Kaupunkilaiset tietävät usein itse parhaiten omassa elämässään merkityksellisistä asioista. Kaupunkilaisten asiantuntijuuden hyödyntäminen on niin tärkeää, että se on kirjattu kaupungin hallintosääntöön (Helsingin kaupunki 2026). Turvallisuuden tunteen vahvistaminen kaikilla kaupungin alueilla on puolestaan lausuttu kaupunkistrategian tavoitteena (Helsingin kaupunki 2025). Jotta kaupunkiturvallisuutta voidaan vahvistaa, täytyy tietää, minkä helsinkiläiset kokevat turvattomaksi. On arvokasta, kun asukkaat kertovat kaupungille näkemyksiään luottaen, että annetulla tiedolla on merkitystä.
Helsingin laajassa turvallisuuskyselyssä loppuvuonna 2024 annettiin vastaajille varsinaisen kyselylomakkeen lopuksi mahdollisuus kirjoittaa avoimia kommentteja kyselyn aihepiiriin liittyvistä asioista. Vastaajat saivat itse päättää, mitä avoimeen kenttään kirjoittivat. Voidaan toki olettaa, että myös kyselyn muut kysymykset ohjasivat vastauksia. Aiemmin julkaistuissa artikkeleissa on kuvattu kyselyn sisältöjä, jotka liittyivät muun muassa koettuun turvattomuuteen kaupunkitilassa yleisesti (Erjansola & Hirvonen 2025a) tai omalla asuinalueella (Erjansola & Hirvonen 2025b), helsinkiläisten huolenaiheisiin (Hirvonen & Erjansola 2025), varautumiseen ja pelastuslaitoksen toimintaan (Kekkonen 2025), rikosuhrikokemuksiin (Hirvonen & Erjansola 2026) ja huumehavaintoihin (Erjansola & Kemppainen 2026). Kyselyn saatteessa kerrottiin, että Helsingin kaupunki, pelastuslaitos sekä Helsingin poliisilaitos käyttävät kyselyn tuloksia oman toimintansa suunnittelussa (ks. tutkimuksen kuvailusivu).
Avoimeen kysymykseen vastasi reilu viidesosa kyselyvastaajista eli 1 455 helsinkiläistä. Muihin vastaajiin verrattuna avoimeen kysymykseen vastasivat hieman yleisemmin turvattomuutta kokevat, korkeasti koulutetut ja keski-ikäiset vastaajat. Avoimia vastauksia saatiin yhtä lailla sellaisilta asuinalueilta, joiden asukkaiden sosioekonominen tilanne oli hyvä, kuin alueilta, joilla se oli keskimäärin heikompi. Avoimien kommenttien aiheet olivat samankaltaisia erilaisilla asuinalueilla.
Tässä artikkelissa analysoidaan turvallisuustutkimuksen avoimia vastauksia. Kuvaan vastauksissa toistuvia sisältöjä, eli turvattomuutta aiheuttavia asioita ja kaupunkilaisten ehdottamia ratkaisuja niihin. Sisällöt on tunnistettu sekä tutkijalähtöisesti lukemalla vastaukset että tekoälyavusteisesti tarkastelemalla niissä toistuvien sanojen määriä. Jäsennän keskeisimmät toistuvat sisällöt nelikenttään. Sen yksi ulottuvuus esittää turvallisuushaitat sosiaalisina tai fyysiseen ympäristön liittyvinä ongelmina. Toinen ulottuvuus jäsentää ehdotetut toimenpiteet akselilla sen mukaan, mahdollistavatko toimenpiteet turvallisuuden rakentumisen etukäteen vai rajoittavatko ne jo syntynyttä epätoivottua toimintaa. Analyysikehys perustuu Robert Sampsonin ja Stephen Raudenbushin (1999) sekä Ronald Clarken (1980) teorioihin rikollisuuteen vaikuttavista tekijöistä.
Teoreettinen viitekehys
Turvallisuushuolien jako sosiaalisiin ja fyysisiin perustuu Robert Sampsonin ja Stephen Raudenbushin (1999) teoriaan kaupunkitilan koetusta turvallisuudesta. Heidän mukaansa ympäristössä nähdyt turvallisuushaitat jakautuvat fyysisiin, kuten rapistuneisiin rakennuksiin tai roskiin, sekä sosiaalisiin, kuten päihteiden käyttöön tai väkivallan uhkaan. Sampsonin ja Raudenbushin analyysikehystä on hyödynnetty monissa muissa tutkimuksissa (ks. esim. Braga ym. 2024; Weisburd ym. 2024; Kemppainen 2017). Turvallisuusratkaisujen jako toimintaa rajoittaviin ja toisaalta turvallisuutta edistäviin tekoihin perustuu Ronald Clarken (1980) jäsennykseen, jossa rikollisuutta rajoittavat toimenpiteet ovat joko mahdollisuuksia rajaavia tai motiiveihin puuttuvia ja siksi ennaltaehkäisevää toimintaa (ks. rutiinitoimintojen teoriasta myös Cohen & Felson 1979; Felson & Eckert 2017).
Virkavallan toiminta asuinalueilla keskeinen teema vastauksissa
Turvallisuustutkimuksen avoimissa vastauksissa kaupunkilaiset halusivat usein kertoa turvattomuuden syistä julkisessa kaupunkitilassa. Syyt olivat yleisimmin sosiaalisia eli muihin kaupunkilaisiin liittyviä. Vastaajat kuvasivat huoliaan, pelkojaan ja tunnistamiaan riskejä silloin, kun he kokivat ympäristön esimerkiksi vaaralliseksi, uhkaavaksi tai levottomaksi. He esittivät vaihtelevia toimintaohjeita poliisille ja muille viranomaisille puuttua haitallisiksi koettuihin tilanteisiin. Kuviossa 1 on kuvattu vastauksissa yleisimmin toistuneet sanat.
Sosiaalisten ongelmien kuvaamisen ohella merkittävin osa avoimista kommenteista liittyi virkavallan toimintaan. Erityisesti luottamus suomalaisen yhteiskunnan toimintaan, poliisiin ja pelastuslaitokseen toistui näissä vastauksissa. Resursseja ja valvontaa toivottiin kuitenkin enemmän. Esimerkiksi poliisin jalkautumista asuinalueille ja valvontakameroita pyydettiin lisää. Pieni osa viranomaisiin liittyvistä kommenteista oli kuitenkin kriittisiä. Erityisesti poliisin toiminta mielenosoituksissa mainittiin.
Avoimissa kommenteissa kerrottiin usein Helsingin asuinalueille paikantuvista turvallisuushaitoista. Sosiaaliset ongelmat saattoivat keskittyä alueen rakennettuun ympäristöön, kuten kauppakeskuksiin tai tiettyihin kadunkulmiin. Esimerkiksi yhteisöllisyyden lisääminen esitettiin ratkaisuna turvallisempiin asuinalueisiin. Fyysisen ympäristön piirteistä jonkin verran mainintoja sai toive paremmasta valaistuksesta ja vähemmästä roskaisuudesta. Toisaalta toistuvasti myös kerrottiin, että olo on omalla asuinalueella hyvä. Oletuksena tällöin saattoi olla, että muilla alueilla olisi turvatonta.
Liikenteen turvattomuus erityisesti jalankulkijoille oli yksi yleisimpiä puheenaiheita. Kommenteissa kerrottiin, että autojen ylinopeudet, pysäköinti vaarallisiin paikkoihin ja sähköpotkulaudat lisäävät turvattomuutta. Myös pyöräilijöiden vauhdikkuus mainittiin huolestuttavana asiana. Lisäksi tietöiden huonot järjestelyt saivat mainintoja. Ratkaisuiksi esitettiin erityisesti liikennesääntöjen valvontaa mutta myös liikennesuunnitteluun annettiin kehitysehdotuksia, kuten nopeusrajoituksia tai liikennevaloja vaarallisiin risteyksiin.
Lasten ja nuorten näkökulma toistui vastaajien huolenaiheissa myös. Koulumatkan turvallisuuden puolesta puhuttiin ja lasten ja nuorten hyvinvoinnista oltiin huolestuneita. Esimerkiksi liikenneturvallisuus ja vaaralliset ihmiset kaupunkitilassa mainittiin tässäkin yhteydessä. Nuoret esitettiin usein myös ongelmina ilkivallan, meluamisen tai rikollisuuden vuoksi. Ehdotetut toimenpiteet olivat monenlaisia, kuten yhteistyötä koulun, perheiden ja poliisin kanssa.
Huumeisiin liittyviä kommentteja annettiin paljon. Näissä kommenteissa usein esitettiin, että huumeiden käyttö kaupunkitilassa on aiempaa suurempi ongelma. Huumeiden käytöstä ja myymisestä seuraavia ongelmia tunnistettiin tietyissä tarkoissa julkisissa paikoissa. Myös näkyvä alkoholin käyttö sai joitakin mainintoja. Jonkin verran ongelmia oli koettu omassa asuintalossa saakka. Ratkaisuja tilanteeseen pohdittiin harvemmin. Kuitenkin esimerkiksi parempi pääsy hoitoon, palvelut asunnottomille, poliisin valvonta ja käyttöhuoneet mainittiin.
Huumekaupan lisäksi eri rikoslajeista kommentoitiin erityisesti varkauksia tai pahoinpitelyitä. Usein kuvattiin ryöstön tai väkivallan pelkoa, mutta joskus näitä oli havaittukin. Harva vastaaja kertoi olleensa itse rikoksen uhri. Varsinaiseen rikollisuuden kuvaukseen kietoutui myös puhetta häiriökäyttäytymisestä, kuten paikkojen rikkomisesta. Rikollisuuteen puuttumisessa korostettiin poliisin roolia.
Muita kommentteja saatiin myös laajasti yhteiskuntaan ja politiikkaan liittyen. Kommenteissa viitattiin muun muassa valtion ja hallituksen toimintaan. Aiheet liittyivät esimerkiksi lisääntyvään köyhyyteen, ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön tai mielenosoituksiin. Myös jengiytyminen ja äärioikeisto mainittiin. Uutisointiin tukeuduttiin tiedon antajana mutta toisaalta myös uhkien ylikorostuminen median vuoksi mainittiin. Kommenteissa näkyi myös erilaisia suhtautumistapoja esimerkiksi maahanmuuttoon. Jotkut vastaajat nostivat maahanmuuton turvattomuuden syyksi esimerkiksi kertomalla näkevänsä muualta muuttaneiden häiritsevää käytöstä ja olettamalla heillä olevan vääränlaisia arvoja. Toiset pitivät rasismia suurimpana yhteiskunnallisena ongelmana.
Kaiken kaikkiaan vastaajat esittivät turvallisuushuoliinsa ratkaisuksi joko pehmeitä tai kovia toimenpiteitä. Ensinnäkin pahoinvointia ennaltaehkäisevään toimintaan toivottiin panostettavan. Ratkaisuksi ehdotettiin parempaa pääsyä palveluihin, kuten mielenterveys- tai päihdepalveluihin. Toisaalta osa vastaajista korosti voimakkaampaa kuria, valvontaa ja kovempia rangaistuksia.
Pieni osa kyselyn vastaajista myös kiitti kyselystä ja antoi kehitysehdotuksia sen sisältöön.
Sosiaaliset ongelmat korostuvat, fyysinen kaupunkiympäristö mainitaan harvemmin
Edellä kuvatut sisällöt voidaan sijoittaa nelikenttään, josta hahmottuu neljä erilaista tapaa jäsentää kaupunkiturvallisuutta. (kuvio 2). Ensinnäkin vastauksissa toistuvia turvallisuushuolia voidaan pitää joko sosiaalisiin ongelmiin tai fyysiseen ympäristöön liittyvinä. Toiseksi kuvattuihin ongelmiin annetut ratkaisuehdotukset ovat joko toimintaa rajoittavia tai turvallisuutta edistäviä tekoja. Jako on analyyttinen, eli tosiasiallisesti esimerkiksi valvontaa voidaan katsoa eri näkökulmista sekä ennaltaehkäisevänä että kontrollitoimenpiteenä. Kuitenkin nelikenttäjäsennys on hyödyllinen siksi, että sen avulla voidaan ymmärtää kaupunkilaisten turvallisuushuolien ja korjausehdotusten moninaisuutta. Samalla tunnistamme, että kyselyn avovastausten painopiste sijoittuu selvästi sosiaalisiin ongelmiin ja rajoittavien toimenpiteiden puolelle.
Kuviossa 2. on annettu esimerkkejä nelikentän laatikoihin selvimmin sijoittuvista sisällöistä. Esimerkiksi poliisin valvontaa voidaan pitää ensisijaisesti sosiaalisia turvallisuusongelmia rajoittavana toimintana. Toiveet ehkäistä ihmisten häiritsevää ja pelottavaa käytöstä paremmalla terveyspalveluiden saatavuudella voidaan sijoittaa turvallisuutta mahdollistavan toiminnan päätyyn. Fyysisten turvallisuusongelmien rajoittavana ratkaisuna voidaan pitää joitakin ehdotuksia liikennemerkkien tai liikennevalojen lisäämisestä vaarallisiksi koettuihin paikkoihin. Toisaalta fyysisen ympäristön turvallisuutta tuottavaa toimintaa ovat muutamat maininnat ympäristön viihtyisyyden lisäämisestä esimerkiksi siivoamalla roskia ja korjaamalla rikottuja paikkoja.
Vaikka Sampson ja Raudenbush (1999) jakavat kaupunkiympäristön turvallisuushaitat fyysisiin ja sosiaalisiin haittoihin, turvallisuustutkimuksen avoimissa vastauksissa korostuvat erityisesti sosiaaliset ongelmat. Ratkaisuehdotukset jakautuvat Clarken (1980) teorian mukaisesti sekä turvallisuutta edistäviin että toimintaa rajoittaviin toimenpiteisiin.
Lopuksi
Turvallisuustutkimuksen avoimissa vastauksissa kaupunkilaiset kertoivat etenkin turvallisuushuolistaan. Nämä liittyivät esimerkiksi liikenneturvallisuuteen, näkyvään päihteiden käyttöön sekä nuorten pahoinvointiin ja häiriökäyttäytymiseen. Sosiaalisen ympäristön ongelmat korostuivat fyysiseen ympäristön roskaisuuteen tai viihtyisyyteen verrattuna. Samalla monet vastaajat antoivat Helsingin kaupungille, poliisille, pelastuslaitokselle ja muille viranomaisille toimintaohjeita. Nämä ohjeet olivat usein turvattomuutta aiheuttavaa toimintaa rajoittavia, kuten poliisin valvontaa. Myös erityisesti sosiaalisia ongelmia ennaltaehkäiseviä asioita suositeltiin. Etenkin sosiaali- ja terveyspalveluihin panostamista korostettiin.
Avoimen kysymyksen vastauksia voidaan verrata niihin kyselytuloksiin, joissa vastaajille annettiin lista valmiita vastausvaihtoehtoja. Kun kysyttiin, mitkä toimenpiteet parantaisivat mielestäsi viihtyisyyttä ja turvallisuutta asuinalueellasi, noin kolme neljäsosaa vastaajista kertoi päihde- ja mielenterveyspalvelujen lisäämisen parantavan tilannetta melko tai erittäin paljon. Edelleen noin puolet vastaajista katsoi poliisipartioiden näkyvyyden lisäämisen, töhrittyjen tai rikottujen paikkojen nopean korjaamisen tai ympäristön siisteyden lisäämisen kohentavan turvallisuutta ja viihtyisyyttä asuinalueella merkittävästi. Kun avoimissa vastauksissa korostuivat erityisesti sosiaaliset ongelmat ja poliisin valvonta, voimme olettaa, että esimerkiksi fyysisen ympäristön parannukset kohentaisivat enemmän viihtyisyyttä kuin turvallisuutta. Kenties myös rikokseton häiriökäyttäytyminen koetaan enemmän viihtyisyys- kuin turvallisuuskysymyksenä.
Avoimeen kysymykseen vastasivat hieman yleisemmin ne vastaajat, jotka olivat kyselyssä kertoneet kokevansa turvattomuutta kaupunkitilassa. Vastaajat ovat käyttäneet aikaa ongelmien erittelyyn ja toimintaohjeiden kirjoittamiseen. Vaivannäön voidaan katsoa viestivän siitä, että moni heistä luottaa vastauksilla olevan väliä. Kiitokset viranomaisten turvallisuutta edistävää toimintaa kohtaan toistuivat vastauksissa myös suoraan.
Kaupungit voivat kohentaa kaupunkitilan turvallisuutta monin eri tavoin. Kyselyvastaukset kielivät siitä, että fyysisen ympäristön parantaminen ei ole tässä tärkeintä. Kuitenkin myös rikottujen paikkojen korjaaminen ja roskien siivoaminen voivat tehdä kaupunkitilasta viihtyisämpää monelle. Olennaisinta kuitenkin lienee löytää sopiva tasapaino tarjota esimerkiksi syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä palveluita ja toisaalta puuttua rikollisuuteen jälkikäteen.
Jenni Erjansola toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut -yksikössä.
Digitalisaatio-osaston datatieteilijä Mikko Niemi esikäsitteli avoimet vastaukset koneellisesti, jotta yleisimmin toistuvat sanat ja teemat voitiin tunnistaa.
Kirjallisuus
Braga, A. A., Schnell, C., & Welsh, B. C. (2024). Disorder policing to reduce crime: An updated systematic review and meta-analysis. Criminology & Public Policy, 23(3), 745–775. https://doi.org/10.1111/1745-9133.12667(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Clarke, R. V. G. (1980). Situational Crime Prevention: Theory and Practice. The British Journal of Criminology, 20 (2), 136–147. Oxford University Press.
Cohen, L. E., & Felson, M. (1979). Social Change and Crime Rate Trends: A Routine Activity Approach. American Sociological Review, 44(4), 588–608. https://doi.org/10.2307/2094589(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Erjansola, J. & Hirvonen, J. (2025a). Turvallisuuskokemukset Helsingin kaupunkitilassa: turvallisuuden tunne ennallaan, silti tilanteen nähdään heikentyneen. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.
Erjansola, J. & Hirvonen, J. (2025b). Turvattomuuskokemukset Helsingin asuinalueilla: viikonloppuiltaisin turvattomuus joissakin kaupunginosissa melko yleistä. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.
Erjansola, J. & Kemppainen, T. (2026). Huumehavaintojen yhteys turvattomuuskokemuksiin on voimistunut Helsingin asuinalueilla. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.
Felson, M., & Eckert, M. A. (2017). Introductory criminology: The study of risky situations. Routledge.
Helsingin kaupunki (2026). Helsingin kaupungin hallintosääntö. Kaupunkilaisten ja palvelunkäyttäjien osallistumisoikeus (luku 27) https://www.hel.fi/static/helsinki/muut-saannot/Hallintosaanto.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) https://www.hel.fi/static/liitteet/kanslia/saannot/kaupungin-hallintosaanto.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingin kaupunki (2025). Helsingin kaupunkistrategia 2025–2029. Helsinki josta voimme olla ylpeitä. https://www.hel.fi/static/helsinki/kaupunkistrategia/Kaupunkistrategia-2025-2029.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Hirvonen, J. & Erjansola, J. (2025). Helsinkiläisten huolenaiheet. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.
Hirvonen, J. & Erjansola, J. (2026). Helsinkiläisten rikosuhrikokemukset ja rikoshavainnot. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.
Kekkonen, A. (2025). Helsinkiläiset luottavat turvallisuusasioissa pelastuslaitokseen, mutta kaupunkilaisten omatoimisessa varautumisessa on kehitettävää. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.
Kemppainen, T. (2017). Disorder and insecurity in a residential context: A study focusing on Finnish suburban housing estates built in the 1960s and 1970s. City of Helsinki, Executive Office, Urban Research and Statistics.
Sampson, R. J., & Raudenbush, S. W. (1999). Systematic social observation of public spaces: A new look at disorder in urban neighborhoods. American Journal of Sociology, 105(3), 603–651. https://doi.org/10.1086/210356(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Weisburd, D., V. Uding, C., Hinkle, J. C., & Kuen, K. (2024). Broken Windows and Community Social Control: Evidence from a Study of Street Segments. Journal of Research in Crime and Delinquency, 61(5), 727–771. https://doi.org/10.1177/00224278231168614(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)