Sairastavuus Helsingissä on vähentynyt
Kansantauti-indeksi, joka kuvaa yleisimpien kansantautien esiintyvyyttä, on pienentynyt Helsingissä kymmenen prosenttia vuosien 2019 ja 2025 välillä (Kuvio 1). Muutoksen taustalla on etenkin verenpainetaudin, mutta myös sepelvaltimotaudin väheneminen. Näihin sairauksiin myös kuollaan Helsingissä aiempaa vähemmän. Iäkkäiden helsinkiläisten kuolleisuus on edeltävän viiden vuoden aikana pienentynyt etenkin sydänsairauksiin ja aivoverisuonien sairauksiin. Myös pidemmällä aikavälillä iäkkäiden helsinkiläisten jäljellä olevan elinajanodotteen kasvu liittyy etenkin sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden pienenemiseen (Mäki 2018).
Myös sairastavuusindeksin mukaan sairastavuus on Helsingissä vähentynyt, mutta vähemmän johdonmukaisesti (Kuvio 1). Sairastavuusindeksin osatekijöistä työkyvyttömyys on vähentynyt selkeimmin verrattuna vuoteen 2019. Lääkekorvausoikeudet puolestaan ovat pysyneet suhteellisesti samalla tasolla. Vuoden 2023 sairastavuusindeksin suureneminen heijasteli etenkin koronapandemiaa, jonka johdosta varsinkin iäkkäiden kuolleisuus muutamaksi vuodeksi nousi. Sen jälkeen kuolleisuus on pienentynyt (Helsingin kaupunki 2026a).
Helsingissä ollaan muuta Suomea terveempiä ja sairastetaan vähemmän yleisimpiä kansantauteja
Helsinkiläisten sairastavuus on jo pitkään ollut selvästi koko maata vähäisempää, ja yleisimpiä kansantauteja esiintyy vähemmän kuin Suomessa keskimäärin. Helsingissä kansantautien esiintyvyys on 21 prosenttia matalampi kuin koko maassa (Kuvio 2). Sairastavuus on koko maata harvinaisempaa myös valtaosalla Helsingin peruspiireistä (Taulukko 1).
Yksittäisistä kansantaudeista ainoastaan psykoosit ovat helsinkiläisten keskuudessa hieman koko Suomen väestöä yleisempiä. Muut kuusi kansantautia sen sijaan ovat selvästi koko maata harvinaisempia. Tarkastelluista kansantaudeista suhteellisesti kaikkein vähiten Helsingissä esiintyi sepelvaltimo- ja verenpainetautia. Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedämme, että helsinkiläisten kuolleisuus muun muassa sepelvaltimotaudin aiheuttamaan sydänsairauteen on sekä miehillä että erityisesti naisilla pienempää kuin muualla maassa asuvilla (Mäki & Martikainen 2016).
Verenkiertoelinten sairauksien taustalla on useita riskitekijöitä, joista osa liittyy elintapoihin. Tutkimusten mukaan helsinkiläiset elävät usean tällaisen tekijän osalta terveemmin: kaikkiin suomalaisiin verrattuna helsinkiläisistä esimerkiksi selvästi harvempi on lihava, eli painoindeksiltään yli 30, ja lisäksi huomattavasti useampi harrastaa liikuntaa suositusten mukaisesti. Myös ravitsemussuosituksia noudatetaan Helsingissä pääsääntöisesti paremmin kuin koko Suomessa keskimäärin. (Helsingin kaupunki 2026b, Mäki & Ahlgren-Leinvuo 2020.) Niin ikään tupakointi on vähentynyt Helsingissä muuta maata nopeammin (Mäki 2025).
Myös sairastavuusindeksillä mitattuna helsinkiläiset ovat koko maan keskiarvoa terveempiä. Kun koko maan sairastavuutta merkitään luvulla 100, oli ikävakioitu indeksi vuonna 2025 Helsingissä 84 pistettä (Taulukko 1). Indeksi on siis 16 prosenttia alhaisempi kuin koko Suomen arvo. Helsingin sairastavuusindeksi suhteessa koko maan vastaavaan on laskenut jo pitkään. Vuonna 2023 luku oli 86 pistettä.
Sairastavuusindeksin osatekijöistä etenkin työkyvyttömyyseläkkeellä olo, mutta myös lääkekorvausten saanti, on helsinkiläisten keskuudessa selvästi harvinaisempaa kuin suomalaisten keskuudessa keskimäärin ikärakenteen erojen vakioimisen jälkeenkin.
Myös kyselytutkimuksista saatu arvio omasta terveydentilasta antaa samankaltaisia tuloksia. Helsinkiläisistä pienempi osuus kokee terveydentilansa heikoksi kuin kaikista suomalaista keskimäärin. Samaten helsinkiläiset raportoivat harvemmin pitkäaikaissairauksia ja heikosta terveydentilasta johtuvia toimintarajoitteita (THL 2025).
Sairastavuus vaihtelee selvästi Helsingin alueiden välillä
Vaikka kokonaisuudessaan helsinkiläiset sairastavat vähemmän kuin kaikki suomalaiset keskimäärin, vaihtelee sairastavuus Helsingissä huomattavasti alueittain (Taulukko 2, Kuvio 3). Erot säilyvät senkin jälkeen, kun alueiden erilaisten ikärakenteiden vaikutukset on otettu huomioon.
Kaikkein vähiten kansantauteja esiintyy Ullanlinnan, Vironniemen, Kulosaaren ja Lauttasaaren peruspiireissä. Yleisimmin kansantauteja sairastetaan Jakomäessä, Suutarilassa ja Pitäjänmäessä.
Sairastavuusindeksi antaa pitkälti samanlaisen tuloksen kuin kansantauti-indeksi: alueilla, joilla esiintyy keskiarvoa vähäisempi määrä kansantauteja, on myös muulla tavalla mitattua sairastavuutta vähän, ja päinvastoin (Taulukko 2 ja Kuvio 4). Etenkin kantakaupungissa ja pohjoisimmassa Helsingissä sairastavuus on selvästi Helsingin keskiarvoa vähäisempää. Kaikkein vähäisintä sairastavuus on Vironniemen, Ullanlinnan ja Lauttasaaren peruspiireissä. Yhdeksän peruspiirin alueella sairastavuus puolestaan on huomattavasti kaupungin keskiarvoa yleisempää, ja kaikkein yleisintä se on Jakomäessä, Alppiharjussa, Mellunkylässä ja Myllypurossa.
Muutama peruspiiri poikkeaa hieman tästä yleisestä kuvasta. Alppiharjussa, Oulunkylässä ja Jakomäessä sairastavuusindeksi on jonkin verran kansantauti-indeksiä suurempi ja tämä johtuu pääosin korkeasta työkyvyttömyysindeksistä. Vironniemen, Itä-Pakilan ja Suutarilan peruspiireissä puolestaan sairastavuusindeksi on kansantauti-indeksiä pienempi ja tämän vastaavasti johtuu siitä, että työkyvyttömyysindeksi on näillä alueilla suhteellisen matala.
Sairastavuuden alue-erot ovat hieman kasvaneet
Laskemalla Helsingin peruspiireille sairastavuuden keskipoikkeama kaupungin keskitasosta voidaan arvioida, ovatko kaupungin sisäiset alue-erot sairastavuudessa mahdollisesti suurentuneet tai pienentyneet. Vuodesta 2019 vuoteen 2021 keskipoikkeama pieneni hieman eli vajaalla kolmella prosentilla, mutta on sen jälkeen kasvanut (Kuvio 5). Vuonna 2023 keskipoikkeama oli noin 12 pistettä ja vuonna 2025 lähemmäs 13 pistettä. Sairastavuuden alue-erot ovat siis vähän kasvaneet eli alueellinen eriytyminen sairastavuudessa on hieman lisääntynyt.
Tarkempi analyysi osoitti, että vuonna 2025 sairastavuusindeksin osatekijöistä kuolleisuus ja työkyvyttömyys olivat voimakkaimmin alueellisesti eriytyneitä, ja sairastavuuden alueellinen eriytyminen vuosien 2023 ja 2025 välillä johtui pitkälti alueellisista muutoksista työkyvyttömyydessä. Lääkekorvausoikeudet sen sijaan olivat tasaisimmin alueellisesti jakautuneet ja muutokset ajassa olivat vähäisimpiä.
Kuolleisuuden tarkempi tarkastelu puolestaan kertoi, että kuolemansyiden yleisyys vaihtelee alueittain. Esimerkiksi kuolleisuus syöpään on kokonaiskuolleisuutta selvästi tasaisemmin jakautunut kaupungin alueiden välille. Toisaalta alkoholikuolleisuus on kokonaiskuolleisuutta hieman voimakkaammin eriytynyt. Muutamalla alueella, kuten Pitäjänmäen, Kallion ja Alppiharjun peruspiireissä suhteellinen kuolleisuus alkoholisairauksiin on selvästi suurempaa kuin kokonaiskuolleisuus. Tilanne on tältä osin pitkälti sama kuin mitä aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet (Hytti 2026, Mäki 2015).
