Tietokeskuksen toimintaa ohjaavat Tietoa Stadista -nimiset tilasto- ja tutkimusohjelmat sekä Arkistotoimen suunta -ohjelma.
Tietokeskus julkaisee vuosittain kymmeniä tilasto- ja tutkimusraportteja. Monissa aihepiireissä on käytettävissä hyvin pitkät aikasarjat. Tilastotiedon yhteen kokoajana klassikoksi voi mainita Helsingin tilastollisen vuosikirjan, jonka jo 102. vuosikerta ilmestyi viime vuoden lopulla.
Viime viikolla koin eräänlaisena tihentymänä, mitä kaupunkitiedon käyttö päätöksenteon tukena tarkoittaa.
Turussa on vuodesta 2009 toteutettu kaupunkitutkimusohjelmaa, ja tämän kokonaisuuden toinen kausi vuosille 2015–2018 on juuri käynnistynyt. Mukana ovat Turun kaupunki, Turun yliopisto sekä Åbo Akademi.
Olin esittelemässä Helsingin kaupungin ja Helsingin metropolialueiden tutkimusteemoja (ks. Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -tutkimus- ja yhteistyöohjelma) tutkimusteemoja seminaarissa, joka kokosi satakunta kaupunkitiedon asiantuntijaa keskustelemaan Turun tutkimusohjelmasta. Hankkeen keskeiset vaikuttajat Turun kaupunginjohtaja ja Turun yliopiston rehtori pitivät tilaisuudessa puheenvuoroja ja osallistuivat keskusteluun.
Turun tutkimusohjelman tavoitteena on ”tarjota työkaluja kaupungin päätöksentekoon ja kehittää yliopistojen ja kaupungin välistä tiedonvaihtoa”. Pyrkimys on nimenomaan tutkimustiedon hyödyntämiseen. Tämä kiteytetään ohjelmatekstissä seuraavasti: ”Tietoperustaista johtamista vahvistamalla pyritään lisäämään kaupungin kehittämistoiminnan vaikuttavuutta."
Turun seminaarin kokemuksen perusteella vaikuttaa siltä, että yhteistyöhön suhtaudutaan Turussa hyvin rakentavasti ja määrätietoisesti ja tätä kautta kaupunkitieto saadaan monella tavalla osaksi koko kaupunkiseudun kehittämistä.
Turun tilaisuuden jälkeen siirryin kahdeksi seuraavaksi päiväksi Helsingin kaupunginvaltuuston strategiaseminaariin Hyvinkään Sveitsiin. Tilaisuudessa pysähdyttiin tarkastelemaan valtuustokauden puoliväliä, sitä miten kausi on edennyt ja mihin suuntaan jatkossa ollaan menossa.
Valtuustolle oli toimitettu etukäteen varsin runsaasti tietoa valtuuston hyväksymän strategiaohjelman toteutumisesta. Tietokeskuksen asiantuntijat tekivät valtuustolle Helsingin tila ja kehitys 2015 -kokonaisuuden, johon oli kerätty yhteen laaja tietopaketti valtuustokauden aikana tapahtuneista kehityssuunnista.
Kaupunginvaltuusto ja Helsingin eri virastot ovat jo tottuneet käyttämään tietokeskuksen Tila ja kehitys -julkaisuja. Kun nykyinen valtuustokausi alkoi, kokosimme päätöksenteon tueksi Helsingin tila ja kehitys 2013 -raportin, jota on kokemuksemme mukaan käytetty varsin paljon. Tämän vuoden kokonaisuus oli rakenteeltaan sikäli erilainen, että sen sisällysluettelo noudatti suoraan strategiaohjelman mukaisia teemoja.
Valtuustoseminaari osoitti kaupunkitiedolla olevan suurta kysyntää. Toisaalta lisätietojakin tarvitaan. Ehkä suurin keskusteluissa noussut tematiikka liittyy hyvinvointierojen seurantaan ja niistä raportointiin.
Hyvinvointikysymyksiä seurataan monin eri tavoin, mutta yksi tavoite jatkossa on se, miten voimme tuottaa erilaisia indikaattoreita yhteen kokoavia mittareita voidaksemme tiivistää hyvinvointieroihin liittyviä kehityskulkuja. Tarvitaan siis yleinen hyvinvointieroja kuvaava mittari. Ei aivan helppo tehtävä, mutta ilman muuta tarpeellinen urakka.
Itse asiassa hyvinvointierojen seurantaa jo pohditaan tietokeskuksessa yhdessä monien muiden Helsingin virastojen kanssa. Valtuustoaloitteen pohjalta perustettu hyvinvointierojen seurannan kehittämisen työryhmä luovuttaa raporttinsa varsin pian, huhtikuussa 2015. Tästä aiheesta Tuula Vesanen kertoo omassa blogikirjoituksessaan lisää.
Seminaarissa toivottiin myös arvioita erilaisten palvelujen vaikuttavuudesta niin väestön hyvinvoinnin kuin taloudellisten merkitysten näkökulmasta. Näihin kysymyksiin vastaaminen vaatii joissain tapauksissa paljon aikaa ja voimavaroja. Samalla on tarvittaessa haettava tutkimuskumppanuuksia myös tietokeskuksen ulkopuolelta.
Erityisen hyvänä kokonaisuutena seminaarissa pidettiin tuoretta Nuorten hyvinvointikertomusta ja sen tapaa tarkastella yhden ikäryhmän tilannetta. Nyt vaikuttaa siltä, että tietokeskuksen tulee laventaa tätä tiedonkeruun ja -kuvauksen mallia myös muihin ikäryhmiin ja muihin kaupunki-ilmiöihin. Tässä korostuu niin tilasto- kuin tutkimustiedon hallinta, mutta monissa tapauksissa pidemmät historialliset kaaret ovat samalla keskeisiä, jolloin kaupunginarkiston asiantuntemus nousee esille.
Tiivistetysti: onko kaupunkitiedolla kysyntää? Ilman muuta. Onko lisätiedolle tarvetta? Ehdottomasti!
Timo Cantell on Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuspäällikkö.