Helsinkiläislasten asumisurat lapsuusaikana: miten myöhempien asuinalueiden tulotaso riippuu perheiden ja asuinalueiden tulotasosta lasten syntymävuonna?

Päätulokset

• Helsinkiläislasten asumisurat lapsuusaikana ovat erilaisia riippuen yhtäältä siitä, syntyvätkö lapset matala- vai korkeatuloisiin perheisiin, ja toisaalta siitä, syntyvätkö he matala- vai korkeatuloisille asuinalueille. 
• Mitä korkeatuloisemmista lapsista on kyse, sitä tyypillisemmin he päätyvät iän myötä asumaan korkeatuloisemmille alueille, riippumatta siitä millaisilta alueilta he ovat lähtöisin. Toisaalta korkeatuloisemmille alueille päätyvät tyypillisemmin myös ne lapset, jotka ovat syntyneet korkeatuloisemmille alueille, riippumatta heidän perheensä tulotasosta.
• Perheen matalan tulotason lisäksi matalampaan lapsuusajan asuinalueiden tulotasoon ovat yhteydessä esimerkiksi yhden vanhemman kanssa asuminen, vanhempien ulkomaalaistaustaisuus ja tuetussa vuokra-asunnossa asuminen. 
• Tarkastelut koskevat lapsia, jotka ovat syntyneet vuosina 2003–2007 ja asuivat syntymävuonnaan Helsingissä.

Johdanto

Asuinalueet jäsentävät keskeisellä tavalla lasten kasvun sosiaalista ympäristöä ja ovat yksi viitekehys, jossa lapset sosiaalisia kokemuksiaan kerryttävät (Boterman 2012). Myös erilaisten perheille suunnattujen palveluiden kuten päiväkotien ja koulujen, harrastus- ja leikkipaikkojen, sekä perheen erilaisten tukiverkostojen saavutettavuuden näkökulmasta asuinpaikan sijainnilla on huomattavasti merkitystä. Useissa tutkimuksissa onkin havaittu, että lapsuusajan asuinalueet vaikuttavat tai ovat yhteydessä muun muassa erilaisiin koulunkäyntiin ja opiskeluun, tuloihin ja työssäkäyntiin, terveyteen ja käyttäytymiseen liittyviin tulemiin niin lyhyellä kuin pitemmälläkin aikavälillä¹(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Mikäli asuinalueiden positiivisia vaikutuksia halutaan vahvistaa ja negatiivisia vaimentaa erilaisin toimenpitein, on ensin tärkeää tietää, millaisia erilaisista taustoista lähtöisin olevien lasten asumisurat lapsuusaikana ovat.

Tutkimuskirjallisuudessa etenkin kaupunkien sisäiset muutot on viime vuosikymmeninä tyypillisesti asemoitu osaksi kotitalouksien elinkaarta. Tällaisessa viitekehyksessä muutot nähdään yhtenä kotitalouksien keinona päästä asuntoon tai asuinalueelle, joka vastaa paremmin niiden kulloisiakin tarpeita ja preferenssejä. Muun muassa erilaiset elämäntapahtumat ja muuttuvat elämäntilanteet voivat heijastua monin tavoin asumiseen ja siten laukaista muuttamiseen liittyvän päätöksentekoprosessin. (Ks. esim. Rossi 1955, Clark ja Onaka 1983, Clark ja Dieleman 1996, Mulder ja Hooimeijer 1999, Clark ym. 2003, Clark ja Davies Withers 2007)

Lasten saaminen tyypillisesti vaikuttaa siihen, mitä kotitaloudet asumiseltaan tarvitsevat tai toivovat, ja voi siten olla muuttopäätöksen laukaiseva tekijä (esim. Rossi 1955, Brown ja Moore 1970). Erilaiset perheet kuitenkin päätyvät muuttaessaan erilaisiin ratkaisuihin, ja jotkin perheet jäävät mahdollisista tarpeidensa muutoksista huolimatta aloilleen. Tämä voi osin liittyä perheiden erilaisiin taloudellisiin resursseihin, jotka määrittävät keskeisellä tavalla sitä, missä määrin perheet voivat toteuttaa asumiseen liittyviä tarpeitaan ja preferenssejään (Boterman ym. 2018). 

Pitkittäisaineistojen paremman saatavuuden myötä on tullut mahdolliseksi tutkia lasten asumisuria ja asumisaikoja erilaisilla asuinalueilla. Tällaisten tutkimusten mukaan sekä sillä, miten kauan lapset asuvat tietynlaisilla asuinalueilla, että sillä, missä vaiheessa lapsuutta he näillä alueilla asuvat, on merkitystä muun muassa lasten koulunkäynnin, opiskelun ja ongelmakäyttäytymisen kannalta (ks. esim. Kleinepier ja van Ham, 2018, Crowder ja South 2011, Wodtke ym. 2016, Sharkey ja Faber 2014, Wodtke 2013, Wodtke ym. 2011). Tutkimuskirjallisuudessa on kuitenkin selvästi enemmän keskitytty kartoittamaan nimenomaan lapsuusajan asuinalueiden ja asumisurien yhteyksiä ja vaikutuksia lasten muuhun elämään, eikä juurikaan kuvaamaan itse asumisuria lapsuusaikana tarkemmin. 

Eräs esimerkki näistä asumisuria kuvailevista tarkasteluista on Kleinepierin, van Hamin ja Niewenhuisin (2018) tutkimus, jossa he selvittävät syntyperän mukaisia eroja lasten asumisurissa hollantilaisella aineistolla. Ensin he luokittelevat lasten asumisurat kuuteen erilaiseen luokkaan sen mukaan, kuinka kauan ja missä vaiheessa lapset asuvat erilaisilla asuinalueilla. Tutkijat havaitsevat, että syntyperältään muut kuin hollantilaiset lapset asuvat hollantilaistaustaisia todennäköisemmin heikompiosaisilla asuinalueilla jossain vaiheessa lapsuuttaan. Tämä ero kuitenkin kaventuu, kun tutkijat huomioivat muut erot lasten taustaominaisuuksissa. Perheen tulojen merkitys lasten asumisurille kuitenkin vaihtelee. Ulkomaalaistaustaisissa perheissä paremmat taloudelliset resurssit eivät näytä olevan samaan tapaan yhteydessä asuinalueiden parempiosaisuuteen kuin valtaväestön perheissä. 

Kuyvenhoven, Haandrikman ja Costa (2023) puolestaan arvioivat tutkimuksessaan lasten muuttoketjujen ja lapsuusajan asuinalueiden sosioekonomisen tason välisiä yhteyksiä. Erityisesti he tarkastelevat ja havaitsevat eroja sosioekonomisesti erilaisille asuinalueille syntyneiden lasten välillä. Heikompiosaisimmille asuinalueille syntyneet lapset muuttavat alueilta todennäköisemmin, ja ne, jotka muuttavat, asuvat vähemmän aikaa tämänkaltaisilla alueilla. Parempiosaisille asuinalueille syntyneet lapset puolestaan muuttavat harvemmin, mutta ne, jotka muuttavat, asuvat useampia vuosia heikompiosaisilla asuinalueilla. Toisaalta parempiosaisten perheiden lapset muuttavat todennäköisemmin sekä lähellä että kauempana sijaitseville asuinalueille ja asuvat vähemmän aikaa heikompiosaisilla asuinalueilla. 

Tämän artikkelin tulokset valottavat sitä, missä määrin samankaltaisia kehityskulkuja on havaittavissa myös Helsingissä. Tässä artikkelissa tarkastellaan tilastollisesti sekä regressioanalyysin keinoin helsinkiläislasten asumisuria – heidän lapsuusajan asuinalueidensa tulotasoa – sen mukaan, millaisia lasten perheet ovat tulotasoltaan lasten syntymävuonna. Lisäksi selvitetään, riippuvatko nämä tulotasoltaan erilaisten lasten asumisurat siitä, ovatko he lähtöisin matala- vai korkeatuloisilta asuinalueilta. Tutkimusotos koostuu 0–15-vuotiaista lapsista, jotka syntyivät vuosina 2003–2007 ja asuivat syntymävuonnaan Helsingissä. Tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen yksilötason aineistoja, joissa samoja lapsia ja heidän perheidensä asuinpaikan valintoja voidaan seurata yli ajan. Samaa lapsijoukkoa tarkastellaan myös kolmessa muussa artikkelissa (Ansala 2024a, 2024b ja 2024c). 

Aineisto ja otos sekä keskeiset määritelmät ja luokittelut

Tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen yksilötason pitkittäisaineistoja vuosilta 2003–2022. Keskeisimpiä ovat aineistojen vuositason tiedot henkilöiden asuinpaikoista osa-aluetasolla sekä perheiden ja asuinalueiden väestön tulotasosta. Tarkastelut koskevat vuosina 2003–2007 syntyneitä, Helsingissä syntymävuonnaan asuneita lapsia²(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Heidän asuinpaikkojaan seurataan siihen asti, kun he asuvat Helsingissä ja korkeintaan siihen asti, kun he täyttävät 15 vuotta. Koska osa 0-vuotiaina otokseen kuuluvista lapsista muuttaa pois Helsingistä lapsuusaikana, tarkasteltavien lasten joukko pienenee lasten vanhetessa. Otokseen kuuluvia lapsia on heidän syntymävuonnaan 25 659. 7-vuotiaina tarkasteltavia lapsia on 18 739 ja 15-vuotiaina 17 899. Lasten vanhemmiksi kunakin havaintovuonna määritellään lasten kanssa samaan perheeseen kuuluva päämies ja hänen puolisonsa, jos sellainen päämiehellä on³(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Liitetaulukossa 1(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) kuvataan otokseen kuuluvien lasten perheisiin ja asumiseen liittyviä ominaisuuksia lasten syntymävuoden lopussa.

Lapset luokitellaan heidän syntymävuoden perheensä tulotason mukaan tuloviidenneksiin. Jokainen lapsi siis luokitellaan samaan tuloviidennekseen koko lapsuusajan, vaikka hänen perheensä tulot kasvaisivatkin lapsuusvuosina. Ensin jokaiselle helsinkiläisperheelle lasketaan deflatoidut, ekvivalentit käytettävissä olevat tulot perheen lapsen syntymävuonna. Tuloviidennekset määritellään syntymävuosittain samana vuonna Helsingissä asuvien 0-vuotiaiden lasten joukossa. Näin määritellen otokseen kuuluvista lapsista 18 prosenttia kuuluu syntymävuonnaan matalatuloisimpaan eli alimpaan tuloviidennekseen. Toiseen tuloviidennekseen kuuluvia lapsia on 20 prosenttia, keskimmäiseen ja toiseksi ylimpään tuloviidennekseen kuuluvia lapsia 21 prosenttia, ja korkeatuloisimpaan eli ylimpään tuloviidennekseen kuuluvia lapsia 20 prosenttia⁴(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Artikkelin luettavuuden helpottamiseksi tuloksia kuvailtaessa viitataan lasten tulotasoon, mutta luonnollisesti tällä tarkoitetaan lasten perheiden tulotasoa. 

Myös Helsingin osa-alueita kuvaillaan ja luokitellaan niiden suhteellisen tulotason mukaan. Osa-alueen vuosittaiseksi absoluuttiseksi tulotasoksi määritellään alueella asuvien työikäisten (18–64-vuotiaiden) henkilökohtaisten deflatoitujen käytettävissä olevien tulojen mediaani. Alueet asetetaan tämän mediaanitulon mukaiseen järjestykseen, ja kunkin alueen sijoittumista tässä järjestyksessä kuvaa niin sanottu prosenttipiste. Prosenttipiste saa arvoja nollan ja sadan välillä, ja mitä korkeampi alueen prosenttipiste on, sitä korkeatuloisempi alue on. Asuinalue, jonka prosenttipiste on tiettynä vuonna 50, on tulotasoltaan keskellä asuinalueiden tulojakaumaa, eli mediaanitulotason alue. Sitä matala- ja korkeatuloisempia asuinalueita on suunnilleen yhtä monta. Samaan tapaan kuhunkin asuinalueiden tuloviidennekseen kuuluu likipitäen yhtä monta asuinaluetta kunakin vuonna. Asuinalueen tulotasoon viitattaessa tarkoitetaan aina alueen suhteellista, prosenttipisteellä mitattavaa tulotasoa.

Otokseen kuuluvista lapsista 16 prosenttia asuu syntymävuonnaan matalatuloisimmilla eli alimpaan tuloviidennekseen kuuluvilla asuinalueilla. 27 prosenttia asuu toisen tuloviidenneksen alueilla, 27 prosenttia keskimmäisen tuloviidenneksen alueilla, 19 prosenttia toiseksi ylimmän tuloviidenneksen alueilla ja 13 prosenttia korkeatuloisimmilla eli ylimmän tuloviidenneksen alueilla. Jakauma muuttuu hieman lasten iän myötä ja osan lapsista muuttaessa Helsingin ulkopuolelle. Myös itse asuinalueen tuloviidennes voi muuttua tarkasteluajanjaksolla muuttoliikkeen tai alueen asukkaiden tulomuutosten myötä. Tällaiset muutokset ovat varsin yleisiä etenkin alueilla, jotka sijoittuvat mediaanituloiltaan lähelle vierekkäisten tuloviidennesten tulorajoja. Liitetaulukossa 2(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) listataan kuhunkin tuloviidennekseen kuuluvat alueet vuonna 2018.

Lapset päätyvät useammin korkeatuloisemmille asuinalueille, jos he ovat lähtöisin korkeatuloisemmista perheistä tai asuinalueilta

Tässä osiossa tarkastellaan tilastollisesti lasten asuinalueiden tulotasoa lapsuusaikana. Ensiksi havaitaan, että lasten välillä on selviä eroja lapsuusajan asuinalueiden tulotasossa sen mukaan, mihin tuloviidennekseen he kuuluvat syntymävuonnaan. Matalatuloisimpien lasten asuinalueiden keskimääräinen prosenttipiste syntymävuonna on 37, kun keskituloisilla lapsilla se on 46 ja korkeatuloisimmilla lapsilla 61 (Kuvio 1). Matalatuloisimmat lapset asuvat siis alueilla, jotka keskimäärin sijoittuisivat asuinalueiden tulojakaumassa toiseksi alimman tuloviidenneksen parempien alueiden joukkoon. Korkeatuloisimmat lapset puolestaan asuvat alueilla, jotka keskimäärin sijoittuisivat toiseksi ylimmän tuloviidenneksen heikompien alueiden joukkoon. Keskimmäisiin tuloviidenneksiin kuuluvien lasten asuinalueiden keskimääräinen tulotaso asettuu näiden välille.
Iän myötä tapahtuvat muutokset lasten asuinalueiden keskimääräisessä tulotasossa näyttävät vähäisiltä.

Ainoastaan kaikkein matalatuloisimpien ja korkeatuloisimpien lasten keskuudessa havaitaan hieman muita joukkoja selvemmät muutokset. Matalatuloisimpien lasten asuinalueiden keskimääräinen tulotaso hieman laskee, kun taas korkeatuloisimmilla lapsilla se hieman nousee lapsuusaikana⁵(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).

Vaikka tulotasoltaan erilaisten lasten keskimääräinen tulotaso näyttää pysyvän melko vakaana koko lapsuusajan, heidän alueellinen sijoittumisensa tulotasoltaan erilaisille alueille kuitenkin muuttuu lapsuusaikana. Kaikkiaan lapset sijoittuvat 15-vuotiaina voimakkaammin asuinalueiden tulojakauman ääripäihin kuin syntymävuonnaan. Matalatuloisimpiin perheisiin syntyneistä lapsista aivan matalatuloisimmilla alueilla asuvien osuus kasvaa lasten ikääntyessä, kun taas etenkin toiseen tuloviidennekseen kuuluvilla alueilla asuvien osuus pienenee (Kuvio 2). Sen sijaan korkeatuloisimpiin perheisiin syntyneistä lapsista korkeatuloisimmilla alueilla asuvien osuus kasvaa, mutta etenkin keskituloisilla alueilla asuvien osuus pienenee lasten ikääntyessä. Syntymävuonnaan tulojakauman ääripäihin kuuluvat lapset siis keskittyvät iän myötä voimakkaammin myös asuinalueiden tulojakauman ääripäihin kuuluville alueille. Keskimmäisiin tuloviidenneksiin kuuluvien lasten keskuudessa muutokset jakaumissa ovat vähäisempiä.

Tulotasoltaan erilaisten lasten asuinalueiden tulotaso lapsuusvuosina voi riippua myös siitä, millainen heidän asuinalueensa tulotaso on heidän syntymävuonnaan. Kaikissa lasten tuloviidenneksissä havaitaankin, että mediaanitulotasoa matalatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevien lasten asuinalueiden tulotaso kohenee ja korkeatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevien lasten asuinalueiden tulotaso madaltuu lapsuusaikana (Kuvio 3). Matalatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevien joukossa asuinalueiden tulotaso kohenee lapsuusaikana sitä enemmän, mitä korkeatuloisempia lapset ovat, kun taas korkeatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevin joukossa asuinalueiden tulotaso madaltuu sitä enemmän, mitä matalatuloisempia lapset ovat. Tulotasoltaan samanlaisten mutta erilaisilta alueilta lähtöisin olevien lasten kehityskulut eivät kuitenkaan kohtaa: korkeatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevat lapset pysyvät koko lapsuusajan keskimäärin selvästi korkeatuloisemmilla alueilla kuin samaan tuloviidennekseen kuuluvat mutta matalatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevat lapset.

Nämä lapsuusajan muutokset asuinalueiden tulotasossa kätkevät taakseen erilaisia siirtymiä tulotasoltaan erilaisten asuinalueiden välillä. Riippumatta lasten tulotasosta, matalatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevat lapset päätyvät useammin matalatuloisemmille alueille ja harvemmin korkeatuloisemmille alueille lapsuusaikanaan kuin korkeatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevat lapset (Kuvio 4). Esimerkiksi niistä matalatuloisimmista lapsista, jotka ovat lähtöisin matalatuloisemmilta alueilta, selvästi yli 40 prosenttia päätyy aivan matalatuloisimmille alueille 15-vuotiaaksi mennessä, kun vastaava osuus saman tuloisista mutta korkeatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevista lapsista on vain hieman yli 10 prosenttia. Siirtymät matalatuloisemmilta aivan korkeatuloisimmille alueille, tai korkeatuloisemmilta aivan matalatuloisimmille alueille, ovat varsin harvinaisia.

Kun taas vertaillaan tulotasoltaan samankaltaisilta alueilta lähtöisin olevia mutta tulotasoltaan erilaisia lapsia toisiinsa, havaitaan, että lapset päätyvät lapsuusaikanaan sitä useammin matalatuloisemmille alueille ja sitä harvemmin korkeatuloisemmille, mitä matalatuloisempia he itse ovat. Esimerkiksi korkeatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevista matalatuloisimmista lapsista reilut 10 prosenttia päätyy aivan korkeatuloisimmille alueille 15-vuotiaina, kun taas samankaltaisilta alueilta lähtöisin olevista korkeatuloisimmista lapsista vastaava osuus on lähes 40 prosenttia. Lapset siis pysyvät lapsuusaikanaan todennäköisemmin tulotasoltaan samankaltaisilla asuinalueilla, jos he itse sijoittuvat perheiden tulojen mukaisessa jakaumassa samankaltaisesti. 

Näiden tilastollisten tarkastelujen perusteella näyttää siltä, että helsinkiläislasten asuinalueiden tulotaso lapsuusaikana riippuu siitä, minkälaisiin perheisiin ja millaisille asuinalueille he ovat syntyneet. Ei ole kuitenkaan selvää, missä määrin juuri nämä syntymävuoden tekijät selittävät lasten välisiä eroja asuinalueiden tulotasossa myöhempinä lapsuusvuosina. Voi esimerkiksi olla, että syntymävuoden perheiden ja asuinalueiden tulotason yhteys myöhempien vuosien asuinalueiden tulotasoon vain heijastaa joidenkin muiden (esimerkiksi lasten perheisiin tai asumiseen liittyvien) tekijöiden yhteyttä myöhempien vuosien asuinalueiden tulotasoon. Seuraavassa osiossa selvitetään tarkemmin juuri tätä kysymystä.

Erituloisiin perheisiin ja asuinalueille syntyneiden lasten asumisurat ovat erilaisia heidän muusta taustastaan huolimatta

Tässä osiossa tarkastellaan, riippuuko lapsuusajan asuinalueiden tulotaso lasten syntymävuoden perheiden ja asuinalueiden tulotasosta silloinkin, kun lasten muutkin taustatekijät on huomioitu.  Tätä kysymystä tarkastellaan lineaarisella regressiomallilla, joka kuvaa lasten syntymävuoden perheiden ja asuinalueiden tulotason, iän sekä muiden lasten perhe- ja asumistilannetta kuvaavien taustaominaisuuksien yhteyttä lapsuusajan asuinalueiden tulotasoon⁶(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Vastemuuttuja eli asuinalueen tulotaso määritellään asuinalueen vuosittaisena sijoituksena Helsingin asuinalueiden tulojakaumassa, ja se saa arvoja nollan ja yhden välillä.

Malliin sisältyvät selittävät muuttujat ovat kaikki luokittelumuuttujia⁷(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Mallin tuloksista nähdään, mitkä tekijät ovat itsenäisesti yhteydessä suurempaan tai pienempään lapsuusajan asuinalueiden tulotasoon, kun muiden tekijöiden yhteys asuinalueen tulotasoon on samanaikaisesti huomioitu. Liitteessä käydään lyhyesti läpi tuloksia herkkyystarkasteluista, joilla pyritään selvittämään, kärsivätkö alla kuvatut estimointitulokset erilaisista harhoista eli vääristymistä. Nämä tulokset viittaavat siihen, etteivät Helsingistä poismuuttavien lasten valikoituminen tai tietyt tekijät, joita malleissa ei voida vakioida, vaikuta seuraavaksi esiteltyihin tuloksiin merkittävällä tavalla.

Ensiksi tarkastellaan vain lasten syntymävuoden tulotason yhteyttä lapsuusajan asuinalueiden tulotasoon, sekä sitä, kuinka asuinalueiden tulotaso muuttuu lasten ikävuosien mukaan (malli 1). Lisäksi mallissa vakioidaan lasten syntymävuosi. Koska mitään muita lasten taustatekijöitä ei vakioida, estimointituloksista johdetut ennustetut lapsuusajan asuinalueiden tulotasot ovat tasoltaan ja kehitykseltään edellä esiteltyjen tilastotarkastelujen kaltaisia (ks. kuvio 1). Syntymävuonnaan tulotasoltaan erilaisten lasten välillä on selviä eroja lapsuusajan asuinalueiden tulotasossa, mutta nämä erilaiset tulotasot eivät juuri muutu lapsuusvuosien aikana.

Mallin 1 tulosten perusteella ei voida sanoa, heijastaako lasten syntymävuoden tulotason ja lapsuusajan asuinalueiden tulotason välinen yhteys myös lasten muiden taustatekijöiden ja lapsuusajan asuinalueiden tulotason välisiä yhteyksiä. Tämän vuoksi toisessa mallissa vakioidaan edellä mainittujen tekijöiden lisäksi lasten sukupuoli, perhetyyppi ja sisarusten määrä, lasten vanhempien ikä ja syntymäpaikka, sekä lasten asuntojen talotyyppi, hallintaperuste ja huoneluku (malli 2)⁸(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Tässä mallissa lasten syntymävuoden tulotason ja lapsuusajan asuinalueiden tulotason välinen yhteys kuvaa aiempaa tarkemmin nimenomaan näiden kahden tekijän välistä yhteyttä, koska lasten muiden taustatekijöiden ja lapsuusajan asuinalueiden tulotason välinen yhteys on huomioitu.

Mallin 2 tuloksista nähdään, että taustatekijöiden vakiointi kaventaa merkittävästi syntymävuoden tulotasoltaan erilaisten lasten välisiä eroja asuinalueiden tulotasossa etenkin varhaislapsuuden vuosina (Kuvio 5). Lasten tulotason ja lapsuusajan asuinalueiden tulotason välinen yhteys heijastaa siis jossain määrin myös lasten muiden taustatekijöiden yhteyttä lapsuusajan asuinalueiden tulotasoon. Taustatekijöiden vakioinnin myötä erityisesti kahteen alimpaan tuloviidennekseen syntymävuonnaan kuuluvien lasten asuinalueiden tulotaso kohoaa lähemmäksi muiden lasten asuinalueiden tulotasoa. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti näiden lasten keskuudessa syntymävuoden tulotason lisäksi myös lasten muu perhe- ja asumistilanne on yhteydessä matala asuinalueiden tulotasoon. 

Taustatekijöiden vakioinnin myötä myös kaikkien lasten asuinalueiden tulotaso laskee iän myötä. Tilastotarkasteluissa havaittu asuinalueiden tulotason vakaus lapsuusaikana liittyy siis osittain lasten muuhun perhe- ja asumistilanteeseen. Toisin sanoen, vanhempien lasten perhe- ja asumistilanne on senkaltainen, että se nostaa heidän asuinalueidensa tulotasoa suhteessa nuorempiin lapsiin. Syntymävuonnaan matalatuloisempien lasten asuinalueiden tulotaso laskee kouluiässä jonkin verran enemmän kuin keskituloisten lasten asuinalueiden tulotaso. Syntymävuonnaan korkeatuloisempien lasten asuinalueiden tulotaso on puolestaan selvästi korkeampi kuin muiden lasten ja laskee selvästi vähemmän kuin matalatuloisemmilla lapsilla. 

Monet mallissa vakioidut lasten perhe- ja asumistilannetta kuvaavat tekijät ovatkin yhteydessä lapsuusajan asuinalueiden tulotasoon. Sekä avoliitossa olevien vanhempien että yhden vanhemman kanssa asuvien lasten asuinalueiden tulotaso on lapsuusaikana matalampi kuin avioliitossa asuvien vanhempien kanssa asuvien lasten. Lapsilla, joilla on yksi tai kaksi sisarusta, asuinalueiden tulotaso lapsuusaikana on suurempi kuin lapsilla, joilla ei ole lainkaan sisaruksia. Toisaalta lapsilla, joilla on neljä sisarusta tai enemmän, asuinalueiden tulotaso on pienempi kuin perheidensä ainoilla lapsilla. Ulkomailla syntyneiden vanhempien lasten asuinalueiden tulotaso lapsuusaikana on matalampi kuin Helsingissä syntyneiden vanhempien lasten, mutta muualla Suomessa syntyneiden vanhempien lasten asuinalueiden tulotaso ei poikkea Helsingissä syntyneiden vanhempien lasten asuinalueiden tulotasosta. 

Mitä tulee asumiseen liittyviin tekijöihin, pientaloissa asuvien lasten asuinalueiden tulotaso lapsuusaikana on selvästi korkeampi kuin kerrostaloissa asuvien lasten. Asuinalueiden tulotaso lapsuusaikana on korkeampi myös vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvilla lapsilla kuin omistusasunnoissa asuvilla. Toisaalta korkotuetuissa tai ARA-vuokra-asunnoissa ja muiden hallintamuotojen asunnoissa asuvien lasten asuinalueiden tulotaso lapsuusaikana on matalampi verrattuna omistusasunnoissa asuviin. Myös kolmen huoneen asunnoissa asuvien lasten asuinalueiden tulotaso lapsuusaikana on matalampi, mutta kuuden tai sitä useamman huoneen asunnoissa asuvien lasten taas korkeampi kuin kahden huoneen asunnoissa asuvien lasten. Nämä tulokset kertovat osaltaan siitä, millä tavoin erilaiset talotyypit, hallintamuodot ja erikokoiset asunnot sijoittuvat Helsingin kaupunkirakenteessa.

Edellisessä osiossa esiteltyjen tilastotarkastelujen perusteella näyttää myös siltä, että syntymävuoden tulotasoltaan erilaisten lasten asuinalueiden tulotaso lapsuusaikana riippuu heidän syntymäalueidensa tulotasosta. Tämän riippuvuuden tarkastelemiseksi mallia 2 muokataan siten, että siinä vakioidaan myös lasten syntymävuoden asuinalueiden tulotaso. Tämä muuttuja luokittelee asuinalueet mediaanitulotason alueita matala- ja korkeatuloisempiin alueisiin⁹(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).

Muokatun mallin 2 tuloksista nähdään, että syntymävuoden tulotasoltaan erilaisten lasten väliset erot lapsuusajan asuinalueiden tulotasossa ovat vähäisemmät kuin tilastotarkasteluissa havaitut erot, sekä matala- kuin korkeatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevien lasten keskuudessa (ks. kuvio 3). Erityisesti kahteen alimpaan tuloviidennekseen syntymävuonnaan kuuluvien lasten asuinalueiden tulotaso kohoaa lähemmäksi muiden samankaltaisilta alueilta lähtöisin olevien lasten asuinalueiden tulotasoa taustatekijöiden vakioinnin myötä. Etenkin näiden lasten keskuudessa matala asuinalueiden tulotaso liittyy siis syntymävuoden tulotason lisäksi myös muuhun perhe- ja asumistilanteeseen.

Sekä matala- että korkeatuloisilta alueilta lähtöisin olevien lasten joukoissa havaitaan, että lapset, jotka ovat syntymävuoden tulotasoltaan erilaisia mutta muilta taustatekijöiltään samanlaisia, asuvat syntymävuonnaan keskimäärin lähes täysin samanlaisilla asuinalueilla. Vähitellen syntymävuoden tulotasoltaan samankaltaisilta alueilta lähtöisin olevien mutta tulotasoltaan erilaisten lasten asuinalueet alkavat kuitenkin erkaantua toisistaan. Syntymävuonnaan korkeatuloisimpien lasten sijoittuminen alkaa erottua muista samankaltaisilta alueilta lähtöisin olevista lapsista etenkin kouluiässä, ja he alkavat sijoittua selvästi korkeatuloisemmille alueille. Matalatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevien korkeatuloisimpien lasten asuinalueiden tulotaso kasvaa selvästi voimakkaammin kuin muiden samankaltaisilta alueilta lähtöisin olevien lasten. Korkeatuloisemmilta alueilta lähtöisin olevien korkeatuloisimpien lasten asuinalueiden tulotaso puolestaan laskee selvästi vähemmän kuin muiden samoilta alueilta lähtöisin olevien lasten.

Erot syntymävuoden tulotasoltaan samankaltaisten mutta tulotasoltaan erilaisilta alueilta lähtöisin olevien lasten välillä eivät sen sijaan juuri muutu lasten taustatekijöiden vakioinnin myötä. Lasten perhe- ja asumistilanteella ei siis voida selittää näiden lasten välisiä eroja heidän lapsuusajan asuinalueissaan. Toisin sanoen, lasten syntymävuoden asuinalueiden merkitys näkyy lasten myöhempien asuinalueiden tulotasossa, vaikka heidän muut taustatekijänsä huomioidaankin.

Matalatuloisten lasten asumisuria voidaan pyrkiä kohentamaan eri keinoin

Tämän artikkelin tarkastelut näyttävät, että helsinkiläislasten asumisurat lapsuusaikana ovat erilaisia riippuen siitä, millaiset heidän taloudelliset ja alueelliset lähtökohtansa ovat. Keskimäärin lapset asuvat lapsuusaikanaan sitä korkeatuloisemmilla asuinalueilla, mitä korkeatuloisempiin perheisiin ja mitä korkeatuloisemmille alueille lapset syntyvät. Samoin muutokset lapsuusajan asuinalueiden tulotasossa näyttävät olevan kytköksissä lasten syntymävuoden perheen ja asuinalueen tulotasoon. 

Mitä korkeatuloisemmista lapsista on kyse, sitä tyypillisempää on, että he päätyvät iän myötä asumaan korkeatuloisemmille alueille, riippumatta siitä millaisilta asuinalueilta he ovat lähtöisin. Toisaalta korkeatuloisemmille alueille päätyvät iän myötä tyypillisemmin myös ne lapset, jotka ovat syntyneet korkeatuloisemmille alueille, riippumatta heidän perheensä tulotasosta. Näiden kehityskulkujen myötä tulotasoltaan samankaltaisten lasten asuinalueiden tulotasot alkavat lapsuusaikana lähestyä toisiaan, vaikka he olisivatkin lähtöisin hyvinkin erilaisilta asuinalueilta. Lasten alueellisen sijoittumisen näkökulmasta nämä kehityskulut kuitenkin tarkoittavat, että erityisesti lasten tulojakauman ääripäihin kuuluvat lapset keskittyvät lapsuusajan mittaan yhä voimakkaammin sellaisille alueille, jotka vastaavat heidän perheidensä tulotasoa.

Lasten perheeseen ja asumiseen liittyvien taustatekijöiden huomiointi ei merkittävällä tavalla näitä yleisiä havaintoja muuta, vaikka se jonkin verran kaventaakin erituloisten lasten välisiä eroja lapsuusajan asuinalueiden tulotasossa. Tämä kaventuminen liittyy ennen kaikkea siihen, että erityisesti matalatuloisten lasten kohdalla nämä muut taustatekijät madaltavat heidän lapsuusajan asuinalueidensa tulotasoa. Perheen matalan tulotason lisäksi matalampaan lapsuusajan asuinalueiden tulotasoon ovat yhteydessä esimerkiksi yhden vanhemman kanssa asuminen, vanhempien ulkomaalaistaustaisuus ja tuetussa vuokra-asunnossa asuminen. 

Tarkastelujen perusteella on siis varsin ilmeistä, että perheiden tulotaso ja varallisuus määrittävät keskeisellä tavalla perheiden valinnanmahdollisuuksia asuntomarkkinoilla. Monet perheet näyttävät näitä mahdollisuuksia myös käyttävän, jos heillä niitä on. Kaupunkitasolla tämä näkyy perheiden tulojen mukaisena valikoitumisena erilaisille alueille, mikä voi riittävän voimakkaasti toteutuessaan vahvistaa asuinalueiden välisiä sosioekonomisia eroja entisestään.  

Mikäli asuinalueilla, kaikkine palveluineen ja sosiaalisine verkostoineen, uskotaan olevan vaikutuksia niillä asuvien lasten elämään, huomio on syytä kohdistaa kaikista heikoimmassa asemassa oleviin lapsiin ja heidän perheisiinsä. Heidän tilannettaan voidaan pyrkiä kohentamaan yhtäältä kehittämällä sosioekonomisesti heikompia asuinalueita lapsille suotuisammiksi kasvuympäristöiksi. Toisaalta myös erilaisten perheiden mahdollisuuksia löytää itselleen tarpeitaan ja toiveitaan vastaavia asuinpaikkoja voidaan laajentaa esimerkiksi varmistamalla, että perheasuntojen tarjonta ylipäätään on riittävää ja että kohtuuhintaisia perheasuntoja on tarjolla erilaisilla asuinalueilla.

Laura Ansala toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.

Lähteet:

Ansala L. 2024a. Helsinkiläislasten muutot lapsuusaikana: ketkä muuttavat ja milloin? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-muutot-lapsuusaikana-ketka-muuttavat-ja-milloin(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Ansala L. 2024b. Helsinkiläislasten asuinalueet lapsuusaikana: missä asutaan ja miten muutot suuntautuvat? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-asuinalueet-lapsuusaikana-missa-asutaan-ja-miten-muutot-suuntautuvat(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Ansala L. 2024c. Helsinkiläislasten muuttojen valikoituminen lapsuusaikana: miten muuttoalttius riippuu perheiden ja asuinalueiden tulotasosta? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-muuttojen-valikoituminen-lapsuusaikana-miten-muuttoalttius-riippuu-p…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Boterman WR. 2012. Residential mobility of urban middle classes in the field of parenthood. Environment and Planning A 44: 2397–2412.

Boterman WR, Manting D, Musterd S. 2018. Understanding the social geographies of urban regions through the socio-economic and cultural dimension of class. Population, Space and Place 24 (5): e2130.

Brown L, Moore E. 1970. The Intra-Urban Migration Process: a Perspective. Geografiska Annaler: Series B, Human Geography 52 (1): 1–13.

Clark WAV, Davies Withers S. 2007. Family migration and mobility sequences in the United States: Spatial mobility in the context of the life course. Demographic Research 17 (2): 591–622.

Clark WAV, Deurloo MC, Dieleman FM. 2003. Housing Careers in the United States, 1968-93: Modelling the Sequencing of Housing States. Urban Studies 40 (1): 132–160. 

Clark WAV, Dieleman FM. 1996. Households and Housing: Choices and Outcomes in the Housing Market. Lontoo: Transaction Publishers.

Clark WAV, Onaka J. 1983. A Disaggregate Model of Residential Mobility and Housing Choice. Geographical Analysis 15 (4): 287–304.

Crowder K, South SJ. 2011. Spatial and temporal dimensions of neighborhood effects on high school graduation. Social Science Research 40 (1): 87–106.  

Chyn E, Katz LF. 2021. Neighborhoods Matter: Assessing the Evidence for Place Effects. Journal of Economic Perspectives 35 (4): 197–222.

Galster G, Sharkey P. 2017. Spatial Foundations of Inequality: A Conceptual Model and Empirical Overview. RSF: The Russell Sage Foundation Journal of the Social Sciences 3 (2): 1–33.

Kleinepier T, van Ham M. 2018. The temporal dynamics of neighborhood disadvantage in childhood and subsequent problem behavior in adolescence. Journal of Youth and Adolescence 47 (8): 1611–1628.  

Kleinepier T, van Ham M, Nieuwenhuis J. 2018. Ethnic differences in timing and duration of exposure to neighborhood disadvantage during childhood. Advances in Life Course Research 36: 92–104.  

Kuyvenhoven J, Haandrikman K, Costa R. 2023. Cumulative disadvantage during childhood: The association between moving and accumulated neighborhood deprivation over a child’s life course in the Netherlands. Journal of Urban Affairs: 1–21.

Mulder CH, Hooimeijer P. 1999. Residential Relocations in the Life Course. Teoksessa LJG Wissen, PA Dykstra (toim.), Population Issues: An Interdisciplinary Focus, s. 159–186. Dordrecht: Springer.

Rossi P. 1955. Why Families Move: A study in the social psychology of urban residential mobility. Glencoe: Free Press.

Sharkey P, Faber JW. 2014. Where, when, why, and for whom do residential contexts matter? Moving away from the dichotomous understanding of neighborhood effects. Annual Review of Sociology 40 (1): 559–579.  

Suomen virallinen tilasto (SVT). 2024a. Käsitteet: Perhe [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu 11.9.2024].

Suomen virallinen tilasto (SVT). 2024b. Käsitteet: Perheasema [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu 11.9.2024].

Wodtke GT. 2013. Duration and timing of exposure to neighborhood poverty and the risk of adolescent parenthood. Demography 50 (5): 1765–1788. 

Wodtke GT, Harding DJ, Elwert F. 2011. Neighborhood effects in temporal perspective: The impact of long- term exposure to concentrated disadvantage on high school graduation. American Sociological Review 76 (5): 713–736. 

Alaviitteet:

1. Katsauksia naapurustovaikutuksia koskevaan tutkimuskirjallisuuteen ovat laatineet esimerkiksi Chyn ja Katz (2021), Galster ja Sharkey (2017) ja Sharkey ja Faber (2014).

2. Lisäksi lapsilta, joita tarkastelut koskevat, edellytetään, että he olivat perheasemaltaan lapsia kaikkina ikävuosina 0–15, että he kuuluivat perheeseen kaikkina ikävuosina 0–15, ja etteivät he asuneet kertaakaan laitoksessa tai ulkomailla ikävuosina 0–15. Tarkastelujen ulkopuolelle jäävät muun muassa lapset, jotka muuttavat Helsinkiin syntymävuotensa jälkeen.

3. Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia (SVT 2024a). Perheen päämieheksi katsotaan tilastoissa se perheen aikuinen, jolla on suurimmat tulot. Lapseksi katsotaan iästä riippumatta vanhempiensa kanssa asuvat omat tai puolison biologiset lapset tai ottolapset, mutta ei kasvattilapsia tai huollettavia lapsia (SVT 2024b).   

4. Otokseen kuuluvien Helsingissä asuvien lasten tulojakauma pysyy lähes samanlaisena koko lapsuusvuosien ajan. Tulojakauman vakautta yli ajan selittää muun muassa se, että jakauma on määritelty jokaiselle lasten ikävuodelle erikseen. Täten esimerkiksi lasten vanhempien ikääntyminen ja sen myötä tapahtuva mahdollinen tulojen kasvu ei vaikuta lasten sijoittumiseen tulojakaumassa.

5. Toisin kuin koko otoksessa, rajatummassa otoksessa, johon sisältyvät vain koko lapsuutensa Helsingissä asuvat lapset, havaittavaan asuinalueiden tulotasoon eri ikävuosina ei vaikuta se, millä tavalla lapsijoukko muuttuu ikävuodesta toiseen Helsingin ulkopuolelle muuttavien lasten mahdollisen valikoitumisen seurauksena. Rajatummassa otoksessa asuinalueiden tulotaso lasten eri tuloviidenneksissä kehittyy aivan samalla tavalla kuin koko otoksessa. 

6. Kaikki tässä artikkelissa kuvaillut estimointitulokset ovat saatavilla kirjoittajalta pyydettäessä.

7. Selittävien muuttujien luokille estimoidut kertoimet kuvaavat muuttujan luokan ja vastemuuttujan välillä vallitsevaa yhteyttä suhteessa saman selittävän muuttujan vertailuluokkaan. Kun tietyn muuttujan luokan saama kerroin on suurempi kuin nolla ja tilastollisesti merkitsevä, luokkaan kuuluvat lasten asuinalueiden tulotaso on lapsuusaikana keskimäärin x prosenttipistettä korkeampi kuin muuttujan vertailuluokkaan kuuluvilla lapsilla, kun muiden regressiomalliin sisältyvien muuttujien yhteys asuinalueen tulotasoon on huomioitu. Nollaa pienemmät ja tilastollisesti merkitsevät kertoimet tarkoittavat, että luokkaan kuuluvat lasten asuinalueiden tulotaso on keskimäärin x prosenttipistettä pienempi kuin vertailuluokkaan kuuluvilla lapsilla. 

8. Lasten perhetyyppi ja sisarusten määrä, lasten vanhempien ikä sekä lasten asumiseen liittyvät muuttujat mitataan lasten eri ikävuosina, ei vain syntymävuonna.

9. Muuttuja lisätään spesifikaatioihin sellaisenaan sekä olemassa olevaan interaktiotermiin lasten tulotason ja iän välillä.