Suorittamasi haku antoi seuraavat tulokset
Rajaa aiheen mukaan
Rajaa julkaisusarjan mukaan
Rajaa kirjoittajan mukaan
9 sivua
Yleisimpiä kansantauteja esiintyy Helsingissä selvästi vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Niitä sairastetaan Helsingissä lisäksi vähemmän kuin aiempina vuosina. Muutoksen taustalla on etenkin verenpainetaudin ja sepelvaltimotaudin väheneminen. Tämä näkyy myös siinä, että kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin on vähentynyt. Sairastavuudessa on kuitenkin huomattavat alue-erot Helsingin sisällä. Erot johtuvat pääsääntöisesti siitä, että eri alueilla asuu sairastavuuteen yhteydessä olevien tekijöiden suhteen erilaisia asukkaita.
Helsingissä on haluttu tehostaa terveys- ja hyvinvointierojen seurantaa, jotta näitä eroja voitaisiin kaventaa.
Helsingin hyvinvointisuunnitelma (2022–2025) sisältää kuusi painopistettä. Ne ovat mielen hyvinvointi, harrastaminen ja vapaa-aika, liikkuminen, terveelliset elintavat, hyvät väestösuhteet ja turvallinen ja kaunis kaupunki.
Helsingin hyvinvointisuunnitelma (2022–2025) sisältää kuusi painopistettä. Ne ovat mielen hyvinvointi, harrastaminen ja vapaa-aika, liikkuminen, terveelliset elintavat, hyvät väestösuhteet ja turvallinen ja kaunis kaupunki.
Julkaisu käsittelee laajan kyselyaineiston pohjalta digitaalisen syrjäytymisen yleisyyttä eri väestöryhmissä Helsingissä. Ongelma koskettaa suurta ihmisryhmää. Tulosten mukaan digitaalisen syrjäytymisen riski on yleisintä iäkkäimmissä ja matalasti koulutetuissa ryhmissä. Suurin osa 75 vuotta täyttäneistä vain perusasteen suorittaneista ei käytä itsenäisesti internetiä sähköiseen asiointiin. Helsinkiläisten enemmistö katsoo, ettei henkilökohtaista tapaamista voi sosiaali- ja terveyspalveluissa korvata sähköisellä yhteydenotolla. Tämän tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että on tärkeää tarjota tulevaisuudessakin myös ei-digitaalisia palvelujen vaihtoehtoja.
Lasten ja nuorten liikkuminen Helsingissä on kehittynyt myönteiseen suuntaan vuosien 2017 ja 2025 välillä, mutta väestöryhmien väliset erot liikkumisen yleisyydessä ovat säilyneet. Sukupuoli, syntyperä ja perheen koettu taloudellinen tilanne määrittävät liikkumisen yleisyyttä. Liikkumista edistäviä toimenpiteitä tulisi kohdentaa erityisesti siten, että sosioekonomisen taustan merkitys liikkumisessa vähenee.