Kysymys päihde- ja mielenterveyspalvelujen lisäämisestä oli ensimmäistä kertaa mukana turvallisuustutkimuksessa. Sen merkitys kaupungin turvallisuudelle ja viihtyisyydelle arvioidaan suureksi etenkin naisvastaajien keskuudessa (Kuvio 1). Aiemmassa turvallisuustutkimukseen pohjautuvassa artikkelissa todettiin, että useimmat kokevat sekavan käyttäytymisen häiritsevänä katukuvassa – ja oletettavasti myös pelkoa aiheuttavana.
Naiset ovat vastauksissaan kautta linjan miehiä useammin sitä mieltä, että esitetyt toimet parantavat kaupungin turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Puistojen ja katujen valaistuksen lisääminen näyttäisi olevan etenkin naisten kannalta tärkeää. Samoin joukkoliikenteen asemien vartioinnin parantaminen on vertailussa korkealla sijalla. Tulos on odotettu, sillä asemat koetaan yleisesti turvattomuutta herättävinä paikkoina.
Myös ikä vaikuttaa arvioihin
Ikä vaikuttaa arvioihin siitä, missä määrin esitetyt toimenpiteet vaikuttaisivat kaupungin turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Iäkkäimpään vastaajaryhmään (65–74-vuotiaat) kuuluvat arvioivat ylipäänsä nuoria useammin, että esitetyillä toimenpiteillä voitaisiin lisätä viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Näin on ollut myös aiempina tutkimusajankohtina (Laihinen & Tuominen 2013, 41). Nuoremmat vastaajat ovat varovaisempia sen suhteen, että esitetyt toimenpiteet toisivat parannusta – tai vaihtoehtoisesti he ovat tyytyväisempiä asioiden nykytilaan.
Turvallisuuskysely sisälsi ensimmäistä kertaa kysymyksen, missä määrin töhrittyjen tai rikottujen paikkojen nopea korjaaminen parantaisi kaupungin viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Tämän toimenpiteen osalta ikäryhmien näkemykset eroavat eniten toisistaan. Iäkkäimmässä vastaajaryhmässä (65–74-vuotiaat) yli 70 prosenttia arvioi toimenpiteen parantavan kaupungin viihtyisyyttä ja turvallisuutta joko melko paljon tai erittäin paljon. Nuorimmasta vastaajaryhmästä, eli 15–24-vuotiaista näin arvioi vain 40 prosenttia. Pohdittavaksi jää, ovatko sukupolvien näkemykset hyvästä kaupunkiympäristöstä laajemminkin erilaiset. Vuonna 2011 tehdyssä helsinkiläisten ympäristöasenteita kartoittaneessa tutkimuksessa havaittiin, että nuoremmat ikäryhmät olivat vanhempia ikäryhmiä tyytyväisempiä muun muassa yleiseen järjestykseen ja ympäristön siisteyteen (Hakkarainen & Koskinen 2011). Vähiten ikäryhmien näkemykset eroavat toisistaan suhtautumisessa puistojen ja katujen valaistuksen lisäämiseen ja yhteisöllisten kaupunkitapahtumien lisäämiseen.
Vieraskielisten ja kantaväestön suhtautumisessa alkoholinkäytön valvontaan on eroja
Myös kantaväestön ja vieraskielisten vastauksissa on eroja. Suomen- ja ruotsinkieliset vastaajat (jäljempänä kantaväestö) arvioivat poliisipartioiden näkyvyyden lisäämisen parantavan eniten turvallisuutta ja viihtyisyyttä Helsingissä (Kuvio 2). Näin on ollut myös aiempina tutkimusajankohtina (Laihinen & Tuominen, 2013; 41). Vieraskielisten helsinkiläisten vastauksissa edellä mainittu toimenpide on vasta 9. sijalla. Pohdittavaksi jää, johtuuko ero siitä, että vieraskieliset ovat tyytyväisempiä poliisien näkyvyyteen kuin kantaväestöön kuuluvat ja kokevat siksi joidenkin muiden toimenpiteiden merkityksen suuremmaksi. Aiemmassa tutkimusartikkelissa on todettu, että luottamuksessa Helsingin poliisin ei juuri ole eroja kantaväestön ja vieraskielisten välillä.
Vieraskieliset arvioivat selvästi kantaväestöä useammin, että alkoholinkäytön tarkempi valvonta julkisilla paikoilla parantaisi Helsingin turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Tulos on linjassa sen havainnon kanssa, että vieraskieliset ovat myös kantaväestöä enemmän huolestuneita julkisella paikalla tapahtuvasta alkoholinkäytöstä. Nuoriin ns. toisen polven helsinkiläisiin maahanmuuttajiin kohdistetussa tutkimuksessa havaittiin, että monesti pelottavaksi koetut tilanteet kaupunkiympäristössä liittyvät juuri humalaisten käytökseen (Tuominen & Joronen & Laihinen 2014, 47).
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että vieraskieliset arvioivat kantaväestöä useammin julkisten paikkojen kameravalvonnan parantavan kaupungin turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Helsinkiläisten suhtautumista kameravalvontaan on tutkittu viimeksi vuonna 2003.Tuolloin todettiin, ettei asia ole tavalliselle kaupunkilaiselle kovin läheinen, vaikka katukuvassa kameroita huomattaisiinkin (Koskela & Tuominen 2003, 118).
Eniten turvattomuutta kokevat korostavat valvonnan merkitystä
Mitä toimenpiteitä pitävät tärkeänä ne kaupunkilaiset, jotka kokevat eniten turvattomuutta omalla asuinalueellaan? Tätä analyysiä varten kaikista kyselyn vastaajista poimittiin ne henkilöt, jotka olivat kyselyssä ilmoittaneet kokevansa olonsa melko turvattomaksi tai turvattomaksi, kun he kävelevät omalla asuinalueellaan yksin viikonloppuiltaisin. Nämä vastaajat arvioivat keskimääräistä useammin valvontatoimenpiteiden, kuten poliisipartioinnin, asemien ja kulkuneuvojen vartioinnin sekä kameravalvonnan parantavan kaupungin viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Suhtautumisessa niin sanottuihin pehmeämpiin toimenpiteisiin – esimerkiksi nuorten tilojen lisäämiseen ja kaupunkitapahtumiin – samaa eroa ei ole havaittavissa.
Lähteet:
Hakkarainen, Tyyne & Jenni Koskinen (2011). Helsinkiläisten ympäristöasenteet ja ympäristökäyttäytyminen vuonna 2011. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2011:3. http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/11_11_30_Tutkimuksia_3_Hakkarainen.pdf
Koskela, Hille & Martti Tuominen (2003). ”Kakspiippunen juttu”. Tutkimus helsinkiläisten suhtautumisesta kameravalvontaan. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2003:3. 144 s.
Laihinen, Eija & Martti Tuominen (2013). ”Stadiin kuuluu pieni rosoisuus”. Helsingin turvallisuuskysely 2012. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2013:4. http://www.hel.fi/hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/14_01_07_Tutkimuksia_4_13_Tuominen.pdf
Tuominen, Martti & Tuula Joronen & Eija Laihinen (2014). ”…sanoi että näytän aivan ******** ja alkoi solvaamaan”. Maahanmuuttajataustaisten nuortenturvattomuuskokemukset Helsingissä. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2014:3. http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/14_12_09_Tutkimuksia_3_Tuominen_Joronen.pdf
* * * * * * * * *
Helsingin turvallisuustutkimuksen 2015 tuloksiin perustuvia artikkeleita julkaistaan Kvartti-verkkolehdessä pitkin vuotta. Artikkelit löytyvät kootusti tältä sivulta. Tutkimusraportti aiheesta valmistuu vuoden 2016 lopulla.
Lisätietoa tutkimuksesta:
Tutkija Vesa Keskinen, Helsingin kaupungin tietokeskus, sähköposti: vesa.keskinen(at)hel.fi
Asiantuntija Eija Laihinen, Helsingin kaupunginkanslia, Turvallisuus- ja valmiusyksikkö: sähköposti: eija.laihinen(at)hel.fi