Helsinkiläisten kulttuuriaktiviteetteja ja mielipiteitä Helsingistä kulttuurikaupunkina tutkittiin syksyllä 2013 uudella tavalla, sillä aineisto kerättiin lumipallotekniikalla sähköpostia ja Facebookia hyödyntäen. Tutkimuksen kyselyn teki poikkeukselliseksi se, että monet vastaajat saivat ”kutsun” vastata siihen tutultaan, ei anonyymiltä taholta. Tämä vaikutti vastaamishalukkuuteen ja siihen, kuinka huolellisesti kysymyksiin vastattiin. Kaikkiin kysymyksiin saatiin vastaukset lähes sataprosenttisesti. Parissa kuukaudessa kyselyyn vastasi 838 helsinkiläistä.
Tutkimuksessa selvitettiin 12 kysymyksellä seuraavia asioita:
- vastaajien kulttuurin kulutusta
- vuoden kiinnostavinta kulttuurikokemusta
- Helsingin kulttuuritarjonnan ongelmia ja puutteita
- Internetin hyödyntämistä kulttuurin käytössä ja tekemisessä
- tyytyväisyyttä kulttuurin tarjontaan Helsingissä sekä
- vastaajien suhdetta kulttuuriin (onko pääasiassa yleisönä, harrastajana/opiskelijana vai ammattilaisena)
Lomakkeen lyhyydestä huolimatta saatu aineisto on varsin laaja. Lähes jokaiseen kysymykseen sisältyi täydentävä muualla/muuta/mitä -tyyppinen avovastausmahdollisuus. Kaikki nämä vastaukset tullaan analysoimaan huolellisesti (vrt. Kotron artikkeli tässä lehdessä).
Kysymys siitä, missä roolissa vastaajat kulttuuria kuluttivat, toi sinällään jo uutta tietoa Helsingin kulttuuriyleisöstä. Valtaosa vastaajista oli ”kulttuurin kentällä” yleisönä, katselijana tai kuuntelijana. Reilu neljäsosa (29 %) vastasi harrastavansa tai opiskelevansa jotakin kulttuurialaa. Kulttuurialan ammattilaisen roolissa vastaajista oli 13 prosenttia. Tilanteesta riippuen vastaaja voi olla useissa rooleissa. Yleisin yhdistelmä oli olla yleisönä ja harrastajana.
Kaupunginosissa tapahtuu
Vastaajilta tiedusteltiin, missä 14 kulttuuri-, taide- ja muussa tapahtumassa (rock-konsertti, ooppera, teatteri jne.) he olivat vuoden aikana käyneet. Käyntien määriä ei kysytty. Vastaajat osoittautuivat aktiivisiksi kulttuurin käyttäjiksi: he olivat kokeneet keskimäärin seitsemän eri ”genren” tapahtumaa 14 kysytystä.
Kysytyt kulttuuriaktiviteetit jakautuivat kolmeen suosituimmuusryhmään. Valtaosa vastaajista (75–85 %) oli käynyt vuoden aikana kirjastossa, elokuvissa, taidenäyttelyssä tai – galleriassa sekä teatterissa. Noin puolet vastaajista (49–61 %) oli käynyt jossakin isossa ilmaistapahtumassa (Taiteiden yö, Tall Ships Race tms.), pop-, jazz-, tai rock-konsertissa tai -keikalla, kaupunginosatapahtumassa, klassisen musiikin esityksessä tai oopperassa sekä katu- tai puistokirppiksellä. Näitä pienempiä kävijäosuuksia saivat tanssi ja baletti, ravintolapäivä, kirjamessut sekä sirkus.
Kaupunginosatapahtumissa vierailevia oli eniten Länsi-Herttoniemessä, Alppiharjussa, Roihuvuoressa, Kalliossa, Kumpulassa, Vallilassa, Tapaninkylässä, Aurinkolahdessa, Mellunmäessä ja Kontulassa asuvissa. Näillä alueilla kyläjuhlissa oli käynyt 90–75 prosenttia alueen vastaajista. Pikku Huopalahdessa, Jätkäsaaressa ja Munkkivuoressa asuvista vain vajaa kolmannes oli osallistunut kaupunginosatapahtumiin.
Katu- ja puistokirppiksillä kävijöitä oli erityisen paljon Vallilassa, Kalliossa, Alppiharjussa, Torkkelinmäellä, Kumpulassa, Käpylässä ja keskustassa asuvissa (87–64 prosenttia alueen vastaajista). Alueita, joissa näitä tapahtumia ei näytä olleen yhtä lailla, tai ne eivät ole asukkaita niin kiinnostaneet, olivat Laakso, Veräjämäki, Tapulikaupunki, Laajasalo, Länsi-Pasila, Munkkiniemi ja Itä-Pasila.
Postinumeroalueilla Torkkelinmäki, Pikku Huopalahti, Lassila, Itä-Pasila ja Vallila vastaajista reilusti yli puo-let (75–56 %) oli osallistunut ravintolapäivään. Lauttasaaressa, Mellunmäessä, Kivihaassa, Tammisalossa ja Kontulassa asuvista vastaavat osuudet olivat 25–21 prosenttia.
Helsingissä lähikulttuuria tuetaan kaupunkikulttuuriavustuksilla. Vuonna 2013 tuettiin 152 tapahtumaa. Kulttuurikeskukselta saa tukea kyläjuhlien ja tai vaikkapa kiinalaisen Kuujuhlan järjestämisen peruskustannuksiin. Tukisummat vaihtelevat muutamista satasista muutamiin tuhansiin euroihin. Vuonna 2014 kansalaisten omaehtoisen toiminnan mahdollistavaa tukea jaetaan noin 230 000 euroa. (Kulke, Avustukset 2013).
Liian kallista ja ahdistusta tarjonnan runsaudesta
Vastaajista 30 prosenttia oli sitä mieltä, että Helsingin kulttuuritarjonnassa ei ole mitään ongelmia tai puutteita. Tämä osuus oli varsin yhtäläinen riippumatta vastaajan iästä, sukupuolesta tai roolista kulttuurin kentällä (yleisönä, harrastajana vai ammattilaisena).
Lomakkeella oli valmiina kahdeksan mahdollista ongelmakohtaa. Ongelmia mainittiin keskimäärin 1,7. Selvästi eniten vastaajia harmitti Helsingin kulttuuritarjonnan kalleus.
Reilu viidennes (113 kpl, 23 %) vastaajista mainitsi myös jonkin muun ongelman kuin lomakkeen valmiit vastausvaihtoehdot tarjosivat.
Seuraavassa kiteytys näistä kirjoituksista:
- runsaudenpula on ”positiivinen ongelma”: hyvää, mielenkiintoista tarjontaa on niin paljon, että se aiheut-taa ongelmia.
- kaivattiin tietoa tiedosta eli paikkaa, listaa, portaalia, nettisivua jossa olisi kaikki kulttuuritarjonta (tieto on hajallaan).
- kulttuuritarjonta keskittyy liikaa sesonkiaikoihin kesään ja syksyyn – kiinnostavimmat tapahtumat ovat päällekkäin
- byrokraattisuus, lupaviidakko on edelleen riesana
Mitä kyselyyn vastanneet sitten kaipasivat Helsingin kulttuuritarjontaan? Kyselyn runsaista avovastauksista tuli vahvasti esiin se, että asukkaiden kulttuuritoiveiden painopiste oli pienimuotoisuuden, lähitapahtumien ja yhteisöllisyyden puolella. Vähemmän toivottiin superkalliita maailmantähtiä keikalle Helsinkiin.
Esitellystä kyselyaineistosta tullaan julkaisemaan kevään 2014 aikana nettiraportti. Aineistoa hyödynnetään myös tulevassa ”Arts And Culture III” kulttuuritilastojulkaisussa.
***
”Lumipallomenetelmä” aineiston keruussa
Etuja:
Käytetty menetelmä tavoitti normaalia otosta paremmin erityisryhmiä. Esimerkiksi Facebookin kautta kysely meni graffitiporukoille sekä salibandyn ja jalkapallon juniorijoukkueille. Saimme kyselyyn runsaasti (110 eli 13 % vastaajista) myös kulttuurin ammattilaisia, joita normaali otos ei todennäköisesti olisi tavoittanut.
- Käytetty menetelmä on edullinen tapa kerätä nopeasti tuoretta tietoa jostakin rajatusta ja neutraalista aiheesta. Jos aihe on hiemankin arempi tai intohimoja puolesta ja vastaan herättävä, menetelmä ei sovellu aineiston keruuseen. Menetelmää kannattaisi kokeilla vieraskielisten tavoittamiseen, jolloin kysely leviää omankielisten lähettämänä.
Huonoja puolia:
- Aineisto ei edusta pienoiskoossa helsinkiläisiä. Otosta ei ollut. Voimme jälkikäteen tarkastella vastauksia ikäryhmittäin, vastaajan koulutustaustan tai asuinpaikan mukaan. Toisaalta pieneksi jäävä vastausprosentti normaalissa kyselyssä aiheuttaa saman ongelman. Raportoinnissa ei voida puhua helsinkiläisistä vaan kyselyyn vastanneista.
- Vastausten karhuaminen ei ollut mahdollista.
- Emme juuri tavoittaneet alle 18-vuotiaita. Toivomus, että kyselyä lähetettäisiin eri-ikäisille helsinkiläisille, ei siten aivan toteutunut. Nuorten saaminen vastaajiksi on yleinen ongelma myös perinteisissä kysely- ja haastattelututkimuksissa.
- Saatu kyselyaineisto ei ole pienoiskuva Helsingin 18–74-vuotiaasta väestöstä. Tutkimus kuvaa koulutettu-jen, aikuis- tai keski-ikäisten, kulttuuriaktiivien käsityksiä Helsingin kulttuurielämästä. Jos kysely olisi tehty perinteisillä menetelmillä (otos, paperi- ja nettilomake) olisimme kuitenkin todennäköisesti päätyneet samansuuntaiseen tulokseen: naiset, iäkkäämmät ja kulttuuria aktiivisesti harrastavat olisivat olleet yliedustettuina aineistossa, eli olisivat vastanneet muita tunnollisemmin.
Kyselyä pidettiin mielenkiintoisena, helppona ja ennen kaikkea rohkean lyhyenä:
- Kiva kysely! Kiva menetelmä - ketjukirjeenä! POP UP- kulttuuritapahtumat vahvistukoot!
- Kerrankin lyhyt ja ytimekäs kysely jossa kysymykset ovat selkeitä, mielenkiintoisia ja kattavia
- Kiitos hyvästä kyselystä
- Upeaa, että on tällainen kysely! Kiitos!
- Kulttuurikysymysten lomake on hyvä. En läheskään aina viitsi vastata, mutta tämä lomake suorastaan houkutteli vastaamaan.
Yhteisöllistä kaupunkikulttuuria
- Kaupunginosatapahtumat ja -juhlat. Kaupunginosatapahtumilla on pitkä historia, mutta nykymuotoisen kaupunginosajuhlan voi ajatella alkaneen vuoden 1991 Kumpulan kyläjuhlista. Niitä järjestetään ympäri Helsinkiä: Tapanilassa, Kontulassa, Lauttasaaressa, Käpylässä ja Vuosaaressa. Kalliossa juhlitaan alkukesästä (Kallio Kukkii) ja loppusyksystä (Kallio Kipinöi). Kallio Kukkii ja Kallio Kipinöi -festivaalit palkittiin Helsingin kulttuuritekona 2013. Viime vuosien uusia tulokkaita ovat Siivouspäivä, We Love Helsinki -tapahtumat sekä block party -katujuhlat. Kaikki ovat ilmaistapahtumia.
- Katu- ja puistokirpputoreja on järjestetty usein kyläjuhlien yhteydessä, mutta viime vuosina myös omina erityistapahtuminaan esimerkiksi Kalliossa, Lauttasaaressa, Herttoniemessä ja Pakilassa. Kallion puistokirppis järjestetään kesäisin alueen eri puistoissa ja talvella Suvilahden kattilahallissa.
- Ravintolapäivä on suomalainen innovaatio. Yhden päivän pop up -ruokakarnevaali järjestettiin ensimmäistä kertaa kesällä 2011. Sen jälkeen Ravintolapäivää on vietetty muutaman kerran vuodessa, viimeksi helmikuussa 2014. Ravintolapäivä voitti suomalaisen matkailupalkinnon Finnish Travel Awardin tammikuussa 2014.
Tätä artikkelia kirjoitettaessa ilmestyi 80-sivuinen Opas kaupunkiaktivismiin . Oppaassa käsitellään uuden kaupunkikulttuurin nousua, rahoitusta, viestintää, lupakäytäntöjä ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Tapausesimerkkeinä ovat muun muassa Sompasauna, design-koirapuisto, puistokirppikset ja Vaasankadun kävelykatukokeilu.
Vaikea saada tietoa tapahtumista:
”Tuntuu kuin koko ajan olisi tapahtumia, jos vaan tajuaisi ottaa asioista selvää ja osaisi ennakoida.”
”Tieto tulevista tapahtumista on hajallaan toteuttajien, järjestäjien ym. valitsemissa tiedotuskanavissa.”
Vesa Keskinen on Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija.