Helsingin väestönkasvu on maahanmuuton varassa – liikkuvuus lisääntyy, moninaisuus kasvaa

Helsinki: muuttoliikkeen, moninaisuuden ja liikkuvuuden kaupunki

Helsingistä on lyhyessä ajassa tullut kaupunki, jota kansainvälisessä kirjallisuudessa on kutsuttu termillä city of migration (ks. esim. Pisarevskaya & Scholten 2025). Ilmaisu voidaan myös laajentaa koskemaan koko pääkaupunkiseutua. Tällaista kaupunkia tai seutua ei voi ymmärtää oikein ilman etenkin kansainvälisen muuttoliikkeen vaikutusta. Ihmisten muutot ovat merkinneet tällaiselle kaupungille paljon, ja tulevaisuuden muuttoliikkeet seurauksineen tulevat pitkälti ratkaisemaan, minkälainen kaupunki(seutu) se oikein on.

Suomi ei ole koskaan ollut kansainvälisen muuttoliikkeen tärkeä kohdemaa. Näin ei ole ollut edes viimeksi kuluneiden 35 vuoden aikana, kun maahanmuutto Suomeen on kuitenkin ollut selvästi aiempaa korkeammalla tasolla (ks. esim. Martikainen, Saukkonen & Säävälä 2013). Siitä huolimatta ulkomaalaistaustaisen väestön osuus koko väestöstä on kasvanut pääkaupunkiseudulla erittäin nopeasti. Kasvu on viime aikoina ollut erittäin voimakasta Espoossa ja Vantaalla, mutta vahvaa myös pääkaupungissa. Lisäksi Espoon ja Vantaan kehitys heijastuu väistämättä myös Helsinkiin.

On itse asiassa vaikea löytää Euroopasta muita kaupunkeja tai metropolialueita, joissa nimenomaan kehityksen nopeuden ja voimakkuuden suhde olisi pääkaupunkiseudun kanssa samalla tasolla. Tämä johtuu tietenkin osin siitä, että itsenäisyyden seitsemän ensimmäisen vuosikymmenen aikana maahanmuutto Suomeen oli niin vähäistä. Kylmän sodan päättyessä täällä ei juuri ulkomaalaisia ollut. Neuvostoliiton uudistaminen ja romahtaminen avasivat tien Suomeen virolaisille, venäläisille, inkerinsuomalaisille ja myös oman maansa sisällissotaa paenneille somaleille.

Suomeen kohdistunut maahanmuutto on harvinaisen vahvasti keskittynyt nimenomaan pääkaupunkiseudulle. Lähes puolet Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä asuu Espoossa, Helsingissä tai Vantaalla. Ulkomaalaistaustaisten väestöosuutta on kasvattanut myös se, että niin sanottu kantaväestö ei ole pitkiin aikoihin juuri kasvanut, ja on ajoittain jopa vähentynyt. Miltei kaikki ikääntyneet ovat suomalaistaustaisia, ja suomalaistaustaisten keskuudessa syntyvyys on matalalla tasolla. Suomeen muuttaneet ovat puolestaan pitkälti työikäisiä ja siten myös usein perheellisiä tai perheellistyviä.

Sen lisäksi, että Helsinki on muuttoliikekaupunki, se on myös moninainen kaupunki (diverse city). Liikkuvuuden ohella tämä etninen ja kulttuurinen moninaisuus on kaupungille vahvasti leimaa antava piirre. Useampi kuin joka viides helsinkiläinen oli vuoden 2025 lopussa ulkomaalaistaustainen, ja kaupungin joillain asuinalueilla ulkomaalaistaustaisia on enemmistö alueen väestöstä. Helsingissä puhutaan satoja kieliä ¹, kaikki maailman suuret uskonnot ovat täällä, etnisiä identiteettejä ja arvomaailmoja on lukuisia. Nämä moninaisuuden muodot yhdistyvät toisiinsa useilla eri tavoilla, ja ne kytkeytyvät eri tavoin esimerkiksi sosioekonomiseen asemaan ja oleskelun oikeudelliseen perustaan.

Lähitulevaisuudessa Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat siten myös kaupunki ja metropolialue, jotka ovat entistä selvemmin supermoninaisia (super-diverse) ². Moninaisuus on entistä monimutkaisempaa ja kompleksisempaa. Tällaisessa kaupungissa on lukuisia etnisiä, kielellisiä, uskonnollisia ja kansallisia vähemmistöryhmiä. Erontekojen moniulotteisuuden vuoksi on entistä vaikeampi tehdä päätelmiä yksittäisistä helsinkiläisistä esimerkiksi heidän sukunimensä, ulkonäkönsä, pukeutumisensa tai vaikkapa rekisteröidyn äidinkielensä perusteella.

Ulkomaalaistaustaisen väestön kasvun ja moninaisuuden lisääntymisen seurauksena Helsinki on myös entistä selvemmin liikkuvuuden leimaama kaupunki, jonka väestöstä suuri osa ”kelluu” (floating ³). Ihmisiä tulee ja menee niin Suomen sisällä kuin valtiorajojen yli. Kaupungissa on ihmisiä, jotka eivät kuulu tilastoituun väestöön, ja tähän tilastoituun väestöön kuuluu puolestaan ihmisiä, jotka eivät ole todellisuudessa Helsingissä eivätkä ehkä Suomessakaan. Ylirajainen elämä ja toiminta ovat entistä yleisempiä. Maailma on entistä enemmän Helsingissä, ja Helsinki maailmassa.

Selvitän tässä artikkelissa tarkemmin näitä kolmea Helsingin kaupunkikehityksen kannalta tärkeää ilmiötä eli väestönkasvua ja kansainvälisen muuttoliikkeen osuutta siinä, liikkuvuuden tuottamaa väestön ”kelluvuutta” sekä etnisen ja kulttuurisen moninaisuuden kasvua. Päätelmien yhteydessä pohdin myös tulevaisuuden suuntia eri näkökulmista.

Miten Helsingin väestö on 2020-luvulla muuttunut?

• Helsingin väestö on kasvanut viime vuosina paljon. Kasvusta valtaosa on ollut ulkomaalaistaustaisten muuttoa joko ulkomailta tai muualta Suomesta.
• Pääkaupungin suomalaistaustainen väestö on hieman vähentynyt 2020-luvulla. Ulkomaalaistaustaisten osuus kaupungin väestöstä oli vuoden 2025 lopussa 22 prosenttia.

Väestönmuutoksen osatekijöitä ovat syntyvyys, kuolleisuus ja muuttoliike. Jos syntyneitä ja tulijoita on enemmän kuin kuolleita ja lähtijöitä, väestö kasvaa, jos vähemmän, väestö pienenee. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Helsingin väestökehitystä vuosina 2020–2025. Huomion kohteena ovat Helsingin ulkomaalaistaustaisen väestön määrällinen ja suhteellinen kasvu, sen liikkuvuus sekä tämän väestönosan rakenne taustamaiden ja oleskelulupaperusteen mukaan.

Ulkomaalaistaustaisia ovat sellaiset henkilöt, joiden molemmat vanhemmat, tai ainoa tiedossa oleva vanhempi, ovat syntyneet ulkomailla. He voivat olla ulkomailla syntyneitä (maahanmuuttajia) tai Suomessa syntyneitä (maahanmuuton toinen sukupolvi). Muu väestö on suomalaistaustaisia. Väestökehitystä ja väestörakennetta kannattaa tai on välttämätöntäkin joiltain osin tarkastella rekisteröidyn äidinkielen mukaisesti. Silloin väestö jakautuu kotimaankielisiin (suomi, ruotsi ja saame) ja vieraskielisiin (muut kielet).

Helsingin väestön oletetaan Tilastokeskuksen ennakkotietojen perusteella saavuttaneen vuoden 2026 elokuussa 700 000 asukkaan merkkipaalun. 2020-luvulla väkiluku on kasvanut noin 40 000 henkilöllä. Kaupungin suomalaistaustainen väestö on kuitenkin niukasti vähentynyt (kuvio 1). Helsingin kasvu nojaa siten vahvasti ulkomaalaistaustaisen väestön määrän lisääntymiseen. Ulkomaalaistaustaisten osuus kaupungin väestöstä oli vuoden 2025 lopussa reilu viidennes (22 %).

Väestönkasvu on myös seurausta ennen muuta muuttoliikkeestä. Kuvio 2 osoittaa, että luonnollisen väestönkasvun eli syntyvyyden ja kuolleisuuden erotuksen vaikutus väestönmuutokseen on sitten 2010-luvun alun ollut pientä. Vuosina 2020–2025 kotimaankielisten väestöryhmässä kuolleita oli jopa enemmän kuin syntyneitä. Luonnollinen väestönkasvu on lisännyt vieraskielistä väestöä, mutta muuttoliikkeellä on ollut selvästi suurempi vaikutus. ⁴ 2020-luvulla vieraskielisten ulkomainen nettomuuttovoitto on ollut huomattavaa, mutta myös kotimaisessa muuttoliikkeessä vieraskielisten määrä ja osuus ovat kasvaneet selvästi. ⁵

Kotimainen ja kansainvälinen liikkuvuus lisäävät väestön ”kellumista”

• Suomen sisällä Helsinkiin muuttaneiden ulkomaalaistaustaisten määrä on kasvanut vahvasti. Puolet kotimaisesta nettomuuttovoitosta oli vuonna 2025 ulkomaalaistaustaisia.
• Ulkomaalaistaustaisen väestön määrän kasvu ja väestönkasvun entistä vahvempi kytkeytyminen muuttoliikkeeseen lisäävät vaihtuvuutta kaupungin väestössä. Monet Helsinkiin saapuneet myös lähtevät täältä: ihmisiä tulee ja menee.

Helsingin vuoden 2025 väestönkasvusta (10 374 henkeä) lähes kymmenentuhatta oli muuttoliikkeen kaupunkiin tuomia asukkaita. Nettomaahanmuutto – eli Helsinkiin ulkomailta muuttaneiden ja Helsingistä ulkomaille muuttaneiden erotus – oli 3 200 henkilöä. Tämä oli selvästi vähemmän kuin vuosina 2022–2024, jolloin tulomuutto oli suurempaa ja lähtömuutto pienempää.

Ulkomaalaistaustaisia Helsinkiin muutti viime vuonna ulkomailta 3 815 henkilöä enemmän kuin heitä muutti Helsingistä ulkomaille. Suomalaistaustaisia puolestaan muutti vuonna 2025 Helsingistä ulkomaille 615 henkilöä enemmän kuin heitä muutti ulkomailta Helsinkiin. Ulkomailta saatu ulkomaalaistaustaisten nettomuuttovoitto on viime vuodet ollut laskusuunnassa. Vuoden 2025 lukumäärä oli tässä ryhmässä selvästi alempi kuin vuosina 2002–2024. ⁶

Kotimaista nettomuuttovoittoa – siis Helsingin ja muun Suomen välistä – Helsinki sai noin kuusituhatta henkilöä vuonna 2025, tästäkin noin puolet oli ulkomaalaistaustaisia. Kuten kuvio 2 osoitti, Suomen sisällä Helsinkiin muuttaneiden ulkomaalaistaustaisten määrä on kasvanut viime vuosina vahvasti. ⁷ Vuosina 2020–2022 suomalaistaustaisten kotimainen muuttoliike oli jopa tappiollista. Vuonna 2025 suomalaistaustaisten kotimainen nettomuuttovoitto oli melko suuri (noin 3 000 henkilöä). Ulkomaalaistaustaisten kotimaisen muuttoliikkeen kasvun seurauksena suomalaistaustaisten osuus kotimaisesta nettomuuttovoitosta oli kuitenkin pienempi kuin kahtena edellisenä vuotena.

Asiaa voidaan katsoa tarkemmin hyödyntämällä tietoa muuttajien rekisteröidystä äidinkielestä (kuvio 3). Suomen sisäisessä muuttoliikkeessä Helsinki sai vuonna 2025 nettomuuttovoittoa niin kotimaan- kuin vieraskielisten osalta suurimmasta osasta Suomea. Kotimaankielisten osalta muutto oli tappiollista suhteessa Espooseen ja Helsingin seudun kehysalueeseen (ml. Kauniainen). Kotimaankielisten muuttovoitto Etelä-Suomen ulkopuolisesta Suomesta ⁸ on tasaantunut viime vuosina noin kahdentuhannen nettomuuttajan tasolle.

Muuttoliikkeen nettoluvut ovat tärkeitä väestökehityksen suuntien hahmottamiseksi. Ne voivat kuitenkin samalla johtaa harhaan, koska tulomuuton ja lähtömuuton erotus on useissa tapauksessa varsin pieni suhteessa muuton laajuuteen. Esimerkiksi kotimainen tulomuutto oli vuonna 2025 noin 39 000 henkilöä, mutta koska lähtömuutto oli lähes 33 000 henkilöä, kotimainen nettomuuttovoitto supistui edellä mainittuun noin kuuteentuhanteen henkilöön. Ulkomaisessa muuttoliikkeessä tulomuutto oli myös paljon suurempi (8 891 henkilöä) kuin nettomuuttovoitto (3 200 henkilöä).

Tätä liikkuvuutta, ja siitä seuraavaa väestön tiettyä ”kelluvuutta” on ollut Helsingissä aina. Kansainvälinen muuttoliike voimistaa sitä nyt entisestään ja samalla tuo siihen uusia ulottuvuuksia. Viidentoista viime vuoden aikana nimenomaan ulkomaalaistaustaisten kotimainen ja ulkomainen tulo- ja lähtömuutto ovat kasvaneet voimakkaasti samalla kun suomalaistaustaisten muuttoliike on tietystä vaihtelusta huolimatta pysynyt kutakuinkin samalla tasolla. ⁹

Väestö on entistä ”kelluvampaa” myös siitä syystä, että Euroopan unionin sisäisen liikkuvuuden säännökset antavat mahdollisuuden esimerkiksi alle kolme kuukautta kestävään työntekoon Helsingissä ilman, että siitä syntyy merkintää väestötietoihin. Ylirajaisen elämän yleistyminen – esimerkiksi perheiden jakautuminen kahteen maahan – tuottaa niin ikään aikaisempaa enemmän tilapäistä oleskelua (ja poissaoloa) (ks. esim. Martikainen 2006). Helsingissä on myös jonkin verran ilman oleskelulupaa Suomessa asuvia henkilöitä, joskin näiden määrä on todennäköisesti pieni. ¹⁰

Väestö moninaistuu monesta suunnasta

• Perinteisesti suurimpia maahanmuuttajaryhmiä ovat virolais- ja somalialaistaustaiset sekä suurimpana ne, joilla taustamaa on Venäjä tai entinen Neuvostoliitto.
• Näihin ryhmiin kuuluvien osuus on kuitenkin pienentynyt noin kolmannekseen kaupungin ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista. Etnisesti ja kulttuurisesti Helsinki on siis entistä moninaisempi kaupunki.
• Intiasta ja muista Etelä-Aasian maista Suomeen tulleiden määriä on kasvattanut etenkin kansainvälisten opiskelijoiden muutto. Filippiinit on 2020-luvulla ollut myös tärkeä lähtömaa.

Vuonna 2010 kolme selvästi suurinta ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten taustamaaryhmää ¹¹ olivat ne, joilla taustamaa oli Venäjä tai entinen Neuvostoliitto, sekä virolais- ja somalialaistaustaiset. Nämä olivat kolme suurinta ryhmää myös vuoden 2025 lopussa, mutta siinä missä somalialais- ja venäläis- tai neuvostoliittolaistaustaisten maahanmuuttajien määrät ovat yhä kasvaneet, virolaistaustaisten määrä on vuodesta 2015 lähtien ollut tasaisessa laskussa.

Somalialaistaustaisia maahanmuuttajia oli viime vuodenvaihteessa jo enemmän kuin virolaistaustaisia, joiden ohi todennäköisesti menevät lähivuosina myös irakilaistaustaiset (kuvio 4). ¹² Myös kaupungin tilastollisessa kielirakenteessa on tapahtunut muutoksia. Somaliankielisten ohella rekisteröidyn äidinkielen puolesta arabiankieliset ovat jo ohittaneet pitkään toiseksi suurimpana olleiden vironkielisten määrän. Venäjänkieliset ovat yhä suurin vieraskielisten kieliryhmä.

Helsingin maahanmuuttajaväestö on kuitenkin moninaistunut taustamaiden osalta suuresti. Kolmeen suurimpaan taustamaaryhmään kuuluvien osuus oli vielä vuonna 2020 lähes puolet, mutta vuonna 2025 enää noin kolmannes. Kuten kuviosta 4 käy ilmi, etenkin Aasian maiden osuus on kasvanut voimakkaasti. ¹³ Irakilaistaustaisten määrä on kasvanut huomattavasti vuoden 2015 jälkeen, jolloin turvapaikanhakijoita saapui Suomeen lyhyessä ajassa poikkeuksellisen paljon. Intialais- ja kiinalaistaustaisia on Helsingissä ollut jo pidempään, mutta monet muut taustamaaryhmät ovat kasvaneet vahvasti vasta viime vuosina.

Oman maaryppään muodostavat Etelä-Aasiasta eli Intiasta ja sen lähiympäristöstä Suomeen muuttaneet henkilöt perheenjäsenineen. Tämä heijastaa kansainvälisten opiskelijoiden määrän voimakasta kasvua paitsi Helsingissä myös koko Suomessa 2020-luvulla. Kasvuprosentti on ollut erityisen suuri ulkomailla syntyneillä srilankalaistaustaisilla, joita oli Helsingissä vuonna 2020 vain 344, mutta vuoden 2025 lopussa noin kaksituhatta. Osana ulkomaisen työvoiman kansainvälistä rekrytointia myös Suomeen muuttaneiden filippiiniläisten määrä on kasvanut voimakkaasti, heitä oli vuoden 2025 lopussa Helsingissä yli 3 700, kun vuonna 2010 luku oli vain 470. ¹⁴

Myös Helsingin ukrainalaistaustaisten maahanmuuttajien määrä on sodan seurauksena kasvanut voimakkaasti. Ukrainan kansalaisia oli vuoden 2026 alussa Helsingissä noin 3 400 henkilöä, kun vuoden 2022 lopussa määrä oli vajaa tuhat henkilöä. Helsingissä asuu myös vastaanottojärjestelmän piirissä yhä olevia ukrainalaisia. ¹⁵ Muuten Helsingin eurooppalaistaustainen ulkomaalaistaustainen väestö on varsin pieni. Vuoden 2025 lopussa jugoslavialaistaustaisia oli noin 1 650, saksalaistaustaisia noin 1 500 ja italialaistaustaisia noin 1 300. Niiden määrä, joilla taustamaa on Yhdysvallat, on myös tasaisesti kasvanut (1 767 vuonna 2025).

Helsinkiin muuttaneilla on monenlaisia muuttoperusteita

• Lähes joka neljäs Helsinkiin vuosina 2020–2024 muuttaneista oli saanut oleskeluluvan Suomessa työnteon perusteella. Opiskeluperusteisten muuttajien osuus oli 14 prosenttia ja perheperusteisesti muuttaneiden osuus vajaa kolmannes.
• Työ- ja opiskeluperusteinen muuttaminen Euroopan ulkopuolelta yleistyi 2020-luvulla. Kansainvälisen suojelun perusteella myönnettyjen oleskelulupien osuus on Ukrainasta saapuneista huolimatta vähentynyt.

Kansainvälisen liikkuvuuden osalta suomalaisessa väestötilastoinnissa on toistaiseksi saatu valitettavan huonosti tietoa Suomeen muuttavien muuton syystä tai heidän oleskelulupansa perusteesta. Parhaita tietolähteitä ovat toistaiseksi olleet Maahanmuuttoviraston oleskelulupahakemuksia ja -päätöksiä koskevat tilastot koko Suomen osalta sekä kysely- ja haastattelututkimuksista saadut vastaukset (ks. pääkaupunkiseututasoinen analyysi Saukkonen & Tanska 2024). ¹⁶

Valtion ja kuuden suurimman kaupungin eli Espoon, Helsingin, Oulun, Tampereen, Turun ja Vantaan strategisen allianssikumppanuuden osana toteutettava tutkimushanke tarjoaa tuoreempaa ja rekisteripohjaisuutensa ansiosta täsmällisempää tietoa Suomeen muuton perusteista. ¹⁷  Hankkeen seurantaotokseen ¹⁸ kuuluvista vuosina 2020–2024 Helsinkiin muuttaneista lähes joka neljäs oli saanut Suomesta ensimmäisen oleskeluluvan työnteon perusteella (kuvio 5). Opiskeluperusteisesti Suomeen muuttaneiden osuus oli neljätoista prosenttia. Perheperusteisesti muuttaneiden ryhmä oli kuitenkin lähes kolmanneksen osuudella kaikista suurin, ja Euroopan unionin kansalaisten (usein virolaisten) osuus oli reilu viidesosa. ¹⁹ Suomeen kiintiöpakolaisina tulleiden, oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden tai EU:n tilapäisen suojelun direktiivin mukaisesti kansainvälistä suojelua saaneiden osuus oli kymmenen prosenttia.

Maahanmuutossa ja Suomen sisäisessä maahanmuuttajien jatkomuutossa on kuitenkin suurta vuosittaista vaihtelua (kuvio 6). Perheperusteinen muutto on yleensä ollut yleisintä, eivätkä tämän muuttoperusteen vaihtelut ole yleensä olleet kovin suuria. Kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneiden osuus on usein ollut kymmenisen prosenttia, mutta vuosina 2016 ja 2022 osuus on ollut lähes viidenneksen. EU:n ulkopuolinen työperusteinen muutto kasvoi selvästi vuodesta 2015 vuoteen 2022, jolloin sen osuus oli korkeimmillaan jopa neljäsosa muuton tuomista uusista helsinkiläisistä. Opiskeluperusteisten muuttajien määrä ja osuus alkoivat kasvaa vuonna 2020, eikä suunta ole tällä tarkasteluajanjaksolla vielä merkittävästi kääntynyt. ²⁰

Pitääkö Helsinki Suomeen työperusteisesti muuttaneista kiinni?

• Työperusteisesti Suomeen tulleita henkilöitä ja muiden EU-maiden kansalaisia muutti Helsingistä vuosina 2020–2024 muihin Suomen kuntiin enemmän kuin heitä muutti muualta Suomesta Helsinkiin.
• Tämä muuttotappio kohdistuu Helsingin ja muun Helsingin seudun väliseen muuttoon. Helsingin seudun ulkopuolisesta Suomesta Helsinki on sen sijaan saanut työperusteisten maahanmuuttajien osalta muuttovoittoa.

Viime vuosina Helsinki on siis saanut kotimaista nettomuuttovoittoa myös toisaalle Suomeen muuttaneesta väestöstä. Helsinkiin muualta Suomesta muuttaneet ja Helsingistä muualle Suomeen muuttaneet maahanmuuttajat eivät kuitenkaan ole taustoiltaan samanlaisia ryhmiä. Ajanjaksolla 2020–2024 työperusteisten muuttajien osuus Helsinkiin kotimaisessa muuttoliikkeessä tulleista oli 16 prosenttia, mutta lähtijöistä heidän osuutensa oli reilu viidennes. Myös perheperusteisesti Suomeen muuttaneita ja usein työn vuoksi Suomeen jääviä EU-kansalaisia oli Helsingistä lähtijöiden keskuudessa suhteellisesti enemmän kuin Helsinkiin muuttaneissa. Sen sijaan opiskeluperusteisten ja suojeluperusteisten muuttajien osuus oli poismuuttajien joukossa selvästi pienempi kuin tulomuuttajien keskuudessa.

2020-luvun vuosia erikseen tarkasteltaessa Helsinki on ollut maahanmuuttajien kotimaisessa muuttoliikkeessä EU:n sisäisten liikkujien ja työperusteisesti muuttaneiden osalta jatkuvasti tappiolla (kuvio 7). Sen sijaan opiskelu- ja suojeluperusteisten kotimaisessa muuttoliikkeessä Helsinki on saanut jatkuvasti muuttovoittoa. Perheperusteisessa muutossa on vuosittaista vaihtelua.

Taustamaittain tarkasteltuna Helsinki on 2020-luvulla menettänyt Suomen sisäisessä muutossa virolaistaustaisia ja muita länsimaalaistaustaisia ²¹ sekä niitä, joilla syntymämaa on Intia. Muuttovoittoa Helsinki on sen sijaan saanut runsaasti Somaliassa ja Irakissa syntyneistä ja niistä, jotka ovat syntyneet jossain muussa Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan maassa. Muuttovoitto Kiinan, Intian ja Lähi-idän ulkopuolisista Aasian maista on ollut viime vuosina erittäin merkittävää, ja melko suurta myös ”muussa Euroopassa” ²² syntyneistä.

Alueellisessa tarkastelussa Helsinki on menettänyt muulle pääkaupunkiseudulle ja Helsingin seudulle kaikkia muita paitsi suojeluperusteisia muuttajia vuosina 2020–2024 (kuvio 8). Suojeluperusteisista muuttajista ylivoimainen osa on kuitenkin tullut seudun ulkopuolisesta Suomesta. Helsingin seudun ulkopuolisesta Suomesta Helsinki on saanut reilua muuttovoittoa myös opiskeluperusteisista muuttajista. Perheperusteisia muuttajia Helsinki on saanut seudun ulkopuolisesta Suomesta kutakuinkin yhtä paljon kuin se on menettänyt pääkaupunkiseudulle ja muulle Helsingin seudulle yhteenlaskettuna. Vaikka Helsinki on vastaanottanut EU-taustaisia ja työperusteisia muuttajia myös seudun ulkopuolisesta Suomesta, nettomuuttotappio etenkin muulle pääkaupunkiseudulle on näissä ryhmissä selvästi suurempi.

Kuviota tulkittaessa on syytä huomioida myös eri syistä Suomeen muuttaneiden vaihtelevat todennäköisyydet pysyä maassamme. Suojeluperusteisesti maahamme muuttaneet pysyvät myös Suomessa todennäköisimmin, ja samoin perheperusteisista muuttajista ylivoimainen enemmistö tilastojen mukaan myös pysyy Suomessa. Suomeen opiskelemaan tulleista puolestaan noin neljäsosa on koko Suomen tasolla lähtenyt kymmenen vuoden kuluessa pois maasta, työperusteisesti tulleista ja EU-kansalaisista vastaava osuus on noin viidesosa. (Pesola, Sarvimäki & Virkola 2024, 34.)

Maahanmuuton toinen sukupolvi kasvaa edelleen

• Entistä useampi helsinkiläinen on Suomessa syntynyt ulkomaalaistaustainen. Vuonna 2025 heistä jo kymmenisen tuhatta oli yli viisitoistavuotiaita.
• Tähän maahanmuuton toiseen sukupolveen kuuluvista lähes joka neljäs on somalialaistaustainen. Muutto Helsinkiin Aasian eri maista on kuitenkin luonut useita suurehkoja taustamaa- ja kieliryhmiä.

Maahanmuuton niin sanottu toinen sukupolvi eli Suomeen muuttaneiden maassamme syntyneet lapset ovat yhä varsinaisiin maahanmuuttajiin verrattuna pienehkö ryhmä. Se on kuitenkin ollut voimakkaassa kasvussa. Vuoden 2025 lopussa Suomessa syntyneitä ulkomaalaistaustaisia oli Helsingissä noin 28 000, vajaa viidennes kaikista ulkomaalaistaustaisista. Heistä reilu enemmistö on rekisteröidyltä äidinkieleltään vieraskielisiä. Vain toisen vanhemman puolelta ulkomaalaistaustaisia oli vuonna 2025 Helsingissä noin 37 000, ja useimmat heistä olivat puolestaan äidinkieleltään suomen- tai ruotsinkielisiä. ²³

Suurin osa Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista on yhä varsin nuoria, lähes kaksi kolmasosaa heistä oli alle 15-vuotiaita. Heidän osuutensa koko ikäluokasta on puolestaan lähes viidennes. Kun mukaan lasketaan ulkomailla syntyneet ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret, ulkomaalaistaustaisten osuus tästä ikäluokasta on jopa 28 prosenttia. Jos lukuun sisällytettäisiin myös ne 0–14-vuotiaat, joilla vain toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla, osittain tai kokonaan ulkomaalaistaustaisten määrät ja osuudet olisivat vielä paljon suurempia.

15-vuotta täyttäneiden Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten määrä on myös ollut vahvassa kasvussa. Heitä oli vuoden 2025 lopussa Helsingissä jo lähes kymmenentuhatta. Kaksikymmentä vuotta täyttäneistä ylivoimainen enemmistö on odotetusti nuoria aikuisia, heistä hyvin harva on yli 35-vuotiaita. Tämä on ymmärrettävää, koska laajempi maahanmuutto Suomeen alkoi vasta 1990-luvun alussa. Helsingissä on jo jonkin verran maahanmuuton kolmatta sukupolvea, eli Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten lapsia, ja tämäkin väestöryhmä kasvaa selvästi lähivuosina. ²⁴

Taustamaaryhmittäin tarkasteltuna kaupungin lasten ja nuorten sekä nuorten aikuisten väestörakenne heijastaa eri ryhmissä havaittavia eroja todennäköisyyksissä muodostaa perhe samaan etniseen ryhmään kuuluvien kanssa sekä lasten lukumäärässä. Tämän vuoksi taustamaarakenne poikkeaa joiltain osin selvästi Suomeen muuttaneen ulkomaalaistaustaisen väestön vastaavasta rakenteesta.

Somalialaistaustaiset avioituvat usein toisten somalien kanssa, ja etenkin Suomeen itse muuttaneiden keskuudessa lapsiluku on usein suuri. Lähes joka neljäs maahanmuuton toiseen sukupolveen kuuluvista helsinkiläisistä oli vuonna 2025 somalialaistaustainen (kuvio 9). Helsingin somalialaistaustaisista 42 prosenttia onkin syntynyt Suomessa. Somalialaistaustaiset ja ne, joilla taustamaana on jokin muu Afrikan maa, muodostivat Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista Helsingissä vuoden 2025 lopussa 36 prosenttia.

Toiseksi suurimman taustamaaryhmän muodostavat ne, joilla taustamaa on Venäjä tai entinen Neuvostoliitto. Heitä, samoin kuin virolaistaustaisia, olisi selvästi enemmän, jos ulkomaisen syntyperän määritelmään sisältyisivät myös ne, joilla vain toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla. Maahanmuuton toiseen sukupolveen kuuluvien suurimpien taustamaaryhmien joukossa ovat myös irakilaistaustaiset. Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten helsinkiläisten väestöryhmässä on kaikkineen useita muitakin vähintään melko suuria taustamaaryhmiä, joista monessa taustamaa on jokin Aasian valtio.

Yhteenveto 2020-luvusta ja tulevaisuuden ennakointia

Helsingin kasvu perustuu vahvasti kansainväliseen muuttoliikkeeseen. Helsinkiin tullaan suoraan ulkomailta, mutta monet muuttavat Helsinkiin myös asuttuaan ensin muualla Suomessa. Kansainvälinen muuttoliike ei ole ongelmaton kasvun ajuri, mutta sen vaihtoehtoja ovat kasvun tyrehtyminen, työvoiman määrän nopea lasku ja väestöllisen huoltosuhteen dramaattinen heikkeneminen.

Kansainvälinen liikkuvuus on muodoiltaan ja taustoiltaan entistä moninaisempaa, ja se vaihtelee paljon, jopa niin lyhyessä ajassa kuin tässä artikkelissa tarkasteltu 2020-luvun ensimmäinen puolisko. Muuttoliike on myös entistä dynaamisempaa, monet tänne tulleet myös lähtevät täältä. Tämän liikkuvuuden seurauksena emme myöskään tiedä tarkasti, keitä kaupungissa asuu. Väestön jatkuva muutos on lisääntyneen moninaisuuden tavoin syytä huomioida kotoutumisen edistämisessä ja muussa palveluiden suunnittelussa.

2020-luvulla Suomeen muuttaneiden työ- ja opiskeluperusteinen muutto on ollut paljon suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. Samalla muuttajien alueellinen painopiste on siirtynyt vahvasti Aasiaan, kansainvälisten opiskelijoiden osalta erityisesti Intian niemimaalle. Ukrainasta lähtemään joutuneet ovat tilapäisen suojelun piirissä olevina uudenlainen ryhmä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan maahamme ja Helsinkiin muutti myös paljon venäläisiä, mutta sittemmin tulijoiden määrä on tyrehtynyt.

Suomen sisäisessä maahanmuuttajien liikkuvuudessa Helsinki on yhä vetovoimainen kohdealue. Helsingistä on kuitenkin lähtenyt enemmän työperusteisia muuttajia ja EU-kansalaisia kuin heitä on kaupunkiin kotimaisessa muuttoliikkeessä tullut. Sen sijaan kansainvälisen suojelun piirissä olevia Helsinki vastaanottaa muualta Suomesta paljon enemmän kuin mitä heitä muuttaa täältä pois. Kansainvälisiä opiskelijoita kaupunkiin on tullut niin ikään paljon. On liian aikaista ennakoida, miten varsinkin Suomeen viime vuosina tulleet lopulta sijoittuvat Suomessa – mikäli he Suomeen jäävät.

Maahanmuuton toinen sukupolvi eli Suomessa syntyneet maahanmuuttajien lapset ovat kaupunkikehityksen kannalta erittäin tärkeä ryhmä, johon sisältyy paljon potentiaalia, mutta myös riskejä. Heidän osuutensa nuorista aikuisista on nopeasti kasvava. Siinä yhteydessä paljastuu, kuinka hyvin he ovat löytäneet paikkansa yhteiskunnassa. Tämäkin väestöryhmä on sisäisesti moninainen, ja monella tapaa suomalaistaustaisten ikätovereidensa kanssa myös samanlainen. On siten varottava niputtamasta heitä yhdeksi ryhmäksi, johon voitaisiin kohdistaa vain yhdenlaisia toimia. ²⁵

Kansainvälisen liikkuvuuden ennakointi on entistä vaikeampaa. ²⁶ Siihen vaikuttavat niin globaali väestökehitys ja muut muutokset maailmalla kuin taloudelliset suhdannevaihtelut ja kotimaisen politiikan käänteet. Maahanmuutto kuitenkin jatkuu. Ylläpitääkseen väestön tasapainoista kehitystä Helsingin on syytä tehdä sen eteen myös työtä. Työvoiman tarve aiheuttaa väistämättä kansainvälistä rekrytointia, jota kansallisella politiikalla tehdään helpommaksi tai vaikeammaksi.

Yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa paljastuu useita epävarmuuksia. Suomi on vastaanottanut paljon ihmisiä Venäjältä, mutta on mahdoton sanoa, miten Suomen ja Venäjän kansainväliset suhteet kehittyvät jatkossa lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Raja voi olla pitkään kiinni, mutta tulijoiden määrät voivat Venäjän sisäisen kehityksen seurauksena myös kasvaa nopeasti. Myös muuttoliikkeen osalta pitää valmistautua kaikkeen.

Virosta Suomeen ja Helsinkiin muuttavien määrissä tuskin on odotettavissa kasvua. Viro – samoin kuin monet muut Euroopan unionin etenkin itäiset jäsenvaltiot – tarvitsevat entistä enemmän itse omaa työvoimaansa. Helsingin olisi hyvä pystyä jatkossa pitämään paremmin kiinni tänne jo muuttaneista ja työmarkkinoille usein hyvin sijoittuneista EU-kansalaisista.

Viime vuosien ennätyksellisen kansainvälisen opiskelijamuuton tulevaisuutta on niin ikään vaikea ennustaa. Heidänkin tuloaan on viime aikoina pyritty rajoittamaan. Monet täällä opiskelleet – samoin kuin monet tänne työperusteisesti tulleet – myös lähtevät Helsingistä ja Suomestakin. Tämä aiheuttaa päänvaivaa suomalaiselle kotoutumisen edistämiselle. Monet Suomessa opiskelleet kuitenkin myös jäävät Suomeen, ja oletettavasti suuri osa Suomeen tulleista sijoittuu jatkossakin pääkaupunkiseudulle. Etelä-Aasiasta tulleiden helsinkiläisten määrä siis kasvanee lähivuosina.

Turvapaikanhakijoiden kansainväliset reitit tuskin jatkossakaan laajassa mitassa ylettyvät Suomeen. Jos vuoden 2015 kaltainen tilanne toistuisi, muut maat sulkenevat rajansa nyt huomattavasti nopeammin. On kaikkien etu, jos kesällä voimaan tullut EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimus eli niin sanottu pakti osoittautuu toimivaksi. Suuri osa Suomeen tulleista ukrainalaisista jäänee Suomeen, mutta on vaikea sanoa, kuinka monet heistä siirtyvät jatkossa Helsinkiin ja muualle pääkaupunkiseudulle.

Lähitulevaisuuden suuret linjat ovat nähtävillä, mutta kehityksen konkreettisiin muotoihin sisältyy paljon kysymyksiä. Ennakoinnin vaikeudet edellyttävät systemaattista seurantaa, tietojen analysointia ja toiminnallista valppautta. Kaupungin on hyvä valmistautua muuttoliikkeen jatkumisen, moninaisuuden kasvun ja liikkuvuuden lisääntymisen seurauksiin pitkäjänteisesti ja laaja-alaisesti. Samalla Helsingin on hyvä rakentaa järjestelmiään sillä tavalla joustaviksi, että ne säilyttävät toimintakykynsä myös muuttuvissa olosuhteissa ja kykenevät reagoimaan yllättäviin tarpeisiin.

Pasi Saukkonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä. Hän on dosentti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa.

Lähteet

Castaneda, Anu, Anni Matikka, Sanna Nykänen, Mona Eid, Hannamaria Kuusio (2026). Lasten ja nuorten syntyperään liittyvät terveys- ja hyvinvointierot ja niiden kehityskulut – Kouluterveyskyselyn tulokset syntyperän mukaan vuosina 2019–2025. Raportti 2/2026. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Helsinki. ISBN. https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/9d5bc3d6-2bc5-4fa7-9b66-5917ffeda578/content(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).

Hanell, Tomas, Markku Mattila, Toni Ahvenainen & Mika Raunio (2023). Joko lähdit, vastahan tulit? Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden muuttoliike Suomessa vuosina 2010–2021. Siirtolaisuus–Migration 49: 2, 34–41. https://siirtolaisuus-migration.journal.fi/article/view/141138/88827(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Jennissen Roel, Mark Bovens, Godfried Engbersen & Meike Bokhorst (2023). Migration Diversity and Social Cohesion. Reassessing the Dutch Policy Agenda. Springer, Cham.

Jonsson, Jan O., Carina Mood & Georg Treuter (2022). Integration bland unga. En multikulturell generation växer upp. Makadam, Göteborg & Stockholm.

Karlsson, Fred ( 2017). Suomen kielet 1917–2017. Lingsoft Oy, Turku.

Kraus, Peter (2012). The Politics of Complex Diversity. Ethnicities 12: 1, 3–25.

Lepola, Outi & Tuuli Anna Renvik (2025). Tienraivaajat: Ulkomaalaistaustaiset helsinkiläisnuoret vaikuttajina. Tutkimuksia 2. Helsingin kaupunginkanslia, Helsinki.  https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/08_12_25_Tutkimuksia_02_2025.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Maahanmuuttovirasto (2026). Arvio tulevaisuuden hakemusmääristä, päivitys 29.6.2026. https://migri.fi/tulevaisuusarviot(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).

Martikainen, Tuomas (toim.) (2006). Ylirajainen kulttuuri. Etnisyys Suomessa 2000-luvulla. Tietolipas 212. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Martikainen, Tuomas & Lotta Haikkola (toim.) (2010). Maahanmuutto ja sukupolvet. Tietolipas 233. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Martikainen, Tuomas & Sari Pöyhönen (toim.) (2023). Superdiversiteetti. Näkökulmia maahanmuuton monimuotoisuuteen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Martikainen, Tuomas, Pasi Saukkonen & Minna Säävälä (toim.) (2013). Muuttajat. Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Gaudeamus, Helsinki.

MDI (2026). Maahanmuuttaneet alttiimpia muuttamaan maan sisällä, pysyvän oleskeluluvan puute vaikeuttaa juurtumista. Noudettu osoitteesta: https://www.mdi.fi/maahanmuuttaneet-alttiimpia-muuttamaan-maan-sisalla-pysyvan-oleskeluluvan-puute-vaikeuttaa-juurtumis…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Mäki, Netta (2024). Hedelmällisyys pieneni Helsingissä entisestään vuonna 2023 – kotimaankielisten kokonaishedelmällisyysluku laski alle yhden lapsen. Blogikirjoitus. Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut, Helsinki. Noudettu osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/hedelmallisyys-pieneni-helsingissa-entisestaan-vuonna-2023-kotimaankielisten

Mäki, Netta (2026). Hedelmällisyys on Helsingissä koko maan tapaan hieman elpynyt. Puheenvuoroja. Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut, Helsinki. Noudettu osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/hedelmallisyys-on-helsingissa-koko-maan-tapaan-hieman-elpynyt

Pesola, Hanna, Matti Sarvimäki & Tuomo Virkola (2024). Eri syistä maahan muuttaneiden työllistyminen Suomessa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 9. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki

Pisarevskaya, Asya & Peter Scholten (2025). Cities of Migration. Understanding the diversity of urban diversities in Europe. IMISCOE Research Series. Springer, Cham.

Renvik, Tuuli Anna, Pasi Saukkonen, Tommi Sulander, Heidi Taskinen & Katja Vilkama (toim.) (2025). Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä. Tutkimuksia 2025: 1. Helsingin kaupunginkanslia, Helsinki. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/25_05_21_Tutkimuksia_1.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Saukkonen, Pasi (2019). Vieraskielinen väestö: kieliperusteisen tilastoinnin ongelmia ja ratkaisuvaihtoehtoja. Verkkoartikkeli, 25.4.2019. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot, Helsinki. Noudettu osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/vieraskielinen-vaesto-kieliperusteisen-tilastoinnin-ongelmia-ja-ratkaisuvaihtoehtoja

Saukkonen, Pasi (2022). Maahanmuuton toinen sukupolvi – onko Helsinki valmis? Verkkoartikkeli, 13.4.2022. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitieto, Helsinki. Noudettu osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/maahanmuuton-toinen-sukupolvi-onko-helsinki-valmis.

Saukkonen, Pasi & Harri Sinkko (2022). Ukrainalaiset Helsingissä – mitä väestötilastot kertovat monimuotoisesta ryhmästä? Blogikirjoitus. Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut, Helsinki. Noudettu osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/ukrainalaiset-helsingissa-mita-vaestotilastot-kertovat-monimuotoisesta-ryhmasta

Saukkonen, Pasi & Topias Tanska (2024). Suomeen muuttaneet pääkaupunkiseudulla MoniSuomi-tutkimuksen tulosten valossa. Tutkimuksia 2. Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut, Helsinki. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/24_06_11_Tutkimuksia_2.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Sinkko, Harri (2024). Helsingin ennätyksellinen väestönkasvu perustui vieraskielisen väestön määrän kasvuun. Blogikirjoitus. Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut, Helsinki. Noudettu osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsingin-ennatyksellinen-vaestonkasvu-perustui-vieraskielisen-vaeston-maaran-kasvuun

Tilastokeskus (2026). Maastamuutot Viroon laskivat Suomen väkilukua helmikuussa 2026 – kyse on tietojen korjauksesta väestötietojärjestelmässä. Uutinen. Tilastokeskus, Helsinki. Noudettu osoitteesta: https://stat.fi/fi/uutinen/Maastamuutot-Viroon-laskivat-Suomen-vaekilukua-helmikuussa-2026-kyse-on-tietojen-korjauksest…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Vertovec, Steven (2023). Superdiversity. Migration and Social Complexity. Routledge, Oxfordshire.

Alaviitteet: 

1. Kuten kielitieteilijä Fred Karlsson (2017) on osoittanut, puhuttujen kielten todellinen määrä on selvästi suurempi kuin rekisteröityjen äidinkielten määrä.
2. Ks. Kraus 2012; Martikainen & Pöyhönen (toim.) 2023; Vertovec 2023.
3. Termi floating population on alun perin liitetty Kiinaan, jonka kaupungeissa asuu ja työskentelee runsaasti ihmisiä, joilla ei ole virallista oikeutta rekisteröityä paikkakunnalle (hukou). Laajemmassa merkityksessä kelluvalla väestöllä viitataan ylipäätään tilapäisesti laillisesti tai vailla oleskelulupaa paikkakunnalla asuviin henkilöihin; turistien lisäksi kyse on esimerkiksi ylirajaisesta työssäkäynnistä, kansainvälisestä opiskelusta, kausityöstä, digitaalisesta nomadiudesta sekä ylipäätään määrä- tai lyhytaikaisesta ulkomailla työskentelystä (Jennissen ym. 2023, 33–35). 
4. Vuoden 2025 lopussa pääkaupungin noin 150 000 ulkomaalaistaustaisesta ulkomailla syntyneitä oli noin 122 000. Suomessa syntyneeseen maahanmuuton toiseen sukupolveen kuuluvia oli siten noin 28 000.
5. Monet ulkomailta muualle Suomeen muuttaneet ovat jo pitkään muuttaneet ajan mittaan Helsinkiin tai muualle pääkaupunkiseudulle (Hanell, Mattila, Ahvenainen & Raunio 2023). Kantaväestöön verrattuna Suomeen muuttaneilla on ylipäätään suurempi alttius muuttaa Suomen sisällä (MDI 2026). Muuttoalttiutta mitataan tulo- ja/tai lähtömuuton osuudella väestöryhmästä.
6. Vuonna 2022 ulkomaalaistaustaisten nettomuuttovoitto oli 6 826 ja vuonna 2023 jopa 8 630 henkeä. Vuonna 2024 nettomuuttovoitto oli 5 892 ulkomaalaistaustaista.
7. Vuonna 2020 Helsinkiin muutti Suomen sisällä vajaa 7 000 ulkomaalaistaustaista. Määrä kasvoi 2020-luvulla melko tasaisesti, ja oli vuonna 2025 jo 12 066 henkilöä. Vaikka myös ulkomaalaistaustaisten kuntien välinen lähtömuutto on kasvanut, nettomuuttovoitto on kasvanut 145:sta vuonna 2022 kolmeentuhanteen vuonna 2025.
8. Etelä-Suomi tarkoittaa tässä tapauksessa Uudenmaan lisäksi Varsinais-Suomen, Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakuntia.
9. Vuosittaiset maastamuuttotiedot ovat aina hieman alipeittoisia, koska osa Suomesta pois muuttavista ei tee maastamuuttoilmoitusta. Tilastokeskus poistaa vuosittain Väestörekisterikeskukselta saadusta väestörakenneaineistosta ne henkilöt, joista ei ole rekistereissä elonmerkkejä eikä vakituisen Suomessa asumisen tietoja viime vuosilta. Marraskuun 2025 väestötietojärjestelmän päivitysajossa Suomen väkiluvusta poistui noin 2 250 henkilöä. 
10. Tilastoidun väestön ulkopuolella ovat myös turvapaikanhakijat. Ukrainasta lähtemään joutuneet ja Suomesta tilapäistä suojelua saaneet ovat niin ikään olleet väestön ulkopuolella siihen asti, kun he ovat hakeneet ja saaneet Suomesta kotikunnan. Tämä oikeus on syntynyt heille oltuaan Suomessa tilapäisen suojelun piirissä vuoden. Vuoden 2023 alusta Ukrainan kansalaisten määrä on Helsingissä kasvanut noin 2 500 henkilöllä.
11. Ulkomaalaistaustaisen taustamaa on ensisijaisesti hänen biologisen äitinsä syntymävaltio.
12. Vuonna 2026 väestötietoihin tehtiin myös korjauksia, jotka johtuivat Suomen ja Viron valtioiden välisestä sopimuksesta, jossa henkilöllä voi olla vakinainen osoite rekisteröitynä vain yhdessä maassa. Helsingistä muutti tilastollisessa mielessä tammi-helmikuussa 2026 Viroon noin 500 henkilöä (Tilastokeskus 2026).
13. Helsingin aasialaistaustaisten maahanmuuttajien osuus ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista oli 16 prosenttia vuonna 2010 ja 37 prosenttia vuonna 2025.
14. Kasvuprosentilla vuodesta 2020 vuoteen 2025 mitattuna suuria lukuja saavat useat Keski-Aasiaan tai Kaukasukselle sijoittuvat maat: Tadzhikistan (1 331 %), Kirgisia (775 %) ja Uzbekistan (487 % ja Georgia (132 %). Määrät ovat kuitenkin näissä maaryhmissä melko pieniä.
15. Ks. ukrainalaisten määrittelystä Saukkonen & Sinkko 2022.
16. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n vuosina 2022 ja 2023 toteuttaman MoniSuomi-tiedonkeruun mukaan useampi kuin joka viides (21 %) ulkomailla syntynyt ulkomaalaistaustainen helsinkiläinen mainitsi työn tai työnhaun tärkeimpänä Suomeen muuton syynä. Opiskeluperusteisten osuus oli 12 prosenttia. Noin joka viides oli tullut pakolaisena, turvapaikanhakijana tai kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen puolisona. Helsingin maahanmuuttajista lähes joka kymmenes oli inkerinsuomalainen paluumuuttaja tai sellaisen perheenjäsen.
17. Tämän ja seuraavan alaotsikon tulokset on tuotettu tämän hankkeen puitteissa, ellei erikseen mainita.
18. Hankkeen seurantaotokseen kuuluvat uudet maahanmuuttajat ovat ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, joiden ensimmäinen oleskelulupa on tullut voimaan vuosina 2015–2024 ja jotka ovat kuuluneet Suomessa vakituisesti asuvaan väestöön maahantulovuonna tai sitä seuraavana vuonna. Tarkasteluun valittiin ensimmäiset oleskeluluvat, turvapaikkaa ja tilapäistä suojelua sekä kiintiöpakolaisia koskevat luvat sekä EU-kansalaisten rekisteröinnit. Ensimmäiset oleskeluluvat jakautuvat seuraaviin käsittelyperusteen yläkategorioihin: työ, opiskelu, perhe, muut. Euroopan unionin sekä Liechtensteinin ja Sveitsin kansalaisen on haettava oleskeluoikeuden rekisteröintiä, mikäli hän asuu Suomessa yhtäjaksoisesti yli kolme kuukautta. Rekisteröinnin mahdollisia perusteita ovat työnteko, ammatinharjoittaminen, opiskelu, Suomessa asuva perheenjäsen tai riittävät varat. Muista Pohjoismaista Suomeen muuttavien ei tarvitse hakea EU-rekisteröintiä Maahanmuuttovirastosta. Vuoden 2024 tiedot voivat vielä muuttua vuoden 2025 tietojen saapumisen myötä. 
19. Seuranta-aineistoon kuuluvista EU-kansalaisista työperusteisia rekisteröintejä oli ajanjaksolla 2015–2024 yli puolet (53 %) ja perheperusteisia reilu neljäsosa (28 %).
20. Maahanmuuttoviraston oleskelulupatilastojen perusteella opiskeluperusteisia oleskelulupia on vuoden 2025 tammi-heinäkuussa myönnetty selvästi vähemmän kuin aikaisempina kolmena edellisenä vuotena.
21. Tällä tarkoitetaan tässä muissa EU-maissa, Euroopan talousalueen maissa, Britanniassa tai Sveitsissä syntyneitä sekä Pohjois- tai Etelä-Amerikassa tai Oseaniassa syntyneitä.
22. Tällä tarkoitetaan tässä Venäjällä, entisessä Neuvostoliitossa (pois lukien Baltian maat) ja Balkanin niemimaan maissa syntyneitä (pois lukien Kroatia ja Slovenia).
23. Ks. maahanmuuton toisesta ja muistakin sukupolvista esim. Martikainen & Haikkola (toim.) 2010; Saukkonen 2022.
24. Suomessa ei tilastoida tätä maahanmuuton kolmatta sukupolvea, joten he kuuluvat tilastoissa suomalaistaustaiseen väestöön. Samoin kuin tietenkin kaikki ne maahanmuuton toiseen sukupolveen kuuluvien lapset, joilla toinen vanhemmista on suomalaistaustainen. Tässä sukupolvessa väestö on siis syntyperäajattelunkin näkökulmasta entistä moninaisempaa.
25. Ks. esim. Castaneda ym. 2026; Lepola & Renvik 2025; Renvik ym. (toim.) 2025. Jonsson, Mood & Treuter 2022.
26. Ks. myös Maahanmuuttoviraston kolme kertaa vuodessa päivitettävistä tulevaisuusarvioista Maahanmuuttovirasto 2026.