Johdanto
Toimivat ja laadukkaat palvelut ovat olennainen edellytys kaupunkilaisten hyvälle elämälle. Palvelujen monipuolisuus ja laatu ovat myös tärkeä vetovoimatekijä: se, että palvelut tiedetään hyviksi, lisää kaupungin houkuttelevuutta asuinpaikkana. Palveluilla on vaikusta myös yritysten sijoittumispäätöksiin. Yritykset käyttävät suoraan joitakin palveluja. Mutta lisäksi asukkaille suunnatuilla palveluilla voi olla epäsuoraa vaikutusta: hyvän palvelutason paikkakunnalla on helpompi löytää osaavaa työvoimaa. Sekä julkiset että yksityiset palvelut ovat tässä mielessä tärkeitä. Kaupunki pystyy vaikuttamaan suorimmin sen itsensä tuottamiin palveluihin.
Asukkaiden tyytyväisyyttä palveluihin on tärkeää seurata säännöllisesti, jotta niitä voitaisiin kehittää entistä paremmiksi. Yksi väline tähän on neljän vuoden välein toteutettava kaupunki- ja kuntapalvelut (KAPA) -tutkimus, johon tietoa kerätään laajalla, edustavalla asukaskyselyllä. Vuoden 2024 KAPA-kyselyssä selvitettiin asukkaiden näkemyksiä kaupungin palvelujen toimivuudesta, asumisesta, muuttoaikeista, ympäristön tilasta ja omasta hyvinvoinnistaan.
Tämä artikkeli esittelee helsinkiläisten mielipiteitä kaupungin toiminnasta ja palveluista uusimman kyselyn valossa. Ensin esitellään vastauksia kaupungin toimintaa koskeviin yleisemmän tason kysymyksiin. Sen jälkeen käydään läpi tuloksia tyytyväisyydestä erityyppisiin ja eri toimialojen palveluihin. Tarkastelussa ovat opetus- ja vapaa-ajan palvelut, ympäristö- ja yhdyskuntatekniset palvelut, terveyspalvelut sekä joukkoliikenne. Pääpaino on sen tarkastelussa, kuinka arviot ja tyytyväisyys ovat muuttuneet edellisistä kyselykierroksista. Mukana on myös hieman vertailua muutamaan muuhun isoon kaupunkiin.
Kyselyistä tietoa tyytyväisyydestä kaupungin toimintaan ja palveluihin
Kaupunki- ja kuntapalvelut (KAPA) -tutkimuksilla on pitkä perinne. Niitä on toteutettu 1980-luvulta asti joka neljäs vuosi eli kerran valtuustokaudessa. Kysymykset pyritään pitämään suurimmaksi osaksi samoina, jotta voidaan seurata mielipiteiden muutoksia. Tutkimuksen toteutti mukana olleiden kaupunkien toimeksiannosta FCG Finnish Consulting Group Oy. Tutkimuksessa on ollut vuosien varrella mukana hyvinkin vaihteleva määrä kaupunkeja ja muita kuntia. Vuonna 2024 mukana oli kuusi kaupunkia: Helsinki, Espoo, Vantaa, Lahti, Oulu ja Kemi.
Kohdejoukko oli 18–79-vuotiaat kaupunkilaiset, joista poimittiin satunnaisotos. Helsingin otoskoko oli 4 000 henkeä. Kysely lähettiin vastaajille loka- marraskuussa 2024. Vastaamattomille lähetettiin kaksi muistutuskirjettä. Kyselyyn saattoi vastata joko paperi- tai nettilomakkeella. Paperilomake oli suomeksi ja ruotsiksi, nettilomake näiden lisäksi venäjäksi, viroksi ja englanniksi. Helsingin vastausosuus oli 28 prosenttia ja vastauksia saatiin noin 1 100 kappaletta. Niistä palautui 60 prosenttia paperilla ja 40 prosenttia verkossa. KAPAssa niin kuin yleisemminkin kyselytutkimuksissa vastausosuus on ajan myötä vähentynyt. Poikkeus trendiin oli vuosi 2020, jolloin Helsingissä saatiin poikkeuksellisen hyvä vastausprosentti (43 prosenttia). (FCG 2025)
Vuoden 2024 kyselyn vastauksia voidaan verrata aiempiin kyselykierroksiin. Useimpien palveluiden kohdalla aikasarjaa on saatavilla 2000-luvun alusta lähtien, joidenkin palvelujen kohdalla jopa 1980-luvulle asti. Parhaiten vertailukelpoisia ovat vuosien 2016 ja 2020 kyselyt, joissa kohdejoukko oli määritelty samalla tavalla kuin vuonna 2024. Tätä aiemmilla kyselykierroksilla kohdejoukon yläikäraja oli alempi, 70 vuotta. Vuosi 2020 oli siinä mielessä poikkeuksellinen ajankohta, että silloin olivat ajankohtaisia koronapandemia ja siihen liittyvät rajoitukset. Tällä saattoi olla jotain vaikutusta tuonkertaisiin vastauksiin.
Vertailua voidaan tehdä myös muiden kaupunkien vastauksiin. Helsingin kannalta hyödyllisimpiä vertailukohtia ovat suuret kaupungit. Niistä Vantaan, Oulun ja Lahden vastauksiin vertailukelpoisuus on hyvä. Espoon osalta vertailukelpoisuus jäi tällä kertaa heikommaksi, koska siellä aineisto kerättiin eri tavalla 1(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) .
Yli puolet katsoi kaupungin hoitaneen taloutensa hyvin ja joka viides huonosti
Vastaajia pyydettiin ensinnäkin ottamaan kantaa muutamiin yleisiin kaupungin toimintaa koskeviin väittämiin. Miten kaupunki on hoitanut talouttaan, ovatko sen päätökset yleensä oikeita ja saadaanko veroille vastinetta palvelujen muodossa?
Helsinkiläisistä yli puolet yhtyi täysin tai osittain väittämään ”kaupunki on hoitanut talousasiansa hyvin”, viidennes oli täysin tai osittain eri mieltä ja neljännes ei osannut ottaa kantaa. Kaupungeilla oli tässä suurehkoja eroja. Espoossa väittämän kannalla oli noin 60 prosenttia, Oulussa ja Vantaalla noin 40 prosenttia ja Lahdessa vain 20 prosenttia.
Helsingissä 44 prosenttia katsoi, että ”kaupunki tekee yleensä oikeita päätöksiä”, kun taas kolmannes oli vastakkaista mieltä ja runsas viidennes ei ottanut kantaa. Helsinkiin verrattuna väittämän kannalla oli Vantaalla ja Oulussa suunnilleen yhtä suuri osuus. Helsinkiä enemmän väittämää kannatettiin Espoossa (noin 60 prosenttia) ja vähemmän puolestaan Lahdessa (24 prosenttia).
Kuviot 1 ja 2 kertovat, kuinka helsinkiläisten vastaukset näihin kysymyksiin ovat muuttuneet kuudella viimeisellä KAPA-kierroksella.
Helsinkiläisten tyytyväisyys kaupungin toimintaan on vaihdellut huomattavasti 2000-luvulla. Huipussaan se oli vuonna 2020, jolloin tyytyväisiä taloudenhoitoon oli 65 prosenttia ja päätöksentekoon 60 prosenttia (täysin/osittain samaa mieltä). Vuonna 2024 tyytyväisyys molempiin asioihin oli selvästi pienempi kuin neljä vuotta aiemmin.
Suhteellisen suuri osuus vastaajista ei ottanut näihin kahteen kysymykseen kantaa. Luultavasti melko moni kaupunkilainen ei seuraa kovinkaan aktiivisesti kaupungin taloudenhoitoa tai poliittisia ja hallinnollisia päätöksiä eikä siksi osaa ottaa kantaa.
Kolmas kaupungin toimintaan yleisellä tasolla liittyvä väittämä oli muotoiltu negatiiviseen suuntaan: ”kunnan palveluita on veroihin nähden liian vähän”. Helsingissä väittämää kannatti runsas kolmannes, vastakkaisella kannalla oli suunnilleen sama osuus ja joka neljäs ei ottanut kantaa. Helsinki sai tässä kohtaa parhaan arvion vertailukaupungeista. Espoossa, Vantaalla ja Lahdessa noin 45 prosenttia ja Oulussa noin 40 prosenttia vastaajista katsoi, että veroille ei saada tarpeeksi vastinetta. Kuvio 3 kertoo, kuinka vastaukset Helsingissä ovat muuttuneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
Vuonna 2020 alle 30 prosenttia katsoi, että palveluita on liian vähän veroihin nähden, mutta vuonna 2024 osuus nousi hieman, 36 prosenttiin. Tällainen tyytymättömyys oli kuitenkin vuoteen 2012 asti selvästi yleisempää: vuonna 2008 jopa lähes puolet katsoi, että palveluja on veroihin nähden liian vähän.
Vastaajia pyydettiin myös antamaan kokonaisarvosana kuntapalveluille asteikolla 4–10. Helsingin keskiarvo oli 7,8. Se olikin paras mukana olleista isoista kaupungeista. Espoossa keskiarvo oli 7,7, Oulussa 7,6, Vantaalla 7,5 ja Lahdessa 7,3. Tämä kysymys oli lomakkeella ensimmäistä kertaa, joten vertailu aiempaan ei ollut mahdollinen.
Yleinen tyytyväisyys kaupungin toimintaan heikentynyt hieman neljän vuoden takaisesta
Vastaajilta kysyttiin pitkällä kysymysluettelolla mielipidettä erilaisista palveluista. Kysymyksen pääotsikkona oli ”Jos ajattelet elämistä asuinkunnassasi yleensä, miten hyvin seuraavat asiat ovat?”. Vastaaja pääsi arvioimaan näitä asioita viisiportaisella asteikolla: erittäin huonosti – melko huonosti – en osaa sanoa – melko hyvin – erittäin hyvin. Seuraavaksi siirrytään tarkastelemaan vastauksia tähän kysymyslistaan. Tässä luvussa esitellään vastauksia sellaisiin kohtiin, jotka eivät liittyneet yksittäiseen palveluun, vaan kaupungin toimintaan yleisemmin. Muissa luvuissa kerrotaan mielipiteistä yksittäisiin eri toimialojen palveluihin: näitä ovat opetuspalvelut, vapaa-ajan palvelut, ympäristö- ja yhdyskunta-tekniset palvelut sekä joukkoliikenne. Mukana on myös terveyspalveluita, joita nykyisin järjestää hyvinvointialue.
Seuraavassa kuviossa 4 on vastauksia kunnan toimintaa yleisesti koskeviin kysymyksiin.
Rakennetun ympäristön viihtyisyyteen ja kauneuteen oltiin yleisesti tyytyväisiä: noin 70 prosenttia antoi siitä myönteisen arvion mutta joka neljäs kielteisen. Vajaat puolet katsoi, että tiedottaminen kaupungin palveluista on hoidettu vähintään melko hyvin, kun taas joka kolmannen mielestä se on hoidettu melko tai erittäin huonosti.
Virastojen asiakaspalveluun huomattava osa (45 prosenttia) ei osannut ottaa kantaa. Monilla ei ehkä ole tuoretta kokemusta asioinnista, tai sitten kokemukset eri virastoista tai eri käyntikerroilla vaihtelevat niin paljon, että on hankala antaa yleisarviota. Myönteisen arvion asiakaspalvelusta antoi reilu kolmannes ja kielteisen viidennes vastaajista.
Kuntalaisten vaikuttamisen mahdollisuuden arvioi puolestaan kielteisesti useampi (lähes neljä kymmenestä) kuin myönteisesti (joka neljäs). Luottamushenkilöiden toimintaan selvä enemmistö (noin 60 prosenttia) ei osannut ottaa lainkaan kantaa. Runsas viidennes antoi sille myönteisen arvion mutta lähes yhtä moni kielteisen.
Entä kuinka kaupunkilaisten näkemykset näistä asioista ovat muuttuneet parinkymmenen viimeisen vuoden aikana? Kuviossa 5 tyytyväisten osuus on laskettu prosentteina kantaa ottaneista eli ”en osaa sanoa” vastanneet on suljettu pois.
Useimmissa kysytyissä asioissa tyytyväisyys parani noin vuodesta 2008 aina vuosiin 2016 ja 2020. Viimeisellä kyselykierroksella tyytyväisyys heikkeni jokaisessa kohdassa. Rakennetun ympäristön viihtyisyydessä ja kauneudessa ja sekä virastojen asiakaspalvelussa heikkeneminen oli vain vähäistä. Sen sijaan tyytyväisyys luottamushenkilöiden toimintaan ja kuntalaisten vaikuttamisen mahdollisuuksiin väheni huomattavasti (kummassakin laskua 13 prosenttiyksikköä).
Aikavälillä 2008–2020 tyytyväisyys vaikuttamismahdollisuuksiin kasvoi jokaisella mittauskerralla, mutta vuoden 2024 kyselyssä tapahtui siis selvä käänne. Uusimmassa KAPA-kyselyssä sanamuotoa muutettiin lisäämällä siihen tarkennus ”… kaupungin kehittämiseen ja suunnitteluun”. Tällä on voinut olla vaikutusta vastauksiin. Aiempi, yleisempi sanamuoto johdatti ehkä ajatukset helposti vaaleissa äänestämiseen; uusi konkreettisempi sanamuoto tuo kenties mieleen myös muunlaisen, suoremman asukasvaikuttamisen.
Tyytyväisyys varhaiskasvatukseen ja peruskouluun heikentynyt
KAPA-kyselyssä tiedusteltiin mielipiteitä muun muassa kaupungin opetuspalveluista. Kuinka hyvin vastaajan mielestä näitä palveluita on hoidettu eli kuinka tyytyväisiä niihin ollaan? Näitä palveluita ovat esimerkiksi peruskoulu, varhaiskasvatus, lukio, kansalais- ja työväenopisto ja ammatillinen koulutus. Opetuspalvelujen käyttö liittyy monesti tiettyyn elämänvaiheeseen ja ikään. Varhaiskasvatus ja koulut koskettavat perheitä, joissa on tietynikäisiä lapsia. Jos perheessä tai läheisessä tuttavapiirissä ei ole kyseisen ikäisiä lapsia, palveluista ei ole tuoretta omakohtaista kokemusta. Tämä näkyi siinä, että yli puolet ei osannut ottaa kantaa siihen, kuinka hyvin nämä palvelut on hoidettu. Ammatillisen koulutuksen kohdalla oli kaikkein eniten, lähes kaksi kolmesta, ”en osaa sanoa” -vastauksia.
Kuviossa 6 on esitetty helsinkiläisten vastaukset uusimmassa kyselyssä 2024. Kuviosta 7 puolestaan selviää, kuinka tyytyväisyys eri palveluihin on kehittynyt 2000-luvun mittaan. Siihen on laskettu eri palveluihin tyytyväisten osuus niistä, jotka ottivat kyseiseen palveluun kantaa. ”En osaa sanoa” vastanneet on siis suljettu pois kuvion tarkastelusta. Tyytyväisiksi laskettiin tässä ne, joiden mielestä palvelu on hoidettu melko hyvin tai erittäin hyvin.
Kansalais- ja työväenopistoihin ollaan erittäin yleisesti tyytyväisiä (yhdeksän kymmenestä kantaa ottaneista), mutta osuus on hieman laskenut aiemmasta. Helsingissä on merkittävästi tämäntyyppistä opistotoimintaa myös muiden tahojen kuin kaupungin järjestämänä. KAPA-kyselyn ensisijainen tavoite on selvittää mielipiteitä kaupungin järjestämistä palveluista. Luultavasti kuitenkin vastaajat ajattelevat tässä kohtaa yleisemmin eivätkä aina ole selvilläkään, mikä on kaupungin ja mikä muiden tahojen järjestämää. Vastaukset heijastavat siis mielipiteitä tällaisesta aikuisopetustoiminnasta yleisemmin.
Peruskouluun tyytyväisiä on 80 prosenttia kantaa ottaneista eli selvä enemmistö. Osuus on kuitenkin laskenut selvästi aiemmasta. Neljässä edellisessä KAPA-kyselyssä osuus on ollut yli 90 prosenttia. Lukioiden kohdalla tyytyväisten osuus oli vuoteen 2020 asti erittäin korkealla tasolla, mutta vuonna 2024 osuus laski hieman. Se on kuitenkin edelleen lähes 90 prosenttia.
Varhaiskasvatuksen kohdalla kehitys on ollut vaihtelevampaa. Aikavälillä 2012–2020 tyytyväisten osuus kasvoi selvästi, mutta uusimmassa kyselyssä osuudessa tapahtui huomattava pudotus. Tyytyväisiä on kuitenkin edelleen selvä enemmistö, kolme neljästä 2(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) .
Kun verrattiin palveluja käyttäneiden ja ei-käyttäjien arvioita peruskoulusta ja varhaiskasvatuksesta, niillä ei ollut merkitsevää eroa. Verrattaessa muihin kaupunkeihin varhaiskasvatus sai uusimmassa kyselyssä Helsingissä heikoimman arvion, kun taas vuonna 2020 Helsinki oli tasoissa Vantaan, Oulun ja Lahden kanssa. Vuonna 2020 tyytyväisyys peruskouluun oli Helsingissä Espoon ja Oulun ohella suurinta, kun taas vuonna 2024 tyytyväisyys oli Helsingissä Lahden ohella heikointa. Muissakin kaupungeissa tyytyväisyys varhaiskasvatukseen ja peruskouluun heikkeni neljän vuoden aikana, mutta lievemmin kuin Helsingissä.
Ammatillisesta koulutuksesta antoi vuonna 2024 myönteisen arvion kolme neljästä kantaa ottaneesta. Mutta vain runsas kolmannes osasi ottaa siihen jotain kantaa. Arvioiden muuttumista ei pystytty tarkastelemaan, koska aiempina vuosina on kysytty erikseen nuorten ja aikuisten ammatillista koulutusta.
Tyytyväisyys kulttuuripalveluihin ja ulkoliikuntapaikkoihin korkealla tasolla
Yhden palvelujen ryhmän muodostavat kunnan vapaa-aika- ja liikuntapalvelut. Kuviossa 8 on esitetty kaupunkilaisten arvioita näistä.
Kulttuuripalvelut saavat kaupunkilaisilta myönteiset arviot. Kaupungin kirjastoihin ollaan hyvin yleisesti tyytyväisiä. Yli puolet oli jopa erittäin tyytyväisiä. Tyytymättömiä ei ollut juuri lainkaan. Kirjastopalvelut ovat myös laajasti käytettyjä: vain kahdeksan prosenttia ei osannut ottaa niihin Kulttuuripalvelut saavat kaupunkilaisilta myönteiset arviot. Kaupungin kirjastoihin ollaan hyvin yleisesti tyytyväisiä. Yli puolet oli jopa erittäin tyytyväisiä. Tyytymättömiä ei ollut juuri lainkaan. Kirjastopalvelut ovat myös laajasti käytettyjä: vain kahdeksan prosenttia ei osannut ottaa niihin kantaa. Museoihin ja taidenäyttelyihin oli tyytyväisiä lähes 90 prosenttia kaikista vastaajista. Konsertit ja musiikkiesitykset sekä teatteri, tanssi ja muu esittävä taide arvioitiin lähes yhtä positiivisesti. Noin 80 prosenttia antoi myönteisen arvion (melko tai erittäin hyvin). Juuri kukaan ei katsonut, että nämä asiat ovat huonosti, mutta kaikki eivät osanneet ottaa kantaa.
Helsingissä on hyvin laaja museo-, konsertti- ja teatteritarjonta, jota järjestävät lukuisat eri tahot. Vaikka KAPA-kyselyn tavoitteena on ensisijaisesti selvittää tyytyväisyyttä kunnan tai kaupungin järjestämiin palveluihin, suurin osa vastaajista – ehkä selvimmin juuri kulttuuripalveluiden kohdalla – lienee kuitenkin ajatellut tarjontaa laajemmin ja yleisemmin. Moni kaupunkilainen ei edes tiedä, mikä osa siitä on Helsingin kaupungin ja mikä muiden tahojen järjestämää.
Liikuntapalvelujen kohdalla on tyytyväisyydessä hieman suurempaa hajontaa kuin kulttuuripalvelujen. ”Melko/erittäin hyvin” vastasi ulkoilualueiden kohdalla 85 prosenttia, kuntoratojen ja ulkoilureittien kohdalla 80 prosenttia sekä erilaisten uimapaikkojen ja urheilukenttien kohdalla noin 70 prosenttia. Vain harva vastasi, että nämä asiat ovat huonosti, mutta melko moni ei osannut ottaa kantaa. Jos näitä palveluja ei käytä, onkin luonnollista, että niihin ei osaa ottaa kantaa. Sisäliikuntatiloihin antoi joka toinen myönteisen arvion, joka kymmenes kielteisen ja lähes 40 prosenttia ei osannut ottaa kantaa.
Tiedottaminen liikuntapalveluista sai huonomman arvion: runsaat 40 prosenttia antoi myönteisen arvion, joka neljäs kielteisen ja joka kolmas ei osannut sanoa.
Torit ja torikauppa sai runsaalta puolelta myönteisen arvion ja joka viidenneltä kielteisen. Joka neljäs ei osannut sanoa. Lasten leikkipaikat arvioi myönteisesti joka toinen. Vain muutama prosentti arvioi ne kielteisesti, mutta varsin moni (43 prosenttia) ei osannut sanoa. Nuorten harrastustoimintaan ei yli puolet vastaajista osannut ottaa kantaa. Joka kolmas antoi sille myönteisen arvion ja joka kymmenes kielteisen.
Seuraavissa kuvioissa 9, 10 ja 11 kerrotaan, kuinka mielipiteet erityyppisistä vapaa-ajan palveluista ovat kehittyneet. Kuvioihin on rajattu vain kantaa ottaneet, eli ”en osaa sanoa” vastanneet on suljettu pois tarkastelusta.
Kuviossa 9 on tietoja tyytyväisyyden kehityksestä kulttuuripalvelujen osalta.
Kirjastoista ja museoista on tietoja 2000-luvun alusta lähtien, muista kulttuuripalveluista kolmelta viimeiseltä kyselykierrokselta. Tyytyväisyys kulttuuripalveluihin on ollut jatkuvasti erittäin korkealla tasolla: vähintään 95 prosenttia kantaa ottaneista arvioi näitä palveluita myönteisesti.
Kuviossa 10 kerrotaan, kuinka tyytyväisyys erilaisiin liikuntapalveluihin on muuttunut 2000-luvun mittaan.
Useimpien liikuntapalvelujen kohdalla oli tyytyväisyydessä myönteistä kehitystä vuodesta 2005 vuoteen 2016. Kahdessa viimeisessä kyselyssä tyytyväisyys on pysytellyt korkealla tasolla. Sisäliikuntatiloissa tyytyväisten osuus oli hieman alempi (83 prosenttia), mutta varsin korkea siis siinäkin.
Tiedottaminen liikuntapalveluista poikkeaa muista kohdista, siinä on tyytyväisyydessä selvempiä vaihteluita kumpaankin suuntaan. Vuosina 2008–2016 tyytyväisten osuus kasvoi kymmenisen prosenttiyksikköä runsaaseen 70 prosenttiin, mutta sen jälkeen se on asteittain laskenut takaisin vuoden 2008 lukemiin.
Tyytyväisyys lasten leikkipaikkoihin ja nuorten palveluihin on muuttunut jokseenkin samaa tahtia (Kuvio 11).
Tyytyväisyys parani molemmissa selvästi asteittain vuodesta 2005 aina vuoteen 2020 asti. Viimeisellä kyselykierroksella tyytyväisten osuus jonkin verran laski. Niihin on silti edelleen tyytyväisiä suuri enemmistö: lasten leikkipaikkoihin lähes yhdeksän kymmenestä ja nuorten harrastustoimintaan kolme neljästä kantaa ottaneesta.
Toreihin ja torikauppaan oltiin aina vuoteen 2012 asti erittäin yleisesti tyytyväisiä (noin 90 prosenttia kantaa ottaneista). Sen jälkeisillä kyselykierroksilla osuus on asteittain pudonnut 75 prosenttiin.
Luontoreitit ja ilman laatu saavat kiitosta
Kuviossa 12 on esitetty vastausjakaumia, jotka liittyvät ympäristöpalveluihin ja yleisemminkin ympäristön tilaan.
Luonto- ja retkeilyreitteihin tyytyväisiä oli neljä viidestä vastaajasta, kun taas tyytymättömiä oli vain muutama prosentti. Tämä kohta menikin pitkälti päällekkäin edellä liikuntapalveluissa kysyttyjen ulkoilureittien ja -alueiden kanssa, joista saatiin aivan samansuuntaisia tuloksia.
Myös mielipiteet ilman laadusta painottuivat lähes yhtä selkeästi myönteiselle puolelle. Ympäristön siisteydelle antoi enemmistö (noin 70 prosenttia) myönteisen arvion, mutta kriittisiäkin oli neljännes vastaajista.
Luonnon suojelulle, vesistöjen puhtaudelle ja melun torjunnalle antoi hieman alle puolet vastaajista myönteisen arvion. Näissä kohdissa melko moni (neljänneksen luokkaa) ei osannut ottaa kantaa. Kielteisen arvion antoi luonnon suojelulle neljännes sekä vesistöjen puhtaudelle ja melun torjunnalle kolmannes.
Entä kuinka tyytyväisyys näihin asioihin on kehittynyt viime vuosikymmenien mittaan (Kuvio 13)? Kaikissa kysytyissä ympäristöpalveluissa on yhteinen piirre, että tyytyväisyys koheni selvästi aikavälillä 2008–2016. Sen jälkeinen kehitys on ollut useimmissa palveluissa melko tasaista. Poikkeuksena tähän on luonnon suojelu, johon tyytyväisyys on vaihdellut enemmän: ensin huomattavaa paranemista vuoteen 2016 mutta sitten selvää heikkenemistä.
Tyytyväisyydessä ilman laatuun on tapahtunut asteittain huomattava hyppäys vuoden 2008 40 prosentista uusimman kyselyn lähes 90 prosenttiin.
Useimpiin yhdyskuntateknisiin palveluihin ollaan tyytyväisiä
Kuvio 14 kuvaa kaupunkilaisten mielipiteitä yhdyskuntateknisistä palveluista. Näihin osasivat lähes kaikki vastaajat ottaa kantaa.
Juomaveden laatuun olivat lähes kaikki vastaajat tyytyväisiä. Kierrätykseen, jätehuoltoon ja viheralueiden hoitoonkin oli suuri enemmistö tyytyväisiä. Katujen ja teiden hoitoon oltiin kriittisimpiä: joka toinen oli tyytyväinen, mutta tyytymättömiäkin oli suurehko osuus, 44 prosenttia.
Kuvio 15 puolestaan kertoo, kuinka tyytyväisyys näihin viiteen palveluun on kehittynyt 2000-luvulla.
Juomaveden laatuun on oltu jatkuvasti erittäin yleisesti tyytyväisiä. Viheralueiden hoidossa, jätehuollossa ja etenkin kierrätystoiminnassa tyytyväisyys on kehittynyt yleisesti ottaen parempaan päin aina vuodesta 2005.
Katujen ja teiden hoito poikkeaa muista palveluista sikäli, että tyytyväisyydessä on ollut suurehkoa vaihtelua 2000-luvulla peräkkäistenkin kyselykierroksien välillä. Aikavälillä 2012–2016 tyytyväisten osuus kasvoi noin 50 prosentista yli 70 prosenttiin; tämän jälkeen tyytyväisyys taas heikkeni vuoden 2012 tasolle. Mahdollisesti tyytyväisyyteen heijastuvat kyseisen vuoden sääolot: jos ne ovat kovin haastavia, katujen kunnossapidosta ei ehkä suoriuduta yhtä hyvin kuin helpompina vuosina.
Tyytyväisyys joukkoliikenteeseen lisääntynyt entisestään
Kaikissa tähänastisissa KAPA-kyselyissä on kysytty arviota kaupungin joukkoliikenteestä. Vuonna 2024 arvio oli selkeästi myönteinen. 44 prosenttia vastasi sitä hoidetun erittäin hyvin ja 46 prosenttia melko hyvin. Vain kahdeksan prosenttia vastasi ”erittäin/melko huonosti”. Joukkoliikenne on Helsingissä myös erittäin suosittua, lähes kaikki vastaajat olivat käyttäneet sitä vuoden aikana. Näin ollen oli hyvin vähän niitä, jotka eivät osanneet ottaa kantaa joukkoliikenteen hyvyyteen. Vastaajat ovat arvioissaan todennäköisesti ajatelleet Helsingin sisäisen joukkoliikenteen ohella myös seudullista joukkoliikennettä. Seudun joukkoliikenne muodostaa kokonaisuuden, jossa kuntaraja ei nykyisin ole käyttäjäkokemuksessa merkittävin tekijä.
Helsingissä kaupunkilaiset antoivat joukkoliikenteelle parhaan arvion mukana olleista kaupungeista. Kun ”melko/erittäin hyvin” vastasi helsinkiläisistä 90 prosenttia, osuus oli Vantaalla 81 prosenttia sekä Espoossa, Oulussa ja Lahdessa noin 70 prosenttia. Vuonna 2020 oli tutkimuksessa mukana myös Turku, jossa osuus oli tuolloin 75 prosenttia.
Joukkoliikenteelle on Helsingissä annettu hyvät arviot jo pitkän aikaa (Kuvio 16). Arviot ovat kuitenkin parantuneet vuodesta 2005 lähtien sikäli, että lähes joka kerta ”erittäin hyvin” -vaihtoehdon osuus myönteisistä arvioista on kasvanut. Vuonna 2024 arviot jälleen paranivat neljä vuotta aiemmasta (tilastollisesti merkitsevä muutos).
Terveyskeskuksen lääkäripalveluihin kriittisyyttä
Vastaajilta tiedusteltiin mielipidettä sairaalapalveluista, terveyskeskuksen lääkäripalveluista sekä julkisista hammaslääkäripalveluista. Nämä terveyspalvelut eivät ole enää kunnallisia, vaan siirtyivät hyvinvointialueen vastuulle vuonna 2023.
Sairaalapalveluihin oli tyytyväisiä joka toinen ja tyytymättömiä alle viidennes (ks. kuvio 17 yllä). Varsin moni, kolme kymmenestä, ei osannut ottaa kantaa. Ilmeisesti monella vastaajalla ei ole niistä tuoretta kokemusta. Terveyskeskuksen lääkäripalveluihin oltiin kriittisempiä: neljä kymmenestä antoi myönteisen arvion, yhtä suuri osuus kielteisen ja viidennes ei osannut sanoa. Julkisille hammaslääkäripalveluille annettiin enemmän kielteisiä (yli 40 prosenttia) kuin myönteisiä (30 prosenttia) arvioita ja joka neljäs ei osannut ottaa kantaa.
Tyytyväisyys kyseisiin terveyspalveluihin on 2000-luvulla kehittynyt aaltomaisesti (Kuvio 18). Tyytyväisyys aluksi heikkeni vuosina 2001–2008 ja sen jälkeen parani aikavälillä 2008–2016. Vuoteen 2020 arviot eivät paljon muuttuneet. Viimeisen neljän vuoden aikana tyytyväisyys laski, selvimmin terveyskeskuksen lääkäripalveluiden kohdalla.
Vertailussa muihin kaupunkeihin tyytyväisyys terveyskeskuksen lääkäripalveluihin oli Helsingissä heikompaa kuin Vantaalla mutta parempaa kuin Oulussa ja Lahdessa. Tyytyväisyys oli heikentynyt kaikissa muissa kaupungeissa paitsi Vantaalla parantunut. Tyytyväisyydessä sairaalapalveluihin ei ollut kaupunkien välillä kovinkaan suuria eroja, ja erot olivat selvästi supistuneet vuodesta 2020. Hammaslääkäripalvelut arvioitiin Helsingissä heikommiksi kuin Vantaalla, Lahdessa tai Oulussa mutta paremmiksi kuin Espoossa.
Lopuksi
Kaupungin palvelujen käyttöä ja palvelutyytyväisyyttä niihin kartoittava KAPA-kysely toteutettiin syksyllä 2024 Helsingissä jo yhdettätoista kertaa. Koska KAPA-kyselyillä on kerätty tietoa säännöllisesti pitkän aikaa, kerääntyneen aineiston avulla päästään hyvin tutkimaan kaupunkilaisten mielipiteiden muutoksia.
Useimmat palvelut saivat kaupunkilaisilta uusimmassa kyselyssä kohtalaisen myönteisen arvion, mutta poikkeuksiakin oli.
Yleinen tyytyväisyys kaupungin toimintaan (taloudenpito, päätöksenteko, tiedotus, virastojen asiakaspalvelu jne) parani 2000-luvun mittaan aina vuosiin 2016 ja 2020, mutta heikkeni hieman uusimpaan kyselyyn.
Myös monen yksittäisten palvelun kohdalla vuodet 2016 ja 2020 näyttäytyvät aikasarjassa ”huippuvuosina”, johon asti tyytyväisyys parani 2000-luvulla ja josta vuonna 2024 tultiin hieman alaspäin.
Hieman huolestuttava tulos oli, että tyytyväisyys peruskouluun ja varhaiskasvatukseen oli heikentynyt selvästi neljän vuoden takaisesta. Kuitenkin edelleen selvä enemmistö oli niihin tyytyväisiä.
Kulttuuripalvelut – muun muassa kirjastot, teatterit, konsertit ja museot – ovat yksi Helsingin selkeä vahvuus. Niihin ollaan jatkuvasti erittäin yleisesti tyytyväisiä, negatiivista arviota ei antanut tälläkään kertaa juuri kukaan kyselyvastaaja.
Myös erilaiset ulkoliikuntapaikat saivat vastaajilta varsin myönteisen arvion. Samoin kierrätys ja jätehuolto arvioitiin etupäässä myönteisesti, kun taas katujen ja teiden hoitoon oltiin selvästi kriittisempiä.
Helsingin joukkoliikenne saa kiitosta: sille antoi myönteisen arvion 90 prosenttia vastaajista, näistä joka toinen antoi jopa arvion ”erittäin hyvä”. Arviot ovat vuosien mittaan parantuneet ja paranivat uusimmassakin kyselyssä.
Vastaajilta kysytyistä julkisista terveyspalveluista tyytyväisimpiä ollaan sairaalapalveluihin, sen jälkeen terveyskeskuksen lääkäripalveluihin ja huonoimman arvion saa julkinen hammas¬lääkäri-palvelu. Etenkin terveyskeskuksen lääkäripalveluiden kohdalla oli muutos heikompaan: tyytyväisten osuus oli neljä vuotta sitten lähes kaksi kolmesta mutta tuoreessa kyselyssä enää puolet.
Kaikkiaan KAPA-kysely antoi kaupungille tärkeää tietoa siitä, minkä palvelujen järjestämisessä on onnistuttu erityisen hyvin ja missä taas olisi eniten parantamisen tarvetta. Etenkin edellisestä kyselykierroksesta tapahtuneet muutokset ovat tärkeää tietoa siitä, mihin suuntaan kehitys on kulkemassa.
Jukka Hirvonen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
FCG (2025). KAPA – Kaupunki ja kuntapalvelut 2024). FCG Finnish Consulting Group Oy.
Alaviitteet:
- Vuoden 2024 Espoon aineisto kerättiin verkkopaneelin kautta, joka ei tuota yhtä hyvin koko väestöä edustavaa tietoa kuin satunnaisotantaan perustuva kysely. Espoon vertailutulokset jäivät siis suuntaa antaviksi. Vertailussa Espooseen kannattaa ottaa huomioon vain huomattavat erot, koska pienehköt erot saattavat johtua erilaisesta aineistonkeruutavasta.
- Sanamuodossa on tapahtunut sikäli muutos, että vuoteen 2016 asti se oli ”lasten päivähoito” ja vuonna 2020 ”varhaiskasvatus (lasten päivähoito)”. Pienilläkin kysymysmuotoilun muutoksilla voi olla joskus vaikutusta vastauksiin, vaikka kysymyksessä tarkoitettaisiin aivan samaa asiaa. Erilainen kysymysmuotoilu tuskin kuitenkaan selittää näin selvää muutosta.