Johdanto
Yli 80 prosenttia asukkaista kokee olonsa yleisesti turvalliseksi tai melko turvalliseksi jokaisessa Helsingin peruspiirissä syksyn 2024 turvallisuustutkimuksen mukaan. Turvallisuuden tunne on kuitenkin heikompi liikuttaessa yksin myöhään viikonloppuiltaisin, ja tässä kysymyksessä on myös suuria alue-eroja. Helsingin tavoitteena on tarjota turvalliset asuinalueet kaikille kaupunkilaisille ja vahvistaa kaupunkilaisten turvallisuuden tunnetta (Helsingin Kaupunkistrategia 2025–2029). Onkin tärkeää tutkia turvattomuuden kokemuksia ja niitä selittäviä seikkoja erityisesti niissä hetkissä, jolloin turvattomuus on voimakkaimmillaan.
Tässä artikkelissa tarkastelemme helsinkiläisten turvallisuuskokemuksia asuinalueellaan silloin, kun he kävelevät siellä yksin myöhään perjantai- ja lauantai-iltoina. Turvattomuuskokemukset kaduilla ja muissa julkisissa tiloissa vaihtelevat paljonkin eri ajankohtina. Myöhäiset illat ja etenkin viikonloppuillat koetaan yleisesti turvattomampina kuin päiväajat (ks. esim. Erjansola & Hirvonen 2025). Turvattomuuskokemuksissa on myös kohtalaisen suuria ja pysyviltä vaikuttavia alue-eroja (Keskinen ym. 2023, Keskinen ym. 2020). Muun muassa Helsinki-barometrin kyselyssä on huomattu, että ilta-aikaista turvattomuutta koetaan Helsingissä selvästi enemmän niillä asuinalueilla, jotka ovat sosioekonomisten mittareiden mukaan heikoimmassa asemassa (Renvik & Mustonen 2025).
Helsingin kaupunki kartoittaa helsinkiläisten kokemuksia turvallisuudestaan laajassa turvallisuustutkimuksessa aina kolmen vuoden välein (ks. tutkimuksen kuvailusivu(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) ). Tuorein kyselyaineisto kerättiin marras-tammikuussa 2024‒2025. Kysely lähetettiin noin 12 000 satunnaisotannalla poimitulle iältään 15–79-vuotiaalle helsinkiläiselle. Heistä tutkimukseen osallistui 52 prosenttia (6 205 henkeä), joten aineisto edustaa Helsingin aikuisväestön kokemuksia poikkeuksellisen hyvin. Koetun turvallisuuden kehitystä verrataan tässä artikkelissa kahden edellisen kierroksen vastauksiin eli vuosiin 2018 ja 2021. Vuoteen 2018 verrattaessa voidaan saada selville mahdollisia pidemmän aikavälin hitaampiakin trendejä, kun taas vertailu vuoteen 2021 tuo esille viimeaikaisen muutoksen.
Artikkelin aluksi kerromme muiden tutkimusten tuloksia siitä, mitkä asiat selittävät kaupunkilaisten turvallisuuden tunnetta asuinalueellaan myöhään viikonloppuiltaisin. Tämän jälkeen kuvaamme, miltä helsinkiläisten turvallisuuskokemukset näyttävät ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan ilta-aikaan. Sen jälkeen tarkastelemme koetun turvattomuuden alue-eroja ja niiden kehitystä Helsingin peruspiireissä. Alue-erojen tulkinnassa on huomioitava, että monilla alueilla asukkaan omaksi asuinalueekseen kokema alue on todennäköisesti peruspiiriä suppeampi, mutta tilastollista tarkastelua ei voida luotettavasti tehdä tarkemmalla aluetasolla. Lopuksi mallinnamme yhteyksiä katsomalla aiempaan tutkimukseen perustuen eri tekijöiden samanaikaista merkitystä turvattomuuden tunteelle Helsingissä.
Aiempi tutkimus turvallisuuskokemuksista asuinalueella
Turvattomuuden tunnetta kaupunkitilassa on aikaisemmassa tutkimuksessa selitetty esimerkiksi henkilökohtaisella haavoittuvuuden tunteella, heikolla luottamuksella naapureihin sekä käsityksellä asuinalueen rikostilanteesta (esim. Hardyns ym. 2019, Wikström & Dolmén 2001, Putrik ym. 2019). Yksilön turvallisuuden tunne selittyy siis osin hänen henkilökohtaiseen elämänhistoriaansa liittyvillä seikoilla ja osin nykyisellä asuinalueella havaituilla häiriöillä ja rikoksilla.
Käsitys omasta kyvystä puolustautua mahdollisia uhkia vastaan voi lisätä pelkoa. Esimerkiksi heikoksi arvioitu oma terveydentila selittää turvattomuutta (Putrik ym. 2019). Haavoittuvuuden tunteen on myös havaittu aiheuttavan julkisen tilan välttelyä erityisesti naisten ja ikääntyneiden keskuudessa (Hardyns ym. 2019). Välttelykäyttäytymistä voidaan pitää haitallisena, jos se esimerkiksi heikentää elämänlaatua.
Myös naapurustosuhteet ja luottamus muihin asukkaisiin ovat yhteydessä turvallisuuteen. On esimerkiksi havaittu, että positiivinen vuorovaikutus eri etnisiin ryhmiin kuuluvien naapureiden kanssa tukee asukkaan turvallisuuden tunnetta (Müller & Fischer 2015). Lisäksi asukkaiden yhteenkuuluvuus ja epävirallinen sosiaalinen kontrolli selittävät vähäisempää sosiaalista epäjärjestystä alueella (Sampson & Raudenbush 1999, Wikström & Dolmén 2001, Kemppainen 2017).
Edelleen aiemmat uhrikokemukset ovat yhteydessä turvattomuuteen. Vaikka sekä omat henkilökohtaiset uhrikokemukset että väkivallan näkeminen näyttäisivät olevan yhteydessä korkeampaan turvattomuuteen, väkivallan näkemisen yhteys on näistä voimakkaampi (esim. Kemppainen 2017). Lisäksi tiedetään, että myös sosioekonominen huono-osaisuus alueella altistaa koetulle turvattomuudelle (emt.).
Asuinaluetta kuvaavista mittareista turvattomuuden tunne näyttäisi olevan yhteydessä erityisesti siihen, mikä on asukkaan käsitys väkivaltarikollisuuden tasosta alueellaan (Putrik ym. 2019). Erityisesti käsitykset seksuaaliväkivallan riskistä näyttäisivät säätelevän naisten turvallisuuden tunnetta naapurustossaan (Hoffman 2017). On myös havaittu, että alueilla, joilla huumeita käytetään ja jaellaan julkisessa tilassa, asukkaat kokevat yleisemmin turvattomuutta. Julkisen liikenteen solmukohdat voivat houkutella huumekauppaan, sillä näiden alueiden läpi kulkee paljon ihmisiä ja mahdollista asiakaskuntaa on runsaasti. (Magnusson 2020.)
Rikollisuuden pelko vaihteleekin asuinalueen urbanisoitumisen asteen mukaan (Wikström & Dolmén 2001), ja rakennettu ympäristö vaikuttaa turvallisuuskokemuksiin (Zeng ym. 2023). Onnistunut ympäristö voi esimerkiksi kannustaa asukkaita urheiluun ja muuhun toimeliaisuuteen kaupunkitilassa, jolloin kaupunkitila täyttyy luontevasti toisiaan valvovilla kansalaisilla. Jos asukas tuntee näitä naapurustonsa asukkaita ja luottaa heidän puuttuvan mahdollisiin uhkiin tai häiriöihin, turvallisuuden tunne on todennäköisemmin hyvä. (Emt.)
Turvallisuuden tunnetta selittävien tekijöiden on havaittu vaihtelevan sekä eri väestöryhmien välillä että luonnollisesti myös ryhmien sisällä. Esimerkiksi uhrikokemukset ja koettu sosiaalinen etäisyys naapureihin ovat yhteydessä turvattomuuden tunteeseen myös naisten keskuudessa (Yates & Ceccato 2020). Ikääntyneetkin kokevat olonsa yleisesti turvalliseksi, ja turvattomuutta selittää asuinalueella koettujen ongelmien lisäksi henkilökohtainen haavoittuvuuden kokemus, sosiaalisen tuen puute ja heikko luottamus muihin asukkaisiin (Golovchanova ym. 2023).
Naiset kokevat turvattomuutta viikonloppuiltoina miehiä yleisemmin
Kysyimme Helsingin turvallisuustutkimuksen vastaajilta ”kuinka turvalliseksi tunnet olosi kävellessäsi yksin myöhään perjantai- tai lauantai-iltoina asuinalueellasi”. Heistä 77 prosenttia vastasi kokevansa olonsa turvalliseksi myös tuolloin, kun taas 15 prosenttia koki turvattomuutta. Lisäksi 8 prosenttia ei ottanut kantaa. Todennäköisesti heissä on paljon asukkaita, jotka eivät liiku ulkona viikonloppuiltaisin.
Yleisimmin turvattomuutta kokivat naiset ja nuorimmat eli 15–29-vuotiaat vastaajat (Kuvio 1). Kummastakin ryhmästä joka viides koki olonsa turvattomaksi. Vanhimmista eli 70 vuotta täyttäneistä puolestaan moni, noin joka neljäs, ei ottanut kantaa. Vastaajia oli kehotettu vastaamaan, ettei kysymys koske heitä, mikäli he eivät liiku asuinalueellaan viikonloppuiltaisin.
Vastauksia voidaan verrata aiempiin turvallisuuskyselyihin. Kun tarkastelimme niitä vastaajia, jotka ottivat kantaa asuinalueensa viikonloppuiltojen turvallisuuteen (“ei koske minua” ja “en osaa sanoa” vastanneet rajattiin pois), turvattomien osuus ei ollut tilastollisesti merkitsevästi muuttunut kyselyvuoteen 2021 tai 2018 verrattuna. 1(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Tutkimme viikonloppuiltojen koetun turvallisuuden muutosta myös ikäryhmittäin siten, että vertailuvuodeksi otettiin vuosi 2018, eli analysoimme muutosta kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen. 2(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Vaikka vastauksissa ei ollut merkitsevää muutosta koko aineiston tasolla, turvallisuuskokemukset olivat muuttuneet joissain 5-vuotisikäryhmissä (Kuvio 2.). Kehitys on ollut eri ikäryhmissä erilaista. Turvallisuuden tunne liikuttaessa yksin myöhään ilta-aikaan on heikentynyt nuorimmilla (alle 20-vuotiaat) sekä keski-ikäisillä (40–69-vuotiaat). Turvallisuuden tunne on puolestaan parantunut 25–29-vuotiailla. Muilla ikäryhmillä se on pysynyt ennallaan. Kaikkiaan ikäryhmien erot olivat selvästi tasoittuneet kuuden vuoden takaisesta tilanteesta. Vuonna 2018 ikä selitti tilastollisesti merkitsevästi viikonloppuiltaisin koettua turvattomuutta: eniten turvattomuutta kokivat yhtäältä 20–29-vuotiaat ja toisaalta iäkkäimmät. Vuonna 2024 ikäryhmien erot eivät enää olleet tilastollisesti merkitseviä.
Kun tarkastelu rajataan kysymykseen kantaa ottaneisiin, naisista koki asuinalueensa viikonloppuiltana turvattomaksi 22 prosenttia ja miehistä 9 prosenttia. Kuuden vuoden takaisesta kyselystä naisilla ei ollut tässä osuudessa tilastollisesti merkitsevää muutosta. Sen sijaan miehillä turvattomuus oli yleistynyt vähän (8:sta 9 prosenttiin), ja muutos oli tilastollisesti merkitsevä.
Ilta-aikaisen turvattomuuden alue-erot pysyneet suurina
Helsingissä on suuria eroja siinä, kuinka turvalliseksi oma asuinalue koetaan viikonloppuiltaisin alueella liikuttaessa. Turvattomuus viikonloppuiltana on yleisintä koillisella ja itäisellä lähiövyöhykkeellä (Kuvio 3.), joka ulottuu Vuosaaresta Malmille ja Puistolaan. Turvattomuutta viikonloppuiltana kokevien osuus oli näissä peruspiireissä vähintään viidennes. Millään alueella turvattomuutta kokevien osuus ei kuitenkaan ylittänyt kolmannesta vastaajista.
Vähäisintä turvattomuuden kokeminen viikonloppuiltaisin oli puolestaan esimerkiksi Pohjois-Helsingin ja Östersundomin pientaloalueilla sekä Lauttasaaressa, Vanhassakaupungissa ja Munkkiniemessä. Niissä turvattomuutta kokevien osuus jäi alle kymmeneen prosenttiin. Turvattomuutta kokevia oli vähän myös ydinkeskustan peruspiireissä. Tämä oli sikäli yllättävää, että keskustan viikonloppuillat koettiin varsin yleisesti turvattomina koko vastaajakunnassa (Erjansola & Hirvonen 2025). Keskustan peruspiireissä asuvien vähäinen turvattomuus selittynee ainakin osin sillä, että turvattomat paikat sijoittuvat melko pistemäisesti tiettyihin paikkoihin, kuten asemanseudulle. Näiden paikkojen lähellä asuu suhteellisen vähän ihmisiä, sillä asutuksen painopiste sijoittuu hieman etäämmälle rautatieasemasta ja keskustan ytimestä.
Kuvio 3. Turvattomuuden kokemisen yleisyys (%) myöhään viikonloppuiltoina yksin asuinalueella kävellessä peruspiireittäin vuonna 2024
Viikonloppuiltoina koettu turvattomuus oli yleisintä alueilla, joilla asukkaiden sosioekonominen asema on keskimäärin muita heikompi. Näille alueille siis paikantuu kaupungin keskiarvoa enemmän pienituloisia, matalasti koulutettuja ja työttömiä asukkaita. Kuvio 4 kertoo peruspiirin sosioekonomisen tilanteen ja viikonloppuiltojen koetun turvallisuuden välisestä riippuvuudesta. Vaaka-akselilla on peruspiirin sosioekonomista tilannetta kuvaavan summaindeksin arvo: mitä suurempi arvo on, sitä heikompi on sosioekonominen tilanne alueella 3(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Kuvion pystyakselilla on turvattomuutta viikonloppuiltaisin kokeneiden osuus. Jokainen piste kuvaa yhtä peruspiiriä.
Kuviosta havaitaan melko voimakas ja johdonmukainen riippuvuus: mitä heikompi on peruspiirin väestön sosioekonominen tilanne, sitä yleisempää on viikonloppuiltojen koettu turvattomuus. Näiden välisestä vahvasta riippuvuudesta kertoo myös niiden korkea korrelaatio (Pearsonin korrelaatiokertoimen arvo r=0,84). Tähän riippuvuuteen on myös poikkeuksia: esimerkiksi Alppiharju, Kallio ja Vallila eivät ole sosioekonomisesti kovinkaan heikkoja alueita, mutta turvattomuus oli niissä korkeahkoa. Niissä oli myös yleisesti huume- ja väkivaltahavaintoja.
Esimerkiksi joukkoliikenteen asemat ovat paikkoja, joihin usein on havaittu liittyvän ilta-aikaista levottomuutta ja turvattomuutta. Kysyimme vastaajilta myös: ”Kuinka turvalliseksi tunnet olosi asuinalueesi julkisten kulkuneuvojen pysäkeillä ja asemilla iltaisin?” Koko Helsingissä 16 prosenttia kantaa ottaneista koki turvattomuutta joukkoliikenteen pysäkeillä iltaisin. Kaarela, Puistola, Malmi, Pukinmäki, Mellunmäki ja Vuosaari erottuivat peruspiireinä, joissa tämä joukkoliikenneasemien turvattomuus oli keskiarvoa selvästi korkeampaa (välillä 25–34 prosenttia). Nämä alueet ovat kaikki paikallisjunan tai metron varrella, joten vastausten voi niissä tulkita kertovan etenkin juna- ja metroasemista. Yleisesti ottaen metrolla ja paikallisjunalla liikkuminen koettiin iltaisin selvästi turvattomammaksi kuin raitiovaunulla ja bussilla (Erjansola & Hirvonen 2025).
Alueiden erot viikonloppuiltojen turvattomuudessa olivat siis huomattavia, mutta ovatko erot kasvaneet kolmen vuoden takaisesta? Tätä asiaa voidaan tarkastella pistekuvion avulla (Kuvio 5.), jossa jokainen piste kuvaa yhtä peruspiiriä. Kuviossa 5 vaaka-akselilla on kuvattu turvattomuutta viikonloppuiltaisin tunteneiden osuudet vuonna 2021 ja pystyakselilla vastaavat osuudet vuonna 2024. Yksittäisen peruspiirin tulokset ovat pienehköistä vastaajien lukumääristä johtuen melko epätarkkoja, mutta kuvio kertoo yleisestä kehityksestä. Kuviosta havaitaan, että alueita, joilla turvattomuuden kokemus vastaajien keskuudessa on lisääntynyt, on enemmän kuin niitä alueita, joilla se on vähentynyt. Riippuvuutta turvattomuuden tason ja sen muutossuunnan välillä ei kuitenkaan havaita. Myöskään alueiden välinen keskihajonta turvattomuutta asuinalueellaan viikonloppuiltaisin kokevien osuudessa ei ole kasvanut. Vuonna 2021 keskihajonta oli 0,079 ja vuonna 2024 se oli 0,076, eli arvo on hiukan pienentynyt. Peruspiirien erot viikonloppuiltojen turvattomuudessa eivät siis näytä ainakaan kasvaneen.
Asuinalueella nähty väkivalta ja huumeet selittävät iltaisin liikkumisen turvattomuutta
Ymmärtääksemme, mitkä tekijät yleisesti selittävät vastaajien kokemaa turvattomuutta kaupunkitilassa, mallinsimme eri tekijöiden samanaikaisia yhteyksiä koettuun turvattomuuteen logistisella regressioanalyysilla. Mallissa tarkasteltiin erityisesti vastaajien taustatekijöiden sekä heidän muiden kokemustensa välistä yhteyttä turvattomuuden kokemuksiin. Vertasimme muihin vastaajiin heitä, jotka kertoivat tuntevansa olonsa turvattomaksi tai melko turvattomaksi kävellessään yksin myöhään perjantai- tai lauantai-iltoina. Valitsimme analyysiin sellaisia selittäviä tekijöitä, joiden on todettu olevan yhteydessä turvattomuuskokemuksiin aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa.
Tuloksemme kertovat, että useat selittävät tekijät ovat yhteydessä turvattomuuskokemuksiin silloinkin, kun samaan aikaan huomioidaan muidenkin selittäjien yhteys (Taulukko 1). Vastaajan taustatekijöistä erityisesti sukupuoli on selvästi yhteydessä turvattomuuden tunteeseen kaupunkitilassa. Naisten todennäköisyys tuntea turvattomuutta iltaisin on noin kolminkertainen miehiin verrattuna. Lähes yhtä vahva yhteys havaittiin turvattomuuskokemusten ja väkivalta- tai huumehavaintojen välillä. Todennäköisyyttä kokea turvattomuutta lisäsi huomattavasti se, oliko vastaaja viimeisen 12 kuukauden aikana nähnyt asuinalueellaan tappelun tai pahoinpitelyn tai toisaalta huumeiden myyntiä tai käyttöä tai käytettyjä huumeruiskuja.
Sukupuolen ja asuinalueella havaittujen rikosten lisäksi turvattomuutta selittivät itsenäisesti myös henkilökohtaiset uhrikokemukset, oma koettu terveydentila sekä luottamus naapureiden puuttumiseen hätätilanteessa. Jos vastaaja oli kokenut väkivaltaa tai uhkailua viimeisten 12 kuukauden aikana julkisessa tilassa tai kotona, hänellä oli muita suurempi todennäköisyys tuntea turvattomuutta liikkuessaan yksin myöhään viikonloppuiltaisin asuinalueellaan. Uhrikokemuksista selvästi yleisintä oli kokemus väkivallalla uhkailusta julkisella paikalla (9 % kaikista vastaajista). Muut uhrikokemukset, eli väkivalta julkisella paikalla, lähisuhdeväkivalta, ryöstö sekä raiskaus tai sen yritys, olivat harvinaisempia vastaajien keskuudessa.
Myös oman terveydentilansa huonoksi tai melko huonoksi kokeminen oli yhteydessä turvattomuuden tunteeseen. Terveydentilaa pyydettiin arvioimaan vertaamalla sitä muihin oman ikäisiin ihmisiin, ja sen voidaan katsoa kertovan vastaajan haavoittuvuuden tunteesta. Lisäksi myös luottamus naapurustoon säilyi merkitsevänä selittäjänä silloinkin, kun huomioitiin kaikki muut tässä kuvatut selittäjät. Vastaajilta kysyttiin, miten todennäköisenä he pitävät sitä, että oman naapurustosi asukkaat auttaisivat, jos vastaaja saisi itse sairaskohtauksen tai joutuisi onnettomuuteen.
Muista testatuista selittäjistä turvattomuuden tunteeseen viikonloppuiltaisin eivät olleet yhteydessä vastaajan ikä tai rekisteröity äidinkieli. Ikääntyneiden keskuudessa oli yleisempää vastata, ettei kysymys koske heitä, kuin ilmoittaa kokevansa turvattomuutta. Edelleen vähemmistöstatus ei ilmoitetulla äidinkielellä mitattuna näyttäisi selittävän koettua turvattomuutta omalla asuinalueella yksin myöhään viikonloppuiltaisin. Myöskään heikko luottamus poliisiin tai pelastuslaitokseen ei ollut selkeässä yhteydessä turvattomuuteen, kun asiaa tarkasteltiin samaan aikaan muiden selittäjien kanssa. Näihin tahoihin luottaa jopa noin yhdeksän kymmenestä helsinkiläisestä.
Lopuksi
Helsinkiläisten turvallisuuden tunne asuinalueellaan on yleisesti ottaen hyvä kaikissa peruspiireissä, mutta viikonloppuiltaisin koettu turvattomuus on joillakin alueilla suhteellisen yleistä. Helsingissä syksyllä 2024 kerätyn turvallisuuskyselyn mukaan naiset kokevat miehiä selvästi yleisemmin turvattomuutta kävellessään asuinalueellaan yksin myöhään perjantai- tai lauantai-iltoina. Naisista turvattomuutta koki tuolloin useampi kuin joka viides ja miehistä noin joka kymmenes. Ikääntyneiden keskuudessa on muita yleisempää, ettei liiku kaupunkitilassa yksin viikonloppuiltoina lainkaan turvattomuuden tai muiden syiden vuoksi.
Alueiden väliset erot turvattomuuden tunteessa ovat suuria, kun katsotaan kokemuksia asuinalueella yksin myöhään viikonloppuiltoina. Joillakin alueilla turvattomuutta tuntee tuolloin useampi kuin joka neljäs, kun toisilla alueilla osuus on noin viisi prosenttia. Merkittävä tulos oli kuitenkin se, että peruspiirien väliset erot turvattomuudessa eivät olleet kasvaneet kolmen vuoden takaisesta tilanteesta. Viikonloppuiltojen koetussa turvattomuudessa ei myöskään ollut merkitsevää muutosta koko kaupungin tasolla kolmen tai kuuden vuoden takaisesta kyselystä. Kiinnostava tulos oli se, että ikäryhmien erot viikonloppuiltojen turvattomuudessa olivat tasoittuneet vuodesta 2018. Vuonna 2018 ikäluokka selitti merkitsevästi turvattomuuden tunnetta, mutta vuonna 2024 se ei enää selittänyt.
Turvattomuus on yhä muita alueita yleisempää niillä alueilla, jotka ovat sosioekonomisilla mittareilla muita heikommassa tilanteessa. Korrelaatiotarkastelu näytti selvän riippuvuuden turvattomuuden yleisyyden ja alueen asukkaiden heikon sosioekonomisen aseman välillä. Myös Helsinki-barometrin kyselyaineisto vuoden 2025 toukokuulta osoittaa, että viikonloppuiltojen turvattomuus on edelleen yleisempää näillä alueilla (Renvik & Mustonen 2025). Turvallisuuskyselyssä heikoin viikonloppuiltojen turvallisuustilanne oli itäisellä ja koillisella lähiövyöhykkeellä, joka ulottui Malmista ja Puistolasta Vuosaareen. Turvattomuus oli yleistä myös joillakin keskisen Helsingin alueilla, kuten Alppiharjussa. Aluetason tuloksissa on huomattava, että vaikka vastaajilta kysyttiin turvallisuudesta omalla asuinalueella, aineiston analyysit tehtiin vastausmäärien riittävyyden vuoksi peruspiiritasolla, joka voi olla vastaajan mieltämää asuinaluetta suurempi alueyksikkö. Useimmat peruspiirit ovat melko laajoja alueita ja saattavat sisältää turvallisuustilanteeltaan hyvinkin erilaisia asuinalueita. Vastaukset kuvastavatkin peruspiirin keskimääräistä tilannetta.
Yksilötason mallinnuksessa havaittiin, että sekä väkivallan näkeminen että huumehavainnot omalla asuinalueella olivat voimakkaasti yhteydessä koettuun turvattomuuteen viikonloppuiltoina. Näiden lisäksi naisten todennäköisyys kokea ilta-aikaista turvattomuutta kaupunkitilassa oli huomattavasti suurempi kuin miehillä silloinkin, kun muita selittäjiä huomioitiin. Pienempi mutta itsenäinen yhteys turvattomuuteen havaittiin myös siinä, oliko vastaajalla jokin omakohtainen uhkailu- tai väkivaltakokemus, kokiko hän terveydentilansa heikoksi tai uskoiko hän muiden asukkaiden puuttuvan mahdolliseen omaan hätätilanteeseensa asuinalueella. Sen sijaan vastaajan äidinkieli ei ollut selvässä yhteydessä koettuun turvattomuuteen siitäkään huolimatta, että iso osa muunkielisestä väestöstä on keskittynyt sosioekonomisesti heikoimmille ja turvattomammiksi koetuille asuinalueille.
Koska aineistomme on poikkileikkaus helsinkiläisten kyselyvastauksista, päätelmää selittävien tekijöiden suorasta vaikutuksesta turvattomuuteen ei kuitenkaan voida tehdä. Esimerkiksi asuinalueella nähty väkivalta sekä huumehavainnot korreloivat keskenään. Voidaankin olettaa, että esimerkiksi huumeiden kauppa ja käyttö lisäävät katuväkivaltaa ja uhkailua, mikä voi heikentää asukkaiden turvallisuuden tunnetta. Huumehavainnot voivat lisätä turvattomuuden tunnetta myös siksi, että asukkaatkin tietävät huumeiden käytön vaikutuksesta väkivaltarikollisuuteen.
Rikosten ehkäiseminen on keskeistä kaupunkitilan turvallisuuden lisäämiseksi. Tämän tutkimuksen mukaan turvallisuuden tunnetta voidaan tukea myös vahvistamalla luottamusta muihin ihmisiin naapurustossa sekä huolehtimalla kaikkien kaupunkilaisten terveydestä. Tutkimus myös tukee sitä ajatusta, että turvallisuuden kannalta on tärkeää hillitä asuinalueiden sosioekonomista eriytymistä.
Helsingin turvallisuustutkimuksen 2024 tuloksista on aiemmin raportoitu kaupunkilaisten yleisistä turvallisuuden kokemuksista: helsinkiläisistä 90 prosenttia kokee olonsa Helsingissä keskimäärin turvalliseksi (Erjansola & Hirvonen 2025). Tässä artikkelissa olemme kuvanneet turvallisuuden tunteessa havaittavia alueellisia eroja, kun katsotaan liikkumista asuinalueella yksin myöhään viikonloppuiltoina. Myöhemmin tänä ja ensi vuonna tullaan tarkastelemaan helsinkiläisten huolia paikallisella ja maailmanlaajuisella tasolla sekä vastaajien uhrikokemuksia, kuten omaisuus- ja väkivaltarikollisuutta.
Jenni Erjansola ja Jukka Hirvonen toimivat tutkijoina Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet
Erjansola, J. & Hirvonen, J. (2025). Turvallisuuskokemukset Helsingin kaupunkitilassa: turvallisuuden tunne ennallaan, silti tilanteen nähdään heikentyneen. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia.
Golovchanova, N., Evans, B., Hellfeldt, K., Andershed, H., & Boersma, K. (2023). Older and feeling unsafe? Differences in underlying vulnerability, anxiety and life satisfaction among older adults. Aging & Mental Health, 27(8), 1636–1643. https://doi.org/10.1080/13607863.2023.2177255(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Hardyns, W., Snaphaan, T., Pauwels, L. J. R., Vyncke, V., & Willems, S. (2019). A Multilevel Analysis of Collective Efficacy, Neighborhood Disorder, and Individual Social Capital on Avoidance Behavior. Crime & Delinquency, 65(7), 994–1021. https://doi.org/10.1177/0011128718788042(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingin Kaupunkistrategia 2025–2029. Helsinki josta voimme olla ylpeitä. https://www.hel.fi/static/helsinki/kaupunkistrategia/Helsinki-strategiaehdotus-2025-2029.pdf
Hoffman, E. E., Mair, T. T. M., Hunter, B. A., Prince, D. M., & Tebes, J. K. (2018). Neighborhood sexual violence moderates women’s perceived safety in urban neighborhoods. Journal of Community Psychology, 46(1), 79–94. https://doi.org/10.1002/jcop.21917(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kemppainen, T. (2017). Disorder and insecurity in a residential context: A study focusing on Finnish suburban housing estates built in the 1960s and 1970s. Tutkimuksia 2017:2. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia.
Keskinen, V; Hirvonen, J; Erjansola, J; Kainulainen-D’Ambrosio, K & Paasonen, K (2023). Korona-aikaan en juuri ole liikkunut kaupungilla – Helsingin turvallisuustutkimus 2021. Tutkimuksia 2023(1). Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Keskinen, V & Pyyhtiä, E & Lehtelä, P & Ahola, N (2020). Turvallista ja rauhallista. Helsingin turvallisuustutkimus 2018. Tutkimuksia 2020:3. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/20_10_03_Tutkimuksia_3_Keskinen_Pyyhtia_Lehtela_Ahola.pdf
Magnusson, M. (2020). Mapping Open Drug Scenes (ODS). In Ceccato, V., & Nalla, M. K. (Toim.) Crime and Fear in Public Places: Towards Safe, Inclusive and Sustainable Cities. Taylor & Francis. https://library.oapen.org/handle/20.500.12657/39937(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Mustonen, P. (2025). Helsinki koetaan edelleen turvalliseksi, mutta tilanne on heikentynyt. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia.
Müller, T., & Fischer, T. (2015). Feeling Unsafe in a Multicultural Neighbourhood: Indigenous Inhabitants’ Perspectives. British Journal of Criminology, 55(4), 790–810. https://doi.org/10.1093/bjc/azu113(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Putrik, P., van Amelsvoort, L., Mujakovic, S., Kunst, A. E., van Oers, H., Kant, Ij., Jansen, M. W., & De Vries, N. K. (2019). Assessing the role of criminality in neighbourhood safety feelings and self-reported health: Results from a cross-sectional study in a Dutch municipality. BMC Public Health, 19(1), 920. https://doi.org/10.1186/s12889-019-7197-z(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Renvik, TA. & Mustonen, P. (2025). Väestösuhteiden näkökulma Helsingin alueelliseen eriytymiseen. Julkaisematon käsikirjoitus.
Sampson, R. J., & Raudenbush, S. W. (1999). Systematic social observation of public spaces: A new look at disorder in urban neighborhoods. American Journal of Sociology, 105(3), 603–651. https://doi.org/10.1086/210356(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Wikström, P.-O. H., & Dolmén, L. (2001). Urbanisation, Neighbourhood Social Integration, Informal Social Control, Minor Social Disorder, Victimisation and Fear of Crime. International Review of Victimology, 8(2), 121–140. https://doi.org/10.1177/026975800100800202(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Yates, A. & Ceccato, V. (2020) Individual and spatial dimensions of women’s fear of crime: a Scandinavian study case. In Ceccato, V., & Nalla, M. K. (Toim.). Crime and Fear in Public Places: Towards Safe, Inclusive and Sustainable Cities. Taylor & Francis. https://library.oapen.org/handle/20.500.12657/39937(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Zeng, E., Dong, Y., Yan, L., & Lin, A. (2023). Perceived Safety in the Neighborhood: Exploring the Role of Built Environment, Social Factors, Physical Activity and Multiple Pathways of Influence. Buildings, 13(1), Article 1. https://doi.org/10.3390/buildings13010002(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Alaviitteet:
- Tulos eroaa Helsinki-barometrin tuloksesta, jonka mukaan turvallisuuden tunne olisi heikentynyt vuosien 2021 ja 2024 välillä (Mustonen 2025).
- Vertailuvuodeksi valittiin 2018 siksi, että pitemmän aikavälin tarkastelu saattaa tuoda esiin heikompia tai hitaampia trendejä, jotka eivät vielä kolmen vuoden tarkastelussa yltäisi tilastollisesti merkitseviksi.
- Tämä indeksi summaa pienituloisimman tuloviidenneksen, matalimmin koulutettujen ja työttömien osuudet asuinalueella ja suhteuttaa ne kaupungin keskiarvoon siten, että koko kaupungin indeksin arvo on 100.