Helsinkiläiset elävät ja kohtaavat toisiaan kaupungin julkisessa tilassa, kuten kaduilla, ostoskeskuksissa tai asemilla. Monen arkeen kuuluu liikkuminen omalla asuinalueella ja kaupungin keskustassa sekä päivisin että ilta-aikaan. Ihmisten kokoontuminen yhteen voi tuoda sekä turvaa että turvattomuuden tunnetta. Turvallisuutta tai turvattomuutta voidaan kokea joissakin tilanteissa tai paikoissa toisia enemmän, eivätkä kaikki kaupunkilaiset koe julkista tilaa samalla tavalla.
Helsingin turvallisuustilanteessa on havaittu viime vuosina joitakin huolestuttavia merkkejä, joista on myös uutisoitu aktiivisesti. Kasvussa ovat olleet poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyrikokset (Suomen virallinen tilasto 2023) sekä nuorten omaisuusrikosepäilyt (Vauhkonen 2025, Helsingin kaupunki 2025). Samalla myös huumeiden ongelmakäytön yleistymisestä on viitteitä, kuten lisääntynyt huumausainekuolleisuus (Mäki 2023). Poliisin tietoon tulee kuitenkin vain osa rikollisuudesta, ja uhrien ilmoitushalukkuus vaihtelee rikoslajeittain ja ajassa. Onkin tärkeää tutkia, ovatko helsinkiläisten kokemukset turvallisuudestaan kaupunkitilassa muuttuneet, sillä sekä ympäristössä näkyvä sosiaalinen epäjärjestys että julkinen keskustelu vaikuttavat turvallisuuden tunteeseen.
Koska Helsinki haluaa seurata asukkaiden turvallisuuden ja turvattomuuden kokemuksia yleisesti ja erilaisissa väestöryhmissä, kaupunki kysyy helsinkiläisten kokemuksia turvallisuudestaan laajassa turvallisuustutkimuksessa aina kolmen vuoden välein (ks. tutkimuksen kuvailusivu(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) ). Tuorein Helsingin turvallisuustutkimuksen aineisto kerättiin marras-tammikuussa 2024‒2025. Kysely lähetettiin noin 12 000 satunnaisotannalla poimitulle iältään 15–79-vuotiaalle helsinkiläiselle. Heistä tutkimukseen osallistui 52 prosenttia (6 205 henkeä), joten kyselyn aineisto edustaa Helsingin aikuisväestön kokemuksia poikkeuksellisen hyvin. Turvallisuustutkimuksen tuoreita tuloksia voidaan myös verrata vuoden 2021 ja 2018 aineistoihin luotettavasti (ks. Keskinen et al. 2023, Keskinen et al. 2020). Helsinki kerää tietoa kaupunkilaisten turvallisuudesta myös vuosittain Helsinki-barometri-kyselyssä(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) .
Tässä artikkelissa käsittelemme Helsingin turvallisuustutkimuksen 2024 ensimmäisiä tuloksia. Miltä kaupunkilaisten koettu turvallisuus näyttää yleisesti ottaen, Helsingin keskustassa ja omalla asuinalueella? Entä erilaisissa ihmisiä kokoavissa paikoissa, kuten ostoskeskuksissa tai julkisen liikenteen asemilla? Keskitymme erityisesti mahdollisiin muutoksiin kaupungin julkisessa tilassa koetussa turvallisuudessa. Koska helsinkiläiset ovat moninainen joukko, tarkastelemme myös sitä, miten kokemukset vaihtelevat eri väestöryhmien välillä, kuten sukupuolen, iän ja äidinkielen mukaan. Tiedämme, että eri väestöryhmät altistuvat rikosten ja häirinnän uhreiksi eri tavoilla (mm. Beuker & Näsi 2024, Suonpää et al. 2024, Keskinen et al. 2023), ja myös huolestuneisuus vaihtelee erilaisten helsinkiläisten keskuudessa.
Aiempaa tutkimusta kaupunkiturvallisuudesta
Kaupunkien luonne erilaisia ihmisiä yhteen kokoavina paikkoina näyttäisi olevan yhteydessä koettuun turvallisuuteen. On havaittu, että aluekeskukset, joihin ihmiset kokoontuvat ja sopivat tapaamisiaan, ovat usein samalla turvattomuutta aiheuttavia paikkoja (Kyttä et al. 2014). Esimerkiksi ostoskeskukset saattavat luoda turvattomuutta muun muassa siksi, että ne keräävät yhteen erilaisia ja toisilleen tuntemattomia ihmisiä (Kronkvist et al. 2025). Toisaalta kaupungin keskustan ja jossain määrin myös asemien ja ostoskeskusten on havaittu olevan myös rikosintensiivisiä sijainteja, jolloin turvattomuuden tunnetta voi lisätä esimerkiksi pelko pahoinpitelyn kohteeksi joutumisesta erityisesti ilta- tai yöaikaan (Kortteinen et al. 2000, kts. myös Pelkonen 2021, Keskusrikospoliisi 2024). Asuinalueittain on havaittu, että muun muassa sosioekonominen huono-osaisuus alueella altistaa koetulle turvattomuudelle järjestyshäiriöiden lisäksi ja niistä riippumatta (Kemppainen 2017).
Väestöryhmittäin katsottuna naiset näyttäisivät keskimäärin kokevan kaupungin vähemmän turvalliseksi kuin miehet. Naisten on esimerkiksi havaittu pelkäävän miehiä yleisemmin joutuvansa väkivallan kohteeksi liikkuessaan kodin ulkopuolella iltaisin ja siksi myös välttelevän uhkaavia tilanteita ja paikkoja (Beuker & Näsi 2024, Yates & Ceccato 2020). Myös korkea ikä on yhteydessä siihen, että arvioi rikollisuuden lähiympäristössään nuorempia vakavammaksi ongelmaksi (Vuorensyrjä et al. 2019), ja iän ja kaupunkitilassa koetun turvattomuuden välinen yhteys näyttäisi selittyvän erityisesti terveyteen liittyvällä haavoittuvuuden tunteella (Golovchanova 2022). Lisäksi turvallisuus arvona näyttäisi lisääntyvän iän mukana (Gvirtz et al. 2025), ja terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä riskejä halutaan ottaa vanhemmiten vähemmän (Bonem et al. 2015). Aiemmasta tutkimuksesta tiedämme myös, että esimerkiksi vähemmistöryhmät saattavat kokea valtaväestön turvalliseksi kokemat tilanteet turvattomiksi, jos he tuntevat poikkeavansa tilan normeista (Sjöberg & Nygren 2021).
Vaikka erilaisten ihmisten kohtaaminen kaupungeissa saattaa haastaa turvallisuuden tunnetta, muiden läheisyys saattaa myös tuoda turvaa, mikäli luottamus kanssakaupunkilaisiin on suurta (ks. esim. Puustinen 2019).
Helsinki ja sen asuinalueet koetaan keskimäärin varsin turvallisiksi
Helsinki koetaan yleisesti ottaen varsin turvalliseksi kaupungiksi. Vastaajista 90 prosenttia koki olonsa Helsingissä keskimäärin vähintään melko turvalliseksi ja vain yhdeksän prosenttia turvattomaksi (Kuvio 1). Oma asuinalue koetaan keskimäärin vielä turvallisemmaksi. Yli puolet koki sen ”turvalliseksi” ja 36 prosenttia ”melko turvalliseksi”. Väestöryhmittäin katsottuna esimerkiksi vieraskieliset (ts. äidinkielekseen muun kuin suomen tai ruotsin ilmoittaneet helsinkiläiset) kokivat Helsingin ja kaupungin keskustan hieman muita vastaajia turvallisemmaksi mutta oman asuinalueensa muita turvattomammaksi.
Vaikka koettu turvallisuus on Helsingissä keskimäärin korkealla tasolla, turvallisuuden tunne näyttää vaihtelevan vuorokaudenajan mukaan: myöhäiset viikonloppuillat saatetaan kokea turvattomina kaupunkitilassa. Vastaajilta kysyttiinkin, kuinka turvalliseksi he tuntevat olonsa asuinalueensa lähimmässä ostoskeskuksessa tai joukkoliikenteen pysäkeillä ja asemilla iltaisin. Näissä paikoissa turvattomuutta koettiin yleisemmin kuin kysyttäessä turvallisuuden tunteesta keskimäärin. Turvattomuutta koki ostoskeskuksissa 13 prosenttia ja joukkoliikennepysäkeillä/-asemilla sama osuus. Silti vajaat 80 prosenttia koki olonsa näissä paikoissa turvalliseksi myös ilta-aikaan, ja noin joka kymmenes ei ottanut kantaa.
Kun kysyttiin Helsingin turvallisuudesta eri tilanteissa ja paikoissa, huomattava osa vastaajista (27 %) koki turvattomuutta liikkuessaan Helsingin keskustassa yksin myöhään viikonloppuiltaisin. Noin 60 prosenttia vastasi tuntevansa olonsa vähintään melko turvalliseksi ja 14 prosenttia vastasi ”ei koske minua” tai ei ottanut muuten kantaa (Kuvio 2). Turvallisuuskokemukset vaihtelevat huomattavasti sukupuolen ja iän mukaan etenkin, kun tarkastellaan ilta-aikaa. Esimerkiksi Helsingin keskustan viikonloppuillat koki naisista turvattomiksi runsas kolmannes ja miehistä vajaa viidennes. Alle 20-vuotiaista vastaajista jopa yli 40 prosenttia koki tuolloin turvattomuutta, kun taas keski-ikäisissä ryhmissä osuus oli neljänneksen luokkaa. Kyselyn vanhimmissa ryhmissä taas korostuu ”ei koske minua” vastanneiden osuus: heitä oli 60–69-vuotiaista viidennes ja yli 70-vuotiaista kolmannes. Varsinkin iäkkäämpien joukossa on paljon niitä, jotka eivät juuri koskaan liiku keskustassa viikonloppuiltoina, eivätkä siksi osaa arvioida sen turvallisuutta.
Turvallisuuskokemukset kaupunkitilassa eivät juuri muuttunut viime vuosina
Helsinkiläisten koettu turvallisuus kaupunkitilassa on pysynyt edelliseen vuoden 2021 kyselyyn verrattuna ennallaan. Turvallisuuskokemukset Helsingissä yleisesti ottaen sekä ilta-aikaan asuinalueen ostoskeskuksissa, joukkoliikenteen asemilla sekä Helsingin keskustassa eivät näyttäisi keskimäärin muuttuneen. Myös väestöryhmien väliset erot näyttävät samansuuntaisilta kuin aiemminkin. Systemaattinen muutos oli kuitenkin se, että aiempaa useampi liikkui nyt kaupunkitilassa eri tilanteissa ja ajankohtina. Edellinen turvallisuuskysely syksyllä 2021 osui koronapandemian ja siitä johtuvien rajoitusten aikaan, jolloin moni vältteli joukkoliikennettä ja esimerkiksi keskustaan kuljettiin selvästi vähemmän. Tuolloin koetussa turvallisuudessa havaittiin myös pieni siirtymä huonompaan edelliseen turvallisuustutkimukseen verrattuna.
Joukkoliikenteen pysäkkien lisäksi tutkimuksessa kysyttiin myös turvallisuuden tunteesta iltamyöhällä eri joukkoliikennevälineissä, joissa kokemukset ovat hieman muuttuneet vuoteen 2021 verrattuna (Kuvio 3). Kun aikavälillä 2018–2021 turvattomuus iltaisin jonkin verran lisääntyi kaikissa liikennevälineissä, tuoreessa kyselyssä tämä kehitys taittui. Metrossa ja paikallisjunissa koettu turvattomuus väheni sekä busseissa ja raitiovaunuissa pysyi ennallaan, kun verrataan kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen. Metrossa ja paikallisjunissa koettiin nyt kuitenkin hieman yleisemmin turvattomuutta kuin vuoden 2018 kyselyn aikaan. Vuoden 2021 vastauksiin heijastunee myös tuolloin ajankohtainen koronapandemia ja taudin tartuntariski ruuhkaisissa tiloissa.
Turvattomuuskokemukset ovat metrossa ja lähijunissa iltaisin varsin yleisiä. Uusimmassa kyselyssä runsas neljännes kantaa ottaneista koki matkustamisen lähijunassa ja metrossa ilta-aikaan jossain määrin turvattomaksi. Bussit ja raitiovaunut koetaan selvästi turvallisempina, mutta niissäkin turvattomuutta koki noin joka kymmenes. Eroja selittänee ainakin se, että bussissa ja raitiovaunussa on aina kuljettaja läsnä, mikä tuo turvaa. Metrosta, lähijunasta ja niiden asemilta on myös vaikeampaa päästä nopeasti pois uhkaavassa tilanteessa. Metrossa ja junassa turvattomuutta kokevien osuus oli kuitenkin korkein sellaisilla alueilla, joilla ei ole näiden liikennevälineiden asemia. Voidaankin olettaa, että merkittävä osuus nämä välineet turvattomaksi kokevista ei käytä niitä kovin usein.
Puolet arvioi Helsingin tilanteen heikentyneen vaikka turvallisuuskokemukset ennallaan
Vastaajilta tiedusteltiin myös hänen omaa käsitystään Helsingin turvallisuustilanteen kehityksestä. Kysymyksen muotoilu kuului: "Onko turvallisuus Helsingissä 3 vuoden aikana mielestäsi parantunut/heikentynyt?" Kysymysmuotoilu ei siis rajoittunut esimerkiksi rikosturvallisuuteen, vaan oli yleisempi. Koska kohdassa kuitenkin kysytään turvallisuuden kehityksestä Helsingissä, ja koska edelliset kysymykset johdattelivat ajatuksia julkisten paikkojen rikosturvallisuuteen, vastaukset kuvastanevat etupäässä käsityksiä siitä. Silti on mahdollista, että joidenkin vastaajien arvioon on vaikuttanut myös esimerkiksi Ukrainan sota ja muu maailmanpoliittinen tilanne.
Hieman yli puolet arvioi turvallisuuden Helsingissä heikentyneen kolmen vuoden aikavälillä. Sen sijaan 40 prosenttia arvioi sen pysyneen ennallaan ja vain seitsemän prosenttia arvioi sen parantuneen. Myös kyselyvuosina 2018 ja 2021 vastaajista selvästi suurempi osuus arvioi turvallisuuden heikentyneen kuin parantuneen. Kaikkein useimmin turvallisuuden arvioitiin heikentyneen 50–64-vuotiaissa ikäryhmissä (Kuvio 4). Nuorimmat vastaajat taas arvioivat harvimmin turvallisuuden heikentyneen. Kuitenkin heistäkin yli 40 prosenttia katsoi näin.
Vastaajien arviossa Helsingin turvallisuustilanteen heikkenemisestä viimeisen kolmen vuoden aikana on epäjohdonmukaisuutta suhteessa siihen, että turvallisuuskyselyiden tuloksissa vastaavaa heikentymistä ei havaita olonsa turvalliseksi kokevien osuuksissa. Asiaa selvitettiin tarkemmin vertaamalla samana vuonna syntyneiden vastauksia vuosina 2021 ja 2024 (Kuvio 5) ja katsomalla muutoksia turvalliseksi tai turvattomaksi Helsingin kokeneiden osuuksissa. Syntymävuosikohorteittain katsottuna turvattomuus näyttäisi vähentyneen muissa kuin vanhimmissa ikäryhmissä, vaikka kokemus turvallisuuden heikentymisestä on yleisimmin valittu vastausvaihtoehto kaikenikäisillä. Voimakkainta kokemus heikentymisestä on 1960-luvulla syntyneillä, mikä saattaa osin liittyä siihen kuviosta näkyvään seikkaan, että turvattomuuden kokemus näyttäisi lisääntyvän siirryttäessä keski-iästä kohti eläkeikää.
Lopuksi
Helsinkiläisten kokemukset kaupunkiturvallisuudesta näyttävät muutaman viime vuoden aikana pysyneen suurin piirtein samalla tasolla. Keskimääräinen turvallisuus arvioidaan Helsingissä suhteellisen hyväksi ja oman alueen turvallisuus vielä paremmaksi. Nämä arviot eivät ole muuttuneet edelliseen vuoden 2021 kyselyyn verrattuna, vaikkakin vuoteen 2018 verrattuna koettu turvallisuus on jäänyt hieman aiempaa heikommaksi. Turvattomuuskokemukset myös vaihtelevat sukupuolen ja iän sekä vuorokaudenajan mukaan.
Tässä tarkastelluista kysymyksistä heikointa koettu turvallisuus on viikonloppuiltaisin Helsingin keskustassa. Myös metrojen ja paikallisjunien ilta-ajat koetaan melko yleisesti turvattomiksi. Väestöryhmistä turvattomuutta kokevat eniten naiset ja kaikkein nuorin ikäryhmä 15–19-vuotiaat. Vieraskielinen väestö kokee Helsingin yleisesti ottaen muita turvallisemmaksi mutta oman asuinalueensa turvattomammaksi. Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, jossa turvattomuutta koetaan yleisemmin kaupungin vilkkaissa solmukohdissa (Kemppainen 2017, Kortteinen et al. 2000.). Myös poliisin tietoon tullut rikollisuus paikantuu pistemäisesti ruuhkaiseen kaupunkitilaan (Keskusrikospoliisi 2024, Pelkonen 2021).
Vaikka helsinkiläisten koettu turvallisuus näyttäisi yleisesti pysyneen korkealla tasolla, kun vastaajia pyydetään arvioimaan turvallisuustilanteen kehittymistä itse, he silti yleisesti arvioivat turvallisuuden heikentyneen Helsingissä. Tätä ristiriitaa voidaan ymmärtää eri näkökulmista. Tässä tutkimuksessa asiaa tutkittiin vertaamalla samojen syntymävuosikohorttien vastauksia eri ajankohtina havaiten, ettei niissä juuri ollut muutoksia heikentymiskokemuksista huolimatta. Kuitenkin tiettyä yhdenmukaisuutta havaittiin siinä, että sekä voimakkaimmat turvattomuuden kokemukset että kokemukset tilanteen heikentymisestä osuivat myöhäiseen keski-ikään. Voi olla, että asiaa suoraan kysyttäessä vastaaja ajattelee omaa elämäänsä laajemmin kuin suhteessa kysyttyyn kolmeen vuoteen, jolloin ristiriitaa selittäisi ainakin osin vastaajan siirtyminen elämänkaarellaan uuteen ikäryhmään. Etenkin myöhäiseen keski-ikään siirryttäessä myös viimeaikaista turvallisuuden kehitystä saatetaan arvioida erityisen negatiivisesti esimerkiksi siksi, että henkilökohtainen haavoittuvuuden tunne on voimistunut.
Voidaan myös olettaa, että kysyttäessä vastaajan näkemystä Helsingin turvallisuustilanteen kehittymisestä, moni arvioi asiaa laajemmin kuin oman turvallisuutensa näkökulmasta. Tällöin arvioon vaikuttaisi myös yleinen riskitietoisuus, kuten käsitykset muiden väestöryhmien turvattomuudesta (vrt. syrjinnän kokemuksesta yksilö- ja ryhmätasolla Taylor et al. 1994). Toisaalta käsitykset yleisestä turvattomuudesta voivat liittyä rikosuutisointiin (Smolej & Kivivuori 2006) tai sosiaalisen median aktiiviseen kuluttamiseen (Intravia et al. 2017) ja olla siksi myös ylimitoitettuja. Turvallisuustutkimuksessa kokemus omasta turvattomuudesta oli lisääntynyt vain vanhimmassa ikäryhmässä. Koska kyselyssä ei kerätä seurantatietoa samoilta yksilöiltä eri tutkimuskierroksilla, tarkempaa tietoa ei tässä tutkimuksessa voida saavuttaa siitä, miksi vastaajat arvioivat tilanteen heikentyneen, vaikka turvallisuuskokemukset ovat pysyneet ennallaan.
Turvallisuustutkimuksen aineisto ei kuvaa tyhjentävästi helsinkiläisten kaikkia turvallisuuskokemuksia. Tässä kyselytutkimuksessa kuvattujen tilanteiden ja paikkojen lisäksi kaupungissa on muutakin julkista tilaa, kuten puistoja, jotka saattavat luoda turvaa tai turvattomuutta. Lisäksi tiedämme, että kokonaisturvallisuudessa tärkeitä ovat myös kokemukset yksityisissä tiloissa, kuten kodeissa. Turvallisuustutkimus ei myöskään tavoita kaikkia helsinkiläisiä väestöryhmiä, esimerkiksi pieniä lapsia tai kaikkein vanhimpia helsinkiläisiä. Erilaisten väestöryhmien sisällä on luonnollisesti myös moninaisuutta, jota on hyvä tarkentaa muissa tutkimuksissa laadullisin menetelmin esimerkiksi haastattelemalla erilaisia helsinkiläisiä.
Jos tavoitteena on, että kaupunki on houkutteleva myös iltaisin, helsinkiläisten turvallisuuden tunteet on hyvä ottaa huomioon. Koetun turvallisuuden näkökulma on keskeinen esimerkiksi julkisten liikennevälineiden viihtyisyydessä ilta-aikaan. Etenkin ikääntyneistä helsinkiläisistä merkittävä osa ei liiku kaupunkitilassa iltaisin. Rikosten ehkäisemisen ja muiden turvallisuuden tunnetta parantavien ratkaisuiden lisäksi Helsingin keskustan vetovoimaa saattaisikin vahvistaa tapahtumallisuuden lisääminen päiväaikaan (ks. keskustan viihtyisyydestä myös Järvelä & Mustonen 2025). Voidaan ajatella, että ihmismäärän paljous kuuluu kaupunkielämään elimellisesti. Siksi myös kunnioittavien kohtaamisten ja keskinäisen luottamuksen rakentaminen erilaisten helsinkiläisten välillä voi parantaa turvallisuuskokemuksia kaupungin julkisessa tilassa.
Vaikka Helsingin turvallisuuden voi katsoa joissakin rikoslajeissa heikentyneen, tätä ei havaita kokonaisrikollisuudessa eikä myöskään helsinkiläisten turvallisuuskokemuksissa kaupunkitilassa yleisesti ottaen. Turvallisuustutkimuksen muista tuloksista tullaan kertomaan myöhemmin tänä ja ensi vuonna tarkastellen helsinkiläisten huolia, uhrikokemuksia sekä koettua turvallisuutta omalla asuinalueella myöhään viikonloppuiltaisin.
Jenni Erjansola ja Jukka Hirvonen toimivat tutkijoina Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Beuker, A., & Näsi, M. (2024). Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2023: Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.
Bonem, E. M., Ellsworth, P. C., & Gonzalez, R. (2015). Age Differences in Risk: Perceptions, Intentions and Domains. Journal of Behavioral Decision Making, 28(4), 317–330. https://doi.org/10.1002/bdm.1848(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Golovchanova, N., Andershed, H., Boersma, K., & Hellfeldt, K. (2022). Perceived reasons of unsafety among independently living older adults in Sweden. Nordic Journal of Criminology, 23(1), 44–60. https://doi.org/10.1080/2578983X.2021.1920756(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingin kaupunki (2025). Turvallisuustilanteessa on huolestuttavia merkkejä. https://www.hel.fi/fi/paatoksenteko-ja-hallinto/strategia-ja-talous/toimintaympariston-muutokset/hyvinvointi-terveys-op…
Intravia, J., Wolff, K. T., Paez, R., & Gibbs, B. R. (2017). Investigating the relationship between social media consumption and fear of crime: A partial analysis of mostly young adults. Computers in Human Behavior, 77, 158–168. https://doi.org/10.1016/j.chb.2017.08.047(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Järvelä, S. & Mustonen, P. (2025). Tyhjenevä keskusta huolettaa – kaupunkilaisten näkökulmia Helsingin keskusta-alueen kehittämiseen. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunkitietopalvelut.
Kemppainen, T. (2017). Disorder and insecurity in a residential context. A study focusing on Finnish suburban housing estates built in the 1960s and 1970s. Research series, 2.
Kortteinen, M., Tuominen, M., & Vaattovaara, M. (2001). Helsingin sosiaalimaantieteellinen rakenne ja pahoinpitelyrikollisuus. Yhteiskuntapolitiikka 66:4, 318-328.
Kronkvist, K., Ivert, A.-K., & Gerell, M. (2025). Exploring Place-Based Fear of Crime: Associations Between Place Features and Perceived Unsafe Locations in Malmö, Sweden. European Journal on Criminal Policy and Research. https://doi.org/10.1007/s10610-025-09611-6(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Keskinen, V. & Pyyhtiä, E. & Lehtelä, P. & Ahola, N. (2020). Turvallista ja rauhallista. Helsingin turvallisuustutkimus 2018. Tutkimuksia 2020:3. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/20_10_03_Tutkimuksia_3_Keskinen_ Pyyhtia_Lehtela_Ahola.pdf
Keskinen, V., Hirvonen, J., Erjansola, J., Kainulainen-D’Ambrosio, K. & Paasonen, K. (2023). “Korona-aikaan en juuri ole liikkunut kaupungilla”. Helsingin turvallisuustutkimus 2021. Tutkimuksia 2023:1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/23_03_17_Tutkimuksia_1.pdf
Keskusrikospoliisi (2024). Nuorten ryöstörikosten piirteet – Poliisin tietoon tullut ryöstörikollisuusvuosina 2015–2023. Helsinki: Keskusrikospoliisi, Tiedusteluosasto, strateginen analyysi.
Kyttä, M., Kuoppa, J., Hirvonen, J., Ahmadi, E., & Tzoulas, T. (2014). Perceived safety of the retrofit neighborhood: A location-based approach. URBAN DESIGN International, 19(4), 311–328. https://doi.org/10.1057/udi.2013.31(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Mäki, Netta (2023). Kuolleisuus huumausaineisiin on kasvanut Helsingissä ja koko maassa. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunkitietopalvelut.
Pelkonen, V. (2021). Poliisitehtävien maantieteellinen jakaantuminen Itä-Helsingin alueella. Opinnäytetyö. Helsinki: Poliisiammattikorkeakoulu.
Puustinen, S. (2019). Vapauden ja pelon kaupunki ‒ Koettu turvallisuus kaupunkisuunnittelun tavoitteena. Tutkimuskatsauksia 1/2019. Turku: Turun kaupunki, Kaupunkitutkimusohjelma.
Sjöberg, I., & Giritli Nygren, K. (2020). Contesting city safety - exploring (un)safety and objects of risk from multiple viewpoints. Journal of Risk Research, 24(10), 1251–1265. https://doi.org/10.1080/13669877.2020.1819391(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Smolej, M., & Kivivuori, J. (2006). The Relation Between Crime News and Fear of Violence. Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention, 7(2), 211–227. https://doi.org/10.1080/14043850601002429(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Suonpää, K., Raeste, A. & Saartenoj, K. (2024). Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2024. Katsauksia 64/2024. Helsinki: Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.
Suomen virallinen tilasto (2023): Rikos- ja pakkokeinotilasto [verkkojulkaisu]. ISSN=2342-9151. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.5.2025]. Saantitapa: https://stat.fi/til/rpk/tau.html(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Taylor, D. M., Wright, S. C., Porter, L. E., Zanna, M. P., & Olson, J. M. (1994). Dimensions of perceived discrimination: The personal/group discrimination discrepancy. The psychology of prejudice: The Ontario symposium, 7, 233–255.
Vauhkonen, T. (2025). Nuorten pahoinpitely- ja ryöstörikollisuus on lisääntynyt. Teoksessa Renvik, TA.; Saukkonen, P.; Sulander, T.; Taskinen, H & Vilkama K (toim.) Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä. Tutkimuksia 2025:1. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunkitietopalvelut.
Vuorensyrjä, M., Rauta, J., Hämäläinen, E., Attila, H., Koivula, J., & Ollila, P. (2023). Poliisibarometri 2022: Kansalaisten arviot poliisin toiminnasta ja Suomen sisäisen turvallisuuden tilasta [Sarjajulkaisu]. fi=Sisäministeriö|sv=Inrikesministeriet|en=Ministry of the Interior|. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165026(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Yates, A. & Ceccato, V. (2020). Individual and spatial dimensions of women’s fear of crime. A Scandinavian study case. Teoksessa Ceccato, V., & Nalla, M. K. (toim.). Crime and Fear in Public Places: Towards Safe, Inclusive and Sustainable Cities. Taylor & Francis. https://library.oapen.org/handle/20.500.12657/39937(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)