Johdanto
Helsinkiläisten elintavat ja terveyskäyttäytyminen ovat monilta osiltaan paremmat kuin suomalaisten keskimäärin, mutta alkoholinkäytön osalta tilanne on ollut päinvastainen. Helsingissä isompi osa väestöstä käyttää alkoholia liikaa tai humalahakuisesti kuin muualla maassa. Myös kuolleisuus alkoholisairauksiin ja tapaturmaisiin alkoholimyrkytyksiin on Helsingissä korkeampaa. (Mäki 2020, Mäki & Martikainen 2016).
Tuoreimmat tiedot helsinkiläisten alkoholinkäytöstä ja toisaalta sen seurauksista ovat kuitenkin osin ristiriitaiset. Helsinkiläisten alkoholinkäyttö ei enää juurikaan eroa koko maan keskimääräisestä tilanteesta, kun asiaa katsotaan FinSote 2018 -kyselyaineiston perusteella. Helsinkiläisistä 20 vuotta täyttäneistä miehistä vajaa 40 prosenttia ja naisista joka neljäs käytti liikaa alkoholia. Humalahakuisten osuus puolestaan oli 15 prosenttia miehillä ja vajaa 4 prosenttia naisilla. Näistä luvuista ainoastaan alkoholia liikaa käyttävien naisten osuus on koko maan lukua tilastollisesti suurempi. (Mäki & Ahlgren-Leinvuo 2020.)
Toisaalta tuoreet tiedot alkoholikuolleisuuden kasvusta alkoholilain kokonaisuudistuksen jälkeen kertovat toista tarinaa, sillä näyttäisi siltä, että nimenomaan Helsingissä kuolleisuus alkoholisairauksiin on kasvanut vuodesta 2017 (Mäki 2020).
Raittiiden määrä Suomessa on pitkällä aikavälillä vähentynyt, ja näin on tapahtunut etenkin iäkkäillä, joilla osuus on aiemmin ollut suuri. Tämä tiedetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Juomatapatutkimuksesta, jota on toteutettu säännöllisesti vuodesta 1968. Miesten raittiudessa ei ole tällä ajanjaksolla tapahtunut keskimäärin kovin suuria muutoksia, mutta iäkkäämpien miesten raittius on vähentynyt samalla, kun nuorten miesten raittius on jopa hieman yleistynyt. Naisilla sen sijaan pitkän aikavälin muutos on huomattava. Raittiiden nuorten naisten osuus on vähentynyt hieman, mutta esimerkiksi 50–69-vuotiaiden naisten ryhmässä raittiiden osuus on laskenut 1960-luvun lopun yli 50 prosentista noin 15 prosenttiin vuonna 2016 (Mäkelä 2018).
Paljon vähemmän kuitenkin tiedetään helsinkiläisistä, jotka eivät käytä alkoholia. Nuorilla raittiiden osuus on kasvanut 2000-luvulla. Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn mukaan raittiiden osuus oli peruskoulua käyvistä helsinkiläisvastaajista 64 prosenttia, lukiolaisilla 33 prosenttia ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevilla 28 prosenttia. Luvut ovat huomattavasti korkeammat kuin 2000-luvun alkupuolella. (Lyly-Falk 2018.) Raittiista aikuisista tietoa ei kuitenkaan juuri ole, ja tässä artikkelissa tarkastellaankin tilannetta 20 vuotta täyttäneiden helsinkiläisten osalta.
Aineisto ja menetelmät
Aineistona käytetään THL:n toteuttamaa kyselytutkimusta, jossa selvitetään aikuisväestön osalta muun muassa koettua hyvinvointia, terveydentilaa ja elintapoja. Kansallinen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus FinSote on kerätty vuonna 2018, ja siinä vastaajia oli 3 646. Raittiuden yleisyyden mahdollista ajallista muutosta tarkastellaan vuosina 2013–2015 kerätyn Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimuksen (ATH) tietojen avulla. Siinä helsinkiläisiä vastaajia oli yhteensä 9 717.
Raittiit määritellään tässä tutkimuksessa henkilöiksi, jotka ovat ATH- tai FinSote-kyselyssä vastanneet ”En” kysymykseen: ”Oletteko käyttänyt alkoholijuomia 12 viime kuukauden aikana?”. ATH-kyselyssä näin vastanneita oli 1 491 ja FinSote-tutkimuksessa 602 henkilöä. Vastaavaa raittiuden määritelmää käytetään esimerkiksi THL:n Juomatapatutkimuksessa. Näin raittiiksi määritellyt vastaajat saattoivat siis olla koko elämänsä raittiina olleita, alkoholinkäytön kokonaan lopettaneita tai alkoholinkäytöstä ainakin edeltäneen vuoden ajan pidättäytyneitä.
Usean tekijän kohdalla raittiiden osuutta verrataan alkoholia liikaa käyttäviin sekä humalahakuisesti juoviin. FinSote-tutkimuksessa alkoholin liikakäyttöä mitattiin paljon käytetyllä AUDIT-C-kysymyssarjalla, joka on kolmen kysymyksen kartoitus alkoholin ongelmakäytön tunnistamiseen. Kysymykset mittaavat juomisen määrää sekä sitä, kuinka usein ja runsaasti henkilö juo. Yhdessä näistä kysymyksistä mitataan sitä, kuinka usein vastaaja on juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia. Tämän tulkitaan kertovan humalahakuisesta juomisesta.
Raittiiden yleisyyttä tarkasteltiin useiden sosiodemografisten, sosioekonomisten ja terveyteen liittyvien taustamuuttujien osalta ristiintaulukoimalla sekä logistisella regressiomallilla niin, että muun muassa ikärakenteen erojen mahdollinen vaikutus näiden yhteyksien taustalla vakioitiin pois. Sukupuolen, iän ja koulutustason lisäksi katsottiin taloudellisten haasteiden kokemisen ja pääasiallisen toiminnan yhteyttä raittiuteen. Taloudellisten haasteiden kokemista kartoitettiin kysymyksellä, jossa pyydettiin arvioimaan kotitalouden tulojen riittävyyttä menojen kattamiseen. Pääasiallinen toiminta kuvaa vastaajan taloudellisen toiminnan laatua. Myös terveydentilan ja elämänlaadun kokemisen yhteyttä raittiuteen kartoitettiin usean muuttujan keinoin. Vakavaa toimintarajoitetta esimerkiksi mitattiin niin, että otettiin huomioon terveysongelmaan perustuvan rajoitteen vakavuus ja kesto. Tätä vastaa The Global Activity Limitation Indicator (GALI) -indikaattori, joka on validoitu eli kehitetty ja testattu mittaamaan juuri toiminnan rajoitteita (Mäki ym. 2013).
Logistisen regressioanalyysin tulokset esitetään ristitulosuhteina eli niin sanottuina odds ratioina. Käytännössä siis malleissa merkitään aina luvulla 1,00 tietyn muuttujan vertailuluokan raittiiden osuutta ja muiden saman muuttujan luokkien raittiiden osuutta suhteessa siihen. Analyysit tehtiin SAS EG 8.1-ohjelman koodipohjalla. Kadon vaikutusta korjataan painottamalla tuloksia vastaamaan väestön ikä-, sukupuoli-, siviilisääty-, koulutusaste- sekä kielijakaumaa.
Tuloksia
Naiset ja ikääntyneet useammin raittiita
Sukupuoli ja ikä olivat yhteydessä raittiuteen. Vuonna 2018 helsinkiläisistä miehistä 12 prosenttia ja naisista 16 prosenttia oli raittiita. Osuudet vaihtelivat kuitenkin paljon ikäryhmän mukaan (Taulukko 1). Raittiita oli alle 55-vuotiaista miehistä hieman alle 10 prosenttia ja naisista hieman yli 10 prosenttia. 55–74-vuotiaista raittiita oli noin 15 prosenttia, mutta sitä iäkkäämmistä miehistä neljännes ja naisista lähes puolet oli raittiita.
Kun raittiiden osuutta tarkasteltiin viisivuotisikäryhmittäin, alle 50-vuotiailla ikä ei ollut lineaarisesti yhteydessä raittiuteen, mutta sitä vanhemmilla jokainen viiden vuoden iän lisääntyminen merkitsi 36 prosentin lisäystä raittiiden osuudessa.
Verrattuna ajanjaksoon 2013–2015 raittiiden osuus on kasvanut 13 prosentista 14 prosenttiin. Muutos ei kuitenkaan ole tilastollisesti aivan merkitsevä, mutta se on samansuuntainen sekä miehillä että naisilla.
Pääkaupunkiseudun kunnista Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa ikävakioitu raittiiden osuus oli hieman yli tai alle 15 prosenttia, mutta Kauniaisissa raittiita oli selvästi vähemmän, vain 9 prosenttia. Näin on siitä huolimatta, että Kauniaisissa alkoholia liikaa käyttäviä oli saman verran kuin muissa pääkaupunkiseudun kunnissa ja humalahakuisesti juovia selvästi muita kuntia vähemmän.
Taloudellisia haasteita kokevissa paljon sekä raittiita että alkoholia liikaa käyttäviä
Iän ja sukupuolen lisäksi useat muut sosiodemografiset tekijät ovat yhteydessä raittiuteen. Esimerkiksi yksin asuvissa on hieman enemmän raittiita (Kuvio 1), mutta toisaalta heistä myös hieman suurempi osuus käyttää alkoholia liikaa sekä juo humalahakuisesti. Samantapainen kahtiajakoisuus nähdään myös monen muun muuttujan kohdalla. Esimerkiksi vähän koulutetuissa on huomattavasti enemmän raittiita (ikävakioitu osuus 21 prosenttia) kuin korkeasti koulutetuissa (10 prosenttia), mutta myös niitä, jotka käyttävät alkoholia liikaa (matala koulutus 33 % ja korkea koulutus 30 %) ja humalahakuisesti (matala koulutus 10 % ja korkea koulutus 8 %).
Kuviossa 2 näytetään yhteys taloudellisten haasteiden kokemisen ja raittiuden sekä alkoholinkäytön välillä. Niissä ryhmissä, jotka kokevat taloudellisten menojen kattamisen saaduilla tuloilla erittäin hankalaksi tai hankalaksi, on huomattavasti enemmän raittiita kuin niiden keskuudessa, jotka eivät koe taloudellisia haasteita. Samaan aikaan näitä haasteita kokevissa on kuitenkin myös muita ryhmiä enemmän alkoholia liikaa käyttäviä sekä osin myös humalahakuisesti juovia.
Taulukossa 2 näytetään, miten tietyt sosioekonomiset taustatekijät ovat yhteydessä raittiuden todennäköisyyteen. Taulukon mallissa 1 on vakioitu ikä ja sukupuoli, ja mallissa 2 niiden lisäksi on vakioitu tarkastellut muuttujat toisillaan. Jokaisen tarkasteltavan muuttujan vertailuluokan raittiuden todennäköisyyttä merkitään aina luvulla 1,00, ja muiden muuttujan luokkien todennäköisyyttä suhteessa siihen.
Esimerkiksi matalasti koulutetut ovat yli kaksi kertaa todennäköisemmin raittiita kuin korkeasti koulutetut. Tarkempi analyysi osoitti, että etenkin erot taloudellisten vaikeuksien kokemisessa koulutusryhmien välillä selittivät tätä eroa. Siitä huolimatta pääasiallisen toiminnan ja taloudellisten haasteiden kokemisen vakioinnin jälkeenkin koulutuksen mukaiset erot raittiudessa olivat tilastollisesti merkitsevät.
Pääasiallisen toiminnan mukaiset erot raittiuden todennäköisyydessä olivat todella suuret. Työkyvyttömyyseläkkeellä tai kuntoutustuen saajana olevien todennäköisyys olla raittiita oli 9-kertainen kokopäivätyössä oleviin verrattuna. Myös kaikissa muissa tässä tarkastelluissa pääasiallisen toiminnan ryhmissä raittiutta oli enemmän kuin kokopäivätyössä olevilla – myös työttömillä. Näissä ryhmissä ei kuitenkaan ollut alkoholin liikakäyttöä tai humalahakuista juomista kokopäivätyössä olevia useammin, paitsi työttömillä, joilla riski on jopa kaksinkertainen (Mäki & Ahlgren-Leinvuo 2020).
Niiden joukossa, jotka kokivat menojensa kattamisen tuloillaan erittäin hankalaksi, oli nelinkertainen raittiuden todennäköisyys vertailuryhmään verrattuna. Tämä yhteys myös säilyi melko voimakkaana, vaikka koulutuserojen ja pääasiallisessa toiminnassa nähtävien erojen vaikutus vakioitiin.
Ero taloudellisten haasteiden kokemisessa selittikin osan muiden sosioekonomista asemaa mittaavien muuttujien luokkien eroista, ja esimerkiksi työttömien ja kokopäivätyössä olevien välillä ei eroa raittiudessa enää sen jälkeen ollut, kun ero taloudellisten haasteiden kokemisessa oli otettu huomioon. Se siis selitti työttömien suurempaa raittiiden osuutta suhteessa työssä oleviin. Taloudelliset haasteet selittivät myös osan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien suuresta raittiuden todennäköisyydestä.
Raittiita enemmän toimintarajoitteisten henkilöiden ja elämänlaatunsa heikoksi kokevien joukossa
Useat terveyteen ja elämänlaatuun liittyvät tekijät olivat yhteydessä raittiuden todennäköisyyteen. Niillä, jotka kokivat terveytensä heikoksi tai elämänlaatunsa huonoksi, samoin kuin yksinäisillä ja itsemurha-ajatuksia läpi käyneillä, oli kaksinkertainen todennäköisyys olla raittiita verrattuna henkilöihin, joilla näitä kokemuksia ei ollut (Taulukko 3).
Vakava toimintarajoite nosti puolestaan raittiuden todennäköisyyden jopa yli nelinkertaiseksi. Kuten edellä määriteltiin, vakavan toimintarajoitteen mittaamisessa siis huomioitiin terveysongelmaan perustuvan rajoitteen vakavuus ja kesto. Näin mitattu toimintarajoite ei kuitenkaan ollut yhteydessä alkoholin ongelmakäyttöön. Sen sijaan vaihtoehtoinen toimintarajoitemittari, jossa kysyttiin kykyä selviytyä spesifeistä suorituksista, kuten kävelystä ja sanomalehden lukemisesta sekä muistiin liittyvistä asioista, oli yhteydessä alkoholin ongelmakäyttöön: niillä, joilla oli näin mitaten vakava toimintarajoite, humalahakuisen juomisen riski oli kaksinkertainen verrattuna vastaajiin, joiden terveydentila oli parempi.
Vakava toimintarajoite kuitenkin selitti pitkälti muiden terveyteen tai elämänlaatuun liittyvien tekijöiden yhteyttä raittiuteen. Kokemus elämänlaadusta oli kuitenkin vielä vakioinnin jälkeen yhteydessä raittiuteen, ja niillä, joilla kokemus omasta elämänlaadustaan oli heikko, oli 60 prosenttia suurempi todennäköisyys olla raittiita. Muiden muuttujien vakioinnin myötä myös toimintarajoitteen yhteys raittiuteen heikkeni, mutta edelleen toimintarajoitteista kärsivillä oli yli kolminkertainen todennäköisyys olla raittiita.
Heikko terveys ei selitä alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevien yleisempää raittiutta
Vaikka heikkoa terveyttä indikoiva vakava toimintarajoite oli sekä matalasti koulutetuilla että erityisesti taloudellisia haasteita kokevilla yleisempää, se ei kuitenkaan selittänyt näiden ryhmien yleisempää raittiutta lainkaan, vaan niillä oli oma itsenäinen yhteytensä siihen.
Vastaavasti sosioekonomisten erojen vakioiminen vähensi toimintarajoitteisten raittiuden todennäköisyyttä vain vähän. Sen sijaan sosioekonomisen aseman mukaiset erot selittivät heikommasta elämänlaadusta kärsineiden yleisemmän raittiuden.
Pohdinta
Nuorilla raittius on viime vuosina yleistynyt, mutta raittiista aikuisista tiedetään paljon vähemmän. Helsinkiläisten raittiiden osuus, 12 prosenttia miehistä ja 16 prosenttia naisista, on hyvin samalla tasolla THL:n Juomatapatutkimuksen kaikki suomalaiset kattavan tuloksen kanssa. Raittiita on sekä iäkkäiden että naisten joukossa enemmän kuin muissa ryhmissä sekä Helsingissä että koko maassa. Niin ikään raittiiden osuus koulutustason mukaan on Helsingissä hyvin samalla tasolla kuin koko maassa. Helsingissä matalasti koulutetuista henkilöistä raittiita on 21 prosenttia, kun koko maassa osuus on 23 prosenttia.
Vastaavasti kun helsinkiläisistä korkeasti koulutetuista 10 prosenttia on raittiita, niin kaikista suomalaisista tämän koulutuksen suorittaneista 9 prosenttia on raittiita. (Lintonen & Mäkelä 2018, Mäkelä 2018.)
Yllättävämpi tulos sen sijaan on, että monet raittiuteen yhteydessä olleet tekijät ovat samoja, jotka ovat yhteydessä myös lisääntyneeseen alkoholinkäyttöön. Raittiiden osuus oli esimerkiksi huomattavasti suurempi niiden joukossa, jotka kokivat taloudellisia haasteita verrattuna niihin, joille menojen kattaminen saaduilla tuloilla oli helppoa. Kuitenkin myös alkoholin liikakäyttö ja humalahakuinen juominen olivat yleisempiä samassa, taloudellisia haasteita kokeneiden ryhmässä. Vastaava kaksijakoisuus nähtiin myös matalasti koulutetuilla.
Osin nämä tulokset saattavat liittyä käytettyyn raittiuden määritelmään. Tämän tutkimuksen aineistossa kartoitettiin alkoholijuomien käyttöä edeltäneen 12 kuukauden aikana. Näin raittiiksi määritellyt vastaajat saattoivat siis olla aiemmin alkoholia käyttäneitä, mutta sittemmin käytön eri syistä lopettaneita.
Toisenlaisten alkoholinkäyttöä mittaavien indikaattoreiden perusteella tiedämme, että etenkin alkoholia käyttämättömien miesten joukossa voi olla melko paljon alkoholista kokonaan eroon pyrkiviä, aiemmin alkoholiongelmista kärsineitä henkilöitä (Rahkonen ym. 2003).
Vastaavasti niiden joukossa, joiden terveydentila eri mittareilla mitaten oli heikko, oli niin raittiita kuin myös alkoholin ongelmakäyttäjiä enemmän. Juomatapatutkimuksen mukaan raittiit perustelivat yleisimmin raittiuttaan elämäntapavalintana sekä siitä saatavilla hyödyillä, kuten ajalla läheisille ja harrastuksille. Puolet vastaajista kertoi myös, ettei alkoholinkäyttö sovi heille terveydentilaan liittyvien syiden takia. Verrattuna niihin, jotka ovat olleet koko ikänsä raittiita, vasta myöhemmin raitistuneet henkilöt painottivat useammin terveydentilaan liittyviä syitä raittiuden taustalla. Myös aiempi humalahakuinen juominen oli raittiilla henkilöillä yhteydessä terveydentilaan liittyvien syiden korostamiseen. (Katainen & Härkönen 2018.)
Vaikka helsinkiläisiä kartoittavasta aineistossa ei voida erotella ikiraittiita myöhemmin raitistuneista, niin luultavasti myös osa helsinkiläisistä raittiista on entisiä alkoholin ongelmakäyttäjiä. Joka tapauksessa raittius yhdistyy sairastavuuteen, heikkoon terveyteen ja huonompaan elämänlaatuun. Sen määritteleminen, kumpi näistä on syy ja kumpi seuraus tai mitkä muut tekijät taustalla selittävät yhteyttä, on poikkileikkausaineistolla mahdoton. Joka tapauksessa tämä tutkimus osaltaan muistuttaa, että sellaisetkaan väestön osaryhmät, joihin ehkä on totuttu liittämään muita suurempi alkoholin ongelmakäytön riski, eivät ole tässä suhteessa mitenkään yhtenäisiä.
VTT, dosentti Netta Mäki toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot-yksikössä.
Kirjallisuus:
Lyly-Falk A (2018): Nuoret käyttävät alkoholia entistä vähemmän. Kvartti-blogi 17.5.2018. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/nuoret-kayttavat-alkoholia-entista-...
Katainen A & Härkönen J (2018): Miten suomalaiset perustelevat raittiuttaan? Teoksessa Mäkelä P, Härkönen J, Lintonen T, Tigerstedt C & Warpenius K (toim.): Näin Suomi juo. Suomalaisten muuttuvat alkoholinkäyttötavat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018, 214–223.
Murto J, Kaikkonen R, Pentala-Nikulainen O, Koskela T, Virtala E, Härkänen T, Koskenniemi T, Jussmäki T, Vartiainen E & Koskinen S. Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus ATH:n perustulokset 2010-2016. Verkkojulkaisu: www.thl.fi/ath
Mäkelä P (2018): Miten käyttötavat ovat muuttuneet? Teoksessa Mäkelä P, Härkönen J, Lintonen T, Tigerstedt C & Warpenius K (toim.): Näin Suomi juo. Suomalaisten muuttuvat alkoholinkäyttötavat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018, 26–38.
Mäki N (2020): Alkoholikuolleisuuden pieneneminen pysähtyi Helsingissä. Kvartti-blogi 21.1.2020. https://www.kvartti.fi/fi/blogit/alkoholikuolleisuuden-pieneneminen-pysa....
Mäki N & Ahlgren-Leinvuo H (2020): Helsinkiläisten terveys, sairastavuus ja elintavat. Tulossa Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot yksikön Tilastoja-sarjassa.
Mäki N & Martikainen P (2016): Kuolleisuus Helsingissä ja muualla Suomessa. Helsingin kaupungin Tietokeskus: Tutkimuksia 2016:5.
Mäki N, Martikainen P, Eikemo T, Menvielle G, Lundberg O, Östergren O, Jasilionis D, Mackenbach J & the EURO-GBD-SE consortium (2013): Educational differences in disability-free life expectancy: a comparative study of long-standing activity limitation in eight European countries. Social Science & Medicine 2013:94;1–8.
Parikka S, Pentala-Nikulainen O, Koskela T, Kilpeläinen H, Ikonen J, Aalto A-M, Muuri A, Koskinen S & Lounamaa A. Kansallisen terveys-, hyvinvointi ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 2017-2018. Verkkojulkaisu: thl.fi/finsote
Rahkonen O, Mäki N, Martikainen P (2003): Alkoholin ongelmakäyttö ja sen yhteys mielenterveysoireiluun Helsingin kaupungin työntekijöiden keskuudessa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 40(1);10–20.