Helsingin väestö ikääntyy lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneiden määrä on noin 120 000, ja heidän määränsä lisääntyy noin 30 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä. Suurin kasvu väestöennusteen mukaan nähdään 85 vuotta täyttäneissä, joiden määrä tuplaantuu seuraavan 15 vuoden aikana (Sinkko 2024.) Tämä asettaa haasteita palvelujärjestelmälle, koska kaikkein iäkkäimpien kaupunkilaisten hoivan tarve on suurin. Heidän keskimääräiset sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksensa ovat yli kaksinkertaiset verrattuna 74–84-vuotiaisiin (Pernu & Nemlander 2021). Tuleva väestökehitys lisää siis kustannuspaineita Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluille. Hoivan tarpeen näkökulmasta ikääntyneisiin kohdentuvia terveyden edistämisen toimenpiteitä, kuten toimintakyvyn tukemista, tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, jotta sairaana vietettyä aikaa voitaisiin lyhentää ja tätä kautta lykätä raskaampien palveluiden tarvetta sekä edistää näin ikääntyneiden elämänlaatua.
Fyysinen toimintakyky on elämän perusedellytys, koska se vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin, kuten työkykyyn, harrastamiseen, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon ja arkipäivän askareista selviytymiseen. Fyysisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin ihminen kykenee liikkumaan ja liikuttamaan itseään sekä esimerkiksi käyttämään aistejaan apunaan. Kognitiivisen toimintakyvyn ohella fyysinen toimintakyky on iäkkäiden ihmisten itsenäisen selviytymisen peruspilari. Kyseessä ei ole kuitenkaan suoraviivaisesti vain yksilön kyky, vaan siihen vaikuttavat myös ympäristön olosuhteet ja niihin liittyvät muutokset. Merkittävää on, miten hyvin yksilö suoriutuu suhteessa omiin odotuksiinsa sekä yhteisön ja ympäristön vaatimuksiin.
Vaikka toimintakyky luonnollisesti heikkenee ikääntymiseen liittyvien biologisten prosessien myötä, yksilöiden välillä on huomattavia eroja siinä, milloin toimintakyvyn muutokset alkavat, kuinka nopeasti ne tapahtuvat ja mitä seurauksia muutokset aiheuttavat. Myös elämänkulun aikana kohdatut tekijät ja elämänkokemukset ovat perittyjen ominaisuuksien ohella keskeisiä toimintakykyyn vaikuttavia asioita.
Fyysisen toimintakyvyn vajeet vaikuttavat iäkkään ihmisen hyvinvointiin laajasti. Kyse on ruumiin haavoittuvuudesta, kuten ulkona liikkumisen tai arjen toimintojen vaikeutumisesta. Vireyden väheneminen ja mielialan lasku altistavat mielen haavoittuvuuteen. Heikentynyt fyysinen toimintakyky voi aiheuttaa myös osallisuuden ja toimijuuden heikkenemistä.
Tässä artikkelissa tuodaan aluksi esille lyhyesti sitä, miten suomalaisten ja helsinkiläisten iäkkäiden ihmisten fyysisen toimintakyvyn taso on pitemmällä aikavälillä kehittynyt, sekä mitä yhteyksiä sillä on elintapoihin ja väestörakenteellisiin tekijöihin. Lisäksi kuvataan ympäristön merkitystä fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiselle. Suomessa on viime aikoina alettu käyttämään gerastenia-termiä kuvamaan heikentynyttä fyysistä toimintakykyä. Tämä oireyhtymä esitellään tekstissä lyhyesti ennen kuin kuvataan interventioiden ja tukiohjelmien sekä laaja-alaisen toimintakyvyn huomioimisen merkitystä fyysisen toimintakyvyn ylläpidossa.
Fyysinen toimintakyky on viime vuosikymmeninä kohentunut – elintavoilla ja väestörakenteellisilla tekijöillä osuutensa
Suomalaisten iäkkäiden ihmisten fyysinen toimintakyky on kohentunut varsin merkittävästi 1980-luvun puolesta välistä 2010-luvun alkuun (Sulander ym. 2003; Sulander ym. 2007; Sainio ym. 2011). On viitteitä, että tämä myönteinen kehitys olisi hidastunut 2010-luvun alun jälkeen (Sainio ym. 2018).
Valtaosa alle 75-vuotiaista kokee liikkumiskykynsä hyväksi, ja vaikeuksia raportoidaan enemmän vasta vanhemmissa ikäryhmissä. Vakavat kävelyvaikeudet kuitenkin yleistyivät eläkeikäisessä väestössä ajanjaksolla 2018–2020. Tätä kehitystä selittänevät koronaepidemian vaikutukset, koska kielteistä kehitystä ei havaittu enää vuonna 2022. Tällöin havaittiin jopa, että iäkkäiden miesten kävelyvaikeudet vähenivät lähes vuoden 2018 tasolle, ja iäkkäillä naisillakin havaittiin viitteitä tilanteen kohentumisesta (Stenholm ym. 2023).
Viimeaikaiset tulokset Helsingin iäkkäiden ihmisten osalta näyttävät, että toimintakyvyssä ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosien aikana. Arkitoimissaan koki vuonna 2023 vähintään suuria vaikeuksia 15 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä helsinkiläismiehistä ja 42 prosenttia naisista. Sen sijaan itsensä huolehtimisessa on nähtävissä positiivinen kehitys vuosien 2018 ja 2023 välillä. Tänä aikana itsensä huolehtimisessa suuria vaikeuksia kokeneiden 75–84-vuotiaiden helsinkiläisten naisten määrä on vähentynyt merkittävästi. Tämän myötä vuonna 2018 havaittu suuri miesten ja naisten ero on pienentynyt huomattavasti vuoteen 2023 mennessä. Kokonaisuutena katsoen fyysisen toimintakyvyn ongelmat ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä niin Helsingissä kuin koko Suomessa (FinSote 2018 ja Terve Suomi 2023 aineistot.)
Fyysisellä toimintakyvyllä on todettu olevan yhteyksiä useisiin muihin hyvinvointiin ja terveyteen liittyviin tekijöihin. Esimerkiksi terveellisillä elintavoilla kuten liikkumisella ja hyvällä ruokavaliolla on selkeä positiivinen yhteys fyysiseen toimintakykyyn (Kalache ja Kickbush 1997, Sulander 2005). Suomesta on viitteitä siitä, että iäkkäät henkilöt myös muuttavat elintapojaan terveelliseen suuntaan ikääntymisen myötä (Sulander 2013). Ikääntyneiden elintavat terveellistyivät 1980-luvulta uuden vuosituhannen alkuvuosiin, kun fyysisessä toimintakyvyssä nähtiin samalla ajanjaksolla merkittävä koheneminen (Sulander 2005).
Kun eläkeikään samalla siirtyy yhä koulutetumpia ja fyysisesti kevyempää työtä tehneitä kansalaisia, ikääntyneiden keskimääräinen koulutustaso ja ammattirakenne muuttuvat verrattuna aiempiin ikäpolviin. Tällä on jo ollut oma vaikutuksensa väestön toimintakyvyn kohentumiseen, sillä monet toimintarajoitteet sekä toimintakykyä rajoittavat sairaudet ja elintavat ovat yleisempiä alemman ammatti- ja koulutustason omaavilla (esim. Sulander 2005, Koskinen ym. 2018).
Toimintakyvyn heikentyminen voi johtaa gerasteniaan
Viime aikoina etenkin Suomessa ja Ruotsissa on siirrytty puhumaan hauraus-raihnausoireyhtymän sijaan gerasteniasta (Strandberg ym. 2019). Kyseessä on oireyhtymä, jossa fyysinen toimintakyky heikkenee, mutta ei toiminnanvajeen asteelle. Gerastenia on ikääntymisestä ja elinjärjestelmien heikentymisestä aiheutuva terveydentilan heikentymä.
Oireina ovat usein hidastunut kävelynopeus, vähäinen fyysinen aktiivisuus, painonlasku, lihasheikkous ja uupumus. Gerasteniaa tavataan 10–12 prosentilla yli 70-vuotiaista, ja sen esiintyvyys kasvaa vanhimmissa ikäluokissa (Jyväkorpi ym. 2020). Sille on tyypillistä fysiologisten voimavarojen pienentyminen ja stressinsieto- ja vastustuskyvyn heikentyminen. Pienikin stressitekijä elimistössä, kuten tavallinen flunssa, voi romahduttaa terveyden ja toimintakyvyn, jopa pysyvästi. Gerasteniaan liittyy usein myös lihaskato, joka on yhteydessä lihasvoiman ja sen myötä fyysisen toimintakyvyn ja elämänlaadun heikentymiseen. Tämän myötä gerastenia lisää huomattavasti ympärivuorokautisen hoidon tarvetta ja ennenaikaisen kuoleman vaaraa.
Liikunta- ja ravitsemusohjaus ovat tärkeitä toimenpiteitä, joilla pyritään kohentamaan ikääntyneiden fyysistä suorituskykyä. Niillä voidaan myös ehkäistä gerastenian ja lihaskadon etenemistä ja torjua kognition heikkenemistä. Olennaista on myös säännöllinen, monipuolinen ja riittävän intensiivinen liikuntaharjoittelu. Harjoittelun olisi hyvä sisältää kestävyysharjoittelua (esim. kävelyä), nousujohteista voima- ja tasapainoharjoittelua sekä toiminnallisia harjoituksia. Voima- ja tasapainoharjoittelu on myös tehokasta kaatumisten ehkäisyä (Jyväkorpi ym. 2020).
Ympäristö vaikuttaa toimintakykyyn
Ympäristö voi vahvistaa ikääntyneiden edellytyksiä hoitaa päivittäisiä toimia tai ulkoilla kodin lähellä, etenkin jos lähialue tukee esteetöntä kulkua ja tarjoaa virikkeellisyyttä. Kävelyä silmällä pitäen merkittäviksi toiminnallisuuteen liittyviksi tekijöiksi nousevat kulkuväylien leveys, tasoerojen määrä, suunnistettavuus, havaittavuus ja valaistus (Siitonen 2008). Lisäksi ikäihmisten kävelyä rajoittavat pitkät etäisyydet, liikennevalojen lyhyet aikarajoitukset, ympäristön ulkoiluun sopimaton rakenne ja huonot sääolosuhteet (Rantakokko 2010). Muita esteitä ovat sopivien levähdyspaikkojen ja vessojen puuttuminen kävelyväylien varrelta. Kävelyä haittaavat tekijät voivat toimia myös esteinä kodin ja liikuntapaikan välisellä matkalla.
Ympäristöllä on vaikutus myös iäkkäiden elämänlaatuun. Suomessa tehdyn väitöskirjan mukaan iäkkäiden henkilöiden elämänlaatu on muita heikompi silloin, kun heidän totuttujen kulkureittiensä varsilta puuttuu levähdyspaikkoja ja heillä on pitkät etäisyydet palveluihin (Rantakokko 2011). Lisäksi ympäristöön liittyvät pelot voivat sitoa iäkkään ihmisen kotiin ja heikentää nopeasti toimintakykyä. Ulkona liikkumisen esteettömyys on ensiarvoisen tärkeää liikkumisen tasavertaisuudelle. Se edesauttaa myös uusien liikkumisvaikeuksien ehkäisyssä.
Interventioilla ja tukiohjelmilla merkittävä vaikutus toimintakykyyn
Ihmisten omatoimisen elämän perusedellytysten parantamisen tulisi olla ennaltaehkäisyn, tukiohjelmien ja interventioiden keskeisenä kohteena. Tällöin on tärkeää ymmärtää, miten ihmiset kokevat elämänsä ja lähiympäristönsä suhteessa toimintakykyynsä. Tukiohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa arjen toiminnan, toimintakäytäntöjen sekä toimintatilanteiden huomiointi on keskeistä. Asiantuntija-arvioiden lisäksi tulee ottaa huomioon yksilöiden omat toiveet ja halut. Kun autonomisuutta ja elämänlaatua koskevien interventioiden ja tukiohjelmien kohteena olevat ihmiset pääsevät vaikuttamaan niiden sisältöön, he kokevat itsensä huomioiduksi ja arvokkaammaksi, ja tällä on suotuisa vaikutus heidän motivaatiotasoonsa.
Suomessa on toteutettu menestyksekkäästi muutamia toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtääviä interventioita. FINGER-tutkimuksessa (Ngadu ym. 2015) osoitettiin, että elintapoihin kohdistuva hoito hidasti aivojen tiedonkäsittelyn ja muistitoimintojen heikkenemistä, kun kohteena oli muistin heikentymisen riskiryhmään kuuluvia ikääntyneitä. Hoitoryhmään osallistuneet liikkuivat viikoittain ryhmissä ja omatoimisesti sekä osallistuivat terveyttä edistävään, ravitsemussuositusten mukaiseen ruokavalio-ohjaukseen. Osallistujat tekivät myös kognitiivisia harjoitteita, ja heidän kohonneen verenpaineensa, kolesterolinsa ja diabeteksensa hyvään hoitoon kiinnitettiin huomiota. Hoitoryhmän muistitoiminnat ja toimintakyky olivat tutkimuksen päättyessä merkitsevästi parempia kuin vertailuryhmällä, jotka jatkoivat tavanomaista elämäänsä.
FINALEX-tutkimuksen mukaan (Pitkälä ym. 2013) fysioterapeuttien ohjaama kuntoutus auttoi muistisairaita säilyttämään toimintakykynsä parempana. Näillä ryhmässä ja kotona järjestettyyn kuntoutukseen osallistuneilla oli myös vähemmän kaatumisia kuin vertailuryhmään kuuluneilla, jotka eivät osallistunet kuntoutukseen vaan olivat tavanomaisen kunnallisen hoivan piirissä. Kuntoutus vaikutti myönteisesti osallistuneiden muistitoimintoihin ja näytti, että heidän sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeensa ja kustannuksensa alenivat.
Kaatumisia ehkäistään voimaa ja tasapainoa harjoittavalla mallilla
Iäkkäiden ihmisten kokemista tapaturmista yleisin on kaatuminen, ja siksi sen ehkäisy on ensiarvoisen tärkeää. Tutkimusten mukaan kaatumisen riskitekijöitä ovat heikentyneen terveydentilan ohella muun muassa huonot elintavat (Xu ym. 2022). Säännöllinen, monipuolinen ja intensiivinen liikunta sekä voima- ja tasapainoharjoittelu ovat tehokkaita kaatumisen ehkäisyn keinoja.
Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen – ja sitä kautta kaatumisen ehkäisyyn – ei aina tarvita varsinaisia intensiivisiä liikuntaharjoitteita. Australiassa kaatumisen ehkäisyä varten kehitetyssä ja arvioidussa LiFE-mallissa (Lifestyle-integrated Functional Exercise) iäkkäiden fyysistä toimintakykyä tuetaan ilman, että iäkkäät osallistuvat ohjattuun liikuntatoimintaan tai tekevät erillisiä liikuntaharjoitteita kotona. Mallissa voimaa ja tasapainoa edistäviä liikkeitä yhdistetään osaksi iäkkäiden normaalia arkitoimintaa heidän omissa kodeissaan (Clemson ym. 2012).
Yksilöllisillä kotikäynneillä käydään iäkkään henkilön kanssa läpi arjen toimintoja sekä suunnitellaan ja sisällytetään niihin yksilöllisiä harjoitteita. Keskeisiä suunnittelussa ovat iäkkään omat näkemykset siitä, miten kokonaisuus rakentuu. Iäkkäät henkilöt kirjaavat ylös tavoitteita, joita heillä on liittyen heidän itsenäiseen selviytymiseensä. Tukena on työkirja, johon kirjataan kaikki harjoitteet. Iäkkäitä esimerkiksi rohkaistaan seisomaan yhdellä jalalla (tehdessä ruokaa, puhuessa puhelimessa jne.) tai sijoittelemaan kodin tavaroita niin, että niitä otettaessa tekee huomaamattaan harjoitteita (esim. yläkaapista tavaroiden ottaminen edellyttää varpaille nousemista sekä kurotusta).
LiFE-mallin kehittäjät toteuttivat tutkimushankkeen, jossa ideana oli selvittää, onko arjen normaalitoimintojen yhteyteen sijoitetuilla harjoitteilla vaikutusta kaatumisiin. Tutkimuksen osallistujat olivat yli 70-vuotiaita, joilla kaikilla oli viimeisen vuoden aikana vähintään kaksi kaatumistapahtumaa tai vähintään yksi vammoja aiheuttanut kaatuminen (Clemson ym. 2012). LiFE-mallia toteuttaneiden iäkkäiden ihmisten kaatumistapahtumat olivat seurannan aikana lähes kolmanneksen pienemmät kuin kontrolliryhmään osallistuneiden (Clemson ym. 2012). Tämän perusteella LiFE-mallia voidaan pitää erinomaisena vaihtoehtoisena kotiharjoittelumuotona, joka ylläpitää iäkkäiden ihmisten fyysistä toimintakykyä ja ehkäisee kaatumisia.
Toimintakykyä tulee huomioida laaja-alaisesti
Fyysisen toimintakyvyn edistäminen on keskeinen tavoite niin iäkkäille itselleen kuin koko yhteiskunnalle. Heikentynyt fyysinen toimintakyky ja sen lisäämä riski gerasteniaan lisää kaatumisriskiä, heikentää liikkumiskykyä ja elämänlaatua sekä vaikuttaa kielteisesti sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Tämän myötä avuntarve lisääntyy, ja gerastenia johtaa lopulta ympärivuorokautiseen hoivan tarpeeseen.
Ikääntyneen toimintakykyyn vaikuttavat keskeisesti elämän aikana tehdyt elintapavalinnat (Kalache ja Kickbush 1997). Myös myöhemmällä iällä noudatetuilla elintavoilla on merkittävä vaikutus toimintakyvylle. Koska toimintakyky on ikääntyneelle ihmiselle koko elämää ylläpitävä perusedellytys, elintapoihin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, kun suunnitellaan ikääntyneisiin kohdistuvia tukitoimia.
Vaikka tässä artikkelissa on keskitytty kuvaamaan fyysistä toimintakykyä ja sen ylläpitämistä, laaja-alaisen toimintakyvyn näkökulma on hyvä pitää mukana kaikkien hyvinvointia edistävien tukiohjelmien ja kuntoutusten suunnittelussa. Silloin huomioidaan, että kohteena olevalla henkilöllä on yksilöllisen elämänhistoriansa ja kokemuksensa, sekä se, että hän kuuluu johonkin yhteisöön ja hänen toimintakykyynsä vaikuttavat aina myös ympäristötekijät.
Yksilöllä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten hänen toimintakykyään tukevia toimintoja kehitetään, sekä valita, mitä näistä keinoista hän käyttää tai jättää käyttämättä (Heimonen 2009). Kun mietitään esimerkiksi sopivan toimintakykyä tukevan ohjelman yksilöllistä räätälöintiä, ikääntyneen ihmisen omalla arviolla ja mielipiteellä on keskeinen merkitys siinä, kuinka hän motivoituu näiden toimintojen läpiviemiseen. Tällä on puolestaan suora vaikutus toimintojen vaikuttavuuteen.
Laaja-alaisen toimintakyvyn näkökulmasta on kysymys ikääntyvän ihmisen voimavaroista sekä häntä motivoivista tekijöistä: mitä ikääntynyt ihminen haluaa ja osaa tehdä, mitä hän pystyy ja kykenee tekemään, ja millaisia tunteita hänen kokemuksiinsa liittyy (Jyrkämä 2007). Näiden tekijöiden huomioiminen yksilöllisten toimintakyvyn tukiohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa tukee kokemusta elämän tarkoituksellisuudesta ja mielekkyydestä sekä edistää elämänlaatua.
Interventioiden ja tukiohjelmien suunnittelussa tulee keskittyä laajasti ikääntyneiden elämän kokonaisuuteen eikä vain asiantuntijoiden näkemyksiin siitä, mitä tulisi tehdä. Lisää panostusta tarvitaan ennaltaehkäisevään toimintaan ikääntyneiden määrän lisääntyessä tulevina vuosina. Yhtenä keskeisenä tavoitteena tulisi olla niiden perusedellytysten ylläpitäminen ja parantaminen, jotka mahdollistavat laadukasta elämää tukevan toiminnan ja itsenäisen selviytymisen.
Helsingin ikääntyvä väestörakenne haastaa etenkin sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Palveluiden tarvitsijoiden määrä kasvaa muisti- ja muiden kroonisten sairauksien lisääntymisen myötä. Tämä edellyttää laaja-alaisia kehitystoimia sosiaali- ja terveydenhuollossa, jotta tulevaan hoivan tarpeen lisääntymiseen liittyvää kustannuspainetta voidaan tasata. Keskeisiä toimia ovat muun muassa ennaltaehkäisevien toimien lisääminen, palveluiden digitalisointi ja resurssien tehokas kohdentaminen.
Ikääntyneiden fyysiseen toimintakykyyn liittyvät tukiohjelmat ovat monipuolisia, ja niiden avulla voidaan merkittävästi parantaa iäkkäiden itsenäistä selviytymistä ja elämänlaatua. Eri menetelmät, kuten liikuntaharjoittelu, fysioterapia, kaatumisen ehkäisyohjelmat ja ryhmäliikunta, voidaan sovittaa yksilöllisiin tarpeisiin. Keskeistä on myös elintapojen, kuten ravitsemuksen ja liikunnan, kokonaisvaltainen huomioiminen. Vaikuttaa siltä, että eläkeiän kynnyksellä ja sen jälkeenkin ihmiset ovat otollisessa vaiheessa tekemään elintapamuutoksia (Sulander 2013). Näin ollen terveyden edistämisen toimia kannattaa aktiivisesti suunnata ikääntyneille ihmisille. Interventioiden ja tukiohjelmien avulla voidaan pidentää aktiivisen elämän vuosia ja vähentää toimintakyvyn heikkenemisestä johtuvia ongelmia.
Tommi Sulander toimii johtavana asiantuntijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Clemson L, Fiatarone Singh MA, Bundy A, Cumming RG, Manollaras K, O'Loughlin P & Black D (2012): Integration of balance and strength training into daily life activity to reduce rate of falls in older people (the LiFE study): randomised parallel trial. BMJ, 345:e4547. doi: 10.1136/bmj.e4547.
Heimonen S (2009): Toimintakyvyn arviointi ja tukeminen. Teoksessa: Pohjolainen P & Heimonen S (toim.) Toimintakyvyn laaja-alainenarviointi ja tukeminen. Oraita 1/2009. Ikäinstituutti.
Jyrkämä J (2007): Toimijuus ja toimintatilanteet – aineksia ikääntymisen arjen tutkimiseen. Teoksessa: Seppänen M, Karisto & T. Kröger (toim.) Vanhuus ja sosiaalityö – sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. Jyväskylä: PS-kustannus.
Jyväkorpi SK, Strandberg T, Urtamo A, Pitkälä K, Suominen M, Kokko K & Heimonen S (2020): Ikääntyneiden terveys, elämänlaatu, toimintakyky ja mielen hyvinvointi. Gerontologia, 34(4), 339–344.
Kalache A & Kickbusch I (1997): A global strategy for healthy ageing. World Health, 50 (4), 4 - 5.
Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi A & Koskinen S (toim.) (2018): Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa FinTerveys 2017 -tutkimus. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136223/Rap_4_2018_FinTerveys_verkko.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Koskinen S, Martelin T, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K & Koponen P (2018): Terveyden, toimintakyvyn ja niihin vaikuttavien tekijöiden vaihtelu koulutuksen ja asuinalueen mukaan. Kirjassa: Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. (toim.). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017 –tutkimus. Raportti 4/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2018c. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-105-8(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) .
Ngandu T, Lehtisalo J, Solomon A, Levälahti E, Ahtiluoto S, Antikainen R, Bäckman L, Hänninen T, Jula A, Laatikainen T, Lindström J, Mangialasche F, Paajanen T, Pajala S, Peltonen M, Rauramaa R, Sigsdotter-Neely A, Strandberg T, Tuomilehto J, Soininen H & Kivipelto MA (2015): A 2 year multidomain intervention of diet, exercise, cognitive training, and vascular risk monitoring versus control to prevent cognitive decline in at-risk elderly people (FINGER): a randomised controlled trial. Lancet, 385 (9984), 2255–2263.
Pernu M & Nemlander A (2021): Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset vuonna 2020. Suomen kuntaliitto, Helsinki. https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/2115-Suurten-kaupunkien-terveydenhuollon-kustannukset-vuonna-…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Pitkälä KH, Pöysti MM, Laakkonen ML, Tilvis RS, Savikko N, Kautiainen H & Strandberg TE (2013): Effects of the Finnish Alzheimer disease exercise trial (FINALEX): a randomized controlled trial. Journal of the American Medical Association Internal Medicine, 173 (10), 894–901.
Rantakokko M, Iwarsson S, Kauppinen M, Leinonen R, Heikkinen E & Rantanen T (2010): Quality of life and barriers in the urban outdoor environment in old age. J Am Geriatr Soc 58, 2154–9.
Rantakokko M (2011): Outdoor environment, mobility decline and quality of life among older people Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2011, 86 p. Studies in Sport, Physical Education, and Health ISSN 0356-1070; 168.
Sainio P, Stenholm S, Vaara M, ym. (2012): Fyysinen toimintakyky. Teoksessa: Koskinen S, Lundqvist A & Ristiluoma N (toim.). Terveys, Toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. THL raportteja 68, 2012, s. 118-124.
Sainio P, Stenholm S, Valkeinen H, Vaara M, Heliövaara M & Koskinen S (2018): Toiminta- ja työkyky. Fyysinen toimintakyky. Teoksessa: Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K & Koskinen S (toim.). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos raportteja 4, 2018, s.108–112 www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136223/Rap_4_2018_FinTerveys_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Siitonen T (2008): Elinympäristön kehittäminen. Teoksessa Heikkinen E, Rantanen Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki: Duodecim, 523-530.
Sinkko H (2024): Helsingin seudun väestöennuste 2023–2060 – Ennuste alueittain 2023–2038. Helsingin kaupunki. Kaupunkitietopalvelut -yksikkö. Tilastoja 2024:6. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/24_10_24_Tilastoja_6.pdf
Stenholm S, Sääksjärvi K, Elonheimo H, Rantakokko M, Valkeinen H, Koskinen S & Sainio P (2023): Fyysinen toimintakyky. https://repo.thl.fi/sites/tervesuomi/ilmioraportit_2023/fyysinen_toimintakyky.html(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Strandberg T, Cerderhol T & Ekdahl A (2019): From Frailty to Gerastenia. J Am Geriatr Soc. Oct;67(10):2209-2210. doi: 10.1111/jgs.16145. Epub 2019 Aug 23.
Sulander TT, Rahkonen OJ & Uutela AK (2003): Functional ability in the elderly Finnish population: time period differences and associations, 1985-99. Scand J Public Health, 31:100-6.
Sulander T (2005): Functional ability and health behaviours – trends and associations among elderly people, 1985-2003. Doctoral dissertation. Publications of the National Public Health Institute A3, 2005.
Sulander T, Puska P, Nissinen A, Reunanen A & Uutela A (2007): 75-84-vuotiaiden suomalaisten toiminnanvajeiden muutokset 1993-2005. Suomen Lääkärilehti 1-2/2007, 29-33.
Sulander T, Kuusisto K, Heinonen H, Karisto A & Fogelholm M (2013): Ikääntyvän väestön elintapojen muutokset Päijät-Hämeessä. Yleislääkärilehti, 5:17-23.
Xu Q, Ou X & Li J (2022): The risk of falls among the aging population: A systematic review and meta-analysis. Front Public Health 10: 902599.