Johdanto
Suomeen muuttaneiden työllisyystilanteesta puhutaan julkisuudessa paljon. On kannettu huolta maahanmuuttajien matalasta työllisyydestä, korkeasta työttömyydestä ja toimeentulotukiriippuvuudesta. Etenkin naisten osalta on nostettu esille myös työvoiman ulkopuolella olevien suuri osuus. Moni jää joko heti tai pian Suomeen saapumisen jälkeen kotiin hoitamaan perhettä tai lapsia, ja siten työmarkkinoiden ulkopuolelle. Työpaikka tarjoaa usein hyviä mahdollisuuksia myös kielen oppimiseen ja sosiaalisten suhteiden luomiseen, joten työllistyminen on tärkeätä kotoutumisen kannalta laajemminkin. (OECD 2018; Eduskunnan tarkastusvaliokunta 2018; Kazi, Kaihovaara & Alitolppa-Niitamo 2019a.)
Toisaalta pääkaupunkiseudulla on jo suuri määrä ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia työllisiä. Heidän panoksensa seudun talouteen, tuotantoon ja palveluihin on suuri. Monilla aloilla heidän osuutensa kaikista työntekijöistä on sellainen, että nämä alat eivät tulisi toimeen ilman ulkomaista työvoimaa. Joissain ammattiryhmissä heidän osuutensa on jo liki puolet tai enemmänkin. Viime aikojen julkisessa keskustelussa on myös voimakkaasti kannatettu työperusteisen maahanmuuton lisäämistä työvoimapulan helpottamiseksi ja yhdeksi ratkaisuksi kasvavaan huoltosuhdeongelmaan. (Eskola 2022; ks. myös Murto 2022; Alho ym. 2023.)
Tässä artikkelissa katson tarkemmin näitä Suomeen muuttaneita työllisiä pääkaupunkiseudulla. Keitä he ovat, mille toimialoille he sijoittuvat, missä ammateissa he toimivat ja mitä tiedämme heidän työsuhteensa laadusta ja taloudellisesta toimeentulosta? Työmarkkinatarkastelun pääasiallinen kohdevuosi on 2020, koska siltä vuodelta on kattavimmin tuoreimpia tietoja saatavilla. Artikkelin tietolähde on Tilastokeskus, ellei toisin mainita. Artikkelin tiedoista on laadittu myös kattavampi tutkimusraportti nimellä Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla: asuminen, työllisyys ja tulot 2020 (Saukkonen
2022). 1(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Enemmän kuin Kouvolassa asukkaita
Vuoden 2021 lopussa Suomessa oli noin 388 200 ulkomailla syntynyttä ulkomaalaistaustaista henkilöä, joita kutsun tässä artikkelissa myös maahanmuuttajiksi tai Suomeen muuttaneiksi. Heistä 48 prosenttia asui pääkaupunkiseudulla, Helsingissä 93 527, Espoossa 48 743 ja Vantaalla 44 523. Pääkaupunkiseudun työikäisestä väestöstä nämä Suomeen muuttaneet muodostivat yli viidenneksen (21 %), ja työikäisiä maahanmuuttajia oli yli 155 000. Sekä maahanmuuttajien määrät että osuudet ovat 2000-luvulla kasvaneet nopeasti.
Suomeen on muutettu monesta syystä ja monesta maasta. Lähialueilta eli Virosta, Venäjältä ja Ruotsista tulleiden osuus kaikista työikäisistä maahanmuuttajista on pääkaupunkiseudulla suuri, vuoden 2021 lopussa lähes 30 prosenttia. Virosta tulleista suuri osa on tullut Suomeen töihin, Venäjältä tulleista moni on tullut perheperusteisesti tai paluumuuttajana tai sellaisen perheenjäseninä. Kansainvälisen suojelun perusteella Suomesta oleskeluluvan saaneita ovat olleet puolestaan esimerkiksi monet somalialais- ja irakilaistaustaiset. (Kuusio ym. 2020, 30; Pitkänen, Saukkonen & Westinen 2019, 19–20.)
Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajien työllisyystilanne on huonompi kuin seudun suomalaistaustaisilla asukkailla (Kuvio 1). Vuoden 2020 lopussa 20–64-vuotiaiden maahanmuuttajien työllisyysaste oli pääkaupunkiseudulla 55 prosenttia siinä missä se oli suomalaistaustaisisilla 77 %. Suomalaistaustaisilla naisilla työllisyysaste (77 %) oli jonkin verran korkeampi kuin miehillä (74 %), kun taas Suomeen muuttaneiden miesten työllisyysaste (60 %) oli selvästi korkeampi kuin naisten (49 %). Matalampaa työllisyysastetta selittää osaltaan korkeampi työttömyysaste, mutta myös se, että ylipäätään työvoimaan kuuluvien osuus (työvoima-aste) on pienempi.
Koska Suomeen muuttaneista suuri osa on työikäisiä, heistä varsin harva on eläkkeellä, mutta varsin moni on opiskelemassa tai erilaisissa koulutuksissa. Muun kuin opiskelun tai eläkkeen vuoksi sijoittuminen työvoiman ulkopuolelle johtuu naisten osalta usein siitä, että ollaan kotona hoitamassa lapsia. Osa tähän tilastoluokkaan kuuluvista miehistä ja naisista ei kuitenkaan enää asu Suomessa, vaikka kuuluukin muodollisesti yhä Suomen väestöön. Tämä on syytä huomioida ylipäätään maahanmuuttajien työllisyysastetta tutkittaessa ja suurimmista taustamaaryhmistä esimerkiksi somalialais-, kiinalais- ja intialaistaustaisten työllisyyttä arvioitaessa.
Pääkaupunkiseudun kaikista työllisistä Suomeen muuttaneet muodostivat 15 prosenttia vuonna 2020. Miesten osalta osuus oli 18 % ja naisten osalta 12 %. Ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia työllisiä oli kaikkiaan 81 860 eli enemmän kuin mitä Kouvolassa tai Joensuussa oli tuolloin asukkaita. Tällä vuosituhannella määrä on kasvanut huimasti: vuonna 2000 työllisiä maahanmuuttajia oli pääkaupunkiseudulla vielä vasta noin 17 300. Tuolloin heidän osuutensa seudun kaikista työllisistä oli myös pieni, alle neljä prosenttia.
Suotuisaa kehitystä ennen koronapandemiaa
Kuten kuviosta 1 ilmenee, työllisten maahanmuuttajien määrän ja suhteellisen osuuden kasvun lisäksi maahanmuuttajien työllisyysaste on vuodesta 2000 parantunut merkittävästi, joskaan ei täysin yhtäjaksoisesti. Vuonna 2000 Suomeen muuttaneiden työllisyysaste oli 50 prosenttia, ja korkeimmillaan se kävi ennen koronapandemian rantautumista Suomeen 60 prosentissa vuoden 2019 lopussa. Pandemia aiheutti työllisyystilanteen dramaattisen heikkenemisen, joka tosin maahanmuuttajilla, samoin kuin suomalaistaustaisilla on alkanut sittemmin helpottaa.
Ylipäätään ulkomailla syntyneiden työmarkkina-asema vaihtelee suomalaistaustaista väestöä voimakkaammin taloudellisten suhdanteiden mukaan. Monet Suomeen muuttaneista työskentelevät määräaikaisissa ja/tai osa-aikaisissa työsuhteissa sekä – kuten jäljempänä osoitetaan – vahvasti suhdanneriippuvaisilla aloilla (Saukkonen & Peltonen 2018, 43–45; Kuusio ym. 2018, 51–25). Poikkileikkausvuosittain tehtävään tilastolliseen tarkasteluun vaikuttavat toki myös muutokset maahanmuutossa ja maahanmuuttajien koostumuksessa. Laskukaudella monet työperusteisesti muuttaneet poistuvat maasta, ja työn perässä Suomeen muuttaminen on puolestaan vähäisempää kuin nousukaudella.
Taustamaaryhmien välillä on suuria eroja (Kuvio 2). Työllisyysaste oli virolaistaustaisilla 66 % ja venäläis- tai neuvostoliittolaistaustaisilla 59 %. Sellaisten henkilöiden, joiden taustamaa oli joko Viro tai Venäjä tai entinen Neuvostoliitto, osuus kaikista pääkaupunkiseudun Suomeen muuttaneista ulkomaalaistaustaisista työllisistä oli 35 % vuonna 2020. Työllisyysaste oli korkeahko myös seudun intialaistaustaisilla, mutta heidän osuutensa työllisistä maahanmuuttajista oli kuitenkin vain nelisen prosenttia. Somalialaistaustaisten osuus oli samaa luokkaa, vaikka he ovat väestöryhmänä intialaistaustaisia suurempi, koska työllisyysaste oli vain 35 %. Filippiineiltä muuttaneiden pienehkössä ryhmässä (N=3 460) kolme neljästä oli työllisiä.
Erot ovat suuria myös sukupuolten välillä. Kaikissa suurimmissa taustamaaryhmissä miesten työllisyysaste oli vuonna 2020 korkeampi kuin naisten, virolaistaustaisilla tosin vain neljä prosenttiyksikköä. Erot sukupuolten välillä olivat hyvin suuria intialaistaustaisilla. Siinä missä intialaistaustaisista miehistä 73 % oli työllisiä, naisilla vastaava osuus oli vain 43 %. Eteläaasialaistaustaisista naisista monet ovat työvoiman ulkopuolella, oletettavasti kodin- tai perheenhoitotehtävissä. Myös venäläis- tai NL-taustaisista naisista varsin harva (54 %) oli työllisiä. Filippiiniläistaustaisilla työllisyysaste oli 75 prosenttia, miehillä jopa 79 %.
Erot sukupuolten välillä kuitenkin tasoittuvat, kun maassaoloaika otetaan huomioon. Pidempään Suomessa asuneet ovat ylipäätään todennäköisemmin työllisiä, mutta muutos on suuri nimenomaan naisilla. Niistä pääkaupunkiseudulla asuvista, jotka ovat olleet Suomessa yli 15 vuotta, sekä työllisyysaste että työttömyysaste on miehillä ja naisilla kutakuinkin sama. Ero lyhyemmän aikaa Suomessa asuneisiin on erityisen suuri esimerkiksi somalialais- ja irakilaistaustaisilla naisilla. Näissä väestöryhmissä tosin korkeintaan viisi vuotta maassamme olleista työllisiä on hyvin harva.
Moni toimiala on riippuvainen Suomeen muuttajista
Suomeen muuttaneiden osuus työllisistä vaihtelee vahvasti toimialoittain. Vuoden 2019 lopussa maahanmuuttajien osuus oli suurin majoitus- ja ravitsemustoimialalla (33 %), hallinto- ja tukipalveluissa (sisältää siivouksen) (29 %) ja rakentamisen toimialalla (28 %). Kuljetuksen ja varastoinnin alalla osuus oli vajaa viidennes (19 %) ja sosiaali- ja terveyspalveluissakin 13 prosenttia. Monilla toimialoilla, kuten kulttuuritoiminnassa ja julkisessa hallinnossa, osuus oli kuitenkin paljon pienempi kuin heidän väestöosuutensa keskimäärin.
Asiaa voi tarkastella myös niin, että lähes joka viides (18 %) Suomeen muuttanut työllinen toimi hallinto- ja tukipalveluissa, kun taas tälle toimialalle sijoittui vain kahdeksan prosenttia suomalaistaustaisista. Ero kahden väestöryhmän välillä oli suuri myös rakennusalalla (Suomeen muuttaneet 11 %, suomalaistaustaiset 5 Asiaa voi tarkastella myös niin, että lähes joka viides (18 %) Suomeen muuttanut työllinen toimi hallinto- ja tukipalveluissa, kun taas tälle toimialalle sijoittui vain kahdeksan prosenttia suomalaistaustaisista. Ero kahden väestöryhmän välillä oli suuri myös rakennusalalla (Suomeen muuttaneet 11 %, suomalaistaustaiset 5 %) sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (10 %, 3 %). Sen sijaan sosiaali- ja terveyspalveluissa ero Suomeen muuttaneiden ja suomalaistaustaisten välillä oli pieni (12 %, 14 %). Näillä neljällä toimialalla työskenteli siis vuonna 2019 puolet pääkaupunkiseudun työllisistä maahanmuuttajista.
Eriytymistä on havaittavissa myös sukupuolen mukaan. Suomeen muuttaneista miehistä noin joka kuudes (17 %) työskenteli rakennusalalla, naisista melko harva. Sen sijaan sosiaali- ja terveyspalveluissa työskenteli yli viidennes (22 %) Suomeen muuttaneista naisista, ja vain nelisen prosenttia vastaavista miehistä. Miehiä työllistivät paljon myös kuljetus ja varastointi sekä majoitus- ja ravitsemustoiminta. Viimeksi mainitun toimialan työllisistä miehistä lähes puolet (47 %) oli vuonna 2019 pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajia.
Eriytyminen on osittain myös väestöryhmäkohtaista. Ulkomailla syntyneistä virolaistaustaisista miehistä noin puolet työskenteli vuonna 2019 rakentamisen toimialalla 2(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Virolaistaustaisista työllisistä naisista puolestaan yli puolet oli töissä joko hallinto- ja tukipalveluissa (31 %) ja terveys- ja sosiaalipalveluissa (25 %). Somalialaistaustaisista miehistä 43 prosenttia työskenteli puolestaan kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla ja 27 prosenttia hallinto- ja tukipalveluissa. Somalialaistaustaisista naisista yli puolet (52 %) oli töissä sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Sekä mies- että naispuolisilla intialaistaustaisilla informaation ja viestinnän toimiala oli suurin, tällä toimialalla työskenteli noin kolmannes miehistä ja noin neljännes naisista. Kiinalaistaustaisten miesten keskuudessa taas majoitus- ja ravitsemistoiminta oli selvästi suurin (32 %). Kiinalaistaustaiset naiset jakautuvat melko tasaisesti eri toimialoille. Myös venäläis- tai neuvostoliittolaistaustaisten jakautuminen eri toimialoille on melko tasaista, ja varsinkaan naisilla yksikään toimiala ei ole paljon muita suurempi.
Väestön enemmistö on joissain ammateissa jäämässä vähemmistöön
Asiaa voidaan katsoa tarkemmin myös ammattiryhmittäin. Vuoden 2020 lopussa pääkaupunkiseudulla työskenteli 18 007 ulkomailla syntynyttä ulkomaalaistaustaista erityisasiantuntijaa ja 17 022 vastaavaa palvelu- ja myyntityöntekijää. Viimeksi mainitun ryhmän koko pieneni hieman koronapandemian seurauksena. Erityisasiantuntijoiden määrä oli kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistunut. Myös Suomeen muuttaneita asiantuntijoita sekä rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöitä oli lähes kymmenen tuhatta.
Ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten määrän kasvu eri ammattiryhmissä tarkoittaa myös heidän osuutensa kasvua eri alojen ja ammattiryhmien työntekijöistä. Tilastokeskuksen ylläpitämän kansallisen ammattiluokituksen tasolla 2 (vrt. kuvion 4 tiedot) maahanmuuttajien osuus ryhmän kaikista työntekijöistä oli suurimmista ryhmistä korkein siivoojien, kotiapulaisten ja muiden puhdistustyöntekijöiden luokassa (63 %). Rakennustyöntekijöistä osuus oli 44 prosenttia, avustavista keittiö- ja ruokatyöntekijöistä 36 % ja kuljetustyöntekijöistä 31 %. Etenkin rakennustyöntekijöiden ja siivoojien ammattiryhmissä Suomeen muuttaneiden osuudet ovat vuodesta 2010 nousseet nopeasti.
Suomeen muuttaneiden yleinen työllisyystilanne sekä sijoittuminen eri toimialoille ja ammattiryhmään heijastuvat heidän valtionveronalaisiin tuloihinsa ja sitä kautta yleisemmin taloudelliseen toimeentuloon. Siinä missä pääkaupunkiseudun suomalaistaustaisten mediaanitulot olivat vuoden 2020 lopussa 37 109 euroa, maahanmuuttajilla vastaava luku oli 21 922. Ero väestöryhmien välillä on vielä suurempi naisten kuin miesten tapauksessa. Suomeen muuttaneiden naisten mediaanitulot olivat noin puolet suomalaistaustaisten naisten mediaanituloista.
Myös valtionveronalaisten tulojen osalta taustamaaryhmien väliset erot ovat suuria. Intialaistaustaisten maahanmuuttajien tulojen mediaani oli vuonna 2020 pääkaupunkiseudulla suurimmista taustamaaryhmistä selvästi korkein, 37 430 euroa eli jopa hieman korkeampi kuin suomalaistaustaisilla. Varsinkin korkeintaan viisi vuotta Suomessa asuneilla intialaistaustaisilla miehillä tulotaso oli hyvin korkea, mediaanitulot 106 469 euroa. Yhtä kauan Suomessa asuneilla intialaistaustaisilla naisilla tulot ovat paljon pienemmät, vain noin 17 800 euroa. Kyseisenä vuonna pääkaupunkiseudulla asui 1451 korkeintaan viisi vuotta Suomessa asunutta miestä ja 1 063 naista.
Sukupuolten välinen ero on kuitenkin tässä, niin kuin monessa muussakin taustamaaryhmässä pitkään Suomessa asuneiden osalta selvästi pienempi. Tämä johtuu osittain siitä edellä mainitusta seikasta, että etenkin naisten ja erityisesti matalalta työllisyystasolta aloittaneiden taustamaaryhmien naisten työllisyystilanne näyttää paranevan ajan myötä. On varmasti tärkeätä, että Suomeen muuttaneiden naisten työllisyyttä ja muuta kotoutumista kuten kielitaitoa pyritään kohentamaan. Samalla on kuitenkin syytä huomata, että jostain syystä pidempään maassamme asuneiden miesten työllisyyden avainluvuissa ei tapahdu vastaavaa kehitystä.
Sukupuolten välisen suuren eron tasoittuminen intialaistaustaisten keskuudessa lienee osittain seurausta myös siitä, että iso osa eniten ansaitsevista intialaistaustaisista jättää Suomen muutaman vuoden jälkeen. Tilastokeskukselta saatujen tietojen mukaan vuosina 2010–2012 Suomeen muuttaneista intialaisista noin puolet (53 %) oli tilastoidussa väestössä vuonna 2021. Vuosina 2015–2017 Suomeen tulleista väestössä oli 71 prosenttia eli varsin moni oli lähtenyt Suomesta jo ennen kuin muutosta oli kulunut viittä tai kuutta vuotta. On huomioitava, että koska osa on lähtenyt tekemättä asiasta ilmoitusta, väestöön tosiasiallisesti kuuluvien osuus on todennäköisesti vielä pienempi.
Pääkaupunkiseudun muuttuva työvoima
Ulkomailla syntyneiden työllisyystilanteen vertailu eri valtioiden ja kaupunkien välillä on tärkeätä, mutta samalla vaikeata ja johtaa helposti virheellisiin päätelmiin. Jokaisen maan ja paikkakunnan elinkeinorakenne on erilainen ja maahanmuuttohistoriat voivat poiketa suuresti. Sen johdosta jossain voi olla esimerkiksi työperusteisia tai humanitaarisia muuttajia suhteellisesti paljon enemmän kuin toisaalla. Työmarkkinoiden säätelyssä on niin ikään suuria eroja.
Siinä missä maiden välisten työllisyys- ja muiden kotoutumistietojen vertailussa on edistytty esimerkiksi tilastojen harmonisoinnin seurauksena, paikkakuntien ja alueiden keskinäisessä vertailtavuudessa on vielä paljon tekemistä. Parhaiten tämä voisi onnistua Pohjoismaiden kaupunkien välisenä vertailuna, koska näiden maiden yhteiskunnat muistuttavat melko paljon toisiaan ja tilastolliset tarkastelutavat ovat pitkälle yhtenevät. Käyttökelpoista paikallistason pohjoismaista vertailua maahanmuuttajien kotoutumisesta ei kuitenkaan tietojeni mukaan ole vielä olemassa.
Käytettävissä olevat valtioiden väliset eurooppalaiset ja pohjoismaiset vertailut osoittavat, että kokonaistilanne Suomen pääkaupunkiseudulla on pitkälti samanlainen kuin muissakin maissa (Saukkonen 2020a, 116–144; Saukkonen 2021, 97–99). Maahanmuuttajien työllisyys jää vielä usein vuosien jälkeen matalammalle tasolle kuin ns. kantaväestön, ja muuttajat sijoittuvat usein matalan koulutus- ja vaatimustason tehtäviin, joissa urakehityksen mahdollisuudet ovat yleensä rajalliset. Tilanne työelämässä heijastuu käytettävissä oleviin tuloihin, ja nämä puolestaan esimerkiksi mahdollisuuksiin tehdä valintoja asuntomarkkinoilla.
Suomessa on tällä hetkellä varsin vahva konsensus – eräin poikkeamin – tarpeesta vastata nykyiseen ja tulevaan työvoimapulaan lisäämällä työperusteista maahanmuuttoa. Joitain merkkejä tämän ajattelutavan toteutuksesta onkin nähtävillä: esimerkiksi Filippiineillä syntyneiden määrä Suomessa on Tilastokeskuksen tietojen mukaan kasvanut vuoden 2015 noin 3 500:sta lähes seitsemään tuhanteen (6 905) vuonna 2021. Vuonna 2022 myönnettiin Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan 2 236 Filippiinien kansalaiselle työperusteinen oleskelulupa. Intian kansalaisille myönnettiin 1 347 oleskelulupaa.
Työperusteisen maahanmuuton määrän ja suhteellisen osuuden lisääminen johtanee Suomeen muuttaneiden työllisyystilanteen paranemiseen tilastollisessa tarkastelussa. Lähivuosien kehitykseen sisältyy kuitenkin suuria kysymysmerkkejä. Vuoden 2022 suurimpia työperusteisia oleskelulupa saaneita kansallisuuksia olivat venäläiset ja ukrainalaiset, ja molempien maaryhmien osalta tulevaisuus on monella tapaa epävarma. Suomeen muutti toki sotaa pakoon paljon ukrainalaisia, Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan vastaanottojärjestelmässä oli tammikuussa 2023 lähes 40 000 henkilöä (38 286).
On myös kiinnostavaa seurata, millä tavalla viime vuosien ja lähitulevaisuuden maahanmuutto vaikuttaa toimialoilla ja ammattiryhmissä. Kuten edellä osoitettiin, Suomeen muuttaneet painottuvat varsin vahvasti tietyille aloille ja työtehtäviin, ja joillain niistä heidän osuutensa kaikista työllisistä on jo varsin suuri. Onnistuvatko Suomi ja pääkaupunkiseutu myös monipuolistamaan muuttoa ja muuttajien työllistymistä niin, että sijoittuminen työmarkkinoilla muistuttaisi enemmän suomalaistaustaista kantaväestöä? Minkälaisiksi muodostuvat Suomeen muuttaneiden paikalliset työurat? Sekin on mahdollista, että pääkaupunkiseudulle syntyy joitain aloja ja työtehtäviä, joissa työskentelee miltei yksinomaan Suomeen muuttaneita.
Pasi Saukkonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa. Hän on dosentti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa.
Alaviitteet:
1) Ulkomaalaistaustaisista Helsingissä on myös laadittu kotoutumisen eri ulottuvuuksia laajemmin tarkasteleva tutkimus, Saukkonen 2020a. Ks. myös valtakunnallisen tason tarkastelusta Kazi, Kaihovaara & Alitolppa-Niitamo 2019b.
2) On syytä olettaa, että virolaisia miehiä työskenteli rakennusalalla myös paljon enemmän, mutta osa heistä ei oleskelun lyhytaikaisuuden johdosta sisältynyt väestötietoihin.
Lähteet:
Alho, Juha, Kangasharju, Aki, Lassila, Jukka & Valkonen, Tarmo (2023). Maahanmuutto ja työvoiman riittävyys – taloudellisten vaikutusten arviointia. ETLA Raportti No 132. https://pub.etla.fi/ETLA-Raportit-Reports-132.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Eduskunnan tarkastusvaliokunta (2018). Kotouttamisen toimivuus. Valiokunnan mietintö TrVM 6 2018 vp –O 10/2017 vp. Helsinki: Eduskunta.
Eskola, Jaakko (2022). Tarvitsemme 28 vuoden ajan vuosittain yli 50 000 maahanmuuttajaa – Ilman riittävää työvoimaa ei ole hyvinvointi-Suomea. Teknoblogi. https://teknologiateollisuus.fi/fi/ajankohtaista/tarvitsemme-28-vuoden-ajan-vuosittain-yli-50-000-maahanmuuttajaa-ilman-riittavaa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kazi, Villiina, Anne Alitolppa-Niitamo & Antti Kaihovaara (toim.) (2019a). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Kazi, Villiina, Antti Kaihovaara & Anne Alitolppa-Niitamo (toim.) (2019b). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Indikaattoritietoa kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 11. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Kuusio, Hannamaria, Anna Seppänen, Satu Jokela, Laura Somersalo, Eero Lilja (toim.) (2020). Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa. FinMonik-tutkimus 2018–2019. THL Raportti 1. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Murto, Risto (2022). Puuttuvat puoli miljoonaa. Väestökato ja Suomen talouden tulevaisuus. Otava, Helsinki.
OECD (2018a). Working Together: Skills and Labour Market Integration of Immigrants and their Children in Finland. Paris: OECD Publishing.
Pitkänen, Ville, Pasi Saukkonen & Jussi Westinen (2019a). Ollako vai eikö olla? Tutkimus viiden kieliryhmän kiinnittymisestä Suomeen. Raportti 5. Helsinki: e2 Tutkimus.
Saukkonen, Pasi (2020): Kotoutuminen kaupungissa. Kokonaiskuva ulkomaalaistaustaisista Helsingissä vuonna 2020. Tutkimuksia 1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Saukkonen, Pasi (2021): Kotoutuminen kaupungissa. Kokonaiskuva ulkomaalaistaustaisista Helsingissä. Tutkimuksia 1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Saukkonen, Pasi (2022): Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla: asuminen, työllisyys ja tulot vuonna 2022. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Saukkonen, Pasi & Juho Peltonen (2018). Eroja ja yhtäläisyyksiä. Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimuksen tietojen valossa. Tutkimuskatsauksia 2018: 2. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot.