Päihteiden käyttö on yhteydessä lähisuhdeväkivaltaan – taloudelliset haasteet osin taustalla

Johdanto

Lähisuhdeväkivallaksi kutsutaan sellaista väkivaltaa, jonka tekijä ja uhri ovat tai ovat olleet keskenään läheisessä suhteessa. Lähisuhdeväkivalta voi kohdistua henkilön nykyiseen tai entiseen kumppaniin, lapseen, vanhempaan tai isovanhempaan, muuhun lähisukulaiseen tai muuhun läheiseen. Se voi olla muodoltaan hyvin monenlaista (tarkemmin alla olevassa tietolaatikossa).

Lähisuhdeväkivaltaa voidaan tarkastella erikseen parisuhdeväkivallan ja muun perheväkivallan osalta. Parisuhdeväkivalta tarkoittaa läheisessä – nykyisessä tai entisessä – parisuhteessa tapahtuvaa väkivaltaa. Muu perheväkivalta puolestaan viittaa yhden perheenjäsenen toiseen kohdistamaan väkivaltaan. (THL 2024). 

Lähisuhdeväkivallalla on huomattavia fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia yksilöille ja yhteiskunnalle. Sillä on merkittäviä ja usein vakavia vaikutuksia ennen kaikkea kokijansa hyvinvointiin: seuraukset voivat ilmetä fyysisinä vammoina ja psyykkisinä oireina. Mustelmien, murtumien ja esimerkiksi palovammojen ja seksitautien lisäksi lähisuhdeväkivallan kokijat voivat sairastua masennukseen, kokea ahdistuneisuutta, syömis- ja unihäiriöitä sekä voimakkaita häpeän ja syyllisyyden tunteita. Pitkäaikaisia seurauksia voivat olla pelkotilat, paniikkihäiriöt ja posttraumaattiset stressihäiriöt. Väkivallan seurauksena sen kohteeksi joutunut voi myös hakea turvaa päihteiden käytöstä selviytyäkseen vaikeasta tilanteesta (ns. coping-mekanismi). Äärimmäisissä tapauksissa lähisuhdeväkivalta johtaa kuolemaan. (THL 2024.)

Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa merkittäviä kustannuksia terveydenhuollossa, oikeusjärjestelmässä ja sosiaalipalveluissa. Esimerkiksi parisuhdeväkivallan aiheuttamat kustannukset ovat sosiaalipalveluissa 60–90 prosenttia ja oikeuspalveluissa 70 prosenttia suuremmat verrattuna palveluntarpeeseen, jonka taustalla ei ole parisuhdeväkivaltaa. (Siltala ym. 2022.)

Lähisuhdeväkivallan varhainen tunnistaminen on tärkeää, koska sillä on taipumus raaistua ajan myötä. Varhainen puuttuminen paitsi vähentää terveyshaittoja ja kustannuksia yhteiskunnalle, myös mahdollistaa tuen ja avun tarjoamisen sekä kokijalle että tekijälle. Väkivalta loppuu vasta, kun kaikki saavat apua. Lähisuhdeväkivallan ja siihen yhteydessä olevien tekijöiden tutkiminen ja tunnistaminen onkin tärkeää ilmiön laaja-alaisten ja vakavien seurausten vuoksi. Ymmärtämällä väkivallan riskitekijöitä voidaan kehittää sitä ennalta ehkäiseviä toimia.

Kyselytutkimukset kertovat väkivallan yleisyydestä mutta taustatekijöistä on melko vähän tietoa

Lähisuhdeväkivallan yleisyydestä on vaikea saada tietoa. Se jää usein piiloon, mutta tilastoja ja väestökyselyjä tarkastelemalla voidaan saada suuntaa antava kuva lähisuhdeväkivallan esiintyvyydestä.

Viranomaisten tietoon tulleet pari- ja lähisuhdeväkivaltarikokset ovat yksi näkökulma ilmiöön. Rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan nämä tapaukset ovat niin koko maan tasolla kuin Helsingissäkin hieman lisääntyneet viimeisen 15 vuoden aikana. Vuonna 2024 viranomaisten tietoon tuli 13 000 lähisuhdeväkivaltarikosta, mikä oli 2 prosenttia edellisvuotista enemmän. Uhreja näissä rikoksissa oli 12 500. Samana vuonna viranomaisten tietoon tuli 24 lähisuhdehenkilöön kohdistunutta henkirikosta. Näistä noin puolet (13 rikosta) oli entiseen tai nykyiseen avio- tai avopuolisoon kohdistunutta henkirikosta, joista 12 kohdistui naisiin ja yksi miehiin. Muun perheväkivallan uhreja oli siis 11 henkeä. (Suomen virallinen tilasto 2025.)

Henkirikosta lukuun ottamatta sama henkilö voi olla useamman kerran rikoksen uhrina, joten on tarkoituksenmukaista tarkastella uhrien lukumäärää vain yhden – käytännössä vakavimman – rikoksen mukaan. Näin katsottuna rikos- ja pakkokeinotilaston tiedoista laskettuna vuonna 2024 kaikista suomalaisista 1,2 promillea koki sellaista lähisuhdeväkivaltaa, joka tuli viranomaisten tietoon. Naiset ovat lähisuhdeväkivallan uhreina huomattavasti miehiä useammin: miehillä osuus oli 0,8 promillea ja naisilla 1,7 promillea. Työikäisillä osuudet olivat selvästi vanhempia ikäluokkia yleisemmät. Osuudet ovat Helsingissä kaiken ikäisillä suunnilleen samalla tasolla kuin koko maassa, mutta työikäisillä hieman pienemmät. (Emt. 2025.)

Rikostilastossa ongelmana on kuitenkin se, että vain viranomaisten tietoon tulleet tapaukset näkyvät niissä, mutta läheskään kaikkea pari- ja lähisuhdeväkivaltaa ei ilmoiteta viranomaisille. Suuri osa väkivallasta jääkin piilorikollisuudeksi (Piispa ym. 2006) ja etenkin läheisissä ihmissuhteissa tapahtuvalla väkivallalla on taipumus jäädä piiloon joko kodin sisäpuolelle tai muiden avuntarpeiden jalkoihin (Siukola 2014).

Kyselytutkimuksista saadaan kuitenkin tietoa ilmiöstä laajemmin. Tuoreimman Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosina 2022 ja 2023 toteuttaman väestötutkimuksen mukaan kaikista suomalaisista lähisuhdeväkivaltaa oli edeltävän 12 kuukauden aikana kokenut seitsemän prosenttia. Naisilla kokemus oli yleisempi, sillä hieman yli kahdeksan prosenttia oli kokenut tätä väkivallan muotoa, kun miehillä osuus oli viisi prosenttia. Parisuhdeväkivaltaa puolestaan oli kokenut hieman alle viisi prosenttia suomalaisista. Naisilla osuus oli hieman alle kuusi prosenttia ja miehillä alle neljä prosenttia. (THL 2023.)

Jos sen sijaan tarkastellaan joskus elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa kokeneita, ovat osuudet tietenkin paljon suuremmat. Niistä suomalaisista, jotka ovat olleet parisuhteessa, fyysistä parisuhdeväkivaltaa on joskus kokenut joka kolmas nainen ja 18 prosenttia miehistä. Henkistä parisuhdeväkivaltaa kokeneita vastaavasti on joka toinen nainen ja 41 prosenttia miehistä. Lisäksi naiset ovat kokeneet miehiä useammin sekä vakavaa että toistuvaa henkistä väkivaltaa. (Attila ym. 2023.)

Vaikka lähisuhdeväkivallan kokemukset ovat melko yleisiä, ei paljoa tiedetä siihen yhteydessä olevista taustatekijöistä. Syyt lähisuhdeväkivallan taustalla ovat moninaiset ja yksilölliset. Niitä voivat olla muun muassa traumaattiset kokemukset (kuten väkivaltakokemukset) lapsuudessa, persoonallisuushäiriöt, rikostausta ja päihteiden käyttö. Tilastojen ja tutkimusten valossa runsas alkoholin käyttö, humalajuominen ja väkivaltakäyttäytyminen kytkeytyvätkin selvästi yhteen (Tiihonen ym. 2021; Karlsson ym. 2013). Päihteet saattavat vähentää ihmisen estoja ja lisätä hetken mielijohteesta tapahtuvaa toimintaa, mikä voi johtaa väkivallantekoihin. Toisaalta väkivallan uhri saattaa käyttää päihteitä keinona selviytyä kokemistaan traumoista ja lievittää henkistä tuskaa. Lisäksi pitkäaikainen alkoholinkäyttö heikentää muun muassa itsehillintää, kykyä hahmottaa tilanteita oikein sekä ymmärtää toisen osapuolen käyttäytymistä. (Esim. Siukola 2014.)

Päihteiden käyttö saattaa myös hankaloittaa väkivallan havaitsemista ja siihen puuttumista. Esimerkiksi päihteiden vaikutuksen alaisena olevan henkilön kertomuksia ei aina pidetä luotettavina, mikä voi johtaa siihen, että väkivallan kokemukset jäävät vaille huomiota. Sekä tekijän että lähisuhdeväkivallan uhrin haitallinen päihteiden käyttö lisää myös lähisuhdeväkivallan riskiä, ja lisäksi se pahentaa lähisuhdeväkivallan seurauksia (THL 2025; Piispa 2013; Piispa & Heiskanen 2009).

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan helsinkiläisten kokeman fyysisen tai henkisen lähisuhdeväkivallan yleisyyttä eri väestöryhmissä sekä väkivallan kokemiseen yhteydessä olevia tekijöitä – etenkin päihteiden käytön merkitystä. Tarkastelun kohteena on lähisuhdeväkivalta ylipäätään ja erikseen myös parisuhde- ja muu perheväkivalta. Analyysit kattavat sekä koko helsinkiläisväestön että erikseen lapsiperheiden vanhemmat.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineisto muodostuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosina 2022–2023 keräämän Terve Suomi -väestökyselyaineiston helsinkiläisvastauksista. Kysely oli suunnattu 20 vuotta täyttäneille. Helsinkiläisvastauksia kertyi 3 575 kappaletta ja vastausprosentti oli 46,4. Tutkimukseen vastanneista 20–54-vuotiaita oli 65 prosenttia, 55–74-vuotiaita 25 prosenttia ja 75 vuotta täyttäneitä 10 prosenttia. Vastanneista naisia oli 58 ja miehiä 42 prosenttia.

Kyselyyn oli mahdollista vastata paperilomakkeella tai internetissä neljällä kielellä – suomeksi, ruotsiksi, englanniksi tai venäjäksi. Vastaajista äidinkieleltään suomea puhuvia oli 88 prosenttia, ruotsinkielisiä oli 5 prosenttia ja äidinkieleltään muunkielisiä 7 prosenttia. Kyselyaineistoon on yhdistetty useita rekisteritietoja, joista tässä tutkimuksessa käytettiin ikää, sukupuolta, koulutustasoa ja äidinkieltä. Vastauskatoa korjattiin analyyseissä painokertoimilla.

Tässä artikkelissa kiinnostuksen kohteena on siis lähisuhdeväkivalta. Lähisuhdeväkivaltaa voidaan tarkastella myös erikseen parisuhde- ja muun perheväkivallan osalta. Muu perheväkivalta on kuitenkin sen verran harvinaista ettei sitä juurikaan pystytä katsomaan yleisiä osuuksia tarkemmin. Sen vuoksi tässä artikkelissa analysoidaan yksityiskohtaisemmin toisaalta koko lähisuhdeväkivaltaa ja toisaalta parisuhdeväkivaltaa. Tuloksia tulkitessa tulee ottaa huomioon, että jälkimmäiset tapaukset sisältyvät lähisuhdeväkivaltaa kokonaisuudessaan kuvaaviin tuloksiin.

Lähisuhdeväkivallan yleisyyttä helsinkiläisillä tarkastellaan sukupuolen ja iän lisäksi sosioekonomisten tekijöiden ja vastaajien oman päihteiden käytön suhteen. Sosioekonomisista tekijöistä tarkemmin katsotaan taloudellisten vaikeuksien kokemisen yhteyttä väkivaltaan. Taloushaasteita mitataan sillä, onko vastaaja joutunut rahanpuutteen vuoksi tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärissäkäynnistä. Koko helsinkiläisväestöä tarkasteltaessa päihteistä mukana on humalahakuinen juominen, päivittäistupakointi, kannabiksen käyttö sekä ongelmallinen rahapelaaminen. Tutkimuksessa katsotaan myös, eroaako kuva päihteiden käytön ja lähisuhdeväkivallan yhteydestä, jos tarkastellaan vain alaikäisten lasten vanhempia[1]. Lapsiperheiden vanhempia tarkasteltaessa päihteistä mukana on myös alkoholin liikakäyttö. Tutkimuksessa tarkastellut muuttujat on kuvattu tarkemmin artikkelin lopussa.

Tuloksista esitetään ensin yleisiä jakaumia ja ristiintaulukointeja. Päihteiden käytön ja lähisuhdeväkivallan välistä yhteyttä tarkasteltiin lisäksi logistisella regressiomallilla, jonka tulokset esitetään ristitulosuhteina eli niin sanottuina odds ratioina. Malleissa merkitään aina luvulla 1,00 tietyn muuttujan – vaikkapa humalahakuinen juominen – vertailuluokan todennäköisyys parisuhdeväkivaltaan. Muuttujan muun luokan parisuhdeväkivallan todennäköisyys lasketaan suhteessa tähän vertailuryhmään. Tuloksille esitetään myös 95 prosentin luottamusvälit. Kaikki analyysit tehtiin SAS EG 8.1-ohjelman koodipohjalla.

Tulokset

Joka 14. helsinkiläinen on kokenut lähisuhdeväkivaltaa edellisen vuoden aikana

Helsinkiläisistä seitsemän prosenttia oli kokenut fyysistä tai henkistä lähisuhdeväkivaltaa 12 edellisen kuukauden aikana vuonna 2023 (Kuvio 1). Joka 14. kaupunkilainen oli toisin sanoen kokenut vuoden aikana väkivaltaa, jonka tekijä oli perheenjäsen, lähisukulainen tai nykyinen tai entinen kumppani. Sukupuolten välillä ollut ero lähisuhdeväkivallan kokemisessa ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta ikä oli käänteisessä yhteydessä niin että yleisintä lähisuhdeväkivallan kokeminen oli 20–54-vuotiailla. Tämän ikäisistä helsinkiläisistä yhdeksän prosenttia oli kokenut lähisuhdeväkivaltaa.

Parisuhdeväkivaltaa kokeneiden osuus puolestaan oli noin viisi prosenttia ja muuta perheväkivaltaa kokeneita oli 2,4 prosenttia helsinkiläisistä (Kuvio 2). Sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa yleisyydessä. Ikä sen sijaan oli käänteisessä yhteydessä niin parisuhde- kuin perheväkivallan riskiin, ja vähäisintä näiden väkivallan muotojen kokeminen oli iäkkäillä.

Parisuhdeväkivallan osalta voidaan lisäksi tarkastella erikseen fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Kaikissa kolmessa ikäryhmässä henkinen parisuhdeväkivalta oli huomattavasti fyysistä parisuhdeväkivaltaa yleisempää. Nuorimmassa ikäryhmässä sekä henkinen että fyysinen parisuhdeväkivalta oli yleisempää kuin vanhemmissa ikäryhmissä.

Taloudelliset haasteet ovat yhteydessä lähisuhdeväkivallan riskiin

Seuraavaksi tarkasteltiin, miten sukupuolen ja iän lisäksi muut taustatekijät olivat yhteydessä lähisuhdeväkivallan riskiin. Koulutustaso, äidinkieli, se, asuuko yksin tai muiden kanssa tai euromääräinen tulotaso eivät olleet yhteydessä helsinkiläisten lähisuhdeväkivallan kokemisen yleisyyteen. Työttömät kokivat lähisuhdeväkivaltaa kokonaisuudessaan työssäkäyviä yleisemmin, mutta koettujen taloudellisten haasteiden vakioiminen selitti tämän eron. Yhteys ei siis johtunut nimenomaan työttömyydestä, vaan siihen keskimäärin useammin liittyvistä talousvaikeuksista.

Koetut talousvaikeudet euromääräisestä tulotasosta riippumatta olivatkin voimakkaasti yhteydessä lähisuhdeväkivaltaan (Kuvio 3). Niistä helsinkiläisistä, jotka olivat rahanpuutteen vuoksi joutuneet tinkimään ruoasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä, 13 prosenttia oli kokenut lähisuhdeväkivaltaa, kun niillä, jotka eivät olleet joutuneet tinkimään, osuus oli kuusi prosenttia. Talousvaikeudet olivat vastaavalla tavalla yhteydessä myös parisuhde- ja muuhun perheväkivaltaan. 

Päihteiden käyttö yhteydessä lähisuhdeväkivaltaan, mutta talousvaikeudet ovat osin taustalla

Henkilöiden oma päihteiden käyttö oli yhteydessä lähisuhdeväkivaltaan. Yhteys oli vielä selkeämpi, kun tarkasteltiin parisuhdeväkivaltaa erikseen. Niistä helsinkiläisistä, jotka joivat humalahakuisesti, tupakoivat päivittäin, olivat käyttäneet kannabista edeltäneen kahdentoista kuukauden aikana tai joille rahapelaaminen oli aiheuttanut ongelmia, joka kymmenes oli kokenut parisuhdeväkivaltaa. Osuus oli noin viisi prosenttia niillä, jotka eivät juoneet humalahakuisesti, tupakoineet päivittäin, käyttäneet kannabista tai kokeneet rahapelaamisesta ongelmia.

Samanlainen, mutta hieman heikompi yhteys päihteiden käytöllä oli siis myös lähisuhdeväkivaltaan kokonaisuudessaan. Osa edellä mainituista päihteistä lisäsi myös muun perheväkivallan yhteyttä, mutta selvästi heikommin, eivätkä yhteydet olleet tilastollisesti merkitseviä. Seuraavassa tarkastellaankin parisuhdeväkivallan taustatekijöitä tarkemmin.

Päihteitä käyttävillä oli siis yli kaksinkertainen riski kokea parisuhdeväkivaltaa verrattuna niihin, jotka eivät käytä päihteitä ongelmallisesti tai säännöllisesti (Taulukko 1, Malli 1). Iän vakioiminen pienensi hieman kannabiksen käytön yhteyttä parisuhdeväkivaltaa (Malli 2). Tämä yhteys liittyi siis pitkälti siihen, että sekä kannabiksen käyttö että väkivaltakokemukset ovat yleisempiä nuorilla.

Kun iän lisäksi vakioitiin taloudellisten vaikeuksien kokeminen (Malli 3), heikkenivät yhteydet päivittäistupakoinnin ja ongelmallisen rahapelaamisen ja parisuhdeväkivallan välillä hieman, mutta humalahakuisen juomisen ohella myös nämä yhteydet olivat edelleen tilastollisesti merkitseviä.

Päihteiden käytön ja taloudellisten haasteiden välillä ei ollut systemaattisia yhdysvaikutuksia parisuhdeväkivallan riskiin, kun tarkasteltiin kaikkia helsinkiläisiä. Pääosin taloudellisten vaikeuksien kokeminen lisäsi lähisuhdeväkivallan riskiä siis yhtä lailla päihteitä käyttävillä kuin niillä, jotka eivät päihteitä käytä. 

Edellä kuvatut tulokset olivat nähtävissä sekä miehillä että naisilla sillä erotuksella, että yhteydet päihteiden käytön ja väkivallan riskin välillä olivat kautta linjan voimakkaammat naisilla. Sen sijaan ikäryhmien välillä oli yksi selvä ero. Kun työikäisillä helsinkiläisillä ongelmallinen rahapelaaminen nosti väkivallan riskin noin kaksinkertaiseksi, oli vastaava riski 65 vuotta täyttäneillä helsinkiläisillä jopa kuusinkertainen. Taloudellisten vaikeuksien vakioiminen ei myöskään iäkkäillä selittänyt rahapelaamisen ja lähisuhdeväkivallan riskin yhteyttä, vaan se jäi kuusinkertaiseksi.

Miten tilanne eroaa lapsiperheissä?

Helsinkiläisten lapsiperheiden vanhemmista 12 prosenttia oli kokenut lähisuhdeväkivaltaa, yhdeksän prosenttia parisuhdeväkivaltaa ja kolme prosenttia muuta perheväkivaltaa (Kuvio 4). Toisin kuin koko väestössä, lapsiperheiden vanhemmilla oli selvä ero sukupuolten välillä lähisuhdeväkivallan kokemisessa. Naisista 14 prosenttia oli kokenut lähisuhdeväkivaltaa, kun miehillä osuus jäi neljään prosenttiin. Vastaava ero nähtiin myös parisuhdeväkivallan kohdalla, vaikkakaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Koska muun perheväkivallan kokeminen oli lapsiperheissä niin harvinaista, ei sitä tarkastella enempää seuraavassa.

Lähisuhdeväkivallan kokeminen oli siis lapsiperheissä yleisempää kuin koko helsinkiläisväestössä. Lapsiperheiden vanhemmat kokivat 65 prosenttia todennäköisemmin lähisuhdeväkivaltaa kuin muut helsinkiläiset. Myös parisuhdeväkivallan kokeminen oli heillä yleisempää, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Lapsiperheissä asuvat helsinkiläisaikuiset ovat keskimäärin nuorempia kuin koko Terve Suomi -aineiston pääkaupungin vastaajat, mutta iän vakioiminen selitti vain osan lapsiperheiden vanhempien muita helsinkiläisiä yleisemmästä lähisuhdeväkivaltakokemuksesta. Taloudellisten haasteiden kokeminen selitti pitkälti lähisuhdeväkivallan eron lapsiperheiden vanhempien ja muiden helsinkiläisten välillä.

Vastaajien oman päihteiden käytön yhteys lähisuhdeväkivaltaan oli lapsiperheillä kahdella tapaa hieman erilainen kuin koko helsinkiläisväestössä. Ensinnäkin lapsiperheiden vanhemmilla kannabiksen käyttö ja ongelmallinen rahapelaaminen eivät olleet yhteydessä suurempaan lähisuhdeväkivallan todennäköisyyteen. Sen sijaan humalahakuisen juomisen ja päivittäistupakoinnin lisäksi myös alkoholin liikakäyttö oli yhteydessä lähisuhdeväkivaltaan, mutta ei erikseen parisuhdeväkivaltaan (Taulukko 2, Malli 1).

Toisekseen humalahakuinen juominen ja päivittäistupakointi olivat lapsiperheiden vanhemmilla selvästi voimakkaammin yhteydessä niin lähi- kuin parisuhdeväkivaltaan. Humalahakuinen juominen nosti lähisuhdeväkivallan riskin yli kolminkertaiseksi ja päivittäistupakointi yli viisinkertaiseksi (Malli 2).

Sen sijaan koko väestön tapaan taloudellisten vaikeuksien kokeminen ei selittänyt vastaajien päihteiden käytön ja väkivallan kokemisen yhteyttä myöskään lapsiperheissä (Malli 3). Vielä senkin jälkeen, kun taloudellisten haasteiden kokeminen oli vakioitu, todennäköisyys lähisuhdeväkivaltaan oli lapsiperheiden vanhemmilla alkoholin liikakäytön kohdalla 2,5-kertainen ja humalahakuisen juomisen ja päivittäistupakoinnin osalta noin nelinkertainen.

Toisin kuin koko väestössä, lapsiperheillä päihteiden käytön ja taloudellisten haasteiden välillä oli yhdysvaikutus lähi- ja parisuhdeväkivallan riskiin. Taloudelliset haasteet olivat nimittäin yhteydessä suurentuneeseen väkivallan riskiin ainoastaan niillä, jotka käyttivät päihteitä.

Johtopäätökset

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lähisuhdeväkivallan yleisyyttä Helsingissä sekä henkilöiden oman päihteiden käytön ja lähisuhdeväkivallan yhteyttä. Helsinkiläisten kokeman lähisuhdeväkivallan yleisyys on samalla tasolla kuin kaikkien suomalaisten. Kun tarkastellaan koko helsinkiläisväestöä, ei tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolten välillä ole lähisuhdeväkivallan kokemisessa kuten ei myöskään sen osatekijöiden eli parisuhde- ja muun perheväkivallan kokemisen yleisyydessä. Sen sijaan kun katsotaan helsinkiläisten lapsiperheiden vanhempia, kokevat naiset miehiä yleisemmin lähisuhdeväkivaltaa.

Päihteidenkäyttö on selvästi yhteydessä lähisuhdeväkivallan riskiin. Lisäksi tämä yhteys on koko väestöä voimakkaampi lapsiperheiden vanhemmilla. Myös koetut taloudelliset haasteet vaikuttavat osin kasautuvan samoille asukkaille kuin lähisuhdeväkivalta ja päihteiden käyttö.

Tarkempien analyysien perusteella saatiin kaksi keskeistä tulosta. Ensinnäkin koko helsinkiläisväestöä tarkasteltaessa selvisi, että taloudellisten vaikeuksien kokeminen lisää lähisuhdeväkivallan riskiä yhtä lailla päihteitä käyttävillä kuin niillä, jotka eivät päihteitä käytä. Koko väestössä taloushaasteet ovat ainakin osin lähisuhdeväkivallan taustalla.

Toinen keskeinen tulos on se, että lapsiperheillä tämä yhteys on toisenlainen: taloudellisten vaikeuksien kokeminen lisää lähisuhdeväkivallan riskiä ainoastaan päihteitä käyttävillä vanhemmilla. Lapsiperheissä päihteiden käyttö näyttääkin siis olevan taloudellisia vaikeuksia merkittävämpi väkivallan riskiin yhteydessä oleva tekijä.

Myös aikaisempi tutkimus on osoittanut, että runsas alkoholin käyttö lisää lähisuhdeväkivallan riskiä ja vaikuttaa lisäksi väkivallan uusiutumiseen, vakavuuteen ja seurauksiin (Piispa 2013). Vaikka väkivallan tekijän päihtymys näyttää lisäävän riskiä enemmän kuin uhrin päihtymys, nyt tehdyn tutkimuksen mukaan myös uhrin päihteiden käyttö nostaa väkivallan kokemisen riskin huomattavaksi etenkin lapsiperheiden vanhemmilla. Päihteiden käytön vähentämiseen suunnatut toimenpiteet ovat siis aivan keskeisiä myös lähisuhdeväkivallan vähentämisen näkökulmasta.

Lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn panostaminen on tärkeää, sillä sekä väkivaltaa käyttävän että sitä kokevan voi olla vaikea tunnistaa tilannetta väkivallaksi. Lisäksi väkivalta pyritään usein pitämään perheen tai lähipiirin sisäisenä asiana. Väkivaltaan liittyykin usein häpeää ja stigmaa, jotka voivat estää avun hakemista. Varhainen tunnistaminen on kuitenkin keskeistä, sillä mitä aikaisemmin väkivalta havaitaan, sitä paremmin voidaan ehkäistä sen seurauksia. Varhainen tunnistaminen on keskeistä myös siitä syystä, että lähisuhdeväkivallalla on taipumus raaistua ajan myötä. Nopea puuttuminen vähentää niin inhimillistä kärsimystä, terveyshaittoja kuin kustannuksia yhteiskunnalle.

Asenneilmapiirin muutos on myös ratkaiseva: väkivalta ei ole yksityisasia, vaan yhteinen ongelma, johon on puututtava. Ammattilaisille tarjottava koulutus vahvistaa kykyä tunnistaa väkivallan merkkejä ja ottaa asia puheeksi turvallisesti. Lisäksi väestölle jaettu tieto auttaa tunnistamaan väkivaltaa omassa elämässä, madaltaa kynnystä hakea apua ja tekee palveluista näkyviä. Näin voidaan vähentää sekä väkivallan aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä että sen tuottamia yhteiskunnallisia kustannuksia.

Helsingissä ehkäisevää päihdetyötä ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyä tehdään moniammatillisesti ja kaupunkitasoisesti yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Työmuotoina käytetään muun muassa viestintää ja kampanjointia sekä ammattilaisille ja asukkaille suunnattuja koulutuksia. Koulutusten avulla varmistetaan, että ammattilaiset osaavat toimia oikein, ja tiedon jakaminen tekee väkivallan ilmiöstä näkyvämmän sekä madaltaa kynnystä hakea apua. Yhdessä ehkäisevä päihdetyö ja lähisuhdeväkivallan ehkäisy luovat perustan turvallisemmalle ja paremmin voivalle yhteisölle.

Netta Mäki toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä ja Paula Salmi projektipäällikkönä Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan Hyvinvoinnin edistämisen palveluissa.

Kirjallisuus

Attila H, Keski-Petäjä M, Pietiläinen M, Lipasti L, Saari J & Haapakangas K (2023): Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021. Loppuraportti. Helsinki: Tilastokeskus.

Karlsson T, Kotovirta E, & Tigerstedt C & Warpenius K (toim.) (2013): Alkoholi Suomessa – Kulutus, haitat ja politiikkatoimet. Raportti 13/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Piispa M (2013): Parisuhdeväkivalta ja alkoholi: uhrin vai tekijän ongelma? Teoksessa Warpenius K, Holmila M & Tigerstedt C (toim.): Alkoholi- ja päihdehaitat läheisille, muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Piispa M & Heiskanen M (2009): Alkoholin rooli naisten parisuhteessa kokeman väkivallan seurauksissa. Yhteiskuntapolitiikka 74(1):45–53.

Piispa M, Heiskanen M, Kääriäinen J & Sirén R (2006): Naisiin kohdistunut väkivalta 2005. Helsinki: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 225.

Siltala H, Hisasue T, Hietamäki J, Saari J, Laajasalo T, October M, Laitinen H-L, Raitanen J (2022): Lähisuhdeväkivallasta aiheutuva palveluiden käyttö ja kustannukset Terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa. Julkaisija Valtioneuvoston kanslia: Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:52

Siukola R (2014): Miten puutun lähisuhdeväkivaltaan? Esimerkkinä päihde- ja mielenterveystyö. Opas 34. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Suomen virallinen tilasto (SVT) (2025): Rikos- ja pakkokeinotilasto [verkkojulkaisu]. Viiteajankohta: 2024. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 27.6.2025].

THL (2023): Terve Suomi -väestötutkimus. https://repo.thl.fi/sites/tervesuomi/kyselyosuus_2022/index.html(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) [Luettu 14.4.2025]

THL (2024): Lähisuhdeväkivalta. https://thl.fi/aiheet/vakivalta/vakivallan-muodot/lahisuhdevakivalta(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) [Luettu 14.4.2025]

THL (2025): Tiedä ja toimi-kortti. Haitallisesti päihteitä käyttävät naiset. https://www.julkari.fi/handle/10024/150974(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) [Luettu 24.6.2025]

Tiihonen J, Ojansuu I & Lehti M (2021): Päihdekäyttö ja riski syyllistyä muita vaarantaviin tekoihin. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 137(22):2461–6.

Tutkimuksessa tarkastellut muuttujat

Lähisuhde-, parisuhde- ja muu perheväkivalta

Fyysistä tai henkistä lähisuhde-, parisuhde- tai muuta perheväkivaltaa kokeneiden osuus (%) perustuu kysymyksiin: “Onko joku käyttäytynyt sinua kohtaan väkivaltaisesti 12 viime kuukauden aikana? Voit valita useita vaihtoehtoja”. Kysymyspatterissa esitettiin: a) uhannut kasvokkain, puhelimitse tai internetin välityksellä vahingoittaa fyysisesti, b) estänyt liikkumasta, tarttunut kiinni, tyrkkinyt, töninyt tai läimäissyt, c) lyönyt sinua nyrkillä tai esineellä, potkinut, kuristanut, tukehduttanut, polttanut tai käyttänyt jotakin asetta satuttaakseen sinua, ja d) nimitellyt lannistaakseen tai nöyryyttääkseen sinua, e) yrittänyt rajoittaa tai rajoittanut yhteydenpitoasi (esim. perheeseesi, sukulaisiisi tai ystäviisi). Vastausvaihtoehtoina esitettiin: 1) ei kukaan, 2) nykyinen tai entinen puoliso tai seurustelukumppani, 3) muu perheenjäsen tai sukulainen, 4) muu tuttu henkilö, 5) tuntematon henkilö.

Lähisuhdevälivallan tarkastelussa on niiden osuus, jotka ovat kokeneet fyysistä tai henkistä väkivaltaa, ja vastanneet yhteen tai useampaan alakysymykseen vaihtoehdolla “nykyinen tai entinen puoliso tai seurustelukumppani” ja/tai “muu perheenjäsen tai sukulainen”.

Parisuhdeväkivallan tarkastelussa on niiden osuus, jotka ovat kokeneet fyysistä tai henkistä väkivaltaa, ja vastanneet yhteen tai useampaan alakysymykseen vaihtoehdolla “nykyinen tai entinen puoliso tai seurustelukumppani”.

Muun perheväkivallan tarkastelussa on niiden osuus, jotka ovat kokeneet fyysistä tai henkistä väkivaltaa, ja vastanneet yhteen tai useampaan alakysymykseen vaihtoehdolla “muu perheenjäsen tai sukulainen”.

Talousvaikeudet

Rahanpuutteen vuoksi ruoasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä tinkimään joutuneiden osuus (%) perustuu kysymyksiin: "Oletko joskus 12 viime kuukauden aikana:" Kysymyspatterin alakysymyksinä esitettiin a) pelännyt, että sinulta loppuu ruoka, ennen kuin saat rahaa ostaaksesi lisää?, b) joutunut tinkimään lääkkeiden ostosta rahan puutteen vuoksi? ja c) jättänyt rahan puutteen vuoksi käymättä lääkärissä? Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) en ja 2) kyllä. Tarkastelussa on vähintään yhteen, useampaan tai kaikkiin alakysymyksiin vaihtoehdolla 2) kyllä vastanneiden osuus.

Päihteet

Alkoholin liikakäyttö perustuu AUDIT-C:n kolmeen kysymykseen: “Kuinka usein juot olutta, viiniä tai muita alkoholijuomia? Ota mukaan myös ne kerrat, jolloin nautit vain pieniä määriä, esim. pullon keskiolutta tai tilkan viiniä. Valitse se vaihtoehto, joka lähinnä vastaa omaa tilannettasi.” Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) en koskaan, 2) noin kerran kuukaudessa tai harvemmin, 3) 2–4 kertaa kuukaudessa, 4) 2–3 kertaa viikossa ja 5) 4 kertaa viikossa tai useammin. “Kuinka monta annosta alkoholia yleensä olet ottanut niinä päivinä, jolloin käytit alkoholia? Katso oheista laatikkoa.” Vastausvaihtoehtoina olivat 1) 1–2 annosta, 2) 3–4 annosta, 3) 5–6 annosta, 4) 7–9 annosta ja 5) 10 tai enemmän. “Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia?” Vastausvaihtoehtoina olivat 1) en koskaan, 2) harvemmin kuin kerran kuukaudessa, 3) kerran kuukaudessa, 4) kerran viikossa ja 5) päivittäin tai lähes päivittäin. Kukin kysymys pisteytettiin 0–4 ja pisteet laskettiin yhteen, jolloin kokonaispistemääräksi voi saada 0–12. Tarkastelussa liikakäytön pisterajoina on 20–64-vuotiailla miehillä vähintään 6 pistettä, 20–64-vuotiailla naisilla vähintään 5 pistettä, ja 65 vuotta täyttäneillä miehillä ja naisilla vähintään 4 pistettä saaneiden osuus.

Alkoholia humalahakuisesti käyttävien osuus (AUDIT-1k) (%) perustuu kysymykseen: “Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia?” Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) en koskaan, 2) harvemmin kuin kerran kuukaudessa, 3) kerran kuukaudessa, 4) kerran viikossa ja 5) päivittäin tai lähes päivittäin. Tarkastelussa ovat vaihtoehdon 4) kerran viikossa tai 5) päivittäin tai lähes päivittäin vastanneiden osuus.

Päivittäin tupakoivien osuus (%) perustuu kysymykseen: “Tupakoitko nykyisin (savukkeita, sikareita tai piippua)?”. Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) kyllä, päivittäin, 2) satunnaisesti, 3) en lainkaan, 4) en ole koskaan tupakoinut. Tarkastelussa ovat vastausvaihtoehdon 1) kyllä, päivittäin vastanneiden osuus.

Kannabista 12 viime kuukauden aikana käyttäneiden osuus (%) perustuu kysymykseen: “Kuinka usein 12 viime kuukauden aikana olet käyttänyt kannabista (hasis, marihuana)?” Vastausvaihtoehtoina esitettiin: 1) en ole koskaan elämässäni kokeillut tai käyttänyt, 2) en kertaakaan 12 viime kuukauden aikana, 3) harvemmin kuin kuukausittain, 4) kuukausittain, 5) viikoittain, 6) päivittäin tai melkein päivittäin. Tarkastelussa on vastausvaihtoehdon 3), 4), 5) tai 6) vastanneiden osuus.

Rahapelaaminen aiheuttanut ongelmia 12 viime kuukauden aikana (%) perustuu kysymykseen: ” Kun ajattelet viimeksi kulunutta 12 kuukautta…” Kysymyspatterin alakohtina esitettiin mm. a) kuinka usein sinusta on tuntunut, että rahapelaaminen saattaa olla sinulle ongelma? Vastausvaihtoehtoina esitettiin: 1) ei koskaan, 2) joskus, 3) useimmiten, 4) lähes aina. Tarkastelussa ovat vastausvaihtoehdon 2), 3) tai 4) vastanneiden osuus. Tarkastelussa huomioitiin myös ne, jotka ilmoittivat etteivät olleet pelanneet rahapelejä 12kk aikana.

Alaviite

1. Tässä artikkelissa vanhemmiksi on tulkittu ne kyselytutkimukseen osallistuneet 20 vuotta täyttäneet helsinkiläiset, joiden kanssa asuu alaikäisiä lapsia. Aineistossa ei ole tietoa vastaajan perheasemasta. Muiden vastaajasta saatavilla olevien tietojen perusteella (mm. vastaajan ikä, siviilisääty, kotitalouden aikuisten lukumäärä, pääasiallinen toiminta ja lapsiperheiden palvelujen käyttö) voidaan olettaa, että joukossa muita kuin vanhempia on korkeintaan muutama prosentti.