Päihdetilanteen muutoksen seurantaan on Helsingissä koottu laajaa tietopohjaa
Helsingin päihdetilanne on pitkällä aikavälillä jonkin verran muuttunut. Päihteiden käyttö on osin vähentynyt ja samalla päihdehaitat ovat joidenkin päihteiden osalta harvinaistuneet. Joiltain osin päihdetilanne sen sijaan on heikentynyt viime vuosien aikana. Joidenkin päihdekategorioiden sisällä puolestaan on tapahtunut muutoksia käytettyjen tuotetyyppien välillä.
Kaupungin strategiassa on kuluvalle valtuustokaudelle linjattu huumehaittojen ehkäisyyn, päihdetyön kehittämiseen sekä päihdepalvelustrategiaan liittyvää työtä. Näitä toimia yhdistävän uuden päihdestrategian(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) tueksi on Helsingissä koottu laajaa tietopohjaa päihdetilanteesta. Se tuo yhteen hyvin erilaisista lähteistä monipuolista tietoa päihteiden käytöstä ja päihdehaitoista. Tässä puheenvuorossa kuvataan tilannekuvan keskeisimpiä tuloksia sekä laillisten (esim. alkoholi ja nikotiinituotteet) että laittomien päihteiden osalta.
Nuorten alkoholin käyttö on vähentynyt, iäkkäiden osin jopa yleistynyt
Laillisista päihteistä saadaan tietoa ennen kaikkea kyselytutkimuksista, mutta myös kuolemansyyaineistosta sekä päihdepalvelujen käyttöä kuvaavista tietolähteistä. Alkoholin käytön yleisyys ja alkoholin ongelmakäyttö ovat kehittyneet Helsingissä osin hyvään, mutta osin huonoon suuntaan. Alkoholin käyttö on keskimäärin vähentynyt, mutta sen aiheuttamat päihdehaitat eivät niinkään.
Nuorten humalahakuinen juominen on pitkällä aikavälillä vähentynyt kaikissa ikäryhmissä. Aiemmin toisella asteella opiskelevilla oli iso ero humalajuomisen yleisyydessä lukiossa ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien välillä (Ruokolainen & Mäki 2015), mutta enää eroa ei ole. Nuorista aiempaa useampi on myös täysin raitis.
Myös työikäisillä alkoholin riskikäyttö on vähentynyt selvästi. Alkoholin käyttö on Helsingissä pitkään ollut yleisempää kuin koko maassa keskimäärin, mikä on näkynyt helsinkiläisten suuremmassa kuolleisuudessa alkoholisairauksiin ja tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen (Mäki & Martikainen 2016). Erot ovat kuitenkin ajan myötä hieman kaventuneet. Humalahakuisessa juomisessa ei eroja enää ole Helsingin ja koko maan keskiarvon välillä. Työikäisten miesten humalajuominen on Helsingissä jopa hieman koko maata harvinaisempaa.
Toisaalta vaikka yleinen tilanne on kääntynyt hieman parempaan päin, vakavat päihdehaitat ovat saattaneet lisääntyä. Esimerkiksi päihteiden käyttö lastensuojeluilmoitusten ja kiireellisten sijoitusten syynä on hieman lisääntynyt.
Iäkkäiden alkoholin käyttö on osin jopa yleistynyt. Taustalla on todennäköisesti alkoholia nuoruudessaan aikaisempia sukupolvia enemmän tottumaan käyttäneiden vanheneminen. Asiaan on syytä kiinnittää huomiota, sillä ikääntyminen lisää alkoholin terveysriskejä pienemmilläkin määrillä, ja terveyshaittojen kynnys on matalampi biologisten muutosten ja monisairastavuuden vuoksi. Niin ikään alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat keskeinen terveysriski.
Helsinkiläisten alkoholikuolleisuus pieneni melko nopeasti muutaman vuoden ajan, mutta tämä positiivinen kehitys on viimeisten vuosien aikana hidastunut (Mäki 2020).
Huumeiden käyttö on yleistynyt ja huumausainekuolleisuus kasvanut
Laittomista päihteistä on vaikea saada tietoa kyselytutkimuksista. Niiden käyttäjät ensinnäkin jäävät monesta syystä kyselytutkimusten ulkopuolelle, ja toisaalta huumeiden käyttöä voi olla vaikea kyselyssä myöntää. Kyselyissä on useimmiten kartoitettu kannabiksen käyttöä, mutta sen yleisyydessä ei juurikaan ole muutoksia viimeisen kymmenen vuoden ajalta.
Monet muut tietolähteet kuitenkin osoittavat, että huumeiden käyttö on pidemmällä aikavälillä lisääntynyt. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen jätevesitutkimuksen mukaan Helsingissä on eniten edeltävien vuosien aikana lisääntynyt kokaiinin käyttö, mutta yleistyneet ovat myös muuntohuumeet, jotka voivat olla voimakkaasti addiktoivia ja aiheuttaa merkittäviä terveyshaittoja. Muuntohuumeista alfa-PVP:n käyttö lisääntyi erittäin nopeasti vuoden 2024 aikaan, mutta yleisyys on sen jälkeen tasaantunut.
Muuntohuumeiden käyttö näkyy myös huumeita ongelmallisesti käyttävien henkilöiden arvaamattomampana käyttäytymisenä, millä on ollut vaikutuksia asukkaiden koettuun turvallisuuteen. Asukkaat ovat niin ikään tehneet Helsingissä huumehavaintoja aiempaa enemmän (Erjansola & Kemppainen 2026).
Samalla kun huumeiden käyttö on yleistynyt, on myös huumausainekuolleisuus Helsingissä kasvanut (Mäki 2023). Huumeisiin kuolleiden lukumäärät vaihtelevat vuodesta toiseen, mutta 2020-luvulla määrät ovat olleet korkeammat kuin sitä ennen. Tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2024 ja silloin kuolleita oli muutama edellisvuotta vähemmän. Nuorten, 15–24-vuotiaiden, huumausainekuolleisuuden huippu oli vuonna 2021. Kahden viimeisen vuoden aikana huumausaineisiin on kuollut eniten 45 vuotta täyttäneitä.
Tupakointi on vähentynyt jo pitkään, mutta tilalle on osin tullut uusia nikotiinituotteita
Tupakointi on vähentynyt Helsingissä jo vuosikymmeniä. Keuhkosyöpäkuolleisuus on tämän pitkäaikaisen kehityksen myötä selvästi pienentynyt, mutta uudet nikotiinituotteet saattavat muiden terveysvasteiden osalta kääntää hyvää kehitystä.
Nikotiinituotteissa painopiste on siis muuttumassa tuotetyyppien välillä, ja uusien nikotiinituotteiden käyttö on yleistynyt erityisesti nuorilla. Ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevista miehistä jo 16 prosenttia käyttää nikotiinipusseja päivittäin. Oppilaitosten mukaiset erot tupakkatuotteiden käytössä ovat kuitenkin kaventuneet. Ne olivat aiemmin todella suuret, sillä ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevat nuoret käyttivät tupakkatuotteita lähes neljä kertaa yleisemmin kuin lukiolaiset (Mäki 2018). Tällä hetkellä ero on noin kaksinkertainen, ja pieneneminen johtuu ammattiin opiskelevien tupakkatuotteiden käytön vähenemisestä.
Työikäisten päivittäistupakointi on Helsingissä hieman harvinaisempaa kuin koko maassa keskimäärin. Etenkin korkeasti koulutetut helsinkiläiset tupakoivat hyvin harvoin (Mäki 2025). Sen sijaan myös he ovat osin ottaneet nikotiinipussit käyttöönsä (Helsinki-tieto 2025). Tämä muutos voi pahimmillaan heikentää keuhkosyöpäkuolleisuuden vähenemisellä saavutettua positiivista kansanterveydellistä kehitystä.
Sen sijaan 65 vuotta täyttäneet tupakoivat Helsingissä koko maata yleisemmin. Lisäksi vaikka tupakointi on muuten Helsingissä pitkään vähentynyt ja muutos on jatkunut myös viimeisen kymmenen vuoden ajan, 65 vuotta täyttäneillä miehillä tupakoivien osuus on yhtä suuri kuin kymmenen vuotta sitten.
Tutkimuspohjaisuus auttaa suuntaamaan toimia paremmin
Päihdestrategian tilannekuva kokoaa yhteen monenlaisia tietolähteitä. Nämä tavoittavat eri päihteitä ja niiden yleisyyttä eri tavoin sekä kuvaavat ilmiön eri puolia, mikä korostaa useiden aineistojen yhteiskäytön tärkeyttä. Keskeisimpiä tietolähteitä ovat väestötason kyselytutkimukset, rekisteritutkimukset, päihdehavaintokyselyt, asiakastieto sekä jätevesiseurannan kaltaiset nopeat indikaattorit.
Päihdetilanteen seurantaa on täydennetty useilla muilla indikaattoreilla, jotka muun muassa kertovat päihdehaitoista. Tällaisia ovat esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämä palvelujärjestelmän ulkopuolinen tieto (ns. PUHTI-tieto), Ehkäisevän päihdetyön EHYT ry:n Nopean huumetiedon verkoston (ns. NOPSA) alueelliset tiedot, tilastot päihteiden käytöstä lastensuojeluilmoitusten ja kiireellisten sijoitusten syynä, huumausainerikostilastot sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen huumeruiskujen ainejäämätutkimus.
Päihdestrategiaa tulee johtaa tiedon pohjalta, koska päihdetyössä käytetyt eri toimenpiteet eroavat vaikuttavuudeltaan. Päihdehaitat ovat myös monimuotoisia, jonka takia päihdestrategiaa tulee seurata laajan tilannekuvan kautta. Toisaalta tarvitsemme tietoa pidemmän ajan muutoksista päihteiden käytössä ja taustalla olevista tekijöistä, toisaalta nopea ilmiötieto auttaa sopeuttamaan toimia ajankohtaiseen tarpeeseen.
Tutkimuspohjaisuus auttaa tunnistamaan, mihin ryhmiin suunnatut toimet ja mitkä keinot tuottavat eniten terveys- ja hyvinvointihyötyä ja missä varhainen tuki ehkäisee raskaampia ja kalliimpia ongelmia myöhemmin. Yhteinen tilannekuva myös tukee poikkihallinnollista johtamista. Juuri julkaistussa Helsingin kaupungin päihdestrategiassa on tunnistettu toimenpiteitä, joilla näihin kysymyksiin pyritään tarttumaan.
VTT, dosentti Netta Mäki toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Kirjallisuus
Erjansola J & Kemppainen T (2026): Huumehavaintojen yhteys turvattomuuskokemuksiin on voimistunut Helsingin asuinalueilla. Tutkimuksia 9.6.2026.
Helsinki-tieto (2025): Tutkittua tietoa helsinkiläisten tupakoinnista ja nikotiinituotteiden käytöstä...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) [julkaistu LinkedIn-verkkoyhteisöpalvelussa 19.12.2025].
Mäki N (2025): Helsinkiläisten keuhkosyöpäkuolleisuus on vähentynyt selvästi. Kvartti 22.5.2025.
Mäki N (2023): Kuolleisuus huumausaineisiin on kasvanut Helsingissä ja koko maassa. Kvartti 7.9.2023
Mäki N (2020): Alkoholikuolleisuuden pieneneminen pysähtyi Helsingissä. Kvartti 21.1.2020.
Mäki N (2018): Nuorten tupakointi vähentynyt – erot lukiossa ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien välillä edelleen hyvin suuret. Kvartti, 2018(4): 47–53.
Mäki N & Martikainen P (2016): Kuolleisuus Helsingissä ja muualla Suomessa. Helsingin kaupungin Tietokeskus: Tutkimuksia 2016:5.
Ruokolainen O & Mäki N: Koulutuksellinen asema ja päihteiden käyttö nuorilla: erot ammatillisessa oppilaitoksessa ja lukiossa opiskelevilla. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2015:52(1);47–59.