Huumeiden käyttöön liittyy monenlaisia yksilöllisiä ja sosiaalisia haittoja sekä taloudellisia kustannuksia. Etenkin huumeiden ongelmakäyttö on yhteydessä terveydellisiin haittoihin, kuten fyysiseen huonokuntoisuuteen, myrkytyksiin ja psykoottiseen oireiluun (Käypä hoito -suositus 2022). Huumeita käyttävillä on niin ikään keskimääräistä suurempi riski sairastua eri tartuntatauteihin ja kroonisiin infektioihin, jotka sitten puolestaan heikentävät yksilön terveyttä (Brummer-Korvenkontio 2020). Huumeita käyttävien kuolleisuus useisiin kuolemansyihin on myös huomattavasti muuta väestöä suurempi, ja erityisen suuri on huumekuoleman riski (esim. Peacock ym. 2021, Stockings ym. 2019, EMCDDA 2019).
Suomalaisten huumeiden kokeilu ja käyttö alkoivat yleistyä 1990-luvulla eurooppalaisittain melko matalalta tasolta (Käypä hoito -suositus 2022). Vuosituhannen vaihteen hieman tasaisemman jakson jälkeen käyttö alkoi jälleen lisääntyä vuoden 2010 tienoilla, ja tuoreimpien tietojen mukaan yleistyminen on jatkunut selvästi edelleen vuosina 2018–2022. Kaikkein eniten on kasvanut kannabiksen kokeilu ja käyttö, mutta niin ikään amfetamiinin, ekstaasin ja kokaiinin käyttö on lisääntynyt selvästi. (Karjalainen, Hakkarainen & Salosuo 2023.) Huumeita käytetään eteläisen Suomen suurissa kaupungeissa keskimääräisesti enemmän kuin muualla (Gunnar ja Kankaanpää 2020).
Myös huumeiden ongelmakäyttö, eli sellainen käyttö, josta aiheutuu vakavia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja, on lisääntynyt 2010-luvulla. Uusimman arvion mukaan 15–64-vuotiaasta väestöstä koko maassa ongelmakäyttäjiä on 0,9–1,3 prosenttia, ja ongelmakäyttäjistä vajaa kolmasosa (29 %) asuu pääkaupunkiseudulla (Rönkä ym. 2020). Ongelmakäyttö on ollut yleisintä 25–34-vuotiailla, mutta näyttää siltä, että Suomessa on nyt myös tätä ikäryhmää nuorempi sukupolvi amfetamiineja ja opioideja ongelmallisesti käyttäviä, ja tämä joukko on suurempi kuin koskaan aikaisemmin (Rönkä 2020).
Vaikka kansainvälisiä vertailuja on tehtävä varoen esimerkiksi huumekuoleman määrittelyn erojen takia, vaikuttaa siltä, että huumausainekuolleisuus on Pohjoismaissa useita muita Euroopan maita suurempaa (EMCDDA 2021). Yksi yliannostuskuoleman riskiä lisäävä tekijä on eri päihteiden yhdistelmäkäyttö. Tällainen käyttö on Suomessa niin kyselytutkimusten kuin päihdetyön kentältä saatujen havaintojen valossa yleistä (Karjalainen ym. 2020). Huumekuolleisuudesta Helsingissä ja muissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa on kuitenkin hyvin vähän tuoretta tietoa. Tässä artikkelissa tarkastellaan tilastoaineiston valossa huumausainekuolleisuuden tasoa ja muutosta ennen kaikkea Helsingissä, mutta myös muissa suurissa suomalaiskaupungeissa. Lisäksi arvioidaan tilannetta suhteessa muihin pohjoismaisiin pääkaupunkeihin.
Tietoa saadaan muun muassa kyselytutkimuksista ja rekistereistä
Tietoa huumeiden käytöstä ja käytön seurauksista saadaan eri lähteistä. Vaikka ne kuvaavat ilmiön eri puolia, ne ovat toisiinsa kytkeytyviä: esimerkiksi huumeiden käytön yleistyminen väestötasolla on yhteydessä myös huumekuolleisuuden yleistymiseen (vrt. Karjalainen 2020 ja Kriikku & Ojanperä 2020). Niin ikään huumeiden käytön ajallista yleistymistä eri lähteet ovat kuvanneet hyvin samansuuntaisesti.
Väestökyselyistä keskeisin tietolähde on neljän vuoden välein tehtävä Päihdetutkimus. Se kuvaa paitsi huumekokeilujen yleisyyden muutosta myös esimerkiksi sitä, miten väestön asenteet huumepolitiikkaa kohtaan ovat muuttuneet. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen jätevesitutkimus kuvaa huumausaineiden käytön yleisyyttä ja siinä tapahtuneita muutoksia.
Sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteri puolestaan antaa suuntaviivoja huumeidenkäytön terveysvaikutuksista ja niiden muutoksesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Oikeuskemianyksikkö tutkii ja tilastoi huumeiden ja lääkkeiden päihdekäytön aiheuttamia tapaturmaisia myrkytyksiä sekä huumausainelöydöksiä ruumiinavauksissa (Päihdetilastollinen vuosikirja 2022).
Tilastokeskus puolestaan tilastoi huumausainekuolemia. Huumausainekuolema voidaan määritellä monella tapaa. Tämän artikkelin analyyseissä käytetyssä aineistossa huumausainekuolema on määritelty EU:n Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) suosittamalla tavalla, joka ottaa myrkytysten lisäksi huomioon myös muun muassa huumeiden pitkäaikaiseen käyttöön liittyvät kuolemantapaukset.
Huumausainekuolleisuuden yleisyyden kansainvälistä vertailua vaikeuttavat osin erilaiset määritelmät. Toisaalta varovaisia johtopäätöksiä voidaan tehdä, jos erilaiset lähteet antavat samansuuntaisia tuloksia, vaikka ne kaikki eivät kuvaisikaan juuri kuolemantapauksia. Kuten edellä mainitaan, tässä artikkelissa arvioidaan huumausainekuolleisuuden tasoa ja sen muutosta Helsingin ohella myös muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa.
Suomessa huumeisiin kuolleista joka viides on helsinkiläinen
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 huumausaineisiin kuoli Suomessa 287 henkilöä (Taulukko 1). Huumeisiin kuolleista 57 eli joka viides oli helsinkiläinen. Kun väestömäärään suhteutettuna kuolleita oli koko maassa 5,2 henkilöä keskiväkiluvun sataatuhatta kohti, oli luku Helsingissä 8,7 henkilöä. Turussa kuolleisuus oli vuonna 2021 Helsinkiäkin suurempaa – 9,8 henkilöä keskiväkiluvun sataatuhatta kohti – mutta muissa suurissa suomalaiskaupungeissa pienempää. Vuosittaiset vaihtelut kuolleiden lukumäärissä ovat kuitenkin suuria.
Huumausainekuolleisuus yleistynyt niin Helsingissä kuin koko maassa
Huumausaineisiin kuolleiden lukmäärä vaihtelee vuosittain melko paljon suurimmissakin kaupungeissa, minkä vuoksi kuviossa 1 kuolleisuuden muutos esitetään kolmen vuoden liukuvana keskiarvona.
Vuosien 2006 ja 2021 välisenä aikana huumausainekuolleisuus suureni koko maassa neljällä prosentilla vuosittain, ja vuonna 2021 kuolleisuus oli 1,9-kertainen verrattuna vuoteen 2006 (Kuvio 1).
Huumausainekuolleisuus on Helsingissä ollut koko tarkasteltavan ajan huomattavasti suurempaa kuin koko maassa keskimäärin. Kuolleisuus on silti suurentunut myös Helsingissä, vaikkakin vasta vuoden 2015 jälkeen. Vuosien 2015 ja 2021 välisenä aikana huumausainekuolleisuus suureni Helsingissä kuudella prosentilla vuosittain. Vuonna 2021 kuolleisuus olikin 1,7-kertainen vuoteen 2015 verrattuna.
Pääkaupunkiseudun muista kaupungeista kuolleisuus on suurentunut myös Espoossa, jossa se oli vuonna 2021 lähes kolminkertainen vuoteen 2015 verrattuna. Espoossa – kuten myös Vantaalla – kuolleiden lukumäärät jäivät tosin melko pieniksi, joten vuosittainen satunnaisuus voi vaikuttaa tuloksiin paljonkin. Vantaalla kuolleisuus näyttäisi Espoon tavoin suurentuneen, mutta vuosien 2015 ja 2021 välinen muutos ei ole Vantaalla tilastollisesti merkitsevä.
Huumekuolleisuuden yleistymisen taustalla on huumeiden käytön yleistyminen. Huumekuolleisuus eri kaupungeissa ja kuolleisuuden muutokset näkyvät myös jätevesitutkimuksissa. Koska tutkimuksissa huumejäämät jätevesissä ilmoitetaan suhteessa väkilukuun, voidaan kaupunkeja verrata. Toisaalta tulee muistaa, että jätevesipuhdistamon toiminta-alue voi kattaa sijaintikaupunkia suuremmankin alueen, ja esimerkiksi Helsingin jätevesipuhdistamossa käsitellään pääkaupungin lisäksi myös osin Vantaan sekä Keravan, Tuusulan, ja Järvenpään asukkaiden jätevedet.
Amfetamiinijäämiä on jätevesissä kaikkialla pääosin enemmän kuin muiden huumeiden jäämiä. Pääkaupunkiseudulla tosin kahden viime vuoden aikana kokaiinijäämät ovat olleet yhtä suuria. Kun amfetamiinin käyttö on siis vakiintunutta joka puolella Suomea, on kokaiinin käyttö painottunut eteläiseen Suomeen ja etenkin pääkaupunkiseudulle. Esimerkiksi Turussa ja Tampereella vastaavaa muutosta kokaiinin yleistymisessä ei jätevesitutkimuksen perusteella ole tapahtunut. Ekstaasin ja etenkin metamfetamiinin jäämiä on suomalaiskaupungeissa melko vähän, ja tasot ovatkin suurimmissa kaupungeissa melko samalla tasolla. (THL 2023a.)
Huumausainekuolleisuudessa ilmeisesti melko pienet erot pohjoismaisten pääkaupunkien välillä
Huumausainekuolleisuudessa on melko pienet erot Pohjoismaiden välillä, mutta kehitys on 2010-luvulla mennyt hieman eri suuntiin. Suomessa ja Norjassa kuolleisuus on lievästi kasvanut, Ruotsissa ensin noussut ja sitten laskenut, kun taas Tanskassa suunta on ollut pienenemään päin.
Huumausainekuolleisuus oli Suomessa pitkään suunnilleen samalla tasolla kuin Tanskassa, mutta kun Suomessa kuolleisuus on erityisesti vuoden 2015 jälkeen noussut, on se Tanskassa siis hieman pienentynyt. Vastaavasti huumausainekuolleisuus on Suomessa ollut aiemmin jonkin verran Ruotsin ja Norjan tasoa pienempää, mutta 2020-luvulla kuolleisuuden taso on Suomessa ja Ruotsissa ollut melko sama. (EMCDDA 2022, Folkehelseinstituttet 2023, Socialstyrelsen 2023)
Tietoa huumausainekuolleisuudesta kaupungeissa on vähemmän kuin kansallisella tasolla. Oslossa huumausainekuolleisuus on Helsingin tapaan koko maan keskiarvoa suurempaa, ja kuolleisuus on Oslossa hyvin samalla tasolla kuin Helsingissä (Folkehelseinstituttet 2023). Tukholmassa sen sijaan huumausainekuolleisuus on pienentynyt aivan viime vuosina sen verran, että kuolleisuus on koko Ruotsin kuolleisuutta pienempää, ja vain hieman suurempaa kuin Helsingissä ja Oslossa.
Jätevesitutkimusten tulokset antavat hyvin yhtenevän kuvan huumeiden käytön yleisyydestä ja muutoksesta neljässä pohjoismaisessa pääkaupungissa. Jätevesien mukaan huumeidenkäyttö on kehittynyt Helsingissä ja Oslossa hyvin samaan tapaan ja Tukholmassa huumausaineiden jäämien vähentyminen jätevesissä on linjassa pienentyneen huumausainekuolleisuuden kanssa. Kööpenhaminassa huumeiden jäämät jätevesissä ovat muita pohjoismaisia kaupunkeja suuremmat. Tämä liittyy osin kokaiinijäämien suureen määrään siellä. (EMCDDA 2023.)
Nuorten huumausainekuolleisuus on kasvanut Helsingissä
Jos huumausainekuolleisuutta tarkastellaan yhteensä koko ajanjaksolla 2006–2021, on kuolleisuus ollut Helsingissä suurinta 25–34- ja 35–44-vuotiaiden ikäryhmissä (noin 11 kuollutta keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti). Tätä nuoremmilla ja vanhemmilla kuolleisuus on ollut noin 30 prosenttia pienempää. Ajallinen muutos ikäryhmissä on kuitenkin hieman erilainen. Nuorimmassa ikäryhmässä eli 15–24-vuotiailla huumausainekuolleisuus on suurentunut viime aikoina (Kuvio 2). Vuoden 2014 jälkeen kuolleisuus on tässä ikäryhmässä kasvanut 22 prosenttia vuosittain ja vuoden 2017 jälkeen peräti 31 prosenttia vuosittain. Muissa ikäryhmissä sen sijaan tilastollisesti merkitseviä muutoksia ei ole tapahtunut. Toki tulee muistaa, että kuolemien ikäryhmittäiset lukumäärät ovat pieniä, ja muutokset suuntaan tai toiseen voivat tästä syystä olla suuria ja nopeita.
Nuorten kuolemien osuus huumausainekuolemissa on Suomessa suuri verrattuna muuhun Eurooppaan. Muutaman muun maan ohella Suomessa huumekuolemista yli 10 prosenttia tapahtuu alle 25-vuotiaille, ja huumeisiin kuolleiden keski-ikä onkin Suomessa kymmenen vuotta alhaisempi kuin useimmissa muissa EU-maissa. (EMCDDA 2019 & 2022). Myös Helsingissä nuorten henkilöiden huumausainekuolemien osuus kaikista huumausainekuolemista on huomattava, sillä joka seitsemännessä kuolemantapauksessa henkilö oli 15–24-vuotias.
Kuolleista huomattavasti suurempi osa on miehiä
Huumausaineisiin kuolleissa miehiä on selvästi enemmän kuin naisia. Sukupuolten välinen ero vaihtelee paljon vuosittain, mutta helsinkiläismiehiä kuolee huumeisiin 2–6 kertaa niin paljon kuin naisia (Kuvio 3). Lisäksi näyttää siltä, että miehillä huumausainekuolemat ovat kasvaneet. Naisilla kuolleiden lukumäärät ovat niin pienet ja vuosittainen vaihtelu niin suurta, että muutosta on vaikea tulkita.
Pohdinta
Huumausainekuolleisuus on kasvanut Suomessa ja Helsingissä
Sekä huumekokeilut että huumeiden ongelmakäyttö ovat Suomessa yleistyneet, ja samalla myös huumausainekuolleisuus on kasvanut. Näin on tapahtunut sekä Helsingissä että koko maassa, vaikkakin pääkaupungissa kuolleisuuden kasvu alkoi hieman myöhemmin.
Suomessa huumausainekuolleisuus suureni koronapandemiavuosina 2020 ja 2021, mutta tämä saattaa pikemminkin liittyä huumausainekuolleisuuden pidemmän ajan suurenemiseen. Pandemian olisi voinut ajatella vähentävän huumeiden tarjontaa, mutta ilmeisesti vaikutukset ovat olleet vähäisiä tai ainakaan lyhytaikaisia. Esimerkiksi EU:n Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA 2021) mukaan huumausaineiden saatavuuteen pandemialla ei juurikaan ollut vaikutusta, vaan esimerkiksi matkustusrajoitusten myötä huumeiden kuljetus siirtyi pitkälti rahtikuljetuksiin.
Sen sijaan pandemia on voinut vaikuttaa huumeongelmaisten tilanteeseen terveydenhuollon kuormittumisen, palveluiden keskeytymisen ja etäpalveluiden käyttöönoton myötä. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella HI-virustartunnat ovatkin lisääntyneet selvästi vuoden 2021 jälkeen (THL 2023b), ja näin on tapahtunut erityisesti pistämällä huumeita käyttävillä henkilöillä (Hivpoint 2023). Helsingissä myös huumekuolemien lukumäärä oli erityisen korkea vuonna 2021. Kuluvan vuoden kuolemansyytilastot valmistuvat loppuvuonna 2023, ja silloin saadaan tietää Suomen ja Helsingin tilanteen tuoreimmasta kehityksestä.
Huumausainekuolleisuus on Helsingissä muuta maata suurempaa
Huumausainekuolleisuus on Helsingissä ollut koko tarkasteltavan ajan huomattavasti suurempaa kuin koko maassa keskimäärin. Huumausainekuolleisuus näyttää olevan Helsingissä melko samalla tasolla kuin Oslossa ja Tukholmassa (Folkehelseinstituttet 2023, Socialstyrelsen 2023). Pohjoismaissa ylipäätään huumausainekuolleisuus sen sijaan vaikuttaa olevan useita muita Euroopan maita suurempaa (EMCDDA 2021). Kansainvälistä vertailua tehtäessä on tuloksiin tosin suhtauduttava jonkinlaisella varauksella esimerkiksi huumekuoleman määrittelyn erojen takia.
Huumeiden ongelmakäyttäjistä vajaa kolmasosa asuu pääkaupunkiseudulla (Rönkä ym. 2020), ja myös useat merkittävät kansalliset muutokset huumetilanteessa ovat olleet ensin nähtävissä pääkaupunkiseudulla (Gunnar ja Kankaanpää 2020). Tiedämme aikaisemman tutkimuksen pohjalta, että myös alkoholikuolleisuus on Helsingissä selvästi muuta maata suurempaa. Etenkin miehillä tämä selittyy osin väestörakennetekijöillä: pääkaupungissa asuu keskimääräistä enemmän naimattomia ja eronneita, joilla myös alkoholinkäyttö on yleisempää. Osin suurempi alkoholikuolleisuus liittyy kulttuurisiin taustatekijöihin. Kaupunkikulttuuriin kuuluu keskeisemmin elämäntyyli, jossa aikaa vietetään kodin ulkopuolella paikoissa, joissa on myös alkoholitarjontaa ja alkoholin saatavuus on todennäköisesti parempi. (Mäki & Martikainen 2016.) Osin samat tekijät saattavat selittää Helsingin suurempaa huumausainekuolleisuutta, etenkin kun huumausainekuolemat usein johtuvat päihdyttävien aineiden yhdistelmäkäytöstä (esim. Kriikku ja Ojanperä 2020).
Helsingin suuremman huumausainekuolleisuuden taustalla on varmasti myös muita tekijöitä. Esimerkiksi huumausaineiden katutason myyntihinnat vaihtelevat Suomessa huomattavasti alueittain. Pääkaupunkiseudulla ja ylipäätään Etelä-Suomessa, jonne ulkomailta salakuljetetut huumausaineet yleensä ensimmäiseksi saapuvat, hinnat ovat yleensä selvästi matalampia kuin maakuntakeskuksissa. Amfetamiini saattaa maksaa maakuntakeskuksissa kaksinkertaisesti sen, mitä se maksaa Helsingissä (Leskinen 2020).
Etenkin nuorten huumekuolemat ovat yleistyneet
Suomen huumausainekuolleisuus poikkeaa Pohjoismaiden vastaavasta siinä, että Suomessa suurempi osa kuolleista on nuoria: kun meillä peräti 40 prosenttia huumeisiin kuolleista on alle 30-vuotiaita, on Ruotsissa osuus viidennes ja Tanskassa ja Norjassa vielä vähemmän (EMCDDA 2021). Lisäksi niin koko maassa kuin Helsingissä nuorten huumausainekuolleisuus on viime vuosina suurentunut. Toki tulee muistaa, että kuolemien ikäryhmittäiset lukumäärät ovat pieniä, kun esimerkiksi vuonna 2021 Helsingissä huumeisiin kuolleita 15–24-vuotiaita oli 11 henkeä, voivat suhteelliset muutokset olla suuria ja nopeita. Toisaalta nuorten huumausainekuolleisuudessa on nähtävillä selvä trendi ja kuolleisuus on kasvanut hyvin tasaisesti viime vuosina.
Suomalaisnuorten huumekuolemiin johtavia syitä ovat muun muassa päihteiden käytön aloittaminen nuorena, päihteiden yhdistelmäkäytön yleisyys sekä muut riskialttiit käyttötavat, kuten huumausaineiden käyttö pistämällä (Viskari ja Kailanto 2021). Huumeiden käyttö vaikuttaa olevan entistä enemmän osa nuorten arkipäivää ja sillä on huomattavasti aikaisempaa vahvempi asema sekä nuorten kaupunkilaisten juhlintatavoissa että myös päihteiden ongelmakäytössä (THL 2020a). Nuorten huumeiden kokeilu on pitkällä aikavälillä hieman yleistynyt niin kannabiksen kuin muidenkin huumeiden osalta (Raitasalo ja Härkönen 2019, THL 2021). Tämä kehitys on saattanut heijastua myös ongelmakäytön sekä huumausainekuolleisuuden kasvuun nuorilla.
Vaikka ongelmakäyttö on yleisintä 25–34-vuotiailla, näyttää siltä, että Suomessa on nyt myös tätä ikäryhmää nuorempi sukupolvi amfetamiineja ja opioideja ongelmallisesti käyttäviä, ja tämä joukko on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. (Rönkä 2020.) Päihdehaittojen ehkäisyn lisäksi nuorten kohdalla tulisikin panostaa ehkäisevään päihdetyöhön ja käytön varhaiseen tunnistamiseen, sillä nuorena aloitettu päihteidenkäyttö johtaa useammin päihdeongelmiin.
Huumekuolemien ehkäisy
Ehkäisevässä päihdetyössä huumeiden käyttöä ehkäistään laajana kokonaisuutena ja universaalein keinoin, mutta huumehaittojen vähentämisessä työ kohdentuu huumeiden käyttäjiin. Tavoitteena on vähentää käytöstä aiheutuvia sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia kustannuksia, jotka kohdistuvat paitsi huumeita käyttäviin myös laajemmin yhteiskuntaan. Keinoina haittoja vähentävässä työssä ovat muun muassa opioidikorvaushoito, terveys- ja sosiaalineuvonta sekä käytettyjen ruiskujen ja neulojen vaihto puhtaisiin sekä valvotut käyttöhuoneet. (Markkula ja Viskari 2020.)
Opioidikorvaushoitoa voidaan antaa niille opioidiriippuvaisille, jota eivät ole kyenneet vieroittumaan opioideista. Hoidossa pyritään vähentämään muun muassa yliannostuksen riskiä. Suomalaistutkimuksen mukaan korvaushoidossa olevien potilaiden päihteidenkäyttö väheni hoidon edetessä (Selin 2013). Myös toisen tutkimuksen mukaan korvaushoitopotilailla päihteiden sekakäyttö oli vähäisempää kuin muilla opioidien käyttäjillä, vaikkakin se hoidosta huolimatta oli yleistä (Mäkelä ym. 2019). Kansainvälisen meta-analyysin mukaan myös opioidiriippuvaisten kuolemia voidaan tehokkaasti vähentää opioidikorvaushoidolla: opioidikorvaushoidossa olevien opioidiriippuvaisten henkilöiden kuolleisuus on selvästi vähäisempää (50–60 prosenttia) kuin hoidon ulkopuolella olevien kuolleisuus (Santo ym. 2021).
Suomessa korvaushoidon kattavuus on kuitenkin tällä hetkellä heikko – vain noin 20 prosenttia opioidien ongelmakäyttäjistä, mikä on muihin Pohjoismaihin verrattuna vähän (Viskari ja Kailanto 2021). Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan opioideihin kuolleista vain harva oli korvaushoidossa, ja korvaushoidon ulkopuolella kuolee etenkin alle 25-vuotiaita. Yksi tärkeimmistä huumekuolemien vähentämisen keinoista on korvaushoitoon pääsyn nopeuttaminen ja hoidon jatkuvuuden varmistaminen erityisesti nuorten kohdalla. (Mariottini ja Kriikku 2023.)
Valvottujen käyttöhuoneiden perustaminen Suomeen monen muun maan tapaan on puhututtanut viime aikoina. Valvotut käyttöhuoneet tarjoaisivat monin tavoin turvallisen ympäristön pistämällä huumeita käyttäville ja niillä voisi myös olla suuri ympäristöhygieeninen ja katuturvallisuutta parantava vaikutus. Valvottuja käyttöhuoneita ei kuitenkaan ilmeisesti ole tällä hetkellä mahdollista perustaa Suomeen, sillä nykyinen huumausainelainsäädäntö ei käytön rangaistavuuden vuoksi anna siihen mahdollisuutta. Helsingissä on tunnistettu tarve huumeiden turvallisille käyttöhuoneille, ja kaupunki onkin päättänyt esittää valtioneuvostolle huumeiden käyttöhuoneen kokeilun oikeuttavan erillislain säätämistä. Asia ei kuitenkaan ilmeisesti toistaiseksi ole edennyt eduskunnassa.
Vaikka käyttöhuoneilla todennäköisesti olisi huumeidenkäyttäjien pitkäaikaissairauksia vähentävä vaikutus, huumausainekuolleisuuteen ne eivät meillä välttämättä merkittävästi vaikuttaisi. Tämä johtuu siitä, että Suomessa kuollaan yleisimmin hitaampivaikutteisen buprenorfiinin (kauppanimikkeenä esimerkiksi Subutex) ja rauhoittavien päihteiden yhteisvaikutuksiin, joiden osalta hengenvaarallinen tila saavutetaan viiveellä ja käytännössä siis usein vasta käyttöhuoneesta poistumisen jälkeen. (THL 2020b.)
Opioidimyrkytysten ensihoidossa käytetään joissain Euroopan maissa naloksonia, joka on opioidien yliannostuksen vasta-aine. Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole naloksoniohjelmaa (Markkula ja Viskari 2020). Helsingissä on selvitetty naloksonin saatavuuden helpottamista opioidien käyttäjille tai heidän läheisilleen huumekuolemien vähentämiseksi. Mutta kuten edellä todettiin, Suomessa opioidimyrkytykset johtuvat pääosin buprenorfiinin ja muiden keskushermostoa lamaavien aineiden yhteiskäytöstä, ja pelkästä opioidista johtuvat yliannostukset ovat harvinaisia. Huumekuolema tapahtuukin usein tuntien viiveellä aineen käytöstä ja tyypillisesti unen aikana. Suomen tilanne poikkeaakin merkittävästi niiden maiden huumetilanteesta, joissa käyttötilanteessa tapahtuvan opioidiyliannostuksen riski on suuri. (Sosiaali- ja terveyslautakunta 2019.)
Yksi huumekuolemien ehkäisyä vaikeuttava tekijä Suomessa on eri päihteiden (alkoholia/huumetta/lääkettä) yhdistelmäkäytön yleisyys. Esimerkiksi lääkkeiden väärinkäyttö näyttää yhä useammin olevan yhteydessä huumeiden käyttöön (Karjalainen ym. 2017). Vuoden 2018 Huumekyselyn mukaan 16 prosenttia suomalaisista on joskus elämänsä aikana käyttänyt vähintään kahta eri ainetta samanaikaisesti ja viisi prosenttia on tehnyt näin viimeisen vuoden aikana (Karjalainen ym. 2020). Päihteiden yhdistelmäkäyttö voi johtaa entistä vakavampiin haittoihin ja terveysongelmiin. Suurin osa huumausainekuolemista Suomessa onkin moniainemyrkytyksiä eli ne liittyivät useamman aineen samanaikaiseen käyttöön. Huumeen osuus on huumausainekuolemissa merkittävin, mutta sen ohella on käytetty myös esimerkiksi psyykenlääkkeitä ja/tai alkoholia. (Tilastokeskus 2022.) Tämä haastaa huumekuolemien ehkäisyä.
Huumekuolemien taustalla on myös selkeää huono-osaisuutta ja syrjäytymistä
Suurin osa suomalaisista huumekuolemista on siis tapaturmaisia myrkytyskuolemia, joissa henkilö kuolee lääkeopioidien, alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden yhdistelmäkäyttöön. Kuoleman taustalla on usein pitkään jatkunutta päihteidenkäyttöä, minkä lisäksi henkilöllä saattaa olla hoitamattomia mielenterveysongelmia sekä sosiaalista huono-osaisuutta ja sen kasautumista, kuten matala sosioekonominen asema, työttömyyttä ja syrjäytymistä.
Huumeiden ongelmakäytön seurauksia ehkäistäessä tulee terveydentilaan liittyvien haasteiden lisäksi pyrkiä ratkaisemaan myös toimeentuloon, asumiseen ja esimerkiksi työhön liittyviä kysymyksiä. Erilaiset sosiaaliset ongelmat ovat huumeiden ongelmakäyttäjillä huomattavasti yleisempiä kuin väestöllä keskimäärin, ja sosiaalisen huono-osaisuuden kasautuessa huumeita käyttävillä voi olla kynnys hakeutua sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Palveluita tulisikin suunnitella ja toteuttaa yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti, ja hoidolta ja kuntoutukselta vaaditaan pitkäjänteistä otetta. Keskeistä tässä on myös huumeita käyttävien osallisuuden vahvistaminen ja yhteisöllisen merkityksellisyyden lisääminen. (Konttinen ja Perälä 2020.)
Huumekuolemia voidaan ehkäistä tehokkaasti turvaamalla huumeita jo ongelmallisesti käyttäville henkilöille matalan kynnyksen palveluita sekä nopea ja vaivaton hoitoon pääsy. Korvaushoidon rinnalla tulee tarjota myös psykososiaalista kuntoutusta, lääkkeetöntä hoitoa ja mielenterveyspalveluita, jotka suunnitellaan asiakkaan tarpeiden mukaan. (Viskari ja Kailanto 2021.)
VTT, dosentti Netta Mäki toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Kirjallisuus:
EMCDDA European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (2023): Wastewater analysis and drugs — a European multi-city study. [Viitattu 13.7.2023] Saantitapa: https://www.emcdda.europa.eu/publications/html/pods/waste-water-analysis_en
EMCDDA European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (2022): Frequently asked questions (FAQ): drug overdose deaths in Europe.
https://www.emcdda.europa.eu/publications/topic-overviews/content/faq-drug-overdose-deaths-in-europe.
EMCDDA European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (2021): European Drug Report 2021.
Trends and Developments. Publications Office of the European Union, Luxembourg.
EMCDDA European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (2021): Drug-related
deaths and mortality in Europe: update from the EMCDDA expert network. Technical report, Publications
Office of the European Union, Luxembourg.
EMCDDA European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (2019): Drug-related deaths and mortality in Europe: update from the EMCDDA expert network. Publications Office of the European Union, Luxembourg.
Folkehelseinstituttet (2023): Dødsårsaksregisteret [Viitattu 13.7.2023] Saantitapa: https://statistikkbank.fhi.no/dar/
Gunnar T & Kankaanpää A (2020): Jätevesitutkimukset. Teoksessa Rönkä S & Markkula J (toim): Huumetilanne Suomessa 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Raportti 13/2020, 29–36.
Hivpoint (202): Hiv-epidemia käynnissä pistämällä aineita käyttävien keskuudessa – hiv-testausta pitää tehostaa! https://hivpoint.fi/yleinen/hiv-epidemia-kaynnissa-pistamalla-aineita-kayttavien-keskuudessa-hiv-testausta-pitaa-tehost… 29.5.2023
Käypä hoito -suositus (2022): Huumeongelmat. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (viitattu 13.7.2023). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Karjalainen K (2020): Huumeiden kokeilu ja käyttö väestökyselyissä. Teoksessa Rönkä S & Markkula J (toim): Huumetilanne Suomessa 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Raportti 13/2020, 19–26.
Karjalainen K, Hakkarainen P & Salasuo M (2023): Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2022. Suomalaisten huumekokeilut yleistyvät, asenteissa ja mielipiteissä isoja muutoksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Tilastoraportti 15/2023.
Karjalainen K, Pekkanen N & Hakkarainen P (2020): Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet – Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL,
Raportti 2/2020.
Kriikku P & Ojanperä I (2020): Huumemyrkytyskuolemat ja ainelöydökset. Teoksessa Rönkä S & Markkula J (toim): Huumetilanne Suomessa 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Raportti 13/2020, 84–91.
Leskinen K (2020): Huumausaineiden hinta ja laatu. Teoksessa Rönkä S & Markkula J (toim): Huumetilanne Suomessa 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Raportti 13/2020, 100–102.
Mariottini C & Kriikku P (2023): Tutkimus: Opioideihin kuolleista vain harva oli korvaushoidossa – erityisesti nuorten huumeidenkäyttäjien hoitoon pääsyä tulisi helpottaa. THL Tiedote 10.2.2023. https://thl.fi/fi/-/tutkimus-opioideihin-kuolleista-vain-harva-oli-korvaushoidossa-erityisesti-nuorten-huumeidenkayttaj…
Markkula J & Viskari I (2020): Ehkäisevä ja haittoja vähentävä huumetyö. Teoksessa Rönkä S & Markkula J (toim): Huumetilanne Suomessa 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Raportti 13/2020, 46–62.
Mäkelä N, Partanen A, Alho H & Kuussaari K (2019): Miten opioidikorvaushoidossa olevat
eroavat muista päihdeasiakkaista? Suomen lääkärilehti 74 (9):545‒549.
Mäki N & Martikainen P (2016): Kuolleisuus Helsingissä ja muualla Suomessa. Helsingin kaupungin Tietokeskus: Tutkimuksia 2016:5.
Peacock A, Thi Tran L, Larney S, Stockings E, Santo Jr T, Jones H, Santomauro D & Degenhardt L (2021): All-cause and cause-specific mortality among people with regular or problematic cocaine use: a systematic review and meta-analysis. Addiction 116(4):725‒742.
Päihdetilastollinen vuosikirja 2022: Alkoholi ja huumeet. Suomen virallinen tilasto (SVT). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2023.
Raitasalo K & Härkönen J. (2019): ESPAD-tutkimuksen perustulokset 2019. Verkkojulkaisu: www.terveytemme.fi/espad
Rönkä S (2020): Huumeiden ongelmakäytön yleisyys. Teoksessa Rönkä S & Markkula J (toim): Huumetilanne Suomessa 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Raportti 13/2020, 37–40.
Rönkä S, Ollgren J, Alho H, Brummer-Korvenkontio H, Gunnar T, Karjalainen K, Partanen A & Tiina Väre T (2020): Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa vuonna 2017. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 136(8):927–35.
Santo T Jr, Clark B, Hickman M ym. (2021): Association of Opioid Agonist Treatment with All-Cause Mortality and Specific Causes of Death Among People with Opioid Dependence: A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA Psychiatry 78(9):979–993.
Socialstyrelsen (2023): Statistikdatabasen. [Viitattu 13.7.2023] Saantitapa: https://sdb.socialstyrelsen.se/if_dor/val.aspx
Sordo L, Barrio G, Bravo MJ, ym. (2017): Mortality risk during and after opioid substitution treatment: systematic review and meta-analysis of cohort studies. BMJ 2017;357:j1550
Sosiaali- ja terveyslautakunta (2019): § 16 Asia/8 Sosiaali- ja terveyslautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle valtuutettu Petrus Pennasen ym. huumeyliannostusten vasta-aineen saatavuuden helpottamista koskevasta valtuustoaloitteesta. [Viitattu 25.8.2023] https://www.hel.fi/static/public/hela/Sosiaali-_ja_terveyslautakunta/Suomi/Paatos/2019/Sote_2019-01-29_Sotelk_2_Pk/6EC6…
Stockings E, Thi Tran L, Santo Jr T, Peacock A, Larney S, Santomauro D, Farrell M & Degenhardt L (2019): Mortality among people with regular or problematic use of amphetamines: a systematic review and meta-analysis. Addiction 114(10):1738‒170.
THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2023a): Jätevesitutkimus. [Viitattu 14.7.2023] Saantitapa:
https://thl.fi/fi/-/jatevesitutkimus-alueelliset-erot-huumeiden-kaytossa-yha-suurempia-paakaupunkiseudulla-etenkin-koka…
THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2023b): Tartuntatautirekisteri. [Viitattu 24.8.2023] Saantitapa:
https://www.thl.fi/ttr/gen/rpt/tilastot.html
THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2021): Kouluterveyskysely [sähköinen tietoaineisto]. . Saantitapa: https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ktk4/summary_trendi2
THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2020a): Huumetilanne Suomessa 2020. Rönkä S & Markkula J (toim). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Raportti 13/2020.
THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2020b): Huumeiden käyttöhuoneet. [Viitattu 24.8.2023] Saantitapa: https://thl.fi/ fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet/huumetutkimus/huumetyota-meilla-jamaailmalla/huumeiden-kayttohuoneet
Tilastokeskus (2022): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. Viiteajankohta: 2021. Helsinki: Tilastokeskus . Saantitapa: https://www.stat.fi/julkaisu/cl8slomfgpjyk0bw7wivrbxpa
Viskari I & Kailanto S (2021): Huumeisiin kuolee joka viikko yli neljä ihmistä – yksikin kuolema on liikaa. THL Blogi 12.8.2021. https://blogi.thl.fi/huumeisiin-kuolee-joka-viikko-yli-nelja-ihmista-yksikin-kuolema-on-liikaa/