Miksi sairastavuus vaihtelee paljon alueittain?
Sairastavuus ja kansantautien yleisyys vaihtelee siis huomattavasti Helsingissä alueittain. Näin siitä huolimatta, että kokonaisuudessaan helsinkiläisten terveydentila on kaikkiin suomalaisiin verrattuna hyvä, ja yleisiä kansantauteja sairastetaan pääkaupungissa koko maata vähemmän.
Mutta mistä suuret alue-erot sairastavuudessa johtuvat? Kansainvälisissä tutkimuksissa voimakkaasti eriytyneen sosiaalisen ympäristön on todettu vaikuttavan kausaalisesti asukkaiden terveyteen yli heidän omien ominaisuuksiensa. Pahimmillaan segregaation on nähty lisäävän väestöryhmien välisiä eroja sairastavuudessa ja kuolleisuudessa. Suomalaisissa kaupungeissa naapurustojen ominaisuuksien selviä kausaalisia vaikutuksia asukkaiden terveydentilaan tai kuolleisuuteen ei kuitenkaan ole toistaiseksi havaittu (Tarkiainen & Martikainen 2023; Mäki 2017).
Alueelliset erot sairastavuudessa ja kuolleisuudessa johtuvat Helsingissä pääsääntöisesti siitä, että eri alueilla asuu terveyteen ja sairastavuuteen yhteydessä olevien tekijöiden suhteen erilaisia asukkaita. Tiedämme, että sosiodemografiset ja sosioekonomiset erot sairastavuudessa ja kuolleisuudessa ovat hyvin suuret. Esimerkiksi tulot ovat yhteydessä sairastavuuteen niin, että hyvätuloiset ovat keskimäärin terveempiä kuin pienituloiset. Hyvätuloiset puolestaan asuvat useammin samoilla alueilla ja pienituloiset toisilla alueilla.
Suurin osa terveydessä esiintyvistä alue-eroista johtuu siis tällaisista rakenteellisista tekijöistä. Kuviossa 6 näytetään tulojen ja sairastavuusindeksin välinen suhde peruspiireittäin. Yhteys on hyvin selvä: sairastavuus on yleisempää niillä alueilla, joilla asukkaiden tulot ovat pienemmät.
Kaupunkien alueelliset terveyserot syntyvät Suomessa siis pääasiassa asuinalueiden asukasrakenteen erojen tuloksena. Sosiaalisten ongelmien alueellista kasautumista on Helsingissä onnistuttu jossain määrin hillitsemään – vaikka ei toki kokonaan ehkäisemään – aktiivisella sosiaali- ja asuntopolitiikalla ja kaavoituksella sekä asukasyhteisöjen ja järjestöyhteistyön vahvistamisella (toimista tarkemmin Vilkama ym. 2023).
Joitain viitteitä kuitenkin on siitä, että sosioekonominen segregaatio olisi lisääntynyt suomalaisissa kaupungeissa (Kauppinen tulossa). Sosioekonomisten haasteiden kasaantuminen voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa itseään ruokkivia kehityskulkuja, jotka saattavat vaikuttaa negatiivisesti alueella asuvien terveydentilaan. Esimerkiksi Sipilä ja Martikainen (2005) ovat puhuneet ”kollektiivisesta voimattomuudesta”, jossa alueellinen huono-osaisuus imaisee vaikutukseensa nekin asukkaat, joilla yksilötason resurssien perusteella pitäisi olla parempi terveydentila.
Lisäksi on hyvä huomata, että Helsingin asukasrakenne on monessa suhteessa muuta maata polarisoituneempi, ja osa kaupunkilaisista on usean indikaattorin – myös terveyden ja sairastavuuden – suhteen haavoittuvassa asemassa. Helsinkiläisten väliset sosioekonomiset (esimerkiksi koulutus- ja tulotasoa kuvaavat) erot sairastavuudessa ja kuolleisuudessa ovatkin muuta maata suuremmat (Mäki tulossa; Mäki & Martikainen 2016). Tämä polarisoituminen näkyy osin suurina alueellisina eroina sairastavuudessa kaupungin sisällä, mikä puolestaan heijastuu alueellisesti erilaisina ja erisuuruisina palvelutarpeina (Sulander ym. 2022).
Väestöryhmien ja asuinalueiden väliset erot terveydessä kietoutuvat siis toisiinsa. Sairastavuuden alue-eroja voidaankin kaventaa paitsi kohdentamalla palveluita sinne, missä tarve on suurin, myös vaikuttamalla ylipäätään väestöryhmien välisiin sairastavuuseroihin. Tavoitteena tulee olla eriarvoisuuden vähentäminen ja heikommassa asemassa olevien kaupunkilaisten terveyden vahvistaminen, ja tässä työssä on syytä huomioida niin yksilö- kuin aluenäkökulmat.
VTT, dosentti Netta Mäki toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Kirjallisuus:
Eurostat (2013): Revision of the European Standard Population. Report of Eurostat's task force. European Union.
Helsingin kaupunki (2026a): Kuolleisuus ja elinajanodote. Tutkimus- ja tilastotietoa Helsingistä. [Verkkosivu.][Viitattu 4.9.2026.] Saatavana osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/vaesto/vaestonmuutokset/kuolleisuus-ja-elinajanodote
Helsingin kaupunki (2026b). Elintavat. Tutkimus- ja tilastotietoa Helsingistä. [Verkkosivu.][Viitattu 4.9.2026.] Saatavana osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/hyvinvointi/terveys/elintavat
Hytti J (2026): Helsinkiläisten alueelliset elinajanodote-erot ovat suuria ja voimistuneita – taustalla Keskisen suurpiirin heikko kehitys Katsauksia 26.6.2026. Saatavana osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaisten-alueelliset-elinajanodote-erot-ovat-suuria-ja-voimistuneita-taustalla-k…
Kauppinen T (tulossa). Ethnic segregation and housing inequalities as explanations for increasing socioeconomic segregation in the largest Finnish urban regions. In MarcińczakS Kalm K & Tammaru T (toim.) “A Modern Guide to Urban Inequality and Segregation in Europe”, Elgar Modern Guides series.
Mäki N (tulossa): Sosioekonomiset terveys- ja kuolleisuuserot Helsingissä.
Mäki N (2025): Helsinkiläisten keuhkosyöpäkuolleisuus on vähentynyt selvästi. Kvartti 22.5.2025. Saatavana osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaisten-keuhkosyopakuolleisuus-on-vahentynyt-selvasti
Mäki N (2018): Sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden väheneminen pidentänyt iäkkäiden helsinkiläisten elinajanodotetta. Kvartti-blogi 18.12.2018. Saatavana osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/sydan-ja-verisuonitautikuolleisuuden-vaheneminen-pidentanyt-iakkaiden-helsinkilaisten
Mäki N (2017): Segregaation ja alueiden ominaisuuksien vaikutukset yksilöiden terveyteen. Kvartti, 2017(4): 22–35.
Mäki N. (2015). New Yorkissa elinajanodote voimakkaasti yhteydessä alueen tulotasoon – entä Helsingissä? Helsingin kaupunkitieto. Kvartti-blogi 11.11.2015. Saatavana osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/new-yorkissa-elinajanodote-voimakkaasti-yhteydessa-alueen-tulotasoon-enta-helsingissa
Mäki N & Ahlgren-Leinvuo H (2020): Helsinkiläisten terveys, sairastavuus ja elintavat. Helsingin kaupunginkanslia, Tilastoja 2020:5.
Mäki N & Martikainen P (2016): Kuolleisuus Helsingissä ja muualla Suomessa. Tutkimuksia 5/2016. Helsingin kaupungin tietokeskus.
Sipilä P ja Martikainen P (2005): Fyysisen ja psyykkisen terveyden väliset alue-erot ja niiden taustat pääkaupunkiseudulla. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 42:202–218.
Sulander T, Ahlgren-Leinvuo H & Nyman J (2022): Helsingin eriarvoisuus näkyy myös yksityisten ja julkisten terveyspalvelujen käytössä. Kvartti 20.6.2022. Saatavana osoitteesta: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsingin-eriarvoisuus-nakyy-myos-yksityisten-ja-julkisten-terveyspalvelujen-kaytossa
Tarkiainen L & Martikainen P (2023): Long-term trends in urban-neighbourhood inequalities in cause-specific mortality and hospitalisation – multilevel analyses among individuals nested in Finnish post-code areas, 1991–2018. SSM - Population Health, 21. https://doi.org/10.1016/j.ssmph.2022.101323(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
THL (2025): TerveSuomi-kyselytutkimus 2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://repo.thl.fi/sites/tervesuomi/kyselyosuus_2022/index.html(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) [Haettu 5.2.2025]
Vilkama K, Högnabba S, Bernelius V & Henriksson R (toim.) (2023): Segregaation ennalta ehkäiseminen ja lieventäminen Helsingin kaupungissa. Muistioita 2023:1. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.