Johdanto
Jätevesitutkimusten ja rikostilastojen mukaan huumausaineiden käyttö on lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvulla Suomessa ainakin vuoteen 2021 saakka (THL 2026, Kolttola 2024). Samalla suomalaiset suhtautuvat huumeisiin keskimäärin hyvin kriittisesti, vaikkakin asenteet ovat lieventyneet ainakin kannabiksen kohdalla (Karjalainen ym. 2020; Karjalainen ym. 2023). Helsingin asuinalueilla asukkaiden huoli huumeiden käytöstä on lisääntynyt niin, että loppuvuonna 2024 helsinkiläisistä jo kolmasosa oli huolissaan huumeista asuinalueellaan (Hirvonen & Erjansola 2025).
Tässä artikkelissa tutkimme, onko huumehavaintojen yhteys koettuun turvattomuuteen muuttunut Helsingissä vuosina 2018–2024. Tarkastelu perustuu laajaan turvallisuuskyselyyn, joka lähetetään kolmen vuoden välein satunnaisotannalla poimituille 15–79-vuotiaille helsinkiläisille (ks. tutkimuksen kuvailusivu). Aiempi tuoreimpaan aineistoon perustuva tutkimusartikkeli osoittaa, että sekä huumehavainnot että väkivallan näkeminen omalla asuinalueella ovat voimakkaasti yhteydessä koettuun turvattomuuteen viikonloppuiltoina. Näiden lisäksi havaittiin, että myös vastaajan uhrikokemuksilla, heikolla terveydentilalla sekä luottamuksella naapuruston apuun on merkitystä. (Erjansola & Hirvonen 2025.)
Kaupunkitilan turvallisuuden tutkiminen on tärkeää, koska se on osa asukkaiden arkista hyvinvointia. Näkyvä päihteiden käyttö on yksi turvattomuutta aiheuttavista asioista, joka saattaa vaikuttaa asuinalueiden viihtyisyyteen ja johtaa esimerkiksi poismuuttoon. Huumeiden käyttö ja kauppa on myös rikollista toimintaa. Väestökysely helsinkiläisten huumehavainnoista ja koetusta turvattomuudesta asuinalueellaan antaa yhden tärkeän näkökulman Helsingin kaupungin päihdestrategian tueksi.
Aiempi tutkimus kertoo huumeiden käytön olevan yleisempää kaupungeissa kuin muualla
Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, huumeita käytetään tyypillisesti enemmän kuin muualla (THL 2026, Kolttola 2024). Erityisesti sellaiset asuinalueet, joilla liikkuu paljon ihmisiä ja mahdollista asiakaskuntaa on runsaasti, voivat olla otollisia huumekaupalle (Magnusson 2020). Julkisessa tilassa liikkumiseen liittyy näillä alueilla huumeiden käytön aiheuttamaa tilanteiden heikompaa ennakoitavuutta, joka voi olla turvattomuutta lisäävä riskitekijä. Lisäksi esimerkiksi mediakeskustelu voi rakentaa uudenlaista pelkoa päihteiden käyttäjiä kohtaan (ks. esim. Savonen ym. 2018) riippumatta siitä, onko heistä todellista vaaraa muille kaupunkilaisille.
Julkinen huumeiden käyttö ja kauppa nähdään tutkimuskirjallisuudessa merkkinä alueen sosiaalisesta epäjärjestyksestä. Jos paikallinen asukasyhteisö pystyy tehokkaaseen yhteistoimintaan, sosiaalinen epäjärjestys pysyy tavallisesti hallinnassa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi jaettua käsitystä siitä, mihin epäkohtiin omalla asuinalueella pitäisi puuttua. Tällainen käsitys luo hyvän pohjan tehokkaalle epäviralliselle sosiaaliselle kontrollille. Sekä Suomessa että kansainvälisesti on havaittu, että sosioekonomisesti huonompiosaisilla asuinalueilla on tyypillisesti heikompi epävirallinen sosiaalinen kontrolli, mikä altistaa paikallisen sosiaalisen epäjärjestyksen kehittymiselle. (Sampson & Raudenbush 1999, Wikström & Dolmén 2001, Kemppainen 2017.) Luottamus muiden naapuruston asukkaiden apuun mahdollisessa hätätilanteessa luo turvallisuuden tunnetta ja nostaa poikkeamien sietokykyä. (Zeng ym. 2023.).
Tutkimusten mukaan poliisin valvonta yhdistettynä matalan kynnyksen terveyspalveluihin on toimiva keino julkisen huumekaupan ja huumeiden käytön hallintaan (esim. Magnusson 2020). Tätäkin laajempi yhteistyöverkosto voi olla tarpeen (esim. koulut ja vanhemmat, alueen yritykset, julkisen liikenteen tarjoajat). Lisäksi asuinalueen fyysisillä piirteillä ja palveluilla on merkitystä turvallisuuskokemuksille: esimerkiksi poliisin läsnäololla, valaistuksella, kaupoilla, puistoilla ja asumisella (Allik & Kearns 2017).
Aineisto ja menetelmät
Helsingin turvallisuustutkimuksen aineisto on kerätty satunnaisotannalla helsinkiläisistä 15–79-vuotiaista. Otanta on ositettu peruspiireittäin niin, että kaikista Helsingin 34 peruspiiristä saadaan kohtuullisesti vastauksia. Vuosina 2018 ja 2021 otannassa painotettiin vieraskielistä väestöä, jotta heidänkin vastauksiaan saataisiin aineistoon väestöosuutta vastaava määrä. Tulokset on painotettu, sukupuolen, iän ja äidinkielen mukaan vastaamaan Helsingin todellista väestörakennetta. Kyselyihin on jokaisena vuonna vastannut yli puolet niistä, joille lomake on lähetetty.
Huumeista kysyttiin, oletko viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana nähnyt omalla asuinalueellasi huumeiden myyntiä tai käyttöä tai käytettyjä huumeruiskuja. On hyvä huomata, että kysymys on laaja ja edellyttää vastaajan tulkintaa tilanteista. Koetusta turvallisuudesta kysyttiin, kuinka turvalliseksi tunnet olosi kävellessäsi yksin myöhään perjantai- tai lauantai-iltoina asuinalueellasi. Kysymys ei kerro turvattomuudesta asuinalueella yleisesti, vaan rajautuu tiettyihin tilanteisiin.
Huumetilanteen kuvaamisessa käytettiin kuvailevia tilastollisia menetelmiä. Huumehavaintojen ja ilta-aikaisten turvattomuuskokemuksien yhteyttä tutkittiin lineaarisella regressiomallilla, jossa huomioitiin vuoden ja huumehavaintojen välinen yhdysvaikutus. Tarkoituksena oli selvittää muuttuko huumehavaintojen yhteys koettuun turvattomuuteen ajan kuluessa. Mallissa vakioitiin tavanomaisia yksilötason taustatekijöitä (sukupuoli, ikä, koulutustaso ja työmarkkina-asema) ja alueellisen peruspiirin kiinteät vaikutukset. Tällöin malli vertaa vain samankaltaisia yksilöitä ja samaa peruspiiriä itseensä eri aikoina. Analyysissa testattiin yhdysvaikutuksen tilastollinen merkitsevyys. Tilastollinen päättely ottaa huomioon ilmiöön liittyvän maantieteellisen korrelaation käyttämällä peruspiiritasolla klusteroituja keskivirheitä.
Tulokset
Huumehavainnot yleistyneet – havainnoissa runsaasti alueellista vaihtelua
Suurin osa helsinkiläisistä ei ollut nähnyt asuinalueellaan huumeiden myyntiä, käyttöä tai käytettyjä huumeruiskuja viimeisen vuoden aikana, kun asiaa kysyttiin vuoden 2024 lopussa. Kuitenkin neljäsosa vastaajista oli nähnyt huumeisiin liittyviä ilmiöitä kerran tai pari ja viidesosa monta kertaa.
Huumehavaintojen yleisyys jakautui alueellisesti voimakkaasti, kuten aiempinakin kyselyvuosina. Toisilla alueilla huumehavaintoja oli noin neljäsosalla peruspiirin asukkaista, kun taas toisilla alueilla huumeisiin liittyviä asioita oli nähnyt lähes kolme neljäsosaa (kuvio). Selvästi yleisintä näkeminen oli keskisessä Helsingissä Alppiharjun, Vallilan ja Kallion peruspiireissä. Todennäköisesti huumehavainnot myös keskittyvät peruspiirien sisällä tiettyihin paikkoihin. Huumeiden myyntiä, käyttöä tai käytettyjä huumeruiskuja oli suhteellisen yleistä nähdä alueilla, joilla sijaitsee matalan kynnyksen päihdepalveluja. Harvinaisinta huumeiden näkeminen oli Östersundomissa, Itä-Pakilassa ja Tuomarinkylässä.
Huumehavainnot olivat yleistyneet vuosiin 2018 ja 2021 verrattuna. Vuonna 2018 kolmasosa helsinkiläisistä oli havainnut huumeisiin liittyviä asioita asuinalueellaan, kun vuonna 2024 vastaava osuus oli 43 prosenttia. Havainnot olivat yleistyneet erilaisilla alueilla (kuvio): sekä alueilla, joilla huumeita näkyy vähän, että alueilla, joilla niitä havaitaan usein. Alueiden välinen hajonta oli samankaltaista kuin aiempinakin kyselyvuosina, mutta se oli kasvanut hieman.
Huumehavaintojen yhteys koettuun turvattomuuteen voimistunut
Tuoreimman turvallisuuskyselyn mukaan helsinkiläiset kokivat olonsa keskimäärin turvalliseksi kaikkialla Helsingissä (ks. Erjansola & Hirvonen 2025). Kuitenkin joillakin asuinalueilla jopa noin neljäsosa koki olonsa turvattomaksi, jos ajatellaan liikkumista omalla asuinalueella yksin viikonloppuiltaisin (emt.). Yleisintä turvattomuuden tunne oli joissakin itäisen Helsingin peruspiireissä, vaikka huumehavainnot keskittyvät voimakkaammin keskiseen Helsinkiin. Turvattomuuden tunteeseen vaikuttaa huumehavaintojen lisäksi lukuisia muitakin asuinalueeseen ja vastaajaan itseensä liittyviä tekijöitä.
Huumehavaintojen ja koetun turvattomuuden välinen yhteys on selvä ja vahvistunut ajassa (kuvio). Koettu turvattomuus eroaa selvästi sen mukaan, onko huumeita nähty. Kuviossa näkyvät mallin ennustamat turvattomuuden tasot ajan ja huumehavaintojen mukaan. Vuonna 2018 niillä vastaajilla, joilla on huumehavaintoja, turvattomuuden todennäköisyys oli keskimäärin noin yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi kuin niillä, joilla huumehavaintoja ei ole. Vuonna 2024 vastaava ero oli jo noin 14 prosenttiyksikköä. Huumeisiin liittyvien asioiden näkeminen useita kertoja oli yhteydessä turvattomuuteen voimakkaammin kuin näkeminen korkeintaan pari kertaa.
Lopuksi
Lähes joka toinen helsinkiläinen on nähnyt omalla asuinalueellaan huumeiden myyntiä, käyttöä tai käytettyjä huumeruiskuja viimeisen vuoden aikana. Osuus oli kasvanut tuoreimmassa turvallisuuskyselyssä verrattuna vuosien 2018 ja 2021 kyselyihin. Suurin osa vastaajista ei kuitenkaan ollut tehnyt huumeisiin liittyviä havaintoja omalla asuinalueellaan. Alueellinen vaihtelu oli suurta, ja esimerkiksi Alppiharjussa, Vallilassa ja Kalliossa useampi kuin kaksi kolmasosaa oli tehnyt huumehavaintoja.
Tilastollinen mallinnus eri kyselyvuosien vastauksista kertoo, että huumehavaintojen ja turvattomuuden yhteys on selvä ja voimistunut vuodesta 2018 saakka. Koska tutkimusaineistot ovat poikkileikkausaineistoja ja vastaajat vaihtuvat kyselyvuosien välillä, syy–seuraustulkintojen suhteen on syytä olla varsin maltillinen. Esimerkiksi yhteyden suuntaa ei voida näillä aineistoilla lopullisesti osoittaa. Vaikka mielestämme on todennäköisempää, että näkyvät huumeet lisäävät turvattomuutta, turvattomuutta kokevat ihmiset saattavat havainnoida niitä muita vastaajia enemmän.
Joka tapauksessa sekä huumeiden näkyvyyteen että turvattomuuteen vaikuttaa lukuisia asioita, joista huumeiden vaikutusta ei voida tarkasti määrittää. Kuitenkin tämän kyselyn lisäksi myös muu kaupungin keräämä tieto tukee tulkintaa, että huumeiden näkyvyys on lisääntynyt. On todennäköistä, että huumeisiin liittyvää toimintaa esiintyy kaupunkitilassa aiempaa enemmän ja näkyvillä paikoilla. Päihteiden käyttäjät voivat olla myös olemukseltaan erilaisia kuin aiemmin liittyen esimerkiksi tällä hetkellä käytettävien huumeiden erityisiin vaikutuksiin.
Samanaikaisesti saattaa olla myös niin, että ihmiset luokittelevat tilanteita huumeisiin liittyviksi uudella tavalla. Esimerkiksi gentrifioituneilla alueilla voi olla uudenlaista herkistymistä sosiaalisen epäjärjestyksen merkeille. Myös mediakeskustelu saattaa ohjata ajattelemaan uudella tavalla päihteitä ja turvattomuutta yhdessä. Vastaajaan liittyvien seikkojen lisäksi myös peruspiirien sisällä huumeiden käyttö voi olla aiempaa voimakkaammin keskittynyttä turvattomiin pisteisiin tai siirtynyt alueille, joiden näkyvyys on hyvä. Tässä tutkimuksessa pystytään tarkastelemaan vain peruspiirien, eli kohtalaisen laajojen alueellisten yksiköiden, keskimääräistä tilannetta.
Huumeiden käyttö ja kauppa on yksi sosiaalisen epäjärjestyksen merkki kaupunkitilassa, ja sen taustalla on tutkitusti myös muuta huono-osaisuutta alueella. Juuri huumeet saattavat vaikuttaa turvattomuuden tunteeseen suoraan esimerkiksi väkivallan uhkana tai pelkona, että vaikkapa lapsi koskee käytettyihin huumeruiskuihin. Toisaalta tiedämme, että huumehavainnot voivat lisätä turvattomuutta myös siksi, että ne viestivät alueen heikosta epävirallisesta sosiaalisesta kontrollista ja tilanteiden ennakoimattomuudesta. Sosiaalisen epäjärjestyksen merkit voivat tuoda näkyväksi huono-osaistumiskehityksen riippumatta siitä, onko niistä kaupunkilaisille todellista uhkaa. Luottamuksen säilyttäminen naapurustoon ja viranomaisiin onkin tärkeää sen lisäksi, että rikollisuuteen puututaan ja päihteiden käyttäjiä autetaan terveempään elämään.
Louis Wirthin klassikkoteorian (1938) mukaan kaupunkilaiselämää kuvaa fyysinen läheisyys erilaisten asukkaiden kanssa, joihin sosiaalinen etäisyys on kuitenkin suurta. Tämä pätee esimerkiksi syrjäytymisen ja päihdeongelmien kanssa kamppaileviin asukkaisiin. On pidettävä mielessä, että turvallisuuskyselyn vastaukset kuvastavat helsinkiläisen aikuisväestön keskimääräisiä turvattomuuskokemuksia. Tämän aineiston perusteella emme voi päätellä, miten syrjäytyneimmät kaupunkitilassa liikkuvat huumeita käyttävät asukkaat kokevat kaupunkitilan ja siihen liittyvän turvallisuuden. Heille näkyminen kaupunkitilassa saattaa joskus olla parempi vaihtoehto kuin jääminen näkymättömiin, vaikka tämä toki voikin olla valtaväestön kannalta epämukavuus- tai jopa turvattomuustekijä. Julkisessa tilassa näkyminen helpottaa esimerkiksi päihdetyöntekijöiden työtä, joka edesauttaa päihteisiin liittyvien haittojen vähentämistä ja luottamuksellisen suhteen rakentamista. Näistä voi versoa elämänhallintaa ja muutoksia, josta hyötyvät kaikki.
Jenni Erjansola toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa ja Teemu Kemppainen yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa.
Kirjallisuus
Allik, M., & Kearns, A. (2017). “There goes the fear”: Feelings of safety at home and in the neighborhood: The role of personal, social, and service factors. Journal of Community Psychology, 45(4), 543–563. https://doi.org/10.1002/jcop.21875(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Erjansola, J. & Hirvonen, J. (2025). Turvattomuuskokemukset Helsingin asuinalueilla: viikonloppuiltaisin turvattomuus joissakin kaupunginosissa melko yleistä. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia.
Karjalainen, K, Hakkarainen, P & Salasuo, M A 2023, 'Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2022 : suomalaisten huumekokeilut yleistyvät, asenteissa ja mielipiteissä isoja muutoksia', Tutkimuksesta tiiviisti, Vuosikerta. 2023, Nro 15, Sivut 1–16. < https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041236168(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) >
Karjalainen, K., Pekkanen, N. & Hakkarainen, P. (2020). Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet—Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2018. TILASTORAPORTTI 15/2023. Helsinki: THL.
Kemppainen, T. (2017). Disorder and insecurity in a residential context: A study focusing on Finnish suburban housing estates built in the 1960s and 1970s. Tutkimuksia 2017:2. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia.
Kolttola, I (toim.) 2024, Rikollisuustilanne 2023 : Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia, Nro 65/2024, Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Helsinki.
Magnusson, M. (2020). Mapping Open Drug Scenes (ODS). In Ceccato, V., & Nalla, M. K. (Toim.) Crime and Fear in Public Places: Towards Safe, Inclusive and Sustainable Cities. Taylor & Francis. https://library.oapen.org/handle/20.500.12657/39937(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Sampson, R. J., & Raudenbush, S. W. (1999). Systematic social observation of public spaces: A new look at disorder in urban neighborhoods. American Journal of Sociology, 105(3), 603–651. https://doi.org/10.1086/210356(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Savonen, J., Hakkarainen, P., Kataja, K. & Sakki, I. (2018). Päihteiden sekakäytön sosiaaliset representaatiot Helsingin Sanomissa 1990–2016. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 83 (2018):4.
THL (2026). https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/jatevesitutkimus(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Luettu 26.3.2026.
Wikström, P.-O. H., & Dolmén, L. (2001). Urbanisation, Neighbourhood Social Integration, Informal Social Control, Minor Social Disorder, Victimisation and Fear of Crime. International Review of Victimology, 8(2), 121–140. https://doi.org/10.1177/026975800100800202(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Wirth, L. (1938). Urbanism as a Way of Life. American Journal of Sociology, Vol. 44, No. 1 (Jul., 1938), pp. 1-24
Zeng, E., Dong, Y., Yan, L., & Lin, A. (2023). Perceived Safety in the Neighborhood: Exploring the Role of Built Environment, Social Factors, Physical Activity and Multiple Pathways of Influence. Buildings, 13(1), Article 1. https://doi.org/10.3390/buildings1301000(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)