Osallisuuden kokemus on inhimillinen perustarve. Jotta ihminen voi hyvin, hänen tulee saada kokea kuuluvansa johonkin itselleen tärkeään yhteisöön, tulevansa kuulluksi ja pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja yhteisiin asioihin (THL, 2023). Näistä elementeistä koostuvaa osallisuuden kokemusta on kuvattu yksilön voimavaraksi, jonka avulla hän voi tehdä hyvinvointiaan ja terveyttään tukevia valintoja (Isola & Leemann, 2021). Heikko osallisuuden kokemus puolestaan haastaa yksilön hyvinvointia ja vaikeuttaa oman äänen esiin saamista yhteisössä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa (mt.). Osallisuuden kokemuksella on siis merkitystä paitsi yksilön myös häntä ympäröivien yhteisöjen ja yhteiskunnan kannalta.
Osallisuus alkaa kehittyä jo lapsuudessa, ja varhaiset kokemukset antavat tärkeän pohjan myöhemmälle aktiivisuudelle ja yhteiskuntaan kiinnittymiselle. Heikko osallisuus kouluyhteisössä voi lisätä esimerkiksi kyynisyyden tunteita ja vähentää kiinnostusta opiskelua kohtaan (Virtanen ym., 2021). Koulussa kohdatut kielteiset kokemukset voivat puolestaan ilmetä myöhempänä pahoinvointina ja jatkokoulutuksesta putoamisena sekä altistaa yhteiskunnasta syrjään jäämiselle (ks. Read & Salmela-Aro, 2024). Osallisuuden edistämistä ja osallistamista pidetäänkin tärkeänä kaikessa Helsingin kaupungin toiminnassa kaikkien ikäryhmien keskuudessa (Helsingin kaupunki, 2021). Nuorten arjessa osallisuus näkyy esimerkiksi hyvinvointina, vaikutusmahdollisuuksina sekä mahdollisuuksina toimia omassa ympäristössään (Helsingin kaupunki 2022).
Jotta osallisuutta voidaan Helsingissä edistää, on tärkeää kartoittaa helsinkiläisten osallisuuden kokemuksia, ymmärtää osallisuutta selittäviä tekijöitä ja pyrkiä tunnistamaan ryhmiä, joiden keskuudessa osallisuuden edistäminen on erityisen tärkeää. Tässä artikkelissa annamme esimerkkejä tekijöistä, jotka altistavat Helsingissä opiskelevia nuoria erittäin heikon osallisuuden kokemuksille. Tarkastelemme myös tekijöitä, jotka voivat suojata heitä osallisuuden haasteilta. Esittelemme ensin kuvailevia tunnuslukuja erittäin heikon osallisuuden yleisyydestä erilaisten taustatekijöiden ja kasvuympäristössä kohdattujen kielteisten kokemusten mukaan.
Tämän jälkeen rajaamme aineiston tarkastelun alustavissa analyyseissa tunnistettuihin keskeisimpiin selittäjiin, jotka nousevat esiin myös aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa nuorten osallisuuden kokemusten määrittäjinä. Tarkastelemme monimuuttuja-analyysin keinoin taustatekijöiden, sosiaalisten ulossulkemisen kokemusten, koettujen oppimisvaikeuksien sekä aikuisten tarjoaman keskustelutuen merkitystä sille, kokeeko nuori osallisuutensa erittäin heikoksi. Tutkimme siis, voiko hyvä keskusteluyhteys kasvattajiin kotona ja koulussa vahvistaa osallisuuden kokemusta sellaistenkin nuorten keskuudessa, jotka ovat erityisen alttiita heikon osallisuuden kokemuksille taustansa ja ulossulkemisen kokemustensa vuoksi.
Tämän tutkimuksen aineistona käytämme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) vuoden 2023 Kouluterveyskyselyn 8.- ja 9.-luokkalaisten sekä toisen asteen 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoiden vastauksia. Käyttämämme aineisto on kerätty Helsingissä sijaitsevissa kouluissa ja oppilaitoksissa. Osallisuuden kokemusta mitataan THL:n osallisuusindikaattorilla (THL, 2023), jonka avulla vastaajista voidaan tunnistaa erittäin heikkoa osallisuutta kokevat henkilöt eli ne nuoret, jotka ovat saaneet osallisuusindikaattorin arvoksi alle 50 pistettä sadasta.
Aiempaa tutkimusta osallisuuden kokemuksesta osana lasten ja nuorten hyvinvointia
Osallisuuden kokemus on osa hyvinvointia ja yhteiskuntaan kiinnittymistä. Siksi sitä kannattaakin tarkastella osana laajempaa kokonaisuutta: monet osallisuuden kokemusta haastavat tekijät ovat riskitekijöitä myös muun hyvinvoinnin kannalta. Nuorten osallisuudesta sekä sitä ennustavista tekijöistä on tehty melko paljon aiempaa tutkimusta.
Kuten muukin hyvinvointi myös nuorten osallisuuden kokemukset ovat jossain määrin eriytyneet sosioekonomisten taustatekijöiden mukaan (Leemann & Virrankari, 2022). Osallisuuden kokemus vaihtelee yksilön ominaisuuksien mukaan. Kouluterveyskyselyn valtakunnallisten tulosten mukaan tytöt kokevat osallisuutensa erittäin heikoksi poikia useammin (Helenius ym., 2023). Myös peruskoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset kokevat osallisuutensa erittäin heikoksi hieman toisen asteen opiskelijoita useammin. Osallisuuden kokemusta voivat haastaa myös oppimisen vaikeudet, jotka voivat rapauttaa oppimismotivaatiota ja uskoa omaan pystyvyyteen (Opetushallitus, 2024).
Perhetaustan osalta tiedetään, että perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa siihen, missä määrin lapsilla ja nuorilla on osallisuutta tukevia harrastamisen mahdollisuuksia. Perheen taloudellinen tilanne on myös vanhempien yleisen sosioekonomisen aseman indikaattori. Muista sosioekonomisen aseman mittareista vanhempien ammattiaseman ja koulutustason on havaittu olevan yhteydessä lasten koulumenestykseen (ks. Lehti & Laaninen, 2021), ja parempi koulumenestys voi puolestaan tukea osallisuuden kokemuksia, kuten luottamuksen ja myönteisen palautteen saamista (ks. THL, 2023).
Ulkomaalaistausta ei näytä olevan suoraviivaisesti yhteydessä osallisuuden kokemukseen, vaan yhteys riippuu esimerkiksi sukupuolesta ja sosiaalisen ulossulkemisen kokemuksista (Eid & Castaneda, 2023). Etenkin ulkomaalaistaustaisten nuorten suomalaistaustaisia useammin kokema kiusaaminen ja syrjintä rapauttaa heidän osallisuuttaan ja hyvinvointiaan (mt.).
Sosiaalisten suhteiden osalta tiedämme yleisemminkin, että koulukiusaaminen ja syrjityksi tuleminen vaikuttavat kielteisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin ja altistavat syrjäytymiselle (ks. esim. Plenty & Jonsson, 2017; Toiviainen ym., 2020). Tuoreimman Kouluterveyskyselyn mukaan aiempaa useampi helsinkiläislapsi ja -nuori kokee kasvuympäristössään turvattomuutta, kuten fyysistä uhkaa, syrjintää ja häirintää (Määttä, 2023). On myös huomioitava, että eri ryhmät altistuvat kouluympäristössään kielteisille kokemuksille vaihtelevissa määrin. Esimerkiksi syrjinnän kokemukset ovat tyypillisempiä helsinkiläisten tyttöjen kuin poikien keskuudessa (mt.). Valtakunnallisessa tarkastelussa on havaittu, että koulukiusaamisesta kärsivät muita useammin nuoremmat, naispuoliset ja maahan muuttaneet oppilaat (Eid & Castaneda, 2023; Valtion nuorisoneuvosto, 2023). Erittäin heikkoa osallisuutta tutkittaessa on siis tärkeää huomioida nuorten kielteiset kokemukset kasvuympäristössään.
Sosiaaliset suhteet ovat puolestaan keskeisiä osallisuutta tukevia tekijöitä. Aiemman tutkimuksen mukaan sosiaalisten suhteiden tarjoama tuki paitsi vahvistaa nuorten hyvinvointia ja kehitystä, myös suojaa kielteisiltä kehityskuluilta (ks. Varga & Zaff, 2017). Tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että vanhemmilta saatava tuki vahvistaa nuorten osallisuutta, kuten itsenäistä toimijuutta ja tavoitteiden saavuttamista (Koestner ym., 2020). Vanhempien tuki voi myös auttaa suojaamaan syrjintäkokemusten kielteisiltä vaikutuksilta (Priest ym., 2013). Tutkimuskentällä on kuitenkin korostettu, että suhde vanhempiin on vain yksi osa nuorten kasvun ja kehityksen kannalta keskeisistä sosiaalisista verkostoista (Varga & Zaff, 2017; ks. myös Ungar & Theron, 2020). Tässä tutkimuksessa huomioimmekin nuorten itse raportoiman keskusteluyhteyden sekä vanhempiin että koulun aikuisiin.
Aineisto ja menetelmät
Tämä tutkimus perustuu Kouluterveyskyselyn 2023 Helsingin otokseen. Kouluterveyskysely on THL:n kahden vuoden välein toteuttama laaja kyselytutkimus, joka antaa kattavaa kaupunkitasoista tietoa lasten ja nuorten kokemasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Vuoden 2023 kyselyyn vastasi Helsingissä 15 963 perusopetuksen 8. ja 9. luokkalaista ja nuorta toisen asteen 1. ja 2. vuoden opiskelijaa. Viidesosa kyselyyn vastanneista Helsingissä koulua käyvistä opiskelijoista asuu virallisesti Helsingin ulkopuolella. On kuitenkin mahdollista, että osa heistä asuu vuoroin Helsingissä esimerkiksi toisen vanhempansa luona. Tässä artikkelissa kutsumme helsinkiläisiksi kaikkia kyselyyn vastanneita Helsingissä opiskelevia nuoria.
Kyselyn vastausten kattavuus oli perusopetuksessa ja lukiossa yli 60 prosenttia, mutta jäi ammattioppilaitosten kohdalla noin viidennekseen (Määttä, 2023). Jotta kyselyn vastaajamäärät riittävät tilastollisten tulkintojen tekemiseen hyvin, tarkastelemme eri oppisasteilla opiskelevien helsinkiläisnuorten vastauksia pääsääntöisesti yhtenä kokonaisuutena. Tilastollisessa mallissamme käytämme kouluastetta iän indikaattorina niin, että vertaamme peruskoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisia kaikkiin toisen asteen opiskelijoihin. Tätä nuoremmilta oppilailta osallisuuden kokemusta ei selvitetty osallisuusindikaattorin kysymyksillä.
Osallisuuden kokemusta tutkittiin osallisuusindikaattorilla (THL, 2023), jonka osakysymyksiin vastasi yhdeksän kymmenestä vastaajasta. Osallisuusindikaattori koostuu kymmenestä väittämästä, jotka kartoittavat vastaajan kuuluvuuden ja hallinnan tunteita sekä kokemusta omista toimintamahdollisuuksista ja toiminnan merkityksellisyydestä (osallisuusindikaattorin ominaisuuksista ks. Erjansola 2022). Väittämien vastaukset (täysin samaa mieltä ‒ täysin eri mieltä) sijoittuvat jatkumolle, jonka toinen ääripää (0 pistettä) edustaa osattomuuden kokemusta ja toinen ääripää (100 pistettä) osallisuuden kokemusta. Muuttujaa voidaan tarkastella jatkuvana tai käyttää katkaisukohtaa, jolloin erittäin heikkoa osallisuutta kokeviksi voidaan katsoa ne vastaajat, jotka saavat indikaattorilla alle 50 pistettä. Osallisuusindikaattorin väittämät ja muut tutkimuksessa hyödynnettävät muuttujat on kuvattu artikkelin lopussa.
Kartoitamme sekä erittäin heikon osallisuuden yleisyyttä että tekijöitä, jotka voivat aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella selittää erittäin heikon osallisuuden kokemusta. Tarkastelemme ensin erittäin heikon osallisuuden osuuksia eri vastaajaryhmissä. Tämän jälkeen mallinnamme, missä määrin yksilöön, hänen perhetaustaansa ja kokemuksiinsa liittyvät tekijät selittävät osallisuuden kokemusta itsenäisesti, kun huomioimme muiden tekijöiden samanaikaisen vaikutuksen. Pyrimme tunnistamaan sekä tekijöitä, jotka altistavat osallisuuden haasteille, että tekijöitä, jotka suojaavat niiltä. Hyödynnämme logistista regressioanalyysia, joka soveltuu analyysimenetelmäksi tilanteessa, jossa selitettävä muuttuja on dikotominen (erittäin heikkoa osallisuutta kokevat verrattuna muihin vastaajiin).
Tulokset
Helsinkiläisnuorista 11 prosenttia, vastaajista lähes 1 600 nuorta, koki erittäin heikkoa osallisuutta osallisuusindikaattorilla mitattuna. Alustavissa tarkasteluissa heikkoa osallisuutta kokevien osuuksissa ei havaittu alueellisia eroja. Erittäin heikko osallisuuden kokemus oli selvästi yleisempää tyttöjen (15 %) kuin poikien (7 %) keskuudessa.
Erittäin heikkoa osallisuutta koettiin yhtä yleisesti sekä suomalaistaustaisten että niiden Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten nuorten keskuudessa, joiden vanhemmat olivat syntyneet ulkomailla. Sen sijaan ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista nuorista muita suurempi osuus (15 %) koki erittäin heikkoa osallisuutta (Kuvio 1). Heidän joukossaan erittäin heikko osallisuus oli yhtä yleistä sekä tytöillä että pojilla.
Oppiasteittain katsottuna suurin erittäin heikkoa osallisuutta kokevien osuus oli ammatillisessa koulutuksessa ja pienin lukiossa. Asiaa saattaa selittää esimerkiksi se, että peruskoulu kokoaa koko ikäryhmän yhteen, kun taas toisella asteella nuorten koulutuspolut eriytyvät. Ammatillisessa koulutuksessa erityisesti tytöt näyttäisivät kokevan erittäin heikkoa osallisuutta.
Sosioekonomisen taustan mittareista esimerkiksi perheen koettu taloudellinen tilanne oli selvästi yhteydessä erittäin heikkoon osallisuuteen (Kuvio 2). Perheensä taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi kokevista nuorista noin viidennes koki erittäin heikkoa osallisuutta, kun hyväksi tilanteensa kokevista osuus oli alle seitsemän prosenttia. Erittäin heikko osallisuus oli yhteydessä myös vanhempien työttömyyteen ja matalampaan koulutustasoon. Osallisuuden kokemuksen kannalta olennaista lienee nuoren kokemus perheensä taloudellisen tilanteen haastavuudesta.
Erittäin heikkoa osallisuutta selittivät myös helsinkiläisnuorten syrjintäkokemukset edellisen vuoden aikana (Kuvio 3). Yhteys oli tilastollisesti merkitsevä kaikkien kysyttyjen syrjintäperusteiden kohdalla. Tytöt kertoivat poikia yleisemmin kokeneensa syrjintää jollakin kysytyistä perusteista, kuten syrjintää kehon tai kasvojen piirteiden perusteella. Niin Suomessa kuin ulkomaillakin syntyneet ulkomaalaistaustaiset nuoret olivat kokeneet selvästi suomalaistaustaisia vastaajia yleisemmin syrjintää mitä tahansa syrjintäperustetta katsottaessa. Ulkomaalaistaustaisista nuorista noin 43 prosenttia oli kokenut syrjintää vähintään yhdellä kysytyllä syrjintäperusteella, kun suomalaistaustaisista vastaava osuus oli noin 29 prosenttia.
Kyselyssä tiedusteltiin myös sitä, kuinka usein vastaajaa oli kiusattu koulussa lukukauden aikana. Neljä viidesosaa vastaajista ei ollut kokenut kiusaamista lainkaan, mutta noin viittä prosenttia helsinkiläisnuorista oli kiusattu vähintään kerran viikossa. Viikoittain kiusatuista nuorista neljäsosa koki erittäin heikkoa osallisuutta. Kysymyksen voidaan katsoa olevan osin päällekkäinen syrjintäkokemuksia koskevan kysymyksen kanssa. Kysymysten aikaperspektiivit ovat kuitenkin erilaiset: viikoittaisen kiusaamisen voidaan katsoa kertovan etenkin ulossulkemisen intensiteetistä.
Helsinkiläisnuorista 45 prosenttia koki paljon vaikeuksia oppimistaidoissaan joissakin koulunkäyntiin liittyvissä tehtävissä. Erityisesti vaikeudet opetuksen seuraamisessa korreloivat erittäin heikon osallisuuden kanssa, mutta myös vaikeudet tunnilla vastaamisessa sekä vaikeudet kirjoittamista, lukemista tai laskemista vaativissa tehtävissä olivat yhteydessä erittäin heikkoon osallisuuden kokemukseen. Koetut oppimisen haasteet olivat myös selvästi yhteydessä toisiinsa. Paljon oppimisvaikeuksia jollakin osa-alueella kokevista nuorista viidesosa koki erittäin heikkoa osallisuutta.
Heikolta osallisuuden kokemukselta suojaavista tekijöistä tarkastelimme nuorten mahdollisuuksia keskustella mieltään painavista asioista aikuisten kanssa. Lähes puolet (48 %) kaikista vastaajista kertoi, että koulussa on joku aikuinen, jonka kanssa he voivat tarvittaessa keskustella mieltä painavista asioista. Erittäin heikko osallisuus oli heidän keskuudessaan muita vastaajia vähäisempää (6 % vrt. 16 %). Lisäksi nuorista kaksi kolmasosaa koki pystyvänsä keskustelemaan omista asioistaan vanhempiensa kanssa usein tai melko usein. Erittäin heikko osallisuus oli heidänkin keskuudessaan muita vastaajia selvästi vähäisempää (3 % vrt. 17 %). Lähes joka kymmenes (8 %) vastaaja kuitenkin koki, ettei pystynyt keskustelemaan vanhempiensa kanssa juuri koskaan. Heistä jopa vajaa puolet (42 %) koki erittäin heikkoa osallisuutta.
Lopuksi rajasimme tarkastelun alustavissa analyyseissa keskeisiksi osoittautuneisiin muuttujiin, joiden merkityksestä nuorten osallisuuden kokemuksille oli tarjolla myös vankkaa aiempaa tutkimusta. Tarkastelimme samanaikaisesti sukupuolen, koettujen oppimisvaikeuksien, maahanmuuttajuuden, kouluasteen, perheen koetun taloudellisen tilanteen, koetun syrjinnän ja koulukiusaamisen sekä aikuisilta saadun keskustelutuen yhteyksiä erittäin heikkoon osallisuuden kokemukseen. Niin yksilötason tekijät, perhetaustaan liittyvät tekijät, sosiaalisen ulossulkemisen kokemukset kuin aikuisten tarjoama tukikin selittivät tilastollisesti merkitsevästi riskiä kokea osallisuutensa erittäin heikoksi.
Osallisuutensa erittäin heikoksi kokivat muita todennäköisemmin tytöt (vrt. pojat), peruskoulussa opiskelevat nuoremmat vastaajat (vrt. toisen asteen opiskelijat), ulkomailla syntyneet ulkomaalaistaustaiset (vrt. muut), oppimisvaikeuksia vähintään yhdellä osa-alueella kokevat (vrt. ilman oppimisvaikeuksia olevat) sekä vastaajat, jotka kokivat perheensä taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi (vrt. sitä paremmaksi). Ulossulkemisen kokemusten osalta havaitsimme, että niin kokemukset syrjinnästä kuin koulukiusaamisestakin lisäsivät todennäköisyyttä kokea osallisuutensa erittäin heikoksi. Vaikka kaikki edellä mainitut haasteet huomioitiin, mahdollisuudet keskustella omista asioista aikuisen kanssa kotona tai koulussa puolestaan vähensivät todennäköisyyttä kokea osallisuutensa erittäin heikoksi.
Taulukossa 1 esitetään logistisen regressioanalyysin tulokset. Estimaattisarakkeessa (OR) esitettyjä tunnuslukuja tulkitaan niin, että ne kuvaavat ensimmäiseen luokkaan kuuluvien vastaajien (esim. tytöt) todennäköisyyttä kokea erittäin heikkoa osallisuutta toiseen luokkaan kuuluviin nuoriin verrattuna (esim. pojat) 95 prosentin luottamusvälillä. Esimerkiksi peruskoulun 8. ja 9. luokan opiskelijoilla on noin neljänneksen suurempi todennäköisyys kokea osallisuutensa erittäin heikoksi toisen asteen opiskelijoihin verrattuna. Oppimisvaikeuksista raportoineiden oppilaiden todennäköisyys kokea osallisuutensa erittäin heikoksi on puolestaan yli kolminkertainen verrattuna niihin, joilla ei oppimisvaikeuksia ole.
Yhteenveto ja päätelmät
Lasten ja nuorten osallisuus ja siihen kytkeytyvä yhteiskunnallinen eriarvoisuus on herättänyt huolta niin Helsingissä kuin monissa muissakin eurooppalaisissa kaupungeissa (esim. Brady ym., 2020; Määttä, 2023). Osallisuuden haasteet ovat helsinkiläislasten ja -nuorten keskuudessa verrattain yleisiä: runsas kymmenys osallisuutensa erittäin heikoksi kokevia ei suinkaan ole mitätön joukko. Tässä artikkelissa pyrimme vastaamaan kysymyksiin siitä, keitä erittäin heikkoa osallisuutta kokevat nuoret Helsingissä tällä hetkellä ovat ja voidaanko heidän osallisuuttaan tukea sillä, että mahdollisuuksia keskustella aikuisten kanssa omista asioista on tarjolla.
Kun tarkastelimme tarkempaan analyysiin valitsemiamme erittäin heikon osallisuuden selittäjiä samanaikaisesti, havaitsimme, että osallisuutensa kokivat erittäin heikoksi muita todennäköisemmin tytöt, peruskoulussa opiskelevat, ulkomailla syntyneet ulkomaalaistaustaiset, oppimisvaikeuksia kokevat sekä vastaajat, jotka kokivat perheensä taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi. Lisäksi niin kokemukset syrjinnästä kuin koulukiusaamisestakin lisäsivät vastaajien todennäköisyyttä kokea osallisuutensa erittäin heikoksi. Etenkin koettujen oppimisvaikeuksien merkitys korostui muihin riskitekijöihin verrattuna. Tilastollisen mallimme tulokset kuitenkin osoittivat, että mahdollisuudet keskustella omista asioista aikuisen kanssa kotona tai koulussa vähensivät todennäköisyyttä kokea osallisuutensa erittäin heikoksi – samanaikaisesti koetuista haasteista huolimatta.
On syytä huomioida myös se, kuinka isoa osaa helsinkiläisnuorista kukin tunnistetuista osallisuuden haasteista koskettaa. Esimerkiksi tyttöjä on noin puolet kustakin ikäluokasta, ja tulostemme mukaan erittäin heikko osallisuuden kokemus on selvästi yleisempää tyttöjen kuin poikien keskuudessa. Myös valtakunnallisessa tarkastelussa ero on samansuuntainen, mutta vielä Helsinkiä suurempi (THL 2024).
Vaikka Kouluterveyskyselyn 2023 Helsingin aineistossa tytöt kokivat osallisuutensa erittäin heikoksi poikia useammin, helsinkiläisen aikuisväestön keskuudessa tehdyt tutkimukset viittaavat päinvastaiseen: siihen, että miehet kokevat osallisuutensa erittäin heikoksi naisia yleisemmin (Erjansola, 2022). On todennäköistä, että eri ikäisten elinympäristöt ja kokemukset altistavat eri sukupuolia edustavat ihmiset erilaisille osallisuuden haasteille. Myöhemmissä tutkimuksissa onkin syytä kiinnittää huomiota osallisuuden ja sen haasteiden kokemiseen toisaalta nuorten tyttöjen ja poikien sekä toisaalta aikuisten naisten ja miesten keskuudessa. Jatkossa olisi tärkeää saada tutkittua tietoa myös sukupuolivähemmistöihin kuuluvien osallisuuden ja osattomuuden kokemuksista.
Kokemukset perheen taloudellisista vaikeuksista näyttäytyivät samansuuntaisina osallisuuden haasteina helsinkiläisnuorten keskuudessa kuin mitä aiempi tutkimus on osoittanut aikuisilla olevan (Erjansola, 2022). Runsas kymmenys alle 18-vuotiaista helsinkiläisistä elää pienituloisissa perheissä, ja pienituloisuus on huomattavasti yleisempää ulkomaalaistaustaisten lasten keskuudessa muihin lapsiin verrattuna (Ahlgren-Leinvuo & Vainio, 2024). Tämä antaa syytä seurata osallisuuden kokemuksen kehittymistä tulevina vuosina, jolloin kiristyneen taloudellisen tilanteen vaikutukset tulevat selvemmin näkyviin ihmisten henkilökohtaisessa elämässä.
Oppimisen vaikeuksia koki 45 prosenttia vastaajista, ja heidän kohdallaan todennäköisyys kokea osallisuutensa erittäin heikoksi erottui suuruusluokassaan muista selittävistä tekijöistä. Myös syrjintäkokemukset koskettavat merkittävää osaa helsinkiläisnuorista. Ulkomaalaistaustaisista nuorista 43 prosenttia kertoi kokeneensa syrjintää kuluneen vuoden aikana. Suomalaistaustaisetkin oppilaat kertoivat kokeensa syrjintää jollakin kysytyistä syrjintäperusteista melko usein, sillä heistäkin 29 prosenttia oli kokenut syrjintää. Viikoittain kokemastaan koulukiusaamisesta kertoi noin viisi prosenttia vastaajista. Jatkuva kiusatuksi tuleminen lisäsi selvästi nuorten riskiä kokea osallisuutensa erittäin heikoksi. Näin intensiivistä kiusaamista kokevien osuus kertoo kuitenkin vain osan kiusaamiskokemuksista: kiusaaminen haastanee siis laajemmankin joukon osallisuutta ja hyvinvointia.
Tulosten tulkinnassa on muistettava, että tässä tutkimuksessa osallisuuden kokemusta tarkasteltiin THL:n (2023) osallisuusindikaattorin avulla. Indikaattori sisältää kysymyksiä osallisuuden kokemusten eri osa-alueilta, kuten merkityksellisyyden ja toimijuuden kokemuksesta sekä kuuluvuudesta itselleen tärkeisiin ryhmiin. Erittäin heikko osallisuuden kokemus kuvaa ihmisiä, joiden pistemäärä jää koko kysymyssarjassa suhteellisen alhaiseksi alle viiteenkymmeneen pisteeseen sadasta. Heidänkin osallisuuden kokemuksensa on usein vahvempaa jollain indikaattorin osa-alueella kuin toisella. Näin heikon pistemäärän saaneiden voidaan kuitenkin arvioida olevan siinä määrin haavoittuvassa asemassa, että on perusteltua kiinnittää heihin erityistä huomiota ja pyrkiä tukemaan heidän osallisuuttaan tukitoimin.
Lisäksi tulosten tulkinnassa on huomioitava, että aineistomme on poikkileikkausaineisto, joten tekemämme mallinnuksen perusteella ei voida suoraan päätellä syy-seuraussuhteita. Muuttujien välillä on luultavasti monisyisempiä yhteyksiä kuin ne, jotka tämä tarkastelu pystyi tavoittamaan. Yksi esimerkki on koetun syrjinnän ja heikon osallisuuden välinen yhteys. Nojauduimme mallissa aiempiin tutkimuksiin, joiden mukaan syrjintäkokemukset haastavat nuorten osallisuutta (esim. Montoro ym., 2021). Myös vahvempi osallisuuden kokemus voi kuitenkin tukea myönteisiä kohtaamisia ja asenteita nuorten välillä (Laurence, 2020), mikä puolestaan saattaa vähentää alttiutta joutua syrjityksi.
Tutkimuksemme havainnollistaa, että osallisuuden haasteissa ei ole kyse vain yksilötason tekijöistä tai sosiodemografisista taustatekijöistä, vaan myös sosiaalisen ulossulkemisen kokemuksista koulussa tai vapaa-ajalla. Lisäksi yksilön taustaan tai ominaisuuksiin liittyvät tekijät, kuten ulkomaalaistausta (ks. Eid & Castaneda, 2023) tai erityisen tuen tarve oppimiseen (esim. Krull ym., 2019), voivat altistaa kiusaamiselle ja syrjinnälle. Ulossulkemiseen liittyvien ongelmien vakavuutta korostaa se, että lasten ja nuorten turvattomuus on lisääntynyt Helsingissä ja esimerkiksi heidän kokemansa syrjintä on yleisempää Helsingissä kuin koko maassa keskimäärin (Määttä, 2023). Lasten ja nuorten keskuudessa valitettavan yleisiksi ongelmiksi osoittautuneisiin kiusaamiseen ja syrjintään on siis painavat syyt puuttua niin osallisuuden kuin hyvinvoinnin näkökulmasta.
Vaikka monenlaiset haasteet voivat altistaa nuoret erittäin heikolle osallisuudelle, kyseessä ei ole vääjäämätön ennuste. Vanhempien ja koulun kasvattajien tarjoamalla keskustelutuella voidaan vahvistaa myös niiden nuorten osallisuutta, joiden taustalta löytyy heikon osallisuuden riskitekijöitä (ks. myös Ungar & Theron, 2020). Nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi on tärkeää, että myös kasvattajat – niin kotona kuin koulussa – saavat tärkeään tehtäväänsä tarvitsemansa tuen.
Koska osallisuus on monen asian summa, sitä voidaan vahvistaa monin eri tavoin. Yhden osallisuuden osa-alueen vahvistuminen voi lisäksi tukea toista. Esimerkiksi maahan muuttaneiden nuorten keskuudessa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että kokemus omien mielipiteiden kuulluksi tulemista voi vahvistaa kokemusta yhteisöön kuulumisesta ja yhteiskunnallinen aktivismi voi lujittaa kokemusta siitä, että nuori voi vaikuttaa omaan ja yhteisönsä elämään (esim. Kilpi-Jakonen ym., 2023; Pauha & Bahmanpour, 2020).
Kouluterveyskyselyn tulokset viestivät sekä tarpeesta että mahdollisuuksista edistää helsinkiläisten oppilaiden osallisuutta. Osallisuutta lisäävät tai heikentävät tekijät eivät ole yksinomaan yksilön vastuulla: osallisuus kun riippuu myös sosiaalisista hierarkioista ja yhteiskunnassa vallitsevista asenteista (ks. THL, 2023). Kysymys vastuusta korostuu lasten ja nuorten osallisuudesta puhuttaessa. On aikuisten vastuulla pyrkiä vähentämään syrjinnän, kiusaamisen ja lapsiperheköyhyyden kaltaisia osallisuuden esteitä ja tukemaan lasten ja nuorten osallisuutta niin kotona kuin koulussa.
Jenni Erjansola toimii tutkijana ja Tuuli Anna Renvik johtavana asiantuntijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Ahlgren-Leinvuo, H., & Vainio, A. (2024). Helsinkiläisten tulot ja toimeentulo. Julkaisematon käsikirjoitus.
Brady, B., Chaskin, R. J., & McGregor, C. (2020). Promoting civic and political engagement among marginalized urban youth in three cities: Strategies and challenges. Children and Youth Services Review, 116, 105184.
Eid, M., & Castaneda, A. (2023). Ulkomaalaistaustaisten nuorten hyvinvointi tutkimusten ja tilastojen valossa. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja 73. Saatavilla: Ulkomaalaistaustaisten nuorten hyvinvointi tutkimusten ja tilastojen valossa (tietoanuorista.fi)
Erjansola, J. (2022). Osallisuus on yhteyttä ja merkityksellisyyttä – havaintoja helsinkiläisten osallisuuden kokemuksista. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Kvartti 2022:1, 44–53.
Helenius, J., & Kivimäki, H. (2023). Lasten ja nuorten hyvinvointi - Kouluterveyskysely 2023. Tilastoraportti 48/2023. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla: Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2023 (julkari.fi)
Helsingin kaupunki (2021). Kasvun paikka – Helsingin kaupunkistrategia 2021–2025. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Helsingin kaupunki (2022). Lasten ja nuorten osallisuuden edistämisen kaupunkitasoiset tavoitteet, arviointi ja johtaminen Helsingissä 2021–2025. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Isola, A-M & Leemann, L (2021). Osallisuuden kokemus on hyvinvoinnin ja terveyden tekijä. Sosiaalitieteellinen aikakauslehti 4/2021, 381–338.
Kaupunkitieto (2021). Lapsiperheiden toimeentulo | Tutkimus- ja tilastotietoa Helsingistä. Ladattu 2.3.2024.
Kilpi-Jakonen, E., Alisaari, J., & Kimanen, A. (2023). Vähemmistönuoret osallistuvat yhteiskuntaan monipuolisesti, mutta tarvitsevat siihen myös tukea. Tutkimuskatsauksia 2/2023. Turku: Kaupunkitutkimusohjelma.
Koestner, R., Powers, T. A., Holding, A., Hope, N., & Milyavskaya, M. (2020). The relation of parental support of emerging adults’ goals to well-being over time: The mediating roles of goal progress and autonomy need satisfaction. Motivation Science, 6, 374–385.
Krull, J., Wilbert, J., & Hennemann, T. (2019). Does social exclusion by classmates lead to behaviour problems and learning difficulties or vice versa? A cross-lagged panel analysis. Teoksessa S. Schwab, M. Nel, & F. Hellmich (toim.), Social participation of students with special educational needs in mainstream education (s. 73-91). Routledge.
Laurence, J. (2020). Cohesion through participation? Youth engagement, interethnic attitudes, and pathways of positive and negative intergroup contact among adolescents: A quasi-experimental field study. Journal of Ethnic and Migration Studies, 46, 2700-2722.
Leemann, L & Virrankari, L (2022). Nuorten osallisuuden kokemus ja siinä tapahtuneet muutokset vuosina 2019–2021: ovatko erot kasvaneet koronaepidemian aikana? Teoksessa M. Kekkonen, M. Gissler, P. Känkänen, A.-M. Isola (toim.) Poikkeuksellinen nuoruus korona-aikaan. Nuorten elinolot -vuosikirja 2022. Helsinki: THL.
Lehti, H., & Laaninen, M. (2021). Perhetaustan yhteys oppimistuloksiin Suomessa PISA- ja rekisteriaineistojen valossa. Yhteiskuntapolitiikka, 86, 5–6.
Montoro, J. P., Kilday, J. E., Rivas-Drake, D., Ryan, A. M., & Umaña-Taylor, A. J. (2021). Coping with discrimination from peers and adults: Implications for adolescents’ school belonging. Journal of Youth and Adolescence, 50, 126-143.
Määttä, S. (2023). Kouluterveyskysely 2023 - Helsinkiläislasten ja -nuorten koettu hyvinvointi, terveys ja turvallisuus. Tilastoja 2023: 6. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: Kouluterveyskysely 2023 – Helsinkiläislasten ja -nuorten koettu hyvinvointi, terveys ja turvallisuus
Pauha, T., & Bahmanpour, M. (2020). Shiianuorten uskonnollinen toimijuus. Tapausesimerkkinä Stand4Hussain. Uskonnontutkija – Religionsforskaren, 9, 1-12.
Plenty, S., & Jonsson, J. O. (2017). Social exclusion among peers: The role of immigrant status and classroom immigrant density. Journal of Youth and Adolescence, 46, 1275-1288.
Priest, N., Paradies, Y., Trenerry, B., Truong, M., Karlsen, S., & Kelly, Y. (2013). A systematic review of studies examining the relationship between reported racism and health and wellbeing for children and young people. Social Science & Medicine, 95, 115-127.
Read, S., & Salmela-Aro, K. (2024). Maahanmuuttajanuorten uupumus ja kyynistyminen koulussa ja yhteiskunnassa. Teoksessa Renvik, T. A. & Säävälä, M. (toim.). (2024). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: Näkökulmana väestösuhteet (s. 98-112). TEM oppaat ja muut julkaisut 2024:1. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Saatavilla: Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023- Näkökulmana väestösuhteet (valtioneuvosto.fi)
THL (2023). Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla: Osallisuuden edistäjän opas (julkari.fi)
THL (2024). Kouluterveyskyselyn tulokset. Lasten nuorten terveys ja hyvinvointi -tulosnäkymä. Viitattu 8.4.2024. https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset
Toiviainen, H., Hyytiä, J., & Kuusipalo, P., (2020). Inclusion and marginalization of youth (Finland). Teoksessa J. Kauko & K. Tilleczek (toim.), Bloomsbury education and childhood studies. Bloomsbury Publishing.
Valtion nuorisoneuvosto (2023). Katsaus nuorten hyvinvointiin 2023. Saatavilla: Katsaus nuorten hyvinvointiin 2023 (tietoanuorista.fi)
Ungar, M., & Theron, L. (2020). Resilience and mental health: How multisystemic processes contribute to positive outcomes. The Lancet Psychiatry, 7(5), 441-448.
Varga, S. M., & Zaff, J. F. (2018). Webs of support: An integrative framework of relationships, social networks, and social support for positive youth development. Adolescent Research Review, 3, 1–11.
Virtanen, T. E., Räikkönen, E., Engels, M. C., Vasalampi, K., & Lerkkanen, M. K. (2021). Student engagement, truancy, and cynicism: A longitudinal study from primary school to upper secondary education. Learning and Individual Differences, 86, 101972.
Tutkimuksessa hyödynnetyt THL:n Kouluterveyskyselyn 2023 muuttujat:
Kouluastetta kuvaava muuttuja jakautuu perusopetuksen 8. ja 9. vuosiluokan oppilaisiin, lukiokoulutuksen 1. ja 2. vuoden opiskelijoihin sekä ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoihin. Nämä on myös uudelleenluokiteltu kaksiluokkaiseksi muuttujaksi perusopetuksen 8. ja 9. vuosiluokan oppilaisiin sekä toisen asteen 1. ja 2. vuoden opiskelijoihin, jolloin kouluastemuuttuja kuvaa myös vastaajan ikää.
Sukupuolimuuttuja perustuu kysymykseen vastaajan virallisesta sukupuolesta, jossa vastausvaihtoehdot ovat poika ja tyttö. Kyselyssä kysyttiin myös koettua sukupuolta, mutta tämä tieto ei ole saatavilla Helsingin aineistossa.
Perheen koettua taloudellista tilannetta selvitettiin kysymyksellä: ”Millaiseksi arvioit perheesi taloudellisen tilanteen?". Vastausvaihtoehdoiksi annettiin 1) Erittäin hyväksi, 2) Melko hyväksi, 3) Kohtalaiseksi, 4) Melko huonoksi, 5) Erittäin huonoksi. Koettua taloudellista tilannetta tarkasteltiin indikaattorimuodossa niiden nuorten osuutena, jotka arvioivat perheen taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi.
Vastaajan syntyperää tarkasteltiin kolmiluokkaisella muuttujalla, jolla vastaajan syntyperä määräytyy nuoren vanhempien syntymämaan perusteella. Suomalaistaustaisiksi katsotaan ne henkilöt, joiden vanhemmista vähintään toinen on syntynyt Suomessa. Ulkomaalaistaustaiset vastaajat jaetaan nuoriin, jotka ovat itse syntyneet Suomessa, sekä nuoriin, jotka ovat syntyneet ulkomailla. Analyysin perusteella osassa tarkasteluista syntyperää tarkastellaan myös kaksiluokkaisena muuttujana niin, että ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten nuorten eli maahan muuttaneiden nuorten kokemuksia verrataan muiden nuorten kokemuksiin.
Koettuja oppimisvaikeuksia selvitettiin kysymyksellä: "Onko sinulla vaikeuksia seuraavissa koulunkäyntiin/opiskeluun liittyvissä asioissa?". Kysyttyjä asioita olivat 1) Opetuksen seuraaminen oppitunneilla, 2) Läksyjen tai muiden vastaavien tehtävien tekeminen, 3) Kokeisiin valmistautuminen, 4) Kirjoittamista vaativien tehtävien tekeminen, 5) Lukemista vaativien tehtävien tekeminen, 6) Laskemista vaativien tehtävien tekeminen, 7) Suullinen esiintyminen, 8) Vastaaminen tunnilla, 9) Opiskelussa käytettävien laitteiden (digitaalisen tekniikan tai ohjelmistojen) käyttö. Vastausvaihtoehdoiksi annettiin: 1) Ei lainkaan, 2) Melko vähän, 3) Melko paljon, 4) Erittäin paljon. Koettuja oppimisvaikeuksia tarkasteltiin myös indikaattorimuodossa niiden nuorten osuutena, jotka ilmoittivat vähintään yhdessä osiossa vaihtoehdon erittäin paljon tai vähintään kolmessa osiossa vaihtoehdon melko paljon.
Koettuun syrjintään liittyvät tarkastelut perustuvat kysymykseen: "Onko sinua kiusattu, syrjitty tai häiritty seuraaviin asioihin liittyen viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana koulussa/oppilaitoksessa tai vapaa-ajalla?". Kyselyssä annettuja asioita olivat 1) Paino, pituus, kehon tai kasvojen piirteet, 2) Ihonväri, 3) Vammaisuus, pitkäaikainen sairaus tai näkyvä oire, 4) Sukupuoli, sukupuolen ilmaiseminen, muunsukupuolisuus, sukupuolettomuus, 5) Seksuaalinen suuntautuminen, 6) Kieli, 7) Ulkomainen tausta, romanitausta, saamelaisuus (vuoteen 2021 asti: Ulkomainen tausta, romani, saamelainen), 8) Uskonto, uskonnottomuus tai elämänkatsomus, 9) Perhe tai koti (esim. vanhemmat, sisarukset, taloudellinen tilanne, asuinpaikka). Vastausvaihtoehdot olivat kyllä ja ei. Koettua syrjintää tutkittiin myös indikaattorimuodossa vertaamalla muihin vastaajiin niitä vastaajia, jotka olivat kokeneet syrjintää vähintään yhdessä asiassa.
Kokemuksia koulukiusaamisesta kysyttiin kysymyksellä: "Kuinka usein sinua on kiusattu koulussa/oppilaitoksessa tämän lukukauden aikana?". Vastausvaihtoehdot olivat 1) Useita kertoja viikossa, 2) Noin kerran viikossa, 3) Harvemmin, 4) Ei lainkaan. Kiusaamiskokemuksia katsottiin indikaattorimuodossa vertaamalla vähintään kerran viikossa kiusattuja vastaajia muihin vastaajiin.
Mahdollisuutta keskustella koulussa aikuisen kanssa mieltä painavista asioista selvitettiin kysymyksellä: "Onko koulussasi/oppilaitoksessasi joku aikuinen, jonka kanssa voit tarvittaessa keskustella mieltäsi painavista asioista?". Vastausvaihtoehdot olivat ei, kyllä ja en tiedä. Kyllä-vastanneita nuoria verrattiin muihin vastaajiin.
Keskusteluyhteyttä vanhempien kanssa tutkittiin kysymyksellä: "Pystytkö keskustelemaan vanhempiesi kanssa omista asioistasi?". Vastausvaihtoehtoina annettiin 1) En juuri koskaan, 2) Silloin tällöin, 3) Melko usein, 4) Usein. Niitä nuoria, jotka vastasivat pystyvänsä keskustelemaan vanhempiensa kanssa usein omista asioistaan, verrattiin muihin vastaajiin.
Osallisuuden kokemusta tutkittiin osallisuusindikaattorilla (THL, 2023), jonka osakysymyksiin vastasi yhdeksän kymmenestä vastaajasta. Osallisuusindikaattori koostuu kymmenestä väittämästä, jotka kartoittavat vastaajan kuuluvuuden ja hallinnan tunteita sekä kokemusta omista toimintamahdollisuuksista ja toiminnan merkityksellisyydestä. Osallisuusindikaattorin väittämät ovat 1) Tunnen, että päivittäiset tekemiseni ovat merkityksellisiä, 2) Saan myönteistä palautetta tekemisistäni 3) Kuulun itselleni tärkeään ryhmään tai yhteisöön 4) Olen tarpeellinen muille ihmisille 5) Pystyn vaikuttamaan oman elämäni kulkuun 6) Tunnen, että elämälläni on tarkoitus 7) Pystyn tavoittelemaan minulle tärkeitä asioita 8) Saan itse apua silloin, kun sitä todella tarvitsen 9) Koen, että minuun luotetaan 10) Pystyn vaikuttamaan joihinkin elinympäristöni asioihin. Väittämien vastaukset (täysin samaa mieltä ‒ täysin eri mieltä) sijoittuvat jatkumolle, jonka toinen ääripää (0 pistettä) edustaa osattomuuden kokemusta ja toinen ääripää (100 pistettä) osallisuuden kokemusta. Muuttujaa voidaan tarkastella jatkuvana tai käyttää katkaisukohtaa, jolloin erittäin heikkoa osallisuutta kokeviksi voidaan katsoa ne vastaajat, jotka saavat indikaattorilla alle 50 pistettä.
Aineiston käyttölupa perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Helsingin kaupungin väliseen tutkimusyhteistyösopimukseen.