Osa-aikatyö on Suomessa harvinaisempaa kuin naapurimaissa, mutta yleistymässä meilläkin. Esimerkiksi kaupan alalla myyjien uudet työsopimukset ovat nykyisin useimmiten osa-aikaisia. Työnantajat haluavat kohdentaa työvoimaa palveluiden kysynnän mukaan ruuhka-aikoihin. Moni työllinen kuitenkin toivoisi työsuhteen olevan kokoaikainen, ja samaan aikaan yhä useampi tekee osa-aikatyötä nimenomaan omasta tahdostaan.
Tässä artikkelissa analysoidaan osa-aikatyön määrän ja osuuksien kehitystä yli ajan ja esiintyvyyttä toimialoittain. Lisäksi tarkastellaan, ketkä tekevät eniten osa-aikatyötä, ja mistä syystä. Lopussa pohditaan osa-aikatyön hyviä ja huonoja puolia. Katse on kohdistettu erityisesti Helsinkiin, vaikka kaupunkitasoista tilastotietoa osa-aikatyöstä on tarjolla niukasti. Sen sijaan koko Suomea koskevaa tilastotietoa löytyy monipuolisemmin. Helsinkiä kuvaavien tietojen pääasiallisena lähteenä on käytetty Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen aineistoa, jonka luotettavuustaso on Helsingin kohdalla suuntaa antava kyselytutkimuksen pienen otoksen vuoksi. Lisäksi artikkeliin on koottu tietoja muista lähteistä mahdollisimman monipuoliseen kuvan saamiseksi. Jos aluetason tietoa ei ole ollut saatavilla, on ilmiötä tarkasteltu Suomea koskevien tietojen pohjalta, näin on muun muassa osa-aikatyön syiden kohdalla. Tuoreimmat Helsinkiä koskevat tilastotiedot kuvaavat vuoden 2023 tilannetta.
Osa-aikaiselle työlle on erilaisia määritelmiä. Yleisesti osa-aikatyöksi kutsutaan työtä, jossa työntekijän työaika on lyhyempi kuin kokoaikaisen työntekijän säännöllinen työaika. Tässä artikkelissa osa-aikatyön määritelmä perustuu suurelta osin työvoimatutkimukseen, jossa osa-aikatyötä tekeväksi luokitellaan palkansaaja, joka ilmoittaa tekevänsä päätyöpaikassaan osa-aikatyötä. Määritelmä ei perustu tuntirajoihin, vaan vastaajan omaan käsitykseen työn osa-aikaisuudesta. (SVT)
Suomessa osa-aikatyötä tehdään vähemmän kuin Euroopassa keskimäärin
Suomessa on perinteisesti työskennelty kokoaikaisesti, vaikka osa-aikatyön osuus on ollut viime vuosina kasvussa. Vuonna 2022 Suomessa tehtiin osa-aikatyötä hieman vähemmän kuin Euroopan unionin maissa keskimäärin. Muissa Pohjoismaissa osa-aikatyö on Suomea yleisempää, samoin useissa Keski- ja Länsi-Euroopan maissa, kuten Alankomaissa, Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä. Suomea harvemmin osa-aikatyötä tehdään useissa Etelä- ja Itä-Euroopan maissa. (Eurostat).
Suomi poikkeaa Euroopan unionin jäsenvaltiosta (EU27) muun muassa naisten ja miesten osa-aikatyötä tekevien osuuksien suhteen; suomalaiset naiset tekevät vähemmän osa-aikatyötä kuin EU27-maiden naiset keskimäärin, mutta suomalaisilla miehillä osa-aikatyö on yleisempää kuin EU27-maiden miehillä keskimäärin. Euroopan unionin maissa naisten osa-aikatyö on selvästi yleisempää kuin miesten, näin myös Suomessa. Suomalaisista naisista vajaa neljäsosa työskentelee osa-aikaisesti. Saksassa lähes puolet ja Alankomaissa jopa 64 prosenttia työllisistä naisista teki osa-aikatyötä vuonna 2022. Alankomaissa osa-aikatyötä tekevät erityisesti pienten lasten äidit, koska kokopäiväinen päivähoitojärjestelmä ovat monille liian kallis ja hankalasti tavoitettava vaihtoehto (OECD). Alankomaissa 20–64-vuotiaiden työllisyysaste on EU:n vertailumaiden korkein, ja osin tämä perustuu osa-aikatyötä tekevien suureen määrään. (Tilastokeskus 2023a).
Työllisyyden suhteellinen kasvu painottunut vahvasti osa-aikatyöhön
Tilastokeskuksen koko Suomea koskevista työvoimatutkimuksen tiedoista selviää, että osa-aikatyö yleistyi vauhdilla 1990-luvulla ja 2000-luvun vaihteessa. Syitä tähän olivat muun muassa osa-aikaeläkejärjestelmä, osittaisen hoitovapaan mahdollistuminen, opiskelijoiden lisääntynyt työssäkäynti sekä kauppojen ja ravintoloiden aukioloaikojen vapautuminen. (Tilastokeskus 2023a).
Helsinkiä koskevaa vertailukelpoista tilastotietoa on saatavissa vuodesta 2010 alkaen. Osa-aikatyön määrä lisääntyi maltillisesti vuosina 2010–2022. Koronapandemia aiheutti työllisyydessä väliaikaisen notkahduksen, joka osui erityisen voimakkaasti osa-aikatyölle tyypillisimpiin toimialoihin, majoitus- ja ravitsemistoimintaan sekä kaupan ja kulttuurin aloille. Vuodesta 2021 lähtien osa-aikatyön määrän kasvu on kiihtynyt.
Helsinkiläisten osa-aikaisten työllisten määrä on kasvanut vuodesta 2010 vuoteen 2023 yli 50 prosenttia eli yli 20 000 henkilöllä. Samaan aikaan kokoaikaisten palkansaajien määrä on kasvanut kahdeksan prosenttia (18 000 henkilöä). Voidaan siis todeta, että työllisyyden kasvu nojautuu vahvasti osa-aikatyön yleistymiseen. Koko maan tasolla muutokset ovat samansuuntaisia Helsingin kanssa. (Kuvio 1)1.
Joka viides helsinkiläinen palkansaaja työskentelee osa-aikaisesti
Helsingissä oli vuonna 2023 noin 63 000 osa-aikaista palkansaajaa, mikä oli 15 prosenttia kaikista Suomen osa-aikatyötä tekevästä palkansaajista. Kokoaikaisissa työsuhteissa Helsingin osuus oli vastaavasti 13 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla osa-aikatyötä teki 104 000 palkansaajaa, mikä oli lähes neljäsosa koko maan osa-aikatyöstä. Helsingin seudulla työskenteli osa-aikaisesti 127 000 palkansaajaa, 30 prosenttia koko maan osa-aikaisista. Koko maan tasolla osa-aikatyötä tekeviä palkansaajia oli yli 425 000. Kokoaikaisen työsuhteen rinnalla osa-aikatyötä tekevät eivät ole mukana tässä tarkastelussa.
Vuonna 2023 osa-aikatyön osuus kaikista palkansaajien työsuhteista nousi Helsingissä 20 prosenttiin, kun muualla maassa se oli vastaavasti 18 prosenttia. Helsingissä siis joka viides työsuhde oli vuonna 2023 osa-aikainen. Vuodesta 2010 osa-aikatyötä tekevien osuus kaikista palkansaajista on kasvanut Helsingissä viidellä prosenttiyksiköllä ja muualla Suomessa hieman vähemmän.
Osa-aikatyö yleisintä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa, kaupan sekä kulttuurin aloilla
Osa-aikatyön yleisyys vaihtelee eri toimialoilla Helsingissä huomattavasti. Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa lähes puolet työsuhteista on osa-aikaisia. Ravintoloissa, kahviloissa ja hotelleissa osa-aikatyön yleisyys liittyy asiakaspalvelun luonteeseen; ruuhka-aikaan työvoimaa tarvitaan paljon ja ruuhkahuippujen välissä töitä on vähemmän. Taiteen, viihteen ja virkistyksen toimialoilla osa-aikatyö on niin ikään hyvin yleistä – kaksi viidesosaa työsuhteista on osa-aikaisia. Kulttuuri- ja liikunta-aloilla tapahtumien ja työn luonne, kuten iltoihin ajoittuvat esitykset tai liikuntapalvelut, selittävät osa-aikatyön yleisyyttä.
Kolmanneksi eniten helsinkiläiset tekevät osa-aikatyötä kaupan toimialalla, jossa osa-aikatyön osuus on yli kolmasosa kaikista työsuhteista. Kaupan liiton esittämien tietojen mukaan osa-aikatyön osuus vähittäiskaupassa nousee koko maan tasolla jopa 60 prosenttiin. Perusteluita tähän ovat asiakasmäärien suuri vaihtelu vuorokauden, viikon ja kuukauden sisällä. (Muilu 2022)
Vähintään viidesosa helsinkiläisistä työllisistä tekee osa-aikatyötä muun palvelutoiminnan, terveys- ja sosiaalipalveluiden, kuljetuksen ja varastoinnin, koulutuksen sekä hallinto- ja tukipalveluiden toimialoilla, joihin luokitellaan muun muassa osa vuokratyöyritysten työntekijöistä. Harvinaisinta osa-aikatyö on rakentamisen ja teollisuuden toimialoilla.
Lukumääräisesti osa-aikaisesti työskenteleviä on Helsingissä eniten kaupan alalla, yli 10 000 palkansaajaa. Lähes yhtä paljon osa-aikatyötä tekeviä löytyy terveys- ja sosiaalipalveluista. Majoituksen ja ravitsemisen sekä koulutuksen toimialoilla työskentelee noin 6 000 osa-aikaista.
Tilastokeskuksen rekisteripohjaisesta palkkarakennetilastosta2 löytyy koko maan tasolla tiedot palkansaajista työnantajasektorin mukaan vuodelta 2022. Vastaavaa kuntatasoista tietoa työnantajasektorista ei ole käytettävissä. Suomessa osa-aikatyö on yleisintä yksityisellä sektorilla, jossa työskenteli lähes neljä viidestä osa-aikaisesta palkansaajasta. Kuntien palveluksessa osa-aikaisista palkansaajista työskenteli viidesosa ja valtion palveluksessa vain yksi prosentti.
Ammattiryhmittäin tarkasteltuna osa-aikatyötä tekevien kärjessä olivat koko maan tasolla sanomalehtien jakajat ja lähetit, kassanhoitajat ja lipunmyyjät, tarjoilutyöntekijät, katujen puhtaanapidon ja jätehuollon työntekijät, torikauppiaat, urheilijat, urheiluvalmentajat ja liikunnanohjaajat, myyntityöntekijät sekä myyjät. Näissä ammattiryhmissä vähintään puolet palkansaajista työskenteli osa-aikaisesti vuonna 2022. (SVT: Tilastokeskus, palkkarakennetilasto)
Naiset, nuoret ja ulkomaalaistaustaiset työskentelevät eniten osa-aikaisesti
Sukupuolten välillä iso ero
Noin kaksi kolmasosaa kaikista osa-aikaisesti työskentelevistä on naisia. Vuonna 2023 naisten osuus kaikista osa-aikatyötä tekevistä palkansaajista oli Helsingissä 65 prosenttia ja miesten osuus 35 prosenttia. Koko maan tasolla naisten osuus oli hieman Helsinkiä korkeampi, 67 prosenttia. Osuuksissa on ollut pientä vaihtelua suuntaan ja toiseen vuosittain.
Helsingissä osa-aikatyötä tekevien osuus kaikista palkansaajista oli naisilla neljäsosa vuonna 2023. Miehistä osa-aikatyötä tekevien osuus oli vain 15 prosenttia. Kummankin sukupuolen kohdalla osa-aikatyötä tekevien osuudet ovat kasvaneet nopeasti parin viime vuoden aikana samalla kun osa-aikaiset työsuhteet ovat muutoinkin yleistyneet.
Nuorimmat ja vanhimmat yliedustettuina
Osa-aikatyön yleisyydessä on myös ikäryhmittäisiä eroja. Nuorimmat ja vanhimmat palkansaajat työskentelevät selvästi muita useammin osa-aikaisesti. Alle 25-vuotiaista lähes kaksi kolmasosaa ja yli 65-vuotiaista reilusti yli puolet oli osa-aikatyössä. 25–34-vuotiaista osa-aikatyötä teki noin viidesosa ja 60–64-vuotiaista 16 prosenttia. Osa-aikatyön osuus koko ikäryhmän työllisistä oli pienin 35–59-vuotiailla, joista joka kymmenes työskenteli osa-aikaisesti.
Määrällisesti osa-aikatyötä tekevät eniten nuoret (Kuvio 5). Kolmasosa kaikista Helsingin osa-aikaisista palkansaajista on alle 25-vuotiaita ja melkein toinen kolmas 25–34-vuotiaita. Joka kymmenes osa-aikatyötä tekevä oli yli 60-vuotias. Osa-aikatyö näyttää siis tarjoavan sekä nuorille opiskelijoille että eläkeläisille mahdollisuuden työskentelyyn, eivätkä nämä ryhmät välttämättä edes halua kokopäiväistä työtä.
Ulkomaalaistaustaiset työskentelevät usein osa-aikaisesti
Ulkomaalaistaustaiset tekevät suomalaistaustaisia useammin osa-aikatyötä. Helsingin osalta työllisten työsuhteiden laadusta ei ole käytettävissä tietoa taustamaiden mukaan, mutta koko Suomea koskevia tietoja voi hyvin peilata myös Helsinkiin. Neljäsosa kaikista Suomen ulkomaalaistaustaista työllisistä asuu Helsingissä ja peräti joka toinen pääkaupunkiseudulla. Kun verrataan ulkomaalaistaustaisten osa-aikatyötä suomalaistaustaisiin koko maan tasolla, löytyy huomattavia eroja sukupuolten ja ikäryhmien kohdalla. Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimuksen (UTH) mukaan miesten osa-aikatyö on selvästi yleisempää ulkomaalaistaustaisilla kuin suomalaistaustaisilla, ja 25–54-vuotiaista ulkomaalaistaustaiset tekivät osa-aikatyötä lähes kaksi kertaa niin usean kuin samanikäiset suomalaistaustaiset työlliset. (Sutela 2015)
Osa-aikatyötä vapaaehtoisesti vai pakon sanelemana?
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa on kysytty osa-aikatyön syitä koko Suomen tasolla (Kuvio 6). Tarkempaa aluetasoista tietoa syistä ei ole käytettävissä. Mainittakoon jälleen, että osa-aikatyön määrittely työvoimatutkimuksessa perustuu vastaajien omiin käsityksiin työnsä osa-aikaisuudesta.
Vuonna 2023 reilu viidesosa osa-aikaisista palkansaajista teki osa-aikatyötä, koska kokoaikatyötä ei ollut tarjolla. Reilu neljännes vastaajista oli opiskelijoita. Oma terveydellinen tila tai lasten/läheisen hoito oli osa-aikatyön syynä yhteensä 16 prosentille työllisistä. Lisäksi joka kolmas vastaaja teki osa-aikatyötä jostain muusta syystä, jota ei tarkemmin eritelty. Viimeksi mainittuun sisältyy muun muassa jo eläkkeelle siirtyneitä, edelleen työtä tekeviä henkilöitä. Eläkeläisten työssäkäynti onkin lisääntynyt viime vuosina. Kevan tutkimuksen mukaan kunta-alan yleisimmissä ammateissa, hoito- ja opetusaloilla, jopa joka neljäs työskentelee vanhuuseläkkeen rinnalla. Osin tätä selittävät aiemman eläkejärjestelmän mukaiset alemmat ammatilliset eläkeiät (Salonen & Sohlman 2022).
Kuten aiemmin todettiin, naiset tekevät miehiä useammin osa-aikatyötä; naisten osuus kaikista osa-aikatyötä tekevistä on vajaat kaksi kolmasosaa ja miesten reilu kolmannes (Kuvio 7). Osa-aikatöiden syitä tarkasteltaessa opiskelu ja kokoaikaisen työn puute ovat sekä naisilla että miehillä perusteena suunnilleen yhtä usein. Terveydellisistä syistä tehtävä osa-aikatyö on naisilla hieman miehiä yleisempää. Suurin ero osa-aikatöiden syiden kohdalla naisten ja miesten välillä oli lasten ja sukulaisten hoiva. Omien lasten tai sukulaisen hoitaminen on osa-aikatyön pääasiallinen syy joka kymmenennelle naiselle, mutta vain kahdelle prosentille miehistä. Osa-aikatyön tekeminen jostain muusta syystä on miehillä hieman naisia yleisempää.
Ulkomaalaistaustaisten työllisten epävarma työmarkkina-asema näkyy osa-aikatyön syissä. FinMonik-tutkimuksen (2018–2019) mukaan ulkomaalaistaustaisista osa-aikaisesti työskentelevistä puolet teki osa-aikatyötä siksi, ettei heille ollut tarjottu kokopäivätyötä. Osuus oli lähes sama sekä miehillä että naisilla. Opiskelu oli miehillä seuraavaksi yleisimmin mainittu syy (30 %). Naisilla puolestaan omien lasten hoitaminen nousi melko tärkeäksi syyksi (14 %). Viidennes kaikista vastaajista ilmoitti, että halusi tehdä osa-aikatyötä jostakin muusta syystä. (Kuusio et al. 2020)
Lopuksi: Osa-aikatyö tarjoaa valinnanvapautta, mutta riittääkö palkka toimeentuloon?
Yksilöllisiä valintoja ja tasapainoa työhön, perhe-elämään sekä vapaa-aikaan
Osa-aikatyön lisääntymisessä on paljon myönteisiä piirteitä sekä työmarkkinoiden että yksilöiden kannalta. Palkansaajat voivat sovittaa työn ja oman elämäntilanteensa vaatimukset paremmin yhteen. Tämä koskee erityisesti opiskelijoita, pikkulasten vanhempia ja läheisiään hoitavia. Myös yhä useampi eläkeläinen haluaa jatkaa työelämässä oman jaksamisen ehdoilla – osa taloudellisista syistä ja osa työn merkityksellisen sisällön sekä sen tuottaman mielihyvän vuoksi. Kevan (2021) eläketutkimuksen mukaan Uudellamaalla 31 prosenttia niistäkin, jotka eivät työskennelleet eläkkeellä, olivat kiinnostuneita jatkamaan työntekoa eläkepäivinään. Osa-aikaisesti työskentelevät eläkeläiset muodostavatkin jo nyt tärkeän resurssin monilla työvoimapula-aloilla, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lisäksi osa-aikatyö tarjoaa mahdollisuuden työntekoon monille osatyökykyisille henkilöille.
Osa-aikatyön mahdollisuus voi olla keino houkutella ammattilaisia työvoimapulasta kärsiville aloille, kuten terveys- ja sosiaalialoille. Julkisella sektorilla on perinteisesti suosittu kokoaikaisia työsuhteita ja perusteltu niiden tärkeyttä muun muassa vuorotyön järjestämisen haasteiden kannalta. Viime vuosina osa-aikatyö on kuitenkin yleistynyt myös kunta-alalla, jossa moni työskentelee osa-aikaisesti omasta halustaan (Parmanne 2024). Kilpailu työntekijöistä kannustaa työnantajia kuuntelemaan henkilöstön yksilöllisiä toiveita yhä herkemmin ja toteuttamaan niitä organisaation mahdollisuuksien rajoissa. Esimerkiksi sairaaloissa on havahduttu siihen, että osa-aikaisuus on rekrytointivaltti. Lääkäriliiton työmarkkinatutkimuksen mukaan jopa 25 prosenttia lääkäreistä työskentelee osa-aikaisesti (Kosonen 2023).
Osa-aikatyön laaja käyttö on merkki myönteisestä perhepolitiikasta, silloin kun se perustuu työllisen omaan valintaan. Esimerkiksi naapurimaassamme äitien mahdollisuudet osallistua työelämään ovat suomalaista työelämää joustavammat. Ruotsalaisäidit tekevät suomalaisäitejä useammin osa-aikatyötä. Vuonna 2021 osa-aikatyötä teki joka kolmas 1–2-vuotiaan lapsen äiti sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa yli 3-vuotiaiden lasten äideistä suurin osa palasi kokoaikatyöhön, kun taas ruotsalaisista äideistä joka kolmas jatkoi edelleen osa-aikatyössä. Ruotsalaisäidit tekivät osa-aikatyötä suomalaisäitejä useammin myös lasten ollessa kouluikäisiä. (Baumgartner et al. 2023)
Osa-aikatyön yleistyminen on kansantalouden kannalta hyödyllistä, koska se nostaa työllisyysastetta, kuten kansainväliset esimerkit kertovat. Toisaalta työllisyyden nousun vaikutus julkiseen talouteen jää heikommaksi, kun kasvu perustuu osa-aikaisiin työsuhteisiin. Tässä on yksi syy siihen, miksi valtiontalouden alijäämä on pysynyt pandemiaa edeltävää aikaa korkeampana työllisyysasteen kasvusta huolimatta (Wessman 2023).
Osa-aikatyö ei yksin riitä toimeentuloon
Entä osa-aikatyön huonot puolet? Useampi kuin joka viides osa-aikatyötä tekevä työskentelee vasten tahtoaan osa-aikaisesti siksi, ettei kokoaikatyötä ollut tarjolla. Vaikka tämä osuus on pienentynyt vuosien saatossa ja vaihtelee taloussuhdanteiden mukaan, koskettaa se edelleen monia. Tietyillä toimialoilla vasten tahtoaan osa-aikatyötä tekevien osuudet nousevat huomattavasti korkeammiksi – näin on erityisesti vähittäiskaupan sekä majoituksen ja ravitsemisen toimialoilla (Kauhanen 2016). Ulkomaalaistaustaisista työllisistä yli puolet työskentelee osa-aikaisesti siksi, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla.
Työn laadun näkökulmasta osa-aikatyön negatiivisia piirteitä voivat olla heikommat vaikutusmahdollisuudet työn sisältöihin kuten työtehtäviin, menetelmiin ja ajoitukseen, osa-aikaisille kasautuvat ilta-, yö-, vuoro- ja viikonlopputyöt sekä vähäiset mahdollisuudet työntekijälähtöisiin työaikajoustoihin (Ojala et al. 2015).
Työnantajien näkökulmasta osa-aikaisen työn tarjoaminen on usein perusteltua kannattavuus- ja kustannussyistä sekä työvoiman tarpeen kausittaisen vaihtelevuuden vuoksi (mm. Kauhanen 2016). Työntekijän oman talouden kannalta tilanne on toinen: työssäkäyvien köyhyys kasvaa osa-aikatyön yleistymisen myötä. Osa-aikatyöstä maksettava korvaus jää usein niin pieneksi, että pelkästään siitä saatavalla palkkatulolla on vaikea tulla toimeen varsinkaan kalliiden asumis- ja elinkustannusten Helsingissä. Tällöin palkkatulon rinnalle tarvitaan jokin tulonsiirto, esimerkiksi opintotuki, soviteltu työttömyysetuus tai eläke sekä asumistuki.
Nykyisen hallituksen päätökset leikata asumistukea, tiukentaa työmarkkinatuen ehtoja sekä poistaa tukien 300 euron suojaosa tulivat voimaan vuoden 2024 keväällä. Nämä heikennykset tulevat heijastumaan monen osa-aikatyötä tekevän toimeentuloon ja lisäävät eriarvoisuutta. Hallitus uskoo leikkausten ohjaavan osa-aikatyötä tekeviä työllisiä kokoaikatyöhön. Nähtäväksi jää, kuinka suurta osaa työllisistä tämä voisi koskettaa ja mitä taloudellisia seurauksia uudistuksella osa-aikatyötä tekeville on. Kelassa toteutetun mikrosimuloinnin mukaan sosiaaliturvan muutokset kohdistuvat voimakkaasti jo ennestään pienituloisiin nuoriin ja vaikutukset vaihtelevat paljon nuoren perhetyypin ja sosioekonomisen aseman mukaan (Kela 2024). Voidaan olettaa, että osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön omaehtoisesti sujuvimmin siirtyvät ovat henkilöitä, joiden syy osa-aikatyölle oli jokin muu kuin opiskelu, lasten tai sukulaisten hoito, terveydellinen syy tai kokoaikaisen työn puute. Tosin tässä ryhmässä, johon työvoimatutkimuksen osa-aikatyötä tekevistä kuului koko maan tasolla joka kolmas, on mukana iso joukko eläkkeelle osittain tai kokoaikaisesti siirtyneitä, ja heidän paluunsa kokoaikatyöhön on toki epärealistinen ajatus.
Jyväskylän yliopistossa meneillään olevassa ’Työssäkäyvät köyhät jälkiteollisessa hyvinvointivaltiossa’ -hankkeessa on arvioitu työssäkäyvien köyhyyden yleistymistä Suomessa. Tällä hetkellä Suomessa on varovaisen arvion mukaan noin 200 000 työllistä, joiden palkka- tai yrittäjyystulot eivät riitä köyhyysrajan ylittämiseen. Riittämättömien tulojensa lisäksi moni tarvitsee sosiaaliturvaa ja osa työskentelee useassa työssä yhtäaikaisesti. Työssäkäyvien köyhien määrän kasvu on seurausta prekaarien töiden lisääntymisestä ja erilaisista yhteiskuntapoliittisista, etenkin sosiaaliturvaan liittyvistä uudistuksista. Osa-aikainen työ on yksi keskeinen prekaarin työn muodoista. Tutkimuksessa todetaan, että leikkaukset työssäkäyvien sosiaaliturvaan voivat aiheuttaa kannustinloukkuja sekä kohtuuttomia tilanteita ihmisille, jotka työskentelevät, etsivät työtä tai kouluttautuvat riittämättömistä ansiotuloista huolimatta. (Jakonen et al. (2023). Tutkimustulokset myös osoittavat, että maahanmuuttajataustaiset työlliset ovat suomalaistaustaisia huomattavasti useammin prekaarissa työssä ja pienten ansioiden sekä sosiaaliturvan yhteensovittaminen on heille erityisen hankalaa. (Pyöriä & Ojala 2023).
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta rahoitetun ’Palvelujärjestelmän toiminta: osa-aikatyö, tilapäinen työ ja siirtymät kokoaikatyöhön’ -tutkimushankkeen (2021–2022) loppuraportissa todettiin, että työttömyysturvajärjestelmään liittyy edelleen koettuja byrokratia- ja informaatioloukkuja, jotka vähentävät halukkuutta ottaa vastaan osa-aikaista tai tilapäistä työtä työnhaun aikana. Raportissa on esitelty tutkimustietoon pohjautuen laaja joukko toimenpidesuosituksia, joilla työllisyydenhoidon palvelujärjestelmää voidaan kehittää tukemaan osa-aikatyöhön liittyviä haasteita ja helpottaa siirtymistä osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön. Näitä suosituksia ovat muun muassa työnantajien velvoite ilmoittaa tulorekisteriin kaikki tiedot, joita Kela ja työttömyyskassat tarvitsevat työttömyysturvaa koskevien etuuspäätösten ratkaisuissa sekä te-hallinnon asiakastietojärjestelmän parannukset ja tiedottamisen lisääminen työttömille, kotoutujille ja työnantajille. (Kauhanen et al. (2022).
Toivottavasti mahdollisimman moni työnantaja pystyy tarjoamaan kokoaikatyötä kaikille niille, jotka sitä haluavat. Lainsäädäntö toki ohjaa työnantajia tarjoamaan lisätyötä ensisijaisesti osa-aikaiselle työntekijälle, mikäli tarvetta lisätyöntekijöille on. Tosin tässä kaivataan viranomaisilta parempaa tiedottamista, sillä osa työnantajista ei tunne lisätyön tarjoamisvelvollisuutta koskevaa sääntelyä (Kauhanen et al. (2022).
Olisi suotavaa, että työntekijän joustavuus vaihdella kokoaikaisen ja osa-aikaisen työsuhteen välillä lisääntyy tulevaisuudessa hänen elämäntilanteensa ja työkykynsä muuttuessa. Kyseessä on myös työllisyyspolitiikan arvovalinta – toisaalta vaakakupissa ovat julkinen talous ja tuottavuuden kasvu ja toisaalta yksilöiden ja perheiden hyvinvointi; työn ja muun elämän yhteensovittaminen sekä työssä jaksaminen ja jatkaminen, mikä osaltaan mahdollistaa työurien pidentämisen eläkeiän noustessa tulevina vuosina. Riittävällä ja joustavalla sosiaaliturvajärjestelmillä on merkittävä rooli osa-aikatyön mahdollistajana. Sen sijaan työssäkäyvien köyhyyden lisääntymisellä voi olla kauaskantoisia ja ikäviä yhteiskunnallisia seurauksia.
Jatkossa osa-aikatyön määrän ja laadun kehitystä on tärkeää seurata ja tutkia esimerkiksi tulorekisteristä saatavien tietojen pohjalta sekä tulonsiirtojen ja työllisten toimeentulon näkökulmista.
Minna Salorinne toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet ja aineistot:
Baumgartner, T., Kambur, O., Pelkonen, E. (2023) Suomen ja Ruotsin äitien työllisyysasteet lähentyneet toisiaan. Tieto&trendit. Tilastokeskus. https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/suomen-ja-ruotsin-aitien-tyollisyysasteet-lahentyneet-toisiaan/
Eurostat. Part-time employment as percentage of the total employment, by sex and age (%). Eurostat Data Browser. https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/lfsa_eppga/default/table?lang=en&category=labour.employ.lfsa.lfsa_empftpt
Jakonen, M., Säilävaara, J., Ikonen, H.-M. (2023) "Eipä tässä käteen jää juuri yhtään mitään, kun toisesta päästä leikataan heti" : työssäkäyvien köyhien kokemuksia prekaarista työstä ja sosiaaliturvasta 2000-luvun Suomessa. Työväentutkimus, 37. https://converis.jyu.fi/converis/portal/detail/Publication/197704691?lang=fi_FI
Kauhanen, M. (2016) Osa-aikatyö yksityisillä palvelualoilla. Palkansaajien tutkimuslaitos. Raportteja 33.
https://labore.fi/wp-content/uploads/2020/02/raportti33.pdf
Kauhanen, M., Ojala, S., Mäkinen, N., Kyyrä, T., Pesola, H. (2022) Palvelujärjestelmän toiminta: osa-aikatyö, tilapäinen työ ja siirtymät kokoaikatyöhön. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163923/VNTEAS_2022_25.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kela (2024). Mikrosimulointi: Sosiaaliturvaleikkaukset iskevät jo ennestään pienituloisiin nuoriin. Kelan tietotarjotin. Tutkimusblogi. https://tietotarjotin.fi/tutkimusblogi/919109/mikrosimulointi-sosiaaliturvaleikkaukset-iskevat-jo-ennestaan-pienitulois…
Keva (2021). Eläketutkimus. Uusimaa. Sakari Nurmela. Kantar TNS Oy. Tehyn jäsenkysely 2020.
https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/joka-neljas-elakelainen-on-kiinnostunut-tyonteosta
Kosonen, S. (2023) Osa-aikatyö houkuttaa lääkäreitä. Lääkärilehti. 14.4.2023. https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/osa-aikatyo-houkuttaa-laakareita/
Kuusio, H., Seppänen, A., Jokela, S., Somersalo, R., Lilja, E. (toim.) (2020) Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa. FinMonik-tutkimus 2018–2019. THL Raportti 1/2020.
Muilu, H. (2022) Osa-aikatyöntekijöitä on koko ajan enemmän – myyjänä 15 vuotta työskennellyt Johanna Parjanen vaihtaisi heti kokoaikaiseksi. Yle.fi. https://yle.fi/a/3-12321601
Ojala, S., Nätti, J., Kauhanen, M. (2015). Työn laatu ja myöhempi työura osa- ja määräaikaisessa työssä, Työelämän tutkimuskeskuksen työraportteja.
OECD. “Part-time and Partly Equal: Gender and Work in the Netherlands” OECD iLibrary. https://www.oecd-ilibrary.org/sites/204235cf-en/1/2/2/index.html?itemId=/content/publication/204235cf-en&_csp_=09d72514…
Parmanne, P. 2024. Osa-aikatyö yleistyy ¬kunta- ja hyvinvointialalla. KT-lehti. Tilastot. 1/2024. https://www.ktlehti.fi/2023/4/Osa-aikatyo-yleistyy-%C2%ADkunta-ja-hyvinvointialalla
Pyöriä, P., Ojala, S. (2023) Maahanmuuttajat prekaarina työvoimana. Renvik, T., Säävälä, M. (toim.). (2024). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: Näkökulmana väestösuhteet. TEM Oppaat ja muut julkaisut 2024:1 FI. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Salonen, J., Sohlman, P. (2022) Työssä ja eläkkeellä julkisella sektorilla vuosina 2011–2020. Kevan tutkimuksia 2/2022.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Palkkarakenne [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-0076. Helsinki: Tilastokeskus . Saantitapa: https://stat.fi/tilasto/pra
Sutela, H. (2015) Ulkomaalaistaustaiset työelämässä. Tilastokeskus. https://stat.fi/tup/maahanmuutto/art_2015-12-17_003.html
Tilastokeskus (2023a). Tilasto-oppaat. 7: Erilaiset työsuhteet ja työnteon tavat. https://guides.stat.fi/tyoelama-tilastoina/tyosuhteet-ja-tyonteon-tavat#s-lg-box-15991151
Wessman, R. (2023) Suomen työllisyys on noussut huippulukemiin, mutta kaikki ei ole ihan niin hyvin kuin ensi silmäyksellä näyttää. https://www.mustread.fi/artikkelit/suomen-tyollisyys-on-noussut-huippulukemiin-mutta-kaikki-ei-ole-ihan-niin-hyvin-kuin…
Alaviitteet:
1. Helsingin osalta työvoimatutkimuksen tiedot ovat suuntaa antavia. Koko maan tietojen luotettavuus on Helsingin tietoja parempi. Työvoimatutkimuksen tietojen vertailukelpoinen aikasarja katkesi vuonna 2021, kun tutkimukseen tuli useita uudistuksia. Kuviossa 1 on kuitenkin esitetty aikasarja yhdenmukaistetuilla tiedoilla.
2. Palkkarakennetilastossa on määritetty osa-aikaisiksi ne palvelussuhteet, joiden säännöllinen viikkotyöaika on yli kymmenen prosenttia kyseisen alan yleistä työaikaa lyhyempi.