Tiivistyvissä kaupungeissa tulee kysyä, onko kaupunkilaisilla tasavertainen mahdollisuus laadukkaaseen luontoon lähiympäristössään. Koska luonnon on havaittu lisäävän ihmisten terveyttä ja hyvinvointia (esim. Elliott ym., 2023; Engemann ym., 2019), kaupunkivihreää pitäisi olla kaikilla alueilla ja myös heikommassa asemassa olevien asukkaiden saavutettavissa.
Pääkaupunkiseudun asukkaat kokevat asuinalueensa viheralueet laadukkaiksi. Jopa kolme neljäsosaa uusimman ympäristöasennekyselyn i vastaajista pitää viheralueiden laatua vähintään melko hyvänä ja vain 7 prosenttia melko tai erittäin huonona (Hirvonen 2023). Nyt sukellan syvemmälle ja kysyn, onko luonto laadukasta kaikenlaisilla pääkaupunkiseudun asuinalueilla, vai kasautuuko heikkolaatuisempi luonto kansainväliseen tapaan matalan tulotason asuinalueille (ks. esim. Rocha ym. 2024).
Lähiluonnon laatua voidaan tutkia paitsi kysymällä ihmisten mielipiteitä siitä, myös mittaamalla viheralueiden ekologisia ominaisuuksia, kuten metsäisyyttä (ks. Viinikka ym. 2023; Hautamäki & Laita 2024). Yhdistän kyselytietoon ilmakuvatietoa luontoympäristön mitatusta latvustopeittävyydestä (HSY:n maanpeiteaineisto 2024) ja rekisteritietoa vastaajien asuinalueen sosioekonomisesta rakenteesta (Tilastokeskuksen PAAVO- ja ruututietokanta 2024/2025). Vertaan tuloksia myös kyselytuloksiin siitä, kuinka huolissaan helsinkiläiset ovat viheralueiden puolesta pääkaupunkimme erilaisilla asuinalueilla.
Viherympäristö on maailmalla yleensä heikompaa matalatuloisemmissa kaupunginosissa
Kansainvälisestä tutkimuksesta tiedämme, että hyvätuloisemmat asukkaat usein asuvat muita kaupunkilaisia vehreämmissä ja ekologisesti rikkaammissa ympäristöissä (esim. Rieves ym. 2024; Wen ym. 2013; Astell-Burt 2014.) Sen sijaan Pohjoismaissa yhteys ei näyttäisi yhtä selvältä. Esimerkiksi tutkimuksessa, jossa yksi vertailukaupungeista oli Espoo, ei löydetty yhdenmukaista yhteyttä sosioekonomisten tekijöiden ja viheralueiden saavutettavuuden välillä (Aamodt 2023). Kuitenkin Helsingissä kasvillisuuden tarjoamaa viilennystä on havaittu olevan tarjolla vähemmän matalamman tulotason alueilla kuin muualla, vaikkakin yhteys vaikuttaa heikommalta kuin vertailututkimuksen muissa kaupungeissa (Rocha ym. 2024).
Luonnon laatuun liittyen vaikuttaisi siltä, että asukkaat usein arvostavat eniten ekologisesti arvokkaita viheralueita (esim. Kajosaari ym. 2024; Wang ym. 2022). Silti luontoa arvotetaan myös muilla perusteilla. Esimerkiksi luontoalueen läheisyys saattaa parantaa sen arvostusta (Knez ym. 2018). Toisaalta muun muassa turvattomuuden tunne asuinalueella voi heikentää myös viheralueiden koettua laatua (Wu ym. 2019). Siksi on tärkeää tutkia paitsi mitattua viherympäristöä myös asukkaiden kokemuksia sen luonnonläheisyydestä tai monimuotoisuudesta.
Pääkaupunkiseudulla laadukasta luontoa on monenlaisilla alueilla
Pääkaupunkiseudulla viheralueiden koettu laatu vaihtelee vain hyvin vähäisesti asuinalueiden sosioekonomisen tilanteen mukaan ii. Erityisesti asuinalueen tulotasolla on kuitenkin jotakin merkitystä. Esimerkiksi postinumeroalueen tulotaso on yhteydessä asuinalueen viherympäristön koettuun laatuun, mutta yhteyttä kuvaava kerroin on hyvin pieni. Ainoastaan kaikkein suurituloisimmat alueet poikkeavat muista erityisen laadukkaaksi koetulla luonnollaan, ja myös omistusasumisen osuudella näyttäisi olevan pientä merkitystä (ks. taulukko).
Tarkemmalla aluetasolla tarkasteltuna viheralueiden koettu laatu on selvemmin yhteydessä asuinalueen ominaisuuksiin. Kuitenkin myös 250 metrin karttaruuduissa katsottuna alueen sosioekonomisten piirteiden merkitys on hyvin pieni. Asukkaat myöskään tuskin yleensä mieltävät omaksi asuinalueekseen vain asuntoaan ympäröivät pari sataa metriä.
Asukkaiden kokemus viheralueiden laadusta on selvässä yhteydessä mitattuun viherpintaan – etenkin latvuspeittävyyteen. Puiden osuus sinänsä ei kuitenkaan suoraan selitä laadun kokemista täysin, mikä on linjassa aiheesta tehtyjen tutkimusten kanssa (esim. Kajosaari ym. 2024). Tutkin viheralueiden saatavuutta myös vertaamalla kasvillisuuden määrää ja puustoisuutta muihin asuinalueiden tietoihin. Latvuspeittävyydellä iii on samansuuntainen yhteys asuinalueen asukkaiden sosioekonomiseen tilanteeseen kuin koetulla laadulla. Yhteys ei ole voimakas, mutta yli kaksimetristen puiden osuus on jonkin verran suurempi parhaiten toimeentulevien asuinalueilla. Latvuspeittävyys on muita korkeampaa myös alueilla, joilla omistusasuntojen osuus on suuri.
Entä jos hyvä tilanne ei ole pysyvä
Toisin kuin monissa muissa maailman kaupungeissa Suomen pääkaupunkiseudulla vihreys on voimavara ja vetovoimatekijä myös heikommassa asemassa olevien asukkaiden asuinalueilla. Samalla Helsingissä näillä alueilla asukkaat ovat kuitenkin muita hieman yleisemmin huolissaan lähiluontonsa puolesta. Yli 6 000 vastaajan turvallisuuskyselyn mukaan sosioekonomisesti heikoimmilla alueilla iv asukkaista 42 prosenttia on huolissaan asuinalueensa viheralueiden vähenemisestä vähintään melko paljon, kun vastaava osuus on hyväosaisimmilla alueilla 35 prosenttia.
Huoli asuinalueen viheralueiden puolesta on kaikkiaan huomattavan yleistä ja sen lievä painottuminen sosioekonomisesti heikommille alueille on ongelmallista. Mikäli uusia asuntoja rakennettaisiin nykyisille viheralueille etenkin näissä kaupunginosissa, saattaisi eriarvoisuus laadukkaan luonnon saavutettavuudessa samalla lisääntyä. Jotkut pitävät luonnosta ja toiset taas kaupunkimaisemmasta ympäristöstä. Mutta saattaa olla, että juuri luonto on monelle vehreän asuinalueen asukkaalle sen parhaita puolia – ja muita huolia lieventävä seikka.
Jenni Erjansola työskentelee tutkijana Helsingin kaupunkitietopalveluissa, asuu Vuosaaressa, eikä itse erityisemmin välitä viettää aikaa puustoisilla alueilla.
Lähteitä:
Aamodt, G., Nordh, H., & Nordbø, E. C. A. (2023). Relationships between socio-demographic / socio-economic characteristics and neighborhood green space in four Nordic municipalities – results from NORDGREEN. Urban Forestry & Urban Greening, 82, 127894. https://doi.org/10.1016/j.ufug.2023.127894(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Astell-Burt, T., Feng, X., Mavoa, S. et al. Do low-income neighbourhoods have the least green space? A cross-sectional study of Australia’s most populous cities. BMC Public Health 14, 292 (2014). https://doi.org/10.1186/1471-2458-14-292(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Elliott LR, Pasanen T, White MP, Wheeler B, Grellier J, Cirach M, Bratman G, van den Bosch M, Roiko A, Ojala A, Nieuwenhuijsen M and Fleming L (2023). Nature contact and general health: testing multiple serial mediation pathways with data from adults in 18 countries. Environment International 178.
Engemann K, Pedersen CB, Arge L, Tsirogiannis C, Mortensen PB and Svenning JC (2019) Residential green space in childhood is associated with lower risk of psychiatric disorders from adolescence into adulthood. Proceedings of the National Academy of Sciences 116(11): 5188-5193.
Gunnarsson, Bengt & Knez, Igor & Hedblom, Marcus & Ode Sang, Åsa. (2017). Effects of biodiversity and environment-related attitude on perception of urban green space. Urban Ecosystems. 20. 10.1007/s11252-016-0581-x.
Hirvonen, J (2023). Ympäristöasenteet pääkaupunkiseudulla 2022. Tutkimuksia 2023:3. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunkitietopalvelut.
Kajosaari, A., Hasanzadeh, K., Fagerholm, N., Nummi, P., Kuusisto-Hjort, P., & Kyttä, M. (2024). Predicting context-sensitive urban green space quality to support urban green infrastructure planning. Landscape and Urban Planning, 242, 104952. https://doi.org/10.1016/j.landurbplan.2023.104952(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Hautamäki, R. & Laita, A. (2024). Luonnon tila ja kaupunkivihreä: Latvuspeittävyys. Teoksessa Posti, M., Vaattovaara, M., & Jännes, J. (Toim.). (2024). Kohti kestävämpiä asuinalueita: Kaupunginosien ja kortteleiden kestävyysindikaattoreita. Helsinki University Library. https://doi.org/10.31885/9789515183019(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Mäki, N. (2025). Huono-osaisempien lapsiperheiden tilanne on keskimääräistä heikompi huono-osaisilla alueilla. Teoksessa Renvik, TA., Saukkonen, P., Sulander, T., Taskinen, H. & Vilkama, K. (toim.) Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä. Tutkimuksia 2025:1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.
Rieves ES, Reid CE, Carlson K, Li X. Do environmental attitudes and personal characteristics influence how people perceive their exposure to green spaces? Landsc Urban Plan. 2024 Aug;248:105080. doi: 10.1016/j.landurbplan.2024.105080. Epub 2024 Apr 23. PMID: 39070190; PMCID: PMC11271171.
Rocha, A. D., Vulova, S., Förster, M., Gioli, B., Matthews, B., Helfter, C., Meier, F., Steeneveld, G.-J., Barlow, J. F., Järvi, L., Chrysoulakis, N., Nicolini, G., & Kleinschmit, B. (2024). Unprivileged groups are less served by green cooling services in major European urban areas. Nature Cities, 1(6), 424–435. https://doi.org/10.1038/s44284-024-00077-x(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Viinikka, A., Tiitu, M., Heikinheimo, V., Halonen, J. I., Nyberg, E., & Vierikko, K. (2023). Associations of neighborhood-level socioeconomic status, accessibility, and quality of green spaces in Finnish urban regions. Applied Geography, 157, 102973. https://doi.org/10.1016/j.apgeog.2023.102973(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Wang, Y., Niemelä, J. & Kotze, D. J. (2022). The delivery of Cultural Ecosystem Services in urban forests of different landscape features and land use contexts. People and Nature, 2022(00), 1-18.
Wen M, Zhang X, Harris CD, Holt JB, Croft JB. Spatial disparities in the distribution of parks and green spaces in the USA. Ann Behav Med. 2013 Feb;45 Suppl 1(Suppl 1):S18-27. doi: 10.1007/s12160-012-9426-x. PMID: 23334758; PMCID: PMC3590901.
Wu, W, Wang, M, Zhu, N, Zhang, W & Sun, H 2019, 'Residential Satisfaction about Urban Greenness: Heterogeneous Effects across Social and Spatial Gradients', Urban Forestry and Urban Greening, vol. 38, pp. 133-144. https://doi.org/10.1016/j.ufug.2018.11.011(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Alaviitteet:
i Ympäristöasennekysely lähetettiin syksyllä 2022 satunnaisotokselle pääkaupunkiseudun 18–79-vuotiaista asukkaista, joista kyselyyn vastasi joka neljäs eli 1 991 asukasta. Tulokset painotettiin sukupuolen ja iän mukaan, jotta vastaajat edustaisivat paremmin perusjoukkoa.
ii Vastaajilta kysyttiin, minkälaiseksi koet viheralueiden laadun (luonnonläheisyys, monimuotoisuus) omalla asuinalueellasi. Vaihtoehdoiksi annettiin erittäin huono, melko huono, keskinkertainen, melko hyvä ja erittäin hyvä. Tutkin yhteyksiä viheralueiden koetun laadun ja asuinalueen ominaisuuksien välillä järjestysasteikollisen muuttujan monitasomalleilla. Monitasomallit huomioivat, että samalla asuinalueella asuvat vastaajat eivät ole toisistaan riippumattomia. Koska vastaajat saivat itse arvioida, mitä mielsivät omaksi asuinalueekseen, tarkastelin asuinalueen ominaisuuksien yhteyksiä koettuun laatuun sekä postinumeroalueittain että 250 x 250 metrin karttaruuduissa. Vakioin pois kyselyvastaajan omaa sosioekonomista taustaa, jotta saatoin tutkia asuinkontekstin yhteyttä yksilön kokemaan laatuun. Asuinalueen sosioekonomisen kontekstin ominaisuuksista testasin yhteyksiä muuttujiin korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus, perusasteen tutkinnon suorittaneiden osuus, talouksien mediaanitulot, alimpaan tuloluokkaan kuuluvien osuus talouksista, omistusasunnossa asuvien osuus talouksista ja sosioekonominen summaindeksi.
iii Tiedot asuinalueen mitatusta viherpinnasta saatiin Helsingin seudun maanpeiteaineistosta. Kasvillisuuden sekä yli 2 metristen puiden (latvuspeittävyys) osuus maapinta-alasta laskettiin teillä ja rakennuksilla leikkaamattomasta aineistosta, joka perustuu kesän 2023 ortoilmakuviin. Rekisteritiedot asuinalueen muista ominaisuuksista saatiin Tilastokeskuksen postinumeroalueittaisesta PAAVO-tietokannasta 2025 sekä Ruututietokannasta 2024.
iv Sosioekonominen summaindeksi (ks. esim Mäki 2025, 111). koostuu kolmesta keskeisestä sosioekonomisesta muuttujasta: pienituloisten (eli alimpaan tuloviidennekseen kuuluvien) asuntokuntien osuus, työttömyysprosentti sekä vähän koulutettujen osuus työvoimasta. Tässä viheraluehuoleen liittyvässä tarkastelussa pääkaupunkiseudun postinumeroalueet jaettiin sosioekonomisen summaindeksin mukaan kolmeen alueluokkaan.