Suorittamasi haku antoi seuraavat tulokset
Rajaa aiheen mukaan
Rajaa julkaisusarjan mukaan
Rajaa kirjoittajan mukaan
176 sivua
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lähisuhde-, parisuhde- ja muun perheväkivallan yleisyyttä Helsingissä sekä ilmiön taustatekijöitä, joita ei kovin hyvin tunneta. Joka 14. helsinkiläinen on kokenut lähisuhdeväkivaltaa edellisen vuoden aikana. Lapsiperheiden vanhemmilla lähisuhdeväkivallan riski on vielä muuta helsinkiläisväestöä yleisempää. Henkilön oma päihteiden käyttö lisää lähisuhdeväkivallan riskiä selvästi ja lasten vanhemmilla yhteys on erityisen voimakas. Osin tämän yhteyden taustalla on taloudellisten haasteiden kasautuminen samoille henkilöille. Lähisuhdeväkivallan varhainen tunnistaminen on keskeistä, sillä mitä aikaisemmin väkivalta havaitaan, sitä paremmin voidaan ehkäistä sen seurauksia.
Tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää tietää, miten ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret voivat ja miten he löytävät oman paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja Helsingissä.
Helsinkiläiset pitävät liikuntaa tärkeänä, mutta kaikki eivät silti harrasta liikuntaa saati liiku riittävästi. Tärkeimmiksi liikkumattomuuden syiksi koetaan kaupungin kyselytutkimuksen mukaan apea mieliala ja väsymys, elämäntilanne ja taloudelliset esteet. Niillä, jotka eivät harrasta liikuntaa säännöllisesti, korostuvat myös fyysisen rasituksen epämiellyttävyys ja kokemus siitä, että ei osaa liikkua riittävän hyvin.
Julkaisu käsittelee laajan kyselyaineiston pohjalta digitaalisen syrjäytymisen yleisyyttä eri väestöryhmissä Helsingissä. Ongelma koskettaa suurta ihmisryhmää. Tulosten mukaan digitaalisen syrjäytymisen riski on yleisintä iäkkäimmissä ja matalasti koulutetuissa ryhmissä. Suurin osa 75 vuotta täyttäneistä vain perusasteen suorittaneista ei käytä itsenäisesti internetiä sähköiseen asiointiin. Helsinkiläisten enemmistö katsoo, ettei henkilökohtaista tapaamista voi sosiaali- ja terveyspalveluissa korvata sähköisellä yhteydenotolla. Tämän tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että on tärkeää tarjota tulevaisuudessakin myös ei-digitaalisia palvelujen vaihtoehtoja.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ikääntyneiden yksinäisyyden yhteyksiä heidän hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Yksinäisyys kytkeytyy merkittävästi psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, ja erityisesti psyykkinen kuormitus ja heikommaksi koettu elämänlaatu sekä yksin asuminen ovat siihen vahvimmin yhteydessä olevia tekijöitä. Tulokset korostavat yksinäisyyden moniulotteista luonnetta ja monitasoisten interventioiden merkitystä ikääntyneiden hyvinvoinnin tukemisessa.
Lasten ja nuorten liikkuminen Helsingissä on kehittynyt myönteiseen suuntaan vuosien 2017 ja 2025 välillä, mutta väestöryhmien väliset erot liikkumisen yleisyydessä ovat säilyneet. Sukupuoli, syntyperä ja perheen koettu taloudellinen tilanne määrittävät liikkumisen yleisyyttä. Liikkumista edistäviä toimenpiteitä tulisi kohdentaa erityisesti siten, että sosioekonomisen taustan merkitys liikkumisessa vähenee.
Julkaisussa tarkastellaan sukupuolten välistä tasa-arvoa Helsingissä.