Suomen työmarkkinoilla on pulaa osaavasta työvoimasta. Työvoimapula-ammattien kärjessä ovat useat sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan tehtävät, ja kyse on nimenomaan siitä, ettei päteviä hakijoita ole tarpeeksi (Larja & Peltonen 2023). Näillä sektoreilla työvoiman saatavuusongelmat ovat olleet krooninen ongelma jo pitkään, ja tilanne haastaa julkisen sektorin tehtävistään selviytymistä. Työvoimapula on seurausta useista rinnakkaisista kehityskuluista yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla. Työikäisen väestön määrä on vähentynyt, kun samaan aikaan väestö on ikääntynyt ja sen myötä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvanut. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tarvetta ovat kasvattaneet pidemmän aikavälin yhteiskunnalliset muutokset, lapsimäärien kasvu ja sittemmin varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nopea ja kansallisesti tavoiteltukin nousu.
Osaltaan työvoimapulaa ovat voimistaneet sote- ja kasvatusalojen heikkenevä veto- ja pitovoima. Suurimpia työvoimapula-aloja yhdistää niiden naisvaltaisuus sekä ammattien matala ansiotaso verrattuna esimerkiksi miesvaltaiseen tekniikan alan vastaavan koulutustason tehtäviin (ks. Ojala 2019 ym.). Palkkaero juontuu historiaan ja sen sitkeyttä on selitetty esimerkiksi institutionalisoituneen aliarvostuksen käsitteellä, joka viittaa juurtuneisiin käsityksiin naisten tekemän työn arvosta ja sen ilmenemiseen rakenteissa, kuten työehtosopimuksissa (Koskinen Sandberg ym. 2018). Samaan aikaan moni hoiva-alan ammateista koetaan vaativana ja henkisesti kuormittavana, jolloin nykyinen palkkataso ei välttämättä riitä houkuttelemaan alalle ja motivoimaan alalla pysymistä.
Työvoimapulan voidaan olettaa yhä syvenevän. Koronapandemia kasvatti hoitovelkaa terveydenhuollossa ja heikensi sote-alan tilannetta entisestään. Osaltaan henkilöstön tarvetta kasvattavat sote- ja kasvatusalan henkilöstön pätevyys- ja henkilöstömitoituksiin lähitulevaisuudessa voimaan tulevat lain tiukennukset. Pätevyysvaatimukset muuttavat ammattirakennetta muun muassa päiväkodeissa siten, että vuodesta 2030 alkaen edellytetään enemmän varhaiskasvatuksen opettajia lapsiryhmää kohden. Muuttuvat mitoitusvaatimukset lisäävät henkilöstön määrää myös esimerkiksi vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa. (mm. JHL, KT.)
Työvoimapula piinaa myös Helsingissä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen aloja, jotka ovat kaupungin asukkailleen tuottamien palvelujen kannalta elintärkeitä. Korkeakoulutuksen aloituspaikkojen määrä on Uudellamaalla ollut jo pitkään riittämätön alueen väestömäärään ja koulutuksen kysyntään nähden (Laakso ym. 2022). Tulevan vuosikymmenen aikana palvelutarpeen voidaan Helsingissä olettaa yhä kasvavan, sillä Helsingin ennakoitu väestönkasvu, alle kouluikäisten lasten määrän kääntyminen takaisin nousuun, sekä väestön ikääntyminen (Sinkko 2022) ja varhaiskasvatuksen osallistumisasteen kasvu nostavat sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuspalvelujen tarvetta entisestään. Samalla kun palvelujen kysyntä kasvaa, merkittävä osuus kriittisillä aloilla työskentelevistä ammattilaisista on jäämässä eläkkeelle lähivuosina myös Helsingissä.
Työvoimatarpeeseen vaikuttavat tulevaisuudessa monenlaiset tekijät, kuten muutokset väestörakenteessa ja palveluntarpeessa, ammattikohtaiset pätevyys- ja mitoitusmuutokset, työvoiman vaihtuvuus sekä eläköityminen. Myös tällä hetkellä täyttämättä olevat vakanssit ja epäpätevien työntekijöiden osuus nykyisissä työpaikoissa vaikuttavat laskelmiin. Työvoiman poistuman osalta tässä artikkelissa keskitytään vain eläkkeelle siirtyvien poistuman aiheuttamiin muutoksiin.
Artikkelissa tehdään kaksi erillistä tilastollista tarkastelua, joista ensimmäinen pureutuu siis Helsingin sosiaali- ja terveysalalta sekä kasvatuksen ja koulutuksen alalta eläköitymisen kautta poistuvan työvoiman määriin valikoiduissa ammattiryhmissä. Toinen tarkastelu keskittyy siihen, missä määrin näiden alojen koulutusmäärät ovat reagoineet työvoimatarpeen kasvuun Helsingissä, ja tässä jälkimmäisessä analyysissä katsotaan nimenomaan ammattikorkea- ja yliopistokoulutuksen paikkojen kehitystä. Koska työvoimapulaan vaikuttavat useat tekijät eläköitymisen ohella – ja toisaalta tarpeen täyttämiseksi on muitakin keinoja kuin koulutuspaikkojen lisääminen – näitä kahta tarkastelua ei ole tarkoitus lukea toisensa kattaviksi.
Ammattilaisten eläkkeelle siirtyminen Helsingissä seuraavan 10 vuoden aikana
Seuraavassa keskitytään tarkastelemaan julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä kasvatuksen ja koulutuksen palveluiden kannalta kriittisten ammattiryhmien eläkkeelle siirtymistä Helsingissä seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Tarkastelussa keskitytään erityisesti lukumääräisesti suurimpiin työvoimapula-ammatteihin: sairaanhoitajiin, lähihoitajiin ja kotihoidon työntekijöihin. Tarkempana esimerkkinä käytetään sairaanhoitajan ammattia. Lisäksi arvioidaan näiden alojen palvelutarpeen tulevaa kehitystä Helsingissä. Artikkelin loppupuolella palataan vielä pohdintaan siitä, miten työssä jatkamista voidaan tukea ja eläkepoistumaa hidastaa.
Lähivuosina eläkkeelle siirtyvien määriä voidaan tarkastella tilastojen valossa kahdella tavalla. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ikäryhmittäisistä ammattitiedoista selviävät koko ammattikunnan tiedot, sekä julkisella että yksityisellä sektorilla työskentelevien määrät. Kun tarkasteluun otetaan vanhimmat ikäluokat, voidaan päätellä kuinka suuri eläkkeelle siirtyvien määrä ja osuus koko ammattikunnasta on tulevina vuosina. Toinen tietolähde on Kevan eläkepoistumaennuste, jossa esitetään arvio eläkkeelle siirtyvistä kunta-alan työntekijöistä seuraavan 10 vuoden sisällä. Tässä ennusteessa on huomioitu sekä vanhuuseläkkeelle siirtyvät että nuorempana ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät. Nämä kaksi tietolähdettä täydentävät toisiaan ja antavat lopputuloksena varsin samansuuntaisia arvioita siitä, kuinka suurista eläkkeelle siirtyjien määristä puhutaan.
Noin 2 100 sairaanhoitajaa siirtymässä eläkkeelle Helsingissä lähivuosina
Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tiedoista saadaan näkymä eri ammattien ikärakenteeseen. Yli 55-vuotiaiden ammattilaisten osuus kaikista Helsingissä työssäkäyvistä oli vuoden 2020 lopussa noin viidennes. Monilla työvoimapulasta kärsivillä aloilla henkilöstö on keskimääräistä vanhempaa. Kaikista kunta-alan työntekijöistä yli 55-vuotiaiden osuus oli 25 prosenttia. Näin ollen neljäsosa kunta-alan työntekijöistä Helsingissä siis saavuttaa eläkeiän seuraavan 10 vuoden sisällä.
Erot eläkeikää lähestyvien osuuksissa vaihtelevat ammattiryhmien sisällä (Kuvio 1). Prosentuaalisesti eniten vanhuuseläkkeelle lähivuosina poistuvia on Helsingissä työssäkäyvistä ylihoitajissa ja osastonhoitajissa (40 %) sekä ammatillisen koulutuksen opettajissa (34 %). Nämä ammattiryhmät eivät kuitenkaan ole lukumääräisesti suurimpia. Ylihoitajista ja osastonhoitajista noin 400 ja ammatillisen koulutuksen opettajista noin 500 saavuttaa eläkeiän seuraavan 10 vuoden sisällä.
Tällä hetkellä on eniten pulaa sairaanhoitajista, lähihoitajista ja varhaiskasvatuksen opettajista. Kaikista Helsingissä työskentelevistä sairaanhoitajista yli 55-vuotiaiden osuus oli 19 prosenttia ja lähihoitajilla vastaava osuus oli 23 prosenttia. Tämä tarkoittaa noin 2 000 sairaanhoitajan ja 1 800 lähihoitajan poistumaa lähivuosina. Varhaiskasvatuksen opettajien ammattikunta on lukumääräisesti pienempi ja eläkeikää lähestyviä on reilut 500 henkilöä.
Kevan eläköitymisennuste antaa tilanteesta hyvin samankaltaisen kuvan. Siinä esitetään arvio kunta-alan työntekijöiden eläköitymisestä seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Ennusteen mukaan Helsingissä kaikista kunta-alan työntekijöistä noin neljännes siirtyisi kokonaan eläkkeelle vuoteen 2031 mennessä; 19 prosenttia jäisi vanhuuseläkkeelle ja vajaat kuusi prosenttia kokoaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Lisäksi osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyviä olisi vajaat viisi prosenttia. Koko maahan verrattuna Helsingissä on eläkkeelle siirtyviä suhteellisesti vähemmän, mutta lukumäärät ovat pääkaupungissa varsin suuria. Koko maan tasolla kuntatyöntekijöistä eläköityy noin kolmasosa vuoteen 2030 mennessä.
Terveys- ja sosiaalialojen ammattilaisten eläkkeellesiirtymisennusteet vaihtelevat Helsingissä ammattinimikkeittäin paljon. Sairaanhoitajista ja lähihoitajista jää eläkkeelle arviolta noin joka viides, samoin valtavasta työvoimapulasta kärsivästä varhaiskasvatuksen opettajien ammattiryhmistä. Lukumääräisesti tämä tarkoittaa sitä, että seuraavan vajaan kymmenen vuoden sisällä Helsinkiin tarvitaan pelkästään eläkkeelle siirtyneiden poistuman korvaamiseen noin 2 100 uutta sairaanhoitajaa, 1 800 lähihoitajaa, 1 100 lastenhoitajaa, 900 sairaala- ja laitosapulaista, yli 500 varhaiskasvatuksen opettajaa, 500 lääkäriä, ml. yleis- ja erikoislääkärit, 300 erityisopettajaa ja 300 sosiaalityöntekijää (Kuvio 2).
Vanhuuseläkkeelle jäävien määrän ohella on syytä tarkastella myös työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä, sillä sekin vaikuttaa osaltaan työvoiman vahvuuteen. Vanhuuseläkkeelle voi tällä hetkellä jäädä liukuvasti 63 ja 68 vuoden iässä, ja ikärajat ovat hienoisessa nousussa elinaikakertoimen mukaan. Esimerkiksi vuonna 2018 sairaanhoitajien keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä oli Suomessa 63,4 vuotta ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien keski-ikä oli 52,3 vuotta. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen yleisimpiä perusteita kunnan työntekijöillä olivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveyssyyt. Mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden (joiden perusteista yleisin on masennus ja toistuva masennus) määrä on ollut viime vuosina kasvussa, mutta vuonna 2020 kasvu taittui (Keva 2021). Kevan eläkkeellesiirtymisennusteessa kuitenkin arvioidaan, että työkyvyttömyyseläkkeet saattavat lisääntyä, kun vanhuuseläkeikäraja nousee. Myös suuret työelämään liittyvät muutokset ja epävarmuustekijät, säästöpaineet ja sote-alueiden kasvukivut voivat lisätä työssä jaksamisen ongelmia ja terveyssyistä ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrää (Lybäck 2018).
Ammattilaisia tarvitaan yhä enemmän – taustalla myös väestönkasvu
Lähivuosina terveydenhoitoalalta jää siis paljon ammattilaisia eläkkeelle. Samaan aikaan Helsingin väkimäärä kasvaa ja täten tarvitaan yhä enemmän terveys- ja sosiaalipalveluita ja alalle pätevää henkilökuntaa. Helsingin väestönkasvu jatkuu koronapandemian aiheuttamasta pienestä notkahduksesta huolimatta. Vaikka Helsingin ikärakenne on muuta maata edullisempi, ja työikäisten osuus on suurempi kuin koko maassa, kasvaa yli 75-vuotiaiden määrä vauhdilla. Alle kouluikäisten määrä vähenee lähivuosina, mutta kääntyy väestöennusteen mukaan sen jälkeen kasvuun. (Sinkko 2022).
Varhaiskasvatuksen opettajien tulevaa työvoimatarvetta sävyttää eläkepoistuman, henkilöstön kelpoisuusehtojen muutosten ja lapsimäärän kasvun rinnalla se, että alalla on tällä hetkellä akuutti työvoimapula ja työtehtävissä työskentelee paljon muodollisesti epäpäteviä henkilöitä. Koska vakansseihin ei ole saatu rekrytoitua kelpoisuusehdot täyttäviä varhaiskasvatuksen opettajia, on niitä hoitamaan palkattu esimerkiksi lastenhoitajia. Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan pitkän aikavälin henkilöstösuunnitelmassa on arvioitu, että varhaiskasvatuksessa tarvitaan 2 700 uutta korkeakoulutettua vuoteen 2030 mennessä (Helsingin kaupunki 2022a).
Kuviossa 3 havainnollistetaan sairaanhoitajien määrän ja Helsingin väestön määrän kehitys vuodesta 2000 vuoteen 2020. Kuvioon on ajatusleikkinä mallinnettu tulevaa sairaanhoitajien määrää väestönkasvun pohjalta. Jos sairaanhoitajien määrä suhteessa väestöön säilyy seuraavat 10 vuotta samana kuin vuoden 2020 lopussa, tarvitaan Helsinkiin pelkästään väestönkasvun perustella 1 100 uutta sairaanhoitajaa. Kun tarkasteluajanjaksoksi valitaan seuraavat 20 vuotta, on uusien sairaanhoitajien tarve noin 2 100 työllistä vuoteen 2040 mennessä.
Seuraavan 10 vuoden sisällä tarvitaan siis yli 3 200 uutta sairaanhoitajaa kattamaan eläkepoistuman (- 2 100) ja väestönkasvun (- 1 100) aiheuttama vaje. Kun aikajännettä venytetään vuoteen 2040 kasvaa sairaanhoitajien tarve Helsingissä eläkepoistuman (- 4 010) ja väestönkasvun (-2 100) perusteella 6 100 hoitajalla. Tässä ei ole huomioitu väestön ikärakenteen muutoksia. Todellisuudessa vanhusväestön määrä kasvaa huomattavasti nykyisestä ja tämä tulee lisäämään hoidon- ja hoitajien tarvetta. Lisäksi alalla on paljon sijaistarvetta ja mitoitusvaatimukset sekä hoitotakuun voimaantulo tulevat edellyttämään enemmän henkilöstöä. Vuoden 2023 helmikuussa Helsingissä oli 640 avointa sairaanhoitajan työpaikkaa. Digitaaliset ratkaisut saattavat vähentää hoitajien tarvetta jonkin verran, mutta hoitoalalla niiden merkitys on monia muita asiantuntija-aloja vähäisempi.
Yliopistotutkintojen määrä kriittisiltä aloilta ei ole juurikaan kasvanut – ammattikorkeakoulutuksessa kehitys myönteisempää
Sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatuksen ja koulutuksen kriittiset tehtävät vaativat tarkkaan rajatulla tutkinnolla hankittua pätevyyttä. Näiden alojen koulutuksen tutkintomäärien lisääminen on siten monen muun keinon ohella yksi keskeisistä ratkaisuista henkilöstön saatavuuden helpottamiseksi.
Seuraavassa osiossa tehdään tutkintokohtainen katsaus joidenkin kaupungin palvelujen kannalta kriittisten alojen korkeakoulutuksen määriin ja kehitykseen: Miten näiden alojen tutkintojen ja aloituspaikkojen määrä on Helsingissä sijaitsevassa koulutuksessa kehittynyt ja minkä verran vastavalmistuneita alueen työmarkkinoille on odotettavissa lähitulevaisuudessa? Tarkastelu päätettiin rajata korkeakoulutukseen, sillä toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ympärivuotisen jatkuvan haun kautta tarjolla olevista aloituspaikoista ei ole saatavilla tilastoja, jolloin kokonaiskuva jää vaillinaiseksi.
Kuviossa 4 on esitetty Helsingin yliopistossa ja Helsingissä sijaitsevassa ammattikorkeakoulutuksessa sosiaali- ja terveysalojen sekä kasvatus- ja opetusalan tutkinnon suorittaneiden määrät edellisen viidentoista vuoden aikana. Tarkasteluun on valittu mukaan erityisesti sellaisiin ammatteihin valmistavia korkeakoulututkintoja, joista Helsingissä on juuri nyt pulaa: sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, psykologit, erityisopettajat, varhaiskasvatuksen opettajat, sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat ja lääkärit (TEM 2022). Kaikki tutkinnot eivät valmista yhtä selkeästi tiettyyn ammattiin, esimerkiksi psykologian tai erityispedagogiikan maisterit työllistyvät psykologin ja erityisopettajan ammattien ohella myös muihin asiantuntijatehtäviin ja sosionomit voivat suuntauksesta riippuen työskennellä sosiaalialan ohella myös varhaiskasvatuksessa.
Tutkintomäärien kehityksessä on vuosittaista heilahtelua. Samalla vuosikurssilla aloittaneet opiskelijat saattavat suorittaa opintojaan eri tahtiin, ja myös opintojen läpäisyaste vaihtelee. Lisäksi korkeakoulujen tutkintorakenneuudistukset näkyvät tilastoissa valmistuneiden määrän kasvupiikkeinä: kun vanhoilla tutkinnon perusteilla on viimeinen hetki valmistua, roikkumaan jääneitä tutkintoja tehdään valmiiksi.
Pidemmän aikavälin tarkastelu kuitenkin osoittaa, että yliopistotutkintojen määrän kasvu on Helsingissä ollut hidasta. Ammattikorkeakoulutuksessa sen sijaan on nähtävissä tutkintomäärien kasvua.
Sekä sairaanhoitajatutkintojen että sosionomitutkintojen osalta trendi on tarkastellulla ajanjaksolla ollut kasvava. Esimerkiksi vuonna 2021 sairaanhoitajia valmistui Helsingissä sijaitsevista koulutuksista kaksi kertaa enemmän kuin viisitoista vuotta aiemmin. Myös sosionomitutkintoja suoritettiin lähes kaksinkertainen määrä. Niin ikään terveydenhoitajatutkintoon valmistuvien määrä on noussut, vaikkakin maltillisemmin.
Yliopistotutkintojen osalta vastaavaa selkeää kasvutrendiä ei ole nähtävissä. Kaikilta aloilta valmistuneita oli vuonna 2021 jonkin verran enemmän kuin 2000-luvun puolivälissä, mutta muutokset ovat olleet vähäisiä. Suhteessa eniten tutkintomäärät ovat kasvaneet erityispedagogiikan tutkinnoissa, joissa tosin koulutusmäärät ovat ylipäätään hyvin pieniä. Erityisopettajan pätevyyden voi hankkia muitakin väyliä pitkin: suorittamalla kelpoisuuden antavat erilliset opinnot aiemman ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi, ja toisaalta luokanopettajilla on mahdollisuus pätevöityä erityisopettajaksi osana tutkintoaan tehtävillä valinnaisilla opinnoilla. Näitä reittejä pitkin pätevöityneitä ei kuitenkaan saada tilastoista eriteltyä.
Psykologian maisterien ja sosiaalityön pääaineesta valtiotieteiden maisteriksi valmistuneiden määrä on ollut hienoisessa kasvussa vuoden 2010 jälkeen, mutta määrällisesti muutokset ovat pieniä. Varhaiskasvatuksen opettajien ja luokanopettajien tutkintomäärä on pitkään laahannut samalla tasolla. Parina viime vuonna valmistuneiden määrä oli aiempaa korkeampi, mikä tosin selittynee osin yliopiston tutkintorakenneuudistuksella. Lääketieteen lisensiaattien valmistumisessa ei ole nähtävissä kasvavaa kehitystä.
Helsingin työvoimapulan näkökulmasta tutkintomäärien tarkastelun aluerajaus pelkästään Helsinkiin on osin vaillinainen. Esimerkiksi sairaanhoitajia Helsingin tarpeisiin ei valmistu yksinomaan Helsingissä sijaitsevista koulutuksista, vaan myös muiden pääkaupunkiseudun kuntien ammattikorkeakouluista ja toisin päin. Niin ikään Helsingin yliopisto ei kouluta lääkäreitä ja kasvatuksen asiantuntijoita vain Helsingin tarpeisiin, vaan vastaa pitkälti työvoiman kouluttamisesta myös kahden muun suuren kaupungin sekä laajemminkin Uudenmaan tarpeisiin.
Tutkinnon suorittaneiden alueellista sijoittumista kuvaavat tilastot (SVT) kuitenkin kertovat, että vastavalmistuneen työvoimansa Helsingin seutu saa pääsääntöisesti alueen omista korkeakouluista. Yliopistosta viime vuosina valmistuneista yhdeksän kymmenestä on jäänyt Uudellemaalle asumaan. Vastavalmistuneita tulee alueelle jonkin verran myös muualta maasta, tosin muuttamisen yleisyys on sidoksissa tutkinnon alaan. Esimerkiksi vastikään luokanopettajatutkinnon suorittaneita tulee muualta maasta lähes kaksinkertainen osuus varhaiskasvatuksen opettajiin verrattuna (23 % vs. 12 %).
Lisäyksiä aloituspaikkoihin joillain aloilla, mutta jatko on epävarmaa
Viime vuosina työvoimapula-aloille kohdennetut aloituspaikkamäärät mahdollistavat suuntaa antavasti sen ennakoinnin, minkä verran uutta korkeakoulutettua työvoimaa on nykyisillä koulutusmäärillä tulossa lähivuosina työmarkkinoille. Aloituspaikkamäärät noudattavat tällä hetkellä pääsääntöisesti opetus- ja kulttuuriministeriön ja korkeakoulujen vuosille 2021–2024 tekemiä sopimuksia, eikä tämän artikkelin kirjoittamishetkellä ole tiedossa, miten aloituspaikat kohdentuvat nykyisen sopimuskauden jälkeen. Vuosina 2020–2022 korkeakouluihin lisättiin aloituspaikkoja valtakunnallisesti (OKM 2020), ja näitä lisäyksiä rahoitettiin muun muassa korkeakoulujen valtionrahoitukseen sisältyvällä strategiaperusteisella ja harkinnanvaraisella rahoituksella sekä koronakriisistä palautumiseen suunnatulla EU:n elpymis- ja palautumisvälineellä. Pysyvää rahoitusta aloituspaikkojen kasvattamiseen ei ole osoitettu.
Kuviosta 5 nähdään, että vuosina 2020–2022 aloituspaikkoihin tehdyt lisäykset näkyvät osassa tarkastelluista koulutuksista myös Helsingissä. Lisäpaikkoja on kohdentunut erityisen runsaasti sairaanhoitajakoulutukseen, jonka tutkintomäärissä olikin nähtävissä kasvua jo pidemmältä ajalta. Prosentuaalisesti suurimpia taas lisäykset olivat erityispedagogiikan ja varhaiskasvatuksen opettajan sisäänottomäärissä. Valtakunnallisesti varhaiskasvatuksen opettajan lisäaloituspaikkoja on vuosina 2021 ja 2022 kohdennettu eniten juuri Helsinkiin, mutta ennen tätä aloituspaikat ovat Helsingin yliopistossa vuosien 2016–2020 välillä kasvaneet jopa maltillisemmin kuin muualla maassa. Lääketieteen lisensiaatin koulutukseen lisättiin muutamia aloituspaikkoja ympäri maan, myös Helsinkiin. Psykologian koulutukseen lisäpaikkoja kohdentui Helsinkiin vain kymmenen, kun esimerkiksi Jyväskylään – jossa psykologien koulutusmäärät olivat jo Helsinkiä korkeampia – paikkoja lisättiin samassa ajassa kolminkertainen määrä.
Kuviossa 6 on yksinkertaisella laskelmalla ennakoitu tutkintomääriä vuosien 2022–2030 aikana Helsingissä edellä esitettyjen nykyisten sisäänottomäärien perusteella (sisältää tiettyjä oletuksia ja puutteita, ks. kuvion alaviite). Näihin tietoihin pohjaten voidaan karkeasti arvioida, että vuosien 2022–2030 aikana Helsingissä valmistuisi nykyisillä koulutusmäärillä noin 4 500 uutta sairaanhoitajaa, 3 900 sosionomia ja 1 700 varhaiskasvatuksen opettajaa. Lääkäreitä ja terveydenhoitajia valmistuisi tässä ajassa noin 1 000. Psykologian maistereita valmistuisi Helsingissä runsaat 400 ja erityispedagogiikan pääaineesta valmistuneita noin 200. Kaikki Helsingin korkeakouluista valmistuneet eivät luonnollisesti työllisty Helsinkiin, vaan työllistymisalueena voidaan pitää laajemmin Helsingin seutua tai Uuttamaata.
Yhteenveto
Lisäpanostuksia koulutukseen tarvitaan
Vaikka koulutuspaikkoja on joihinkin työvoimapula-alojen koulutuksiin lisätty, eivät lisäykset ole olleet riittäviä suhteessa työvoimavajeen suuruuteen. Helsingin koulutustarjontaa kuvaava pitkän aikavälin tarkastelu osoittaa, että tutkintomäärät eivät ole etenkään yliopistopuolella ajan mittaan merkittävästi kasvaneet, vaan kriittisten alojen ammattilaisten kouluttamisen mittaluokka on pysynyt melko samana. Koulutusmäärät eivät ole reagoineet kasvavaan työvoimatarpeeseen pääkaupunkiseudulla, mikä on osaltaan syventänyt työvoiman saatavuuden haasteita. Koulutuspaikkojen lisääminen on olennainen keino kohentaa henkilöstövajeesta kärsivien alojen tilannetta.
Koulutusmäärien kasvattaminen ei kuitenkaan ole yksinään riittävä ratkaisu. Useat tekijät vaikuttavat työvoiman kysynnän mittaluokkaan nyt ja lähitulevaisuudessa: eläköityminen, ammattien veto- ja pitovoima, väestönkasvu, palvelutarpeen muutokset, muutokset henkilöstömitoitus- ja kelpoisuusvaatimuksissa sekä se, millainen vajaus ammattilaisista alalla on jo päässyt nykytilanteessa syntymään. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen korkeakoulutetuista on pääkaupunkiseudulla jo nyt niin merkittävä pula, että kun akuutin tarpeen lisäksi huomioidaan henkilöstörakennemuutos, eläköityminen ja lapsimäärän kasvu, on alueelle laskettu tarvittavan jopa 6 000 uutta varhaiskasvatuksen korkeakoulutettua vuoteen 2030 mennessä, pelkästään Helsinkiin näistä vajaa puolet (Helsingin kaupunki 2022a, 2022b). Tämä on huomattavasti enemmän kuin nykyisillä koulutusmäärillä olisi odotettavissa.
Toisaalta taas esimerkiksi sairaanhoitajien koulutusmäärät ovat selvästi kasvaneet Helsingissä jo jonkin aikaa. Kun sairaanhoitajia valmistuu myös muualla pääkaupunkiseudulla, voitaneen arvioida, että nykyinen Helsingin koulutusmäärä kattaisi seuraavan kymmenen vuoden aikana pelkän eläkepoistuman ja väestönkasvun myötä syntyvän 3 200 sairaanhoitajan vajeen. Pelkkä väestönkasvu ei kuitenkaan huomioi väestön ikärakenteen muutosta ja kasvavan vanhusväestön vaikutusta palvelujen tarpeeseen – todellisuudessa vaje siis tulee kasvamaan tätä enemmän. Lisäksi on huomioitava, että Uudellamaalla sairaanhoitajista on kuntasektorilla jo nyt valtava noin 6 000 työntekijän vaje (Keva 2023). Myös hoitajamitoitukseen kaavailtu kiristys lisää sairaanhoitajien tarvetta ympärivuorokautisessa hoivassa. Kaikki hoitajaksi valmistuvat eivät luonnollisesti ole kunta-alan käytettävissä, sillä osa työllistyy yksityiselle sektorille.
Helsinki hakee aktiivisesti keinoja henkilöstön saatavuuden ongelmiin vastaamiseksi, ja esimerkiksi varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuusongelmia pyritään ratkaisemaan pormestarin asettamassa koordinaatioryhmässä (Helsingin kaupunki 2022c). Kasvavat kaupungit tekevät myös yhteistyötä haasteiden selättämiseksi. Kuutoskaupunkien teettämän selvityksen perusteella kriittisten alojen koulutuksen aloituspaikat eivät vastaa alueiden työpaikkakehitystä tai väestön määrää (MDI 2022). Kaupunkien keskeinen viesti on, että aloituspaikkojen kohdentamisessa tulee huomioida alueiden erot ja kohdentaa paikkoja erityisesti sinne, missä tarve on suurin (Helsingin kaupunki 2022b, 2022d).
Alueellisen koulutustarjonnan vahvistaminen on työvoiman saatavuuden kannalta olennaista, sillä vastavalmistuneen työvoimansa Helsingin seutu saa pääsääntöisesti alueen omista korkeakouluista. Vuosina 2020–2022 osalle aloista tehdyt lisäykset aloituspaikkoihin ovat askel oikeaan suuntaan, mutta pääkaupunkiseudun työvoimapulan mittaluokka huomioiden vaikutukset jäävät olemattomiksi, jos määriä ei kasvateta tavoitteellisesti myös tämän jälkeen.
Koulutusmäärien kasvattamisen ohella on tärkeää huomioida myös mahdollisuus joustavaan kouluttautumiseen. Alanvaihtoa ja työn ohessa pätevöitymistä voidaan helpottaa varmistamalla opintotarjonnassa erilaiset koulutusmuodot. Esimerkiksi monimuotototeutukset mahdollistavat tutkinnon suorittamisen työn ohessa ja pätevöitymisen silloin, kun taustalla on jo aiempaa työkokemusta tai koulutusta alalta. Lisäksi koulutuspaikkoja kohdennettaessa tulevien työvoimatarpeiden ennakointi on erityisen tärkeää, jotta tutkintoja saadaan työmarkkinoille riittävästi ja oikea-aikaisesti, eikä työvoimapula pääse syvenemään tai leviämään yhä useammille aloille.
Muita keinoja työvoimapulan lievittämiseen – jatkossa jokainen osaaja ja työtunti on tarpeen
Julkisuudessa työvoimapulan ratkaisuksi esitetään erityisesti työperäisen maahanmuuton määrän merkittävää kasvattamista. Käytännössä tämäkään ei ole aivan yksinkertaista; esimerkiksi monissa ammateissa edellytetty suomen kielen oppiminen voi olla vaativaa, eikä Suomen perifeerinen maantieteellinen sijainti välttämättä houkuttele kansainvälisiä ammattilaisia toivotussa määrin. Kilpailemme osaavasta työvoimasta monien muiden maiden ja kaupunkien kanssa (Saukkonen 2022). Koulutuspaikkojen riittävyyden rinnalla työvoimapulaa on perusteltua lähestyä myös työssä jaksamisen ja jatkamisen teemoista. Yksi haaste on eläkkeelle siirtyvien ammattilaisten suuri määrä seuraavan 10 vuoden sisällä. Miten onnistutaan pidentämään työuria ja työssä jatkamista mahdollisimman pitkälle ja minimoimaan ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen?
Sosiaali- ja terveysaloilla sekä varhaiskasvatuksessa kamppaillaan alan veto- ja pitovoimakysymysten kanssa. Tällä hetkellä näillä aloilla on avoimia vakansseja täyttämättä ja pulaa sekä vakituisesta henkilöstöstä että sijaisista. Useat työoloselvitykset vahvistavat käsitystä siitä, että hoito- ja opetusalan henkilöstön työtyytyväisyys on laskusuunnassa. Koronapandemia lisäsi kuormitusta, mutta osin negatiivinen kehitys alkoi jo ennen sitä. Hoitotyö on monissa yksiköissä vaativaa ja liian kiireistä. Työssä koettu stressi on lisääntynyt, ja varsinkin nuoremmat työntekijät harkitsevat alan vaihtoa. Toisaalta kokemus työn merkityksellisyydestä on jopa kasvanut, ja alanvaihtajia on käytännössä vähän, vaikka moni on sitä pohtinut. Opetusalalla työn määrän kasvu ja työn pirstaloituminen sekä jatkuminen vapaa-ajalle aiheuttavat opettajille työkyvyn alenemista ja työstressiä. (Sairaanhoitajat 2021, OAJ 2022, Sandell 2022, Kivimäki 2022). Tosin opettajien työuupumus on helpottanut ja työhyvinvointi palautunut koronakriisin jälkeen (Salmela-Aro 2022).
On tärkeää, että valtio, kunnat ja hyvinvointialueet työskentelevät tiiviissä yhteistyössä työnantajien ja työyhteisöjen kanssa ja kehittävät käytäntöjä, jotka kannustavat eläkeikää lähellä olevia ammattilaisia jatkamaan työssä mahdollisimman pitkään. Reilut työolot, riittävä henkilöstömitoitus ja työn vaativuutta vastaava palkkaus sekä oikeudenmukainen ja kannustava johtaminen ovat perinteisiä pitovoimatekijöitä kaiken ikäisille. Eläkeikää lähestyvien ammattilaisten kohdalla vuorotyön työaikajärjestelyillä voidaan vaikuttaa työssä jaksamiseen. Yksilöllistä osa-aikatyön mahdollisuutta olisi hyvä sovitella joustavasti työntekijöiden tarpeiden mukaisesti. Lisäksi jo eläkkeelle siirtyneiden ammattilaisten osa-aikaisesta työssäkäynnistä kannattaa pitää kiinni. Eläkeläiset ovat usein kokeneita ammattilaisia. Heidän osaamisensa ja työpanoksensa voi olla korvaamaton lisäresurssi vakituisen henkilöstön poissaolojen sijaistamiseen.
Artikkelin tarkoituksena on ollut luoda katsaus eräisiin keskeisiin tekijöihin, jotka Helsingissä voimistavat työvoimapulaa kriittisillä sosiaali- ja terveysaloilla sekä kasvatuksen ja koulutuksen aloilla, sekä keinoihin, joilla tilannetta on jatkossa mahdollista lievittää. Loppuun on vielä syytä teroittaa sitä, että kuvauksia näiden alojen eläköitymisestä sekä koulutuspaikkamäärien kehityksestä on syytä lukea erillisinä tilastollisina tarkasteluina, ei ”ongelma ja ratkaisu” -tyyppisenä suorana päättelyketjuna. Tämä johtuu käytettyjen aineistojen erilaisesta kattavuudesta ja rajauksista. Helsingin kaupunki jatkaa työvoimapulaan liittyvien kysymysten seurantaa ja analysointia tilasto- ja tutkimusaineistojen avulla. Tällä pyritään tukemaan ratkaisujen löytämistä ongelmallisen tilanteen korjaamiseksi tulevina vuosina.
Minna Salorinne toimii erikoistutkijana ja Hanna Ahtiainen tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Helsingin kaupunki (2022a). Selvitys korkeakoulutettujen tarpeesta varhaiskasvatuksessa osana pitkän aikavälin henkilöstösuunnitelmaa. Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala.
Helsingin kaupunki (2022b). Pääkaupunkiseudun kaupungit: Varhaiskasvatuksen henkilöstötilanne ei ole ratkeamassa nykyisillä toimilla – ennusteen mukaan vuonna 2030 pääkaupunkiseudun kaupungeilta puuttuu 3 200 korkeakoulutettua. Mediatiedote 3.11.2022. Viitattu 14.12.2022. https://www.hel.fi/fi/uutiset/paakaupunkiseudun-kaupungit-varhaiskasvatuksen-henkilostotilanne-ei-ole-ratkeamassa
Helsingin kaupunki (2022c). Pormestari Vartiainen asetti työryhmän ratkomaan varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuutta. Mediatiedote 15.2.2022. Viitattu 14.12.2022. https://www.hel.fi/fi/uutiset/pormestari-vartiainen-asetti-tyoryhman-ratkomaan-varhaiskasvatuksen-henkiloston-saatavuut…
Helsingin kaupunki (2022d). Työpaikat, nuoret ikäluokat ja muunkielinen väestö keskittyvät suurille kaupunkiseuduille mutta kehitystä ei huomioida kansallisesti. Mediatiedote 17.11.2022. Viitattu 14.12.2022. https://www.hel.fi/fi/uutiset/tyopaikat-nuoret-ikaluokat-ja-muunkielinen-vaesto-keskittyvat-suurille-kaupunkiseuduille
JHL (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto). Henkilöstömitoitus vanhuspalveluissa. https://www.jhl.fi/tyoelama/ammattialat/sosiaali-ja-terveyspalveluala/vanhustyo/henkilostomitoitus-vanhuspalveluissa. Viitattu 1.2.2023.
Keva (2021). Mielenterveyssyistä alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu taittui julkisella alalla. Kevan uutinen 8.4.2021. Viitattu 16.1.2023. https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/mielenterveyssyista-alkaneiden-tyokyvyttomyyselakkeiden-kasvu-taittui-julkise…
Keva (2022a). Joka kolmas eläkeläinen on saanut työtarjoituksia - kiinnostut eläkkeellä työskentelyyn on kasvanut. Kevan uutinen 15.12.2022. Viitattu 16.1.2023. https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/joka-kolmas-elakelainen-on-saanut-tyotarjouksia--kiinnostus-elakkeella-tyoske…
Keva (2022b). Kunta-alan yleisimmissä ammateissa joka neljäs työskentelee vanhuuseläkkeen rinnalla. Kevan uutinen 30.11.2022. Viitattu 16.1.2023. https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/kunta-alan-yleisimmissa-ammateissa-joka-neljas-tyoskentelee-vanhuuselakkeen-r…
Keva (2023). Analyysi kuntien työvoimatarpeesta. Uusimaa. https://www.keva.fi/contentassets/316f4dd63f4c4e50a2513673e55ea618/kuntien-tyovoimatarpeet_uusimaa_2023.pdf Viitattu 7.3.2023
Kivimäki, M. (2022). Henkilöstön hyvinvointitutkimus 2000–2021. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/sites/default/files/2022-01/Henkilo%CC%88sto%CC%88n%20hyvinvointitutkimusFINAL.pdf
Koskinen Sandberg, P., Törnroos, M. & Kohvakka, R. (2018). The Institutionalised Undervaluation of Women’s Work: The Case of Local Government Sector Collective Agreements. Work, Employment and Society. Vol. 32(4). S.707 –725. https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/0950017017711100
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT (2018). Uusi varhaiskasvatuslaki muuttaa kelpoisuuksia, nimikkeistä päättää työnantaja. Ohje KVTES OVTES. 20.9.2018. Viitattu 16.1.2023. https://www.kt.fi/ohjeet/kvtes/varhaiskasvatuslaki-kelpoisuudet-henkilostorakenne
Laakso, S., Vataja, R. & Oja, O. (2022). Korkeakoulujen aloituspaikat ja hakijat Uudellamaalla ja muissa korkeakoulumaakunnissa. https://view.taiqa.com/helsinki.chamber/korkeakoulujen-aloituspaikat-ja-hakijat-022022#/page=1
Lallukka, T., Kouvonen, A., Lahelma, E. & Rahkonen O. (2020) (toim.) Kuka jaksaa jatkaa töissä? 20 vuotta Helsingin kaupungin työntekijöiden terveyden seurantatutkimusta. Tutkimuksia 2020:2. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/20_09_10_Tutkimuksia_2_Lallukka_Kouvonen_Lahelma_Rahkonen.pdf
Larja, L. & Peltonen, J. (2023). Työvoiman saatavuus, työvoimapula ja kohtaanto-ongelmat vuonna 2022 Työvoimatiekartat -hankkeen loppuraportti. TEM-analyyseja. 113/2023.
Loula, P. (2022). Kunta kyllästyi mielenterveydestä johtuviin poissaoloihin - Töihin saa tulla täydellä palkalla vaikka tunniksi. Helsingin sanomat 21.11.2022. Viitattu 16.1.2023. (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009186628.html
Lybäck, K. (2018). Kunta-alan palveluksesta eläkkeelle siirtyneet 2018. Keva. https://www.keva.fi/globalassets/2-tiedostot/ta-tiedostot/esitteet-ja-julkaisut/kunta-alan-palveluksesta-elakkeelle-sii…
MDI (2022). Suurten kaupunkien työvoimatarpeet nyt ja tulevaisuudessa. https://stplattaprod.blob.core.windows.net/etusivu64e62prod/Suurten_kaupunkien_ja_kaupunkiseutujen_ty%C3%B6voimatarpeet… Viitattu 14.12.2022.
Ojala, S., Koskinen Sandberg, P. & Mustosmäki A. (2019). Ilkka Insinöörille yli 13 000 euroa Sari Sairaanhoitajaa enemmän? Sukupuolten ansioerojen kaventaminen vaatii aktiivista ohjausta. Yhteiskuntapolitiikka 84/2019:5–6. S. 640–646. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138873/YP1905-6_Ojalaym.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2020). Runsaat 10 200 aloituspaikkaa lisää korkeakouluihin vuosina 2020–2022. Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote 31.8.2022. Viitattu 14.12.2022. https://okm.fi/-/runsaat-10-200-aloituspaikkaa-lisaa-korkeakouluihin-vuosina-2020-2022
Opetusalan ammattijärjestö OAJ (2022). Opetusalan työolobarometri 2021. https://www.oaj.fi/contentassets/14b569b3740b404f99026bc901ec75c7/oaj_opetusalan_tyoolobarometri_2021.pdf
Pantsu, P. (2022). Suomalaiset ryntäsivät eläkkeelle mahtikorotuksen kiilto silmissään: eläkehakemusten määrä paikoin jopa 20-kertaistui viime vuodesta. Yle Uutiset 9.12.2022. Viitattu 16.1.2023. https://yle.fi/a/74-20007756
Sairaanhoitajat (2021). Sairaanhoitajien työolobarometri 2020. Sairaanhoitajaliiton julkaisu 11.1.2021. https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2021/01/TYO%CC%88OLOBAROMETRI_2020_NETTI.pdf.
Salmela-Aro, K., Upadyaya, K., Ronkainen, I., & Hietajärvi, L. (2022). Opettajien työn imu ja työuupumus koronapandemian aikana. Kasvatus, 53(5), 498–512. https://doi.org/10.33348/kvt.125525
Sandell, M. (2022). Hoitajien työhyvinvointia nakertaa lisääntynyt kuormitus, ja stressi kasvaa myös tulevasta sote-ratkaisusta. Yle Uutiset 14.1.2022. Viitattu 16.1.2023. https://yle.fi/a/3-12267223
Saukkonen, P. (2022). Työperusteisen maahanmuuton edistäminen – Helsingin tavoite Suomen maahanmuuton tilannekuvan kontekstissa. Kvartti-verkkoartikkeli. 1.11.2022. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/tyoperusteisen-maahanmuuton-edistaminen-helsingin-tavoite-suomen-maahanmuuton
Sinkko, H. (2022) Helsingin ja Helsingin seudun väestöennuste 2021–2060. Tilastoja 2022:6. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/22_11_24_Tilastoja_6_Sinkko.pdf
Suomen virallinen tilasto (SVT): Sijoittumispalvelu.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäyntitilasto. Väestötietopalvelu.
Työ ja elinkeinoministeriö (2022). Ammattibarometri. https://www.ammattibarometri.fi/vertailu.asp?tetoimistot=Helsinki&vuosi=22ii&kieli= Viitattu 16.1.2023.
Vipunen – opetushallinnon tilastopalvelu. Ammattikorkeakoulujen hakeneet ja paikan vastaanottaneet. Opetushallituksen ylläpitämä opiskelijavalintarekisteri. Saantitapa: https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/Haku-%20ja%20valintatiedot%20-%20korkeakoulu%20-%… Viitattu 14.12.2022
Vipunen – opetushallinnon tilastopalvelu. Yliopistojen hakeneet ja paikan vastaanottaneet. Opetushallituksen ylläpitämä opiskelijavalintarekisteri. Saantitapa: https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/Haku-%20ja%20valintatiedot%20-%20korkeakoulu%20-%… Viitattu 14.12.2022
Vipunen – opetushallinnon tilastopalvelu. Ammattikorkeakoulujen uudet opiskelijat, opiskelijat ja tutkinnot. Opetushallinnon ja Tilastokeskuksen tietopalvelusopimuksen aineistot 2.8 ja 2.9. Saantitapa: https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/Ammattikorkeakoulujen%20uudet%20opiskelijat%20opi… Viitattu 14.12.2022
Vipunen – opetushallinnon tilastopalvelu. Yliopistojen uudet opiskelijat, opiskelijat ja tutkinnot. Opetushallinnon ja Tilastokeskuksen tietopalvelusopimuksen aineistot 2.8 ja 2.9. Saantitapa: https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/Yliopistojen%20uudet%20opiskelijat%20opiskelijat%… Viitattu 14.12.2022
Vuori, Pekka 2019. Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018–2035. Tilastoja 2019:3. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/19_03_14_Tilastoja_3_Vuori.pdf