Lasten ja nuorten liikunta- ja urheiluharrastuksista Helsingissä ei ole paljon aiempaa tutkimustietoa käytettävissä. Valtakunnallisella tasolla tietoa saadaan muun muassa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimuksesta. Se on Jyväskylän yliopiston koordinoima yhteistyötutkimus, jonka viimeisimmät käytettävissä olevat tiedot ovat vuodelta 2016. Joitakin tietoja on saatavana myös Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksesta. Helsingissä aihetta on selvitetty vuosikymmenen alussa kaupungin tekemässä Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimuksessa (Keskinen & Nyholm 2012).
Kun katsotaan liikuntatottumuksia koko Suomessa, esimerkiksi LIITU-tutkimuksen tuloksista selviää, että kolmannes tutkimukseen osallistuneista lapsista ja nuorista (9-, 11-, 13- ja 15-vuotiaista) liikkuu suositusten mukaisesti vähintään tunnin ajan reipasta liikuntaa päivässä. Nuorimmilla tutkimukseen osallistuneilla eli 9- ja 11-vuotiailla osuus oli korkeampi – noin 40 prosenttia – ja aleni yläkouluikäisillä selvästi. (Kokko & Mehtälä 2016)
Toisaalta nuorten liikunnassa on jo pitkään ollut havaittavissa trendi, että nuoret jakautuvat yhä enemmän niihin, jotka ovat todella urheilullisia ja niihin, jotka eivät liiku. Vuoden 2016 valtakunnallisesta LIITU-tutkimuksesta (Kokko & Mehtälä 2016, 38, 120) kävi ilmi syitä 11–15-vuotiaiden suomalaisnuorten liikkumattomuuteen. Niistä yleisimpiä ovat kiinnostavan lajin ohjauksen puute kodin läheisyydessä, liikunnan harrastamisen kalleus, kaverien vähäinen kiinnostus liikkumiseen sekä se, että nuori ei koe olevansa ”liikunnallinen tyyppi”. Myös terveys, ajan puute, koululiikunnan innostamattomuus sekä hikoilun inhoaminen mainittiin syinä.
Lähes kaikkien mainittujen liikunnan esteiden raportointi lisääntyi iän myötä, eli mitä vanhempi vastaaja oli, sen useammin näitä syitä mainittiin. Samoin tytöt ilmoittivat lähes kaikkia syitä poikia yleisemmin. On toki ikävää, että nuoret itse määrittelevät itsensä ei-liikunnallisiksi. Huomiota on silti syytä kiinnittää rakenteellisiin haasteisiin viittaavaan liikkumattomuuteen. Tästä on kyse, kun nuoren sukupuoli tai talouteen liittyvät asiat – esimerkiksi omatoimisen harrastamisen kalleus tai monipuolisemman koululiikunnan resursointi – ovat vähäisen liikkumisen taustalla. Toisaalta hyvä ja yllättävä esimerkki ilmaisesta liikuntamuodosta oli parin vuoden takainen Pokémon Go -villitys. Pokémon-hahmoja etsiessään koululaiset liikkuivat ja olivat enemmän ulkona kuin aikoihin.
Aineisto
Tässä artikkelissa täydennetään kuvaa lasten ja nuorten liikkumisesta Helsingissä. Tarkastelu perustuu tuoreimpaan THL:n toteuttaman Kouluterveyskyselyn aineistoon. Artikkelissa keskitytään helsinkiläisten lasten ja nuorten arkiliikkumiseen, vapaa-ajan liikkumiseen sekä seurojen puitteissa tapahtuvaan liikuntaharrastamiseen. Kouluterveyskyselyssä nuorten liikunnan harrastamisesta kysyttiin alakoululaisilta yhdellä kysymyksellä ja yläkoululaisilta useammalla.
Valtakunnallisessa Kouluterveyskyselyssä käsitellään lasten ja nuorten elämään liittyviä asioita koulunkäynnistä ja perheestä aina elintapoihin ja terveyteen. Koko tutkimusaineistoa on kuvattu tarkemmin THL:n verkkosivuilla(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Tässä artikkelissa tarkastellun ryhmän muodostavat vuonna 2017 kerätyn aineiston helsinkiläiset 11–18-vuotiaat vastaajat. Alle 19-vuotiaita vastaajia oli yhteensä 17 543, joista tyttöjä 52 prosenttia ja poikia 48 prosenttia. Kaikista vastaajista 4.–5.-luokkalaisia oli 7 873 ja 8.–9.-luokkalaisia 5 100. Lisäksi mukana oli 3 533 lukion 1. tai 2. vuosikurssin opiskelijaa sekä 1 037 ammatillisen oppilaitoksen 1.–2.vuosikurssin opiskelijaa.
Arkiliikunta
Kysymys ”Mieti kaikkea liikkumistasi viimeksi kuluneen 7 päivän aikana. Kuinka monena päivänä olet liikkunut ainakin tunnin päivässä?” esitettiin kaikille Kouluterveyskyselyn luokka-asteille. Kysymyksellä mitattiin jokapäiväistä arkiliikuntaa.
Nuorimmilla tällainen jokapäiväinen liikkuminen voi olla esimerkiksi leikinomaista telmimistä välitunneilla. Alakoulua käydään pääsääntöisesti lähialueen koulussa, jolloin suuri osa lapsista kulkee koulumatkat kävellen tai polkupyörällä. Yläkouluksi valitaan usein joku muu kuin lähikoulu. Sinne osa oppilaista matkustaa julkisilla liikennevälineillä.
Vähintään tunnin joka päivä liikkuvia on eniten alakoulun oppilaissa. Yleisintä arkiliikun-ta on 10–11-vuotiailla, joista 45 prosenttia liikkui tunnin ajan seitsemänä päivänä viikossa (Taulukko 1). Sen sijaan 17–18-vuotiaista lukiolaisista näin usein liikkuu enää vain 13 prosenttia.
Taulukosta 1 käy ilmi myös, että nuorten liikkumistottumukset tällä mittarilla mitattuna ovat hyvin samanlaiset Helsingissä kuin muissakin isoissa kaupungeissa. Koko maan tulos ei sekään eroa merkittävästi Helsingin tilanteesta. Tämä taulukko perustuu THL:n Kouluterveyskyselyn tietokantaan, jossa edellä mainittua ikärajausta alle 19-vuotiaisiin ei ole (THL, 2019).
Tyttöjen ja poikien välillä esiintyi Kouluterveyskyselyn aineistossa jonkin verran eroja arkiliikunnan määrässä. Vähäinen arkiliikunta koskee enemmän tyttöjä kuin poikia. Samoin 6–7 päivänä viikossa vähintäänkin tunnin liikkuvia on pojissa enemmän kuin tytöissä kaikilla luokka-asteilla, kuten kuviosta 1 käy ilmi.
Rankempi liikunta
Vapaa-ajalla tapahtuvaa, hengästymistä ja hikoilua aiheuttavaa liikuntaa ja treenaamista kysyttiin vain toisen asteen opiskelijoilta. Heitä Helsingin vuoden 2017 Kouluterveyskyselyssä on yhteensä 11 057. Näiden vastaajien ikähaitari ulottuu 13 vuodesta 29 vuoteen, sillä ammattioppilaitoksissa opiskelee myös jonkin verran aikuisia. Jotta liikunnan harrastamisen vertailu eri luokka-asteilla olisi mielekästä, rajattiin tarkasteltava ikäryhmä tässä 13–18-vuotiaisiin (N=9693)*.
Vapaa-ajalla tapahtuvan viikoittaisen ”sykettä nostavan” liikunnan tiheyttä nuorilta kysyttiin seuraavasti: Kuinka monta tuntia viikossa tavallisesti harrastat liikuntaa vapaa-aikanasi niin, että hengästyt ja hikoilet?
1. en yhtään
2. noin ½ tuntia
3. noin 1 tunnin
4. noin 2–3 tuntia
5. noin 4–6 tuntia
6. noin 7 tuntia tai enemmän
Keskimääräinen liikunnan tiheys oli vastausvaihtoehtojen 4 ja 5 välissä (4,3). Ei lainkaan hikeen asti liikuntaa harrastavia eri luokka-asteilla oli 5–10 prosenttia. Eniten heitä oli ammattioppilaitoksissa, jossa liikunnan harrastaminen oli kokonaisuudessaankin muita vähäisempää.
Aivan nuoria, 8.-luokkalaisia lukuun ottamatta, tytöt harrastavat poikia jonkin verran vähemmän hengästymisen aiheuttavaa liikuntaa. Kaikkein vähiten kuntoliikuntaa harrastavat ammattioppilaitosten naispuoliset opiskelijat.
Pitkä aikasarja (ks. taulukko 2) kertoo puolestaan, että nuoret ovat lisänneet rankempaa liikuntaansa. Vielä vuosina 2006–2007 Helsingin 8.–9.-luokkalaisista 36,6 prosenttia ja lukion ykkös- ja kakkosvuoden opiskelijoista 32,2 harrasti vain tunnin viikossa hikeen asti johtavaa liikuntaa. Uusimmassa kyselyssä nämä osuudet ovat pudonneet 22,4 prosenttiin yläkoululaisilla ja 23,7 prosenttiin lukiolaisilla. Myös ammattioppilaitosten opiskelijoilla rankempi liikunta on nyt vähemmän harvinaista kuin aiemmissa Kouluterveyskyselyissä.
Omatoiminen urheilu ja liikunta
Yläkoulun oppilailta sekä lukioiden ja ammattioppilaitosten opiskelijoilta kysyttiin, kuinka usein he harrastavat urheilua ja liikuntaa toisaalta omatoimisesti, toisaalta jossakin seurassa tai järjestössä. Omatoimisen liikunnan osalta osuus on yllättävän suuri – lähes kolme neljästä harrastaa urheilua tai liikuntaa omatoimisesti viikoittain (Taulukko 3). Pojat harrastavat kaikilla luokka-asteilla tyttöjä hieman yleisemmin viikoittaista omatoimista urheilua tai liikuntaa (Kuvio 3).
Viikoittaisen omatoimisen urheilun ja liikunnan harrastamista voidaan tarkastella yläkoulun (8.- ja 9.-luokkalaiset) ja lukiolaisten (1.–2. vuosi) osalta myös heidän asuinpaikkansa mukaan. Aluejakona käytettiin tässä yhteydessä Helsingin peruspiirejä. Tarkasteluun otettiin vain ne peruspiirit, joista vastaajia oli vähintään 35. Lisäksi Helsingin kouluissa ja etenkin lukioissa (27 % vuonna 2017) opiskelee paljon ulkopaikkakuntalaisia, mikä näkyy luonnollisesti myös Kouluterveyskyselyn aineistossa.
Yläkoulussa keskimäärin 75 % oppilaista harrasti viikoittain urheilua tai liikuntaa omatoimisesti. Tätä yleisempää viikoittainen urheilu oli erityisesti Espoossa asuvilla Helsingin yläkoulujen oppilailla (85 %). Lähes samoihin, keskiarvoa suurempiin osuuksiin pääsivät Lauttasaaressa, Länsi-Pakilassa ja Taka-Töölössä asuvat oppilaat. Alle 70 prosentin osuuksiin jäätiin Vallilassa (58 %), Latokartanossa (63 %), Reijolassa (66 %), Pukinmäessä (67 %) ja Puistolassa (68 %).
Lukioissa omatoiminen liikunnan ja urheilun harrastaminen oli aktiivisinta Maunulassa, Itä- ja Länsi-Pakilassa sekä Haagassa asuvilla lukiolaisilla. Näillä alueilla omatoimista urheilua ja liikuntaa harrasti aktiivisesti yli 80 prosenttia nuorista. Keskimääräistä vähäisempää omatoimisen liikunnan harrastaminen oli Mellunkylässä, Latokartanossa, Reijo-lassa ja Suutarilassa asuvilla lukiolaisilla. Näillä alueilla lukiolaisista 60–70 prosenttia piti kuntoaan yllä omatoimisesti viikoittain.
Liikunta- ja urheiluseuroissa liikkuminen
Systemaattinen, seuroissa tapahtuva jonkin lajin harrastaminen on sekin yllättävän yleis-tä. Tilastokeskuksen uuden vapaa-aikatutkimuksen mukaan se on valtakunnallisella tasolla jopa yleistynyt. Nyt suomalaisista 10–14-vuotiaista yli 80 prosenttia oli liikuntakerhossa tai urheiluseurassa, kun viisitoista vuotta aiemmin määrä oli noin 60 prosenttia. Tilastokeskuksen tutkija Riitta Hanifin mukaan yksi syy tälle on lajien kasvanut kirjo. Enää ei leikitä vapaamuotoisesti pihaleikkejä vaan ollaan enemmän järjestyneessä toiminnassa mukana (Yle 2018).
Kouluterveyskyselyssä seuroissa ja järjestöissä urheilemisesta kysyttiin yläkoululaisilta sekä lukiossa ja ammattioppilaitoksessa opiskelevilta, eli 15–18-vuotiailta. Helsingissä tämän ikäisistä nuorista noin puolet harrasti urheilua tai liikuntaa seurojen puitteissa vii-koittain. Kouluterveyskyselyn mukaan seuroissa urheileminen on yhtä yleistä tytöillä ja pojilla.
Taulukosta 4 näkyy myös, että erot kouluasteiden välillä ovat seuroissa urheilemisen suhteen samantapaisia kuin muissa kysytyissä liikunnan muodoissa. Ammattioppilaitoksissa opiskelevat ovat seuratoiminnassa mukana harvimmin, ja nuorimmilla vastaajilla (tässä tapauksessa yläkoululaisilla) harrastaminen on kaikkein yleisintä.
Yläkoulussa urheiluseuroissa liikkuminen oli yleisintä Länsi-Pakilassa (76 %), Tuomarinkylässä (72 %) ja Espoossa asuvilla (71 %). Vähäisintä tällainen liikunta oli Pukinmäessä, Pasilassa ja Kaarelassa. Lukion puolella aktiivisimmat seuraliikkujat löytyvät Maunulasta, Haagasta ja Länsi-Pakilasta. Pukinmäessä, Pasilassa ja Kaarelassa asuvista lukiolaisista sen sijaan vain noin kolmasosa kuului viikoittain seuroissa urheileviin.
Omatoimisen urheilun ja liikunnan alueittaiset erot olivat pienempiä kuin vastaava toiminta urheiluseuroissa. Ensiksi mainitussa alueiden välinen hajonta oli reilut 20 prosenttiyksikköä, ohjatussa liikunnassa sekä yläkoulussa että lukiossa 37 prosenttiyksikköä.
Nuorten suosimat lajit
Tutkimustietoa suomalaisnuorten eri urheilulajien harrastamista on vähän tarjolla sen jälkeen, kun kansallisen liikuntatutkimuksen toteuttaminen lopetettiin vuonna 2010. Tilanne on Helsingissä sama; nuorten vapaa-aikaa ja harrasteita koskeva tutkimus tehtiin viimeksi vuonna 2011. Se, mitä liikuntaa nuoret harrastavat, ei ole aivan yksinkertainen asia. Tytöillä ja pojilla on omat suosikkinsa, ja huomioon on otettava kesä- ja talvilajit. Kouluterveyskyselyn tuloksista ei tähän kysymykseen saada lisävalaistusta.
Valtakunnallisen nuorten vapaa-aikatutkimuksen (Myllyniemi & Borg 2013, 68) mukaan 10–14-vuotiaiden suosituimmat liikuntamuodot ja urheilulajit Suomessa olivat pyöräily, kävely, jalkapallo, salibandy/sähly, tanssi, jääkiekko, uinti, ratsastus, laskettelu ja hiihto. Tietoa suosituista lajeista saadaan myös valtakunnallisesta LIITU-tutkimuksesta, jonka kohderyhmänä ovat 9-, 11-, 13- ja 15-vuotiaat. Tällöin puhutaan seuraurheilua tai -liikuntaa harrastavista vastaajista, joita oli kaikista vastaajista hieman yli puolet. Suosituimmat aloituslajit olivat pojilla jalkapallo, salibandy ja jääkiekko, tytöillä tanssi ja kilpatanssi, ratsastus sekä jalkapallo (Kokko & Mehtälä 2016, 119).
Nuoret Helsingissä -tutkimuksessa liikunnan ja urheilun muodoista kysyttiin eri tavalla kuin esimerkiksi LIITU-tutkimuksessa. Kysymyksen kohteena ei ollut pelkästään urheilu- ja liikuntaseuroissa tapahtuva toiminta vaan kaikki 11–19-vuotiaiden helsinkiläisten liikkuminen, jota selvitettiin kyselylomakkeessa olleen lajilistan avulla. Suosituimpia liikkumismuotoja olivat tuolloin ulkona tapahtuvat palloilulajit, pyöräily sekä kävely- tai juoksulenkkeily. Tiedot ovat kuitenkin jo useamman vuoden takaisia, sillä tutkimus on uusittu yleensä noin kymmenen vuoden välein. (Keskinen & Nyholm 2012).
Ulkomaalaistaustaisuus ja liikunta
Kouluterveyskyselyn aineisto antaa mahdollisuuden myös vertailla sitä, miten ulkomaalaistaustaisten nuorten liikuntatottumukset eroavat kantaväestön nuorista. Ulkomaalaistaustaisuuden kriteerinä on, että nuoren molemmat vanhemmat tai ainoa vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisiin Kouluterveyskyselyn vastaajiin sisältyy näin ollen sekä Suomessa syntyneitä nuoria että sellaisia nuoria, jotka ovat syntyneet ulkomailla.
Ulkomaalaistaustaisilla nuorilla sekä omatoimisen että seuroissa tapahtuvan liikunnan harrastaminen on kaikilla luokka-asteilla vähäisempää kuin kantaväestön nuorilla. Yläasteen suomen- ja ruotsinkielisistä oppilaista 74 prosenttia liikkui viikoittain omatoimisesti, vieraskielisistä 65 prosenttia. Lukiossa vastaavat osuudet olivat 76 % ja 61 %.
Seuroissa tapahtuvassa liikunnassa oli havaittavissa vastaavat kymmenen prosenttiyksikön erot. Yläkoulujen 8.–9.-luokkalaisista 57 % kantaväestöön kuuluvista vastaajista harrasti seuraliikuntaa, kun ulkomaalaistaustaisista harrastajia oli vain 45 %. Lukion 1.–2. vuoden opiskelijoista tämä osuus oli kantaväestössä 46 % ja ulkomaalaistaustaisilla nuorilla 32 %. Ainoastaan arkiliikunnan määrässä ei ollut eroja kantaväestön ja ulkomaalaistaustaisten nuorten välillä. Tämä päti kaikilla kouluasteilla.
Lopuksi
Kouluterveyskyselyn aineiston perusteella näyttää siltä, että helsinkiläisten lasten ja nuorten liikkuminen on varsin samankaltaista kuin saman ikäisillä koko Suomessa. Ajallinen vertailu liikuntaharrastusten lisääntymisestä tai vähentymisestä ei ole tutkimusaineiston perusteella helppoa, sillä tätä aihepiiriä koskettavia kysymyksiä on aikaisemmilla tutkimuskerroilla ollut selvästi vähemmän. Kuten edellä todettiin, rankka, hikeen asti johtava liikkuminen näyttää kuitenkin helsinkiläisnuorilla yleistyneen reilussa vuosikymmenessä.
Ammattioppilaitosten opiskelijat liikkuvat Helsingissä muita vähemmän, ja heistä erityisesti tytöt. Yleisenä havaintona voidaan todeta myös, että liikkuminen on yleisintä nuorilla vastaajilla ja käy harvinaisemmaksi ylemmillä kouluasteilla. Helsingin kaupunki seuraa eri-ikäisten asukkaidensa liikunnan määrää osana kaupunkistrategian toteutumisen seurantaa, ja tässä seurannassa yhtenä mittarina käytetään vähintään tunnin päivässä liikkuvien lasten ja nuorten osuutta.
Vesa Keskinen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitutkimus ja -tilastot- yksikössä.
(* = Lisäksi Kouluterveyskyselyssä oli 304 toisen asteen oppilasta, jotka vastasivat ns. selkokyselyyn. Tässä lyhyessä lomakkeessa ei ollut liikuntaa koskevaa kysymystä.)
Lähteet:
Karppinen, Laura (2018). Sähköposti 15.11.2018. Tietopalvelusuunnittelija, Tilastokeskus, tietopalvelu ja viestintä.
Keskinen, Vesa & Nyholm, Anna Sofia (2012). Nuoret Helsingissä 2011. Vapaalla, kou-lussa, vaikuttamassa. Tutkimuksia 2012:3. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/12_12_11_Nuoret_helsingissa_2011_p.pdf
Kokko, Sami & Mehtälä, Anette (toim.) (2016) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4.
http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/438/LIITU_2016.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Myllyniemi, Sami & Berg, Päivi (2013). Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtion liikuntaneuvosto, Nuorisoasiain neuvottelukunta, Nuorisotutkimusverkosto.
THL. Kouluterveyskysely, Tietokuutio
Yle (2018). Urheiluseurat vetävät nyt lapsia – laaja tutkimus kertoo suomalaisten vapaa-ajan vietosta ja kansalaisvaikuttamisesta. Yle Uutiset 30.8.2018
https://yle.fi/uutiset/3-10378660(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)