Päätulokset
- Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että helsinkiläisten nuorten ohjattuun harrastustoimintaan osallistuminen eriytyy yksilö- ja perhetaustatekijöiden sekä asuinalueeseen liittyvien tekijöiden mukaan.
- Nuoret, jotka asuvat korkeamman sosioekonomisen taustan perheessä, molempien vanhempien kanssa ja harrastusmahdollisuuksiltaan tai sosioekonomiselta asemaltaan paremmilla asuinalueilla, osallistuvat muita useammin ohjattuun harrastustoimintaan. Tämä pätee erityisesti puhuttaessa ohjatun liikunnan harrastamisesta.
- Sekä sukupuoli että syntyperä ovat keskeisiä tekijöitä ohjatun harrastamisen säännöllisyyden määrittäjänä. Ulkomaalaistaustaiset tytöt harrastavat muita harvemmin liikuntaa ohjatusti. Taiteen tai kulttuurin ohjattu harrastaminen taas on muita harvinaisempaa suomalaistaustaisilla pojilla.
- Helsingin eri asuinalueiden välillä on selkeitä eroja nuorten harrastustoimintaan osallistumisessa. Joissain peruspiireissä jopa yli 80 prosenttia nuorista harrastaa säännöllisesti ohjatusti, kun joissain peruspiireissä vastaava osuus jää vain noin 60 prosenttiin.
Helsinkiläisnuorten ohjattu harrastaminen eriytyy
Ohjattuun harrastustoimintaan säännöllisellä osallistumisella on todettu olevan lukuisia hyvinvointivaikutuksia. Siksi on tarpeen tunnistaa, ketkä harrastavat ohjatusti ja ketkä eivät. Tämän tutkimuksen tulokset kertovat, että helsinkiläisnuorten ohjattu harrastaminen eriytyy yksilöön, perhetaustaan tai asuinalueeseen liittyvien tekijöiden mukaan. Tämä tarkoittaa, että nuoren mahdollisuus päästä mukaan ja sitoutua ohjattuun harrastamiseen näyttäytyy erilaiselta riippuen esimerkiksi sukupuolesta tai syntyperästä tai siitä, millaisessa perheessä tai millä asuinalueella hän elää. Vaikka keskimäärin helsinkiläisnuorten ohjattuun harrastustoimintaan osallistuminen on viime vuosina yleistynyt, ovat väestöryhmien väliset erot säilyneet selkeinä varsinkin liikunnan harrastamisessa.
Harrastustoiminnan kohdentaminen on olennaista
Tutkimustulosten pohjalta voidaan suositella, että yhteiskunnallisia toimenpiteitä tai interventioita on syytä erityisesti kohdentaa matalan sosioekonomisen aseman perheisiin tai yksinhuoltajaperheisiin, mutta myös niille asuinalueille, joissa perheiden sosioekonominen asema on keskimäärin matala tai koetut harrastusmahdollisuudet ovat heikot. Toimenpiteissä tulee ottaa aiempaa paremmin huomioon sekä sukupuolen että syntyperän merkitys. Aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaan keinoina voivat olla lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen, mutta myös vanhempien näkökulmien, kuten taloudellisiin ja ajallisiin resursseihin liittyvien seikkojen, aiempaa parempi huomioiminen. Näiden lisäksi olisi syytä huomioida harrastamisen alueelliset näkökulmat sekä pohtia koulun ja varhaiskasvatuksen roolia harrastustoimintaan sitouttamisessa. Tämä voi olla merkityksellistä erityisesti niiden lasten ja nuorten kohdalla, jotka eivät saa harrastamisen mallia tai tukea siihen kotoaan. Jatkotutkimuksissa tulisi tunnistaa aiempaa paremmin se joukko nuoria, jotka kohtaavat esteitä harrastuksiin osallistumiselle esimerkiksi sukupuoleen, syntyperään, perhetaustaan tai asuinalueeseen liittyvien syiden takia.
Aineistot
Tämä tutkimus pohjautuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamaan Kouluterveyskyselyyn ja siihen osallistuneiden Helsingissä koulua käyvien 8.- ja 9.-luokkalaisten vastauksiin vuosina 2019, 2021 ja 2023.
Viittaaminen
Ahtiainen, H. & Määttä,S. (2024). Ketkä harrastavat ohjatusti? – Väestöryhmittäiset ja alueelliset erot ohjattuun harrastustoimintaan osallistumisessa ja siinä tapahtuneet muutokset helsinkiläisillä 8.- ja 9.-luokkalaisilla. Tutkimuksia 2024: 3. Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: Xxxxxx. Viitattu: ##.##.20##.