Helsinki-barometri on lyhyillä puhelinhaastatteluilla kerättävä tutkimus, jolla seurataan asukkaiden mielipiteitä Helsingissä. Barometri on myös osa Helsingin kaupunkistrategian seurantamittaristoa. Helsinki-barometri on toteutettu tähän mennessä kahdesti, syksyllä 2019 ja keväällä 2020. Tässä artikkelissa käsitellään uusimman barometrin tuloksia.
Kevään 2020 kierroksella barometri keskittyi koronaepidemian vaikutusten ja asukkaiden sitä koskevien kokemusten selvittämiseen. Lisäksi mukana oli kysymys Helsingin ja oman asuinalueen suositteluhalukkuudesta. Suositteluindeksi toimii kaupunkistrategian seurantamittarina.
Kyselyn vastaukset kerättiin puhelinhaastatteluilla touko–kesäkuun vaihteessa. Haastatteluja (puhelinhaastattelulomake(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)) tehtiin yhteensä 1 038. Kohderyhmänä olivat 18–79-vuotiaat. Aineisto edustaa Helsingin aikuisväestöä iän ja sukupuolen mukaan.
Joka neljäs tekee etätöitä, joka neljäs on riskiryhmää
Vastaajilta kysyttiin taustatietoina heidän nykyisestä elämäntilanteestaan, ja koronarajoitukset ja -suositukset näkyivät myös näissä vastauksissa. Vastaajista joka neljäs teki kyselyajankohtana etätöitä, lähes sama osuus kuin lähityötä työpaikalla. Mies- ja naisvastaajien välillä ei ollut merkitsevää eroa etätyön tekemisen yleisyydessä. Koronaepidemian vuoksi lomautettuna oli kahdeksan prosenttia ja irtisanottuna yksi prosentti kaikista vastaajista. Työikäisistä eli 20–64-vuotiaista miehistä ja naisista 30 prosenttia oli etätöissä, ja lomautettuna koronaepidemian takia joka kymmenes.
Haastatelluilta kysyttiin, kuuluvatko he koronataudin riskiryhmään. Joka neljäs vastasi myöntävästi. Osuus oli sama miehillä ja naisilla. Tilanne heijastaa sitä, ettei riskiryhmään kuuluta yksinomaan korkean iän takia, vaan kaikissa ikäryhmissä on jonkin verran riskitekijöitä kuten pitkäaikaissairauksia ja/tai kriittisiä lääkityksiä.
Koronaepidemian vaikutukset elämänlaatuun
Helsinki-barometrin puhelinhaastattelut tehtiin toukokuun lopussa, jolloin helsinkiläisillä oli takanaan noin kaksi ja puoli kuukautta koronaepidemian aikaista poikkeusaikaa. Näin ollen vastaajilla oli jo edellytyksiä arvioida, miten poikkeusolot ovat vaikuttaneet esimerkiksi heidän elämänlaatuunsa.
Koronalla on ollut jonkinlaisia vaikutuksia valtaosalle vastaajista. Joka neljännen vastaajan elämänlaatuun korona oli vaikuttanut pääosin negatiivisesti. Naisista hieman pienempi osuus kuin miehistä koki, että vaikutukset olivat olleet pelkästään kielteisiä. Suurempi osuus naisista myös vastasi, että kokemukset olivat olleet sekä kielteisiä että myönteisiä (Taulukko 2).
Eniten kielteisiä vaikutuksia ovat kokeneet iäkkäämmät vastaajat. Tämä on ehkä odotettava tulos, koska iäkkäille asetettiin korkeamman terveysriskin vuoksi muita tiukempia rajoituksia poikkeusoloissa. Toisaalta reilu neljäsosa (28 %) 70 vuotta täyttäneistä ei ollut kokenut koronan mukanaan tuomia muutoksia elämässään (Taulukko 3).
Myös nuoret vastaajat kokivat keskimääräistä enemmän kärsineensä koronatilanteen kielteisistä vaikutuksista. Nuorista alle 30-vuotiaista vastaajista lähes puolet (45 prosenttia) asui yksin. Yksin asuvilla koronan kielteiset vaikutukset korostuvat. Perheelliset vastaajat olivat kokeneet korona-ajasta muita useammin sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia (Taulukko 4).
Vaikka koronalla on ollut helsinkiläisille kielteisiä vaikutuksia, valtaosa (86 prosenttia) vastaajista piti kokonaiselämänlaatuaan kuitenkin hyvänä. Sama tulos saadaan kaikista ikäryhmistä paitsi 70+-vuotiaita. Heistäkin 79 prosenttia koki elämänlaatunsa hyväksi. Voi olla, että korona-ajan vaikutukset näkyvät ihmisten mielialoissa viiveellä. Syksyllä tilanne voi olla itse asiassa huonompi, varsinkin jos tulevaisuus ei näytäkään paremmalta. Elämänlaatu-kysymys kannattaa toistaa syksyn barometrissa.
Koronaepidemian vaikutukset arjessa – luopumisia ja uudelleenjärjestelyjä
Haastatelluilta kysyttiin 13 asian kautta koronaepidemian vaikutuksia vastaajan ja hänen perheensä elämään. Korona on vaikuttanut monella tapaa ihmisten ajankäyttöön, kun esimerkiksi aiemmin arkea jäsentäneet töihin meno ja harrastukset ovat tilapäisesti loppuneet.
Nuorilla aikuisilla korostuvat lähes kaikki kysytyt asiat, mutta erityisesti taloushuolet, yksinäisyys sekä ajan pitkäksi käymisen kokemukset. Nuorten aikuisten sosiaalisista suhteista luopuminen on voinut olla monelle varsin rankkaa. Vanhin yli 70-vuotiaiden ikäryhmä ei tämän kysymyssarjan perusteella näytä erityisesti kärsineen tai hyötyneen korona-ajasta.
Kun koronan vaikutuksia katsotaan perhetilanteen mukaan, havaitaan, että taloudellisia ongelmia oli eniten yksinhuoltajilla. Kaikilla perheillä näkyi arjen pyörittämisen raskaus.
Epidemiasta oltiin huolestuneita mutta tulevaisuuden usko oli korkealla
Helsinkiläisiltä kysyttiin barometrihaastatteluissa, kuinka huolestuneita he ovat koronaepidemian vaikutuksista vastaajalle itselleen, perheelle, lähisuvulle ja ystäville.
Yleisimmin oltiin huolissaan vaikutuksista perheelle ja lähisuvulle: vähintään ”melko paljon” huolissaan oli 35 prosenttia ja vain 11 prosenttia ei ollut lainkaan huolissaan (Kuvio 3). Muiden läheisten ystävien osalta vähintään ”melko paljon” huolissaan oli 18 prosenttia ja vastaajan itsensä osalta 15 prosenttia. Huolestuneisuus painottui joka kohdassa vaihtoehtoon ”hieman huolissani”.
Epidemian vaikutuksista vastaajalle itselleen olivat vähiten huolissaan nuorimmat, alle 30-vuotiaat vastaajat, ja huolestuneisuus lisääntyi iän myötä mutta yllättävän lievästi. Vähintään ”melko paljon” huolissaan oli alle 30-vuotiaista 10 prosenttia ja 70 vuotta täyttäneistä 22 prosenttia. Naiset olivat hieman yleisemmin huolissaan kuin miehet: vähintään ”melko paljon” oli naisista huolissaan 17 prosenttia ja miehistä 14 prosenttia.
Entä kuinka taudin riskiryhmiin kuuluminen selittää huolestuneisuutta? 70 vuotta täyttäneet kuuluvat riskiryhmään ikänsä puolesta. Tätä nuoremmista kuuluvat riskiryhmään ne, joilla on tiettyjä pitkäaikaissairauksia tai lääkityksiä. Alle 70-vuotiaista 17 prosenttia ilmoitti kuuluvansa riskiryhmään. Näiden kahden riskiryhmän vastauksia katsottiin erikseen ja verrattiin niihin vastaajiin, jotka eivät kuulu riskiryhmiin (Kuvio 4).
Alle 70-vuotiaista riskiryhmäläisistä 28 prosenttia oli vähintään ”melko paljon” huolissaan, kun vastaava osuus 70 vuotta täyttäneistä oli 22 prosenttia ja ei-riskiryhmäläisistä 11 prosenttia.
Helsinkiläiset suhtautuivat lähitulevaisuuteen yleisesti ottaen toiveikkaasti (Kuvio 5). 40 prosenttia arvioi tilanteensa olevan puolen vuoden päästä nykyistä parempi, 47 prosenttia samanlainen kuin nyt ja vain 5 prosenttia nykyistä huonompi. Etenkin nuoret vastaajat uskoivat tulevaisuuden näyttävän paremmalta. Parempiin näkymiin uskovien osuus väheni iän myötä mutta ei aivan johdonmukaisesti. Vastaavasti lisääntyi niiden osuus, jotka uskoivat, että tulevaisuus näyttää samalta kuin nyt. Huonompiin näkymiin uskovia oli jokaisessa ikäryhmässä vain vähäinen osuus.
Koronaepidemian vuoksi lomautetuissa oli vain 18 prosenttia niitä, jotka uskoivat tulevaisuutensa puolen vuoden päästä olevan samanlainen kuin nyt. Suurin osa heistä (58 %) uskoi parempaan tulevaisuuteen, mutta myös huonoon kehitykseen uskovia ja epätietoisia oli heissä enemmän kuin muissa ryhmissä.
Kaupungin poikkeusajan palvelut saivat melko hyvän arvosanan
Monet Helsingin kaupungin palvelut ovat epidemia-aikana muuttuneet ja on tehty myös uusia, tilanteen vaatimia palveluja. Vastaajilta kysyttiin mielipidettä näistä poikkeusajan palveluista. Vastaajamäärä eri kohdissa vaihteli suuresti (lukumäärät ilmenevät kuviosta 6). Se onkin luonnollista, koska eri palvelut koskettavat hyvin erisuuruista joukkoa. Esimerkiksi tiedottamiseen ottivat kantaa lähes kaikki vastaajat, kun taas verkkonuorisotyöhön otti kantaa vain joka kuudes vastaaja.
Ne, jotka ottivat kantaa kaupungin poikkeusajan palveluihin, olivat enimmäkseen tyytyväisiä. Kaikkein tyytyväisimpiä oltiin yli 70-vuotiaiden apuun puhelimitse. Kriittisimpiä oltiin taloudellisen tuen kohdalla – siinä tyytymättömiä oli 27 prosenttia. Kaikissa muissa palveluissa tyytymättömien osuus jäi alle 10 prosentin.
Ikääntyneille suunnattu Helsinki-apu on toteutettu kaupungin, järjestöjen ja seurakuntien yhteistyönä. Erikseen katsottiin tyytyväisyyttä Helsinki-apuun kohderyhmään kuuluvilla (70+ vuotta) vastaajilla. He olivatkin siihen varsin tyytyväisiä: 36 prosenttia oli erittäin tyytyväisiä, 57 prosenttia melko tyytyväisiä ja vain 6 prosenttia oli tyytymättömiä.
Koulujen etäopetus koskettaa eniten opiskelijoita ja lapsiperheitä. Tyytyväisyyttä etäopetukseen tutkittiin erikseen näissä ryhmissä. Opiskelijoista 90 prosenttia ja lapsiperheitä edustavista vastaajista 92 prosenttia oli vähintään ”melko” tyytyväisiä. Erittäin tyytyväisiä oli lapsiperhevastaajista vielä useampi (38 %) kuin opiskelijavastaajista (20 %).
Ajatuksia palautumisesta normaalioloihin
Barometrin vastaajille esitettiin kysymys ”Mitkä ovat tärkeimmät keinot, joilla kaupunki voisi tukea omaa palautumistasi koronan jälkeiseen arkeen?” Tähän sai vastata omin sanoin.
Tavallinen ajatus tähän oli, että avattaisiin palveluja asteittain kuitenkin siten, että huomioidaan riskit ja turvallisuus.
”Pitää kaikki mahdolliset kulttuuri- ja liikuntapalvelut auki mahdollisuuksien mukaan ja myös tiedottaa niistä aktiivisesti. Lähipalveluita juuri nimenomaan tarvitaan, koska ei matkailla.”
”Saataisiin palvelut rullaamaan ja kaikki taas auki, niin sitä kautta. Tässä ei kuitenkaan pidä hätiköidä, vasta sitten kun on turvallista. ”
Monissa vastauksissa korostettiin hyvän tiedottamisen merkitystä:
”Hyvin selkeä tiedotus asioista ja vahvat suositukset kaikille miten pitää toimia.”
”Tiedottamista enemmän ja hauskaa katumainontaa.”
Liikuntapalvelujen, esimerkiksi uimahallien ja kuntosalien merkitys terveyden kannalta tiedostettiin. Liikuntapalveluista esitettiin esimerkiksi seuraavia ideoita.
”Kaikki liikuntahommat järjestettäisiin ainakin pihalla, eli puistojumppaa, puistojoogaa ja puistotanssia tarvittaisiin. ”
”Väliaikaisia liikuntapuistoja esim. lenkkipoluilla nostettavia pölkkyjä ym. joista ihmiset saisivat inspiraatiota tehdä liikkuessaan enemmän.”
Joukkoliikenne tiedostettiin mahdollisena tartuntapaikkana. Korostettiin turvavälejä ja puhtaanapitoa sekä sitä, että vuoroja olisi tarpeeksi, jotta ei muodostu ruuhkia ja tungosta.
”Väljempää ja hygienisempää julkista liikennettä.”
”Munskydden i kollektiva trafiken skulle vara bra.”
Poikkeusaika on koetellut monen kaupunkilaisen mielenterveyttä yksinäisyyden, eristyneisyyden ja tartunnan pelon kautta. Useissa vastauksissa tuli esiin tähän kohdistuvan avun tarve.
”Aktiuttavaa toimintaa, ihan mielenterveydenkin kannalta, että ihmiset eivät jää kotien vangiksi.”
”Henkisen puolen tukea kaipaa, ei ole helppoa aikaa. Todella moni tarvitsee ihmistä, jonka kanssa puhua.”
Helsinki-apu sai kiitosta joiltakin yli 70-vuotiailta vastaajilta.
”Tunsin, että tulin huomioiduksi ilmeisesti juuri sieltä Helsinki-avusta. Kyseltiin että onko jotain avun tarpeita ja neuvottiin... On hirveän hyvä tämä omahoitaja tuolla terveysasemalla, soittaakin välillä ja tiedustelee vointia.”
”Helsinki-apuun olin tyytyväinen ja siitä tuli sellainen kuva, että välitettiin.”
Helsinkiä suosittelisi asuinpaikaksi aiempaa useampi
Haastatteluissa kysyttiin Helsingin suosittelemisesta asuinpaikkana seuraavalla muotoilulla: ”Kuinka todennäköisesti suosittelisit Helsinkiä muualla asuville asuinpaikkana”. Tätä arvioitiin asteikolla 0–10 (missä 0=ei lainkaan todennäköistä, 10=erittäin todennäköistä). Kuvioon 7 vastaukset on luokiteltu kolmeen ryhmään: arvoja 9–10 antaneet ”suosittelijat”, arvoja 7–8 antaneet ”neutraalit” ja arvoja 0–6 antaneet ”kriittiset”. Helsinkiä suositeltiin asuinpaikaksi nyt selvästi yleisemmin kuin viime syksynä. Suosittelijoiden osuus kasvoi 36 prosentista 52 prosenttiin, kun taas kriittisten osuus väheni 19 prosentista 10 prosenttiin.
Osuuksista voidaan johtaa suositteluindeksin arvo vähentämällä suosittelijoiden osuudesta kriittisten osuus. Suositteluindeksin arvo parani syksyn 18:sta 42:een. Tämä oli melko yllättävä tulos.
Helsingin suosittelemisessa ilmeni ikäryhmien välisiä eroja (kuvio 8). Helsinkiä suosittelisivat ikäryhmistä eniten 40–59-vuotiaat ja vähiten yli 70-vuotiaat. Myös viime syksyn barometrissa vanhimmat ikäluokat suosittelivat Helsinkiä vähiten. Suositteluindeksi oli noussut kaikissa ikäryhmissä mutta kaikkein eniten 40–59-vuotiailla. Naisten ja miesten vastauksissa Helsingin suosittelemiseen ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.
Vastaava suosittelukysymys esitettiin myös omasta asuinalueesta. Oman asuinalueen suosittelijoiden osuus kasvoi syksyn 2019 57 prosentista 61 prosenttiin (Kuvio 9). Kriittisten osuus väheni hieman 10 prosentista 8 prosenttiin. Myös oman asuinalueen suosittelussa oli siis liikahdus ylöspäin mutta vain vähäinen. Suositteluindeksin arvo parani syksyn 47:stä 53:een.
Ikäryhmistä erottuivat vain 40–49-vuotiaat, jotka suosittelisivat omaa asuinaluetta muita yleisemmin. Miesten ja naisten välillä ei ollut eroa oman asuinalueen suosittelemisessa.
Lopuksi
Kevään 2020 Helsinki-barometri oli noin tuhannen vastaajan haastattelututkimus (puhelinhaastattelulomake(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)), jonka kysymykset liittyivät enimmäkseen koronaepidemiaan.
Epidemialla oli ollut jonkinlaisia vaikutuksia valtaosalle vastaajista. Joka viidennen vastaajan elämänlaatuun korona oli vaikuttanut negatiivisesti.
Naiset olivat kokeneet korona-ajasta myös myönteisiä puolia useammin kuin miehet. Eniten kielteisiä vaikutuksia ovat kokeneet luonnollisesti iäkkäämmät vastaajat. Toisaalta reilu neljäsosa (28 %) 70-vuotta täyttäneistä ei ollut kokenut koronan mukanaan tuomia muutoksia elämässään. Nuoret aikuiset ovat toinen ryhmä, joka koki korona-ajan kielteisesti. Liikkumaan tottuneille ja vilkasta sosiaalista elämää viettäneille karanteeniaika on ollut rankkaa.
35 prosenttia vastaajista oli vähintään ”melko paljon” huolissaan epidemian vaikutuksista perheelle ja lähisuvulle. Silti lähitulevaisuuteen suhteuduttiin toiveikkaasti: vain 5 prosenttia arvioi tilanteensa olevan puolen vuoden päästä huonompi kuin nyt.
Kaupungin poikkeusajan palvelut saivat yleisesti ottaen hyvän arvosanan. Etäopetukseen oli opiskelijoista ja lapsiperheiden vanhemmista noin 90 prosenttia vähintään ”melko” tyytyväisiä.
Vastaajat suosittelisivat Helsinkiä asuinpaikaksi selvästi enemmän kuin viime syksyn barometrissa, mikä oli yllättävä tulos. Aineisto ei kerro syitä tähän. Ehkä kriisiaikoina osataan arvostaa perusasioiden toimivuutta enemmän kuin normaaliaikoina. Mahdollisesti vastaajien mielessä on ollut myös Helsingin tilanne verrattuna useisiin muihin Euroopan suurkaupunkeihin, joissa on ollut enemmän rajoituksia ja tautitapauksia.
Vesa Keskinen ja Jukka Hirvonen toimivat tutkijoina Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä.