Helsinki on mukana Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa CHILDCARE-tutkimushankkeessa [1] yhdeksän muun [2] suomalaisen kunnan kanssa. Jyväskylän yliopiston, Tampereen yliopiston ja THL:n yhteisessä hankkeessa tutkitaan tasa-arvon kysymyksiä kuntien varhaiskasvatus- ja esiopetuspalveluissa sekä lastenhoidon tukien järjestelmissä. Hankkeen tavoitteena on mm. selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat vanhempien lasten hoidon ratkaisuihin ja miten nämä ratkaisut mahdollisesti kytkeytyvät lasten ja perheiden hyvinvointiin.
CHILDCARE-hankkeessa on kerätty runsaasti erilaista tutkimusaineistoa: haastateltu kuntapäättäjiä, virkamiehiä ja pienten lasten vanhempia sekä tehty vanhemmille suunnattuja kyselyjä. Tässä artikkelissa esittelemme yksivuotiaiden lasten vanhemmille suunnatun kyselytutkimuksen keskeisiä tuloksia. Yksivuotiaiden lasten perheissä varhaiskasvatusta koskevat kysymykset ovat ajankohtaisia, kun vanhempainvapaan jälkeen valitaan kotihoidontuen käytön ja kodin ulkopuolisen varhaiskasvatuksen välillä.
Kuvaamme ensin lyhyesti kyselyaineiston rakennetta. Tarkastelemme yksivuotiaiden lasten hoitomuotoja ja lasten vanhempien mielipiteitä ja kokemuksia varhaiskasvatuksesta Helsingissä. Lisäksi tarkastelemme vanhempien kokemuksia hyvinvoinnista, terveydestä ja vanhemmuudesta ja erittelemme näitä yhtäältä vanhemman sukupuolen, toisaalta koulutustason mukaan.
Kyselyaineisto
Lähes 15 000 yksivuotiaan lapsen vanhempaa kymmenessä kunnassa sai kesällä 2016 vastattavakseen lasten varhaiskasvatusvalintoja ja niiden taustatekijöitä käsittelevän kyselyn. Helsingissä otos kattoi 6 456 vanhempaa. (Tarkempaa tietoa otokseen valituista alueista ja kyselystä ks. Hietamäki ym. 2017.)
Yksivuotiaita lapsia koskevan kyselyn vastausaktiivisuus jäi alhaiseksi: kyselyyn vastasi vain noin joka viides otoksen vanhemmista. Helsingissä kyselyyn vastasi 815 äitiä ja 403 isää. Kummankin vanhemman oli tarkoitus vastata erikseen, mutta noin joka kymmenes vastasi yhdessä puolisonsa kanssa, jolloin toinen vastaus jäi perheeltä lähettämättä. Helsingissä vanhempien vastaukset kattoivat yhteensä 933 lasta (27 %).
Kyselyyn vastanneet yksivuotiaiden helsinkiläislasten vanhemmat olivat varsin hyväosaisia. Yli puolet (57 %) oli suorittanut yliopistotutkinnon, ja voimassa oleva työsuhde oli 90 prosentilla isistä ja 73 prosentilla äideistä. Perheistä suurin osa (82 %) oli ydinperheitä, joissa oli kaksi vanhempaa.
Yksivuotiaiden helsinkiläislasten hoitomuodot ja vanhempien tyytyväisyys hoitomuotoon
Yksivuotiaista reilu kolmasosa oli varhaiskasvatuksessa tai kotiin palkatun hoitajan hoidossa vanhempien vastatessa CHILDCARE-hankkeen kyselyyn. Helsingissä 65 prosenttia vanhemmista kertoi lapsen olevan kotona vanhemman tai vanhempien hoidettavana. Kunnallisessa varhaiskasvatuksessa oli neljäsosa (26 %) ja yksityisessä varhaiskasvatuksessa kaksi prosenttia lapsista, kuudella prosentilla oli palkattu hoitaja kotiin. Vuorohoidossa eli arkena klo 18–06 välillä tai viikonloppuhoidossa oli kolme prosenttia yksivuotiaista helsinkiläislapsista.
Mitä matalampi koulutus tai heikompi työmarkkina-asema vanhemmalla oli, sitä todennäköisemmin yksivuotias lapsi hoidettiin kotona. Niistä helsinkiläisvanhemmista, joilla ei ollut ammatillista koulutusta tai jotka olivat käyneet ammatillisen kurssin, 79 prosenttia hoiti lasta kotona, korkeakoulutetuista puolestaan 61 prosenttia. Jos vanhemmalla ei ollut voimassa olevaa työsuhdetta odottamassa, yksivuotiasta hoiti kotona peräti 81 prosenttia.
Palkattuja hoitajia käyttivät muita useammin korkeakoulutetut (8 %), samoin yksityistä varhaiskasvatusta (3 prosenttia). Yksinhuoltajaperheissä käytettiin paitsi kunnallisia, myös palkattuja lastenhoitopalveluita suhteessa useammin kuin muissa perhemuodoissa.
Helsinkiläisistä vanhemmista 60 prosenttia oli erittäin tyytyväisiä ja 33 prosenttia melko tyytyväisiä yksivuotiaan lapsensa hoitomuotoon. Kotihoitoon oltiin vähän useammin tyytyväisiä kuin kodin ulkopuoliseen hoitoon (Kuvio 1). Tyytymättömyys oli hieman yleisempää, jos lasta hoiti palkattu hoitaja: näistä vanhemmista joka kymmenes kertoi olevansa erittäin tyytymätön hoitomuotoon.
Yksivuotiaista helsinkiläislapsista lähes kaksi kolmesta (64 %) oli jatkamassa samassa hoitomuodossa lähitulevaisuudessakin. Kotihoidossa olevista lapsista noin puolet (55 %) oli jatkamassa kotihoidossa. Kunnalliseen varhaiskasvatukseen oli vanhempien vastausten mukaan siirtymässä reilu neljäsosa (29 %) lapsista, yksityiseen varhaiskasvatukseen neljä prosenttia ja joko kunnalliseen tai yksityiseen kolme prosenttia.
Noin puolet (56 %) vanhemmista suunnitteli hoitavansa yksivuotiasta lastaan kotona 2–3-vuotiaaksi, ja reilu kolmannes (37 %) enintään 1,5-vuotiaaksi. Mitä korkeampi koulutus vastanneella vanhemmalla oli, sitä nuorempana yksivuotiaan suunniteltiin siirtyvän kodin ulkopuoliseen hoitoon. Sen sijaan vanhemman työsuhteella tai maahanmuuttajataustalla ei ollut merkitsevää yhteyttä suunnitellun lapsen kotihoidon pituuden kanssa.
Merkittävin syy sille, miksi yksivuotiasta hoidettiin kotona, oli vanhemman halu viettää aikaa lapsen kanssa. Monet yksivuotiaan vanhemmat myös kokivat, että lapsi oli liian nuori kodin ulkopuoliseen hoitoon. Avoimissa vastauksissa kotihoidon syiksi mainittiin muun muassa imetys sekä se, että lapsen laittaminen varhaiskasvatukseen olisi taloudellisesti kannattamatonta. Kodin ulkopuolisen hoitomuodon valinnalle merkittävimpinä seikkoina helsinkiläisvanhemmat pitivät hoitopaikan sopivaa sijaintia, ilmapiiriä sekä toisten lasten seuraa.
Vanhempien kokemuksia yksivuotiaan varhaiskasvatuksesta
Kodin ulkopuolella varhaiskasvatuksessa olevien yksivuotiaiden helsinkiläislasten vanhemmat olivat pääosin tyytyväisiä lapsensa varhaiskasvatuspaikkaan. Eniten tyytymättömyyttä tuotti varhaiskasvatuksen hinta (23 % vastaajista tyytymättömiä), lapsiryhmän koko (16 %), henkilökunnan määrä (16 %) sekä henkilökunnan pysyvyys (13 %).
Enemmistö yksivuotiaiden vanhemmista koki vuorovaikutuksen varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa myönteisenä (Kuvio 2). Vanhemmat kertoivat henkilöstön keskustelevan heidän kanssaan lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kehityksestä. Yli puolet vanhemmista koki henkilöstön kysyvän heidän mielipidettään ja ehdotuksiaan lapsen kasvatukseen liittyen. Reilu puolet luotti saavansa varhaiskasvatuksen ammattilaisilta tukea lapsen käyttäytymiseen liittyvissä ongelmissa mutta yksi kymmenestä oli eri mieltä. Vanhempien kokemus vuorovaikutuksesta varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa ei eronnut vanhemman koulutustason suhteen lukuun ottamatta kokemusta ilman tukea jäämisestä silloin, kun lapsella esiintyi käyttäytymisen ongelmia. Näissä tilanteissa vähemmän koulutetut vanhemmat kokivat korkeasti koulutettuja useammin jäävänsä ilman tukea.
Helsinkiläisistä vanhemmista valtaosa koki yksivuotiaan lapsensa viihtyvän hyvin varhaiskasvatuksessa (Kuvio 3). Suurin osa ajatteli lapsen nauttivan varhaiskasvatuksen leikeistä ja leikkivälineistä. Neljä viidestä vastasi lapsen nauttineen usein varhaiskasvatukseen menemisestä ja saaneen siellä henkilökohtaista huomiota. Monilla vanhemmilla oli kuitenkin kokemusta siitä, että lapsen on usein vaikea hyvästellä heitä hoitoon jäädessä. Vanhempien kokemus lapsen viihtymisestä varhaiskasvatuksessa ei eronnut vanhemman koulutustason suhteen lukuun ottamatta sitä, että vähemmän koulutetut vanhemmat kokivat korkeasti koulutettuja harvemmin lapsensa saavan usein henkilökohtaista huomiota.
Yksivuotiaiden lasten ja heidän vanhempiensa terveys
Helsinkiläisvanhemmat kokivat yksivuotiaan lapsensa terveydentilan suurelta osin erittäin hyväksi (78,5 %). Melko hyväksi lapsen terveydentilan arvioi joka viides ja keskinkertaiseksi tai huonoksi kaksi prosenttia vanhemmista. Matalammin koulutetut vanhemmat kertoivat korkeammin koulutettuja harvemmin lapsen terveyden olevan erittäin hyvä.
Joka kymmenennellä yksivuotiaalla helsinkiläislapsella oli todettu tai epäilty olevan jokin sairaus, vamma tai kehitysviive. Mainintoja saivat mm. vaikea allergia, astma tai muun hengityselinten sairaus, atooppinen ihottuma, sydänvika, syöpä, refluksi, kehitysviive, kuuloon tai näköön liittyvä vamma tai sairaus. Lapsen sairauksia koskevat tulokset eivät eronneet vanhemman koulutustaustan mukaan tarkasteltuna.
Vajaa viidennes yksivuotiaiden helsinkiläislasten vanhemmista (17 %) kertoi itsellään olevan jokin pitkäaikainen sairaus tai terveysongelma. Terveysongelma oli useammin fyysinen (14,4 %) kuin psyykkinen (2,9 %). Äidit ja isät eivät eronneet toisistaan fyysisen sairauden esiintymisen suhteen, mutta psyykkisen sairaus esiintyi hieman useammin äideillä kuin isillä. Koulutustason suhteen eroja ei ollut.
Vanhemmat arvioivat myös omaa yleistä terveydentilaansa. Erittäin hyväksi terveydentilansa koki reilu kolmasosa (37 %), melko hyvänä terveyttään piti lähes puolet (49 %) ja keskinkertaiseksi tai huonoksi koki terveytensä joka seitsemäs (14 %) yksivuotiaiden helsinkiläislasten vanhemmista. Korkeammin koulutetuista suurempi osa koki terveytensä erittäin hyväksi verrattuna matalammin koulutettuihin vanhempiin.
Suuri osa yksivuotiaiden lasten helsinkiläisvanhemmista koki tunnetilansa olleen viimeisten neljän viikon aikana huomattavan osan aikaa tai koko ajan tyyni ja rauhallinen sekä onnellinen (Kuvio 4). Vain pieni osa oli kokenut paljon kielteisiä tunnetiloja: ollut huomattavan usein hyvin hermostunut, alakuloinen ja apea tai kokenut mielialan niin matalaksi, ettei mikään voinut piristää. Heikoimmin koulutetuilla vanhemmilla esiintyi alakuloisuuden ja apeuden sekä matalan mielialan kokemista muita useammin.
Yksivuotiaiden lasten vanhemmilta kysyttiin myös kokemusta elämänhallinnasta ja avun saamisesta. Väittämän ”tunnen elämäni olevan hyvin hallinnassa” kanssa oli täysin samaa mieltä kolmasosa vanhemmista ja lähes puolet (47 %) jokseenkin samaa mieltä. Heikoimmin koulutetuilla vanhemmilla elämänhallinnassa oli hieman muita enemmän puutteita. Valtaosa vanhemmista koulutustasosta riippumatta kertoi tietävänsä, kenen puoleen kääntyä vaikeuksissa (täysin samaa mieltä 52 %, jokseenkin samaa mieltä 34 %).
Vanhemmuus
Helsinkiläisistä yksivuotiaiden lasten vanhemmista suuri osa oli joko erittäin tyytyväisiä (35 %) tai melko tyytyväisiä (61 %) itseensä vanhempana. Tyytymättömiä itseensä vanhempana oli vain pieni osa (5 %) vanhemmista. Äitien ja isien tai erilaisen koulutustason omaavien vanhempien välillä ei ollut tässä eroja.
Vanhemmat arvioivat suhdettaan yksivuotiaan lapsensa kanssa erilaisten toimintojen ja tuntemusten kautta. Kolme neljästä vanhemmasta (74 %) koki nauttivansa juttelemisesta lapsen kanssa aina ja neljäsosa (24 %) melkein aina. Lapsen kanssa leikkimisestä nautti aina vajaa puolet (44 %) ja melkein aina reilu puolet (52 %) vanhemmista. Lapsen viestejä koki ymmärtävänsä hyvin noin kolmasosa (30 %) vanhemmista aina ja kaksi kolmasosaa (67 %) melkein aina. Vain pieni osa (5 %) koki aina raskaaksi lapsen tarvitseman hoidon, joka neljäs (24 %) totesi puolestaan, ettei lapsen hoito ei ollut tuntunut koskaan raskaalta. Isät kokivat äitejä useammin lapsen hoidon raskaaksi ja heillä oli useammin vaikeuksia lapsen viestien ymmärtämisessä. Isät myös nauttivat äitejä harvemmin leikeistä lapsen kanssa (Kuvio 5). Korkeammin koulutetut vanhemmat kokivat lapsen hoidon raskaaksi harvemmin kuin matalammin koulutetut. Matalammin koulutetut puolestaan nauttivat leikeistä lapsen kanssa useammin kuin korkeammin koulutetut.
Vanhemmuuteen ja perheeseen liittyvät huolet olivat varsin yleisiä yksivuotiaiden helsinkiläislasten vanhempien keskuudessa. Enemmistö (84 %) vanhemmista kertoi olleensa viimeisen puolen vuoden aikana huolissaan vähintään yhdestä kysytystä asiasta (esimerkiksi jaksaminen, vihan tunteet lasta kohtaan, parisuhdeongelmat, mielenterveys- ja päihdeongelmat perheessä). Reilu puolet (52 %) oli huolissaan kolmesta tai useammasta kysytystä asiasta. Yleisimpiä huolenaiheita olivat oma jaksaminen (12 % selvä huoli ja 50 % lievä huoli), parisuhdeongelmat (10 % selvä huoli ja 33 % lievä huoli) sekä maltin menettäminen ristiriitatilanteissa lapsen kanssa (8 % selvä huoli ja 42 % lievä huoli).
Äidit olivat isiä useammin huolissaan perheeseen ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista koskien omaa jaksamista, maltin menettämisestä ristiriitatilanteissa lapsen kanssa, omia vihan tunteita lasta kohtaan sekä yksinäisyyttä tai vastuun kantamista yksin huoltajana. Vähemmän koulutetuilla vanhemmilla oli korkeammin koulutettuja useammin huolia, jotka liittyivät parisuhteeseen, mielenterveys- ja päihdeongelmiin sekä lapsen ruumiilliseen rankaisemiseen.
Tunnistetaanko moninaisuus?
Yksivuotiaiden lasten perheissä varhaiskasvatusta koskevat kysymykset ovat ajankohtaisia, kun vanhemmat valitsevat kotihoidontuen käytön ja kodin ulkopuolisen varhaiskasvatuksen välillä. Pienten lasten hoitojärjestelyt ovat usein moninaisia: vanhemmat pyrkivät esimerkiksi järjestämään kodin ulkopuolisen hoidon osa-aikaisesti, jakamaan hoitovastuuta keskenään sekä saamaan isovanhempia mukaan hoitojärjestelyihin (Hietamäki ym. 2017). Lasten ja vanhempien terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät erilaiset tekijät heijastuvat osaltaan hoitoratkaisuihin ja niistä on hyvä olla tietoa niin varhaiskasvatuksen ammattilaisilla kuin muissakin lasten ja perheiden palveluissa.
CHILDCARE-hankkeen tulokset kertovat, että vanhempien koulutustasolla on merkitystä niin lastenhoitovalintojen kuin perheen terveyden ja hyvinvoinnin sekä vanhemmuuden näkökulmasta. Matalammin koulutetut vanhemmat hoitavat yksivuotiaan lapsen useammin kotona ja arvioivat lapsen samoin kuin oman terveydentilansa heikommaksi kuin korkeamman koulutetut. Lisäksi heidän kokemuksensa vanhemmuudesta ja huolensa lapsen ja perheen asioista ovat erilaisia kuin korkeammin koulutetuilla.
Yksivuotiaiden lasten helsinkiläisvanhemmat ovat varsin tyytyväisiä saamiinsa varhaiskasvatuspalveluihin sekä vuorovaikutukseen päivähoidon henkilökunnan kanssa. Yleisimpiä tyytymättömyyden aiheita olivat varhaiskasvatuksen hinta, lapsiryhmän koko sekä henkilökunnan määrä ja pysyvyys. Suuri osa vanhemmista koki itsensä tervetulleiksi lapsen hoitopaikkaan ja kertoi keskustelevansa henkilökunnan kanssa lasta koskevista huolista. Kuitenkin vähemmän koulutetut kokivat korkeammin koulutettuja useammin jäävänsä yksin lapsen käytösongelmien suhteen lapsensa jäävän vaille henkilökohtaista huomiota lastenhoidon ammattilaisilta.
Tulokset herättävät kysymyksiä siitä, miten tunnistetaan perheiden moninaiset tilanteet ja tarpeet sekä huomioidaan vanhempien taustan ja voimavarojen merkitys varhaiskasvatuksessa ja muissakin lasten ja perheiden käyttämissä palveluissa. Eriarvoistuminen alkaa jo pienillä lapsilla, paitsi vanhempien koulutustaustan myös monien muiden taustatekijöiden myötä. Tässä esitettyjen tulosten perusteella näyttää siltä, että matalammin koulutetuilla vanhemmilla ja heidän lapsillaan olisi nykyistä enemmän tarvetta tukeen ja huomioon.
Johanna Lammi-Taskula toimii tutkimuspäällikkönä ja Johanna Hietamäki erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL).
Kirjallisuus:
Johanna Hietamäki, Julia Kuusiholma, Eija Räikkönen, Maarit Alasuutari, Johanna Lammi-Taskula, Katja Repo, Kirsti Karila, Paula Hautala, Anu Kuukka, Maiju Paananen, Ville Ruutiainen, Petteri Eerola: Varhaiskasvatus- ja lastenhoitoratkaisut yksivuotiaiden lasten perheissä. CHILDCARE-kyselytutkimuksen 2016 perustulokset. Työpaperi 24/2017, THL Helsinki 2017.
[2] Helsingin ohella mukana ovat Alajärvi, Hamina, Jyväskylä, Kittilä, Lieksa, Oulu, Salo, Tampere ja Ulvila.