Helsinkiläisten omalla asuinalueellaan kokemaa turvallisuutta on käsitelty aikaisemmassa artikkelissa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Artikkelin mukaan oma asuinalue koettiin vuonna 2015 keskimäärin yhtä turvalliseksi kuin vuonna 2012. Naisten kokema turvallisuus on jopa lisääntynyt vuodesta 2012, kun katsotaan henkilöitä, jotka valitsivat kysymyksessä vaihtoehdon ”turvallinen”. Vuoden 2012 kyselyssä miehet kokivat asuinalueensa poikkeuksellisen turvalliseksi, nyt on palattu vuoden 2009 tasolle.
Maahanmuuttajien tilanne ei ollut aivan niin hyvä kuin kantaväestön. Vieraskielisistä asuinalueensa koki viikonloppuiltaisin turvalliseksi 63 prosenttia, suomen- ja ruotsinkielisistä 78 prosenttia. Vieraskielisistä joka kymmenes ei osannut arvioida asuinalueensa turvallisuutta.
Ikäryhmittäinen tarkastelu osoitti, että täysin turvalliseksi liikkumisen omalla asuinalueellaan myöhään viikonloppuiltaisin koki noin 40 prosenttia 15–64-vuotiaista miehistä. Naisten osalta vastaavat lukemat jäivät 20 prosentin tietämiin kaikissa ikäryhmissä. Vuosi 2012 näyttää olleen poikkeuksellisen turvallinen varsinkin iäkkäämpien miesten näkökulmasta. Iän myötä kasvaa niiden vastaajien osuus, jotka eivät liiku yksin ulkona. Tämä koskee sekä miehiä että naisia.
Turvattomuuskokemusten paikantuminen
Vain pieni osa, noin joka kuudes helsinkiläinen koki oman asuinalueensa turvattomaksi viikonloppuiltaisin. Alueiden väliset erot turvallisuudessa ovat edelleen hyvin suuret (Kuvio 2). Erot turvattomuutta kokevien osuuksissa ovat moninkertaiset parhaimmat ja heikoimmat tulokset antaneiden peruspiirien välillä.
Kymmenen turvallisimmaksi koetun peruspiirin joukossa on ollut vuosina 2009, 2012 ja 2015 samat kuusi peruspiiriä (Lauttasaari, Länsi-Pakila, Östersundom, Vanhakaupunki, Itä-Pakila, Tuomarinkylä). Samoin turvattomimmaksi koettujen kymmenen alueen joukossa on joka tutkimuskerralla ollut viisi samaa peruspiiriä (Mellunkylä, Jakomäki, Kallio, Alppiharju, Vuosaari).
Alla oleva graafinen esitys liioittelee helposti alueiden ja tutkimusajankohtien välisiä eroja turvattomuuskokemuksissa. Peruspiirien ”sijoitukset” koetussa turvallisuudessa vaihtelevat tutkimuskerrasta toiseen osittain sattuman johdosta, sillä vastaajia on ollut eri tutkimusvuosinanoin 100 per peruspiiri. Vuonna 2015 suomen- ja ruotsinkielisten vastaajien määrä vaihteli peruspiireittäin 82 ja 127 välillä. Jatkossa käsitelläänkin erikseen vain suurempia, +-5 prosenttiyksikön eroja ja muutoksia.
Vuodesta 2009 vuoteen 2015 turvattomuutta kokevien osuudet ovat pysyneet lähes ennallaan 20 peruspiirissä (59 %), eli näillä alueilla muutokset ovat olleet suuntaan taikka toiseen pienemmät kuin viisi prosenttiyksikköä. Kymmenellä alueella (29 %) kehitys on ollut myönteistä. Turvattomuutta kokevien määrä vähentyi eniten tänä ajanjaksona Kalliossa (12 prosenttiyksikköä) sekä Pukinmäessä ja Myllypurossa, kummassakin 11 prosenttiyksikköä. Malmilla, Mellunkylässä, Pitäjänmäellä ja Laajasalossa turvattomuutta kokevien osuudet lisääntyivät vertailuvuosien 2015 ja 2009 välillä.
Kun tarkastellaan muutosta vuodesta 2012 vuoteen 2015, alueiden tilanne on pysynyt (+-5 prosenttiyksikön rajoissa) ennallaan 20 peruspiirissä (59 % kaikista peruspiireistä). Kolmen vuoden aikana kehitys on ollut myönteinen yhdeksässä peruspiirissä (26 %). Eniten turvattomuutta kokevien osuus väheni Kalliossa ja Pukinmäessä sekä Vuosaaressa (kaikissa 10 prosenttiyksikköä). Merkittävämpää turvallisuuden tunteen heikkenemistä on tapahtunut viidessä peruspiirissä; Malmilla (12 prosenttiyksikköä), Laajasalossa (11 prosenttiyksikköä), Kampinmalmissa (10 prosenttiyksikköä), Pasilassa (9 prosenttiyksikköä) ja Mellunkylässä (8 prosenttiyksikköä). Kampissa ja Pasilassa on palattu vuoden 2009 tilanteeseen.
Syitä turvattomuuskokemusten alueelliselle vaihtelulle
Kaikissa Helsingin peruspiireissä oma asuinalue koetaan päiväsaikaan varsin turvalliseksi, mutta alueelliset erot korostuvat, kun tarkastellaan ilta- ja yöaikaa. Turvallisuustutkimus toteutetaan Helsingissä jo viidettä kertaa, mikä mahdollistaa myös pidemmän aikavälin kehityskulkujen tarkastelun.
Samat alueet näyttäisivät olevan vuodesta toiseen turvattomuuskokemusten kärjessä. Kun ihmiset saavat kotiinsa turvallisuutta koskevan kyselyn, he vastaavat oletettavasti senhetkisen tunteen perusteella - miltä minusta tuntuu, kun pitää lähteä yksin ulos. Pelkoa ja turvattomuutta aiheuttaviin asioihin ei siten totu.
Turvattomuuskokemuksia näyttäisi olevan vähiten pientalovaltaisissa peruspiireissä ja eteläisen kantakaupungin kaupunginosissa. Myös Keskisen suurpiirin monet alueet kuuluvat tähän joukkoon. Eniten turvattomuutta koetaan kerrostalovaltaisilla alueilla niin kaupungin itäisessä kuin läntisessä osassa.
Helsingin turvallisuustutkimuksissa on myös kysytty, mitkä paikat aiheuttavat turvattomuutta. Vuoden 2015 tutkimuksen tulokset on esitetty karttamuodossa. Jatkossa kysymys kannattaa esittää muodossa mitkä paikat ja asiat.
Aiemmin kerättyjen tutkimusaineistojen avulla on selvitetty, mitkä alueiden ominaisuudet ovat yhteydessä turvattomuuden kokemiseen. Turvattomuus näyttäisi paikantuvan samoille alueille, joilla on paljon poliisin hälytystehtäviä, ja joissa työttömyysaste on korkea. Samoin asumisen raideliikenteen aseman lähellä on havaittu lisäävän turvattomuuden kokemuksia. Onkin todettu, että turvattomuus muodostaa yhden lisäulottuvuuden perinteisten huono-osaisuusindikaattorien joukkoon (Tuominen ym. 2013).
Seuraavaksi siirrymme tarkastelemaan, miksi yksittäisten peruspiirien sijoitus voi vaihdella merkittävästikin tutkimusajankohtien välillä ja tarkastelemme eräitä yksittäisiä peruspiirejä. Voimakkaan vaihtelun taustalla voi olla myös ns. tutkimusteknisiä syitä. Osa peruspiireistä on rakenteeltaan melko heterogeenisiä, eli ne koostuvat useammasta kaupunginosasta ja saattavat pitää sisällään sekä omakotitalovaltaisia että kerrostalovaltaisia alueita. Tutkimustulosten kannalta ei ole merkityksetöntä, miten vastaajat ovat valikoituneet peruspiirin sisäisesti. Peruspiireihin kuuluvat kaupunginosat ja osa-alueet löytyvät täältä. Mainittakoon, että Tukholman turvallisuustutkimuksessa kaikki tiedot julkaistaan alueittain (14 aluetta), mutta alue-eroja ei selitetä tai tulkita mitenkään (Trygghet i Stockholm 2014).
Ajankohtaiset, paikalliset tapahtumat saattavat heijastua voimakkaastikin asukkaiden tuntemuksiin. Tällainen saattaa olla Taka-Töölön vuoden 2015 ”pomppaus” turvattomuuskokemuksissa, joka näyttää pitkälti selittyvän Ruusulankadulla sijaitsevan asumispalveluyksikön vaikutuksilla lähiympäristöön. Alueen turvattomuutta herättävistä paikoista 40 prosenttia kohdistui asuntoloihin (katso kartta).
Myös Malmin peruspiirissä on ollut kasvua turvattomuuskokemuksissa. Etenkin juna-asemat mainitaan turvattomuutta herättävinä paikkoina. Sekä Malmin että Tapanilan juna-asemat sijaitsevat peruspiirin alueella. Tutkimusprojektin edetessä on tarpeen tarkastella peruspiiriä pienempien alueyksiköiden eli osa-alueiden tilannetta. Esimerkiksi Malmin peruspiirin osalta näyttäisi siltä, että turvattomuuskokemukset keskittyisivät Ala-Malmille.
Kampinmalmin (Kamppi, Etu-Töölö, Ruoholahti, Lapinlahti, Jätkäsaari) alueella turvattomuuskokemukset ovat vaihdelleet eri tutkimusvuosien välillä paljon. Turvattomuutta herättäviksi paikaksi siellä nousivat metroasema, puistot ja lenkkipolut sekä erityisryhmien asuntolat/keskukset. Sekä Ruoholahden että Kampin metroasemat sijaitsevat peruspiirin alueella. Paitsi että Kampin keskus on kauppakeskus, jossa ihmiset viettävät aikaa, on se päärautatieaseman ohella merkittävä joukkoliikenteen solmukohta. Metroasema, kymmenet Espoon liikenteen bussit ja koko kaukoliikenne sijaitsevat keskuksessa. Vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaan Kampin keskuksessa käy arkipäivänä noin 100 000 henkilöä. Arvio sisältää sekä lähtevät että tulevat matkustajat että muut asiakkaat.
Monilla Helsingin alueilla koettu turvallisuus on myös systemaattisesti parantunut. Kalliossa ja Alppiharjussa pitkään jatkunut väestörakeenteen muutos (gentrifikaatio) selittää parantunutta tilannetta.
Näyttää siltä, että myös uudisrakentamisen kohteena olleet alueet ovat parantaneet ”asemiaan” vertailussa. Tällaisesta on esimerkkinä Myllypuro, jossa ostoskeskusalue on rakennettu uudelleen. Myös Jakomäessä turvattomuuskokemukset ovat vähentyneet hieman vuosien 2012 ja 2015 välillä. Alueen ulkotiloja on kehitetty, mutta uudistaminen ei vielä ole yhtä pitkällä kuin Myllypurossa. Myös Myllypuroa ja Jakomäkeä myöhemmin rakennetuilla, lapsiperhevaltaisilla alueilla kuten Latokartanossa ja Vuosaaressa kehitys on ollut myönteinen.
Lähteet:
Trygghet i Stockholm 2014. Stockholms stads stadsövergripande trygghetsmätning. Stockholms stad. Socialförvaltningen. Avdelningen för stadsövergripande sociala frågor. Utvecklingsenheten. http://www.stockholm.se/PageFiles/738438/2014/Stads%c3%b6vergripande%20r...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tuominen, Martti, Henrik Lönnqvist & Teemu Kemppainen (2013). Turvattomuuskokemukset keskittyvät Helsingissä alueittain. Alueellisten erojen selittämisestä. Kvartti 2013: 1, 49–61. http://www.hel.fi/hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/13_04_17_Kvartti_1.pdf
Tuominen, Martti (2005). Turvattomuuskokemuksissa myös laadullisia eroja. Kvartti 2005:2, 23–30. http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/kvartti/2005/3/Turvattomuuskokemuksissa_myos_laadullisia_eroja.pdf
* * * * * * * * *
Helsingin turvallisuustutkimuksen 2015 tuloksiin perustuvia artikkeleita julkaistaan Kvartti-verkkolehdessä pitkin vuotta. Artikkelit löytyvät kootusti tältä sivulta(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Tutkimusraportti aiheesta valmistuu vuoden 2016 lopulla.
Lisätietoa tutkimuksesta:
Tutkija Vesa Keskinen, Helsingin kaupungin tietokeskus, sähköposti: vesa.keskinen(at)hel.fi
Turvallisuuskoordinaattori Katariina Kainulainen-D’Ambrosio, Helsingin kaupunginkanslia, Turvallisuus- ja valmiusyksikkö, sähköposti: katariina.kainulainen-dambrosio(at)hel.fi
Asiantuntija Eija Laihinen, Helsingin kaupunginkanslia, Turvallisuus- ja valmiusyksikkö: sähköposti: eija.laihinen(at)hel.fi