Helsinkiläislasten muuttojen valikoituminen lapsuusaikana: miten muuttoalttius riippuu perheiden ja asuinalueiden tulotasosta?

Päätulokset

• Kaikilla lapsilla alttius muuttaa Helsingin sisällä ja Helsingistä pois on voimakkainta varhaislapsuudessa, ja vähenee selvästi lasten tullessa kouluikään.
• Tilastollisesti tarkasteltuna lasten alttius muuttaa Helsingin sisällä on koko lapsuusajan sitä suurempi, mitä matalatuloisempia he ovat. Kun vertaillaan perhe- ja asumistilanteeltaan samankaltaisia lapsia toisiinsa, huomataankin, että korkeatuloisempien perheiden lasten alttius muuttaa Helsingin sisällä on varhaislapsuudessa suurempaa kuin matalatuloisempien.
• Tilastollisesti tarkasteltuna lasten alttius muuttaa Helsingistä pois on varhaislapsuudessa suurinta keski- ja hyvätuloisten perheiden ja vähäisintä matalatuloisimpien perheiden lasten keskuudessa. Kun vertaillaan perhe- ja asumistilanteeltaan samankaltaisia lapsia toisiinsa, huomataan, että myös korkeatuloisimpien perheiden lasten alttius muuttaa pois Helsingistä on samaa luokkaa kuin keski- ja hyvätuloisten.
• Monet lasten perhe- ja asumistilanteeseen liittyvät tekijät ovat yhteydessä lasten muuttoalttiuteen. Muutot Helsingissä ja Helsingistä pois ovat esimerkiksi harvinaisempia, jos perheessä on vain yksi lapsi, tai jos lapset asuvat pientaloissa, omistusasunnoissa tai suuremmissa asunnoissa. 

Johdanto

Lasten saaminen vaikuttaa usein erilaisiin asumiseen liittyviin tarpeisiin ja preferensseihin, ja on siten tyypillinen muuttopäätöksen laukaiseva tekijä (ks. esim Rossi 1955, Brown ja Moore 1970). Tutkimuksissa onkin havaittu, että myös helsinkiläisissä lapsiperheissä erityisesti lasten ensimmäiset ikävuodet ovat muuttovilkasta aikaa (esim. Ansala 2024a, 2024b; Bernelius ja Vilkama 2019). Kun päätös muuttamisesta on tehty, perheet alkavat pohtia sekä uudelta asunnolta tarvitsemiaan ja toivomiaan ominaisuuksia että ominaisuuksia, joita he asuinalueeltaan haluavat.

Lapsiperheiden asuinpaikkavalintoihin vaikuttavat monet itse asuinalueisiin liittyvät tekijät. Yhtäältä nämä tekijät voivat olla konkreettisia, kuten alueiden asunto- ja palvelutarjonta ja niiden hintataso. Toisaalta asuinalueisiin voi liittyä myös monenlaisia kokemuksia ja mielikuvia, esimerkiksi niiden turvallisuudesta, maineesta tai koulujen ja päiväkotien laadusta. Kaikki nämä tekijät voivat myös ohjata perheitä valikoitumaan asumaan voimakkaammin toisille alueille kuin toisille. Esimerkiksi viimeaikainen kysely Helsingistä poismuuttaneille osoittaa, että haluttujen asuntojen ja asuinalueiden kalleus Helsingissä, muualta tavoiteltu väljempi rakentaminen ja oma tontti sekä kokemus Helsingistä sopimattomana kasvuympäristönä lapsille ovat varsin tyypillisiä syitä lapsiperheille muuttaa kokonaan Helsingin ulkopuolelle (ks. Järvelä ym. 2023). Osin samankaltaiset syyt voivat ohjata lapsiperheitä myös kaupungin sisällä keskittymään enemmän tietynlaisille alueille.

Tutkimuskirjallisuudessa etenkin kaupunkien sisäiset muutot on viime vuosikymmeninä tyypillisesti asemoitu osaksi kotitalouksien elinkaarta. Tällaisessa viitekehyksessä muutot nähdään yhtenä kotitalouksien keinona hakeutua asuntoihin ja asuinalueille, jotka vastaavat niiden tarpeita ja preferenssejä eri elämäntilanteissa. Erilaisten elämäntapahtumien nähdään aiheuttavan muutoksia asumiseen liittyvissä tarpeissa ja toiveissa ja voivan siten laukaista muuttopäätöksen. (Ks. esim. Rossi 1955, Clark ja Onaka 1983, Clark ja Dieleman 1996, Mulder ja Hooimeijer 1999, Clark ym. 2003, Clark ja Davies Withers 2007)

Yksi tällaisista asumiseen potentiaalisesti vaikuttavista elämäntapahtumista on perheenlisäys. Etenkin vastikään perheellistyneet voivat asuinpaikkansa sijainnin sijaan tai lisäksi alkaa pitää tärkeänä myös muita asuntoon ja asuinalueeseen liittyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi suuremmista asunnoista ja omasta pihasta sekä omistusasumisesta voi tulla houkuttelevampia vaihtoehtoja perheellistymisen myötä (esim. Rossi 1955, Clark ym. 1994, Mulder 2006). Mitä tulee asuinalueen valintaan, uusia perheitä puolestaan saattavat alkaa kiinnostaa alueet, joilla asuu myös muita sosioekonomisesti samankaltaisia perheitä (esim. Ray ym. 1997; Clark, van Ham ja Coulter 2014). Myös koulujen laadulla voi olla keskeinen rooli joidenkin perheiden asuinpaikan valintaprosessissa (esim. Holme 2002, Johnson ja Shapiro 2003, Krysan 2002, Laureau 2014).

Vaikka asumiseen liittyvät tarpeet usein muuttuvat perheellistyessä ja lasten määrän kasvaessa, erilaiset perheet reagoivat eri tavoin tähän muutokseen. Nämä erot liittyvät osin perheiden erilaisiin taloudellisiin resursseihin, jotka osaltaan määrittävät sitä, missä määrin perheet voivat toteuttaa asumiseen liittyviä tarpeitaan ja preferenssejään (Boterman ym. 2018). Kun jonkin ominaisuuden suhteen samankaltaiset kotitaloudet päätyvät suuntaamaan muuttojaan samankaltaisesti – olipa valinta sitten vapaaehtoinen tai rajoitteiden ohjaama – puhutaan valikoivasta muuttoliikkeestä. Valikoitumista voi tapahtua esimerkiksi tulojen mukaan, jolloin tuloiltaan samankaltaisten kotitalouksien havaitaan hakeutuvan asumaan samoille alueille.

Tutkimuskirjallisuudessa on tunnistettu erilaisia kotitalouden ja alueiden tulotasoon liittyviä motiiveja muuttamisen taustalla (ks. esim. Duncan ja Duncan 1955, Runciman 1966, Fielding 1992, Wacquant 1993, McPherson ym. 2001). 

Monet asuinalueiden välistä muuttoliikettä kartoittavat empiiriset tutkimukset ovat vahvistaneet näkemystä siitä, että muuttojen taustalla on usein perheeseen liittyviä elämäntapahtumia, kuten perhekoon muutos, avioituminen tai avioero, ja että muutot ovat yhteydessä moniin erilaisiin demografisiin ja sosioekonomisiin tekijöihin, kuten ikään, työllisyyteen, tuloihin, asunnon hallintamuotoon ja siviilisäätyyn (esim. Clark 2013, Coulter ym. 2016, Coulton ym. 2012, Morris ym. 2018). Muuttaessaan kotitaloudet haluavat usein parantaa asuinolojaan, mutta toisinaan muutot heijastavat myös epävakautta kotitalouksien tuloissa, työllisyydessä tai asumisessa. Samaan tapaan muuttamattomuus voi heijastaa yhtäältä vakautta, mutta toisaalta se voi johtua myös siitä, ettei kaikilla kotitalouksilla ole taloudellisia mahdollisuuksia parantaa asuinolojaan. (Coulton ym. 2012) 

Perheiden ja lasten muuttoliikkeen valikoitumista ja muuttojen taustatekijöitä koskevaa empiiristä, kvantitatiivista ja laajoihin, edustaviin aineistoihin perustuvaa tutkimuskirjallisuutta on verrattain vähän. Eräässä tällaisessa tutkimuksessa (Booi, Boterman ja Musterd 2021) tutkijat selvittävät hollantilaisen rekisteriaineiston avulla erilaisten perheiden todennäköisyyttä muuttaa neljän suuren kaupungin sisällä sekä lähikuntiin näiden kaupunkien ulkopuolella. He havaitsevat muun muassa, että matalatuloiset perheet muuttavat vähemmän todennäköisesti kaupungista lähikuntiin mutta todennäköisemmin kaupungin sisällä kuin lähes kaikki muut heidän tarkastelemistaan perhetyypeistä. Poikkeuksiakin kuitenkin on. Esimerkiksi keski- ja korkeatuloiset perheet, joissa molemmat vanhemmista ovat syntyneet ulkomailla (pl. tietyt syntymämaat), muuttavat jopa matalatuloisia perheitä todennäköisemmin kaupungin sisällä. 

Pääkaupunkiseudulla Kytö ym. (2016) tarkastelevat sekä kuntien välisiä muuttoja että kuntien sisäisiä pienalueiden välisiä muuttoja usean eri taustatekijän mukaan. Perheiden osalta vuosia 2000–2012 koskevissa muuttovirta-analyyseissaan tutkijat havaitsevat, että siinä missä lasten määrä lisääntyi uusilla kerrostalovaltaisilla asuinalueilla, voimakkaan täydennysrakentamisen alueilla sekä perinteisillä omakotitaloalueilla, lapsiperheitä muutti pois etenkin kantakaupungista, ratojen varsilta ja vanhoista lähiöistä. Kuntien välisten muuttojen osalta pääkaupunkiseutua, Helsingin seutua tai Uuttamaata koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että näillä alueilla tapahtuvat kuntien väliset muutot liittyvät usein tiettyihin ikä- ja elämänvaiheisiin, ja että muuttaminen ja muuttojen suuntautuminen ovat sosioekonomisesti ja etnisesti valikoitunutta (esim. Laakso 1995, 2013, 2014 ja 2019, Broberg 2008, Kytö ja Väliniemi 2009). 

Helsingissä Bernelius ja Vilkama (2019) ovat tutkineet kaupungin sisäistä muuttoliikettä ja sen yhteyttä asuinalueiden ja koulujen eriytymiseen. He tarkastelevat muun muassa, kuinka helsinkiläisten lapsiperheiden muutot kytkeytyvät alueiden väestörakenteen eriytymiseen. Tutkijat havaitsevat, että lapsiperheiden, ja erityisesti pikkulapsiperheiden, asuinpaikan valinnat näyttävät vahvistavan eriytymisen kierteitä, kun perheet torjuvat muutoillaan huono-osaisimpia alueita ja suosivat hyväosaisimpia. Tämä näkyy siten, että yhtäältä matalan tulo- ja koulutustason oppilaaksiottoalueet ovat systemaattisesti menettäneet suomenkielisiä, erityisesti alle kouluikäisiä lapsia. Toisaalta tulo- ja koulutustasoltaan hyväosaisimmat oppilaaksiottoalueet, jotka sijaitsevat ulommalla esikaupunkialueella, ovat saaneet muuttovoittoa alle kouluikäisistä lapsista. 

Tämän artikkelin tulokset tarkentavat ja täydentävät kuvaa helsinkiläislasten muutoista tarkastelemalla lapsia yksilötasolla ja huomioimalla monia heidän muuttopäätöksiinsä mahdollisesti kytköksissä olevia tekijöitä yhtäaikaisesti. Artikkelissa selvitetään regressioanalyysin keinoin, millaisten tekijöiden mukaan helsinkiläislapset valikoituvat muuttamaan sekä Helsingin sisällä asuinalueiden välillä että Helsingin ulkopuolelle muihin kuntiin. Erityisen kiinnostuksen kohteena on, havaitaanko muuttoalttiudessa eroja tulotasoltaan erilaisten perheiden lasten välillä, kun muut eroavaisuudet heidän perhetaustassaan ja asumisessaan on huomioitu. Tutkimusotos koostuu 0–15-vuotiaista lapsista, jotka syntyivät vuosina 2003–2007 ja asuivat syntymävuonnaan Helsingissä. Tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen yksilötason aineistoja, joissa samoja lapsia ja heidän perheidensä asuinpaikan valintoja voidaan seurata yli ajan. Samaa lapsijoukkoa tarkastellaan myös kolmessa muussa artikkelissa (Ansala 2024a, 2024b ja 2024c). 

Aineisto ja otos sekä keskeiset määritelmät ja luokittelut

Tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen yksilötason pitkittäisaineistoja vuosilta 2003–2022. Keskeisimpiä ovat aineistojen vuositason tiedot henkilöiden asuinpaikoista ja muutoista, sekä perheiden ja asuinalueiden väestön tulotasosta. Helsingissä asuvien henkilöiden osalta asuinpaikkoja ja muuttoja tarkastellaan osa-aluetasolla. Muuttoja Helsingin ulkopuolelle tarkastellaan kuntatasolla. Aineistossa ei havaita Helsingin osa-alueiden sisällä tapahtuneita muuttoja. Aineistossa ei havaita myöskään yhden vuoden sisällä tapahtuneita lyhytkestoisia muuttoja. Muutolla tarkoitetaan siten muutosta henkilön asuinpaikassa – osa-alueessa tai kunnassa – kahden peräkkäisen vuoden viimeisen päivän välillä.

Tarkastelut koskevat vuosina 2003–2007 syntyneitä, Helsingissä 0-vuotiaina asuneita lapsia¹(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Heidän asuinpaikkojaan ja muuttojaan seurataan heidän syntymävuodestaan sen vuoden loppuun asti, kun he joko muuttavat Helsingin ulkopuolelle tai täyttävät 15 vuotta. Täten tarkasteltavien lasten joukko pienenee lasten vanhetessa. Otokseen kuuluvia lapsia on heidän syntymävuonnaan 25 659. 7-vuotiaina tarkasteltavia lapsia on 18 739 ja 15-vuotiaina 17 899. Lasten vanhemmiksi kunakin havaintovuonna määritellään lasten kanssa samaan perheeseen kuuluva päämies ja hänen puolisonsa, jos sellainen päämiehellä on²(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).  Liitetaulukossa 1(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) kuvataan otokseen kuuluvien lasten perheisiin ja asumiseen liittyviä ominaisuuksia lasten syntymävuoden lopussa.

Lapset luokitellaan heidän perheensä tulotason mukaan tuloviidenneksiin. Ensin jokaiselle helsinkiläisperheelle lasketaan deflatoidut, ekvivalentit käytettävissä olevat tulot. Tuloviidennekset määritellään vuosittain ja ikävuosittain sellaisten Helsingissä asuvien lasten joukossa, jotka asuivat perheineen Helsingissä myös syntymävuonnaan. Näin määritellen otokseen kuuluvista lapsista 18 prosenttia kuuluu syntymävuonnaan matalatuloisimpaan eli alimpaan tuloviidennekseen. Toiseen tuloviidennekseen kuuluvia lapsia on 20 prosenttia, keskimmäiseen ja toiseksi ylimpään tuloviidennekseen kuuluvia lapsia 21 prosenttia, ja korkeatuloisimpaan eli ylimpään tuloviidennekseen kuuluvia lapsia 20 prosenttia³(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Artikkelin luettavuuden helpottamiseksi tuloksia kuvailtaessa viitataan lasten tulotasoon, mutta luonnollisesti tällä tarkoitetaan lasten perheiden tulotasoa. 

Myös Helsingin osa-alueet luokitellaan tulotasonsa mukaan tuloviidenneksiin. Osa-alueen vuosittaiseksi tulotasoksi määritellään alueella asuvien työikäisten (18–64-vuotiaiden) henkilökohtaisten deflatoitujen käytettävissä olevien tulojen mediaani. Otokseen kuuluvista lapsista 16 prosenttia asuu syntymävuonnaan matalatuloisimmilla eli alimman tuloviidenneksen asuinalueilla, 27 prosenttia toisen tuloviidenneksen alueilla, 27 prosenttia keskimmäisen tuloviidenneksen alueilla, 19 prosenttia toiseksi ylimmän tuloviidenneksen alueilla ja 13 prosenttia korkeatuloisimmilla eli ylimmän tuloviidenneksen alueilla. Sen lisäksi, että tämä jakauma muuttuu lasten muuttojen myötä, on hyvä huomata, että myös asuinalueen tulotaso voi muuttua tarkasteluajanjaksolla, eikä alue välttämättä kuulu samaan tuloviidennekseen joka vuonna. Tällaiset muutokset ovat yleisiä etenkin alueilla, jotka sijoittuvat mediaanituloiltaan lähelle vierekkäisten tuloviidennesten tulorajoja. Liitetaulukossa 2(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) listataan kuhunkin tuloviidennekseen kuuluvat alueet vuonna 2018.

Korkeammat tulot ovat yhteydessä suurempaan alttiuteen muuttaa Helsingin sisällä varhaislapsuudessa

Tässä artikkelissa käsiteltävää lapsijoukkoa koskevissa muissa tarkasteluissa (Ansala 2024a ja 2024b) havaitaan, että lasten alttius muuttaa niin Helsingin sisällä kuin Helsingin ulkopuolelle riippuu sekä heidän perheidensä että asuinalueidensa tulotasosta. Ei ole kuitenkaan selvää, missä määrin juuri perheiden ja asuinalueiden tulotaso selittävät lasten erilaista muuttoalttiutta. Voi olla, että perheiden ja asuinalueiden tulotason yhteys lasten muuttoalttiuteen heijastaa ainakin osin myös joidenkin muiden lasten perheisiin tai asumiseen liittyvien tekijöiden yhteyttä lasten muuttoihin. Juuri tätä kysymystä tarkastellaan tarkemmin tässä ja seuraavassa osiossa.

Tässä osiossa tarkastellaan estimointituloksia logistisesta regressiomallista, joka kuvaa perheiden ja asuinalueiden tulotason sekä muiden lasten perheisiin ja asumiseen liittyvien tekijöiden yhteyttä lasten alttiuteen muuttaa Helsingin sisällä osa-alueiden välillä⁴(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Vastemuuttuja kuvaa sitä, muuttaako lapsi tiettynä ikävuonna Helsingin sisällä osa-alueelta toiselle. Malliin sisältyvät selittävät muuttujat mitataan mahdollista muuttoa edeltävänä vuonna, ja kaikki niistä ovat luokittelumuuttujia⁵(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Mallin tuloksista nähdään, mitkä tekijät ovat itsenäisesti yhteydessä lasten suurempaan tai pienempään muuttoalttiuteen, kun muiden tekijöiden yhteydet lasten muuttoalttiuteen on samanaikaisesti huomioitu. 

Ensimmäisessä mallissa tarkastellaan vain lasten tulotason yhteyttä muuttoalttiuteen, ja sitä, kuinka muuttoalttius vaihtelee lasten ikävuosien mukaan (malli 1). Lisäksi mallissa vakioidaan lasten syntymävuosi. Koska mitään muita tekijöitä ei vakioida, estimointituloksista johdetut muuttamisen ennustetut todennäköisyydet kuvaavat kutakuinkin tulotasoltaan erilaisten lasten keskimääräistä alttiutta muuttaa Helsingin sisällä eri ikävuosina (ks. myös Ansala 2024a). Lasten muuttoalttius Helsingin sisällä on suurimmillaan 1-vuotiailla mutta pienenee huomattavasti varhaislapsuuden vuosien aikana ja vakiintuu lasten tullessa kouluikään (Kuvio 1). Iän mukaisen vaihtelun lisäksi lasten muuttoalttius on erilaista myös tulotasoltaan erilaisilla lapsilla. Lasten muuttoalttius on koko lapsuusajan sitä suurempi, mitä matalatuloisempia he ovat. Erot tulotasoltaan erilaisten lasten välillä ovat selvimmät varhaislapsuudessa mutta pienenevät lasten tullessa kouluikään. 

Mallin 1 tulosten perusteella ei voida sanoa, heijastuuko lasten tulotason ja muuttoalttiuden väliseen yhteyteen myös muiden lasten taustatekijöiden ja muuttoalttiuden välisiä yhteyksiä. Tämän vuoksi toisessa mallissa vakioidaan edellä mainittujen tekijöiden lisäksi lasten sukupuoli, perhetyyppi ja sisarusten määrä, lasten vanhempien ikä ja syntymäpaikka, lasten asuntojen talotyyppi, hallintaperuste ja huoneluku, sekä lasten aiemmat muutot Helsingin sisällä (malli 2). Tässä mallissa lasten tulotason ja muuttoalttiuden välinen yhteys kuvaa aiempaa tarkemmin nimenomaan tulotason ja muuttoalttiuden välistä yhteyttä, koska lasten muiden taustatekijöiden ja muuttoalttiuden välinen yhteys on huomioitu. 

Mallin 2 tulokset poikkeavat selvästi mallin 1 tuloksista, eli lasten tulotaso ja muuttoalttiuden välinen yhteys heijastaa vahvasti, mutta ei täysin, myös lasten muiden taustatekijöiden ja muuttoalttiuden välistä yhteyttä. Lasten taustatekijöiden vakioinnin myötä tulokset muuttuvat siten, että ennen kouluikää korkeatuloisempien lasten muuttoalttius onkin nyt suurempi kuin matalatuloisempien lasten (Kuvio 2). Tämä johtuu siitä, että vakioinnin myötä matalatuloisempien lasten muuttoalttius laskee voimakkaasti etenkin ennen kouluikää. Samalla korkeatuloisempien lasten muuttoalttius ennen kouluikää nousee. Tämä tarkoittaa sitä, että matalatuloisempien lasten muu perhe- ja asumistilanne nostaa heidän muuttoalttiuttaan, kun taas korkeatuloisten lasten perhe- ja asumistilanne laskee heidän muuttoalttiuttaan. 

Lisäksi, vaikka myös mallissa 2 kaikkien lasten muuttoalttius laskeekin selvästi heidän tullessaan kouluikään, se näyttää kohoavan hieman uudelleen lasten ollessa kouluikäisiä, toisin kuin mallissa 1. Lasten tulotason mukaan tarkasteltuna havaitaan, että matalatuloisempien lasten keskuudessa lasten tulotason ja muuttoalttiuden välinen yhteys heijastaa lasten muuta perhe- ja asumistilannetta voimakkaammin varhaisemmassa kuin myöhäisemmässä lapsuudessa. Toisin sanoen, matalatuloisten lasten muutot varhaislapsuudessa liittyvät tulotason lisäksi selvästi myös muuhun perhe- ja asumistilanteeseen – muuttoalttiutta nostavasti – kun taas kouluvuosina muutot liittyvät enenevästi tulotasoon. Korkeatuloisempien lasten keskuudessa tilanne on päinvastainen: lasten tulotason ja muuttoalttiuden välinen yhteys heijastaa lasten muuta perhe- ja asumistilannetta hieman heikommin varhaisemmassa kuin myöhäisemmässä lapsuudessa. Korkeatuloisempien lasten muutot siis liittyvät muuhun perhe- ja asumistilanteeseen – muuttoalttiutta laskevasti – voimakkaammin kouluvuosina kuin varhaislapsuudessa.

Monet mallissa 2 vakioidut lasten perhe- ja asumistilannetta kuvaavat tekijät ovatkin yhteydessä lasten alttiuteen muuttaa Helsingin sisällä. Lapset, joilla on vain yksi vanhempi tai joiden vanhemmat ovat avoliitossa, muuttavat todennäköisemmin kuin lapset, joiden vanhemmat ovat aviossa. Myös lasten, joiden perheeseen kuuluu muita alle 18-vuotiaita lapsia, muuttoalttius on suurempi kuin lasten, jotka ovat perheidensä ainoita lapsia.

Verrattuna lapsiin, joiden äidit ovat syntyneet Helsingissä, Helsingin seudun ulkopuolella ja ulkomailla syntyneiden äitien lasten muuttoalttius on pienempi. Muuttoalttius on niin ikään pienempi lapsilla, joiden isät ovat syntyneet Helsingin seudun ulkopuolella, mutta suurempi lapsilla, joiden isät ovat syntyneet ulkomailla, verrattuna Helsingissä syntyneiden isien lapsiin. Lasten muuttoalttius on sitä suurempi, mitä nuorempia heidän äitinsä ja isänsä ovat.

Mitä tulee lasten asumiseen liittyviin tekijöihin, pientaloissa asuvien lasten muuttoalttius on pienempi kuin lasten, jotka asuvat kerrostaloissa. Lisäksi erityisesti vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa, mutta myös korkotuetuissa tai ARA-vuokra-asunnoissa ja muiden hallintamuotojen asunnoissa asuvat lapset ovat muuttoalttiimpia kuin lapset, jotka asuvat omistusasunnoissa. Lasten muuttoalttius on myös sitä pienempi, mitä suurempi heidän asuntonsa huoneluku on. Lisäksi lapsilla, jotka ovat muuttaneet jo aiemmin Helsingin sisällä, on suurempi alttius muuttaa uudestaan kuin lapsilla, jotka eivät ole aiemmin muuttaneet.

Koska lasten alttius muuttaa Helsingin sisällä voi vaihdella myös lasten asuinalueen tulotason mukaan (Ansala 2024b), mallia 2 muokataan siten, että siinä vakioidaan myös lasten mahdollista muuttoa edeltävän asuinalueen tulotaso. Tämä muuttuja luokittelee asuinalueet mediaanitulotason alueita matala- ja korkeatuloisempiin alueisiin⁶(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Muokatun mallin 2 tuloksista nähdään, että kaikkien paitsi matalatuloisimpien lasten muuttoalttius on 1-vuotiaana suurempaa matalatuloisemmilta kuin korkeatuloisemmilta alueilta (Kuvio 3). Erityisen selvä ja tilastollisesti merkitsevä tämä ero on kahteen ylimpään tuloviidennekseen kuuluvien lasten joukoissa: 1-vuotiaiden muuttoalttius matalatuloisemmilta alueilta on noin kolmanneksen suurempi kuin korkeatuloisemmilta alueilta. Lasten ollessa peruskoulun ala- ja yläluokkien aloitusiässä, eli 7- ja 13-vuotiaita, erot tulotasoltaan samankaltaisten mutta tulotasoltaan erilaisilla alueilla asuvien lasten välillä ovat selvästi pienempiä eivätkä enää tilastollisesti merkitseviä.

Korkeammat tulot ovat yhteydessä myös suurempaan alttiuteen muuttaa pois Helsingistä varhaislapsuudessa

Tässä osiossa tarkastellaan tuloksia logistisesta regressiomallista, joka kuvaa perheiden ja asuinalueiden tulotason sekä muiden lasten perheisiin ja asumiseen liittyvien tekijöiden yhteyttä lasten alttiuteen muuttaa Helsingistä toiseen kuntaan. Vastemuuttuja kuvaa sitä, muuttaako lapsi tiettynä ikävuonna Helsingin ulkopuolelle. Malliin sisältyvät selittävät muuttujat mitataan mahdollista muuttoa edeltävänä vuonna, ja kaikki niistä ovat luokittelumuuttujia⁷(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Mallin tuloksista nähdään, mitkä tekijät ovat itsenäisesti yhteydessä lasten suurempaan tai pienempään muuttoalttiuteen, kun muiden tekijöiden yhteydet lasten muuttoalttiuteen on samanaikaisesti huomioitu.

Ensimmäisessä mallissa tarkastellaan vain lasten tulotason yhteyttä muuttoalttiuteen, ja sitä, kuinka muuttoalttius vaihtelee lasten ikävuosien mukaan (malli 1). Lisäksi mallissa vakioidaan lasten syntymävuosi. Koska mitään muita tekijöitä ei vakioida, estimointituloksista johdetut muuttamisen ennustetut todennäköisyydet kuvaavat kutakuinkin tulotasoltaan erilaisten lasten keskimääräistä alttiutta muuttaa Helsingistä eri ikävuosina (ks. myös Ansala 2024a). Lasten alttius muuttaa Helsingistä on suurimmillaan 1-vuotiaana, mutta laskee varsin pieneksi lasten tullessa kouluikään (Kuvio 4). Muuttoalttius on varhaislapsuudessa suurin keskimmäiseen ja neljänteen tuloviidennekseen kuuluvilla lapsilla ja pienin matalatuloisimmilla lapsilla. Lasten tullessa kouluikään erot tulotasoltaan erilaisten lasten välillä tasoittuvat hyvin pieniksi. Kouluikäisten lasten joukossa alttius muuttaa Helsingistä on hieman suurempi matalatuloisemmilla kuin keski- tai korkeatuloisemmilla lapsilla.

Mallin 1 tulosten perusteella ei voida sanoa, heijastuuko lasten tulotason ja muuttoalttiuden väliseen yhteyteen myös lasten muiden taustatekijöiden ja muuttoalttiuden välisiä yhteyksiä. Tämän vuoksi toisessa mallissa vakioidaan edellä mainittujen tekijöiden lisäksi lasten sukupuoli, perhetyyppi ja sisarusten määrä, lasten vanhempien ikä ja syntymäpaikka, lasten asuntojen talotyyppi, hallintaperuste ja huoneluku, sekä lasten aiemmat muutot Helsingin sisällä (malli 2). Tässä mallissa lasten tulotason ja muuttoalttiuden välinen yhteys kuvaa aiempaa tarkemmin nimenomaan tulotason ja muuttoalttiuden välistä yhteyttä, koska lasten muiden taustatekijöiden ja muuttoalttiuden välinen yhteys on huomioitu.

Mallin 2 tulokset poikkeavat joiltain osin mallin 1 tuloksista, eli lasten tulotason ja muuttoalttiuden välinen yhteys heijastaa jossain määrin myös lasten muiden taustatekijöiden ja muuttoalttiuden välistä yhteyttä. Lasten taustatekijöiden vakioinnin myötä tulokset muuttuvat siten, että korkeatuloisimpien lasten muuttoalttius on nyt varhaislapsuudessa samaa luokkaa kuin keskituloisilla ja toiseksi ylimpään tuloviidennekseen kuuluvilla lapsilla (Kuvio 5). Tämä johtuu siitä, että taustatekijöiden vakioinnin myötä kaikkien lasten, mutta erityisesti keskimmäisiin tuloviidenneksiin kuuluvien lasten, muuttoalttius pienenee. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti keskituloisten lasten muu perhe- ja asumistilanne on sen kaltainen, että se nostaa heidän muuttoalttiuttaan varsinkin varhaislapsuudessa.

Varsin monet mallissa 2 vakioidut lasten perhe- ja asumistilannetta kuvaavat tekijät ovatkin yhteydessä lasten alttiuteen muuttaa Helsingin ulkopuolelle. Avoliitossa olevien vanhempien lasten muuttoalttius on pienempi kuin lasten, joiden vanhemmat ovat aviossa, mutta yksinhuoltajavanhempien lasten muuttoalttius ei poikkea aviossa olevien vanhempien lasten muuttoalttiudesta. Muuttoalttius on myös suurempi lapsilla, joiden perheeseen kuuluu muitakin alle 18-vuotiaita lapsia kuin lapsilla, jotka ovat perheidensä ainoita lapsia. Verrattuna Helsingissä syntyneiden äitien tai isien lapsiin, alttius muuttaa Helsingin ulkopuolelle on suurempi lapsilla, joiden äiti tai isä on syntynyt muualla Helsingin seudulla tai seudun ulkopuolella. Ulkomailla syntyneiden äitien lasten muuttoalttius on puolestaan pienempi kuin Helsingissä syntyneiden äitien lapsilla. Muuttoalttius on sitä pienempi mitä vanhempia lasten vanhemmat ovat.

Mitä tulee asumiseen liittyviin tekijöihin, pientaloissa asuvien lasten muuttoalttius on pienempi kuin kerrostaloissa asuvien lasten. Samoin omistusasunnoissa asuvien lasten muuttoalttius on pienempi kuin muiden hallintamuotojen asunnoissa asuvien lasten. Lisäksi lasten muuttoalttius on sitä pienempi, mitä suuremman huoneluvun asunnoissa he asuvat. Lapsilla, jotka ovat muuttaneet aiemmin Helsingin sisällä, on hieman pienempi alttius muuttaa Helsingin ulkopuolelle kuin lapsilla, jotka eivät ole muuttaneet aiemmin Helsingin sisällä.

Koska alttius muuttaa Helsingin ulkopuolelle voi vaihdella myös lasten asuinalueen tulotason mukaan (ks. myös Ansala 2024b), mallia 2 muokataan siten, että siinä vakioidaan myös lasten mahdollista muuttoa edeltävän asuinalueen tulotaso. Tämä muuttuja luokittelee asuinalueet mediaanitulotason alueita matala- ja korkeatuloisempiin alueisiin⁸(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Muokatun mallin 2 tuloksista nähdään, että keski- ja sitä korkeatuloisempien lasten muuttoalttius eri ikävuosina on suurempi matalatuloisemmilta kuin korkeatuloisemmilta alueilta. Tilastollisesti merkitseviä nämä erot ovat kuitenkin vain keskituloisten ja toiseksi ylimpään tuloviidennekseen kuuluvien 7-vuotiaiden lasten kohdalla: keskituloisten lasten muuttoalttius matalatuloisemmilta alueilta on lähes kaksinkertainen, ja toiseksi ylimpään tuloviidennekseen kuuluvien lasten lähes kolminkertainen, verrattuna muuttoalttiuteen korkeatuloisemmilta alueilta.

Muu perhe- ja asumistilanne on myös yhteydessä muuttopäätöksiin – kaupungilla on rooli asuntotarjonnan varmistamisessa

Tämän artikkelin tarkasteluista nähdään, että lasten muuttoalttius Helsingin sisällä sekä Helsingin ulkopuolelle riippuu heidän iästään sekä heidän perheensä ja asuinalueensa tulotasosta. Keskimäärin lasten alttius muuttaa Helsingin sisällä on suurimmillaan 1-vuotiailla mutta pienenee huomattavasti varhaislapsuuden vuosien aikana ja vakiintuu lasten tullessa kouluikään. Lasten alttius muuttaa Helsingin sisällä on koko lapsuusajan sitä suurempi, mitä matalatuloisempia he ovat. Erot tulotasoltaan erilaisten lasten välillä ovat selvimmät varhaislapsuudessa mutta pienenevät lasten tullessa kouluikään. 

Nämä erot tulotasoiltaan erilaisten lasten välillä heijastavat kuitenkin osin lasten välisiä eroja heidän muissa taustaominaisuuksissaan. Vertailtaessa taustaominaisuuksiltaan samankaltaisia lapsia keskenään havaitaan, että korkeatuloisempien lasten alttius muuttaa Helsingin sisällä onkin varhaislapsuudessa suurempaa kuin matalatuloisempien lasten. Muuttoalttius Helsingin sisällä vaihtelee myös sen mukaan, millaisilla asuinalueilla lapset asuvat. Korkeatuloisempien lasten keskuudessa havaitaan, että he muuttavat varhaislapsuudessa todennäköisemmin matala- kuin korkeatuloisemmilta alueilta.

Kuten lasten muuttoalttius Helsingin sisällä, tilastollisesti lasten alttius muuttaa Helsingin ulkopuolelle on suurimmillaan varhaislapsuudessa, mutta pienenee huomattavasti lasten tullessa kouluikään. Varhaislapsuudessa muuttoalttius on suurin keski- ja hyvätuloisilla lapsilla ja pienin matalatuloisimmilla lapsilla. Lasten tullessa kouluikään erot tulotasoltaan erilaisten lasten välillä tasoittuvat hyvin pieniksi. Nämä erot heijastavat kuitenkin osin lasten välisiä eroja heidän muissa taustaominaisuuksissaan. Kun lapset ovat näiden ominaisuuksiensa suhteen samankaltaisia, myös korkeatuloisimpien lasten muuttoalttius on varhaislapsuudessa yhtä korkea kuin keski- ja hyvätuloisten lasten. Muuttoalttius Helsingistä vaihtelee myös sen mukaan, millaisilla asuinalueilla lapset asuvat. Keski- ja korkeatuloisempien lasten keskuudessa havaitaan, että koulunaloitusiässä he muuttavat selvästi todennäköisemmin matala- kuin korkeatuloisemmilta alueilta.

Muutkin taustatekijät kuin lasten perheen ja asuinalueen tulotaso määrittävät merkittävällä tavalla lasten alttiutta muuttaa Helsingin sisällä ja Helsingin ulkopuolelle. Molemman tyyppiset muutot ovat harvinaisempia, jos perheessä on vähemmän lapsia, tai jos lapset asuvat pientaloissa, omistusasunnoissa tai suuremmissa asunnoissa. Nämä havainnot voivat viitata siihen, että useat tällaiset perheet ovat onnistuneet löytämään Helsingistä tarpeitaan ja toiveitaan vastaavan asunnon ja asuinalueen, eikä heillä siksi ole yhtä usein syytä muuttaa kuin muilla perheillä. 

Lasten perhetilanteeseen ja -taustaan liittyvien tekijöiden yhteydet yhtäältä muuttoalttiuteen Helsingin sisällä ja toisaalta Helsingin ulkopuolelle ovat osin myös erilaisia. Siinä missä yksinhuoltajavanhempien ja avoliitossa olevien vanhempien lapset muuttavat Helsingissä todennäköisemmin kuin aviossa olevien vanhempien lapset, avoliitossa olevien vanhempien lasten alttius muuttaa Helsingistä pois on vähäisempää kuin muiden lasten. Nämä havainnot liittyvät oletettavasti lasten perhetilanteen vakauteen ja ovat sitä kautta yhteydessä perheiden muuttopäätöksiin. 

Myös vanhempien syntymäpaikka on yhteydessä lasten muuttoalttiuteen siten, että muualla Suomessa kuin Helsingissä syntyneiden äitien, ja jossain määrin myös isien, lasten alttius muuttaa Helsingin sisällä on pienempi kuin Helsingissä syntyneiden vanhempien lapsilla. Alttius muuttaa Helsingistä pois on taas suurempi muualla Suomessa kuin Helsingissä syntyneiden vanhempien kuin Helsingissä syntyneiden vanhempien lapsilla. Muualla kuin Helsingissä syntyneiden vanhempien suurempi todennäköisyys muuttaa pois Helsingistä on varsin odotettu havainto, olettaen että heillä on omakohtaisia kokemuksia ja mahdollisesti myös sukulaisia ja muita sosiaalisia kontakteja Helsingin ulkopuolella, jotka voivat toimia heille vetovoimatekijöinä. Samankaltainen havainto on tehty myös muun muassa helsinkiläisten työpaikkansa menettäneiden muuttopäätöksiä koskevassa tarkastelussa (Ansala 2021).

Tulosten perusteella on ilmeistä, että perheiden muuttopäätösten taustalla on hyvin monenlaisia tekijöitä. Perheiden tulotaso on niiden joukossa vain yksi, mutta se määrittää keskeisellä tavalla sitä, millaisia valintoja perheet voivat asuntomarkkinoilla tehdä. Tulokset viittaavat siihen, että monet perheet myös näitä mahdollisuuksia käyttävät, mikäli heillä niitä on. Se, miten tämä perheiden valikoitunut muuttoliike kytkeytyy asuinalueiden tulojen mukaiseen eriytymiseen, ei ole tämän artikkelin tulosten perusteella selvää, mutta tulokset viittaavat siihen, että perheiden muutot voisivat osaltaan tällaista alueiden eriytymistä vahvistaa. Esimerkiksi varmistamalla, että perheasuntojen ja kohtuuhintaisen asumisen tarjonta on riittävää ja alueellisesti kattavaa, sekä panostamalla lapsille ja lapsiperheille suunnattujen palvelujen tasaiseen laatuun, kaupunki voi itse pyrkiä tällaisiin kehityskulkuihin puuttumaan.

Laura Ansala toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.

Lähteet:

Ansala L. 2024a. Helsinkiläislasten muutot lapsuusaikana: ketkä muuttavat ja milloin? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-muutot-lapsuusaikana-ketka-muuttavat-ja-milloin(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Ansala L. 2024b. Helsinkiläislasten asuinalueet lapsuusaikana: missä asutaan ja miten muutot suuntautuvat? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-asuinalueet-lapsuusaikana-missa-asutaan-ja-miten-muutot-suuntautuvat(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Ansala L. 2024c. Helsinkiläislasten asumisurat lapsuusaikana: miten myöhempien asuinalueiden tulotaso riippuu perheiden ja asuinalueiden tulotasosta lasten syntymävuonna? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-asumisurat-lapsuusaikana-miten-myohempien-asuinalueiden-tulotaso-rii…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Ansala L. 2021. Helsinkiläisten muuttopäätökset, työllisyys ja työtulot työpaikan menetyksen jälkeen. Tutkimuskatsauksia 2021:1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.

Bernelius V, Vilkama K. 2019. Pupils on the move: School catchment area segregation and residential mobility of urban families. Urban Studies 56 (15): 3095-3116.

Booi H, Boterman WR, Musterd S. 2021. Staying in the city or moving to the suburbs? Unravelling the moving behaviour of young families in the four big cities in the Netherlands. Population, Space and Place 27 (3): e2398.

Boterman WR, Manting D, Musterd S. 2018. Understanding the social geographies of urban regions through the socio-economic and cultural dimension of class. Population, Space and Place 24 (5): e2130.

Brown L, Moore E. 1970. The Intra-Urban Migration Process: a Perspective. Geografiska Annaler: Series B, Human Geography 52 (1): 1-13.

Clark WAV. 2013. Life course events and residential change: Unpacking age effects on the probability of moving. Journal of Population Research 30 (4): 319-334. 

Clark WAV, Davies Withers S. 2007. Family migration and mobility sequences in the United States: Spatial mobility in the context of the life course. Demographic Research 17 (2): 591-622.

Clark WAV, Deurloo MC, Dieleman FM. 1994. Tenure Changes in the Context of Micro-level Family and Macro-level Economic Shifts. Urban Studies 31 (1): 137-154.

Clark WAV, Deurloo MC, Dieleman FM. 2003. Housing Careers in the United States, 1968-93: Modelling the Sequencing of Housing States. Urban Studies 40 (1): 132-160. 

Clark WAV, Dieleman FM. 1996. Households and Housing: Choices and Outcomes in the Housing Market. Lontoo: Transaction Publishers.

Clark WAV, van Ham M, Coulter R. 2014. Spatial mobility and social outcomes. Journal of Housing and the Built Environment 29 (4): 699-727.

Clark WAV, Onaka J. 1983. A Disaggregate Model of Residential Mobility and Housing Choice. Geographical Analysis 15 (4): 287-304.

Coulter R, van Ham M, Findlay AM. 2016. Re-thinking residential mobility: Linking lives through time and space. Progress in Human Geography 40 (3): 352-374. 

Coulton C, Theodos B, Turner MA. 2012. Residential mobility and neighborhood change: Real neighborhoods under the microscope. Cityscape 14 (3): 55-89.

Duncan OD, Duncan B. 1955. Residential distribution and occupational stratification. American Journal of Sociology 60 (5): 493-503.

Fielding AJ. 1992. Migration and Social Mobility: South East England as an Escalator Region. Regional Studies 26 (1): 1-15. 

Holme JJ. 2002. Buying Homes, Buying Schools: School Choice and the Social Construction of School Quality. Harvard Educational Review 72 (2):177–205.

Johnson HB, Shapiro TM. 2003. Good Neighborhoods, Good Schools: Race and the ‘Good Choices’ of White Families. Teoksessa Doane AW, Bonilla-Silva E (toim.), White Out: The Continuing Significance of Racism, ss. 173-187, New York: Routledge.

Järvelä S, Hirvonen J, Väliniemi-Laurson J. 2023. Asumisidylliä etsimässä – pientaloasuminen omistustontilla houkuttelee lapsiperheitä pois Helsingistä. Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/asumisidyllia-etsimassa-pientaloasuminen-omistustontilla-houkuttelee-lapsiperheita-pois…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun);

Krysan M. 2002. Whites Who Say They’d Flee: Who Are They and Why Would They Leave? Demography 39 (4): 675–96.

Kytö H, Kral-Leszczynska M, Koistinen K, Peura-Kapanen L. 2016. Muuttovirtojen vaikutus alueelliseen eriytymiseen pääkaupunkiseudulla. Tutkimus alueiden välisistä muuttovirroista. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen julkaisuja 2016:1. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Lareau A. 2003. Unequal Childhoods: Class, Race, and Family Life. Berkeley: University of California Press.
McPherson M, Smith-Lovin L, Cook J. 2001. Birds of a Feather: Homophily in Social Networks. Annual Review of Sociology 27: 415-444.

Morris T, Manley D, Sabel CE. 2018. Residential mobility: Towards progress in mobility health research. Progress in Human Geography 42 (1): 112-133. 

Mulder CH. 2006. Home-ownership and family formation. Journal of Housing and the Built Environment 21 (3): 281-298.

Mulder CH, Hooimeijer P. 1999. Residential Relocations in the Life Course. Teoksessa LJG Wissen, PA Dykstra (toim.), Population Issues: An Interdisciplinary Focus, s. 159-186. Dordrecht: Springer.

Ray BK, Halseth G, Johnson B. 1997. The changing ‘face’ of the suburbs: issues of ethnicity and residential change in suburban Vancouver. International Journal of Urban and Regional Research 21 (1): 75–99.

Rossi P. 1955. Why Families Move: A study in the social psychology of urban residential mobility. Glencoe: Free Press.

Runciman WG. 1966. Relative Deprivation and Social Justice. A Study of Attitudes to Social Inequality in Twentieth-Century Britain. Berkeley: University of California Press.

Suomen virallinen tilasto (SVT). 2024a. Käsitteet: Perhe [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu 11.9.2024].

Suomen virallinen tilasto (SVT). 2024b. Käsitteet: Perheasema [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu 11.9.2024].

Wacquant L. 1993. Urban Outcasts: Stigma and Division in the Black-American Ghetto and the French Urban Periphery. International Journal of Urban and Regional Research 17 (3): 366-383.

Alaviitteet:

1. Lisäksi lapsilta, joita tarkastelut koskevat, edellytetään, että he olivat perheasemaltaan lapsia kaikkina ikävuosina 0–15, että he kuuluivat perheeseen kaikkina ikävuosina 0–15, ja etteivät he asuneet kertaakaan laitoksessa tai ulkomailla ikävuosina 0–15. Tarkastelujen ulkopuolelle jäävät muun muassa lapset, jotka muuttavat Helsinkiin syntymävuotensa jälkeen.

2. Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia (SVT 2024a). Perheen päämieheksi katsotaan tilastoissa se perheen aikuinen, jolla on suurimmat tulot. Lapseksi katsotaan iästä riippumatta vanhempiensa kanssa asuvat omat tai puolison biologiset lapset tai ottolapset, mutta ei kasvattilapsia tai huollettavia lapsia (SVT 2024b).   

3. Otokseen kuuluvien Helsingissä asuvien lasten tulojakauma pysyy lähes samanlaisena koko lapsuusvuosien ajan. Tulojakauman vakautta yli ajan selittää muun muassa se, että jakauma on määritelty jokaiselle lasten ikävuodelle erikseen. Täten esimerkiksi lasten vanhempien ikääntyminen ja sen myötä tapahtuva mahdollinen tulojen kasvu ei vaikuta lasten sijoittumiseen tulojakaumassa.

4. Kaikki tässä artikkelissa kuvaillut estimointitulokset ovat saatavilla kirjoittajalta pyydettäessä.

5. Selittävien muuttujien luokille estimoidut kertoimet kuvaavat muuttujan luokan ja vastemuuttujan välillä vallitsevaa yhteyttä suhteessa saman selittävän muuttujan vertailuluokkaan. Kertoimet raportoidaan vetosuhteina (odds ratio). Kun tietyn muuttujan luokan saama kerroin on suurempi kuin yksi ja tilastollisesti merkitsevä, luokkaan kuuluvat lapset muuttavat todennäköisemmin kuin muuttujan vertailuluokkaan kuuluvat lapset, kun muiden regressiomalliin sisältyvien muuttujien yhteys muuttoalttiuteen on huomioitu. Yhtä pienemmät ja tilastollisesti merkitsevät kertoimet tarkoittavat, että luokkaan kuuluvat lapset muuttavat vähemmän todennäköisesti kuin vertailuluokkaan kuuluvat lapset. Mitä kauempana tietyn muuttujan luokan saaman kertoimen arvo on yhdestä, sitä suurempi ero tähän luokkaan kuuluvien lasten ja muuttujan vertailuluokkaan kuuluvien lasten muuttamisen todennäköisyyksien välillä on.

6. Lasten mahdollista muuttoa edeltävän asuinalueen yhteys muuttoalttiuteen voi vaihdella mallissa lasten perheen tulotason ja lasten ikävuosien mukaan.

7. Ks. alaviite 5.

8. Lasten mahdollista muuttoa edeltävän asuinalueen yhteys muuttoalttiuteen voi vaihdella mallissa lasten perheen tulotason ja lasten ikävuosien mukaan.