Helsinkiläislasten muutot lapsuusaikana: ketkä muuttavat ja milloin?

Päätulokset

• Lasten muuttaminen Helsingin sisällä ja Helsingistä pois on vilkkainta varhaislapsuudessa ja vähenee merkittävästi kouluikään tultaessa. 
• Yli neljännes lasten ensimmäisistä muutoista Helsingin sisällä tapahtuu 1-vuotiaina ja yhteensä 80 prosenttia kouluikään mennessä.
• Lapsista noin kolmannes muuttaa lapsuusaikanaan Helsingin ulkopuolelle. Näistä noin joka kuudes palaa vielä lapsuusaikanaan takaisin Helsinkiin, tyypillisesti 5–6-vuotiaina.
• Helsingin sisällä muuttaminen on yleisintä matalatuloisten perheiden keskuudessa koko lapsuusajan. He muuttavat muita lapsia tyypillisemmin useampia kertoja lapsuusaikanaan.
• Ennen kouluikää Helsingistä pois muuttavat ovat tyypillisimmin keski- tai hyvätuloisten perheiden lapsia. Kouluiässä Helsingistä pois muuttaminen on yleisempää matalatuloisempien perheiden lasten keskuudessa.
• Tarkastelut koskevat lapsia, jotka ovat syntyneet vuosina 2003–2007 ja asuivat syntymävuonnaan Helsingissä.

Johdanto

0–15-vuotiaiden lasten määrä Helsingissä on kasvanut vuosittain vuodesta 2008 lähtien. Useimpina vuosina määrän kasvu on ollut jopa voimakkaampaa kuin Helsingin väestönkasvu keskimäärin. Suomen sisäinen muuttoliike Helsingin kuntarajojen yli on kuitenkin ollut tässä ikäryhmässä koko 2010-luvun ajan tappiollista, vuosittain keskimäärin 600 henkeä vuosien 2010–2022 välillä (Helsingin seudun aluesarjat 2024). Koska lapsiperheet ovat yksi keskeinen alueiden ja niiden koulujen eriytymiskehitykseen vaikuttava ryhmä, on tärkeää kartoittaa ja ymmärtää heidän asuinpaikan valintojensa dynamiikkaa ja taustasyitä eri näkökulmista.

Muuttaminen asuinalueiden ja kaupunkien välillä nähdään tutkimuskirjallisuudessa yhtenä osana ihmisten elinkaarta, ja sitä on alettu enenevästi ymmärtää dynaamisena polkuna, joka sidostuu sekä aikaan että paikkaan (Bailey 2009, Findlay ym. 2015). Tästä näkökulmasta erityisesti lapsuusajan muuttojen määrä, muuttoikä, muuttojen etäisyys ja niiden yhteydessä tapahtuvat muutokset aluetyypissä ovat keskeisiä muuttamisen ulottuvuuksia, jotka kaikki tulisi pyrkiä huomioimaan lapsuusajan muuttoja käsittelevissä tutkimuksissa (Kuyvenhoven ym. 2022). Lapsuusajan muutot voivat lisäksi vaikuttaa monin tavoin lasten elämään heidän eri elinpiiriensä, kuten perheen, naapuruston, ystävien ja koulun kautta, sillä muuttamisen myötä nämä elinpiirit usein muuttuvat (ks. Anderson ym. 2014). Koska lapsuusajan muuttojen seuraukset riippuvat näin monista tekijöistä, muuttamisen itsessään ei voida sanoa olevan lapsille vain hyödyllistä tai vain haitallista.

Aiemmat tutkimukset näyttävät, että lapsiperheiden muuttoalttius vaihtelee monen eri tekijän mukaan. Tyypillinen havainto esimerkiksi on, että lapsiperheissä muuttovilkkainta aikaa ovat vuodet, kun lapset eivät ole vielä aloittaneet koulua (esim. Bernelius ja Vilkama 2019). Näinä vuosina tapahtuvat muutokset perhekoossa vaikuttavat perheiden asumiseen liittyviin tarpeisiin ja preferensseihin ja ovat siten jo itsessään varsin yleinen ja varsin luonnollinen syy perheille vaihtaa asuinpaikkaa (esim. Bailey ja Livingston 2005). Toistuvien lapsuusajan muuttojen on kuitenkin havaittu olevan yhteydessä köyhyyteen, vanhempien työttömyyteen ja avio- tai avoliittojen purkautumiseen ja yksinhuoltajuuteen (esim. Jelleyman ja Spencer 2008, Murphey ym. 2012). Perhetilanne ja perheiden taloudelliset resurssit määrittävätkin keskeisellä tavalla sitä, millaisia valintoja he voivat asuntomarkkinoilla tehdä: voivatko ne toteuttaa asumiseen liittyviä tarpeitaan ja toiveitaan, vai ovat ne kenties pakotettuja tekemään jopa niiden vastaisia ratkaisuja. 

Tässä artikkelissa tarkastellaan tilastollisesti helsinkiläislasten muuttoalttiutta ja muuttojen ajoittumista lapsuusaikana heidän perheidensä tulotason mukaan. Tutkimusotos koostuu 0–15-vuotiaista lapsista, jotka syntyivät vuosina 2003–2007 ja asuivat syntymävuonnaan Helsingissä. Tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen yksilötason aineistoja, joissa samoja lapsia ja heidän perheidensä asuinpaikan valintoja voidaan seurata yli ajan. Sen lisäksi, että tarkasteluista nähdään millä tavoin perheiden tulotaso lasten muuttoihin kytkeytyy, tarkastelut antavat myös viitteitä siitä, millä tavoin muuttamisen mahdolliset vaikutukset kohdentuvat taloudellisesti erilaisessa asemassa oleviin lapsiin. Samaa lapsijoukkoa tarkastellaan myös kolmessa muussa artikkelissa (2024a, 2024b ja 2024c). 

Aineisto ja otos sekä keskeiset määritelmät ja luokittelut

Tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen yksilötason pitkittäisaineistoja vuosilta 2003–2022. Tarkastelut koskevat vuosina 2003–2007 syntyneitä, Helsingissä syntymävuotensa lopussa asuneita lapsia¹(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Heidän asuinpaikkojaan ja muuttojaan seurataan vuositasolla heidän syntymävuodestaan sen vuoden loppuun asti, kun he täyttävät 15 vuotta. Lapsuusajalla tarkoitetaan tässä artikkelissa lasten ikävuosia 0–15. Otokseen kuuluu lasten syntymävuonna yhteensä 25 659 lasta, mutta Helsingissä asuvien lasten määrä pienenee iän myötä, kun osa lapsista muuttaa pois Helsingistä. Määrällisesti tätä poismuuttoa kuvaillaan tarkemmin myöhemmin. Artikkelissa esiteltyjä havaintoja tulkittaessa on hyvä muistaa, että tarkastelujen ulkopuolelle jäävät lapset, jotka muuttavat Helsinkiin syntymävuotensa jälkeen.

Tässä artikkelissa muutoksi määritellään asuinalueen vaihtaminen. Helsingin sisäiseksi muutoksi määritellään kahden peräkkäisen vuoden viimeisen päivän välillä tapahtunut muutos henkilön osa-alueessa, jolla hän asuu. Muutoksi Helsingistä määritellään kahden peräkkäisen vuoden viimeisen päivän välillä tapahtunut muutos henkilön asuinkunnassa, Helsingistä joksikin muuksi. Aineistossa ei havaita Helsingin osa-alueiden sisällä tapahtuneita muuttoja, tai yhden vuoden sisällä tapahtuneita lyhytkestoisia muuttoja. Helsingin ulkopuolella tapahtuneita muiden kuntien sisäisiä tai välisiä muuttoja ei tarkastella lainkaan.

Lapset luokitellaan heidän perheensä tulotason mukaan tuloviidenneksiin. Ensin jokaiselle helsinkiläisperheelle lasketaan deflatoidut, ekvivalentit käytettävissä olevat tulot. Tuloviidennekset määritellään vuosittain ja ikävuosittain sellaisten Helsingissä asuvien lasten joukossa, jotka asuivat perheineen Helsingissä myös syntymävuonnaan. Näin määritellen otokseen kuuluvista lapsista 18 prosenttia kuuluu syntymävuonnaan matalatuloisimpaan eli alimpaan tuloviidennekseen. Toiseen tuloviidennekseen kuuluvia lapsia on 20 prosenttia, keskimmäiseen ja toiseksi ylimpään tuloviidennekseen kuuluvia lapsia 21 prosenttia, ja korkeatuloisimpaan eli ylimpään tuloviidennekseen kuuluvia lapsia 20 prosenttia²(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Artikkelin luettavuuden helpottamiseksi tuloksia kuvailtaessa viitataan lasten tulotasoon, mutta luonnollisesti tällä tarkoitetaan lasten perheiden tulotasoa. 

Lasten muuttaminen vähenee ja vakiintuu kouluikään tultaessa

Lapset muuttavat yleisimmin varhaislapsuudessa. 12 prosenttia lapsista muuttaa Helsingin sisällä toiselle osa-alueelle ja vajaat kymmenen prosenttia Helsingin ulkopuolelle sinä vuonna, kun täyttävät yhden vuoden (Kuvio 1). Muuttavien osuudet pienenevät lasten ensimmäisinä ikävuosina nopeasti ja vakiintuvat lasten aloittaessa peruskoulun 7-vuotiaana. Siitä eteenpäin noin 3–4 prosenttia kustakin ikäluokasta muuttaa Helsingin sisällä ja alle prosentti Helsingin ulkopuolelle. Lapsia, jotka muuttavat takaisin Helsinkiin muutettuaan ensin Helsingin ulkopuolelle, on vain noin puoli prosenttia tai vähemmän kustakin ikäluokasta.

Suurin osa otokseen kuuluvista lapsista muuttaa koko lapsuusaikanaan vähintään kerran. 72 prosenttia lapsista muuttaa vähintään kerran Helsingissä osa-alueiden välillä, Helsingin ulkopuolelle tai sekä Helsingissä että Helsingistä (Kuvio 2). 28 prosenttia lapsista ei puolestaan muuta kertaakaan Helsingin sisällä osa-alueiden välillä eikä Helsingin ulkopuolelle lapsuusaikanaan, eli asuvat koko lapsuutensa sillä asuinalueella, jolle syntyivät. Otokseen kuuluvista lapsista kaikkiaan 34 prosenttia muuttaa Helsingin ulkopuolelle lapsuusaikanaan. Heistä noin 15 prosenttia palaa lapsuusaikanaan takaisin Helsinkiin. 

Seuraavissa osioissa tarkastellaan Helsingin sisällä tapahtuvien osa-alueiden välisten muuttojen sekä Helsingin ulkopuolelle suuntautuvien muuttojen ajoittumista. Suurin osa tarkasteluista tehdään lasten perheiden tulotason mukaan. 

Eniten Helsingissä muuttavat matalatuloisempien perheiden lapset

Lasten muuttoalttius Helsingissä, eli Helsingin osa-alueiden välillä muuttavien lasten osuus Helsingissä asuvista lapsista, on suurimmillaan 1-vuotiailla mutta pienenee huomattavasti varhaislapsuuden vuosien aikana ja vakiintuu lasten tullessa kouluikään (Kuvio 3). Kun 1-vuotiaista noin 12 prosenttia muuttaa Helsingin sisällä, muuttavien osuus peruskoulun aloittaneista on enää noin viisi prosenttia. 

Iän mukaisen vaihtelun lisäksi lasten muuttoalttius on erilaista myös tulotasoltaan erilaisilla lapsilla. Lasten muuttoalttius on koko lapsuusajan sitä suurempi, mitä matalatuloisempia he ovat. Erot tulotasoltaan erilaisten lasten välillä ovat selvimpiä lasten ollessa 1-vuotiaita, jolloin muuttavien osuus matalatuloisimmista lapsista on 16 prosenttia ja korkeatuloisimmista lapsista 10 prosenttia. Erot lasten välillä kuitenkin tasoittuvat varhaislapsuuden vuosina parin prosenttiyksikön tuntumaan, kunnes taas hieman kasvavat lasten aloitettua peruskoulun.

Lasten lapsuusaikaisten muuttojen määrä Helsingissä vaihtelee sekin lasten tulotason mukaan. Niiden lasten osuus, jotka eivät muuta kertaakaan Helsingissä lapsuusaikanaan – mutta jotka voivat kuitenkin muuttaa Helsingistä pois – on sitä suurempi mitä korkeatuloisempia he ovat syntymävuonnaan. Matalatuloisimmilla lapsilla tämä osuus on 45 prosenttia, kun taas korkeatuloisimmilla lapsilla 58 prosenttia (Kuvio 4). Yhden kerran Helsingissä muuttavien osuus on likipitäen sama lasten tulotasosta riippumatta, mutta kaksi kertaa tai sitä useammin muuttavien osuus on sitä suurempi, mitä matalatuloisempia lapset ovat syntymävuonnaan. Nämä tulotasoltaan erilaisten lasten väliset erot ja yhtäläisyydet muuttojen määrissä näyttäytyvät samankaltaisina, kun tarkastellaan vain niitä lapsia, jotka asuvat Helsingissä koko lapsuusaikansa.

Verrattuna keskituloisiin ja sitä matalatuloisempiin lapsiin, korkeatuloisemmista lapsista useammat asuvat koko lapsuusaikansa samalla Helsingin asuinalueella. Nämä lapset eivät siis muuta Helsingin sisällä eivätkä Helsingistä pois lapsuusaikanaan. Siinä missä näiden lasten osuus on 29 prosenttia toiseksi ylimpään viidennekseen kuuluvista lapsista ja 34 prosenttia korkeatuloisimmista lapsista, osuus on noin neljänneksen muihin tuloviidenneksiin kuuluvista lapsista. Keskimäärin näyttää siis siltä, että lasten asuinympäristö lapsuusaikana on sitä vakaampi, mitä korkeatuloisempia he ovat. Vaikka lasten elinpiirin ja sosiaalisten suhteiden vakaus tyypillisesti liitetäänkin lasten parempaan hyvinvointiin, muutot ja siten niiden mahdolliset vaikutukset lapsiin voivat olla hyvinkin erilaisia muun muassa niiden taustasyiden, etäisyyden kuin ajoittumisenkin suhteen. Muuttojen taajuudesta ei siten yksinään voida päätellä, mitä seurauksia muuttamisella lapsille mahdollisesti on.  

Lasten iän myötä vähenevästä muuttoalttiudesta voidaan jo päätellä, että lasten ensimmäiset muutot tapahtuvat tyypillisimmin varhaislapsuudessa. Tulotasoltaan erilaisten lasten välillä ei olekaan juuri vaihtelua sen suhteen, kuinka heidän ensimmäiset muuttonsa Helsingissä ajoittuvat. Yli neljännes lasten ensimmäisistä muutoista Helsingissä tapahtuu lasten ollessa 1-vuotiaita (Kuvio 5). 54 prosenttia niistä tapahtuu 3-vuotiaaksi mennessä ja 80 prosenttia 7-vuotiaaksi mennessä. 14 prosenttia lapsista muuttaa ensimmäisen kerran Helsingin sisällä 8–12-vuotiaana, ja 7 prosenttia 13–15-vuotiaana. Toisen muuton ikäjakauma on tasaisempi kuin ensimmäisen. Tyypillisimmät ikävuodet toisille muutoille ovat neljä, viisi ja kuusi vuotta. Kolmas muutto Helsingin sisällä puolestaan tapahtuu yleisimmin vuosina, kun lapsi täyttää 13, 14 tai 15 vuotta. 

Lasten ensimmäisen Helsingissä tapahtuvan muuton ajoittuminen varhaislapsuuteen tarkoittaa luonnollisesti sitä, että muuttavien lasten ensimmäinen asuinjakso on kestoltaan tyypillisesti varsin lyhyt. Tarkasteltaessa niitä lapsia, joilla on vähintään kaksi erillistä asuinjaksoa Helsingissä lapsuusaikanaan, havaitaan että lähes kolme viidestä näistä lapsista asuu ensimmäisellä asuinalueellaan alle neljän vuoden ajan³(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Vaikka toisistakin asuinjaksoista lähes puolet ovat korkeintaan viiden vuoden pituisia, myös pitkät yli 10 vuoden asumisajat ovat näillä asuinjaksoilla verrattain tyypillisiä. Mahdolliset kolmannet tai sitä seuraavat asuinjaksot Helsingissä ovat varsin lyhyitä, sillä tyypillisesti nämä jaksot alkavat lasten ollessa jo vanhempia, ja jaksojen kestoa mitataan vain sen vuoden loppuun, kun lapset täyttävät 15 vuotta.

Varhaislapsuudessa Helsingistä muuttavat yleisimmin keski- ja hyvätuloisten perheiden lapset

Kuten osa-alueiden väliset muutot Helsingissä, myös muutot Helsingin ulkopuolelle tapahtuvat tyypillisimmin varhaislapsuudessa. Lasten alttius muuttaa Helsingistä on suurimmillaan 1-vuotiaana, jolloin vajaat 10 prosenttia Helsingissä asuvista lapsista muuttaa johonkin toiseen kuntaan (Kuvio 6). Tämä osuus pienenee alle kahteen prosenttiin lasten tullessa kouluikään. Muuttoalttius on varhaislapsuudessa suurin keskimmäiseen ja neljänteen tuloviidennekseen kuuluvilla lapsilla ja pienin matalatuloisimmilla lapsilla. Lasten tullessa kouluikään erot tulotasoltaan erilaisten lasten välillä kuitenkin tasoittuvat hyvin pieniksi. Kouluikäisten lasten joukossa alttius muuttaa Helsingistä on hieman suurempi matalatuloisemmilla kuin keski- tai sitä korkeatuloisemmilla lapsilla. 

Lasten muutot Helsingistä ovat kertaluonteisia, ja ne ovat usein myös lasten ensimmäisiä muuttoja ylipäätään⁴(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Lapsuusaikana kaikkiaan 34 prosenttia lapsista muuttaa Helsingistä toiseen kuntaan (Kuvio 7). Helsingistä muuttaminen on yleisintä kolmeen keskimmäiseen tuloviidennekseen kuuluvilla lapsilla. Näistä lapsista vajaat kaksi viidestä muuttaa lapsuusaikanaan Helsingin ulkopuolelle. Matala- ja korkeatuloisimpien tuloisimpien lasten keskuudessa vastaava osuus on alle kolmanneksen.

Kuten Helsingistä muuttamisen yleisyys, myös sen ajoittuminen on erilaista tulotasoltaan erilaisten lasten keskuudessa. Kaikista Helsingin ulkopuolelle muuttavista lapsista 28 prosenttia muuttaa 1-vuotiaina, ja kaikkiaan 86 prosenttia Helsingin ulkopuolelle muuttavista lapsista muuttaa viimeistään 7-vuotiaana (Kuvio 8). Keski- ja korkeatuloisemmista muuttavista lapsista selvästi useampi muuttaa Helsingin ulkopuolelle jo 1- tai 2-vuotiaina kuin matalatuloisemmista lapsista. Kouluiässä muuttaminen on puolestaan selvästi yleisempää matalatuloisempien kuin korkeatuloisempien lasten keskuudessa.

Helsingin ulkopuolelle muuttaneista lapsista 15 prosenttia palaa takaisin Helsinkiin lapsuusaikanaan. Lapsuusaikana tapahtuvan paluumuuton yleisyys ei merkittävästi riipu siitä, minkä ikäisenä lapset muuttavat pois Helsingistä. Tyypillisimmin paluumuutto Helsinkiin tapahtuu, kun lapsi on 5- tai 6-vuotias. Yli puolet lapsista, jotka palaavat Helsinkiin lapsuusaikana, palaavat viimeistään 7-vuotiaina. Myöhemmästä muuttoiästään huolimatta matalatuloisemmat lapset muuttavat useammin takaisin Helsinkiin lapsuusaikanaan kuin korkeatuloisemmat lapset. Takaisin Helsinkiin muuttavien osuus Helsingin ulkopuolelle muuttaneista matalatuloisimmista lapsista on 21 prosenttia, kun vastaava osuus korkeatuloisimmista lapsista on noin 11 prosenttia.

Matalatuloisempien lasten useisiin ja myöhäisempiin muuttoihin on syytä kiinnittää huomiota 
Tämän artikkelin tarkastelut näyttävät, että suurin osa helsinkiläislapsista vaihtaa asuinpaikkaa lapsuusaikanaan, joko Helsingissä asuinalueiden välillä tai kokonaan Helsingin ulkopuolelle. Molemman tyyppiset muutot ovat yleisimpiä aivan varhaislapsuudessa, mutta vähenevät selvästi lasten tullessa kouluikään. Lapsuuden alkuvuosiin verrattuna kouluikäisten muuttovilkkaus on varsin vähäistä. 
Lasten muuttokäyttäytymisessä on kuitenkin jonkin verran eroja heidän perheensä tulotason mukaan. Matalatuloisempien lasten muuttovilkkaus Helsingissä on korkeatuloisempia lapsia suurempaa. Tämän taustalla on osin se, että matalatuloisempien lasten keskuudessa useat muutot lapsuusaikana ovat tyypillisempiä kuin korkeatuloisempien lasten keskuudessa. Mitä tulee taas muuttoihin Helsingin ulkopuolelle, ne ovat varhaislapsuudessa tyypillisimpiä keski- ja hyvätuloisten lasten keskuudessa. Kouluiässä muutot pois Helsingistä ovat kaikkiaan melko harvinaisia, mutta hieman yleisempiä matalatuloisempien kuin muiden lasten keskuudessa. 

Lapsuusajan muuttojen mahdolliset vaikutukset lapsiin riippuvat monista tekijöistä, eikä muuttamista voi sellaisenaan pitää hyvänä tai huonona lapsuusajan tapahtumana. Tutkimuskirjallisuudessa on kuitenkin viitteitä siitä, että useat lapsuusajan muutot sekä myöhempään lapsuuteen ajoittuvat muutot voivat olla yhteydessä erilaisiin negatiivisiin tulemiin (esim. Leventhal ja Newman 2010, Mollborn ym. 2018, Simsek ym. 2021). Kuten helsinkiläislasten keskuudessa, useita muuttoja havaitaan tyypillisemmin heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien perheiden keskuudessa (Murphey ym. 2012, Vidal ja Baxter 2018). Luonnollisesti, järjestyksessä myöhemmät muutot asuinalueiden välillä tapahtuvat myöhemmin lapsuusaikana. Helsinkiläislasten tapauksessa myös muutot Helsingistä pois ajoittuvat matalatuloisemmilla lapsilla muita lapsia useammin myöhempiin lapsuusvuosiin.

Muutot aiheuttavat useimmiten muutoksia lasten elinpiiriin ja sosiaalisiin suhteisiin, ja voivat toistuessaan vaikuttaa lasten kokemukseen epävakaasta lapsuudesta. Helsingissä toistuville ja myöhemmin lapsuudessa tapahtuville muutoille ja niiden mahdollisille haitallisille seurauksille alttiimpia ovat lapset, joiden perheet ovat jo taloudellisesti muita heikommassa asemassa. Syvällisempi pureutuminen etenkin heidän muuttokäyttäytymiseensä ja sen syihin olisikin erityisen hedelmällistä. 

Laura Ansala toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä. 

Lähteet:

Anderson S, Leventhal T, Newman S, Dupéré V. 2014. Residential mobility among children: A framework for child and family policy. Cityscape 16 (1): 5–36.

Ansala L. 2024a. Helsinkiläislasten asuinalueet lapsuusaikana: missä asutaan ja miten muutot suuntautuvat? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-asuinalueet-lapsuusaikana-missa-asutaan-ja-miten-muutot-suuntautuvat(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Ansala L. 2024b. Helsinkiläislasten muuttojen valikoituminen lapsuusaikana: miten muuttoalttius riippuu perheiden ja asuinalueiden tulotasosta? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-muuttojen-valikoituminen-lapsuusaikana-miten-muuttoalttius-riippuu-p…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Ansala L. 2024c. Helsinkiläislasten asumisurat lapsuusaikana: miten myöhempien asuinalueiden tulotaso riippuu perheiden ja asuinalueiden tulotasosta lasten syntymävuonna? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-asumisurat-lapsuusaikana-miten-myohempien-asuinalueiden-tulotaso-rii…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Bailey AJ. 2009. Population geography: Lifecourse matters. Progress in Human Geography 33 (3): 407–418. 

Bailey N, Livingston M. 2005. Determinants of individual migration: An analysis of SARs data. SCRSJ Working Paper No. 3. University of Glasgow: Scottish Centre for Research on Social Justice.

Bernelius V, Vilkama K. 2019. Pupils on the move: School catchment area segregation and residential mobility of urban families. Urban Studies 56 (15): 3095–3116.

Findlay A, McCollum D, Coulter R, Gayle V. 2015. New mobilities across the life course: A framework for analysing demographically linked drivers of migration. Population, Space and Place 21 (4): 390–402.

Jelleyman T, Spencer N. 2008. Residential mobility in childhood and health outcomes: A systematic review. Journal of Epidemiology & Community Health 62 (7): 584–592.

Kuyvenhoven J, Das M, de Valk HAG. 2022. Towards a typology of childhood internal mobility: Do children of migrants and non-migrants differ? Population, Space and Place 28 (2): e2515.

Leventhal T, Newman S. 2010. Housing and child development. Children and Youth Services Review 32 (9): 1165–1174.

Mollborn S, Lawrence E, Root ED. 2018. Residential mobility across early childhood and children’s kindergarten readiness. Demography 55 (2): 485–510. 

Murphey D, Bandy T, Moore KA. 2012. Frequent Residential Mobility and Young Children's Well-Being. Child Trends Research Brief Publication #2012–02.

Simsek M, Costa R, de Valk, HAG. 2021. Childhood residential mobility and health outcomes: A meta-analysis. Health & Place 71: 102650.

Vidal S, Baxter J. 2018. Residential relocations and academic performance of Australian children: A longitudinal analysis. Longitudinal and Life Course Studies 9 (2): 133–156.

Alaviitteet:

1. Lisäksi lapsilta, joita tarkastelut koskevat, edellytetään, että he olivat perheasemaltaan lapsia kaikkina ikävuosina 0–15, että he kuuluivat perheeseen kaikkina ikävuosina 0–15, ja etteivät he asuneet kertaakaan laitoksessa ikävuosina 0–15.

2. Otokseen kuuluvien Helsingissä asuvien lasten tulojakauma pysyy lähes samanlaisena koko lapsuusvuosien ajan. Tulojakauman vakautta yli ajan selittää muun muassa se, että jakauma on määritelty jokaiselle lasten ikävuodelle erikseen. Täten esimerkiksi lasten vanhempien ikääntyminen ja sen myötä tapahtuva mahdollinen tulojen kasvu ei vaikuta lasten sijoittumiseen tulojakaumassa.

3. Uusi asuinjakso Helsingissä määritellään alkavaksi, jos lapsen osa-alue vaihtuu toiseksi Helsingin sisällä, tai jos lapsi muuttaa Helsingin ulkopuolelta takaisin Helsinkiin. Jälkimmäisessä tapauksessa muutto voi suuntautua samalle osa-alueelle, jolla lapsi asui ennen muuttoaan Helsingin ulkopuolelle. Jälkimmäisten tapausten vuoksi myös lasten määrä, joilla on vähintään kaksi asuinjaksoa Helsingissä, on suurempi kuin lasten määrä, jotka muuttavat vähintään kerran Helsingissä.

4. Helsingin ulkopuolelle muuttavista lapsista vain reilu neljännes muuttaa vähintään kerran Helsingin sisällä ennen muuttoa Helsingin ulkopuolelle.