet eivät tienneet, miten aloittaisivat liikunnan.
Kaupungin liikuntapalveluilla on keskeinen tehtävä erityisesti niiden asukkaiden tavoittamisessa, joita muut palvelut eivät saavuta. Erilaiset matalan kynnyksen palvelut voivat helpottaa liikkumisen aloittamista ja vähentää esteitä. On tärkeää, että liikuntapalvelut ovat turvallisia ja saavutettavia kaikille kaupunkilaisille.
Helsingin liikuntapalveluiden visiona on, että liikunta on kaupunkilaisten suosituin harrastus ja arkiliikkuminen lisääntyy. Vaikka suurin osa helsinkiläisistä liikkuu, noin joka kymmenes ei harrasta liikuntaa lainkaan, ja osuus kasvaa iän myötä. Ikäihmisillä keskeisin este on terveydentila, kun taas nuoremmilla korostuvat ajan, rahan ja jaksamisen puute.
Liikunnan edistämisessä on tärkeää tarkastella harrastamisen rinnalla myös arjen kokonaisliikkumisen määrää. Päivittäiset valinnat, kuten kävely, pyöräily, portaiden käyttö tai fyysisesti aktiiviset kotityöt, ovat keskeisiä kokonaisliikkumisen kannalta. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen on yhteydessä parempaan henkiseen hyvinvointiin, ja paikallaanolon vähentämisellä olisi merkittäviä kansanterveydellisiä hyötyjä.
Arkiliikkumisen ja liikunnallisemman elämäntavan edistäminen on nostettu keskeiseksi painopisteeksi myös Helsingin kaupungin strategiassa (2025–2029). Työtä tehdään kehittämällä kävelyyn ja pyöräilyyn houkuttelevaa kaupunkiympäristöä, vahvistamalla liikunnallisuutta varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa sekä lisäämällä tietoisuutta arkiliikkumisen merkityksestä. Erityisesti vähän liikkuville jo pienikin lisäys arjen liikkeessä tuottaa terveyshyötyjä ja toimii ensimmäisenä askeleena kohti suositusten mukaista aktiivisuustasoa.
Liikuntapalveluiden visio painottaa yhteistyön vahvistamista kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä työllisyyspalveluiden kanssa, jotta kaupunkilaisia tavoitetaan laajemmin ja heitä voidaan kannustaa ja motivoida liikuntapalveluiden pariin. Tämän tueksi perinteisten kurssien rinnalle on kehitetty matalan kynnyksen toimintaa, kuten ulkokuntosaliopastuksia ja liikuntapaikkaesittelyjä.
Vision mukaisesti Helsingin sisäliikuntapaikoille on laadittu turvallisemman tilan periaatteet, joiden tavoitteena on vahvistaa yhdenvertaista ja tervetullutta ilmapiiriä. Lisäksi liikuntapalveluissa pyritään poistamaan toimintarajoitteisten henkilöiden liikkumisen esteitä. Ikääntyneiden palveluita on kehitetty saavutettavammiksi, ja heidän liikkumistaan edistetään myös vertaisohjaajatoiminnan sekä eri toimijoiden välisen yhteistyön kautta.
On tärkeää tunnistaa, että kaikki liikkumisen esteet eivät ole ratkaistavissa yksittäisillä toimenpiteillä. Liikkumisen esteiden laatuun ja määrään ovat yhteydessä monet sosiodemografiset tekijät, kuten varallisuus, koulutustaso ja työmarkkina-asema. Nämä tekijät kytkeytyvät puolestaan laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka muovaavat ihmisten arkea, mahdollisuuksia ja resursseja. Siksi liikkumisen ja liikunnan harrastamisen edistämisessä olisi samanaikaisesti huomioitava sekä konkreettisten, arkea helpottavien ratkaisujen kehittäminen, että pitkäjänteinen työ hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseksi.
Pekka Mustonen toimii erikoistutkijana ja Sirkku Järvelä tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Alaviitteet:
1Liikkumisen suositus työikäisille aikuisille on, että sydämen sykettä kohottavaa liikettä eli reipasta liikkumista olisi vähintään 2 tuntia 30 minuuttia viikossa. Samat terveyshyödyt saa myös lisäämällä liikkumisen tehoa rasittavaksi. Tällöin liikkumisen määrä on 1 tunti 15 minuuttia viikossa. Lihaskuntoa ja liikehallintaa tulisi harjoittaa vähintään kaksi kertaa viikossa. Yli 65-vuotiaiden liikkumisen suositus on samansisältöinen. Lisäksi suositus korostaa kevyen säännöllisen liikuskelun merkitystä. Liikkumisen suosituksista voi lukea tarkemmin UKK-instituutin sivuilta. (Link leads to external service)
Lähteet
Ahlgren, Leinvuo, H. 2025. Suurin osa helsinkiläisvanhemmista voi hyvin, mutta osa merkittävästi kuormittuneita. Julkaisussa: Renvik, T. A. et al. (toim.) Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut. Tutkimuksia 2025:1. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/25_05_21_Tutkimuksia_1.pdf
Ahtiainen, H. & Määttä, S. 2024. Ketkä harrastavat ohjatusti? Väestöryhmittäiset ja alueelliset erot ohjattuun harrastustoimintaan osallistumisessa ja siinä tapahtuneet muutokset helsinkiläisillä 8.- ja 9.-luokkalaisilla. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut. Tutkimuksia 2024:3. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/24_10_23_Tutkimuksia_3.pdf
Alonso-Colon, M. et al. 2026. Physical activity differences in trans and non-binary people: the role of health, social, and legal barriers. European Journal of Public Health, 2026, ckaf244, https://doi.org/10.1093/eurpub/ckaf244(Link leads to external service)
European Comission 2025. Sport and physical activity. Special Eurobarometer survey 525. Sport and physical activity - syyskuu 2022 - - Eurobarometer survey(Link leads to external service)
Husu, P. et al. 2022. Liikuntaraportti. Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:33. Liikuntaraportti. Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022(Link leads to external service)
Husu, P. et al. 2023. Accelerometer-Measured Physical Behavior and Cardiorespiratory Fitness as Indicators of Work Ability. International Journal of Environmental Research and Public Health, 20(7): 5414. https://doi.org/10.3390/ijerph20075414(Link leads to external service)
Kuusio, H. et al. (toim). 2020. Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa. FinMonik-tutkimus 2018–2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa(Link leads to external service)
Matthews, C. E. et al. 2012. Improving Self-Reports of Active and Sedentary Behaviors in Large Epidemiologic Studies. Exercise and Sport Sciences Reviews 40(3): 118-126. Exercise and Sport Sciences Reviews(Link leads to external service)
Mustonen, P. 2024. Helsinkiläiset yhä tyytyväisiä elämäänsä ja asuinalueeseensa – kokemukset kuitenkin erkaantumassa väestöryhmien välillä. Verkkoartikkeli. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaiset-yha-tyytyvaisia-elamaansa-ja-asuinalueeseensa-kokemukset-kuitenkin-erkaantumassa(Link leads to external service)
Muukkonen, P. et al. 2022. Matkalla kohti liikunnan yhdenvertaisuutta – työkaluja monialaiseen liikuntasuunnitteluun. Department of Geosciences and Geography C22. Helsingin yliopisto. Matkalla-kohti-liikunnan-yhdenvertaisuutta_ReducedFileSize.pdf(Link leads to external service)
Mäki, N. 2017. Kokemus lähiympäristöstä ja liikunta-aktiivisuus. Julkaisussa: Ahlgren-Leinvuo, H. et al. (toim.) 2017. Hyvinvoinnin monet ulottuvuudet. Elinolojen ja -tapojen yhteyksiä helsinkiläisten terveyteen ja hyvinvointiin. Helsingin kaupunginkanslia. Tutkimuskatsauksia 2017:3. 17_11_27_tutkimuskatsauksia3_ahlgrenleinvuo_ranto_hognabba_maki_sulander.pdf
Mäki, N. et al. 2022. Terveys ja sairastavuus. Julkaisussa: Ahlgren-Leinvuo H., et al. (toim.) 2022. Pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvointi ja terveys. Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn 2021 tuloksia. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, Kaupunkitieto, Tutkimuksia 2022:1. HYTE_TUTKIMUKSIA
Mäki, N. 2020. Terveyskäyttäytymiserot selittävät huomattavan osan koulutusryhmien välisistä elinajanodote-eroista. Kvartti, 2020(2):48–55. Terveyskäyttäytymiserot selittävät huomattavan osan koulutusryhmien välisistä elinajanodote-eroista | Tutkimus- ja tilastotietoa Helsingistä(Link leads to external service)
Määttä, S. et al. 2024. Helsinkiläislasten kokemus oman asuinalueen turvallisuudesta on yhteydessä liikkumiseen ja liikuntapaikkojen käyttöön. Verkkoartikkeli. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-kokemus-oman-asuinalueen-turvallisuudesta-on-yhteydessa-liikkumiseen-ja(Link leads to external service)
Oja, P. et al. 2024. Health Benefits of Different Sports: a Systematic Review and Meta-Analysis of Longitudinal and Intervention Studies Including 2.6 Million Adult Participants. Sports Med - Open 10, 46 (2024). https://doi.org/10.1186/s40798-024-00692-x(Link leads to external service)
Oliveira, J. et al. 2022. Barriers and Motives for Physical Activity and Sports Practice among Trans People: A Systematic Review. Sustainability 14(9), 5295. https://doi.org/10.3390/su14095295(Link leads to external service)
Pérez-Samaniego, V. 2019. Experiences of trans persons in physical activity and sport: A qualitative meta-synthesis. Sport Management Review 22:4. https://doi.org/10.1016/j.smr.2018.08.002(Link leads to external service)
Renvik, T. A. et al. 2025. Väestösuhteiden näkökulma Helsingin alueelliseen eriytymiseen. Verkkoartikkeli. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/vaestosuhteiden-nakokulma-helsingin-alueelliseen-eriytymiseen(Link leads to external service)
Ross, A. B. et al. 2023. Benefits and Barriers to Engaging in a Family Physical Activity Intervention: A Qualitative Analysis of Exit Interviews. Journal of Child and Family Studies, 32(6),1708–21. https://doi.org/10.1007/s10826-022-02466-z(Link leads to external service).
Salmi, L. et al. 2023: Perceived barriers to physical activity in the social spaces of low socioeconomic status suburbs. Wellbeing, Space and Society, 5, 100164. https://doi.org/10.1016/j.wss.2023.100164(Link leads to external service)
Strain, T. et al. 2024. National, regional, and global trends in insufficient physical activity among adults from 2000 to 2022: a pooled analysis of 507 population-based surveys with 5·7 million participants. The Lancet Global Health, 12(8), e1232-e1243. https://doi.org/10.1016/S2214-109X(24)00150-5(Link leads to external service)
UKK-instituutti 2026. Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa. Verkkosivu (viitattu 1.4.2026). Saatavilla: https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-ja-paikallaanolon-kustannusvaikuttavuus/liikkumattomuuden-kustannukset-suomessa/(Link leads to external service)
UKK-instituutti 2025. KunnonKartta-väestötutkimus. KunnonKartta-väestötutkimus - UKK-instituutti(Link leads to external service)
Valtion liikuntaneuvosto 2025. Liikkumisen, liikunnan ja urheilun tilasto- ja ennustekatsaus. Väestön liikkuminen, liikunnan harrastaminen ja ulkoilu sekä toimintakyky. Saatavilla: Tilasto- ja ennustekatsaus – Valtion liikuntaneuvosto(Link leads to external service)
Zacheus, T. 2010. Liikunnan ja urheilun merkitys maahanmuuttajien kotoutumiselle. Kasvatus & aika 4(2). https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/68213(Link leads to external service)