Suomen- ja ruotsinkielisten helsinkiläisten osuus on supistunut jo koko nykyisen maahanmuuttohistorian ajan, mutta aivan viime vuosina myös kantaväestön absoluuttinen määrä on alkanut vähetä lähinnä ikääntymisen johdosta. Väestönkasvu on kokonaan maahanmuuttajien harteilla.
Maahanmuuttoon liittyy tunnetusti poliittisia jännitteitä, eikä sopeutuminen arjessakaan puolin ja toisin ole aina kivutonta. Merkittävä osa maahanmuuttajista tulee köyhistä oloista ja aina jossain määrin vieraista kulttuureista. Maahanmuuttajat hakevat parempaa elämää, osa jopa hengenturvaa. Toisaalta Suomen talouden ei arvioida selviytyvän kestävyysvajeestaan ilman maahanmuuttoa. Väestön kasvun lisäksi myös Suomen talouden nostaminen kasvuun on maahanmuuttajien varassa.
Maahanmuuttajien enemmistö on vähävaraisia ja osa myös heikosti työllistyviä, ja heidän asumisuransa alkaa usein kaupungin vuokra-asunnosta. Maahanmuuttokriittisestä näkökulmasta maahanmuuttajat vievät näitä asuntoja tavallisten helsinkiläisten nenän edestä. Suomen- ja ruotsinkielisten helsinkiläisten määrä kaupungin vuokra-asunnoissa onkin jo vuosien ajan vähentynyt.
Kaupunkeihin keskittyy monen hyvän lisäksi myös sosiaalisia ongelmia, kuten esimerkiksi enemmän rikollisuutta ja väkivaltaa, ainakin tilastojen mukaan. Helsingissä asuinalueiden välillä on suuria eroja asukkaiden kokemassa turvallisuuden tunteessa.
Alueellisten turvallisuuserojen syitä ei kovin tarkoin tunneta, mutta pääosin ne liittyvät väestön sosiaaliseen koostumukseen. Turvattomuutta koetaan enemmän alueilla, joilla esiintyy enemmän työttömyyttä ja toimeentulotuen käyttöä ja joilla koulutustaso on matala. Yksittäisistä kaupunkirakenteellisista tekijöistä alueen koettua turvattomuutta lisää eniten raideliikenteen aseman läheisyys.
Koettu turvattomuus ja rikosten kohteeksi joutuminen ovat turvallisessa helsinkiläisessä ympäristössä jossain määrin eri asioita, mutta on asioilla tietysti myös yhtymäkohtia.
Muutamilla maahanmuuttajaryhmillä on suurempi todennäköisyys syyllistyä tiettyihin rikoksiin. Esimerkiksi seksuaalirikokset ovat maahanmuuttajien rikollisuuskäyttäytymiselle leimallinen piirre. Minkään ryhmän tekemiä rikoksia väheksymättä – saati hyväksymättä – on myös hyvä huomata, että väestöä sopivasti viipaloimalla saadaan esiin monenlaisia eri väestöryhmille tyypillisiä rikoksia. Esimerkiksi työntekijätaustaisten (käytännössä siis miesten) todennäköisyys syyllistyä pahoinpitelyrikokseen on yli seitsenkertainen verrattuna ylempiin toimihenkilöihin.
Maahanmuuttajien kotoutumisen ja kaikkien väestöryhmien rinnakkain elämisen kannalta onkin onnetonta, että maahanmuuttajat usein sijoittuvat samoille alueille vähävaraisimman ja ongelmallisimman kantaväestön kanssa. Juuri näissä ympäristöissä koetaan enemmän turvattomuutta kuin muilla alueilla.
Tässä tilanteessa on tarjolla ekologisen korrelaation – tai virhepäättelyn – ansa. Kun vieraskielisten osuus asuinalueen väestöstä korreloi vahvasti turvattomuuskokemusten yleisyyden kanssa, olisi luontevaa päätellä asioiden välille myös syy–seuraus-suhde.
Tutkimustiedon perusteella tiedämme kuitenkin, että maahanmuuttajat eivät ole merkittäviä turvattomuuden aiheuttajia. Kyselytutkimuksissa vastaajat nimeävät useimmin turvattomuuden aiheuttajiksi kotoiset ”juopot” ja ”narkkarit”. Unohtamatta tietenkään melkein kaikkien ongelmien aiheuttajien kestosuosikkia: nuorisoa!
Martti Tuominen on Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija.