Helsinki-barometri on kaupunginkanslian tilaama puhelinhaastatteluin toteutettava kyselytutkimus, joka toistetaan kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä. Omaa asuinaluetta ja kaupungin keskustaa koskevia näkemyksiä selvitetään barometrikyselyissä varsin tarkasti, sillä aiheet kytkeytyvät myös kaupungin strategian toteutumisen seurantaan. Näistä teemoista on jo olemassa kohtuullisen pitkät aikasarjat, ja tässä artikkelissa tarkastellaan kehitystä tuoreimman barometrikyselyn tulosten pohjalta. Muutosten ja niiden taustalla olevien mahdollisten syiden pohtiminen syventää strategiaseurannan tietoja.
Kevään Helsinki-barometriin vastasi 1037 vastaajaa aikavälillä 11.-24.4.2024. Nuorimpien ja vanhimpien vastaajien aliedustuksen takia aineisto on painotettu iän ja sukupuolen mukaan. Myös barometrin aiempien kierrosten aineistot on painotettu takautuvasti vastaavalla tavalla1(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
Kevään kyselyssä vastaajille annettiin mahdollisuus antaa kaupungille avointa palautetta, nyt jo toista kertaa. Näitä palautteita samoin kuin eri asioihin liittyviä huolia, jotka liittyvät monin osiin toisiinsa, käsitellään toisessa artikkelissa (Järvelä 2024(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)).
Artikkelin viitekehys pohjautuu Helsingin kaupungin strategiaan, jossa yhdenvertaisuus, turvallisuus ja toisaalta eriytymiskehityksen hidastaminen ovat läpileikkaavia teemoja.
”Helsingin tavoitteena on olla kaupunki, jossa asuinalueet eivät eriydy ja kaikkialla on mahdollista elää turvallista ja viihtyisää elämää positiivisesti omaleimaisissa kaupunginosissa” (Helsingin kaupunki 2024)
Yllä lainatussa strategian kohdassa mainitaan keskeisimmät tässä artikkelissa käsiteltävät teemat: asuinalueiden väliset erot, turvallisuus, viihtyisyys ja toisaalta myös omaleimaiset kaupunginosat. Nämä kaikki ovat kaupunkilaisten elämälle hyvin keskeisiä asioita, ja sitä ne ovat myös kaupungissa vieraileville. Taustamuuttujatarkasteluissa painopiste on sellaisissa tarkasteluissa, joista voidaan nähdä juuri yhdenvertaisuuteen ja eriytymiskehitykseen liitoksissa olevia kehityssuuntia. Samasta syystä mukana on ajallinen ulottuvuus aina kuin se mahdollista.
Luonnollisesti myös tulosten vertailu Helsingin eri asuinalueiden välillä on kiinnostavaa, mutta vaikka barometriaineistot ovatkin kohtuullisen suuria, vastaajamäärien rajat tulevat silti vastaan. Helsinki-barometrissa kysytään vastaajien postinumeroa, joten hyvin monenlaisia luokitteluja olisi ainakin periaatteessa mahdollista tehdä. Barometriaineistojen vastaajamäärät eivät kuitenkaan riitä kovin pienille aluetasoille meneviin tarkasteluihin. Jos vastauksia tarkasteltaisiin esimerkiksi postinumeroalueittain, virheellisten tulkintojen riski kasvaisi. Tämän artikkelin analyyseissa käytettiin seuraavia alueluokitteluja:
- Sosioekonomiseen summaindeksiin perustuva aluejako, jossa asuinalueet on ryhmitelty neljään luokkaan parhaiten pärjäävistä heikoiten pärjääviin (indeksi muodostuu vertaamalla työttömien määrän, vain peruskoulun käyneiden määrän ja alimpaan tuloviidennekseen kuuluvien kotitalouksien määrän alueellisia osuuksia Helsingin keskiarvoon).
- Helsingin suurpiirit (Eteläinen, Läntinen, Keskinen, Pohjoinen, Kaakkoinen, Itäinen, Koillinen, Östersundom)
- Raitiovaunulla saavutettava Helsinki, ”kantakaupunkimainen” alue, erotuksena muusta Helsingistä.
Kuten aiemmissakin tarkasteluissa, myös tässä artikkelissa hyödynnettiin pääasiassa sosioekonomiseen summaindeksiin perustuvaa aluejakoa. Sosioekonomiseen summaindeksiin perustuva aluejako näyttää heijastuvan moniin tarkasteltuihin asioihin hyvinkin selvästi. Aiemmissakin tarkasteluissa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) on useaan kertaan huomattu, että sosioekonomiset taustatekijät erottelevat ihmisiä ja ihmisryhmiä siinä, miten he eri asioita kokevat, millaisille kokemuksille altistuvat, ja lisäksi siinä, millaisissa ympäristöissä he toimivat.
Elämänlaatu pysynyt korkealla tasolla – positiivisena tulevaisuuden näkevien osuus silti pienentynyt
Koko aineiston tasolla helsinkiläiset kokevat oman elämänlaatunsa pääsääntöisesti varsin hyväksi. Muutokset ovat olleet keväästä 2020 alkaen hyvin pieniä. Kevät 2021, ensimmäinen kokonainen koronakevät, näkyy aikasarjassa pienenä poikkeuksena, joskin silloinkin elämänlaatunsa arvioi hyväksi 78 prosenttia eli lähes neljä viidestä vastaajasta.
Tämän heikoimman tuloksen ero uusimman kevään 2024 kyselyn tulokseen ei lopulta ole kovin suuri. Uusimman kyselyn mukaan 82 prosenttia vastaajista piti elämänlaatuaan hyvänä, ja naisten osuus oli hieman miesten osuutta suurempi.
Huonoksi elämänlaatunsa tuntee vain harva, uusimmassa kevään 2024 aineistossa kuusi prosenttia vastaajista.
Taustamuuttujatarkasteluissa eroja alkaa löytyä enemmän. Pääasiassa muutokset ja eri taustamuuttujaluokkien väliset erot selittyvät keskimmäisen vaihtoehdon – ”ei hyväksi eikä huonoksi” – valinneiden osuuksien muutoksilla. Kevään 2024 barometriaineiston mukaan 88 prosenttia sosioekonomisesti parhailla alueilla asuvista vastaajista piti elämänlaatuaan hyvänä. Toiseksi parhailla alueilla osuus oli hieman alempi, 83 prosenttia. Kahdessa heikoimmassa alueryhmässä osuudet olivat alle 80 prosenttia. Lukuun ottamatta uusinta aineistoa, heikoimmilla alueilla asuvilla elämänlaatunsa hyväksi arvioineiden osuudet ovat olleet kaikkein pienimmät kaikilla kyselykierroksilla. Korona-ajan alussa vuonna 2020 ero muihin oli kaikkein suurin. (Kuvio 1)
Mitkä kaikki asiat ovat yhteydessä koettuun elämänlaatuun – asema työmarkkinoilla, koulutus, tulot vai nämä kaikki toisiinsa yhteydessä olevat asiat yhdessä – onkin sitten eri kysymys. Subjektiivinen näkemys omasta hyväosaisuudesta, näihin kaikkiin oletettavasti liittyvä, näyttäisi ainakin hyvin vahvasti olevan yhteydessä koettuun elämänlaatuun2(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
Huono-osaisimmiksi itsensä kokeneista ainoastaan 60 prosenttia koki elämänlaatunsa hyväksi. Enemmistö sentään, mutta koko aineiston keskiarvoon (82 prosenttia) verrattuna selvästi harvempi. Keskimmäisessä ryhmässä osuus oli 89 prosenttia, kun taas kaikkein hyväosaisimmiksi itsensä kokeneista lähes kaikki, 97 prosenttia, pitivät elämänlaatuaan hyvänä.
Työmarkkina-asema näkyy samalla tavalla: kokopäivätöissä käyvillä osuus oli uusimmassa aineistossa 88 prosenttia ja on ollut läpi aikasarjan 90 prosentin tasolla. Työttömillä elämänlaatuaan hyvänä pitävien osuudet ovat olleet kaikkein matalimpia ja myös eläkeläisillä työssäkäyviä alempia. Työttömien määrät barometriaineistoissa ovat kuitenkin olleet kaikille kierroksilla varsin pieniä, joten tulokset ovat muita vähemmän luotettavia, ja toisaalta tulokset ovat kierroksittain varsin paljon vaihdelleet.
Koulutuksen yhteys koettuun elämänlaatuun on liki suoraviivainen: mitä enemmän koulutusta, sitä enemmän elämänlaatuaan hyvänä pitäviä.
Logistisella regressioanalyysillä tarkasteltiin kaikkien näiden muuttujien yhteyksiä elämänlaatuun yhdessä ja malliin lisättiin vielä äidinkieli (suomi, ruotsi, muu), ikäluokka ja perhestatus3(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Analyysin perusteella havaittiin, että ikäluokkaa lukuun ottamatta kaikki muut tarkastellut asiat ovat yhteydessä elämänlaatuun, edellä esitettyyn tapaan, ja myös silloin kun muiden muuttujien yhteys elämänlaatuun on huomioitu. Äidinkieli on tosin yhteydessä elämänlaatuun vain aavistuksen, uusimmassa aineistossa suomenkielisten eduksi. Perhestatukseltaan kahden vanhemman lapsiperheissä elävät sekä pariskuntien osapuolet kokevat elämänlaatunsa muita useammin hyväksi.
Tulevaisuuteen helsinkiläiset suhtautuivat kaikkein positiivisimmin keväällä 2021, koronapandemian ydinaikana. (Mustonen 2023) Tämä hetki oli poikkeus aikasarjassa, sillä suurin osa vastaajista on muilla tutkimuskierroksilla arvioinut tulevaisuutensa näyttävän puolen vuoden päästä pikemminkin samalta kuin vastaushetkellä.
Vain harvat ovat barometrikyselyissä arvioineet tulevaisuutensa nykyhetkeä huonommaksi, kun katsotaan koko aikasarjaa. Koronan jälkimainingeissa noin kolmannes arvioi lähitulevaisuutensa nykyistä paremmaksi, mutta sittemmin osuus on pienentynyt. Viime syksyn sekä uusimman kevään 2024 kyselyn aineistot osoittavat, että paremmaksi tulevaisuutensa arvioivia on nyt vähemmän kuin kertaakaan keväällä 2020 alkaneen tarkastelujakson aikana.
Tuoreen tutkimusraportin mukaan suomalaisten hyvinvointi on romahtanut 2020-luvulla ja merkittäviä muutoksia on tapahtunut vuosikymmenten vaihteessa mutta myös tällä vuosikymmenellä (Kalevi Sorsa -säätiö 2024). Aivan näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei Helsinki-barometrin tuloksista kuitenkaan voi vetää. Vaikka tulevaisuuden näkee paremmaksi entistä harvempi, koettu elämänlaatu on edelleen korkealla tasolla. Ehdottomasti suurin osa vastaajista ajattelee, että tulevaisuus näyttää vähintäänkin nykyisyydeltä. Toki on huomioitava, että Helsinki-barometrin aikasarja alkaa vasta vuodesta 2020, aiemmista ajoista emme siis tiedä. (Niemelä & Laaninen 2024)
Omalla asuinalueella viihtyminen vähentynyt vain hieman
Ylivoimaisesti suurin osa helsinkiläisistä pitää barometrikyselyn mukaan omaa asuinaluettaan viihtyisänä. Syksystä 2021 alkaneen tarkastelujakson aikana tämä osuus vastaajista on kuitenkin aavistuksen pienentynyt. Korkealla tasolla, 84 prosentissa, se on silti vieläkin. Selvästi eniten omaa asuinaluettaan viihtyisänä pitäviä on sosioekonomisesti parhailla alueilla ja vähiten heikommilla. Heikommilla alueilla osuudet ovat myös laskeneet eniten (Kuvio 2). Kokemukset asuinalueen viihtyisyydestä näyttävät heikkenevän sosioekonomisesti heikommilla alueilla sekä omasta mielestään paremmin pärjäävillä vastaajilla että niillä, jotka joutuvat menoistaan tinkimään.
Vaikka tulokset eivät ole suoraviivaisen selkeitä, taustalla lienee asuinalueen valintamahdollisuuksiin liittyviä asioita. Sosioekonomisesti ja taloudellisesti paremmin pärjäävillä on tyypillisesti paremmat mahdollisuudet valita asua viihtyisänä pitämällään alueella. Niin ikään hyväosaisina itseään pitävät ovat oletettavasti huono-osaisiksi itseään pitäviä paremmassa asemassa asuntomarkkinoilla. Hyväosaisimpina itseään pitäneistä 90 prosenttia piti asuinaluettaan viihtyisänä, huono-osaisimpina itseään pitäneistäkin tosin varsin moni, 78 prosenttia.
Tätä tulosta vasten peilaten havainto koulutuksen vähäisestä yhteydestä asuinalueen viihtyisyyteen on kiinnostava. Korkeammin koulutettujen joukossa asuinaluettaan viihtyisänä pitäviä oli kyllä enemmän kuin matalammin koulutettujen joukossa, mutta erot olivat pieniä. Uusimmassa kyselyssä kaikki koulutusluokat olivat muutaman prosenttiyksikön päässä toisistaan.
Tulos on kiinnostava myös siitä näkökulmasta, että koulutus on selvästi yhteydessä hyväosaisuuden kokemukseen. Huono-osaisina itseään pitäviä oli uusimmassa kevään 2024 aineistossa eniten alemmissa koulutusluokissa, vähiten korkeammin koulutettujen joukossa. Hyväosaisina itseään pitäviä oli selvästi eniten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneissa.
Muiden sosioekonomisten taustatekijöiden yhteydet asuinalueen viihtyisyyden kokemuksiin olivat pieniä, joskin saman suuntaisia. Tulokset viittaavat siihen, että esimerkiksi työttömyys olisi yhteydessä oman asuinalueen viihtyisänä pitämiseen. Jossain määrin myös vastaajan kokemus omasta tai perheen taloudellisesta pärjäämisestä on yhteydessä asiaan. Hyvin toimeen tulevien joukossa on enemmän asuinalueellaan viihtyviä kuin niissä, jotka joutuvat tinkimään. Miesten ja naisten vastaukset eivät kuitenkaan juuri eroa toisistaan.
Nämä edellä mainitut tekijät eivät kuitenkaan viihtyisyyden kokemusta täysin selitä, vaan taustalla on sekä täysin subjektiivisia että myös itse alueeseen, sen ominaisuuksiin, liittyviä asioita. Näiden tarkasteleminen syvemmin Helsinki-barometrin kaltaisella suppealla kyselyaineistoilla on kuitenkin vaikeaa.
Neljä viidestä kokee asuinalueensa tuntuvan “omalta”
Kyselylomakkeeseen lisättiin kevään kierroksella kysymys siitä, missä määrin omaa asuinaluetta pidetään omana. Kysymys liittyy omistajuuden kokemukseen eli siihen, että ihminen pitää esimerkiksi paikkaa tai aluetta hänelle kuuluvana. Voidaan myös ajatella, että omistajuuden kokemus on yksi paikkaan kiinnittymisen mittareista, esimerkiksi asuinalueeseen samaistumisen ohella.
Omistajuuden kokemus voi olla sekä myönteistä että kielteistä, ja kokemusten kasautumisten seuraukset niin ikään sekä myönteisiä että kielteisiä. Myönteisessä mielessä tiedetään, että omaksi koetuista paikoista ja asioista tunnetaan vastuuta, ja niistä halutaan pitää huolta. Omistajuuden kokemuksella voi kuitenkin olla kaupunkielämän kannalta myös kielteisiä seurauksia, jos paikkoihin aletaan suhtautua liian omistushaluisesti ja suojelevasti. Tällöin omistajuutta ja päätösvaltaa paikan yhteisestä käytöstä ja käyttötarkoituksista ei haluta jakaa, ja kaikki vieras halutaan pitää poissa, niin ihmisryhmät kuin tavatkin. (ks. Pierce ym. 2002)
Barometriaineiston mukaan varsin moni näyttäisi pitävän asuinaluettaan omana, peräti 83 prosenttia kaikista vastaajista. Tästä koko aineiston tasolla havaitusta varsin korkeasta prosenttiosuudesta huolimatta alueellisia eroja kuitenkin havaittiin.
Sosioekonomisen summaindeksin avulla muodostetut alueryhmät näyttäytyivät asuinalueeseen kiinnittymisen näkökulmasta erilaisina. Alueryhmät näyttäisivät hajautuvan kahtia, sillä kaksi parasta alueryhmää erottuvat kahdesta heikommasta varsin selvästi. Sosioekonomisesti paremmilla alueilla 86–87 prosenttia vastaajista koki asuinalueensa omakseen, kun taas muilla alueilla osuus oli 79 prosenttia. Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että omistajuuden kokemus omasta asuinalueesta on aavistuksen vahvempaa sosioekonomisesti parempiosaisilla alueilla.
Suurpiireistä itäinen eroaa negatiivisesti muista (Östersundomia ei käsitellä erikseen pienen vastaajamäärän vuoksi), sillä siellä asuvista 74 prosenttia piti asuinaluettaan omanaan, kun taas muualla osuudet vaihtelivat 82 ja 88 prosentin välillä. Eteläisen suurpiirin alueella asuvilla osuus oli suurin. Miesten ja naisten ero oli suurin Läntisessä suurpiirissä, naisten eduksi, ja Pohjoisessa suurpiirissä miesten eduksi.(Kuvio 3).
Alla olevassa kuviossa 4 esitetään kaikki asuinaluetta koskevat kysymykset. Huomionarvoista on, että selvästi alle puolet (44 %) vastaajista koki asuinalueensa kehittyneen viime aikoina hyvään suuntaan. Toisaalta neutraalin vaihtoehdon (ei samaa eikä eri mieltä) vastasi lähes yhtä moni (39 %). Nämä vastaajat ajattelevat todennäköisesti, että asuinalue ei ole kehittynyt hyvään mutta ei huonoonkaan suuntaan. Eri mieltä väitteen kanssa oli 18 prosenttia vastaajista.
Kokemus väestöryhmien suhteista asuinalueella heikentynyt
Kysymys väestöryhmien välisistä suhteista lisättiin kyselylomakkeeseen keväällä 2022. Viime keväänä asiaa siis tiedusteltiin jo viidettä kertaa, ja tulevana syksynä aikasarja saa jatkoa. Vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa siihen, ovatko väestöryhmien väliset suhteet omalla asuinalueella hyvät. Väestöryhmiä ei kyselyssä mitenkään määritelty tarkemmin, eli emme tarkasti tiedä, miten eri vastaajat ovat asian ymmärtäneet.
Yleisesti ottaen, väestösuhteet ovat sosiaalisen koheesion keskeinen ulottuvuus ja ovat yhteydessä esimerkiksi koettuun turvallisuuteen ja luottamukseen. Hyvät väestösuhteet liittyvät yhdenvertaisuuteen, syrjimättömyyteen, yhteiskuntaan kuulumiseen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen – siis tässäkin artikkelissa tarkasteltuihin hyvän elämän osatekijöihin4(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
Kaikilla kierroksilla miehillä väestöryhmien suhteita hyvinä pitäneiden osuudet ovat olleet naisia suurempia. Naisten ja miesten ero on ensimmäistä alueryhmää lukuun ottamatta kaikkialla varsin suuri, 8–12 prosenttiyksikköä. Merkittävin havainto kuitenkin liittyy muutokseen. Kokemus asuinalueen hyvistä väestösuhteista on vähentynyt jokaisella kierroksella ja hyvin selvästi. Korkeimman eli keväällä 2022 mitatun osuuden ja matalimman eli viime keväällä mitatun osuuden ero on miehillä 12 prosenttiyksikköä, naisilla peräti 18 prosenttiyksikköä. Naisten kokemus hyvistä väestöryhmien välisistä suhteista on siis heikentynyt selvästi miehiä enemmän.
Suurpiirivertailussa havaittiin niin ikään huomattavia eroja. Suhteellisesti eniten väestöryhmien suhteita hyvänä pitäneitä oli Eteläisessä (74 prosenttia) ja Kaakkoisessa suurpiirissä (70 prosenttia), vähiten taas Keskisessä (58 prosenttia) ja Itäisessä suurpiirissä (45 prosenttia). Sosioekonomisissa alueryhmissä heikommilla asuinalueilla oli muita vähemmän väestösuhteita hyviä pitäviä. Eri mieltä väitteen kanssa olleita oli eniten kaikkein heikoimpaan ryhmään kuuluvilla alueilla, ja siellä naisista noin viidennes koki, että väestöryhmien väliset suhteet eivät ole asuinalueella hyvät (Kuvio 5).
Turvallisuuden tunne viikonloppuiltaisin vähentynyt
Turvalliseksi asuinalueensa koki 72 prosenttia kaikista vastaajista. Kyselyssä kysymys oli muotoiltu siten, että vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa siihen, kokevatko he olonsa turvalliseksi asuinalueellaan kävellessään siellä yksin viikonloppuiltana.
Osuus on pienentynyt jokaisella kierroksella kevään 2022 jälkeen. Vielä keväällä 2022 osuus oli 85 prosenttia. Miesten ja naisten ero on ollut merkittävä syksyllä 2021 alkaneen tarkastelujakson alusta asti. Enimmillään ero sukupuolten välillä on ollut 16 prosenttiyksikköä, viimeisemmässä kyselyssä kuitenkin vain 10 prosenttia, mikä toki on paljon sekin.
Eron kaventuminen johtuu miesten kokeman turvallisuuden selvästä heikkenemisestä. Miehillä asuinaluettaan turvallisena pitävien osuus on ollut kaikissa aiemmissa kyselyissä vähintään 86 prosenttia, nyt se putosi 77 prosenttiin. Myöhemmin syksyllä toteutettava seuraava barometrikysely näyttää, onko tässä kyse vain tilastollisesta sattumasta, vai onko muutos todellinen. Vastaajamäärät ovat kuitenkin sukupuolitarkastelussa kohtuullisen suuria, joten tämä viittaisi kyllä todelliseen turvallisuuskokemusten heikkenemiseen. Turvallisuuskokemuksista saadaan lisää tietoa myös syksyllä 2024 tehtävästä turvallisuustutkimuksesta, jonka tuloksia raportoidaan ensi vuoden aikana.
Barometrikyselyn mukaan turvallisuuskokemukset ovat heikentyneet eniten sosioekonomisesti heikommilla alueilla, niin miehillä kuin naisilla. Heikoimman alueryhmän alueilla ainoastaan 39 prosenttia naisista koki olonsa turvalliseksi kulkiessaan asuinalueellaan yksin viikonloppuiltana. Osuus on huomattavan pieni, kun aiemmin tässä alueryhmässä osuus on ollut jokaisella kierroksella yli 50 prosenttia. Kahden heikoimman alueryhmän tulos on myös miesvastaajien keskuudessa suorastaan romahtanut. Näillä alueilla noin kaksi kolmesta vastaajasta kokee olonsa asuinalueellaan turvalliseksi, siinä missä vielä pari vuotta aiemmin osuudet olivat parikymmentä prosenttiyksikköä korkeampia. (Kuvio 6.)
Hieman yllättäen turvallisuus ei noussut kyselyn avovastauksissa mitenkään erityisenä teemana esiin. (Järvelä 2024) Barometriaineiston perusteella ei kannata liikaa spekuloida syitä turvallisuuskokemusten heikkenemisen taustalla, mutta toki aineisto antaa jonkinlaisia viitteitä, mistä tämä saattaisi johtua. Taustamuuttujatarkasteluista huomataan, että kaikkein selvimmin turvallisuuskokemuksiin ovat yhteydessä sukupuoli, subjektiivinen hyväosaisuus ja asunalueen sosioekonominen asema. Hyväosaisuus on yhteydessä turvallisuuskokemuksiin, vaikka alueen sosioekonominen asema otetaan huomioon: siis siitä riippumatta. Tämä on kiinnostavaa ottaen huomioon jo alussa esitetty havainto siitä, että hyväosaiset tapaavat asua sosioekonomisesti paremmilla aluilla.
Entistä useampi kokee Helsingin keskustan kehittyneen huonoon suuntaan
Turvallisuutta sivuttiin myös Helsingin keskustaa käsittelevissä kysymyksissä. Kysymys keskustan turvallisuudesta oli mukana nyt kolmatta kertaa. Kysymys esitettiin samassa muodossa kuin oman asuinalueen kohdalla. Vastaajia pyydettiin siis olemaan joko samaa tai eri mieltä sen kanssa, kokevatko he olonsa turvalliseksi kävellessään myöhään viikonloppuiltana Helsingin keskustassa.
Noin puolet vastaajista koki olonsa turvalliseksi kävellessään kaupungin keskustassa yksin myöhään viikonloppuiltaisin. Viime syksystä osuus on hieman noussut, ja nyt oltiin lähellä vuoden takaista tilannetta. Toisaalta turvattomaksi keskustan tunteneiden naisten osuus on pysynyt samalla, jokseenkin huolestuttavalla tasolla. Peräti 38 prosenttia naisista koki keskustassa turvattomuutta eli oli esitetyn väitteen kanssa eri mieltä. Miesvastaajilla turvattomuutta kokeneiden osuus oli niin ikään huomattava, joskin naisia pienempi. Joka viides miesvastaaja koki, että keskusta ei ole turvallinen myöhään viikonloppuiltana.
Nämä tulokset eivät ole mitenkään mairittelevia, joskaan keskustaa koskevat turvallisuuskokemukset eivät ole aiemmin käsiteltyjen asioiden tavoin yhtä voimakkaasti yhteydessä vastaajien sosioekonomisiin taustatekijöihin. Jotain eroja taustamuuttujatarkasteluissa kuitenkin havaittiin, sukupuolen lisäksi.
Turvallisuuskokemukset näyttävät heikkenevän iän myötä, jopa varsin selvästikin. Näyttää myös siltä, että korkeammin koulutetut kokevat keskustan hieman muita turvallisemmaksi. Sama koskee Helsingin keskustassa asuvia, mikä ei varsinaisesti ole suuri yllätys. Voidaan hyvällä syyllä olettaa, että itselle tutut ympäristöt koetaan turvallisempina kuin itselle vieraat. Toisaalta raitiovaunualueellakin asuvista naisista viime kevään tapaan alle puolet koki keskustan turvalliseksi. Turvattomaksi sen koki heistä kolmannes.
Keskustassa asioinnin tiheys on ylipäätään selvästi yhteydessä turvallisuudenkokemukseen, ja näin siinäkin tapauksessa, että ikä otetaan tarkastelussa huomioon.
Vastaajilta kysyttiin turvallisuuden lisäksi keskustan viihtyisyydestä, siellä asioinnista, ajanviettomahdollisuuksista, keskustan kehittymisestä ja keskustan kiinnostavuudesta muihin alueisiin verrattuna. Tulokset ovat varsin selvästi liitoksissa asuinpaikkaan, eli keskustassa asuvat suhtautuvat keskustaan muita positiivisemmin. Hyvänä esimerkkinä tästä oli keskustan viihtyisyys. Koko aineiston tasolla hieman yli puolet piti Helsingin keskustaa viihtyisänä. Keskustassa asuvista 74 prosenttia oli tätä mieltä. Keskustassa asuvaksi itsensä määritteli hieman alle joka kymmenes vastaaja.
Keskustaa käsitteleviä tuloksia esitellään tässä käyttämällä luokittelua, joka erottaa raitiovaunulla saavutettavissa kaupunginosissa asuvat muista. Tätä voidaan pitää eräänlaisena kantakaupungin epävirallisena kuvaajana. Kevään barometriaineistossa ns. raitiovaunu-Helsingissä asui 39 prosenttia vastaajista.
Pääpiirteissään raitiovaunu-Helsingissä, ”kantakaupungissa”, asuvat suhtautuvat keskustaan muualla asuvia positiivisemmin. Suurimmat erot heidän ja muiden välillä havaittiin turvallisuudenkokemuksissa ja toisaalta siinä, käykö keskustassa vain, jos se on välttämätöntä.
Sen sijaan kysymyksessä, ovatko muut asuinalueet keskustaa kiinnostavampia, raitiovaunu-Helsingissä asuvien mielipiteet eivät uusimmassa kyselyssä juuri eronneet muualla asuvien kannoista. Kolmasosa kaikista vastaajista oli kevään kyselyssä sitä mieltä, että muut alueet eivät ole keskustaa mielenkiintoisempia. Aiemmilla kierroksilla ero raitiovaunualueella ja muualla asuvien välillä oli hyvin selvä. Raitiovaunualueella oli aiemmin muita vähemmän niitä, joiden mielestä muut alueet ovat kiinnostavampia kuin keskusta ja toisaalta enemmän niitä, jotka olivat päinvastaista mieltä. (Kuvio 8.)
Keskustan kehittyminen hyvään suuntaan oli toinen kysymys, jossa tällä kierroksella oltiin jokseenkin yksimielisiä, kun asiaa tarkasteltiin näillä kahdella alueella. Itse asiassa näin on ollut kaikilla kierroksilla. Hieman alle neljännes vastaajista on sitä mieltä, että keskusta on kehittynyt hyvään suuntaan viime aikoina. Tulos oli hieman suurempi kuin edellisessä syksyn 2023 kyselyssä, mutta aika selvästi pienempi kuin vuosi sitten.
Selvästi useampi oli päinvastaista mieltä, noin 40 prosenttia. Osuus oli selvästi suurempi kuin vuosi sitten. Keväällä 2023 eri mieltä ja samaa mieltä olleiden osuuksien erot olivat selvästi pienemmät kuin nyt uusimmassa kyselyssä. Jokin siis näyttäisi vaikuttaneen siihen, että entistä useampi kokee nyt keskustan kehittyneen huonoon suuntaan, jos nyt eri mieltä olemista väitteen kanssa näin tulkitaan. (ks. Järvelä 2024) (Kuvio 9.)
Johtopäätöksiä
Helsinki-barometrin tulokset jo usealta vuodelta osoittavat, että helsinkiläisillä menee suhteellisen hyvin. Koettu elämänlaatu on pysynyt korkealla tasolla. Niin ikään odotukset tulevaisuuden suhteen ovat positiivisia: vain harva näkee oman tulevaisuutensa nykyistä huonompana. Myös omaan asuinalueeseen suhtaudutaan pääsääntöisesti positiivisesti. Huomattava enemmistö pitää omaa asuinaluettaan viihtyisänä ja yhtä moni kokee asuinalueensa omakseen. Myös monet muut asuinalueeseen liittyvät asiat koetaan positiivisina, asuinaluetta pidetään omana, pääpiirteissään kaikki löytyy läheltä, liikuntamahdollisuuksia ja vihrealueitakin on riittävästi. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita toimivan ja mukavan arjen kannalta.
Toisaalta monissa asuinaluetta koskevissa kysymyksissä mielipiteiden kirjo oli suurempi. Selvästi alle puolet vastaajista oli sitä mieltä, että oma asuinalue on kehittynyt hyvään suuntaan. Vapaa-ajan mahdollisuuksia saisi olla enemmän, vaikka suurin osa vastaajista pitää asuinalueen vapaa-ajan mahdollisuuksia itseään kiinnostavina. Turvallisuudentunne niin ikään on heikentynyt liki kautta linjan.
Pinnan alla tilanne näyttää vähemmän valoisalta. Erilaisten vastaajaryhmien välillä on selviä eroja. Sekä asuinalueen viihtyisyyteen, väestöryhmien välisiin eroihin ja turvallisuuteen liittyvät tulokset viittaavat alueellisen eriytymisen kasvuun Helsingissä ja vieläpä niin, että tämä eriytyminen näyttää olevan suhteellisen selvästi yhteydessä sosioekonomisiin tekijöihin. Heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset viihtyvät muita huonommin asuinalueillaan, kokevat väestöryhmien välisten suhteiden heikentyneen ja tuntevat entistä enemmän turvattomuutta. Lisäksi näyttää siltä, että sosioekonomisesti heikommilla alueilla ollaan muita vähemmän sitä mieltä, että asuinalue on kehittynyt hyvään suuntaan.
Koettuun elämänlaatuun näyttää liittyvän samankaltaisia lainalaisuuksia. Sosioekonomisesti heikoimmilla alueilla asuvat arvioivat oman elämänlaatunsa muita matalammaksi. Niin ikään subjektiivinen näkemys omasta hyväosaisuudesta on hyvin selvästi yhteydessä koettuun elämänlaatuun. Huono-osaisimmiksi itsensä kokeneista ainoastaan 60 prosenttia koki elämänlaatunsa hyväksi, kun kaikkein hyväosaisimmiksi itsensä kokeneista lähes kaikki pitivät elämänlaatuaan hyvänä.
Ylipäätään näyttää siltä, että sosioekonomisesti ja taloudellisesti paremmin pärjäävät ovat monissa asioissa muita paremmassa asemassa, ja tämä heijastuu heidän mielipiteisiinsä ja siihen, miten he asioita kokevat. Kiinnostavasti kuitenkin esimerkiksi kokemukset asuinalueen viihtyisyydestä heikkenevät sosioekonomisesti heikommilla alueilla myös niillä vastaajilla, jotka kokevat pärjäävänsä taloudellisesti hyvin. Näin ollen esimerkiksi asuinalueeseen liittyvissä asioissa taustalla on sekä täysin subjektiivisia että myös itse alueeseen liittyviä asioita, asuinalueeseen ja asuinympäristöön liittyviä ominaisuuksia.
Pekka Mustonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Helsingin kaupunki (2024). Helsingin kaupunkistrategia. Valinnat, ohjelmat ja painopisteet. Saatavilla: https://www.hel.fi/fi/paatoksenteko-ja-hallinto/strategia-ja-talous/strategia/valinnat-ohjelmat-ja-painopisteet
Järvelä, S. (2024). Huoli Helsingin tulevaisuudesta on lisääntynyt – eniten kaupunkilaisia huolettaa lasten ja nuorten hyvinvointi. Verkkoartikkeli. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/huoli-helsingin-tulevaisuudesta-on-lisaantynyt-eniten-kaupunkilaisia-huolettaa-lasten-ja-nuorten(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kainulainen, S. (2018). Tulojen ja onnellisuuden välinen yhteys Suomessa. Kansantaloudellinen aikakauskirja 114 (2018):1
Kainulainen, S. (2019). Milloin tulot riittävät edes kohtuulliseen elämään? Yhteiskuntapolitiikka 84 (2019):1
Kalevi Sorsa -säätiö (2024). Eriarvoisuuden tila Suomessa 2024. Saatavilla: https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/eriarvoisuuden-tila-suomessa-2024.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Niemelä, M. & Laaninen, M. (2024) Suomalaisten koettu hyvinvointi kriisien aikana. Teoksessa: Eriarvoisuuden tila Suomessa 2024: Kalevi Sorsa -säätiö.
Mustonen, P. (2023). Helsinkiläisten huolenaiheet ja tulevaisuudennäkymät – tuloksia kevään 2023 Helsinki-barometrista. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaisten-huolenaiheet-ja-tulevaisuudennakymat-tuloksia-kevaan-2023-helsinki-baro…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun);
Oikeusministeriö (2024). Hyvät väestösuhteet. Saatavilla: https://oikeusministerio.fi/hyvat-vaestosuhteet(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Pierce, J. L., Kostova, T. & Dirks, K. (2002). The state of psychological ownership: Integrating and extending a century of research. Review of General Psychology 7(1).
Alaviitteet:
1. Barometrin toteuttamiseen tarvittavat näyteluokat poimitaan ikäluokittain ja sukupuolittain. Ikäluokat ovat 18–24, 25–44, …, yli 75-vuotiaat, ja sukupuolia on näytteenpoiminnassa kaksi. Tarkoituksena on, että kuhunkin ikä- ja sukupuoliluokkaan saadaan haastatteluja niin paljon, että osuudet vastaavat vastaavien luokkien väestösuhteita Helsingissä. Väestömäärät eri luokissa perustuvat vuoden 2023 viimeisen päivän tilanteeseen. Oletuksena siis on, että neljän vuoden aikana näiden luokkien, esimerkiksi 25–44-vuotiaat naiset, osuudet ovat pysyneet Helsingissä riittävän samanlaisina.
Barometrihaastattelut toteutetaan joko suomeksi ja ruotsiksi. Näitä kieliä hallitsevat ovat siis haastateltujen joukossa luonnollisestikin yliedustettuja. Muunkielisiä haastateltavia on siis mukana vain, mikäli heitä on näytteeseen osunut, ja mikäli he ovat pystyneet vastaamaan kyselyyn suomeksi. Väestötiedoista (linkki aluesarjoihin) löytyy äidinkieltä koskeva tieto, mutta vain suomen (ml. saame), ruotsin ja muiden kielien (yhdistetty luokka) osalta. Tätä tietoa ei ole painotuksissa hyödynnetty, vaikka periaatteessa tämäkin olisi mahdollista. Oletuksena on siis, että suomenkielisten ja ruotsinkielisten ikäluokittaiset osuudet ja toisaalta näkemykset eivät niin merkittävästi eroa toisistaan, että kyselyaineiston kielitietoa kannattaisi painotuksissa käyttää. Ruotsinkielisiä on ollut aineistossa, vähän kierroksesta riippuen, 6–15 prosenttia. Muunkielisiä enimmillään viisi prosenttia.
Barometrikyselyiden aikasarja on nyt yhdeksän aineiston mittainen, aikasarjan ensimmäinen kysely toteutettiin keväällä 2020 ja sen jälkeen aina puolivuosittain. Kun aineistojen em. ikäluokkia verrataan väestömääriin, nähdään selvästi, että sekä nuorimmat että vanhimmat luokat ovat olleet lähes kaikissa kyselyissä selvästi aliedustettuja, 35–44- ja 65–74-vuotiaat taas yliedustettuja. Aineiston edustavuutta parantamaan kaikkien aineistokierrosten aineistot painotettiin vastamaan todellisia väestösuhteita. Ne barometrivastaajat, jotka ilmoittivat sukupuolekseen jonkun muun kuin mies tai nainen, tai jotka eivät halunneet vastata kysymykseen, saivat painokertoimeksi yhden. Näitä vastaajia on ollut kautta linjan varsin vähän, eniten vuosi sitten syksyllä, 1,5 prosenttia. Koko aikasarjassa näiden vastaajien osuus 0,7 prosenttia.
Jatkossa kaikissa barometriaineistoja käsittelevissä julkaisuissa käytetään painotettua aineistoa. Jotkut yksittäiset tässä artikkelissa esitetyt prosenttiosuudet saattavat hieman poiketa aiemmin raportoiduista. Sama koskee tulevia artikkeleita. Erot ovat kuitenkin pieniä, mutta painotusten käyttäminen on hyvä huomioida tuloksia vertailtaessa.
2. Hyväosaisuuden kokemusta kartoitettiin pyytämällä vastaajia sijoittamaan itsensä asteikolle 1–10 (1=kaikkein huono-osaisimmat, 10=kaikkein hyväosaisimmat), josta vastaajat luokiteltiin edelleen kolmeen ryhmään. Yli puolet vastaajista, 56 prosenttia, valitsi joko vaihtoehdon seitsemän tai kahdeksan. Merkittävä osa vastaajista piti siis itseään suhteellisen hyväosaisina. Nämä vastaajat muodostivat keskimmäisen ryhmän. Huono-osaisimmiksi luokiteltiin vaihtoehdot 1–6 valinneet, heitä oli aineistossa 28 prosenttia. Hyväosaisimpia, eli vaihtoehdot 9 tai 10 valinneita, oli aineistossa 16 prosenttia.
3. Nämä tulokset on pyynnöstä saatavana artikkelin kirjoittajalta, pekka.mustonen(at)hel.fi.
4. Oikeusministeriön (2024) mukaan ”hyvillä väestösuhteilla tarkoitetaan sitä, että eri väestöryhmien välillä on positiivista vuorovaikutusta ja ryhmät suhtautuvat toisiinsa kunnioittavasti ja luottaen.” Saman lähteen mukaan ”väestöryhmiä ovat esimerkiksi kielelliset, etniset, uskonnolliset ja vammaryhmät.”