Tärkeä näkökulma helsinkiläisten turvallisuuteen on se, kuinka yleisesti omalla asuinalueella nähdään väkivaltaa tai huumeiden käyttöä. Helsingin turvallisuuskyselyn vakiokysymyksiin on kuulunut, onko vastaaja nähnyt tappelun tai pahoinpitelyn omalla asuinalueellaan kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Vuonna 2015 kysymystä laajennettiin siten, että vastaajilta kysyttiin oman asuinalueen lisäksi kaupungin keskustassa ja muualla kaupungilla nähdystä väkivallasta. Tutkimuksessa on kysytty myös huumeiden käytön tai myynnin tai käytettyjen huumeruiskujen näkemisestä. Huumeisiin liittyviä ongelmia nähdään huomattavasti useammin kuin väkivaltaa.
Tässä artikkelissa keskitytään uusimman tutkimuskierroksen tuloksiin, toisin sanoen loppusyksyllä 2018 toteutetulla kyselyllä kerättyihin tietoihin. Näitä vastauksia verrataan erityisesti kolme vuotta aikaisemman tutkimuksen tuloksiin sekä osin myös vanhempiin, vuosina 2003–2012 toteutettuihin tutkimuksiin. Uusimman turvallisuustutkimuksen muista tuloksista kerrotaan verkkoartikkeleissa, joita julkaistaan Kvartti-lehdessä.
Väkivallan näkemisen määrä pysynyt ennallaan
Reilu kolmasosa helsinkiläisistä oli nähnyt vuonna 2018 tappelun tai pahoinpitelyn Helsingin keskustassa kuluneen 12 kuukauden aikana (Taulukko 1). Yleisimmin väkivaltaa nähdään kaupungin keskustassa. Muualla kaupungilla väkivaltaa oli nähnyt joka viides ja omalla asuinalueella vieläkin harvempi. Helsingin vieraskieliset kertoivat nähneensä väkivaltaa hieman kantaväestöä enemmän. Ajanjaksolla 2015–2018 väkivallan näkemisessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia koko kaupungin tasolla.
Taulukko 1. Väkivallan näkeminen eri alueilla vuonna 2018, kaikki 15–79-vuotiaat vastaajat kieliryhmän mukaan (N=4 090)
Nuoret olivat nähneet enemmän väkivaltaa kaupungilla kuin muut. Näin oli myös vuonna 2015. Tulos on looginen. Sitä saattaa selittää se, että nuoret viettävät aikaa julkisessa tilassa, liikkuvat Helsingin yöelämässä ja oletettavasti myös käyttävät yöaikaan enemmän julkisia liikennevälineitä.
Pitkä aikasarja osoittaa asuinalueellaan väkivaltaa nähneiden määrän vähentymistä (Taulukko 2). Osin pudotusta selittää väkivallan näkemistä koskevan kysymyksen laajennus vuonna 2015 kahdella lisäkysymyksellä eli koskemaan oman asuinalueen lisäksi myös muualla kaupungilla ja kaupungin keskustassa nähtyä väkivaltaa. On mahdollista, että aiempien vuosien vastaajat ovat saattaneet kertoa nähneensä väkivaltaa omalla asuinalueella, vaikka tämä tosiasiassa olisi tapahtunut sen ulkopuolella. Tästä saattaa johtua, että omalla asuinalueella väkivaltaa nähneiden määrä väheni, kun paikkavalikoimaa laajennettiin.
Taulukko 2. Nähnyt väkivaltaa (tappelun tai pahoinpitelyn) omalla asuinalueella 12 kk aikana 2003, 2006, 2009, 2012, 2015 suomen- ja ruotsinkieliset 15–74-vuotiaat, 2015 ja 2018 myös vieraskieliset 15–74-vuotiaat
Eniten väkivaltaa nähdään kantakaupungissa Alppiharjussa ja Kalliossa. Näillä alueilla liikkuu paljon ihmisiä, myös iltaisin, sillä yöelämä keskittyy tällaisille urbaaneille alueille. Näin oli myös vuonna 2015. Vuodesta 2015 väkivallan näkeminen on lisääntynyt merkittävästi Alppiharjussa (18 prosenttiyksikköä), Vuosaaressa (15 %-yks.), Myllypurossa (11 %-yks.) ja Malmilla (10 %-yks.). Aiempaa vähemmän väkivaltaa on nähty Vallilassa (−11 prosenttiyksikköä), Herttoniemessä (−9 %-yks.) ja Pasilassa (−7 %-yks.).
Joka kolmas törmännyt huumeiden käyttöön asuinalueellaan – näin myös ennen
Asuinalueella nähdyt huumeisiin liittyvät ongelmat (huumeiden myynti, huumeiden käyttö tai käytettyjen huumeruiskujen näkeminen) ovat kaupunki-ilmiönä erikoinen: niiden suhteen ei ole tapahtunut ajallista muutosta juuri lainkaan. Noin joka kolmas vastaaja oli törmännyt kysyttyihin ongelmiin, kuten oli myös edellisillä tutkimuskierroksilla 2003–2015. Maahanmuuttajataustaisten näkökulmasta ilmiö on kuitenkin harvinaisempi, heistä vain joka viides on törmännyt Helsingissä huumeiden käyttöön.
Asuinalueella nähdyt huumeiden käyttöä koskevat arkikokemukset ovat kaksi kertaa yleisempiä kuin asuinalueella nähty väkivalta. Huumeisiin liittyviä ongelmia on nähnyt asuinalueellaan 33 % vastaajista, ja väkivaltaa vain 16 %.
Taulukko 3. Vuoden aikana omalla asuinalueella kohdatut huumeisiin liittyvät ongelmat (huumeiden myynti, huumeiden käyttö, nähnyt käytettyjä huumeruiskuja) vuosina 2015 ja 2018, 15–74-vuotiaat vastaajat
Huumeiden käyttöön liittyvät henkilökohtaiset havainnot kasautuvat vahvasti tietyille alueille, kuten kuvio 3 osoittaa. Alppiharjun, Kallion ja Vallilan asukkaille huumehavainnot ovat jo hyvin arkipäiväisiä.
Väkivallan ja huumeiden näkemisen yhteys turvattomuuden tunteeseen
Omalla asuinalueella nähdyn väkivallan tai huumeiden ja asuinalueella koetun turvattomuuden välillä on selvä yhteys. Väkivallan näkemisen ja asuinalueella koetun turvattomuuden korrelaatio on 0,209, <.0001, eli se on suurempi kuin huumeiden näkemisen ja turvattomuuskokemusten korrelaatio 0,143, <.0001 (muuttujien arvot on muunnettu dikotomioiksi 0/1). Väkivallan näkemisen ja huumeiden käytön näkemisen keskinäinen korrelaatio on varsin suuri (0,341, <.0001) eli molempia ilmiöitä nähdään samoilla alueilla.
Muutama Helsingin asuinalue käyttäytyy näiden korrelaatioiden suhteen eri tavoin kuin muut. Kalliossa ja Alppiharjussa väkivaltaa nähdään yleisesti, mutta siellä viikonloppuiltoina koettu turvattomuus on varsin alhaisella tasolla. Pukinmäessä tilanne on jossain määrin käänteinen (Kuvio 4). Samoin huumeisiin liittyvien ongelmien näkeminen on yleistä Kalliossa, Alppiharjussa ja Vallilassa, mutta näillä alueilla ei silti koeta erityisen paljon turvattomuutta (Kuvio 5).
Miksi yhteys väkivalta- ja huumehavaintojen ja koetun turvattomuuden välillä näyttää rakentuvan itäisessä kantakaupungissa toisin kuin muualla? Kantakaupungissa rauhattomuus rajautuu jollekin tietylle urbaanille alueelle, jota pystyy myös välttämään arjessa tai paikan pystyy kiertämään. Siksi rauhattomuus ei välttämättä heikennä merkittävästi omaa turvallisuuden tunnetta. Oma asuinalue voidaan ymmärtää myös melko suppeana, jopa pelkän korttelin kokoisena alueena.
Tutkimuksesta
Helsingin kaupunki on jo pitkään toteuttanut kolmen vuoden välein turvallisuuskyselyitä, joilla on pyritty selvittämään kaupunkilaisten kokemuksia turvallisuudesta omassa arjessa ja kaupungilla liikkuessa. Tämä artikkeli on osa sarjaa, jossa käsitellään uusimman turvallisuuskyselyn tuloksia yksi aihe tai kysymyskokonaisuus kerrallaan. Tutkimuksen aineisto on kerätty loka–marraskuussa 2018 järjestetyllä turvallisuuskyselyllä. Tarkempia tietoja tutkimusaineistosta löytyy artikkelisarjan ensimmäisestä osasta.
Vesa Keskinen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä.