Kaupunginkanslian viimeksi syksyllä 2023 toteuttama Helsinki-barometrikysely sisältää toistuvien kysymysten lisäksi myös ajankohtaisia vaihtuvia teemoja. Syksyn kyselyn vaihtuvia kysymyksiä oli mukana pohtimassa liikkumisen edistämisen yksikkö Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalta. Helsinkiläisten liikkumismahdollisuuksiin liittyen päädyttiin kysymään muutamia uusia kysymyksiä samassa yhteydessä muiden asuinalueeseen liittyvien asioiden kanssa.
Nämä uudet kysymykset liittyivät kävelyn miellyttävyyteen, pyöräilyn sujuvuuteen, ulkoilun ja luonnossa liikkumisen olosuhteisiin ja liikuntaharrastusmahdollisuuksiin. Kolme ensimmäistä oli muotoiltu selkeiksi väittämiksi: “asuinalueellani on miellyttävää kävellä paikasta toiseen”, “asuinalueellani on sujuvaa pyöräillä paikasta toiseen” ja “asuinalueellani on mielestäni hyvät olosuhteet ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen”. Viimeisessä kysymyksessä vastaajia pyydettiin arvioimaan, onko asuinalueella tarpeeksi mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa asukkaan haluamalla tavalla. Kaikkia väittämiä tarkasteltiin viisiportaisella Likert-asteikolla, eli väitteistä oltiin joko täysin eri mieltä, täysin samaa mieltä tai jotain näiden väliltä. Tuloksia tulkittaessa on hyvä huomioida, että tiedossa ei ole sitä, kuinka aktiivisesti vastaaja liikkui, vaan tulokset kertovat siitä, minkälaiseksi vastaajat kokevat oman asuinympäristönsä kävelyn, pyöräilyn, ulkoilun ja liikunnan harrastamisen näkökulmasta.
Varsinkin ulkoilutyyppinen liikkuminen on tietysti yhteydessä asuinalueen fyysiseen ympäristöön. Nämä samat teemat tulivat esiin myös, kun kyselyn vastaajia pyydettiin antamaan yleistä palautetta Helsingin kaupungille. Peräti viidennes yli tuhannesta kommentista koski viherluontoalueiden ja lähiluonnon säilyttämistä. Jos puistoihin, mereen, ranta-alueisiin ja siisteyteen liittyvät kommentit lasketaan mukaan, päästään jo lähes 30 prosenttiin – lähes kahteensataan yksittäiseen kommenttiin. Fyysisen ympäristön merkitys ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että vastaajien tyytyväisyyteen oman alueen liikuntamahdollisuuksiin vaikuttaa myös se, miten erilaiset liikuntapalvelut sijoittuvat kaupungin eri asuinalueille.
Koko aineiston tasolla vastaajat olivat varsin yleisesti samaa mieltä kaikkien liikkumiseen liittyvien väitteiden kanssa, eli asioiden tilaan oltiin pääpiirteissään tyytyväisiä. Toki joitakin pieniä eroja löytyi, kun asioita tarkasteltiin taustamuuttujien mukaan.
Kävelymahdollisuuksiin omalla asuinalueella oltiin hyvin laajasti tyytyväisiä
Yli yhdeksän kymmenestä vastaajista oli sitä mieltä, että omalla asuinalueella on miellyttävää kävellä paikasta toiseen. Hyväosaisena itseään pitävistä lähes kaikki (97 prosenttia) pitivät omaa asuinaluettaan miellyttävänä kävelyn näkökulmasta. Ero omasta mielestään vähemmän hyväosaisiin oli selvä. Vähiten hyväosaisina itseään pitävistä 86 prosenttia koki asuinalueella kävelyn miellyttäväksi, korkea osuus toki tämäkin.
Samaan suuntaan viittaavat myös subjektiivisen hyvinvoinnin ja taloudellisen pärjäämisen yhteydet siihen, pidettiinkö asuinaluetta kävelyn kannalta miellyttävänä. Taloudelliseen hyvinvointiin, ja tätä kautta asuinpaikan valintamahdollisuuksiin, liittynee myös havainto siitä, että sosioekonomisesti heikommilla alueilla ja kaupunkiuudistusalueilla oli hieman keskimääräistä vähemmän väitteiden kanssa samaa mieltä olevia. Asuinalueiden välillä oli kuitenkin vain pieniä eroja siinä, pitivätkö asukkaat aluettaan miellyttävänä kävelypaikkana. Erityisen pieniä erot olivat, kun vastaajia verrattiin eri ikä-, koulutus-, perhetyyppi- tai työmarkkina-asemaluokkien mukaan.
Kyselyn mukaan oman asuinalueen olosuhteet ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen olivat helsinkiläisten mielestä varsin hyvät, erityisesti jos asiaa tarkastellaan koko aineiston tasolla. Kaikista vastaajista 84 prosenttia oli väitteen kanssa samaa mieltä. Hyväosaisina itseään pitävät olivat hieman muita useammin tätä mieltä. Raitiovaunu-Helsingissä asuvilla osuus (69 prosenttia) oli selvästi pienempi kuin muilla alueilla (92 prosenttia). Niin ikään opiskelijat ja nuorimpaan alle 29-vuotiaiden ikäluokkaan kuuluvat pitivät muita harvemmin asuinalueen olosuhteita ulkoilun ja luonnossa liikkumisen näkökulmasta hyvinä.
Arvioissa pyöräilyn sujuvuudesta eroja oli jo enemmän. Koko aineiston tasolla kuitenkin neljä viidestä oli väitteen kanssa samaa mieltä – miehistä naisia useampi. Ylivoimaisesti suurin osa vastaajista oli siis sitä mieltä, että pyöräily omalla asuinalueella on sujuvaa. Kaupunkiuudistusalueilla sekä sosioekonomisesti heikoimmilla alueilla oltiin muita enemmän tätä mieltä. Niin ikään raitiovaunu-Helsinki erosi muista alueista, mutta toiseen suuntaan. Raitiovaunulla saavutettavilla alueilla asuvista 69 prosenttia piti pyöräilyä asuinalueellaan sujuvana, kun muualla osuus oli peräti 87 prosenttia.
Pyöräilystä kysyttäessä erot alueiden välillä näkyivät siis osittain eri tavoin kuin kävelyn kohdalla. Näin ollen on jokseenkin kiinnostavaa, ettei kokemus omasta hyvinvoinnista tai pärjäämisestä ollut juuri ollenkaan yhteydessä kokemuksiin pyöräilyn sujuvuudesta omalla asuinalueella.
Muista taustamuuttujista ikä, ammattiasema ja koulutus olivat yhteydessä kokemuksiin pyöräilyn sujuvuudesta. Vanhimman ikäluokan edustajat (70+) ja eläkeläiset erosivat jossain määrin muista. Heistä keskimääräistä harvempi ajatteli, että pyöräily on omalla asuinalueella sujuvaa. On toki mahdollista, että pyöräilyn sujuvuuteen iäkkäillä vaikuttavat myös muut fyysiset rajoitteet. Myös ne vastaajat, jotka ovat käyneet vain peruskoulun, kokivat pyöräilyn vähemmän sujuvaksi kuin koulutetummat vastaajat.
Liikuntaharrastusmahdollisuuksien kohdalla erot taustamuuttujatarkasteluissa olivat suurimpia, vaikka suhteellisen iso osuus vastaajista piti näitäkin hyvinä (74 prosenttia). Näyttää siltä, että liikuntaharrastusmahdollisuuksia on arvioitu kirjaimellisesti, kuten asiasta kysyttiinkin, eli ainakin jossain määrin suhteessa omiin odotuksiin ja taloudellisiin resursseihin. Tämä näkyy siinä, että oma kokemus sekä hyväosaisuudesta että taloudellisesta toimeentulosta ovat molemmat hyvin selvästi yhteydessä siihen, pidetäänkö alueen liikuntaharrastusmahdollisuuksia hyvinä. Samoin aineistosta erottuvat opiskelijat ja työttömät. Samankaltaisia yhteyksiä havaittiin myös pääkaupunkiseudun ympäristöasennetutkimuksessa (Hirvonen 2022). Koettu toimeentulo oli tässä tutkimuksessa jossain määrin yhteydessä lähiluonnossa liikkumiseen. Mielestään hyvin toimeentulevat liikkuvat lähiluonnossa hieman enemmän kuin heikommin toimeentulevat.
Samaisessa Hirvosen tutkimuksessa kuitenkin havaitaan, että ylivoimainen enemmistö, lähes 90 prosenttia, helsinkiläisistä liikkuu lähiluonnossa vähintään viikoittain. Sosioekonomisen aseman ja koetun toimeentulon yhteys väestön liikuntatottumuksiin on havaittu useissa tutkimuksissa. Esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävästi liikkuvien osuus on korkeasti koulutetuilla selvästi korkeampi kuin matalan koulutustason omaavilla (esim. Ahlgren-Leinvuo ym. 2022) On myös havaittu, että koetut toimeentulovaikeudet selittävät osan liikunnan harrastamattomuuden ja koulutustaustan välisestä yhteydestä - matalasti koulutettujen ryhmässä kuntoliikunnan harrastaminen on vähäisempää niiden joukossa, jotka kokevat taloudellisen selviytymisensä hankalaksi (esim. Mäki ym. 2020).
Helsinki-barometrin erinomaisesti toimeen tulevista vastaajista 85 prosenttia kokee, että asuinalueella on mahdollista harrastaa liikuntaa haluamallaan tavalla. Vastaajista, jotka kokivat joutuvansa ajoittain tai lähes aina tinkimään menoistaan, vain alle kaksi kolmesta oli tätä mieltä. Opiskelijoilla osuus oli 59 prosenttia. Ikä näyttää olevan myös yhteydessä tähän asiaan, tyytyväisyys tilanteeseen paranee iän mukana. Ikääntynyt väestö liikkuu lähiluonnossa muita enemmän (Hirvonen 2022). Ylipäätään eri ikäiset harrastavat erilaista liikuntaa. Ikääntyneellä väestöllä kävelylenkkeily ja sauvakävely ovat suosituimpia liikuntamuotoja, eikä niiden harrastaminen vaadi erityisiä liikuntaolosuhteita (Ruuskanen 2019).
Yli puolet aikuisista Helsingissä liikkuu liian vähän – liikkumiselle monia esteitä
Barometrin tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että väestön liikkumisen edistämisessä on kiinnitettävä huomiota fyysisen ympäristön lisäksi myös muihin liikkumisen esteisiin. Valtaosa vastaajista oli tyytyväisiä asuinalueensa liikkumismahdollisuuksiin, mutta samaan aikaan tiedämme, että yli puolet helsinkiläisistä aikuisista liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022). Aikuisväestön tyypillisimpiä liikkumisen esteitä ovat ajan puute, pysyvä fyysinen vamma tai toimintakyvyn rajoitus, kiinnostuksen puute tai taloudelliset tekijät – eivät puutteelliset tai heikot liikkumisolosuhteet (Husu ym. 2022). Perheen taloudellinen tilanne näkyy varsin selvästi nuorillakin, ja erot ovat kasvaneet. Ne nuoret, jotka arvioivat perheen taloudellisen tilanteen hyväksi, liikkuvat enemmän kuin muut (Määttä 2022).
Liikkumisen edistäminen vaatii monenlaisia siis toimia. Liikkumismahdollisuuksien saavutettavuutta on tarkasteltava maantieteellisen ja fyysisen saavutettavuuden lisäksi myös esimerkiksi sosiaalisesta, kulttuuris-asenteellisesta, taloudellisesta, hallinnollisesta ja tiedollisesta näkökulmasta, kuten ehdotetaan Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö (YLLI) -tutkimushankkeen loppuraportissa (Muukkonen ym. 2022). Erityisesti muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien kohdalla liikkumismahdollisuuksiin liittyvä tiedon puute saattaa olla yleisempi fyysistä aktiivisuutta vähentävä tai estävä tekijä kuin liikkumispaikkojen puute tai niiden huono kunto.
Helsingin tavoitteena on olla kaupunki, jossa edellytykset liikkuvaan elämään kohenevat niin, että kaupunkilaisten terveys paranee. Liikkuminen on yksi Helsingin hyvinvointisuunnitelman kuudesta painopistealueesta, ja eri-ikäisten arki- ja hyötyliikkumisen edistämiseksi toteutetaan kymmenen laajaa toimenpidekokonaisuutta vuosien 2022–2025 aikana (Helsingin kaupunki 2022). Lisäksi Helsingissä on käynnissä kävelyn edistämisohjelma sekä pyöräliikenteen kehittämisohjelma, joiden tarkoituksena on edistää pyöräliikennettä ja jalankulkua osana kaikkea liikenne- ja kaupunkisuunnittelua. Ohjelmien tavoitteena on esimerkiksi varmistaa, että kävely ja pyöräily ovat houkuttelevia tapoja liikkua kaupungissa (Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala 2020, 2022).
Kaupunkilaisten liikkumistottumuksista saadaan tietoa esimerkiksi terveyttä ja hyvinvointia kartoittavista väestötutkimuksista kuten Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselystä (ks. Ahlgren-Leinvuo ym. 2022) ja Terve Suomi –tutkimuksesta (ks. esim. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022). Helsinkiläisen aikuisväestön näkemyksiä oman asuinalueen liikkumismahdollisuuksista ei kuitenkaan ole aikaisemmin selvitetty muusta kuin pyöräilyn näkökulmasta. Barometri tarjoaa nyt tietoa myös esimerkiksi siitä, kuinka toimivaksi ympäristö koetaan kävelyn näkökulmasta. Vaikka kyselyssä ei selvitetty vastaajien liikkumisen määrää, tuloksista voidaan todeta helsinkiläisten olevan pääasiassa tyytyväisiä oman asuinalueensa liikkumismahdollisuuksiin ja –olosuhteisiin. Helsinki-barometrin kaltaiset tiedonkeruut rikastuttavat siis tietojamme siitä, minkälaiseksi kaupunkilaiset kokevat asuinympäristönsä liikkumisen kannalta, ja auttavat siten myös tulevien liikkumista edistävien toimenpiteiden suunnittelussa. Helsinki jatkaakin systemaattista ja pitkäjänteistä työtä kaupunkilaisten liikkumisen edistämiseksi muun muassa kävelyn, pyöräilyn, ulkoilun ja liikunnan harrastamisen näkökulmista.
Helsinki-barometri on kaupunginkanslian tilaama puhelinhaastatteluin toteutettava kyselytutkimus, joka toistetaan kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä. Ensimmäinen Helsinki-barometri toteutettiin syksyllä 2019. Otokseen poimitaan aina puolivuosittain vähintään 1 000 vastaajaa Helsingin ikä- ja sukupuolirakenne huomioiden. Syksyn 2023 Helsinki-barometrin puhelinhaastattelut tehtiin ajanjaksolla 30.9.2023–23.10.2023. Kyselyyn vastasi 1 006 helsinkiläistä.
Pekka Mustonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Ahlgren-Leinvuo, H., Erjansola, J., Joensuu, M., Mäki, N., Mänty, M., ja Sihvonen, A-P, 2022. Pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvointi ja terveys. Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn 2021 tuloksia. Tutkimuksia 2022:1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/22_04_12_Tutkimuksia_1_Ahlgren_Leinvuo_Erjansola_Joensuu_Maki_Manty_S…;
Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala 2020. Pyöräliikenteen kehittämisohjelma 2020–2025. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2020:31. https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-31-20.pdf
Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala 2022. Helsingin kävelyn edistämisohjelma. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2022:9. https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-09-22.pdf
Helsingin kaupunki 2022. Hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta kaikille - Helsingin hyvinvointisuunnitelma 2022–2025. https://www.hel.fi/static/kanslia/hyte/helsingin-hyvinvointisuunnitelma-2022%E2%80%932025.pdf
Hirvonen, J. 2022. Ympäristöasenteet pääkaupunkiseudulla 2022. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitieto. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/23_08_15_Tutkimuksia_3.pdf
Husu, P., Tokola, K., Vähä-Ypyä, H., Vasankari, T. 2022. Liikuntaraportti. Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022. Opetus- ja kulttuuriministeriö Helsinki 2022. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:33. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164370/OKM_2022_33.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun);
Muukkonen, P., Ehnström, E., Hasanen, E., Hintsanen, L., Laakso, T., Nurmi, M., Pyykönen, J., Salmi, L., Salmikangas, A-K., Simula, M., Virmasalo, I. & Vänttinen, L. 2022. Matkalla kohti liikunnan yhdenvertaisuutta – työkaluja monialaiseen liikuntasuunnitteluun. Geotieteiden ja maantieteen osasto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/items/8ec391ab-c630-4da2-94ce-cbf18ab16420 (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun);
Mäki, N. ja Ahlgren-Leinvuo, H. 2020. Helsinkiläisten terveys, sairastavuus ja elintavat. Tilastoja 2020:5. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Helsinkiläisten terveys, sairastavuus ja elintavat
Määttä, S. 2022. Helsinkiläisnuorten hyvinvoinnin ulottuvuudet – perhetaustan ja kasvuympäristön yhteydet koettuun hyvinvointiin. Helsingin kaupunki, kaupunkitieto. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/20_04_01_Tilastoja_5_Maki_AhlgrenLeinvuo.pdf
Ruuskanen, T. 2019. Perinteinen kävelylenkkeily edelleen suosituin koko kansan liikuntaharrastus. Tilastokeskus. Viitattu 9.1.2024. https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2019/perinteinen-kavelylenkkeily-edelleen-suosituin-koko-kansan-li…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun);
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Terve Suomi -tutkimus. https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/terve-suomi-tutkimus(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) .
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Metadata - Sotkanet.fi, Tilasto- ja indikaattoripankki Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet. Terveysliikuntasuosituksen mukaan liian vähän liikkuvien osuus (%) (ind. 5527). Viitattu 9.1.2024. https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/metadata/indicators/5527 (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun);