Liikunnan harrastaminen on lasten ja nuorten suosituin vapaa-ajan viettotapa ja harrastus. Viimeisimmän Kouluterveyskyselyn mukaan helsinkiläisistä nuorista 80 prosenttia harrastaa liikuntaa tai urheilee jossain muodossa viikoittain, 46 prosenttia harrastaa liikuntaa ohjatusti ja 75 prosenttia omatoimisesti (THL 2021).
Nuorten tapoja liikkua ja harrastaa liikuntaa on useita. Vuoden 2020 Koululaiskyselyn perusteella helsinkiläisten kiinnostavimpien harrastusten joukossa esiintyi usein parkour tai kiipeily perinteisempien ohjattujen lajien, kuten jalkapallon, futsalin ja koripallon lisäksi (OKM 2021). Liikuntaa voikin harrastaa omatoimisesti tai ohjatusti sekä molempia yhdistäen. Omatoimisella liikunnalla tarkoitetaan ilman ohjausta tapahtuvaa liikkumista tai leikkimistä, jota voi harrastaa yksin, kavereiden tai perheiden kanssa vapaa-ajalla (esimerkiksi pyöräily, trampoliinilla hyppiminen tai skeittaus). Ohjattu liikunta tarkoittaa puolestaan ulkopuolisen valvonnassa ja ohjauksessa tapahtuvaa liikuntaa, jota toteutetaan pääsääntöisesti urheiluseuroissa, liikuntakerhoissa tai kouluissa, joissa nuorten taidot karttuvat osaavan ohjaajan opastuksessa. (Tuloskortti 2022) Toisaalta osa nuorista ei harrasta juuri ollenkaan liikuntaa tai he liikkuvat epäsäännöllisesti.
Ylipäätänsä säännöllisellä liikunnan harrastamisella ja liikkumisella, tapahtuipa se ohjatusti tai omatoimisesti, on todettu olevan monenlaisia myönteisiä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia (esim. Biddle & Asare 2011; Donnelly ym. 2016; Janssen & LeBlanc 2010; Poitras ym. 2016). Näin olisikin olennaista tunnistaa ja erotella erilaisia liikunnan harrastamisen tapoja ja löytää yhteisiä selittäviä tekijöitä varsinkin niiden nuorten harrastamiselle, jotka liikkuvat epäsäännöllisesti tai harvoin.
Tässä kirjoituksessa on tavoitteena tutkia, millaisia liikunnan harrastajia helsinkiläiset nuoret ovat. Kirjoituksessa jaotellaan näitä liikkumisen tapoja harrastajaprofiileihin sekä tarkastellaan, ovatko yksilöön tai perhetaustaan liittyvät tekijät yhteydessä muodostettuihin profiileihin. Lisäksi tutkitaan, esiintyykö profiilien välillä eroja nuorten käsityksissä tarjolla olevista harrastusmahdollisuuksista. Kirjoituksessa käytetään aineistona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamaa Kouluterveyskyselyä ja siihen vuonna 2021 vastanneiden Helsingissä koulua käyvien 8.- ja 9.- luokkalaisten ja toisen asteen opiskelijoiden vastauksia (n=14 837). Myös vuosien 2017 ja 2019 aineistoja hyödynnetään, kun raportoidaan profiileissa tapahtunutta muutosta.
Perhetausta ja yksilöön liittyvät tekijät määrittävät liikunnan harrastamista
Liikunnan harrastamisen profilointi pohjautuu seuraavaan kysymykseen: ”Kuinka usein harrastat liikuntaa tai urheilet vapaa-ajalla? a) ohjatusti b) omatoimisesti”. Molempiin vaihtoehtoihin oli seuraavat vastausvaihtoehdot: 1) lähes päivittäin, 2) joka viikko, 3) joka kuukausi, 4) harvemmin tai 5) en koskaan. Molempien kysymyksien vastausvaihtoehdot ristiintaulukoitiin ja yhdistettiin uudeksi muuttujaksi, jotta voitiin erotella paljon liikuntaa harrastavat, liikuntaa harvoin harrastavat, omatoimisesti harrastavat, ohjatusti harrastavat ja mahdolliset välimuodot. Luokittelun pohjalta muodostui viisi ryhmää, jotka esitellään tarkemmin seuraavaksi. Tämän vaiheen jälkeen tarkasteltiin, miten sukupuoli, syntyperä, perheen koettu taloudellinen tilanne, asumismuoto ja asuinalue olivat yhteydessä kyseisiin profiileihin. Jos tietyn taustatekijän (esimerkiksi sukupuoli) vaihtoehdoissa (esimerkiksi tytöt ja pojat) esiintyy tilastollisesti merkitsevä ero kuulumisessa tiettyyn profiiliin, se kuvataan seuraavaksi tekstissä. Asuinalueen osalta eroa tarkasteltiin suhteessa Helsingin keskiarvoon. Tilastollisesti merkitsevä ero pohjautuu 95 prosentin luottamusvälin tarkasteluun. Taulukossa 1 on tarkempi yhteenveto, jossa on nähtävillä jokainen tarkasteltu taustatekijä ja sen vaihtoehdot, kyseisten vaihtoehtojen prosenttiosuudet ja tilastollisesti merkitsevät erot.
Aktiiviliikkujat (jatkossa myös ”aktiivit”) ovat nuoria, jotka harrastavat sekä ohjattua että omatoimista liikuntaa lähes päivittäin tai joka viikko. Helsinkiläisistä nuorista 37 prosenttia kuuluu tähän ryhmään. Muita nuoria tyypillisemmin tähän ryhmään kuuluvat pojat, suomalaistaustaiset, molempien vanhempien kanssa asuvat tai perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi arvioivat. Aktiiviliikkujia on Helsingin keskiarvoa enemmän Eteläisessä ja Pohjoisessa suurpiirissä, kun taas Itäisessä ja Koillisessa suurpiirissä heitä on keskiarvoa vähemmän. On kuitenkin huomioitava, että vaikka tilastollisesti merkitsevä ero esiintyy sukupuolen ja syntyperän mukaan, myös tytöistä ja ulkomaalaistaustaisista suurin osa on aktiiviliikkujia. Vaikka aktiiviliikkujat ovat edelleen yleisin liikunnan harrastamisprofiili, heidän osuutensa on laskenut vuosien 2017 ja 2021 välisenä aikana. Aktiiviliikkujia oli noin kuusi prosenttiyksikköä vähemmän vuonna 2021 kuin vuonna 2017.
Omatoimiset liikkujat ovat nuoria, jotka harrastavat omatoimista liikuntaa lähes päivittäin tai joka viikko, mutta ohjattua liikuntaa harvemmin tai ei koskaan. Tähän ryhmään kuuluu noin 30 prosenttia helsinkiläisistä nuorista. Kuten aktiiviliikkujissa, pojat tai suomalaistaustaiset kuuluvat yleisemmin tähän ryhmään. Perhetaustaan liittyvät tekijät ovat kuitenkin käänteisesti yhteydessä tähän profiiliin verrattuna aktiiviliikkujiin. Nimittäin perheen taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi tai melko hyväksi arvioivat nuoret kuuluvat tyypillisemmin tähän ryhmään kuin sen erittäin hyväksi arvioivat. Lisäksi omatoimisia liikkujia on eniten yksinhuoltajaperheissä tai erilaisissa vuororatkaisuissa asuvissa perheissä. Omatoimisia liikkujia on Helsingin keskiarvoa vähemmän Eteläisessä suurpiirissä. Omatoimisten liikkujien osuus on pysynyt samalla tasolla vuosien 2017 ja 2021 välisenä aikana.
Epäsäännölliset liikkujat ovat nuoria, jotka harrastavat omatoimista tai ohjattua liikuntaa epäsäännöllisesti. Toisin sanoen kyseessä on esimerkiksi nuori, joka harrastaa ohjattua liikuntaa keskimäärin kerran kuussa ja omatoiminen liikunta vaihtelee lähes päivittäisestä ei koskaan harrastamiseen, tai päinvastoin, omatoimista liikuntaa kuukausittain harrastava nuori, jonka ohjattu liikuntaharrastaminen vaihtelee eri vastausvaihtoehtojen välillä. Yhteensä 18 prosenttia helsinkiläisistä kuuluu tähän ryhmään. Tämän profiilin edustajat ovat tyypillisemmin tyttöjä, ulkomaalaistaustaisia tai nuoria, jotka arvioivat perheen taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi tai melko hyväksi. Epäsäännöllisiä liikkujia asuu kaupungin keskiarvoa enemmän Kaakkoisessa suurpiirissä, ja keskiarvoa vähemmän Pohjoisessa suurpiirissä. Epäsäännöllisten liikkujien osuus on kasvanut runsaalla seitsemällä prosenttiyksiköllä viime vuosien aikana.
Ohjatut liikkujat ovat nuoria, jotka harrastavat ohjattua liikuntaa lähes päivittäin tai viikoittain, mutta omatoimista liikuntaa harvemmin tai ei koskaan. Tähän ryhmään kuuluu runsas kolme prosenttia nuorista. Ryhmän edustajia on siis selkeästi vähiten. Kyseisen profiilin edustajat ovat tyypillisesti tyttöjä, mutta muut tarkastellut taustatekijät eivät ole yhteydessä tähän profiiliin.
Passiiviliikkujat (jatkossa myös ”passiivit”) ovat nuoria, jotka harrastavat liikuntaa ohjatusti ja omatoimisesti harvemmin kuin kerran kuussa tai eivät koskaan. Helsinkiläisistä nuorista noin 12 prosenttia kuuluu tähän ryhmään. Tämän profiilin edustajat ovat tyypillisemmin tyttöjä tai ulkomaalaistaustaisia. Mitä heikommaksi nuori kokee perheen taloudellisen tilanteen, sitä todennäköisemmin hän kuuluu tähän ryhmään. Yksinhuoltajaperheissä tai muissa asumisratkaisuissa (esim. lastenkodit, isovanhemmat) asuvissa esiintyy muita enemmän passiiveja. Passiiveja on Itäisessä suurpiirissä keskimääräistä enemmän, Eteläisessä ja Pohjoisessa suurpiirissä vähemmän. Passiivien osuus on pysynyt noin 12 prosentissa viimeisen parin vuoden aikana.
Näiden profiilien luokittelun onnistumista voidaan perustella sillä, että kyseiset profiilit eroavat toisistaan selkeästi 1) vähintään tunnin päivässä liikkumisessa ja toisaalta 2) hengästyttävää liikuntaa vain korkeintaan tunnin viikossa harrastamisessa (Kuvio 1). Toisin sanoen aktiiviliikkujista selkeästi suurempi osa liikkuu vähintään tunnin ajan päivässä verrattuna muihin profiileihin. Lisäksi heistä harva harrastaa hengästyttävää liikuntaa vapaa-ajalla korkeintaan tunnin viikossa. Toisessa ääripäässä passiiviliikkujista melkein kaikki harrastavat hengästyttävää liikuntaa vapaa-ajalla korkeintaan tunnin viikossa ja heistä harva liikkuu vähintään tunnin päivässä.
Kun katsotaan vähintään tunnin päivässä liikkuvia, omatoimiliikkujissa heitä on viiden profiilin joukossa toiseksi suurin osuus, mutta kyseinen ryhmä ei poikkea tilastollisesti merkitsevästi ohjatuista ja epäsäännöllisistä liikkujista. Samoin omatoimisten liikkujien profiilissa korkeintaan tunnin viikossa hengästyttävää liikuntaa harrastavien osuus on toiseksi matalin ja eroaa tilastollisesti merkitsevästi kaikista muista ryhmistä paitsi ohjatuista liikkujista.
Aktiivit kokevat harrastusmahdollisuutensa paremmaksi kuin muut
Edellä esitetyt liikunnan harrastamisen profiilit poikkeavat toisistaan selkeästi siinä, miten he kokevat harrastusmahdollisuutensa (Kuvio 2). Selkeimmin erot ovat nähtävillä, kun verrataan aktiiviliikkujia muihin ja varsinkin, kun vertaillaan aktiiveja ja passiiveja. Aktiivit kokevat harrastusmahdollisuudet myönteisemmin kuin muihin profiileihin kuuluvat. Aktiivit tietävät muita useammin asuinalueensa harrastusmahdollisuuksista sekä kokevat useammin, että asuinalueella järjestetään kiinnostavaa vapaa-ajan toimintaa. Vastaavasti aktiivit kokevat muita harvemmin, että asuinalueella ei ole tarpeeksi oleskelutiloja. Lisäksi aktiivit kokevat kiinnostavat harrastukset liian kalliina harvemmin kuin passiiviliikkujat, omatoimiset liikkujat ja epäsäännölliset liikkujat.
Omatoimisten liikkujien, epäsäännöllisten liikkujien ja ohjattujen liikkujien välillä ei esiinny pääsääntöisesti tilastollisesti merkitseviä eroja harrastusmahdollisuuksia kuvaavissa väittämissä. Ainoastaan yhdessä väittämässä eli harrastuspaikkojen sijainnissa omatoimiset liikkujat poikkeavat muista (ja tilastollisesti merkitsevästi) epäsäännöllisistä liikkujista ja aktiiveista. Nimittäin omatoimiset liikkujat kokevat muita profiileja harvemmin, että harrastuspaikat sijaitsevat liian kaukana.
Passiivit arvioivat pääsääntöisesti harrastusmahdollisuudet heikommaksi kuin muihin profiileihin kuuluvat. Huomioitavaa on varsinkin se, että passiivit kokevat eniten, että asuinalueella ei ole tarpeeksi oleskelutiloja nuorille. Tilastollisesti merkitsevä ero kyseisessä väittämässä havaitaan, kun vertaillaan passiiveja epäsäännöllisiin, omatoimisiin tai aktiiveihin. Tämän väittämän lisäksi passiivit tietävät selkeästi muita harvemmin asuinalueensa harrastusmahdollisuuksista ja kokevat muita harvemmin, että asuinalueella järjestetään kiinnostavaa vapaa-ajan toimintaa.
Voitaisiinko muut kuin aktiiviliikkujat huomioida paremmin nuorten harrastusmahdollisuuksia suunniteltaessa?
Suuri osa helsinkiläisistä nuorista on aktiivisia liikkujia, eli he harrastavat liikuntaa ohjatusti ja omatoimisesti säännöllisesti viikoittain. Aktiivisia liikkujia löytyy sekä tytöistä että pojista, suomalaistaustaisista ja ulkomaalaistaustaisista sekä eri perhetaustoista tai asuinalueilta tulevista. Silti sukupuoli, syntyperä ja eri perhe- tai asuintaustaan liittyvät tekijät määrittävät liikunnan harrastamisen säännöllisyyttä (Kuva 1). Myös harrastusmahdollisuudet koetaan erilaisina riippuen siitä, millainen liikunnan harrastaja nuori on.
Yksi keskeinen harrastusprofiileja erotteleva tekijä on perhetausta. Suomalaistaustaiset, molempien vanhempien kanssa asuvat tai perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi kokevat ovat muita useammin aktiiviliikkujia. Toisaalta perheen taloudellisen tilanteen heikommaksi kokevat tai yksinhuoltajaperheissä asuvat nuoret näyttävät jakautuvan eri profiileihin eli he ovat muita useammin joko omatoimisia liikkujia tai passiiveja. Myös epäsäännöllisissä liikkujissa on useammin perheen taloudellisen tilanteen heikommaksi kokevia. Keskeisenä selittävänä tekijänä taustalla voivat olla varsinkin ohjattuun liikuntaan liittyvät harrastusmaksut ja muut kustannukset (esimerkiksi välineisiin ja harrastuspaikkoihin kulkemiseen liittyvät), minkä takia liikuntalajeiksi voi valikoitua halvemmaksi koetut omatoimisesti harrastettavat lajit, tai liikuntaa harrastetaan epäsäännöllisesti tai ei koskaan. Tätä päätelmää vahvistaa myös se, että passiivit, omatoimiset ja epäsäännölliset liikkujat kokevat muita useammin kiinnostavat harrastukset liian kalliina. Tosin lisätutkimusta tarvitaan sen ymmärtämiseksi, miksi osa samanlaisista perhetaustoista tulevista – eli yksinhuoltajaperheissä asuvista tai perheen taloudellisen tilanteen heikommaksi kokevista nuorista – päätyy omatoimisiksi liikkujiksi ja osa taas passiiveiksi. Onko esimerkiksi ohjatun harrastuksen koettu kalleus johtanut omatoimisten harrastusten pariin, vai ovatko oma mielenkiinto tai sosiaaliset suhteet (perhe, kaverit) innostaneet enemmän omatoimisen liikunnan pariin tai liikunnan harrastamattomuuteen?
Aktiivien osuus on laskenut vuosien 2017 ja 2021 välisenä aikana. Vaikka vuoden 2021 aineisto kerättiin osin harrastuksiin kohdistuneiden rajoitustoimien aikana, laskua aktiivien osuudessa oli tapahtunut jo vuosien 2017 ja 2019 välillä. Vastaavasti epäsäännöllisten liikkujien osuus on kasvanut saman aikajakson aikana ja omatoimisten liikkujien osuus on puolestaan pysynyt samana. Tämä tarkoittanee sitä, että aiempaa harvempi nuori osallistuu nykyään ohjattuun liikuntaan, tai he osallistuvat epäsäännöllisemmin ohjattuun toimintaan. Tähän pohdintaan saadaankin tukea, kun tarkastellaan alkuperäisten kysymysvaihtoehtojen vastauksia. Esimerkiksi 36 prosenttia nuorista ei harrastanut koskaan ohjattua liikuntaa vuonna 2017, kun vastaava osuus oli jopa 43 prosenttia vuonna 2021. Silti omatoimisen liikunnan harrastaminen on pysynyt samalla tasolla vastaavalla ajanjaksolla. Aineisto ei salli muutoksen syiden tarkempaa tarkastelua, mutta mahdollisia selityksiä voivat olla ohjatun toiminnan koettu kalleus, mielenkiintoisten ohjattujen harrastusten puute, korona-ajan rajoitustoimet, tai se, että omatoiminen liikunta koetaan mielenkiintoisempana. Aktiivien osuuden lasku on kuitenkin huolestuttavaa siinä valossa, että muihin profiileihin verrattuna suurempi osa aktiiveista liikkuu vähintään tunnin päivittäin. Heille siis kertynee liikkumista säännöllisesti ja ajallisesti enemmän kuin muilla nuorilla, joilla liikkuminen on epäsäännöllisempää tai ei välttämättä yhtä pitkäkestoista.
Eräs tämän artikkelin keskeinen tulos on se, että aktiiviliikkujat kokevat harrastusmahdollisuutensa paremmiksi kuin muut. Varsinkin tietoisuus oman asuinalueen harrastusmahdollisuuksista ja kokemus, että asuinalueella järjestetään kiinnostavaa vapaa-ajan toimintaa, on huomattavasti parempaa aktiivien liikkujien keskuudessa. Tämän perusteella voidaankin kysyä, tunnistetaanko parhaiten kyseisen profiilin tarpeet liikunta- ja harrastuspalveluiden osalta. On esimerkiksi havaittu, että vähän tai epäsäännöllisesti liikkuva nuori kokee muita useammin, että jokin liikkumisen paikka on tarkoitettu toisille, liikuntaa paremmin osaaville tai oikeaan joukkoon kuuluville. Nuori saattaa ajatella esimerkiksi, että palloiluhalli on suunniteltu häntä taitavammille liikkujille, kuntosali tyypillisesti tietyn sukupuolen edustajille, tai vaikkapa pulkkamäki tai leikkipuisto pienemmille lapsille. Eri liikkumispaikoilla voi siis olla nuorille fyysisen merkityksen lisäksi myös sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä, jotka aiheuttavat esteitä liikunnan harrastamiselle. (Hasanen 2017; Paju & Berg 2013).
Toisaalta osa nuorista ei välttämättä koe ohjattua liikuntaa mielenkiintoisena, vaan omat mielenkiinnon kohteet löytyvät muualta: joko omatoimisesta liikunnasta tai sitten muista ei-liikunnallisista harrastuksista. Esimerkiksi tässä kirjoituksessa profiloiduilla passiiveilla voi olla muita säännöllisiä harrastuksia, jotka eivät ole liikunnallisia, mikä voi selittää sen, että passiivit kaipaavat muita nuoria enemmän lisää oleskelutiloja asuinalueelle. Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään myös, että nuoren omatoimisen liikkujan liikkumiseen vaikuttaa sopeutuminen lähiympäristöön ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin (Hasanen, 2017). Tämä sopeutumiskyky lähiympäristöön voi selittää tässä kirjoituksessa löydettyä tulosta omatoimisista liikkujista, jotka muita harvemmin kokivat harrastuspaikkojen sijaitsevan liian kaukana. Heidän harrastuspaikkansa löytynevät asuinalueen lähiympäristöistä. Tämän artikkelin tutkimustulokset kannustavat kuitenkin pohtimaan, voisiko lisäämällä tietoisuutta asuinalueen harrastusmahdollisuuksista – tai tunnistamalla paremmin myös muille profiileille kuin aktiiveille sopivia kiinnostavia vapaa-ajantoimintoja – edistää nuorten liikunnallisuutta ja harrastusmahdollisuuksia.
Suvi Määttä toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietoyksikössä.
Helsinkiläisnuorten harrastamista on tarkasteltu myös kahdessa muussa kirjoituksessa viime vuonna (ks. Määttä 2021a(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) ja Määttä 2021b(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)).
Lähteet:
Biddle, S.J.H. & Asare, M. 2011. Physical activity and mental health in children and adolescents: a review of reviews. British Journal of Sports Medicine 45(11), 886–895.
Donnelly, J.E., Hillman, C.H., Castelli, D., Etnier, J.L., Lee, S., Tomporowski, P., Lambourne, K. & Szabo-Reed, A.N. 2016. Physical activity, fitness, cognitive function, and academic achievement in children: A systematic review. Medicine & Science in Sports & Exercise 48(6), 1197–1222.
Hasanen, Elina. (2017). "Me ollaan koko ajan liikkeessä": tutkimus nuorten omaehtoisen liikkumisen muodoista ja merkityksistä tilan kehyksissä. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/55883(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Hasanen, Elina. (2017). Nuorten omaehtoinen liikkuminen: Arkeen sopivia, merkityksellisiä palasia. Liikunta & Tiede, 6/2017, 54 9-12, https://www.lts.fi/media/liikunta-tiede-lehden-artikkelit/6_2017/lt-617_...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Janssen, I. & LeBlanc, A.G. 2010. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in schoolaged children and youth. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7(1), 40.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2021). Koululaiskyselyn 2020 tulokset. https://minedu.fi/suomen-malli(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Määttä, S (2021a) Mitä Kouluterveyskysely kertoo lasten ja nuorten harrastuksista ja harrastusmahdollisuuksista Helsingissä? Verkkoartikkeli, Kvartti.fi. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/mita-kouluterveyskysely-kertoo-last...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Määttä, S (2021b) Viikoittainen harrastus on helsinkiläislapsilla yhteydessä parempaan mielen hyvinvointiin. Verkkoartikkeli, Kvartti.fi. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/viikoittainen-harrastus-helsinkilai...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Paju, E. & Berg, P. 2013. Liikkumatilaa lapsille ja nuorille! Julkaisussa: P. Harinen & A. Rannikko (toim.) Tässä seison enkä muuta voi? Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 65,65–68.
Poitras, V.J., Gray, C.E., Borghese, M.M., Carson, V., Chaput, J.P., Janssen, I., Katzmarzyk, P.T., Pate, R.R., Connor Gorber, S., Kho, M.E., Sampson, M. & Tremblay, M.S. 2016. Systematic review of the relationships between objectively measured physical activity and health indicators in schoolaged children and youth. Applied Physiology, Nutrition and Metabolism 41(6), S197–S239.
THL, Kouluterveyskysely 2021, tietokanta: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/koulu...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tuloskortti 2022. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. 2022. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 401. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. https://www.likes.fi/wp-content/uploads/2022/03/Tuloskortti_2022.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)