Ilmastonmuutosta koskevat asenteet olivat eräs keskeinen teema uusimmassa pääkaupunkiseudun kaupunkien toteuttamassa ympäristöasennekyselyssä. Kyselyssä kartoitettiin muun muassa ilmastotietoisuuden eri aspekteja: huolestuneisuutta, käsitystä ilmiön syistä ja seurauksista sekä näkemystä omakohtaisesta vastuusta ja uhraushalusta. Lisäksi kysyttiin, kokeeko vastaaja ilmastoahdistusta.
Ilmastonmuutoksen ohella pääkaupunkiseudun ympäristöasennetutkimuksessa oli paljon muitakin teemoja, joita on kuvattu tutkimuksen tulosraportissa (Hirvonen 2023). Tutkimuksen aineisto on kerätty elokuun lopun ja marraskuun alun välisenä aikana 2022. Tutkimukseen vastasi lähes 2 000 henkeä, ja tulokset edustavat seudun 18–79-vuotiasta väestöä. Helsingissä ympäristöasenteita on tutkittu useita kertoja aiemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun aiheesta tehtiin kaikkien seudun kaupunkien yhteinen tutkimus. Viisi vuotta aiemmin vuonna 2017 vastaava kysely toteutettiin Helsingin ja Vantaan yhteistyönä. Tässä artikkelissa keskitytään ilmastonmuutosta käsittelevien kyselyvastausten analyysiin.
Ilmastonmuutos huolettaa monelta kannalta
Huolestuneisuus isoista globaaleista ympäristöongelmista oli vastaajakunnassa erittäin yleistä. Ilmastonmuutoksesta oli yli puolet ”erittäin huolestuneita” ja noin 30 prosenttia ”melko huolestuneita” – yhteensä yli 80 prosenttia (Kuvio 1). Niitä, jotka eivät olleet lainkaan siitä huolestuneita, oli vain muutama prosentti. Suunnilleen yhtä yleistä kuin huolestuneisuus ilmastonmuutoksesta oli huolestuneisuus metsäkadosta ja lajien sukupuutoista. Nämä kolme ongelmaa kytkeytyvätkin läheisesti toisiinsa.
Myös kysyttäessä tarkemmin erilaisista ilmastonmuutoksen seurauksista huolestuneita oli selvä enemmistö. Sään ääri-ilmiöistä – helteet, myrskyt ja rankkasateet – oli melko tai erittäin huolestuneita 70–75 prosenttia. Vähintään melko huolestuneita oli luonnon sopeutumisesta ilmastonmuutokseen noin 70 prosenttia, ilmastopakolaisuudesta ja merenpinnan noususta noin 65 prosenttia sekä ruuan saatavuuden heikkenemisestä 70 prosenttia.
Huolestuneisuus kysytyistä ongelmista oli varsin yleistä jo vuonna 2017 (Hirvonen & Vanhatalo 2018), mutta se oli yleisesti ottaen vielä kasvanut vuoteen 2022 tultaessa. Selvintä kasvu oli lajiston sukupuuttoon kuolemisen, helteiden ja myrskyjen yleistymisen sekä elintarvikkeiden saatavuuden kohdalla.
Vahva huoli ilmastonmuutoksesta ei kuitenkaan ole viime aikojen ilmiö, vaan huolestuneisuus oli tällä tasolla jo vuonna 2001 toteutetussa Helsingin seudun asukaskyselyssä (Heikkinen ym. 2004). Myös huolestuneisuus metsäkadosta oli tuolloin samaa tasoa kuin tässä kyselyssä, mutta huolestuneisuus lajien sukupuutoista oli lisääntynyt noista ajoista kymmenisen prosenttiyksikköä (vähintään melko huolestuneiden osuus).
Tutkimuksessa on havaittu, että ympäristöhuoli saattaa kummuta melko erilaisistakin motiiveista ja arvoista. Schultz (2001) eritteli ympäristöhuolen takana olevia tekijöitä yhtäältä omaan tulevaisuuteen liittyviin (egoistic), ihmisten tulevaisuuteen yleisemmin liittyviin (altruistic) ja luontoa itseisarvona korostaviin (biospheric concern). Tutkimuksessamme ei ollut mahdollista eritellä vastaajien motiiveja tällä tavoin, mutta edellisen kuvion ongelmalistan eri kohdissa ilmeisesti painottuvat osittain eri motiivit. Esimerkiksi huolessa lajiston köyhtymisestä sukupuuttojen kautta lienee vahva painotus luonnon ymmärtämisessä itseisarvona. Huolessa elintarvikkeiden saatavuudesta ja ilmastopakolaisuudesta puolestaan on selvimmin kyse huolesta ihmisten tulevaisuudesta. Samalla henkilöllä voi tietenkin olla samanaikaisesti näitä kaikkia kolmentyyppisiä motiiveja ympäristöhuolilleen, mikä osaltaan selittänee sitä, että huolestuneisuus oli niin suurta ja yleistä.
Pääkaupunkiseudun asukkaiden ilmastotietoisuus hyvällä tasolla
Huolestuneisuuden lisäksi useissa muissakin ilmastonmuutosta koskevissa kysymyksissä muodostui selkeä yleinen mielipide (Kuvio 2). Ensinnäkin lähes yksimielisesti katsottiin ilmastonmuutoksen johtuvan ihmisen toiminnasta ja sen vaikutukset koettiin pääosin kielteisiksi. Toisekseen suuri enemmistö (73 %) koki, että omilla teoilla on merkitystä sen torjunnassa ja vain 16 prosenttia oli eri mieltä. Merkittävä tulos oli, että selvä enemmistö, 70 prosenttia, olisi vastausten mukaan myös valmis tekemään omakohtaisia taloudellisia uhrauksia verojen tai maksujen muodossa, jos ne ”korvamerkittäisiin” ilmastonmuutoksen torjuntaan. Vajaa viidennes vastasi tähän kielteisesti ja runsas kymmenesosa ei ottanut kantaa.
Ilmastotietoisuuden voi katsoa olevan osan yleisempää ympäristötietoisuutta. Ympäristötietoisuudella ei ole tutkimuskirjallisuudessa tarkkaa yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Sitä on kuitenkin yleensä pidetty moniulotteisena ilmiönä, jonka usein katsotaan sisältävän sekä tiedollisen, tunteisiin liittyvän, että toimintaan ja käyttäytymiseen liittyvän aspektin. (Ham & Mrčela & Horvat 2015; Kim & Lee 2023.)
Tutkimuksessamme haluttiin mitata ilmastotietoisuutta ja muodostettiin sitä varten summamuuttuja. Ilmastotietoisuuden moniulotteisuus otettiin tässäkin lähtökohdaksi mittaria rakennettaessa. Mittari sisälsi edellisen kuvion neljä väittämää sekä kysymyksen ilmastonmuutoshuolesta.[1] Ilmastotietoisuus ymmärrettiin siis tässä sisältämään ensinnäkin oikean tiedon ilmiön syistä ja seurauksista, toiseksi aidon huolen tuntemisen siitä sekä kolmanneksi oman vastuun tunnustamisen ja kantamisen maksuhalukkuuden muodossa.
Mittari skaalattiin vaihtelemaan välillä 0–10: mitä suurempi arvo, sitä korkeampi ilmastotietoisuus. Ilmastotietoisuus oli yleisesti ottaen korkealla tasolla seudun asukkaiden keskuudessa. Koko vastaajakunnassa mittarin keskiarvoksi muodostui 7,7. Vaikka ilmastotietoisuus oli hyvää tasoa jo viisi vuotta aiemmassa kyselyssä, se oli entisestään hieman (yhden kymmenyksen verran) parantunut vuoden 2022 kyselyssä.
Kuvioon 3 on laskettu ilmastotietoisuusmittarin keskiarvoja eri vastaajaryhmissä. Kuviosta havaitaan, että naiset saivat mittarilla korkeamman keskiarvon (8,2) kuin miehet (7,2). Havaittiin myös heikompi yhteys ikään siten, että 30–39-vuotiaiden ikäluokka sai korkeimman keskiarvon (7,9), kun taas kolmessa vanhimmassa ikäryhmässä (50–79-vuotiaat) mittarin keskiarvo jäi matalammaksi (7,6).
Myös koettu toimeentulo selitti mittarin arvoja: jos toimeentulo oli hankalaa, keskiarvo jäi 7,0:aan. Jos toimeentulo oli helppoa tai hyvin helppoa, keskiarvo ylsi 8:n tuntumaan. Tämän suuntainen riippuvuus oli odotettavissa. On varmasti ymmärrettävää, että jos ihminen kamppailee toimeentulovaikeuksien kanssa, hän ei pysty eikä jaksa kantaa huolta globaaleista ongelmista siinä määrin kuin paremmin toimeentulevat. Etenkään maksuvalmiutta ilmastotyöhön ei voi edellyttää paljoa olevan, jos rahat eivät riitä edes tavalliseen toimeentuloon.
Vaikka eri vastaajaryhmien välillä ilmeni tilastollisesti merkitseviä eroja mittarin keskiarvossa, niin erot olivat suhteellisen pieniä. Kaikissa tutkituissa vastaajaryhmissä keskiarvo asettui melko korkeaksi.
[1] Kuvion toisen ja kolmannen väittämän asteikot käännettiin toisin päin summattaessa. Mittarin reliabiliteetti oli hyvä, Cronbachin alpha sai arvon 0,75.
Näillä taustatiedoilla oli keskinäisiä riippuvuuksia. Mitä vanhempi ikäluokka, sitä enemmän siinä on matalamman koulutuksen saaneita, kun taas nuoremmissa ikäluokissa koulutustaso on korkeampi. Koulutustasolla ja toimeentulolla oli puolestaan selvä positiivinen korrelaatio: mitä pitempi koulutus, sitä parempi keskimääräinen toimeentulo. Seuraavassa vaiheessa tehtiin logistinen regressioanalyysi, jossa tutkittiin ensinnäkin, selittääkö koulutustaso ilmastotietoisuusmittarin arvoja, jos ikä vakioidaan. Toiseksi tutkittiin, kuinka riippuvuuksien käy, jos huomioidaan myös koettu toimeentulo.
Logistisessa regressioanalyysissa selitettävä muuttuja eli vastemuuttuja on yleensä kaksiluokkainen eli dikotominen. Tällä kertaa vastemuuttujana mallissa oli ”hyvä ilmastotietoisuus”, joka rajattiin siten, että mittarin arvo oli vähintään 8,5. Mittarin arvot kasautuivat voimakkaasti suurten arvojen päähän jakaumassa (ks. Hirvonen 2023), joten hyvän ilmastotietoisuuden luokkaan sijoittui lähes puolet vastaajista. Analyysissa valittiin jokaisesta selittävästä muuttujasta yksi luokka referenssiluokaksi, johon muita luokkia verrattiin. Taulukossa 1 on esitetty Odds Ratio -tunnusluvut (OR) sekä muita tunnuslukuja.[2]
[2] Referenssiluokan OR on aina tasan yksi. Ykköstä suuremmat ja tilastollisesti merkitsevät OR:t merkitsevät, että todennäköisyys hyvälle ilmastotietoisuudelle on kyseisessä luokassa suurempaa kuin referenssiluokassa; vastaavasti ykköstä pienemmät OR:t merkitsevät pienempää todennäköisyyttä kuin referenssiluokassa. On tärkeää huomata, että OR:iä ei voi sellaisenaan verrata eri muuttujien välillä, vaan ainoastaan saman muuttujan eri luokkien välillä.
Merkitsevät erot referenssiluokkaan on lihavoitu. Merkitsevyystasot: *** p<0,001; ** p<0,01; * p<0,05.
Yhden selittäjän malleissa kaikki neljä taustatietoa selittivät ilmastotietoisuutta sen suuntaisesti kuin jo edellisessä keskiarvotarkastelussa ilmeni. Naisilla oli miehiä suurempi todennäköisyys hyvälle ilmastotietoisuudelle. Hyvän ilmastotietoisuuden todennäköisyys pääsääntöisesti väheni iän myötä sekä kasvoi koulutustason ja toimeentulon paranemisen myötä. Iän ja sukupuolen keskinäinen vakiointi ei juurikaan muuttanut todennäköisyyksiä (malli 1). Kun ikä ja sukupuoli vakioitiin, koulutustaso selitti edelleen ilmastotietoisuutta merkitsevästi (malli 2), mutta selitysvoima heikkeni jonkin verran verrattuna yhden selittäjän malliin. Myös iän selitysvoima heikkeni hieman. Tämän suuntainen tulos oli odotettavissa, koska iällä ja koulutustasolla on negatiivinen keskinäinen korrelaatio. Kun malliin lisättiin myös koettu toimeentulo, koulutustason selitysvoima heikkeni edelleen mutta säilyi kuitenkin merkitsevänä. Koettu toimeentulo pysyi vahvana selittäjänä, vaikka koulutustaso (ja lisäksi ikä ja sukupuoli) vakioitiin.
Ilmastonmuutoksen uhka aiheuttaa monille ahdistusta
Panu Pihkala ym. ovat tutkineet ympäristöön liittyviä tunteita (2022). Heidän mukaansa ympäristökriisi ja luonnon tuhoutuminen aiheuttavat kasvavassa määrin myös psyykkistä kuormitusta ja ongelmia ihmisten mielen hyvinvoinnille. Tällaisista vaikeista tunteista ja tuntemuksista on alettu käyttää yleisnimitystä ympäristöahdistus. Käytännössä laajin ympäristöahdistuksen muoto vaikuttaa olevan ilmastokriisiin liittyvä ahdistus eli ilmastoahdistus. Ilmenemismuodot vaihtelevat lievästä ahdistuksesta aina voimakkaisiin ahdistuneisuustiloihin asti. (Pihkala ym. 2022.)
Ilmastoahdistusta on tunnistettu esiintyvän etenkin nuorten keskuudessa. Vuoden 2021 Nuorisobarometrin mukaan lähes 60 prosenttia 15–29-vuotiaista nuorista oli viimeisen puolen vuoden sisällä keskustellut ilmastoahdistuksesta (Rintala ym. 2022).
Suomen aikuisväestöä koskevan kyselyn (Hyry 2019) mukaan joka neljäs vastasi ilmastonmuutoksen herättäneen hänessä ahdistuksen tunnetta. Tavallisimmin tällaista ilmastoahdistusta olivat vastaajaryhmistä kokeneet alle 30-vuotiaat (33 %), naiset (32 %) ja talousvaikeuksissa olevat (38 %), muita harvemmin sitä taas olivat tunteneet yli 65-vuotiaat (17 %) ja miehet (18 %). Merkittävä tulos oli myös se, että ilmastoahdistusta kokeneista 60 prosenttia oli vastannut ahdistuksen johtaneen aktiiviseen toimintaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Helsingissä on tutkittu hiljattain ilmastoahdistusta myös nuorempien, peruskouluikäisten lasten (11–15 v.) keskuudessa. Tutkimuksen tuloksena heidät profiloitiin neljään ryhmään. Puolet heistä kuului ryhmään, joka koki vain vähäistä ilmastoahdistusta, mutta ei kuitenkaan kieltänyt ilmastonmuutoksen olemassaoloa. Noin 20 prosenttia oli sitoutunut ilmastonmuutokseen emotionaalisesti ja tunsi asiasta huolta, riittämättömyyttä ja syyllisyyttä. Tämä ryhmä toimi muita enemmän ympäristövastuullisesti. Toinen viidennes kielsi ilmastonmuutoksen olemassaolon eikä siksi tuntenut siitä ahdistustakaan. Pienin ryhmä (10 %) oli ilmastonmuutoksesta ylikuormittunut ja siksi kielsi sen olemassaolon. Heillä esiintyi uupumusta ja lamaannusta. (Veijonaho et al 2024.)
Pääkaupunkiseudun ympäristöasennekyselyn lomakkeessa oli väittämä ”tunnen usein ahdistusta ilmastonmuutoksen vuoksi”. Vastausten mukaan ilmastoahdistusta tunsi usein lähes puolet vastaajista (46 %). Joka kolmas (33 %) vastasi kieltävästi ja viidennes ei osannut ottaa kantaa. Ilmastoahdistuksen tuntemisen yleisyyttä selittivät useat taustamuuttujat (kuvio 4). Näitä olivat ensinnäkin sukupuoli ja ikä. Naisista 55 prosenttia vastasi tuntevansa ilmastoahdistusta, kun taas miehistä osuus jäi 36 prosenttiin. Ikä selitti vastauksia mutta riippuvuus oli epälineaarista. Selvästi yleisintä ilmastoahdistus oli nuorimmilla, alle 30-vuotiailla (57 %) ja seuraavaksi yleisintä 30–39-vuotialla (52 %). Keski-ikäisissä ryhmissä osuus painui alemmaksi runsaaseen kolmannekseen, mutta kohosi vanhimmilla, 70–79-vuotiailla, taas 45 prosenttiin.
Toisekseen ilmastoahdistuksen kokemista selittivät myös koulutustaso ja koettu toimeentulo. Alttius ilmastoahdistukseen oli suurempaa korkeammin koulutetuissa ryhmissä. Harvimmin ilmastoahdistusta ilmoittivat tuntevansa ainoastaan perusasteen suorittaneet (40 %) ja useimmin alemman korkeakouluasteen suorittaneet (50 %). Ilmastoahdistus väheni koetun toimeentulon paranemisen myötä: niistä, joiden toimeentulo oli hankalaa tai melko hankalaa, sitä tunsi runsaat puolet; jos toimeentulo oli hyvin helppoa, osuus oli vain noin kolmannes.
Myös ilmastoahdistuksen yleisyydestä tehtiin logistinen regressioanalyysi, jotta nähtiin, kuinka nämä yhteydet taustatekijöihin mahdollisesti muuttuivat, kun toiset taustatekijät vakioitiin. Vastemuuttujana oli ilmastoahdistuksen tunteminen: se, että vastaaja oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä edellä mainitun väittämän kanssa.
Taulukon 2 ensimmäisessä lukusarakkeessa on esitetty yhden selittäjän mallit. Kaikilla neljällä taustamuuttujalla oli niissä selitysvoimaa, eli ainakin yksi OR ylsi tilastolliseen merkitsevyyteen. Ikäluokista referenssiluokaksi on valittu 50–59-vuotiaat, joilla ilmastoahdistus oli vähäisintä. Heistä eroavat tilastollisesti merkitsevästi sekä kaksi nuorinta että vanhin ikäluokka. Koulutusasteen luokista alemman korkeakoulutuksen saaneilla ilmastoahdistus on yleisempää kuin vain perusasteen suorittaneilla, jotka muodostivat referenssiluokan. Sekä edellisestä kuviosta että yhden selittäjän malleista ilmenee, että sukupuolen, iän ja koetun toimeentulon yhteys ilmastoahdistukseen oli melko vahva. Sen sijaan koulutustason yhteys ilmastoahdistukseen oli heikompi, joskin tilastollisesti merkitsevä.
Iän ja sukupuolen keskinäinen vakiointi (malli 1) ei muuttanut paljonkaan todennäköisyyksiä verrattuna yhden selittäjän malleihin. Mallissa 2 mukaan on lisätty koulutustaso. Iän ja sukupuolen vakiointi heikensi koulutustason selitysvoimaa. Yksikään koulutusasteluokka ei enää eronnut merkitsevästi referenssiluokasta eli vain perusasteen suorittaneista.
Mallissa 3 mukaan on lisätty myös koettu toimeentulo. Siinä referenssiluokan muodostivat ne, jotka tulivat tuloillaan toimeen ”hyvin helposti”. Koetulla toimeentulolla oli vahvaa itsenäistä selitysvoimaa muiden tekijöiden vakioinnin jälkeenkin. Toimeentulovaikeuksia kokevien alttius tuntea ilmastoahdistusta oli selvästi korkeampaa kuin hyvin helpon toimeentulon luokan vastaajilla. Koulutustaso ei kohonnut merkitseväksi selittäjäksi myöskään tässä neljän selittäjän mallissa.
Aineisto ei suoraan vastaa siihen, miksi toimeentulovaikeuksia kokevat tunsivat yleisemmin ilmastoahdistusta kuin hyvän toimeentulon vastaajat. Mahdollisesti tämä liittyy yleisempään tulevaisuususkon puutteeseen ja siihen, että heikko toimeentulo tekee ihmisestä haavoittuvamman kaikentyyppisille kriiseille ja uhille.
Entä mikä oli ilmastotietoisuuden ja -ahdistuksen suhde? Havaittiin, että niillä oli melko vahva positiivinen korrelaatio (r=0,56). Mitä korkeampi oli ilmastotietoisuusmittarin arvo, sitä yleisempää oli ilmastoahdistus. Kumpikin oli yleisintä naisten ja nuorten ikäluokkien keskuudessa. Kuitenkaan kaikki taustatiedot eivät selittäneet niitä samansuuntaisesti. Koetun toimeentulon paranemisen myötä Ilmastoahdistus väheni, mutta ilmastotietoisuusmittarin arvo taas kasvoi.
Lopuksi
Artikkelissa selvitettiin vuoden 2022 ympäristöasennekyselyn pohjalta ilmastonmuutokseen liittyviä asenteita ja niiden yhteyksiä eri taustatietoihin. Ilmastotietoisuudesta muodostettiin asennemittari, jossa muita korkeampia arvoja saivat nuoret aikuiset (30–39 v.) ja naiset. Mittarin arvot myös nousivat koulutustason ja koetun toimeentulon myötä. Koulutuksen selitysvoima kuitenkin heikkeni selvästi, kun muut taustatekijät vakioitiin.
Ilmastonmuutos seurauksineen aiheuttaa monille myös negatiivisia psyykkisiä seurauksia, ennen muuta ahdistusta. Yleisintä ilmastoahdistus oli naisilla, nuorilla (alle 30-v.) ja heikon toimeentulon vastaajilla. Koulutustaso ei selittänyt ilmastoahdistuksen tuntemista, kun muut taustatiedot vakioitiin.
Yleispiirteenä ilmastotietoisuudella ja ilmastoahdistuksella oli selvä positiivinen korrelaatio. Kuitenkaan taustatiedot eivät aina selittäneet niitä samansuuntaisesti, esimerkiksi toimeentulon paranemisen myötä alttius ilmastoahdistukseen väheni mutta ilmastotietoisuuden mittarin keskiarvo kasvoi.
Lähteet
Heikkinen, Timo & Hirvonen, Jukka & Sairinen, Rauno (2004). IT-arki ja ympäristö. Matkapuhelin ja internet ympäristömyönteisen arjen mahdollistajana. Suomen ympäristö 672, ympäristönsuojelu. Ympäristöministeriö.
Hirvonen, Jukka (2023). Ympäristöasenteet pääkaupunkiseudulla 2022. Tutkimuksia 2023:3. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.
Hirvonen, Jukka & Vanhatalo, Maaria (2018). Ympäristöasenteet ja kaupunkikehitys Helsingissä ja Vantaalla. Tutkimuksia 2018:1. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot.
Hyry Jaakko (2019). Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin. Sitra, Ilmastotunteet 2019. Kantar 2019.
Kim, Nayeon & Lee, Kyungtag (2023). Environmental Consciousness, Purchase Intention, and Actual Purchase Behavior of Eco-Friendly Products: The Moderating Impact of Situational Context. Interna-tional Journal of Environmental Research and Public Health. 2023 Apr; 20(7): 5312.
Pihkala, Panu & Sangervo, Julia & Jylhä, Kirsti M. (2022). Nuorten ilmastoahdistus ja ympäristötunteet. Julkaisussa Kiilakoski, Tomi (toim.) (2022). Kestävää tekoa. Nuorisobarometri 2021, Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja, nro 69. Hansaprint 2022. Sivut 95–116.
Rintala, Hanna & Pihkala, Panu & Saarimäki, Sanni (2023). Ympäristöahdistus ja -tunteet koskettavat monia. Duodecim 2023; 139: 843–849.
Schultz, P.W. The Structure of Environmental concern: Concern for self, other people, and the biosphere. J. Environ. Psychol. 2001, 21, 327–339.
Veijonaho, Salla & Ojala, Maria & Hietajärvi, Lauri & Salmela-Aro, Katariina (2024). Profiles of climate change distress and climate denialism during adolescence: A two-cohort longitudinal study. International Journal of Behavioral Development, Volume 48, Issue 2, March 2024, Pages 103–112.